Baka part 2: Beatrix

Kaikki kuvat ihanan Milla Katajiston ottamia.

Beatrixilla oli ensin huono onni, alunperin Chibiconiin suunniteltu puku jäi oman toheluuteni ja askarteluveitsen kanssa pitämäni taistelun takia parin kuukauden tauolle. Tauko teki kuitenkin hyvää, pukuun pääsi käsiksi taas uudella innolla, kun alun haparoinnit oli jo tehty ja suunnitelmat valmiina. En ole tähän päivään mennessä tehnyt pukua, johon olisin täysin tyytyväinen ja josta en muuttaisi mitään, eikä Beatrix ole poikkeus. Niitä muutettavia asioita alkaa onneksi puku puvulta olemaan vähemmän. Koitan tässä nyt taas koota puvusta jotain yksityiskohtia, mitä Bakaconissa jatkuvasti kyseltiin tai jotka ei ole ihan itsestään selviä.

 

Miekka on tehty finnfoam-levystä ja eristevaahdosta. Terä on vaan maalattu gessolla lukuisia kertoa ennen varsinaista maalausta, väistin on päällystetty ensin sanomalehti+liisterillä, sitten gessottu ja kuviot tehty softiksesta. Nyt jos uusiksi tekisin, niin taitaisin kuitenkin päällystää tekonahalla ennen maalausta. Ehkä. Ja tällä kertaa oikeasti ostin tuon levyn finnfoamia, hinnat oli taas vähän noussut ja tuo parimetrinen levy maksoi reilut 9 euroa. Mutta eiköhän tuosta vielä muutaman muunkin propin saa rakenneltua. Finnfoamin etuna, varsinkin näin päällystämättä, oli sen keveys. Miekkaa kanniskeli oikein hyvin yhdelläkin kädellä.

 

Panssarit oli jo täällämainostamaani wonderflexiä (josta muuten taidan kerätä yhteystilausta anikiin tässä tällä viikolla, niin monet tuntuivat siitä olevan kiinnostuneita). Oikean käden iso panssari on kahdessa osassa niin, että kättä pystyy liikuttamaan, kun kyynärpäässä kuppimaiset osat menee sisäkkäin. Kyllä kannatti katsella keskiaikaisten panssareiden kuvia! Tarranauhojen käyttäminen panssareiden yhdistämissä hanskoihin oli vähän turhaa, kun en niitä päivän aikana irrottanut, samalla vaivalla olisi tehnyt jotkin remmisysteemit (joiden kanssa olisi sitten tietysti ollut kauhea säätäminen taas). Liimaukset kestivät juuri conipäivän ajan, ensimmäinen tarranauha irtosi panssarista heti kisan jälkeen. 

 

  

Sukkikset ostettu Seppälästä joskus talvella kun siellä oli parhaat valikoimat paksuja sukkahousuja. Nilkkahärpäkkeet on tehty softiksesta, keskellä oleva kolmio cernitmassasta ja takana ylhäällä sukkahousuissa ja softiksessa on tarranauhaa, niin että ne pysyy ylhäällä. Kenkien päällykset on myös softista, samoin vyön koristekuviointi. Maalauksissa on yhdistetty spraymaaleja ja askartelumaaleja. 

Peruukki herätti hämmästystä ja kummastusta, mutta tässäpä kuvassa minä jo esittelinkin sen salaisuuden. Ylimääräisistä kuiduista ja hiusverkosta kootut pallot, joiden ympärille kiersin peruukin kuidut. Tötteröitä oli 6 kappaletta ja näköjään ne tykkäsivät hengata tuossa edessä eikä selkäpuolella, kuten ehkä oli tarkoitus. Pinnejä on tolkuttomasti ja lakkaa reilulla kädellä. Peruukki kesti yllättävän hyvin koko päivän ajan ja päätä uskalsi liikutella ihan reilusti. Nyt se on kyllä tuhannen mytyssä kassin pohjalla, kun en jaksanut kuljettaa sitä kotiin päin peruukkipäässä, kuten tein toiseen suuntaan matkatessa.

Ongelmakohtanani oli taas tässäkin puvussa se ompelua vaativa työ, eli koko mekkosysteemin menisi uusiksi jos nyt aloittaisin puvun alusta. Saumat kiertää ja tukikankaita en käyttänyt ollenkaan ja ties mitä, mutta kyllä tämä näin kuvissa ihan nätiltä näyttää. Kankaana oli morsiussatiinia, olisi voinut olla jotain muutakin. Vielä minä joskus aloitan puvun niin ajoissa että kerkiän tekemään kunnon harjoittelukappaleita ja oppimaan virheistä heti saman puvun kohdalla!

Esitys näytti tältä: 

Musiikkeina kolme FFIX biisiä nivottuna yhteen, sekä kovin tutun kuuloiset ruosteiset askelten äänet siellä keskellä. Taisin vasta kisaa edeltävänä päivänä lopulta löytää sellaisen videopätkän, jossa Steinerin kävely kuuluu ilman taustamusiikkeja. Nörttiveli on ihana olla olemassa, vaikka en varmasti ollut helpoin asiakas musiikin muokkailujen kanssa (”Ei ei ei, pikkuisen pidempi tauko! Ei kun nyt on liian pitkä tauko! Voiko sitä silleen laittaa kuulumaan pikkuhiljaa, silleen noh mikä ikinä se hieno termi onkaan?”). Ysin musiikit on ihanat ja niistä löytää juuri sellaisia eri tempoja, jotka mahdollistavat erilaisten esitysten tekemisen, mutta en kyllä pysty kuuntelemaan noita biisejä taas vähään aikaan, niin paljon niitä venkslasin edestakaisin. 

Esitys toivottavasti aukeaa ihan hyvin peliä pelanneille ja näyttää edes joltakin myös sitä tuntemattomammille. Huomatkaa syvällinen tarinankaari ylväästä taistelusta kaiken kyseenalaistamisen kautta epätoivoon ja siitä rakkauden onneen, kuten peli tuntemattomalle äidilleni selitin :D Pituus oli hyväksi havaittu puolitoista minuuttia, itse tykkään napakoista esityksistä. 

Esitysidea oli mielessä jo pitkän aikaa, mutta hioin ja mietin ja muokkasin sitä vielä ihan viimeisinä päivinä. Testasin sen toimivuutta ja samalla nauratin äitiäni perjantaina, onneksi panssarit olivat niin liikkuvat, että miekka sai oikeasti pyöriteltyä ihan kunnolla. Kisapäivänä kävin koko homman pari kertaa lavalla läpi musiikki mp3-soittimesta pauhaten ja aika hyvin se sitten esityksessäkin meni. Ainoa mitä en ollut tajunnut etukäteen miettiä, oli käsien hirmuinen vapina siinä vaiheessa, kun kirje piti nostaa maasta, mutta kyllähän tuo onneksi nousi. Esityksestä jäi hyvä mieli ja sain paljon kehuja, niin tuomareilta kuin muiltakin. Tästä on taas kiva lähteä seuraavaa esitystä rakentamaan. 

Äiti paparazzoi kuulemma varsin älyttömältä näyttänyttä heilumistani, kun testasin pystyykö esityksen todella toteuttamaan panssareiden kanssa. Jostain syystä miekan kanssa harjoittelu ei onnistut oikein sisätiloissa.

Ja muistinpahan kaksi asiaa, mitä piti jo viime päivityksessä vielä nurkua Bakasta!

Desupöydän puuttuminen! Nyt paikalla oli muista coneista edustettuna puhtaasti vain Tracon, Nekon ja Desun rannekkeita toki sai Urumin pöydästä, mutta viimevuotista desupöydän hyvää meininkiä jäin kaipaamaan. Kuulin vähän sen suuntaista puhetta, että tilanpuute olisi estänyt pöytien saamisen, mutta kyllä tuonne minun mielestä olisi sekä Neko- että Desupöydät mahtuneet ihan siihen ala-aulaan oikein hyvin.

Myyntisaleissa ei ilmeisesti kiinnitetty yhtään mitään huomiota piraattituotteiden myyntiin, niin räikeitä ja huonolaatuisia piraatteja myyntipöytäsalista pystyi bongaamaan molempina päivinä. Eikö Bakaa piraattien vastainen taistelu kiinnostanut vai mistä lienee asia johtunut, kun etukäteen kuitenkin jäi sellainen käsitys, ettei piraattituotteita olisi hyväksytty, mutta käytännössä asialle ei tehty mitään. 

Ja nyt koitan kääntää tämän päivän vielä siivouspäiväksi, ettei koko aika mene vaan kuvien tuijotteluun ja blogin päivittelyyn. Nahkahousuja ja pantsushotteja luvassa ehkä ensi kerralla, harkitsen vielä hetken haluanko antaa noita kuvia oppilaideni väärinkäytettäviksi :D

Ilona