Animea cosplaylasien läpi: Tapaus Simoun

Olen hirmuisen epätasainen animen katselija. Välillä tulee katseltua paljon, välillä kuukausiin mikään sarja ei kiinnosta. Katsottavien listalla on vielä monia semmoisia klassikkoja, joiden katsomattomuutta on nolo myöntää, mutta hitaasti ja varmasti katsottujen lista kasvaa. Nykyään animen katsomisessa on se lisämauste, että epärealistisia piirroshahmoja katsoo sillä silmällä, olisiko niistä tulevien pukujen aineksiksi.

Mistä päästään taas cosplaypukujen valintaperusteisiin. Tähän mennessä olen tehnyt puvut hahmoista ja sarjoista, jotka olen katsonut ja joista pitänyt. Siinä järjestyksessä että ensin katson sarjan, sitten päätän tehdä puvun. Itselleni hahmon ja tarinan tunteminen on cosplayn kannalta kuitenkin oleellista, en voisi tehdä pukua pelkästään kuvan perusteella animea katsomatta tai peliä pelaamatta. En vaan pysty. Ei siinä mitään jos joku näin tekee, mutta olisi se kyllä melkoinen pettymys, jos conissa vaikka tulisi Vampire Princess Miyun Larva vastaan ja minun fanityttöihqutukseen tulisi vastauksena vaan että pukuilija valitsi puvun koska se oli niin kiva. Näin niin kuin kärjistetysti. Sen sijaan hyvinkin voisin kuvitella lähteväni mukaan ryhmäcosplayhin tms niin että tutustuisin sarjaan vasta kun olisin jo alustavasti sopinut siitä jotain cossaavani. Toki sillä veto-oikeudella, että jos koko sarja vaan sukkaa tai hahmo ei miellytä ollenkaan niin en semmoista rupeaisi tekemään. Tämmöistä tilannetta ei vielä ole tullut vastaan, mutta avoimin mielin lähtisin tutustumaan uusiin sarjoihin cosplayn takia, jos aikaa vaan olisi riittävästi. Sarjan pitää kuitenkin jotenkin kolahtaa ja hahmossa olla jotain erityistä, että se pukuilulistalle pääsee.

Välillä tuntuu siltä, että miun pitäisi rajoittaa uusien animesarjojen katsomista. Cosplayvirikkeitä tulee liikaa, kun tekemättömien unelmapukujenkin lista on vielä melkoinen (myönnän kyllä että niiden yberkisapukujen lista on jo vähän kutistunut). Ja laajennettuna, kaikkien visuaalisten ärsykkeiden saamista pitäisi rajoittaa, telkkarissa pyörivä Star Wars on aiheuttanut taas sen että voisin kuvitella hyvin pyöriväni kaikki ensi vuoden conit vaan Amidalana tai Leiana. Jotain Star Wars matskua on kyllä todennäköisesti tulossa ensi vuoden puolella, katsellaan sitten tarkemmin että miten monesta puvusta loppujen lopuksi onkaan kyse.

Olen kuitenkin helposti houkuteltavissa uusien sarjojen pariin, joten kun Vorona ihastuttu Desuconissa sunnuntaina upeassa pantsunvilauttelupuvussaan (hykertelen edelleen sille, että meistä haluttiin sunnuntaina myös yhteiskuva. Pantsut voittoon!) ja suositteli Simoun –animea, joka jo muutenkin on pyörinyt katsottavien sarjojen listalleni pidemmän aikaa, arvasin kyllä että sorrun. Joten viime viikot ovat muutamaa syrjähyppyä (Strike witches toinen kausi ja Highschool of the dead) lukuun ottamatta kuluneet taivailla Ri Maajoneita piirrellessä. Isohko spoilauksen riski tuleepi tästä eteenpäin, että jos Simoun on vielä katsomatta etkä tahdo kaikkea siitä tietää niin hus hus.

Ensin tietysti se hehkutus, jota kaikki sarjaan tutustuneet varmaan jo odottikin. Odotin hyvää sarjaa ja sain jotain paljon parempaa. Simoun kiilasi suoraan hyvin lähelle Utenan pitämää suosikkianimen paikkaa (tosin sillä ykköstilalla on jo muutenkin vähän tunkua, kun ei miun mielestä esim Utenaa ja Cowboy Bebopia voi kilpailuttaa keskenään). Monipuolinen hahmokaarti, joka ei jäänyt stereotypioiden vangiksi, lumoava visuaalinen ilme, sopivan mystinen maailmankuva ja upeat musiikit. Anime, joka jopa välillä herätti oikeasti ajatuksia (!) nättien tyttöjen ja maisemien lisäksi. Tarina, joka käsitteli niin monella tasolla paitsi kasvamisen ja valinnan vaikeutta, myös sotaa, toiseutta (hah, akateemikko minussa herää!) ja uskontoa. Ei taida sanat edes riittää sarjan ihanuutta kuvamaan, katsokaa ja tehkää omat päätelmänne. Mutta kun sarja vetäisi jalat alta näin totaalisesti, kiilasi se myös cossaamista huutavien sarjojen joukkoon. Näin upea sarja näin upeilla hahmoilla tarvitsee lisää cosplayta!

Sarjan päähahmokaartihan näyttää suunnilleen tältä.

Olen sekä liian vanha että liian pitkä pukuilemaan noita söpöjä pikkutyttöjä, joten pukuilija-minäni keskittyi vähemmän pieniin ja ehkä välillä vähemmän söpöihinkin tyttöihin. Yleisesti ottaen sarjan hahmot ovat kauttaaltaan lumoavia ja jaksoivat yllättää moniulotteisuudellaan aivan viimeiseen jaksoon saakka, joten valinnanvaraa on melkoisesti. Pukujen puolesta kaikkien simoun sibyllean puvustus on sarjassa nättiä ja kutkuttavaa, sopiva sekoitus fantasiaa ja scifiä. Vaatteita on myös aika paljon, eli valinnan varaa olisi. Mitään hurjan näyttävän upeaa kisapukua ainakaan yksilökisaan sarja ei ehkä tarjoa, sen sijaan haasteellisia ja kauniita pukuja kyllä. Ja voi mitä ryhmäesityksiä tästä saisikaan aikaan...

Chor Tempest poppoosta huomioni kiinnittyi ensin Paraiettaan, jonka rasvahiuslookki kyllä vaati hetken totuttelua. Para-saman luonteessa on kuitenkin jotain helposti samaistuttavaa ja neidin tarina on kokonaisuudessaan hieno. Yksi ehdottomia lemppareita siis.

Jo pelkästään OP:n perusteella mieleen jäi pieniä pahis-viboja aiheuttanut jättikorkkiruuvivihreäpää Dominura. Neidin häikäilemättömyydessä ja pienessä syöjätärmäisyydessä on sitä jotakin, tosin tuo tukka aiheutti heti mietiskelyä, että olisiko sellaista järkevää toteuttaa mahdollisimman hahmodesignille uskollisesti, vai siirtää vähän realistisempaan suuntaan. Dominura osasi myös yllättää sarjan aikana aika monta kertaa ja on loistava esimerkki siitä, että sarjan hahmot ovat kaukana stereotypioista.

Niistä pienistä ja söpöistä se ainoa oikeasti kutkuttanut oli sinitukkainen Mamina, joka ei tyydy olemaan vain söpö ja hyväntuulinen. Hahmo on kuitenkin sen verran lyhyt ja söpö, että ei ehkä ihan taivu miun cosplaymuottiini, ehkä.

Päätähti Neviril oli hahmona mielenkiintoinen eikä ärsyttänyt läheskään niin paljon kuin neidin pariksi kovasti hinkunut Aaeru. Vaikka Aaerunkin hahmo saa kivaa syvyyttä sarjan aikana, ei tuollaiset peruspirtsakan naiivit hahmot aiheuta mitään pukuiluintoa, pikemminkin vähän kylmiä väreitä. Pitää olla vähän (eli paljon) draamaa, tragediaa ja vakavuutta! Tästä syystä Nevirilin piirittäjistä kaikki muut Aaerua lukuun ottamatta olisivat ihan potentiaalisia pukuiluhahmoja, Para-sama, Mamina ja harmittavan lyhyeksi tuttavuudeksi jäänyt Amiru ovat kaikki mukavan traagisia. Ja myönnän kyllä että Aaerunkin pisteet nousi viimeisissä jaksoissa huomattavasti!

Pakko kyllä sanoa, että nuo maaju-boolin puvutkin hotsittavat jollain hullulla tavalla.

Päästäisiin taas puhumaan siitä, kuinka paljon vaatetta coneissa loppujenlopuksi pitää olla päällä. Tosin kunnon jumppalycralla tuon toteuttaisi ihan säädyllisesti, mikä tietysti veisi pois suuren osan puvun viehätyksestä, eikä puku sillä tavalla toteutettuna edes olisi niin upean ilmava ja viileä, että pelastaisi kesäconien läkähtymiseltä.

Mutta nyt päästään siihen naiseen joka TODELLA herätti mielenkiinnon muutamassa sekunnissa.

Toivoin sormet ristissä, ettei tämä mielenkiintoinen ilmestys vain jäisi yhden jakson ihmeeksi, joten voitte kuvitella onneni kun Onasian merkitys koko sarjan kannalta avautui. Hahmo, joka ikänsä (heh heh) ja pituutensa puolesta natsaa ihan täysillä, ja jonka tarina oli aivan loistava. Puku on kaunis ja erikoinen, tuon siirtäminen todellisuuteen vaatisi oikeasti miettimistä, esimerkiksi hihat ovat periaatteessa vain käärittyä kangasta, mikä ei oikeasti tulisi näyttämään yhtään noin hyvältä. Vaalea, ilmava mekko olisi kerrankin miellyttävä päällä, ei tarvitsisi huolehtia pantsujen vilauttelusta jatkuvasti (voi harmi), ja puvun veistoksellisuudessa on taas jotain sellaista uutta haastetta, mikä kutkuttaa. Yksityiskohtia on melko vähän, mutta esimerkiksi noiden korvisten toteuttamisessa olisi pakko opetella edes vähän työstämään metallia, softis ei antaisi oikeaa vaikutelmaa.

Pukusuunnitelmien lista on pitkä, ja ensi vuoden pukuja en käytännössä Juria ja mrs Lovettia lukuun ottamatta ole miettinyt juuri lainkaan. Osa puvuista on niitä, mitkä ovat jo sen kaksi vuotta kulkeneet pakko-tehdä-listalla, mutta joille ei vielä ole ollut aikaa. Mutta koska en tee pukujani järjestyksessä, Onashia saattaa hyvinkin kiilata ensi vuoden puvuiksi, sen verran innoissani olen tästä ilmestyksestä tällä hetkellä.

Simounin loistavuudesta kertoo osittain myös se, että huomaan vasta tässä vaiheessa jättäneeni kokonaan mainitsematta sarjan yuri-puolen. Koko asetelma maailmasta, jossa kaikki syntyvät naisina ja valitsevat sukupuolensa vasta 17 ikäisinä (tai jättävät valitsematta), on oleellinen osa sarjaa, mutta itse en kuvailisi Simounia ensimmäisenä yuri-sarjaksi, se on niin paljon enemmän kuin ”vain yuri-sarja”. Jotain yhtenäisyyttä Utenan kanssa on aistittavissa muustakin kuin päähenkilön hiusten väristä.

Utenan voisinkin tässä lomani ratoksi katsoa jälleen kerran, uusiin sarjoihin en ihan heti ehkä uskalla koskea ettei pukuiluinnostus räjähdä ihan katosta läpi. Paitsi jos suosittelette jotain uskomattoman upeaa sarjaa, niin ehkä sitten ;)

Ilona