25 February 2014

Cossaajat sirkuseläimiä. Tai sitten ei.

Pitkästä aikaa suoraan aivoista näppiksen kautta näytölle tapahtuva ajatusoksennus! JA vielä ilman kuvia!

Sillä aikaa kun olin tutustumassa taas Animeconin conirakennuksen kellarikerroksen sokkeloihin (lue= vein lainaspawnia muskariin) twitterissä kuohahti. Siellä ehdotettiin, että voisiko seuraavan Desuconin aikaan tapahtuman näkyvyyttä lisätä Lahdessa muutenkin, esimerkiksi cosplaynäytöksellä jossain keskustassa. 

Olettaisin, että Desuconin kävijäkunnalle on aika helppoa oivaltaa, miksei ehdotus saanut suurta kannatusta tai suorastaan tyrmättiin. Hassusti pukeutuvat nuoret valtasivat Lahden on valitettavasti edelleen se kuva, mikä Suomen animeimmasta animetapahtumasta (olkoonkin Talksin slogan, ymmärrätte kuitenkin) viestitetään harrastajakunnan ulkopuolelle eikä tätä mielikuvaa ole mitään järkeä korostaa entisestään. Desucon tapahtumana ei halua näyttäytyä vain cosplaytapahtumana, kun se ei sitä ole. Samaan aikaan kun tapahtumaa pyritään profiloimaan vielä entistä selkeämmin juuri animetapahtumaksi sellaisille kävijöille, jotka ovat kiinnostuneita animesta, olisi aivan nurinkurista houkutella uteliaita ei-harrastajia mukaan värikkäiden pukujen avulla.

Tuossa kirjoitti Desuconin cosplayvastaava nimenomaan Desuconin tapauksesta. Desucon ei tarvitse (tai halua) tuollaista mainostusta harrastajakunnan ulkopuolelle, vaan markkinoinninkin tulee tukea sitä ajatusta, joka profiloitumisen taustalla on. Ja kun ne liput taas kaiken todennäköisyyden mukaan tullaan myymään loppuun ja tarkoituksena on varmistaa, että liput tavoittaisivat mahdollisimman pitkälti sen kohdeyleisön, olisivat hassujen pukujen houkuttelemat (meinasin kirjoittaa HUONOMMAT HARRASTAJAT mutta iski sensuuri) ja puhtaasti puvuista eikä animesta kiinnostuneet kävijät enemmän haitaksi kuin hyödyksi.  (inb4 kommenteissa tämä taas käännetään siihen, että vertaan cosplayaajia spitaalisiin. NO niin tavallaan vertaankin. Pahin leprailija olen itse)

Ja toki tilanne on aivan toinen tapahtumille, joissa ei esimerkiksi ole pääsymaksua tai/ja jotka pääsymaksujen sijaan pyörivät esim tukirahalla, joka on riippuvainen kävijämäärästä. Jos kävijöiden laadulla (:D) ei ole väliä, niin toki ne pällistelijäkävijätkin ovat tervetulleita. Ja pällistelijäkävijällä tarkoitan tässä nyt juuri sellaista turisticonittajaa, joka ei ole oikeastaan kiinnostunut conin tarjonnasta vaan ainoastaan pällistelee sieltä jonkin aikaa. Eihän Desuunkaan edelleen tartte esitellä niitä palkkien pituuksia, kävijät jotka ovat kiinnostuneita animesta, ovat juuri niitä kävijöitä joille tapahtumaa tehdään.

Sitten kirjoittaa Ilona cosplayaajana. Cosplayharrastajana näen ajatuksessa paljon hyvääkin. Jos järjestäisin cosplaytapahtumaa, jossa pääpainona on nimenomaan cosplay, niin todellakin marssittaisin cosplayaajat letkajenkassa ihan minkä hyvänsä kaupungin toria ympäri. Jos siis tarvitsisin tapahtumaani lisää kävijöitä. 

Cosplaylla kannattaa markkinoida cosplayta. Jos sillä markkinoi johonkin muuhun kuin cosplayhin keskittyvää tapahtumaa, on se vähän hmm, hassua. Osittain toki ymmärrettävää (koska helposti huomiota), ja toki tapahtuma, joka ei pyri yhtä selkeään profiloitumiseen kuin Desu tai jolle on ihan okei, että paikalle tulee vanhempia lastensa kanssa katsomaan, että mistä tässä kummassa pukutapahtumassa onkaan kyse ai täällä on jotain japanijuttujakin -asenteella tai joka jopa pyrkii myymään osan lipuista näille ihmetteleville taviksille, hyötyisi tämmöisestä markkinoinnista hurjasti. 

Tosin tästä päästään sirkuseläimiä töllisteltävänä -tilanteeseen, johon twitterissäkin välillä viitattiin. Kaikki harrastajat kun eivät halua olla ihmeteltävänä ja tuijoteltavana, vaikka kuinka olisivatkin harrastuksestaan ylpeitä ja tekisivät tosissaan. Kaikki cossaajat kun ei ole huomiohuor--- taas meinasi lipsahtaa kielletty sana, huomion hakuisia. Itse nauttisin cosplaysta kertomisesta ihan aiheesta tietämättömillekin ihmisille, en pitäisi minään ongelmana seisoa vaikka puolta päivää cosplayasussa keskellä toria eikä ihmisten kummastelu minua haittaa. Mutta veikkaan olevani tässä suhtessa vähän poikkeus. 

Nurinkurisesti kun se, että pukeutuu hassusti ja ehkä näyttävästikin ei aina tarkoita sitä, että rakastaa huomiota. Kun sellainen kohtelias käyttäytyminen, että pyydetään lupaa kuviin eikä tulla iholle unohtuu harrastajilta conissakin, voin hyvinkin kuvitella, että suurimmalle osalle harrastajista ajatus tosiaan julkisella paikalla cosplayasussa pyörimisestä tuntuu vieraalta ja ehkä jopa vastenmieliseltä. Tähän nyt kun jaksaisin etsiä sen vanhan aniki-keskustelun normaalien ihmisten hulluimmista reaktioista, niin se ehkä kertoo aika hyvin myös cosplayaajien fiiliksistä, kun heitä katsotaan kuin kummajaisia. Ja toisaalta hei, miksipä ei katsottaisi. Jos mäkkärin tiskillä edessäni on supersankari, niin kyllä minäkin tuijotan. Mutta en olekaan erityisen hyväkäytöksinen. Tämä keskustelu siis.

Tarvitseeko cosplay sitten uskontona harrastuksena mainontaa ja markkinointia, ihmettelyä ja kummastelua? Cosplay on rakkain harrastukseni ja jos joku muu löytää siitä itselleen edes aavistuksen niistä hyvistä fiiliksistä, mitä itse olen saanut, niin loistavaa. Kaikkien harrastus cosplay ei kuitenkaan ole, joten en itse olisi tunkemassa sitä ihan jokaisen kurkusta alas. 

Cosplay itsenäisenä harrastuksena (animetapahtumien syöpäläisen sijaan) hakee edelleen omaa paikkaansa ja olen kauhean iloinen, että itse pääsen olemaan mukana tässä vaiheessa ja toivottavasti kantamaan korteni kekoon siinä, että cosplayn harrastaminen Suomessa jatkuu ja kehittyy. Tarvitseeko harrastajamäärien varsinaisesti kasvaa... No oikeastaan en näe sitä mitenkään välttämättömänä. Se, että harrastuksesta saadaan ei-harrastajienkin keskuudessa "ihan oikea" harrastus, on toki kytköksissä myös harrastajamääriin ja "oikea harrastus" status auttaa tietysti ihan hirveästi siinä vaiheessa, jos jokin paikallinen cosplay-yhdistys tahtoo vaikka vuokrata tiloja tai jokin tapahtuma pyytää sponsoreita. Cosplayn osalta nyt eletään Suomessa ehkä sitä vakauttamisen aikaa, kun harrastajakunnan keski-ikä on aavistuksen noussut niistä animekupla-vuosista ja harrastus ei ole jäänyt joksikin nuorten villitykseksi josta kasvetaan yli. Enää se ei olekaan oppilas, joka selittää opettajalle mitä se cosplay on, vaan välillä ihan päinvastoin.

Tässä kohti onkin sitten hyvä kertoa, että käväisin tuossa pari viikkoa sitten Tampereella Ylen studioilla kuvauksissa ja maaliskuun lopulla voitte bongata minut Galaxi lasten- ja nuortenohjelmassa kertomassa cosplaysta. Kirjoitan siitä reissusta sitten pidemmästi (ja juu juu, linkkailen videoihin oli se sitten kuin nolo tahansa) mutta tässä kohtaa mielelläni viittaan siihen, että näköjään sitä markkinointia ja mainostusta on tullut tehtyä, pidin sitä sitten miten tarpeellisena tai tarpeettomana tahansa. Eli olin torin sijasta telkkarissa kaiken kansan töllisteltävänä ja ihmeteltävänä. Kerron myöhemmin mitkä fiilikset siitä tulee, kunhan itseni telkkarissa näen.

Hah, kerkesinpäs kirjoittaa twitterkeskustelusta ennen niideliä!

Sitten pakolliset keskustelua kommentteja kalastelevat kysymyksen ruudun takaa kurkkiville cosplaajille: 

Saako teitä tuijottaa kuin sirkuseläimiä? 

Levitättekö cosplayn ilosanomaa kaikkialle ja mitä mieltä ne vähemmän kummasti pukeutuvat tavikset siitä ovat?

Ilona

ps. Cosplaykisat sen sijaan tarttee aina markkinointia! Parasta Ponyota voi äänestää vielä parin päivän ajan täällä ja Desuconin cosplaykisajuttuja voi lueskella täällä.

6 comments:

  1. "(inb4 kommenteissa tämä taas käännetään siihen, että vertaan cosplayaajia spitaalisiin. NO niin tavallaan vertaankin. Pahin leprailija olen itse)"

    Ai että repesin xDDD

    ReplyDelete
  2. Minun puolestani minua saa tuijottaa kuin sirkuseläintä, minua se ei enää häiritse. Oikeastaan tykkään seurailla ihmisten reaktioita, kuka on ihastunut, kuka ärtyneen näköinen, kuka jopa pelästyneen. Jatkuvastihan tätä ei tietenkään halua tehdä, mutta joskus silloin tällöin on hyvä hieman repäistä :DD

    Kerron usein harrastuksestani muille, ja reaktiot ovat olleet kaikkea väliltä "Minäkin voisin kokeilla!" - "Ole nyt jo -piip- hiljaa!". Okei, jälkimmäistä harvoin sanotaan ääneen, mutta ilmeistä ja eleistä osaa päätellä aika paljon. Niissä tapauksissa kyllä suljenkin suuni, ketään en tietenkään pakota kuuntelemaan.

    ReplyDelete
  3. Mitä tulee sirkuseläimiin, niin ei. Mutta se lienee turha toivo? Toki mitä tunnetumpi cosplaysta tulee, sen vähemmän kummastelua koulutytöiksi pukeutunut parivaljakko kameran kanssa kaupungilla aiheuttaa. Mutta aina se tulee enemmän kummastuttaa kuin esim. poikajoukko jalkapalloshortseissa. Joten tuijottelu on vain hyväksyttävä - mikä toisaalta auttaa ehkä muissakin elämän osa-aueissa.

    Vähän aikaa sitten kerroin +30 vuotiaalle luokkakaverilleni (olemme perus ammattikoulussa opiskelemassa 16 vuotiaiden keskellä) harrastavani cosplayta. Kävi ilmi, että hän katselee 11v tyttärensä kanssa vähän väliä cossiasuja ja suunnittelevat juuri Kaito/Miku paricossia.

    Yleisesti ottaen levitän cosplayn ilosanomaa kaikille, kenen kanssa olen vähänkään enempää tekemisissä. Yleensä tämä tulee esille kun kahvipöydässä voivottelen tulevaa työmäärä sen hetkisen projektin kanssa. Eniten minulta tämän jälkeen kysytään liittyykö tämä jotenkin larppaamisen ja/tai tykkäänkö siis sellaisista japani-jutuista ja onko taloni pinkkiä pitsiröyhelöä täynnä... kun näistä ennakkoluuloista on päästy ylitse, ihmiset muuttuvat todella kiinnostuneiksi, pyytävät kuvia näytille, hämmästelevät "taitojani" ja harrastuksestani tulee samanlainen kahvipöytäkeskustelu kuin lemmikeistämme, lapsistamme tai BB:stä.



    ReplyDelete
  4. Muut kommentoijat näyttävät tykkäävän huomiosta, joten tuodaanpa tänne se yksi vastarannan kiisken näkökulma.

    En pidä töllistelystä, tuijotuksesta enkä retostelusta. Oudoissa vaatteissa ollessani jos huomaan jonkun salakuvaavan, pyydän tätä lopettamaan ja pyytävän lupaa. Jos kuvaaja on liian kaukana kuullakseen puhetta, otan yleensä suurieleisesti oman kännykkäni esiin ja kuvaan takaisin. En pidä huomiosta ja haluaisin olla rauhassa. Vaikka julkisella paikalla kuvaaminen onkin sallittua, se ei välttämättä aina ole hyvätapaista.

    Olen vuosina muinaisina edustanut japaniharrastusta mediassa (tosin lolitamuotia) pällisteltävänä ja ihmeteltävänä. Muistan edelleen, kun yksi toimittajatäti kyseli hämmästyneesti "Ettekö te syökään pelkkiä kakkuja ja leivoksia?"

    Nnniin.

    Ehkä tähän liittyy se, että muutenkaan en tykkää kertoilla itsestäni ja selittää omista asioistani. Parhaiten saa olla rauhassa, kun esimerkiksi työpaikoilla jättää kertomatta omista nörttiharrastuksistaan muuten kuin suurpiirteisesti. En minä kuitenkaan mitään salaile, luen taukohuoneessa Narutoa ja kerron kyllä avoimesti, että olen menossa viikonloppuna coniin x. Mutta en koe myöskään mitään tarvetta julistaa cosplayn ilosanomaa kellekään. Kiinnostuneet osaavat löytää harrastuksen itsekin.

    ReplyDelete
  5. mua ei sinällään haittaa jos joku tuijottaa, vaikka harrastusta aloittaessa se tuntuikin ahdistavalta ja matka conipaikalta kauppaan oli hiukan inhottavaa, mutta nyt kun tätä on tehnyt pari vuotta ei se enää häiritse. Ja mitä ihmisten reaktioihin kaupungilla liikkuessa tulee, niin harvemmin on vastaan tullut ihmistä joka olisi jotenkin negatiivisella tavalla tuijottanu, ennemmin saan kiinnostuneita, ehkä ihailevia ja muutenkin positiivisen oloisia katseita ja muutaman kerran olen saanut selittää jollekkin mummolle mistä oikein on kyse kun kuljen pari metrisen viikatteen kanssa. :D ja vaikkei fursuitit olekaan cosplayta niin varsinkin turrina lapsedt ilahtuu aivan suunnattoman paljon, mikä anakin musta on aika palkitsevaa ^^

    ReplyDelete
  6. Minusta, jos cosplay asussa esiintyy julkisella paikalla, vaikka kaupassa, ihmiset tuijottavat, saavat tuijottaa ja vaikka eivät saisi, niin tuijottavat joka tapauksessa. Vähän sama, kuin ajaisit norsulla drive in kaistalle mäkkäriin, kyllähän sekin tuijotuksia saa, siksi, ettei se ole mikään joka päiväinen näky vaikka kuinka olisi virallinen norsuratsastaja harrastus.

    Minua eivät ihmisten katseet häiritse, lähinnä jotkut huutelut ihan aikuisiltakin ihmisiltä (lähinnä ehkä juopoilta). Nuoret ovat olleet suht nätisti, joskus ensimmäisissä coneissa vähän piti vierestä huutaa tietenkin kuinka noloa homma oli, mutta siinä sitten vaan voi ylpeänä heittää jotain mukavaa takaisin. Yleensä päinvastaisella käytöksellä on mukavaa hämmentää, kun oho, eihän tuo nyt suuttunutkaan. Yleisesti ihmiset kuitenkin tuntuvat olevan kiinnostuneita ja kokevat ehkä enemmänkin päivän piristykseksi asian, että ompa mukavaa nähdä näin erilaisia pukuja.

    En mene ihmisten oville koputtelemaan ja kysymään "Haluaisitteko vähän kuulla cosplaystä?". Lähinnä olen sillä linjalla harrastuksieni kanssa, että kerron jos kysytään, varsinkin jos on kyseessä tuntematon ihminen. En itsekään tykkää tuputuksesta, mutta kiinnostuneille jaksan tietenkin kertoa sydämen pohjasta niin paljon kuin he jaksavat kuunnella :)

    ReplyDelete

murheita, ideoita, ahdistuksen aiheita? antaapi kuulua vaan.