Ihmejousto eli Ilonan uusi ihastus Wonderflex

Pidän hetken tauon kaikesta tästä tekemishötäkästä. Jos en nyt julkaise näitä WIP-kuvia, niin koko homma unohtuu Bakan jälkeen. Joten nyt luvassa kuvia käsipanssareiden valmistumisesta ja vähän muusta sekalaisesta.

Wonderflex on siis muovia, jota myydään joko rullissa tai palasina. Tuollainen vähän yli a4-kokoinen palanen maksaa noin 5 euroa, joten mistään halvasta huvista ei ole kyse. Wonderflexia menee tuplamäärä kappaleen kokoon nähden, jos käyttää tätä perinteistä taktiikkaa, eli päällystää softiksen molemmat puolet wonderflexilla. Itse tilasin flexini täältä, Saksasta muovit tulivat reilussa viikossa kotiovelle asti. Postikulut Euroopan sisällä ovat karmaisevat 14 euroa, joten kerralla kannattaa tilata enemmän. 

Softista, wonderlfexia, sakset. Sopiva (mieluusti palamaton) alusta ja sen päällä vielä leivinpaperia, johon wonderlfex ei tartu.

Muhkurainen ja kuituinen

Wonderflexissa on kaksi puolta, toisessa näkyy kuituja ristikkäin ja toinen on pikkuisen muhkurainen. Itse tykkään muhkuraisen rakenteesta, se jättää pinnan mukavan elävän näköiseksi ja sopii miun mielestä näihin fantasiapanssareihin oikein hyvin. Tuota toista puolta en muuten olekaan testannut, että miltä se maalattuna näyttää. Kunhan tämä Bakahässäkkä on ohi niin testaan sitäkin. Hoothoot, ainoa suomalainen pukuilija, jonka kanssa olen wonderin käytöstä keskustellut, manaili juuri sitä, että pinnan saaminen täysin tasaiseksi on melkein mahdoton homma. Itselleni muovin pinta tässä panssarissa riitti loistavasti, joten en osaa tasoituksen mahdottomuudesta sen tarkemmin sanoa.

Wonderflexin muokkaaminen on helppoa, tarvitset vain kuumailmapuhaltimen (itelläni on lainapyssy, kun en raaskinut maksaa 11 euroa maxissa...) ja halutessasi softista. Muovia voi kyllä käyttää ja käsitellä ihan sellaisenaankin, ihan ohuisiin juttuihin se varmasti toimii paremminkin niin. Tämä video on ihan loisto, nuin minäkin omani tein. Eli kahden wonderflex-palan väliin softista, lämmitetään molemmilta puolilta kunnes muovi sulahtaa eli muuttuu lötköksi, sitten painellaan se kiinni softikseen, leikataan ylijäämäpalat ja painellaan reunat vielä siisteiksi. Muovi liimautuu itseään vasten, joten eri osasten yhdistäminen on helppoa. Työtä voi tehdä osissa ja muovia voi uudelleen lämmittää vaikka kuinka monta kertaa. 

"Sulahtanutta" wonderflexia, kuumailmapuhallin ja suojakäsine. Joka taisi olla vain koristeena tässä. Softiksen palasella on paras taputella sormille liian kuumaa muovia.

Vyönsolki, molemmilla puolilla softista, reunat leikattu ja tasoiteltu softiksen palasella.

Taivutusvaihetta. Itse taivutin kappaletta ensin käsissä haluttuun muotoon ja jäähtymisvaiheeseen laitoin vielä maalarinteipin pitämään muotoa yllä.

Kaksi eri palasta yhdistetty toisiinsa pienellä lisälämmityksellä ja reunoihin lisätty koristereunukset. Jotka olisi ollut paljon helpompi tehdä ennen kappaleiden yhdistämistä, mutta ei kaikkea aina voi tajuta.

Maalaamattomat käsisuojat

Pohjamaalattu spraymaalilla (Maston 996)

Melkein valmiiksi maalatut käsisuojat

Näistä voi tehdä varmasti vielä jotain tosi hienoa.

No mitä käyttöongelmia itse huomasin? Ensinnäkin hukkapaloja tulee paljon. Pihinä ihmisenä koetin tietysti leikata wonderflexit jo alunperin lähes softispalan kokoisiksi, mutta opin pian että aina pitää ottaa reilut ”saumavarat”, varsinkin jos kappaletta taivuttelee, ettei reunoihin vaan jää aukkoja. Hukkapaloja ei kannata heittää pois, eikä myöskään jättää kuivumaan ihan hölmöihin muotoihin. Niitä voi uudelleen käyttää lämmittämällä, ja se on paljon helpompaa jos ne ovat suunnilleen suoria eivätkä ihan kiemuralla. 

Oh noes, näin käy jos ei jätä kunnon saumavaroja! Tästäkin kyllä selvittiin lisälämmityksellä ja kiinnipainelulla.

Kupruja! Kupruja minun panssarissani!

Kuplat, joita muovin ja softiksen väliin tulee, voi painella pois, mutta ainakin itse jätin suosiolla noihin ympyrän muotoisiin osiin tai käsipanssareihin sisäpuolelle taivutuksessa tulevat kuprut. Nekin olisi varmasti ihan mahdollista ottaa pois, jos ei muuten, niin tekemällä ensin ulkosivun ja lisäämällä vasta sitten wonderflexin sisäpuolelle... Noh, ehkä ensi kerralla kiinnitän näihin sisäosienkin kauneuteen huomiota.

Reunojen siistiminen on helppoa, kun työskentelee 2mm softiksen kanssa, sen sijaan tuo 6 mm (?) oli vähän haastavampaa. Reunoja sai lämmittää monta kertaa ja joihinkin kohtiin tein lisäkäännöksiä muovista, kun en halunnut jäädä säätämään sen kanssa, että reunat olisivat ihan osuneet yhteen.

Wonderflex on kevyttä, helppoa työstää ja kestävää. Noita panssareita voi hyvällä mielin heitellä lattialle ilman, että ne kärsii vahinkoa.  Hinta kirpaisee, mutta kylläpä vastaavissa panssarihommissa käytän tätä jatkossakin. 

Hanska ja sen panssari. Tarranauha liimattu panssariin kuumaliimalla ja ommeltu hanksaan. Langalla. Tätä valmiimpana ette näitä näe ennen viikonloppua.

Nyt saa kysyä, jos on kysyttävää. En osaa kyllä vastata kuin tämän parin viikon käyttökokemuksen perusteella, mutta voin yrittää. Näitä panssareita saa tulla lähempääkin katselemaan Bakaconissa ja kokeilemaan miltä ne tuntuu, jos wonderflex jäi ihmetyttämään.

Ja sitten vielä muutama ihan muu kuva tämänhetkisestä kaaoksesta: 

Väistimen kuviot alkaa hahmottumaan. Huomatkaa edelleen maalaamaton säilä.

Selän ruusukuvio. Maalattu ensin kangasmaaleilla ja ommeltu sitten ympäriinsä. Jostain olen jo oppinut, että tätä ei kannata koettaa maalata suoraan takkiin.

Ja valmiiksi leikattu versio. Odottaa edelleen ompelua.

Osittainen kuva-arvoitus. Kenkiä, panssaria, vyön koristeiden liimausta ja jonkinlaisia mystisiä hiuspalleroita. Ideani hämmentävät joskus minua itseänikin.

Kiirehän sitä taas tuli, mutta tämäpä ei varmaan yllättänyt ketään. Bea-kuvia ehkä luvassa jo ennen lauantaita, mutta luultavammin blogi hiljentyy ensi viikkoon, tai ainakin sunnuntaihin asti. Bakassa nähdään!

Ilona