ADEL

Seuraavaksi luvassa tarkempaa syväluotausta ja suurennuslasitarkastelua Tracon V:n kisapuvustani. Valmiit pukukuvat viimeistä lukuun ottamatta Ane-uen ottamia.

Miksi ihmeessä? [spoiler, spoiler]

Adel on hahmo, jonka Final Fantasy VIII:n pelanneet yleensä kyllä muistavat, viimeistään hetken miettimisen jälkeen, vaikka hahmo pelissä onkin melko pienessä sivuroolissa. Viittauksina Adel kulkee pelin mukana pitkään, Estharin diktaattori, Sorceress warin aloittaja, Ellonen ahdistelija ja kaikin puolin bad ass velhotar, joka singottiin kuuta kiertävälle radalla hengaamaan vankilassa ajasta ikuisuuteen ennen pelin varsinaisia tapahtumia. Ja pelissä tietysti päädytään vapauttamaan Adel ja taistelemaan sitä vastaan samalla kun Rinoa roikkuu neidin rintalihaksissa. Ei kuitenkaan siis hahmo, johon pelatessa voisi sanoa kokevansa suurta samaistumista tai joka luultavasti jäisi päällimmäisenä mieleen. Kovin usein kaikki cosplayaajat laulavat kuorossa, että cossaavat hahmoja, joista pitävät. Minä pidän FF kasista kuin hullu puurosta ja sen takia kai voisi sanoa että tykkään myös Adelista, mutta en todellakaan väitä että mikään suuri tykkääminen olisi ollut tämän hahmon valinnassa se suurin kriteeri. Nykyään tykkään cossata hahmoja, joissa on jotain kiehtovaa ja joiden puvussa on jotain erityistä. Toki hahmo, jota ei itse voi sietää, voi olla vähän huono valinta, kun sen kanssa pitäisi jaksaa jatkaa koko puvun teon ajan ja vielä conissakin näyttää siltä, ettei tahdo kuristaa itseään, mutta olen huomannut, että monesti hahmot, joihin aluksi suhtautuu välinpitämättömästi, muuttuvat kyllä puvun tekovaiheessa tärkeiksi ja mielenkiintoisiksi. Adelin valitsin ennen muuta tuon puvun takia, se on näyttävä, se on erilainen kuin mikään aikaisempi pukuni ja se oli haastava. Ja myönnän suoraan tykkääväni cossata harvinaisia hahmoja, joita muut eivät ole tehneet ja mieltäni kutkuttaa saada tämä kolmaskin velhotar cosplaykokoelmiini. Kasin hahmoista on kyllä vaikea keksiä ketään, jota en haluaisi cossata, jos fysiikka vaan antaisi periksi. Paitsi ehkä Selphie ei hotsita juuri lainkaan.

Jos rupeaa tuijottelemaan tätä kollaasia, joka on myös Traconin kisaferekuvani, huomio kiinnittyy seuraaviin asioihin:

1. Adel on iso. About neljä kertaa normaalin ihminen kokoinen.

Minä olen kyllä 178 sentilläni keskivertoconikävijää pidempi, mutta en ihan noihin Adelin mittoihin kuitenkaan yllä. Ja kun kyseessä nyt on oikeasti jättiläinen, ei mikään 190 senttinen hujoppi, en tietenkään edes pyri siihen todelliseen pituuteen. Kymmenen lisäsenttiä riittää vallan mainiosti, joten yhdet ysärikesäkengät saivat uuden elämän Adelin kenkinä. Ja vielä niinkin hellävaraisesti, että pääsevät vielä muuhunkin käyttöön. Huomasin, että omasin kolmet kengät, joista kahdet olisin ihan mieluustikin uhrannut tätä käyttöä varten, jotka lisäsivät pituuttani melkein millilleen saman verran. Tässä piti siis hiukan pohtia millainen hahmo Adel on ja miten hän todennäköisesti kävelee. Sitäkään ei tosin pelissä näytetä, mutta oletin, että noilla kiilakoroilla sipsuttelu ei ihan olisi ollut hahmouskollista ja kun nuo mustat kengät ovat ihan tavattoman epämukavat jalassa, valitsin ysäri-ihanuudet. Hameen alta noiden vilkkuminen on enemmän kuin todennäköistä, kun joudun pitkää helmaa varmaan jatkuvasti nostelemaan, joten tein niiden päälle tuommoiset... päälliset. Ei nämä ole mitkään shoe coverit edes, hulluudenpuuskassa vuosia sitten ostettua mustaa satiinia vaan väärinpäin ommeltuna putkeksi, kuminauhakuja toiseen päähän ja teippiviritykset toiseen. Nämäkään kengät eivät tietystikään ole mitenkään mukavuuden huippu, vaikka olen kyllä paljon pahempiakin jalkatuskia kokenut conissa. Ja onneksi päälliset olivat melko löysät, niin jalat eivät ihan kuolleet kuumuuteen.

2. Adel näyttää mieheltä. Hyvin treenatulta mieheltä, jolla on hame.

No Adel ei ole mies, vaan häneen viitataan koko pelin ajan naisena. Internet on kyllä täynnä keskustelua tästä aiheesta, tutustukaa lähemmin jos kiinnostaa, mutta itse sanon edelleen kiven kovaan että en ole koskaan crossplayannut, Quina ja Adel on vaan vähän sinne päin kallellaan.

Hame-osio oli helppo homma, peruspolyesteriä vaan kolme metriä ja ihanan laskeutuva, massiivinen ja ryppyyntymätön hame oli valmis. Sen sijaan nämä kolme viikkoa jotka Ultimecian ja Adelin välillä on, eivät ihan riittäneet siihen, että olisin kovimmallakaan hormoonien syömisellä ja salilla käymisellä saanut itseäni noin treenatun miehen näköiseksi. Apuun rynnisti tässä tapauksessa Punanaamio, josta tilasin muskelipaidan. Tilaaminen meni ihan viime tippaan, onneksi kuitenkin muokkaamisaikaakin jäi, sillä vaikka muskelipaita itsessään oli parempi kuin monet muut mitä olen nähnyt, vaati se vähän modaamista. Ja jos nyt pitäisi tehdä koko homma uusiksi, tekisin koko paidan kyllä alusta asti itse, nyt vaan tämä aikaraja asetti pieniä rajoitteita. Tilasin ensinnäkin tietysti ainakin koon verran liian ison paidan, mutta eipä sen pienentäminen kaiken muun askartelun vierellä tuntunut kovinkaan vaivalloiselta. Muskelipaitaan kuului alunperin vain hartia-, rinta-, käsi- ja vatsalihakset, mutta muokkasin oikeastaan kaikkia niistä, lisäsin kylkiin lihaksia ja poistin esimerkiksi aivan liian isot lihakset tuosta ranteen kohdalta. Muskelipaitahan koostuu oikeasti vain sukkahousumaisesta kankaasta, jonka alle on muotoon ommeltu venymätöntä kangasta ja täytetty näin saadut lihaspussukat vanulla. Itse käytin lisämuskeleiden tekemiseen tuommoista patjapehmustetta, jota jostain syystä tuolta komerosta löytyi. Ihan näpsäkkä sixpackihan tuosta tuli. Uskottavaltahan se ei vielä näyttänyt, josta päästäänkin seuraavaan kohtaan.

3. Adel on aika valkoinen ja tatuoitu.

Kun ihonväri on selvästi omasta väristä poikkeava, on kaksi vaihtoehtoa. Bodysuit tai maalaaminen. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta tällä kertaa maalaaminen ei tullut kysymykseenkään kun oman ihon päälle tulee jo valmiiksi tuota muuta lihasmassaa. Olen aikaisemmin tehnyt koko bodysuitin Shivaa varten, joten homma oli periaatteessa aika tuttu, käytännössä taas tämä puku erosi paljonkin reilun vuoden takaisesta. Ensinnäkin käytin venyvän vuorikankaan sijasta valkoista jumppalycraa, joka oli riittävän peittävää ja riittävän joustavaa. Kaavoista en vieläkään ymmärrä hölkäsen pöläystä, joten tein ihan mututuntumalla taas jotain paidan tapaista ja rupesin sitten hienosäätämään. Oleellista bodysuitissa tai tämmöisessä leotardissa on se kireys. Jos koitetaan luoda illuusiota ihosta, niin sen pitää oikeasti sitten olla sileä, ei kupruilla. En ole ehkä ihan täysin tyytyväinen omaan ompelukseeni, mutta tuo alla oleva muskelipaita vaikeutti hommaa kyllä melkoisesti. Ongelmakohta Shivan bodysuitin kanssa oli kaulus, josta en saanut mieleistä, joten nyt vähän pähkäilin sen toteutusta. Kaulaosassa on takana kolme hakasta, joilla sen saa kireäksi, ja oleellisin lisätekijä on kuminauha, joka menee korvan takaa päälaelle ja pitää koko kauluksen pystyasennossa. Vähänhän siinä meinasi kuristua, mutta ihan pikkuisen vaan.

Sekä muskelipaidassa että leotardissa kireyden kannalta oleellista oli myös lisätä siihen kiinnitys alas, ettei paitoja tarvinnut olla koko ajan kiskomassa alemmas. Joten muskelipaita varsinkin näyttää varsin kroteskilta uimapuvulta pienen haaraosionsa kanssa. Ranteista lähtee myös kuminauhat sormien ympärille, niin että käsivarsien kangas pysyy kireänä.

Valkoisen leotardin maalaaminen oli operaatio, johon en ole täysin tyytyväinen. Jos aikaa olisi ollut yli kolme viikkoa, olisin hankkinut jonkinsortin air brush vehkeet ja opetellut käyttämään niitä, kun moisia ei ollut, mentiin mustalla kangasmaalilla. Tatuointien tekemiset oli ihan simppeliä, ja eikä vatsalihasten varjostuksetkaan ihan pieleen menneet vaikka teinkin niitä vaan kuivalla pensselillä. Jos tekisin tämän puvun uudestaan, niin koko homma menisi uusiksi. Adelin ylempi vyö leijuu mystisesti keskellä paitaa tarranauhan avulla. Ja edessä oleva liuhuke pysyy muuten muodossaan ja suunnilleen maata vasten ihan alareunaansa ommellun rautalangan avulla. Ja liukuvärjäys on tälläkin kertaa saavutettu punaisella automaalilla.

Kasvojen valkoisuus olisi ollut helppo homma jos lämpötilaa olisi ollut edes vähän vähemmän. Nyt meikit kestivät juuri ja juuri sen ajan mitä pitikin. Käytin Grimasin rasvaliukoista valkoista pohjavärinä, lähinnä siksi että se on omalle iholleni parempi. Vesiliukoisen maalin kanssa on monet kerrat mennyt iho sen näköiseksi, että en halunnut riskeerata sunnuntain conipäivää, vaan rasvaliukoisella mentiin. Valkoinen puuteri unohtui tietysti hotellihuoneeseen, mutta kyllä koko naama pysyi aika hyvin paikallaan, kun siihen ei koskettanut millään.

Jos joskus meinaatte tehdä hahmon, jolla on haskat ja niiden päällä kynnet, niin sanon vaan että älkää :D Tai oikeastaan kerron teille vinkin miten se on mahdollista, nyt kolmannella kerralla (Shiva, Ultimecia, Adel) ainoastaa kaksi kynttä irtosi ja nekin vasta siinä vaiheessa kun en enää jaksanu varoa sormia yhtään. Shivalla käytin jotain muovikynsiä, Ulti ja Adel on menneet piirtoheitinkalvokynsien kanssa. Eli ihan mitä tahansa piirtoheitinkalvoa, josta leikataan sopivia kynsiä, maalataan halutulla värillä (kynsilakka on melkein paras tähän, ainakaan spraymaalit eivät oikein pysy) ja voila, tekokynnet on valmiit. Näiden kynsien etuna on tekokustannusten vähyyden lisäksi se, että ne on taipuisia, näillä ei satuta itseään eikä kaveria.

Kiinnittäminen on oma operaationsa. Liimat ei tule kestämään kangasta ja muovia vasten, trust me. Ei pikaliimat, ei kuumaliima, ei erikeeper, been there, done that. Paras vaihtoehto on läpinäkyvä teippi. Ja homma on vielä parempi, kun sen lisänä käytetään liimaa ja pientä lisäosaa siellä sormikkaan sisällä. Eli laitoin sormiosien päihin pienet palat softista, pikkuisen kynttä isommat. Sitten sormikas käteen niin että softispala jää siihen kynnen päälle. Kuumaliimaa kankaalle softispalan kohdalle ja kynsi painetaan sitten siihen päälle. Hetken aikaa voipi painaa sitä siihen, sitten läpinäkyvällä teipillä vedetään yksi kierros koko sormen ympärille. Ei liian tiukkaan. Annetaan hetki kuivahtaa ja kappas kappas, siinä muuten pysyvät. Paitsi jos kiskot niistä kynnenpäistä, ei niin.

4. Ja sillä on jonkin sortin siivet.

Tai siipimäiset rakennelmat. Nämä olivat asussa se osa, josta angstaan eniten. Mietin vielä lauantaiaamuna hotelilla, että jätän koko hökötykset pois, mutta kun tyhmänä tyttönä olin lähettänyt tuomaristolle refekuvan, jossa siivet näkyvät, niin päätin sitten kuitenkin ottaa ne matkaan. Ultimecian jälkeen en halunnut tehdä toisia siipiä, joiden kanssa käveleminen oli mahdotonta, joten tein kuljetus- ja coniystävälliset ja pehmeät viritykset retkipatjasta, rautalangasta ja rakennusteipistä. Siipiä sai siis väännettyä mielensä mukaan ja ne joustivat oviaukoissa yms, mutta miinuksena oli yleinen sotkuisuus, ne eivät näyttäneet niin huolitelluilta kuin olisin toivonut. Osaksi kuljetus ja kuumuuus vaikutti tähän myös, vannon että ne oli paremman näköiset Kuopiossa ennen automatkaa ja kuumuutta. En tiedä vieläkään olisiko ollut parempi päätös jättää siivet pois kisassa. Jossittelu on kamalaa.

5. Ja sitten ne hiukset.

Adelilla on kirkkaan punaiset ja todella pitkät hiukset, jotka ovat leveän nahkanauhan avulla pitkällä pötköllä. Ebay on täynnä kauniita ja ihan oikean sävyisiäkin pitkiä peruukkeja, jotka verottavat kukkaroa parin kympin verran. Mutta. Pitkiä peruukkeja useampiakin kertoja tilanneena tiedän, että pitkät(kin) peruukit ovat useimmiten hyvin ohuita. Muistan Shivan peruukin kanssa tapellessani, miten kaksikaan 130 senttistä peruukkia eivät millään riittäneet antamaan riittävää tukkamäärää. Päädyin silloin käyttämään pötkyilöissä tylliä ja kreppikuitua, ja tällä kertaa turvauduin myös jälkimmäiseen. Sen sijaan siis, että olisin tilannut peruukin ja päässyt pienellä modauksella ja tyytynyt vähän ohkaisempaan tukkaan, päätin sitten tehdä peruukin itse. Idea on kyllä käynyt mielessä aikaisemmin, mutta muutaman kerran kyllä olen kironnut, että miksi sitä piti rueta toteuttamaan nyt, kun conien välissä on aikaa kolme viikkoa ja kiire olisi jo muutenkin melkoinen. Noh, lopputulokseen on pakko olla melko tyytyväinen, joten oli se sen arvoista. Napsin kuvia kaikista tekovaiheista tutoriaali mielessä, mutta perhan aivoaaltovaras Wepi kerkesi ennen minua :D Pistän foliohatun päähän nyt heti. Eli ihan tuttua huttua kaikille, jotka on omia welfejä tehneet, mutta jospa tästä olisi jollekulle jotain iloa.

Tarvikkeet:

Kuitua.
Itse käytin kreppikuitua (en kyllä tiiä onko se ihan virallinen nimi, tuollaista karkeampaa kuitua siis kuitenkin.) Tilasin Impstatuksen innoittamana kolme puntillista tukkaa Dreadvioletilta . Punaiset taisivat olla juuri tuolloin tarjouksessa, sen verran halvalla selvisin. Sileän kuidun tilaamispaikkoja en ole vielä joutunut metsästämään, aika halvalla pitäisi saada että oikeasti olisi kannattavampaa tilata kuitua kuin valmiita ebay-peruukkeja jotka voi pistää palasiksi.

Peruukkiverkko. Tämä minulla oli ihan valmiina, kun oli käyttänyt yhtä suomilaatuperuukkia varakuitunauhavarastona ja huomasin että se oli jo melkein kaljuuntunut kokonaan. Tämmöisen tekeminen itsekin olisi ihan mahdollista, parhaiten varmaan toimisi sellainen urheilukangas, joustavuus on aina plussaa. (Keksin jo vaikka mitä ideoita oman skin-top peruukin tekemisestä, joita pitää päästä testaamaan talven pimeinä ja cosplayttomina iltoina) Valmiiden peruukkien tutkiminen kannattaa viimeistään tässä vaiheessa, suurin osa ebay-peruukeista ei sisällä tällaista kokonaista verkkoa, vaan skintopin lisäksi kuminauhamaisen rakenteen, johon kuitunauhat on ommeltu. Semmoisenkin tekeminen kotona houkuttaa kummasti. Vielä joku päivä!

Tylliä. Mieluiten mahdollisimman samanväristä kuin kuidut. Ei tarvitse kovin paljoa.

Sakset, ompelukone, lankaa.

Hyvät hermot.

Vaihe 1. Leikkaa tyllistä vajaan 5 sentin levyisiä ja niin pitkiä pätkiä, kuin tahdot nauhojen olevan.

Vaihe 2. Irrota ja selvitä sopiva määrä kuitua. Irrallisen kuidun kanssa leikkiminen vaatii hermoja ja kunnolla tilaa ja aikaa. Kreppikuitu on huomattavasti anteeksiantavampaa kuin ihan suora kuitu, mutta kyllä silti muutamat kirosanat pääsi ilmoille kun kuitukasa meni totaalisen sekaisin. Jälleen suosittelen tutkimaan niitä valmiita peruukkeja ja katsomaan, miten paljon sitä kuitua yhdessä nauhassa on. Loogisesti, mitä tasaisemman, ”realistisemman” lopputuloksen haluat, sitä tihempään näitä kuitunauhoja on ommeltava, joten sitä vähemmän yhdessä nauhassa kannattaa sitä kuitua olla. Huonolaatuisissa suomiperuukeissahan voi hyvinkin olla että takaraivolla on vaan muutama täyteen ahdettu kuitunauha ommeltuna, joka aihettaa peruukkiverkon näkymistä. Adel oli siinä mielessä hyvin anteeksiantava ensimmäiseksi kotitekoiseksi peruukiksi, ettei sitä tarvinnut miettiä aukipidettäväksi, vaan kaikki on hyvin kunhan peruukkiverkko ei vilku kun Adelin kampaus on paikallaan.

Vaihe 3. Aseta kuidut tyllin päälle. Itse halusin saada peruukkiin sitä pituutta, joten ompelin kuidut kiinni noin kymmenen sentin päästä toisesta päästään, mutta yhtä hyvin tyllin voisi asetella vaikka ihan kuitunipun keskikohtaan. Tällöin vaan yhdestä kuidusta tulee tasapaksu, ja yleensä ihmisten hiuksetkin ovat paksummat tuolta juuresta kuin latvoista, joten ”ylijäävä osa”, joka kohta käännetään samansuuntaiseksi loppujen hiusten kanssa, saapi olla lyhyempää. Tuleepi vähän volyymiä sinne tyveen.

Vaihe 4. Ompele suoralla ompeleella kuidut kiinni tylliin. Säädä ompelukoneen piston pituus mahdollisimman pienelle ilman että ihan napinläpiompeluun joudutaan, jos vaan mahdollista. Tein suurimman osan näistä nauhoista lainakoneella tätivelvollisuuksien välissä, ja tuossa koneessa ei piston pituutta saanut itse päätettyä, joten se oli pikkuriikkisen liian pitkä miun mielestä. Samalla kun rupeat ompelemaan, asettele kuituja tasaisesti tyllin päälle. Niitä on ihan turha asetella siihen valmiiksi esim nuppineulojen avulla, ite ainakin koin parhaaksi vaan liikutella niitä tuossa ompeluvaiheessa.

Vaihe 5. Ompele toinen suora ommel edellisen viereen. Heitän vaikka tämmöisen hyvän mitan kuin puolentoista paininjalan päähän edellisestä :P Eli siis jotain 1-2 sentin päähän.

(Vaihe 5.5. Jos olet hyvin vainoharhainen, toista vaiheet 4 ja 5, eli ompele vielä toisen kerran noiden edellisten ompeleiden päälle. Tätä suosittelen jos vähänkin tuntuu että se koneen lyhyin pistoväli on liian pitkä.)

Vaihe 6. Taita koko komeus keskeltä, äsken ommeltujen ompeleiden keskikohdalta. Saapi nuppineulata jos helpottaa tekemistä, itse en näköjään jaksanut.

Vaihe 7. Ompele edellisessä kohdassa tehdyn taitoksen päältä. Parin millin päästä tästä taittoreunasta siis. Jälleen, jos pelottaa että kuidut tippuu, niin saapi ommella vaikka toiseenkin kertaan.

Vaihe 8. Leikkaa ylimääräiset tyllit pois. Ihan reilusti siis vaan kaikki ompeleiden yli tulevat tyllit veks. Ja varovaisesti, ettet nyt vaan leikkaa niitä vaivalla ommeltuja kuituja samalla, kuten eräs teki pariinkin otteeseen. Samalla ne ylimääräset langanpätkät kannattaa leikata pois, etteivät häiritsi sitten ompeluvaiheessa.

Vaihe 9. Ihastele upeaa kuitunauhaa. Kestää pesua ja kampaamista periaatteessa ihan yhtä hyvin kuin tehdasvalmisteisetkin nauhat. Jos jostain syystä nauha rupeaa tiputtamaan karvojaan, on vika luultavasti tuossa piston pituudessa. Sen pitää oikeasti olla tosi lyhyt.

Osa 2, ompeleminen.

Ompelun suhteen en jaksanu/kehdannut/muistanut ottaa kunnollisia kuvia. Paras ohje mitä voin varmaan antaa, on että tutki mielestäsi hyvän mallista peruukkia ja katso miten sen kuidut on ommeltu. Periaatteessa kuitunauhat kiertävät päätä, poikkeuksena yleensä ihan peruukin etuosa ja mahdollinen jakaus, jotka pitää miettiä ennen kuin ompeluhommiin rupeaa. Ihan reunimmainen kierros kannattaa ommella peruukin sisäpuolelle, jos peruukkiin tekee kampauksen, jossa tukkaa nostetaan ylös, tällöin verkon reuna ei jää näkyviin. Otin tähän esimerkiksi tulevan Lanitukan, jossa näyttääpi olevan 13 kuitinauhakerrosta jo ennen tuota päänpäällistä, vielä tiheämpää osaa.
Adelilla kuitukerroksia tuli yhtäänsä varmaan se kymmenen, mutta kuten sanottu, tämä oli aika anteeksiantava projekti, kun tukan laittoi kiinni, teki etujeejeen ja stailasi vähän muutenkin niin eipä sieltä paljoa hiusverkko vilkkunut. Etutukan kuitunauhat ompelin myös ”väärinpäin”, siis sojottamaan jo alunperin ylöspäin, joilloin tuon kohouman aikaansaaminen oli varsin helppoa.

Huh. Vieläköhän miun piti jostain asiasta kertoa jotain.. Toivottavasti ei. Kysykää jos jotain muka vielä kiinnostaa jokin yksityiskohta, selitän kyllä aina yhtä mielelläni :P Adel oli ihana projekti, haastellinen ja tykkäsin kyllä jollain masokistisella tavalla pitää sitä päälläkin, mutta enpä lupaa enää toiste coniin tänä neitinä tulevani, yksi saunapukukomeus riitti :D

Wixxin kuvaamana

Ilona