Acon11: Jälki-istuntoa kaikille

Animeconin lauantaina olin melkein kuin töissä, kun pukuna oli Onegai Teacherin ihana alienope Mizuho Kazami. Sarja oli yksi ensimmäisiä animuteoksia mitä katsoin ja josta oikeasti tykkäsin, mutta tämän puvun tekeminen tarvitsi silti vähän ulkopuolista suostuttelua ennen toteutumistaan. Jostain syystä cosplayuran alussa opehahmon cosplayaaminen, varsinkin kun Mizuho nyt on semmoinen... Mizuho, ei oikein houkutellut. Jotain on ilmeisesti miun suhtautumisessa pukuilemiini hahmoihin muuttunut tai opehahmot ei enää tunnu niin tyylittömiltä (äh, englantilaiset sanoo sen paremmin, tacky), sillä minua ei tarvinnut kauhean pitkään suostutella tämä nyt kuitenkin tekemään. Ja voi että olen iloinen että suostuin, pukua oli ihana tehdä ja vielä ihanampi pitää conissa päällä.

Peruukkihan on hankittu jo ikuisuus sitten. Juuri tämmöisiä tapauksia varten ostelen potentitaalisia peruukkeja varastoon heti kun jokin hahmo alkaa mietityttämään. Kun inspiraatio johonkin hahmoon iskee viikko ennen conia, peruukin puuttuminen ketuttaa ihan vietävästi. Peruukin kanssa taistelin vielä torstaina ennen conia, kun huomasin, etten oikein osaakaan kihartaa peruukkia. Suoristamista on tullut tehtyä usein, mutta nyt kun piti saada kaksi isoa kiharaa tuonne taakse, meinasi mennä sormi suuhun. Peruukin kuitu on varmaan ainakin osittain lämpösuojattua, sen verran tujuja lämpötiloja sain käyttää ennen kuin kihartuminen tapahtui. Testasin niin rullia+hiustenkuivaajaa+lakkaa, suoristusrautaa kuin loppujen lopuksi ihan perus piippari-kiharrinta, jolla kiharat loppujenlopuksi onnistuivat. Prosessin aikana kyllä kivasti paloin myös kuituja, mutta eipä noita nähnyt kun nostin kiharoita vähän ylemmäs.  Muuten tukka oli kiinni lähimarketin hiusklipsillä, joka jäi kivasti tukan alle piiloon ja jonka piikit tunkeutuivat melkein yhtä kivasti aivoihin. 

Ainoat itsetehdyt osiot puvussa ovat liivi ja kaulakoriste. Liivikangas ei ollut fiksuin valinta, mutta kun punaista kangasta oli valmiina kotona, päätin käyttää sitä miettimättä sen toimivuutta. Ihan kivalta tuo kuitenkin näyttää, vaikka joustavuutensa takia aiheuttikin pieniä hermoromahduksia ompelun aikana. Onneksi alan oppia tukikankaiden käyttöä edes vähän, niin kauluskin suoristui kivasti.

Kaulakoriste on Fimo Cernit Premo! massaa maalattuna askartelumaaleilla, lakattuna ja liimattuna kultaiseksi maalatun softiksen päälle. Muutama lakkakerros teki korusta kivan kiiltävän, eikä maalatessa jääneet siveltimenjäljetkään näy ihan hirveästi. Kengät, paita ja hame on kaikki ostojuttuja. 

Piilolinssit vähän raivostutti. Ei näitä kyllä violeteiksi voi sanoa kuin hyvällä mielikuvituksella, ja kun kerrankin oli lasit (ei tosin omat ja vähän liian vähillä miinuksilla) käytössä, olisin ihan hyvin voinut hankkia vahvuuksettomat ja paremman väriset. Nyyh.

Sekä Mizuhon että sunnuntaisen puvun tekeminen oli jännä kokemus, kun aikaa oli todella vähän, mutta paineita vielä vähemmän. Annoin itselleni luvan heittää molemmilla puvuilla vesilintua, jos ne eivät olisi silmää miellyttäneet. Oli taas pitkästä aikaa hauska kokemus tehdä pukuja, joista ei ollut huudellut viikkokausia blogin puolella ja joista raivoaminenkin on rajoittunut irkin puolelle.  Mizuhoa valokuvattiin conissa muutamaan kertaan ja parit oikeasti hyvät keskustelutkin tuli käytyä sarjasta. Lyhyestä tekoajasta huolimatta puvusta tuli varsin näppärä ja se meneekin voi pitää vielä uusiksi joskus jossain –laatikkoon. Sinne alkaa kertymään jo ihan kivasti tavaraa.

Kuvausrekvisiitan ja pukuinnostuksen tarjosi Jaksu

Spefisti-Ilona ja sunnuntaipuku tulee esittelyyn varmaan huomenissa.

Ilona

ps. Mizuho on myös fiksu nainen.