Acon11: Spefi-Ilona ja Pris

Jos Blade Runner -elokuva on vielä katsomatta, niin nyt häpeämään ja leffa tulille ensi tilassa. Tämän näkeminen kuuluu jo yleissivistykseen.

Pris on oleillut tuolla cosplay-kansiossani jo pari vuotta odottamassa, että innostus iskee. Ja sehän iski juuri viikko ennen Finncon-Animeconia (huomatkaa miten korrektisti vaihtelen tapahtuman nimea oman vaatetukseni mukaan :D). Minusta on kiva välillä yhdistellä pukua ja tapahtumaa, eikä yhden maailman parhaan skifileffan hahmo tietenkään sopisi mihinkään muuhun listallani olevaan coniin yhtä hyvin, kuin Finnconiin. Sunnuntaikin kyllä kului siellä Animeconin puolella suurimmaksi osaksi, vaikka kävinkin välillä pyörimässä spefialueellakin. Prisin lisäksi Rachael vähän kyllä kutkuttelee cosplaylistalla, tosin yhdessä niin monen muunkin kutkutushahmon kanssa, että katsotaan milloin neidin vuoro tulee.

Pris oli aivan ihana puku tehdä. Muokkasin vanhoja paitoja, tein shortsit ja pääsin leikkelemään sukkahousuja (neljänsistä tuli lopulta mieluisat). Vanhat, jo pohjastaan puhki olleet ballerinatkin pääsivät vielä kerran palvelemaan conikenkinä, eikä kerrankin tarvinnut valittaa epämukavista jalkineista. Prisin kohdalla tukka ja meikki tietysti olivat ne tunnistettavimmat tekijät. Raskaita maskeerauksia en edelleenkään suosittele kenellekään kesäkuumalla, Grimasin rasvaliukoisilla väreillä mentiin ja ei ne mitään herkkua olleet kasvoille. Valkoinen kyllä pysyi aika kivasti, mustaa sai korjailla usein. Musta luomiväri kyllä sitoi väriä ihan nätisti.

Toki heti puvun tekemisen jälkeen kriitikko-Ilona nipottaa vaikka kuinka monesta jutusta. Oikeasti Prisillä taitaa olla päällään hihaton haalari, jonka päällä harsokangaspaita, mie tein erilliset shortsit ja paidan ja tungin harsopaidan topin alle. Peruukki on hauskasti alunperin Prissin (tupla ässällä) kaappicosplayssa käytetty, nyt se lyheni ja tupeerasin vielä reilummin. Ei se ihan just sellainen ole kuin pitäisi, jos tämä asu uudestaan lähtee ulkoilemaan, uusi tukka pitää hankkia.

Koko päivän ajan säikyttelin tuttuja, jotka eivät tunnistaneet minua ollenkaan ennen kuin aloin itse juttelemaan. Päivän aikana ei siis tullut yhtään satunnaista kaverikohtaamista tai uusiakaan tuttavuuksia, kun näytin niin pelottavalta. Sen sijaan kun aseman vessassa kävin pesemässä naaman, vaihtamassa desupaidan päälle ja päähän jättitukan, kesti puoli minuuttia ensimmäisen hei ilona –huudahdukseen. Tytti tarjosi kivaa junanodotteluseuraa. 

Molemmat viikonlopun puvut olivat pikkaisen underground-kamaa, mutta sekä Mizuhon että Prisin kohdalla ne muutamat kuvien pyytäjät tai juttelemaan pysähtyneet tuntuivatkin sitten olevan aidosti innoissaan hahmojen näkemisestä. Se on kuulkaas tarkkaa tämä tasapainottelu sopivan tuntemattomien hahmojen kanssa, ettei ihan jää huomiotta kuitenkaan. Koska sehän olisi ihan kamalaa. 

Sanoinkin jo edellisissä päivityksissä, että aconissa oli jotain erityisen ihanaa pukujen puolesta. Jotenkin desussa ja nekossa olen onnistunut stressamaan niin karmeasti, että semmoinen aito cosplayn ilo on jäänyt vähemmälle. Nyt viikossa kyhätyt puvut ihanista hahmoista tekivät osaltaan koko viikonlopustakin ihanan, varsinkin kun ei ollut mitään järjestämis- tai kisastressiä. Pitäisi vaan muistaa ostella varastoon kankaita ja peruukkeja ja olla lyömättä mitään lukkoon, niin voi tehdä viime hetken pukuja, jotka voi sitten oikeasti jättää kesken jos ne jää valmistumatta. ...tai sitten voisi tehdä niitä pukuja ajoissa valmiiksi.

Tracon on edelleen yksi kaunis kysymysmerkki. Puolet minusta tahtoo kisaamaan, toinen puoli mammoilemaan ja voi tätä valinnan tuskaa! Jään tuijottelemaan refekuvia yömyöhään saakka ja vatvomaan että mitähän tässä oikein tekisi.

Ilona