Baka part 2: Beatrix

Kaikki kuvat ihanan Milla Katajiston ottamia.

Beatrixilla oli ensin huono onni, alunperin Chibiconiin suunniteltu puku jäi oman toheluuteni ja askarteluveitsen kanssa pitämäni taistelun takia parin kuukauden tauolle. Tauko teki kuitenkin hyvää, pukuun pääsi käsiksi taas uudella innolla, kun alun haparoinnit oli jo tehty ja suunnitelmat valmiina. En ole tähän päivään mennessä tehnyt pukua, johon olisin täysin tyytyväinen ja josta en muuttaisi mitään, eikä Beatrix ole poikkeus. Niitä muutettavia asioita alkaa onneksi puku puvulta olemaan vähemmän. Koitan tässä nyt taas koota puvusta jotain yksityiskohtia, mitä Bakaconissa jatkuvasti kyseltiin tai jotka ei ole ihan itsestään selviä.

 

Miekka on tehty finnfoam-levystä ja eristevaahdosta. Terä on vaan maalattu gessolla lukuisia kertoa ennen varsinaista maalausta, väistin on päällystetty ensin sanomalehti+liisterillä, sitten gessottu ja kuviot tehty softiksesta. Nyt jos uusiksi tekisin, niin taitaisin kuitenkin päällystää tekonahalla ennen maalausta. Ehkä. Ja tällä kertaa oikeasti ostin tuon levyn finnfoamia, hinnat oli taas vähän noussut ja tuo parimetrinen levy maksoi reilut 9 euroa. Mutta eiköhän tuosta vielä muutaman muunkin propin saa rakenneltua. Finnfoamin etuna, varsinkin näin päällystämättä, oli sen keveys. Miekkaa kanniskeli oikein hyvin yhdelläkin kädellä.

 

Panssarit oli jo täällämainostamaani wonderflexiä (josta muuten taidan kerätä yhteystilausta anikiin tässä tällä viikolla, niin monet tuntuivat siitä olevan kiinnostuneita). Oikean käden iso panssari on kahdessa osassa niin, että kättä pystyy liikuttamaan, kun kyynärpäässä kuppimaiset osat menee sisäkkäin. Kyllä kannatti katsella keskiaikaisten panssareiden kuvia! Tarranauhojen käyttäminen panssareiden yhdistämissä hanskoihin oli vähän turhaa, kun en niitä päivän aikana irrottanut, samalla vaivalla olisi tehnyt jotkin remmisysteemit (joiden kanssa olisi sitten tietysti ollut kauhea säätäminen taas). Liimaukset kestivät juuri conipäivän ajan, ensimmäinen tarranauha irtosi panssarista heti kisan jälkeen. 

 

  

Sukkikset ostettu Seppälästä joskus talvella kun siellä oli parhaat valikoimat paksuja sukkahousuja. Nilkkahärpäkkeet on tehty softiksesta, keskellä oleva kolmio cernitmassasta ja takana ylhäällä sukkahousuissa ja softiksessa on tarranauhaa, niin että ne pysyy ylhäällä. Kenkien päällykset on myös softista, samoin vyön koristekuviointi. Maalauksissa on yhdistetty spraymaaleja ja askartelumaaleja. 

Peruukki herätti hämmästystä ja kummastusta, mutta tässäpä kuvassa minä jo esittelinkin sen salaisuuden. Ylimääräisistä kuiduista ja hiusverkosta kootut pallot, joiden ympärille kiersin peruukin kuidut. Tötteröitä oli 6 kappaletta ja näköjään ne tykkäsivät hengata tuossa edessä eikä selkäpuolella, kuten ehkä oli tarkoitus. Pinnejä on tolkuttomasti ja lakkaa reilulla kädellä. Peruukki kesti yllättävän hyvin koko päivän ajan ja päätä uskalsi liikutella ihan reilusti. Nyt se on kyllä tuhannen mytyssä kassin pohjalla, kun en jaksanut kuljettaa sitä kotiin päin peruukkipäässä, kuten tein toiseen suuntaan matkatessa.

Ongelmakohtanani oli taas tässäkin puvussa se ompelua vaativa työ, eli koko mekkosysteemin menisi uusiksi jos nyt aloittaisin puvun alusta. Saumat kiertää ja tukikankaita en käyttänyt ollenkaan ja ties mitä, mutta kyllä tämä näin kuvissa ihan nätiltä näyttää. Kankaana oli morsiussatiinia, olisi voinut olla jotain muutakin. Vielä minä joskus aloitan puvun niin ajoissa että kerkiän tekemään kunnon harjoittelukappaleita ja oppimaan virheistä heti saman puvun kohdalla!

Esitys näytti tältä: 

Musiikkeina kolme FFIX biisiä nivottuna yhteen, sekä kovin tutun kuuloiset ruosteiset askelten äänet siellä keskellä. Taisin vasta kisaa edeltävänä päivänä lopulta löytää sellaisen videopätkän, jossa Steinerin kävely kuuluu ilman taustamusiikkeja. Nörttiveli on ihana olla olemassa, vaikka en varmasti ollut helpoin asiakas musiikin muokkailujen kanssa (”Ei ei ei, pikkuisen pidempi tauko! Ei kun nyt on liian pitkä tauko! Voiko sitä silleen laittaa kuulumaan pikkuhiljaa, silleen noh mikä ikinä se hieno termi onkaan?”). Ysin musiikit on ihanat ja niistä löytää juuri sellaisia eri tempoja, jotka mahdollistavat erilaisten esitysten tekemisen, mutta en kyllä pysty kuuntelemaan noita biisejä taas vähään aikaan, niin paljon niitä venkslasin edestakaisin. 

Esitys toivottavasti aukeaa ihan hyvin peliä pelanneille ja näyttää edes joltakin myös sitä tuntemattomammille. Huomatkaa syvällinen tarinankaari ylväästä taistelusta kaiken kyseenalaistamisen kautta epätoivoon ja siitä rakkauden onneen, kuten peli tuntemattomalle äidilleni selitin :D Pituus oli hyväksi havaittu puolitoista minuuttia, itse tykkään napakoista esityksistä. 

Esitysidea oli mielessä jo pitkän aikaa, mutta hioin ja mietin ja muokkasin sitä vielä ihan viimeisinä päivinä. Testasin sen toimivuutta ja samalla nauratin äitiäni perjantaina, onneksi panssarit olivat niin liikkuvat, että miekka sai oikeasti pyöriteltyä ihan kunnolla. Kisapäivänä kävin koko homman pari kertaa lavalla läpi musiikki mp3-soittimesta pauhaten ja aika hyvin se sitten esityksessäkin meni. Ainoa mitä en ollut tajunnut etukäteen miettiä, oli käsien hirmuinen vapina siinä vaiheessa, kun kirje piti nostaa maasta, mutta kyllähän tuo onneksi nousi. Esityksestä jäi hyvä mieli ja sain paljon kehuja, niin tuomareilta kuin muiltakin. Tästä on taas kiva lähteä seuraavaa esitystä rakentamaan. 

Äiti paparazzoi kuulemma varsin älyttömältä näyttänyttä heilumistani, kun testasin pystyykö esityksen todella toteuttamaan panssareiden kanssa. Jostain syystä miekan kanssa harjoittelu ei onnistut oikein sisätiloissa.

Ja muistinpahan kaksi asiaa, mitä piti jo viime päivityksessä vielä nurkua Bakasta!

Desupöydän puuttuminen! Nyt paikalla oli muista coneista edustettuna puhtaasti vain Tracon, Nekon ja Desun rannekkeita toki sai Urumin pöydästä, mutta viimevuotista desupöydän hyvää meininkiä jäin kaipaamaan. Kuulin vähän sen suuntaista puhetta, että tilanpuute olisi estänyt pöytien saamisen, mutta kyllä tuonne minun mielestä olisi sekä Neko- että Desupöydät mahtuneet ihan siihen ala-aulaan oikein hyvin.

Myyntisaleissa ei ilmeisesti kiinnitetty yhtään mitään huomiota piraattituotteiden myyntiin, niin räikeitä ja huonolaatuisia piraatteja myyntipöytäsalista pystyi bongaamaan molempina päivinä. Eikö Bakaa piraattien vastainen taistelu kiinnostanut vai mistä lienee asia johtunut, kun etukäteen kuitenkin jäi sellainen käsitys, ettei piraattituotteita olisi hyväksytty, mutta käytännössä asialle ei tehty mitään. 

Ja nyt koitan kääntää tämän päivän vielä siivouspäiväksi, ettei koko aika mene vaan kuvien tuijotteluun ja blogin päivittelyyn. Nahkahousuja ja pantsushotteja luvassa ehkä ensi kerralla, harkitsen vielä hetken haluanko antaa noita kuvia oppilaideni väärinkäytettäviksi :D

Ilona

Baka part 1

Viime kesänä hyväksi havaittu päivitysten pilkkominen on täällä taas! Koska noita pukukuvia on taas jonkin verran ja koska kirjallliset lahjani olen saanut rönsyilyn ihmemaasta, koitan varmistaa että edes joku jaksaa näitä päivityksiä kahlata läpi jakamalla ne pariin osaan. Tänään luvassa Bakan fiilistelyä, pukujuttuja sitten seuraavissa osissa. 

Aamuista jonotusta lauantaina featuring derp-Kizzy.

Vilkaisin ennen Bakaan lähtöä, mitä olin kirjoittanut tapahtumasta viime vuonna. Silloin kismitti hallcosplaykisan tuomaroinnin järkyttävä jonotus ja ohjelman vähyys/laatu. Tänä vuonna ei cosplaykisan tuomaroinnista ole valituksen sanaa, pelkkää ylistystä ja kiitosta, cosplaykisan muut järjestelyt sen sijaan aiheuttivat harmaita hiuksia. Ja jos viime vuonna ohjelmisto tuntui niukalta, niin tänä vuonna se ei tuntunut miltään. Koska sitä oli niin tajuttoman vähän.

Ja sunnuntain jonotusta.

Mutta aloitetaanpa tuosta uudesta conipaikasta. Paikan vaihtoa on kehuttu ja pidetty hyvänä asiana, itse kuitenkin olisin mieluummin nähnyt Bakan tälläkin kertaa Jeesustalolla. Useamman rakennuksen kompleksi saman pihan ääressä toi aikaisempina vuosina sen kivan fiiliksen, että conipaikka on jollain tapaa oma maailmansa. Kaikki conikävijät löytyivät samasta pihasta. 

Poleenilla oli toki puolensa, keskeinen sijainti Pieksämäen keskustassa, kaupat aivan kivenheiton päässä (arvatkaa kuka silti meinasi eksyä lauantaiaamuna..) ja ehdottomasti parempi sali, mutta samalla coniväki hävisi ympäri keskustaa. Kävin järjestötalolla sunnuntaina ihan vaan vilkaisemassa millainen paikka se oli. Rytmipelien ja konsolipelien lisäksi sieltä löytyivät cosplay”pukuhuoneet”. Olisi kiva tietää moniko pukuilija todella käytti noita pukkareita, kun ne sijaitsivat eri talossa kuin narikka ja kaikki muu conihäppeninki. 

Viime vuonna avauduin pukuhuoneiden varustelutasosta, kun ei ollut silitysrautaa ja kuumaliimakin oli turvallisuusriski. No ihan niin kuin ohjelma nyt oli vielä viime vuottakin niukempi, niin nyt ei koko conipaikalla ollut MINKÄÄNLAISIA cosplaypakkeja, ei yleisissä pukuhuoneissa eikä kisan backstagella. (Korjatkoon joku, jos pukuhuoneissa esim lauantaina sellainen oli, kun itse hengasin vaan kisaajien pukkareissa ja sunnuntaina katsastin peruspukuhuoneet) Kisaajat eivät edes saaneet hakaneuloja, joilla kiinnittää kilpailunumeronsa. WHAT IS THIS I DON’T EVEN...

Joka conipaikan takapihan pakollinen puistoalue. Sää suosi ja ympäristössä oli ihania kuvauspaikkoja. Ja leikkipuisto.

Poleenin sisätilat olivat ihan ok, sali on ihan loistava, aula toimi melko kivasti (tosin kuvauspisteen paikka oli taas varsin mielenkiintoisesti valittu) ja myyntipöydät ja taidekujakin ihan nätisti sinne sopivat olemaan. Karaoke keskeisellä paikalla vähän huoletti, mutta animubiisit tarjosivat oikeasti ihanan taustamusiikin koko conille. Tosin ne länsimaiset peruskaraokejallatukset sen sijaan ottivat kyllä aivoon välillä. Salin lisäksi toinen ohjelmapaikka, kokoushuone oli ihan ok, mutta esimerkiksi Elffin proppiluentoa varten olisi tarvinnut isomman salin. Jos conissa olisi ollut yhtään enempää ohjelmaa, eivät tilat olisi riittäneet. Mutta hei, kun ei ole ohjelmaa mitä pitää, ei tarvitse onneksi sille pitopaikkojakaan! 

Poleenin ala-aula. Lähes aina ihan väljää.

Lauantain ohjelmistoa katsellessa olin suunnitellut käyväni crossplay-juttuja kuuntelemassa ja testaamassa kestänkö tällä kertaa Mikä tässä mättää –ohjelman. Jälkimmäiseen ennätin kuin ihmeen kaupalla, mitään muuta ei cosplaykisahässäkässä sitten kerinnytkään.

Mikä tässä mättää oli tällä kertaa oikeasti melko onnistunut ja viihdyttävä paketti: tila oli selvästi parempi tällaiseen yleisöä mukaan ottavaan ohjelmaan kuin edellisenä vuonna, ohjelma oli paremmin suunniteltu ja kun kolmen pitäjän sijasta lavalla oli yksi sopivan verbaalisesti lahjakas pitäjä, homma toimi. Kukin muodostakoon oman mielipiteensä nollaako ohjelman alussa sanottu ”Tarkoitus ei ole loukata ketään” oikeasti kaiken sen jälkeen sanotun, sen verran suoraa tekstiä kyllä tuli animeskenen toimijoista. Toki kaikki esityksessä sanottu ollaan sanottu jo miljoonaan kertaan harrastajien kesken ”Desuconin järjestäjillä on noussut kusi päähän/Urho fffightaa aina/cossikisojen tuomarit on karmeita”, itse en silti niitä olisi kyllä lavalle mennyt sanomaan. Hienosti Miro Jukka esityksen kuitenkin hoiti ja pisti itsensä likoon niin hyvin, että hommaa oli ihan mukava seurata. Ehkä pientä päivitystä tietoihin olisi kaivattu, niin kivoja kuin nostalgiset muistelut vuoden nönönöö animeconista onkin, ei esimerkiksi cosplaykisoissa tosiaan enää pyöri vaan ne samat ihmiset, joihin Miro viittasi. Ja cosplayblogeista olisi saanut kaivettua vaikka mitä muutakin mättävää. Mutta yllätyin siis positiivisesti. 

Iltabileet jäi omalta osaltani katsastamatta tällä(kin) kertaa. Baarissa tanssimista lukuun ottamatta ei tuommoiset häppeningit ole mitenkään suuressa suosiossani ja nyt kun jatkopaikka ei ollut Poleenin välittömässä läheisyydessä, ei sinne lähteminen houkuttanut. Koko kevään ajan Bakaconin tiedotusten seuraaminen on saanut aikaan sen fiiliksen, että iltabileet ovat Bakan SE Juttu, johon panostetaan. Kukahan sen jo ääneen sanoikin, ”mikseivät vaan järjestä (anime)reivejä, kun kerran tuntuvat vaan iltabileitä järkkäävän?”. Iltabileet on kiva lisä, mutta jos ne on conin päätarkoitus, niin on Tanskan maalla jotain mätää.

Kotona nukutun yön jälkeen sunnuntai alkoi Elffin proppiluennolla, joka oli selvästi conin parasta antia. Aikaa olisi saanut olla vielä vähän enemmänkin, aiheena proppien rakentaminen on kuitenkin niin laaja. Itselleni suurin osa esitetyistä materiaaleista ja tekniikoista oli kyllä ennestään tuttua, mutta esimerkiksi puupahvin olin taas ihan unohtanut, ja monet kommentoivat saaneensa uusia ideoita ja vinkkejä. Ohjelman alkaminen samalla kellonlyömällä ovien aukeamisen kanssa oli vähän huono ratkaisu, kun kaikki kuulijat eivät päässeet heti alussa mukaan.

Aavaa aulaa

Maskeerausluennolla olin jonkin aikaa, en jaksanut keskittyä kuuntelemaan, joten paransin cosplaymaailmaa takahuoneessa. Itse pidän enemmän selkeästi rajatuista, napakoista ohjelmista, kaksi tuntia maskeerausta yleensä ei oikein houkutellut. Paikan päällä maskeeraaminen ja tekniikoiden näyttäminen oli ideana tosi kiva, joku paikalla alusta loppuun asti ollut kertokoon, jaksoiko siellä koko ajan keskittyä.

FFFight jonoa. Cosplaykisoihin ei muodostunut minkäänlaista jonoa, tämä kiemurteli koko aulan poikki.

Ja sitten oli kisoja ja päättäjäisiä ja siinäpä se sitten olikin. Ohjelmien vähyyttä tänäKIN vuonna voi tietysti koittaa selittää osittain kilpailulla; kun puheohjelmia kalastelevia coneja on kesäkaudella paljon, saattaa ohjelmanpitäjien saaminen olla vähän haastavaa. Mutta höpöhöpö, katsokaa Desuconin ja Nekoconin ohjelmistoa, kyllä Bakallakin olisi mahdollisuudet järjestää myös ohjelmistoltaan hyvä coni, jos siihen nähtäisiin vaivaa, eikä vain hypetettäisi miten iiiihania esiintyjiä iltabileissä on. 

Niin ne cosplaykisat. Huoh, mistähän niiden kanssa edes aloittaa.

Kun cosplayvastaavana on suhteellisen nuori ja ei itse kovin kokenut kisaaja, oli intoa paljon ja mokia vähintään yhtä paljon. Ensinnäkin kisoja oli aivan liikaa. Varsinkin näin pienillä osallistujamäärillä. Pro-kisa oli yhtä vaille täynnä (eli 7 kisaajaa), hall-kisassa se täydet 8, ryhmäkisassa vain kolme ryhmää ja show... En itseasiassa edes tiedä, kun en ollut sitä katsomassa, mutta ainakin pari päivää ennen conia siinä oli tasan yksi osallistuja.

Cosplaymammoja oli paljon, lauantaina jokaisella mammalla oli yksi pro-kisaaja ja yksi hallkisaaja huolettavanaan. Mammat on käteviä, silloin kun mammat ovat saaneet kunnon tiedotuksen siitä, mitä milloinkin ja missä tapahtuu. No nyt mammojen ja kisaajien tiedot olivat ihan ristiriitaisia, lava-asioista ja kisajärjestyksestä liikkui miljoonaa eri tietoa, juontajien kysymyksistä ei kukaan tiennyt ennen kisan alkua, osa mammoista ei huolehtinut kuulemma kisaajistaan kuin hetken aikaa, osa mammoista oli hukassa sunnuntaina ja ties mitä. Miun oma mamma oli ihana ja hoiti kaiken niinkuin piti, tuli ihan nostalginen olo, kun Siirin kanssa hengailtiin jo kaksi vuotta sitten ihan ekan kisani takahuoneessa Traconissa. 

Mammoja hukassa jo ennen ovien aukaisua.

Oikeastaan kaikki, mikä cosplaykisassa kusi, on tiivistettävissä sanaan tiedotus. Jo ensimmäisistä kisainfomaileista lähtien homma oli ihan levillään. Prokisaajat sai KOLMEA eri tietoa siitä, miten kisamusiikit toimitetaan ja milloin. Infoviestit olivat kilometrin mittaisia, kun kaikkiin kisoihin osallistuneiden infot pistettiin samaan. JA SITTEN NE INFOT VIELÄ ON VÄÄRIN! Just perjantaina kirjoitin oman aikatauluni infojen pohjalta. 10-13 kuvaan, 13-> tuomaroitin, 15-16 lavaan tutustuminen, 16-> kisa. Sitten lauantaina (kun ensin saan kisanumeron, info ei ollut oikein perillä siitäkään) saan kuulla, että tuomarointi alkaa klo 12 ja siihen mennessä on ehdottomasti kaikkien kisaajien ilmoittauduttava infoon. Noh, ei mikään ihme että osa kisaajista tuli paikalle vasta klo 13, kun näin oli meitä informoitu. Omalta kohdaltani tämä tosin kivasti aiheutti sen, että pääsin tuomarointiin ensimmäisenä ja siellä ei ollut mitään kiirettä. Itse olisin cosplayvastaavana ollut aivan paniikissa ja selvitellyt asioita ja juossut pää kolmantena jalkana ympäriinsä, Minorealla sen sijaan tuntui olevan aikaa yleiseen hengaukseen kavereiden kanssa ulkonakin. Sääliksi kävi lähinnä mammoja, jotka olivat aika pahassa välikädessä. Ja että lauantain paniikista ei opittu mitään vaan sunnuntaina sama kisaajien ja mammojen etsiminen jatkui taas.

Kuriositeettina, ikinä aikaisemmin en ole kuullut, että cosplaykisaajien nimet ja esiintymisnumerot kerrotaan kaikille kisaajille viikkoja ennen conia. Toisaalta kiva tietää keitä on kisaamassa, mutta toisaalta se tieto on minusta vähän turhaa, aiheuttaa paljon etukäteisspekulaatioita ja myös mahdollisuuden taktikointiin kisaamisjärjestyksen takia.

Kaksosten ihanuudet.

Lava oli kiva, tekniikka pelasi. Itse en ottanut esitykseen valotoiveita alkua lukuun ottamatta ollenkaan, toisaalta siksi, että viimeistelin esitystä vielä perjantaina ja toiveet piti lähettää jo tiistaina, Toisaalta myös viime desusta opin, että liika tekniikka pettäessään aiheuttaa miulle sellaisen kipsin, että mieluummin vedän esityksen vähän vähemmällä tekniikalla. Juontajat olivat lauantaina hyviä. Siis oikeasti, huomasi miten paljon kivempi teatteri-ihmisten juontoja on seurata, varsinkin kun ne on kunnolla suunniteltu. Sen sijaan olisi ollut ihan kiva tietää, että juontajat kyselevät tietokilpailukysymyksiä kilpailijan hahmosta. Siellä useampikin meinasi saada slaagin takahuoneessa ensimmäisen kilpailijan kohdalla, kun meille kisaajille ei oltu annettu mitään tietoa millainen juonto tulee olemaan. Ja sunnuntain kisassa kisan pitkittäminen juonnoilla oli kuulemma ihan kamalaa. Itsehän en jaksanut silloin kuunnella niitä ollenkaan.

Awwww

Hall-kisan taso oli todella hyvä, ja jäi harmittamaan että kisaajia valittiin vaan se 8. Viime vuoden 30 oli liikaa, nyt nämä 8 liian vähän, joten ehkä mukavin luku olisi se about 15. Olisi kiva tietää tilastoja, miten moni conittaja kävi suosikkiaan äänestämässä, systeemiähän oli muutettu miun mielestä järkevämmäksi, eli infosta sai nimellään varustettuna numerokoodin. Aikaisemminhan koodi annettiin automaattisesti kaikille conin alussa ja se kerkesi hävitä moneen otteeseen. Hallcosplayta oli kehitetty myös muutenkin juuri sen puutteen kohdalla, joka siinä aikaisemmin oli, eli kisaajat kävivät myös lavalla näyttäytymässä yleisölle.

Prokisaajien taso oli myös hyvä. Erilaisia pukuja ja erilaisia esityksiä. Tuomarointi oli tänä vuonna tosiaan ihana, ei yhtään jonottelua tai kiireen tunnetta ja muutenkin jäi tosi kiva mieli. Tai sitten tuomareiden kanssa samalla kanavalla irkkaaminen tekee niistä vähemmän pelottavia :D Kasvoin taas ihmisenä sen verran, että uskalsin myös tuomareiden palautekeskusteluun, joita tähän asti olen vältellyt kuin ruttoa. Rora, seuraavassa puvussa lupaan käyttää tukikankaita! Palautteessa nousi esille juuri sellaisia asioita, joita en itse ollut edes ajatellut, eli siitä oli hyötyä.

Ryhmä- ja show-kisa kärsivät tosiaan osallistujien puutteesta. Sadun ja Päivin voittajapuvut olivat kyllä aivan mielettömät.

Ja niistä pukuhuoneista sanoinkin jo. Kisaajien pukkari oli tosi kiva muuten, mutta se ensiapupakin puute kyllä otti sydämestä.

Om nom nom. Lähipitseria sai varmasti paljon asiakkaita viikonloppuna, hyvää oli pitsa.

Bakacon pitää ensi vuonna tauon, mutta palaa kuulemma vuonna 2013. Sikäli mikäli homma näyttää silloin samalta kuin tänä vuonna, niin harkitsen tosissaan ostanko sitä ranneketta.. Jos jostain syystä en ole kisaamassa, saatan hyvinkin tehdä teiniernut ja istua conipaikan ulkopuolelle tapaamassa niitä tuttuja, joiden näkeminen nytkin oli conin suola. Nyt Bakasta ei voi oikein sanoa kuin ”ihan jees”, ja tuokin sanominen tulee lähinnä tuttujen ihmisten ja Elffin luennon aiheuttamista mukavasta fiiliksestä ja conikauden avaamisesta. Ehkä taas olen vaan pikkumainen, mutta 12 euroa tuollaisesta ohjelmistosta ja noin karmeilla tiedotusongelmilla kyllä kirpaisee. Jotta coni olisi hyvä, ei minulle riitä se, että siellä on kivoja kavereita ja uusia tuttavuuksia.

Huh. Noh, jatkan ensi päivityksessä kun muistan jotain tässä unohtunutta.

Ai niin. Käykääs onnittelemassa ihanaa Retaa jaetusta ensimmäisestä sijasta pro-kisassa.  Voittoahan minä aina kisasta lähden hakemaan ja nyt jaettu ilo ykköstilasta kyllä tuntui aivan mahtavalta. Kolmas Bakakisa siis toden sanoi.

Eeppinen on eeppinen.

Ilona

Ihmejousto eli Ilonan uusi ihastus Wonderflex

Pidän hetken tauon kaikesta tästä tekemishötäkästä. Jos en nyt julkaise näitä WIP-kuvia, niin koko homma unohtuu Bakan jälkeen. Joten nyt luvassa kuvia käsipanssareiden valmistumisesta ja vähän muusta sekalaisesta.

Wonderflex on siis muovia, jota myydään joko rullissa tai palasina. Tuollainen vähän yli a4-kokoinen palanen maksaa noin 5 euroa, joten mistään halvasta huvista ei ole kyse. Wonderflexia menee tuplamäärä kappaleen kokoon nähden, jos käyttää tätä perinteistä taktiikkaa, eli päällystää softiksen molemmat puolet wonderflexilla. Itse tilasin flexini täältä, Saksasta muovit tulivat reilussa viikossa kotiovelle asti. Postikulut Euroopan sisällä ovat karmaisevat 14 euroa, joten kerralla kannattaa tilata enemmän. 

Softista, wonderlfexia, sakset. Sopiva (mieluusti palamaton) alusta ja sen päällä vielä leivinpaperia, johon wonderlfex ei tartu.

Muhkurainen ja kuituinen

Wonderflexissa on kaksi puolta, toisessa näkyy kuituja ristikkäin ja toinen on pikkuisen muhkurainen. Itse tykkään muhkuraisen rakenteesta, se jättää pinnan mukavan elävän näköiseksi ja sopii miun mielestä näihin fantasiapanssareihin oikein hyvin. Tuota toista puolta en muuten olekaan testannut, että miltä se maalattuna näyttää. Kunhan tämä Bakahässäkkä on ohi niin testaan sitäkin. Hoothoot, ainoa suomalainen pukuilija, jonka kanssa olen wonderin käytöstä keskustellut, manaili juuri sitä, että pinnan saaminen täysin tasaiseksi on melkein mahdoton homma. Itselleni muovin pinta tässä panssarissa riitti loistavasti, joten en osaa tasoituksen mahdottomuudesta sen tarkemmin sanoa.

Wonderflexin muokkaaminen on helppoa, tarvitset vain kuumailmapuhaltimen (itelläni on lainapyssy, kun en raaskinut maksaa 11 euroa maxissa...) ja halutessasi softista. Muovia voi kyllä käyttää ja käsitellä ihan sellaisenaankin, ihan ohuisiin juttuihin se varmasti toimii paremminkin niin. Tämä video on ihan loisto, nuin minäkin omani tein. Eli kahden wonderflex-palan väliin softista, lämmitetään molemmilta puolilta kunnes muovi sulahtaa eli muuttuu lötköksi, sitten painellaan se kiinni softikseen, leikataan ylijäämäpalat ja painellaan reunat vielä siisteiksi. Muovi liimautuu itseään vasten, joten eri osasten yhdistäminen on helppoa. Työtä voi tehdä osissa ja muovia voi uudelleen lämmittää vaikka kuinka monta kertaa. 

"Sulahtanutta" wonderflexia, kuumailmapuhallin ja suojakäsine. Joka taisi olla vain koristeena tässä. Softiksen palasella on paras taputella sormille liian kuumaa muovia.

Vyönsolki, molemmilla puolilla softista, reunat leikattu ja tasoiteltu softiksen palasella.

Taivutusvaihetta. Itse taivutin kappaletta ensin käsissä haluttuun muotoon ja jäähtymisvaiheeseen laitoin vielä maalarinteipin pitämään muotoa yllä.

Kaksi eri palasta yhdistetty toisiinsa pienellä lisälämmityksellä ja reunoihin lisätty koristereunukset. Jotka olisi ollut paljon helpompi tehdä ennen kappaleiden yhdistämistä, mutta ei kaikkea aina voi tajuta.

Maalaamattomat käsisuojat

Pohjamaalattu spraymaalilla (Maston 996)

Melkein valmiiksi maalatut käsisuojat

Näistä voi tehdä varmasti vielä jotain tosi hienoa.

No mitä käyttöongelmia itse huomasin? Ensinnäkin hukkapaloja tulee paljon. Pihinä ihmisenä koetin tietysti leikata wonderflexit jo alunperin lähes softispalan kokoisiksi, mutta opin pian että aina pitää ottaa reilut ”saumavarat”, varsinkin jos kappaletta taivuttelee, ettei reunoihin vaan jää aukkoja. Hukkapaloja ei kannata heittää pois, eikä myöskään jättää kuivumaan ihan hölmöihin muotoihin. Niitä voi uudelleen käyttää lämmittämällä, ja se on paljon helpompaa jos ne ovat suunnilleen suoria eivätkä ihan kiemuralla. 

Oh noes, näin käy jos ei jätä kunnon saumavaroja! Tästäkin kyllä selvittiin lisälämmityksellä ja kiinnipainelulla.

Kupruja! Kupruja minun panssarissani!

Kuplat, joita muovin ja softiksen väliin tulee, voi painella pois, mutta ainakin itse jätin suosiolla noihin ympyrän muotoisiin osiin tai käsipanssareihin sisäpuolelle taivutuksessa tulevat kuprut. Nekin olisi varmasti ihan mahdollista ottaa pois, jos ei muuten, niin tekemällä ensin ulkosivun ja lisäämällä vasta sitten wonderflexin sisäpuolelle... Noh, ehkä ensi kerralla kiinnitän näihin sisäosienkin kauneuteen huomiota.

Reunojen siistiminen on helppoa, kun työskentelee 2mm softiksen kanssa, sen sijaan tuo 6 mm (?) oli vähän haastavampaa. Reunoja sai lämmittää monta kertaa ja joihinkin kohtiin tein lisäkäännöksiä muovista, kun en halunnut jäädä säätämään sen kanssa, että reunat olisivat ihan osuneet yhteen.

Wonderflex on kevyttä, helppoa työstää ja kestävää. Noita panssareita voi hyvällä mielin heitellä lattialle ilman, että ne kärsii vahinkoa.  Hinta kirpaisee, mutta kylläpä vastaavissa panssarihommissa käytän tätä jatkossakin. 

Hanska ja sen panssari. Tarranauha liimattu panssariin kuumaliimalla ja ommeltu hanksaan. Langalla. Tätä valmiimpana ette näitä näe ennen viikonloppua.

Nyt saa kysyä, jos on kysyttävää. En osaa kyllä vastata kuin tämän parin viikon käyttökokemuksen perusteella, mutta voin yrittää. Näitä panssareita saa tulla lähempääkin katselemaan Bakaconissa ja kokeilemaan miltä ne tuntuu, jos wonderflex jäi ihmetyttämään.

Ja sitten vielä muutama ihan muu kuva tämänhetkisestä kaaoksesta: 

Väistimen kuviot alkaa hahmottumaan. Huomatkaa edelleen maalaamaton säilä.

Selän ruusukuvio. Maalattu ensin kangasmaaleilla ja ommeltu sitten ympäriinsä. Jostain olen jo oppinut, että tätä ei kannata koettaa maalata suoraan takkiin.

Ja valmiiksi leikattu versio. Odottaa edelleen ompelua.

Osittainen kuva-arvoitus. Kenkiä, panssaria, vyön koristeiden liimausta ja jonkinlaisia mystisiä hiuspalleroita. Ideani hämmentävät joskus minua itseänikin.

Kiirehän sitä taas tuli, mutta tämäpä ei varmaan yllättänyt ketään. Bea-kuvia ehkä luvassa jo ennen lauantaita, mutta luultavammin blogi hiljentyy ensi viikkoon, tai ainakin sunnuntaihin asti. Bakassa nähdään!

Ilona

Valmistuu, valmistuu...

Voi että tunnen itseni ihan surkeaksi bloginpitäjäksi, kun päivittelytahti hiipui viime kuussa ja nyt olen jättänyt kameran joka kerta kotiin, kun olen pukua käynyt muualla tekemässä! WIP kuvien vähyys nolottaa, varsinkin kun kerrankin tein muutakin kuin vaan ihan perusompelua. Tässäpä kuitenkin jonkinlaista edistymisraporttia.

Oppilaat varmaan luulivat, että kaunistelen kun sanoin viettäväni vapun kotona, mutta kylläpä se koko vappuaatto oikeasti kului tuon ”helpon ja nopean” liivi-mekko-systeemin kanssa. Eikä tarvinnut miettiä montako viikkoa siihen coniin olikaan. En käsitä miten se vuorittaminen voi joka ikinen kerta olla yhtä hermoja raastavaa. (Tai ymmärrän itseasiassa, kun ompelee vaatteet ilman kaavoja, välillä päälle testaillen ja taas silmämittaisesti kavennellen ja muotoillen, on vuorikankaiden saaminen samanmallisiksi ihan mahdoton homma) Selän ruusukuvio puuttuu vielä, en tiedä käytänkö pelkkiä kangasvärejä vai yhdistäkö vähän kirjontaakin hommaan. Ja taitaa muutama sauma vielä vaatia myös lisähuomiota, kiinnistyssyteemeistä puhumattakaan. 

Uusin rakkauteni on wonderflex. Kaikki ja niiden mummotkin toivottavasti lukevat Kamui Cosplayta ja ovat siellä noita wonderflex-ihanuuksia ihastelleet. Minä päädyin testaamaan tuota ihmeainetta nyt ja paluuta entiseen ei ole. Perhanan kallista lystiä tuo kyllä on, sitä kun kuluu yllättävän paljon pieniinkin osiin. Miun todellakin piti ottaa se kamera mukaan kun näitä panssareita tein, mutta unohdin. Tätä ihmeainetta on kuitenkin tulossa lisää, kun aikaisemmin tilaamani neljä arkkia eivät riittäneet ihan kaiken tekemiseen. Toivon kovasti, että lähetys tulee heti alkuviikosta ja silloin otan kyllä kuvia itsestäni polttamassa taloa tai sormia tämän kanssa. 

Wonderflexia käsipanssareissa...

...ja tuttua ja turvallista softista kengissä

Miekka aiheuttaa harmaita hiuksia jatkuvasti. Ei niinkään materiaalit (vielä tässä vaiheessa, odottakaas vaan muutama päivä) vaan nuo mittasuhteet! Erityisesti tuo väistin on ihan karmea, koitappa saada siitä järkevän kokoinen, kun jokainen kuva näyttää hiukan erilaiselta. Järjettömän kokoinenhan siitä tuli, mutta toisaalta koko miekka on ihan naurettavaa kokoluokkaa. 

"Tämä harrastus muuttuu aina vaan älyttömämmäksi" Finnfoamia ja eristevaahtoa. Ja joku random sankko.

"Jahas, ei olisi ehkä tarvinnut noin paljon tuota vaahtoa.."

Pohjustusvaihe, väistin sanomalehti+liisteröity, koko homma gessottu kertaalleen.

Materiaaleina tähän mennessä finnfoam ja eristevaahto. Trinode jo manailikin eristevaahdon sotkuisuutta, yhdyn joka sanaan. Parveke näytti siltä, että sinne on vuoltu kilotolkulla reikäjuustoa. Miekan kanssa seuraavana hommana on vielä muutaman pohjustavan gessokerroksen lisääminen ja sitten varsinainen maalaaminen. Näillä näkymin jätän finnfoamin päällystämisen esim keinonahalla välistä, katsotaan onko se hyvä vai huono ratkaisu. 

Kappas kappas, finnfoam ei kestä spraymaalien ponnekaasua. Olipa hyvä että testasin johonkin muuhun kuin miekkaan.

Pöksyt! Profiloidun lisää housuttomien hahmojen pukuilijaksi, Beallakaan kun ei ole kuin sukkikset ja alushousut jalassa. Ihan normaalia touhua.

Bakaconin pukujen kanssa on nyt runsauden pula. Siis Beatrix on kisapuku, selvä homma, mutta sittenpä alkaakin valinnan vaikeus. Kolme kaunokaista nyt kun ainakin taistelee sinne pääsystä. 

Buffy tarvitsisi vielä paidan, Rinoan tukkaa pitäisi vielä ihan vähän pätkäistä ja Chisaton peruukkia pitäisi vähän leikata ja sävyttää, mutta periaatteessa siis kolmesta valmiista puvusta voisi valita. Normaalisti olen ottanut lauantaille yhden vaihtopuvun ja veikkaan, että nytkin käteni pyytävät jossain vaiheessa lepoa Bean panssareista, joten näillä näkymin kaksi noista neideistä voipi päästä Pieksämäkeä ihmettelemään. Huonot kuvat neideistä, Buffystä varsinkin ehkä ei näy se kaikkein houkuttelevin osuus, punaiset nahkahousut. Ja ei sen Ritsukonkaan valmistuminen ihan mahdoton homma olisi...

Bakaconista itsestään on näin viikko ennen conia vähän ristiriitaiset fiilikset. Edelleen päivittymätön ohjelmakartta saa molemmat kulmakarvat nousemaan, kun (kiinnostavat) ohjelmat on laskettavissa yhden käden sormilla. Enkä edes mielestäni ole nirso ohjelmien suhteen! Cosplaykisasta voisi tehdä oman päivityksensä jo tässä vaiheessa ennen tapahtumaa, sen verran eeppistä säätöä on jo ollut, mutta koetan löytää sen positiivisen suhtautumisen (...ja tietokoneen jossa on polttava asema,  niin että saan jotain taustamusiikkia esitykseen, kun mp3-tiedostot ei kelpaa (!!)) tässä puvun teon lomassa. Ehkä Baka yllättää vielä positiivisesti. Toivottavasti. Ehkä piakkoin julkaistava ohjelmakartta mykistää monipuolisuudellaan ja kisan puitteet ja tekniikka häikäisee. On se ihan mahdollista.

Vajaa viikko vielä aikaa säätää kaikki kohdilleen. Tekemistä on paljon, mutta mukavan flow-tilan saavuttaminen on viime aikoina onnistunut yllättävän helposti. 

Ilona