Nekocon sufferointia

Joop, olipahan taas viikonloppu. Olo oli (ja on) conin jälkeen aivan rättipoikkiväsymys, kun jotenkin onnistuin olemaan kiireinen koko conin ajan ja viettämään ison osan normaalista nukkumisajasta muualla kuin nukkumassa. Tästä tuli taas semipitkä tarinaosio ja varmasti unohdin taas jotain, lisäillään sitten tarpeen mukaan. 

Näköjään tämän kesän coneissa on stressilauantait. Desussa kisaesitys kiristi pinnaa, Nekossa oli nyt ihan karmee hoppu ja kiire koko ajan, kun piti varmistella kissankorvatyöpajan toimivuutta, tuomaroida ja sitten vielä jännittää sitä omaa esitystä ihan kamalasti. Lauantai ei siis ollut mitenkään ihana päivä, vaikka Vänärin rantajatkot ja talviturkin heittäminen kyllä oloa helpottivatkin. Sunnuntaina univelat hiipivät lisäämään sufferointia iltapäivän puolella ja conin lopussa oli jo melko herpderp-tunnelmat. Kokonaisuudessaan liikaa hommaa ja liikaa stressiä. En edes uskalla ajatella, mitä olisi tapahtunut jos olisin sen Franin ottanut matkaan ja kisannut. Nitropurkkia olisi varmaan tarvittu.

Olin siis pikkaisen mukana Nekoconissa tekijäporukan puolella. Oli jännä seurata kahden hyvin erilaisen conin rakentumista, kun Desu ja Neko ovat painotuksiltaan ja tekotavoiltaan ihan erilaiset. Omaa pesää on ikävä liata, mutta kyllähän Nekossa on paljon parantamisen varaa. Nekossa tiedonkululla oli ongelmia ilmeisesti useammallakin osa-alueella, mutta se toivottavasti ei liikoja näkynyt kävijöille, vaikka aiheuttikin varmasti stressiä työtekijöille. Näin pienessä conissa ongelmat voitiin hoitaa vielä joustamalla ja sillä, että tunnollisimmat tekivät selvästi liikaa töitä, mutta jos kävijämäärä ja työntekijämäärä olisi ollut isompi, olisi homma kyllä kaatunut. Organisoinnissa tarvitaan jämäkkyyttä ja lisää tekijöitä, kun ensi vuonna kävijämäärä kasvaa huomattavasti. Yleinen fiilis ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta tuntui olevan hyvä, enkä omaa stressihermoiluani lukuun ottamatta huomannut mitenkään ikävää fiilistä työntekijöiden tai järjestäjien parissa.

Virnettä riitti järjestäjillä vielä sunnuntainakin

Musiikkikeskus on paikkana ihana. PAITSI että siellä on ihan vitsin kuuma. Ilmanvaihdossa yms ei ollut viikonloppuna mitään vikaa, se kun vaan kierrättää ulkoilmaa sisällä ja jos ulkona on se 30 astetta niin sisällä sitten saman verran ja vähän päälle. Vettä oli onneksi tarjolla ja desumehu ja –karkit pelastivat taas oman conini, kun sen syömisen kanssa käy aina vähän niin ja näin. Onko musiikkikeskuksella oikeasti riittävästi tilaa ensi vuodelle, vaikka lisäkerrokset otetaan käyttöön, jää nähtäväksi. Ja koska ilmastointi ei varmasti ensi vuodeksi muutu miksikään, voipi olla tiedossa melkoisen tukalan kuuma coni, jos heinäkuulle sijoittuu.

Itse vastasin kissankorvatyöpajasta ja vähän yllättäen myös badgepajasta. Lähinnä hommanani oli paikan suunnittelu, pystyttäminen ja purkaminen, vänkäreiden ohjeistaminen ja apuun rientäminen, kun ompelukoneet aiheuttivat ongelmia joko karanneiden lankojen tai tarvittavan puolauksen kanssa. Minulla oli aivan ihanat vänkärit siellä koko ajan, hyvillä mielin pystyin lähtemään molempina päivinä cosplaytuomaroimaan ja tiesin homman pyörivän sillä aikaa mallikkaasti. Vänkärivuoroissa oli säätämistä koko viikonlopun, mutta kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin, vaikka vänkäreiden metsästys vuorojen vaihdossa olikin vähän turhaa suffer--- stressiä. Kissankorvia tehtiin paljon ja oli kiva nähdä niitä conissa ympäriinsä. Toki pajassa oli kuuma ja välillä sinne joutui jonottamaan, kun kahdella ompelukoneella muodostui väkisinkin pullonkaulaefektiä, mutta ilmeisesti ihmiset korvista tykkäsivät. 

Badgepuoli tuli vähän yllättäen, kun oletin sen olevan jonkun muun vastuulla. Printteri hankitaan sinne kyllä seuraavalle kerralle, että omien kuvien tulostaminen onnistuu. Vaikka kyllä niistä vanhoista neko-lehtisistä aika loistokkaita rintamerkkejä myös saatiin.

Tiedän cosplaypakeista puuttuneen peruukkiharjan. Mikä lienee aivopieru iskenyt kun se jäi.

Kisatuomarointia harrastin molempina päivinä, ja vaikka se aiheuttikin lisäsufferointia, on tuomarointi kuitenkin ihana kunniatehtävä, jota mielellään tekee. Itsehän työntekijänä pääsin coniin muutenkin ilmaisiksi,  mutta se, että muut tuomarit joutuvat maksamaan normaalin rannekkeen, oli vähän ... jännää, kuten Iris jo sanoikin. Tiedottamisessa olisi ollut parantamisen varaa sekä kisaajien että tuomareiden suuntaan. 

Referenssikuvista on pakko antaa iso miinus, kun yhdestä pienestä kuvasta yksityiskohtien syynääminen tai edes värisävyjen erottaminen on aivan liian hankalaa. Ja parikisaajissa tuomaristo sai vain toisen kisaajan refekuvan. Yksi läppäri mukaan ja kuvat sille, niin tuomaristo pääsisi selaamaan niitä suoraan ilman pienten paperikuvien tulostamista. Samoin itse tykkäisin kyllä erillisestä, kunnon tuomaroinnista omassa tilassaan, nythän me otettiin kisaajat syynättäviksi bäkkärillä ennen kisaa. Näin pienellä kisaajajoukolla tämä kyllä toimi oikein hyvin, isommalla luultavasti ei.

Tuomaroinnista ja kisasta muuten voisi sanoa, että se meni ihan ok. Pukukisassa oli pientä epämääräisyyttä tiedonkulussa, kun aluksi itselläni kisaajanakin oli tieto pelkästä lavalla pyörähtämisestä, sitten saikin tehdä esitystä. CFT:hän perinteisesti on harrastanut lavalla kävelyttämistä ja nyt esityksen mahdollistaminen tuli järjestäjien toiveesta. Musiikkikeskus tarjosi kyllä äärimmäisen hyvät puitteet esityksille ja voi että sitä tekniikan väkeä, mahtavat valoshowt oli koko viikonlopun ajan! Tuomaroinnissa esityksellä oli hyvin pieni painoarvo, puvut olivat Se juttu lauantaina. Toivottavasti tämä on ollut tiedossa myös kisaajille, itseäni kisaajan aina ärsyttää, jos ei tiedä tuomarointiperusteluja. Kisojen profiloinnin kanssa saa olla aika tarkka, jos on pelkkä kävelykisa, niin silloin ei arvioida esitystä, ja jos on esitys niin silloin sillä pitää olla selkeä rooli tuomaroinnissa.

Sunnuntaina taas sitten päinvastoin esitykset olivat pääosassa, vaikka top kakkosen puvutkin olivat kyllä aivan mahtavia. Skittikisa jo nimenä oli tosin huonoa markkinointia, kun se ei kaikille avaudu, Traconin käyttämä esityskisa on jo paljon selkeämpi. Lauantainakin oli esityksiä, jotka olisi aivan yhtä hyvin voinut nähdä sunnuntainkin puolella. Varsinkin, jos suuri osa puvusta on ostettua tai teetettyä, mutta esityspuoli onnistuu, niin silloin sunnuntai olisi ollut varmasti parempi aika olla lavalla.

Kisaajia oli melko vähän ja ilmeisesti viime hetken peruutuksia oli paljon. Tuomariston työtä tämä tietysti vähän helpotti, vaikka kyllä muutamaa sijoitusta väänneltiin ja käänneltiinkin pitkän aikaa. Ihanan tuomariston kanssa on ihana tuomaroida ja hyville puvuille on helppo antaa tunnustusta. Onneksi olkoon kaikille sijoittuneille! Palautetta saa kysyä puvuista ja esityksistä joko tuolla anikissa tai s-postitse, osoite löytyy esim täältä. 

Milloinkahan saataisiin päättäjäisiin kuvat sijoittuneiden puvuista valkokankaalle palkintojenjaon yhteydessä, nyt Biitti ja Majo siviilivaatteisaa eivät välttämättä kaikille tuoneet mieleen edellisen päivän pukujaan, eikä hahmojen nimetkään kerro välttämättä mitään. Siemenpussi kommentit sen sijaan ehkä kyllä. 

Tsubasan ikuistamana.

Omasta ohjelmastani voisin sanoa vähän samaa, kuin Ashe-esityksestä Desussa: No meni se paremmin kuin pelkäsin, mutta olisihan se voinut paljon paremminkin mennä. Jännitin sitä ihan hirveästi ja viime hetken viimeistely jäi viime hetkeen. Mutta ilmeisesti yleisö kuitenki pysyi hereillä ja ei ollut ihan tuskaista kuunnella auditorion karmeasta kuumuudesta huolimatta. Tai katsoa, vaikka videotykki saatiinkin vain osittain toimimaan kuuden ihmisen voimin. (salivänkärit käyttöön, kyllä kiitos!)

En koko esitystä tänne laita, koska nyt jo muuttaisin noita diojakin aika paljon, eikä nuo ilman miun selitystä välttämättä paljoa avaudu, mutta pääpointit oli seuraavan tyyliset: 

Ja niidel keskittyi takarivissa twitteröimään:

Ohjelman pitäminen oli tällä kertaa stressaavaa, mutta varsin koukuttavaa. Ehkä ensi kerralla sitten jotain vähemmän rölläävää tai sitten tuplat tämänkertaisesta. En vaan koe omaavani mitään spesiaalitietämystä oikein mistään aiheesta, josta oikeasti kannattaisi puheohjelmaa pitää, joten katsotaan milloin seuraavan kerran tämmöiseen hommaan rupean.

Lauantain iltabileet jäi minulta välistä kun edelleen tanssin lähinnä baarissa. Sen sijaan ihania viikonloppuvieraitteni kanssa päädyttiin kiinalaisen ravintolan kautta Väinölänniemen rannalle biitsijatkoille, jonne kerääntyikin ihan kiitettävästi sakkia. Päivän parhaita kommentteja oli kyllä tulevalta opettajakollegalta kuultu: Ai sinä pidit sen luennon, en ollut tunnistaa kun luulin, että se oli sinun oma tukka ja omat tissit.  Samoin oli kiva ja yllättävä kohtaaminen yhden cosplayäidin kanssa uintireissulla, kuulemma muissakin talouksissa syödään peruukkikuituja aamupalaksi. :D

Sunnuntaina luentoni vaikutukset näkyivät pelottavan selvästi, niin monet yleensä cosplayssa viihtyvät näkyivät valinneen siviilivaatteet :D Itsehän jatkoin masokistisella linjalla ja kuumuudesta, yöunien vähyydestä ja liikkumisen vaikeudesta huolimatta laitoin päälle Gisellen Pirates of the Caribbeanista (btw, vähänkö olin pettynyt kun Gisse ei esiintynyt uusimmassa leffassa, se ois voinu pelastaa koko elokuvan!) Kaivoin puvun tosiaan perjantaina ekaa kertaa esille viime Traconin jälkeen ja stailasin peruukin nopeasti sunnuntaina aamulla, joten ihan parhaassa kuosissa se ei ollut. Korsetin kanssa oleminen ei ollut yhtään epämukavaa lukuun ottamatta yhden Irtsan aiheuttamaan väsyneen hysteeristä naurukohtausta, eikä sunnuntaina ollut aivan yhtä kuuma kuin edeltävänä päivänä. 

Kuva: Petri Haikonen

Neko!Giselle

Korvapajailu ja badgettaminen jatkui sunnuntaina, tosin aivan edellisen päivän vertaisia jonoja ei muodostunut. Skittikisailun lisäksi muistin jopa pitää ruokataukoa välillä. Työvoimaruokailun pitäminen Kulttuurikeskuksella oli ilmeisesti pakkoratkaisu budjetin takia, vaikka itse olisin kyllä tinkinyt ennemmin iltabileiden kalliista voema-osuudesta ja santsannut siihen, että ruokaa ja kahvia olisi saanut conipaikalta. Itsehän en coniaikana poistunut musiikkikeskukselta kuin hetkeksi pihalle hengähtämään, 44selle kävely ei olisi missään vaiheessa innostanut. Ja säälin kyllä niitä, jotka joutuivat kävelemään väliä rautatieasema-lattiamajoitus tai iltabileet-lattiamajoitus.

Hengaajat hengaa. Ilman cosplayasuja.

Sunnuntai oli ihan todella hiljainen päivä: vaikka koko viikonloppuna ei varsinaisesta tungoksesta voinut puhua, sunnuntaina varsinkin huomasi ihmiskadon. Lippujahan tapahtumaan myytiin hiukan yli tuhat kappaletta, eli väljyyttä oli edelliseen Nekoon verrattuna.  Ohjelman määrä oli edellisestä nekosta tuplattu, ja vaikka varsinainen animeohjelma vähän loistikin poissaolollaan, oli tarjolla kuitenkin aika kivasti katsottavaa ja kuunneltavaa, toki vähän nuoremmalle porukalle suunnattuna, kuin esim Desussa. Ohjelmistokartoista voi tietysti aina valittaa, kun ikinä ei voi tehdä kaikille mieluista, ja kyllähän tuo lauantai tuntui ohjelman puolesta paljon täydemmältä kuin sunnuntai ja osa harmitteli päällekkäisyyksiä. Mutta itsehän en kerinnyt käymään missään ohjelmassa omaani (hehheh) ja kisoja lukuun ottamatta, joten enpä varsinaisesti valita. 

Ihana Yumi, jonka aiheuttamista cosplaykateusfiiliksistä kirjoitan joskus paljon pidemmästi. Ja joku Mundis-Hämminki.

Itelleni Neko oli kiireinen ja stressaava conikokemus, mutta aika kultaa muistot hyvin nopeasti. ”Ihan kiva” kuvaa varmaan tapahtumaa aika osuvasti, itselleni koko viikonlopun fiiliksiä kohottaa tietysti ihana seura, vanhat ja uudet tutut, joiden kanssa olisi voinut hengata pidempäänkin. Ensi kesän Animecon (toivottavasti tosiaan tuolla nimellä, eikä mikään anime-nekocon väännös) tuo Kuopioon toivottavasti sitten enemmänkin iloista conittajakansaa ja Nekoconin järjestämisestä varmasti toivon mukaan opittiin paljon, kantapään kautta tai muuten vain, joka auttaa Animeconin järjestämisestä. Mikä oma roolini siellä tulee olemaan, jää vielä nähtäväksi. 

Conin saldo (+yksi desupaita lisää)

Tämän vuoden Animecon sen sijaan on jo kulman takana. Pukupäätöksiä pitäisi varmaan tehdä nyt heti. Mitään suurta ja uutta ei varmasti ole luvassa, muutama puku sen sijaan olisi aika pienellä vaivalla valmistumassa. Tällä kertaa aion kyllä edes vähän miettiä lämpötiloja (en siis oikeasti ole esitykseni esimerkkihenkilö Cilla Cosplayaaja), ja vaikka viikonlopulle lupaillaan ihan kivaa 19 astetta, mitään bodysuitpukua ei ehkä nähdä. Ehkä. Amidalan sininen pukuhan oli alkuperäisenä ideana, mutta katsotaan saanko sitä tehtyä tässä ajassa. Tai tekeekö mieli edes yrittää. Yksi opehenkilö saattaa kanssa vähän houkuttaa. Rinoan ballroomdress voisi kanssa lähteä mukaan. Tai Faye voisi lähteä uudestaan aconiin kahden vuoden tauon jälkeen... Kivasti viime hetken päätöksiä :)

Ilona