Seuraavia projekteja kohti!

Ihan ensimmäisenä, jos et vielä ole lukenut Luultavasti Parasta Blogikirjoitusta Cosplaykisoista Ikinä, niin hop hop Konamin luo. Ei voi kuin nostaa hattua paitsi jäsennellystä tekstistä, myös kaikkien niiden ajatusten esilletuomisesta, joita varmaan jokaisella kisaajalla on jossain vaiheessa ollut. Nyt vaan toivomaan, että tulevaisuuden kisajärjestäjät ottavat tuosta oppia.

Kuten sanottua, nyt on se hetki vuodesta kun pitää pistää suunnittelumyssy päähän. Tämän vuoden puvut eivät suinkaan ole vielä ohi, kaksi pukua on tulossa ihan coneihin vielä ja ainakin yksi kuvauksia varten. Ja sitten se gaalan puku...

World cosplay summit -karsintaa lähden katsomaan Helsinkiin ihan vaan turistina. Parikisa ei itseäni houkuta, kun oma cossientekemiseni on niin yksinpuurtamista, että en osaisi siihen ketään toista ottaa vierelle kuuntelemaan kisastressaamistani tai komenteluani. Ja kun paikalle lähden vaan katsomaan, niin tarkoituksena olisi kerrankin tehdä jotain --- no jos ei suorastaan simppeliä, niin ei mitään kermakakku-unelmaa tai kamalan jättimäisiä proppeja. Tästä syystä Lani, joka muuten on tekemislistallani aika korkealla, jääpi vielä odottelemaan.

Toinen tapahtuma mikä on pakko käydä katsastamassa tänän vuonna on Chibicon, joka pidetään siis Kuopiossa ja on nimensä mukaan ilmeisesti jotain pientä. Mutta onpahan jotain conintapaista kuitenkin ja kun paikalla on vielä cosplaykisakin, niin olenpa siellä miekin. Lani saattapi hyvinkin päästä sinne kisapuvuksi, vaikka tällä hetkellä enemmän houkuttaisi löytää joku kiva hahmo, joka käyttäisi koko kasvot peittävää naamiota, niin voisin kisata Ilona-aliaksen takana oppilailtani rauhassa... Saa ehdotella jos moisia naamioituja neitoja tulee mieleen! :D

Lani pääseepi ehkä chibittelemään.

Yleensä kun puhutaan cosplayn kierrätettävyydestä, pyrin sanomaan että voin kyllä pitää samaa pukua uudestaan sitten kun olen siihen pukuun oikeasti tyytyväinen. Että ei nämä cosplayt mitään kertakäyttökamaa ole. Mutta näistä 20 puvusta en ole vielä yhtäkään käyttänyt toista kertaa conin jälkeen, kuvauksia lukuun ottamatta. Tosin pakko kyllä myöntää, että en mie niistä mihinkään ole täysin tyytyväinen, ja jotenkin jo kertaalleen esitellyn asun parantelu ei vaan houkuta minua ollenkaan. Mio on tässä suhteessa poikkeus, sitäkään ei voi laskea uudestaan pidettyjen asujen olemattomaan joukkoon, kun suurin osa asusta oli kokonaan uudestaan tehty.

Tämän hetkisistä asuista on melkein yhden käden sormilla laskettavissa ne, jotka voisin laittaa coniin uudestaan päälle: Miyun koulupuku, Mio, Giselle, Faye, Quistis ja pienellä varauksella Julia Heartilly. Varmaankaan mitään näistä en ihan suoraan kaapin pohjalta päälleni viskaisi, mutta näihin ei myöskään mihinkään tarvitse miun mielestä tehdä suuria muutoksia, jotain kulumisten korjaamisia korkeintaan. Ja Quisty tartteisi uudet kengät. Näiden lueteltujen pukujen lisäksi en oikeastaan pysty edes katsomaan vanhoja pukujani sillä silmällä, että pitäisin niitä uudestaan, kaikissa on miun mielestä jotain niin perustavaa laatua olevia virheitä tai tekotapa on ollut ihan älytön, että homma menisi käytännössä aika uusiksi.

Nämä neidit saattavat vielä joku päivä löytää itsensä taas conista.

Samoin miulla on jotain antipatioita uudestaan samalla puvulla kisaamista vastaan. En tiedä yhtään miksi. Kyllä mie jollain tasolla tiedostan, että esimerkiksi Ultimecia on pukuna sen verran hieno, että jossain vähemmän yberkisassa kuin Eurocosplay, sillä todennäköisesti olisi palkinnoilla. Mutta jostain syystä en tällä hetkellä pysty kuvittelemaan kahdesti samalla puvulla kisaamista. Mikä on siis ihan älytöntä! Mie todellakin toivon, että ajattelutapani muuttuu, koska muuten mikään vaatekomero ei parin vuoden päästä riitä kaikille miun cosplaypuvuille, ja oikeasti hienot kisa-asuideatkin loppuu varmasti jossain vaiheessa. Minusta on ihana nähdä muiden pukuilijoiden pukuja useamminkin, varsinkin jos niiden ekan esiintymisen sattuu missaamaan. Esim trinoden Gwendolyn oli kuolattava kuvissa ja livenä jotain vielä parempaa. Tosin nyt kun rupesin asiaa miettimään, niin ne puvut joilla voisin kuvitella joskus vielä kisaavani uudestaankin ovat niitä, joilta se on kiellettyä. Hilda, Quina tai Shiva nykyisellään ei enää kisalavoille astu joko sijoittumisen tai kunniamaininnan takia. Shivan uudestaan tekeminen ainakin kuvauksia varten, luultavasti ilman bodysuitia, kyllä jollain tasolla houkuttaa, mutta vaatisi vähän enemmän itsekuria tuon ruokailemisen ja liikunnan suunnalla.

Tästä ei pitänyt tulla entry cosplaykisoista, mutta kun tässä nyt aiheeseen pääsin, niin olen vähän sitä mieltä, että kunniamainintojen jakaminen kisoissa on pikkuisen turhaa. Tai siis onhan se mairittelevaa saada kunniamaininta, ei se tietenkään sama asia ole, kuin top kolmosessa oleminen, mutta siinä kuitenkin saa jotain tunnustusta omasta työstään. Mutta samalla se sulkee siltä puvulta ovet suuressa osassa tulevaisuuden kisoissa. Eli jos ajattelee vaikka sitä miun Quinaa, jolla sain siis kunniamaininnan hahmoon eläytymisestä (”mitä perkelettä, larppaamisestako miut palkittiin?”), en niinkään siitä puvusta, niin kyllä se vähän harmittaa, että sillä puvulla ei nyt sitten enää kisata. Toki säännöissä on kisakohtaista vaihtelua, mutta vaikka säännöissä ei olisikaan suoraan kirjoitettu sijoittumis- ja kunniamainintakieltoa, niin miulla se on jotenkin niin selkärankaan upotettuna, että en sen puuttumista kyllä huomaisi. Eli niin kivoja kuin kunniamaininnat onkin, niin niitä ei tuomariston miun mielestä pitäisi missään nimessä heitellä miten sattuu. En kyllä osaa sanoa olisiko parempi antaa kunniamaininnat aina niille melkein-top-kolmoseen-sijoittuneille, vai nimenomaan säästää heitä kunniamaininnoilta ja mahdollistaa jatkossakin kilpailu samalla puvulla? Tai vaihtoehtoisesti kunniamainintoja saaneiden pukujen kilpailukielto vaan pois kaikista kisoista? Vai mentäisiinkö suoraan USAn malliin, jossa samalla puvulla saa kerätä vaikka koko vuoden kaikki voittopokaalit, jos oikeasti parempia pukuja ei muka ilmesty haastamaan?

Kylläpäs kuulostin taas kiittämättömältä. Syytän tätä hellettä, vähemmästikin rupeaa pää kiehumaan ja kaikki pienet asiat ärsyttämään. Luultavasti en Quinalla kisaisi koskaan ikinä kuitenkaan vaikka tuota kunniamainintaa ei olisikaan, mutta pitipähän käyttää esimerkkinä. Ja toinen asia jonka ärsyttävyydestä voin myös avautua, on ne kisojen kunniakirjat. Siis ihaniahan ne on, mutta yhdenkään kisan kunniakirja ei ole miulla siinä kunnossa että sitä voisi kenellekään esitellä. Totta kai se on on käytännön kannalta parasta antaa kunniakirjat heti kisan jälkeen lavalta poistuttaessa, mutta en tiedä teistä muista kisaajista, itse ainakin joudun sitten vähemmän kunnioittavasti survomaan kunniakirjan yleensä hyvin, hyvin pieneen laukkuun, jossa se sitten rypistyy oikein kauniisti. Ensi kisaa varten otan kyllä jonkun kansion mukaan. ...jonka sitten ryttään taas siihen pieneen käsilaukkuun ja ihmettelen kotona miksi miulla taas on ryppyyntynyt kunniakirja.

Vaikka lupailin itselleni pitäväni puvuista ja jopa pukujen miettimisestä pientä taukoa, selailin eilenkin puolet päivästä ebayta peruukkien perässä. Jurin tukka lähti uudestaan tilaukseen ja toivottavasti ei häviä tällä kertaa matkalla (voisin hihkua tähän pukuun liittyvästä jutusta hirmuisesti, mutta säästän hihkumisen ensi vuoden puolelle. Mutta Juria siis takuuvarmasti luvassa ensi vuonna). Ja ne kaksi muuta peruukkia, jotka lähtivät tilaukseen, kuuluvat näille neideille:

Eli pallottelen vielä vähän kumpiko blondi Helsinkiin karsintoja lähtee katsomaan, Final Fantasy VIIIn Fujin vai Revolutionary Girl Utenan Nanami. Luultavasti teen jotain päätöksiä sitten kunhan neitien tukat tulevat kotiin ja näen onko ne kuinka sopivaisia. Tuumailin kuitenkin molemmat puvut tekeväni tässä syksy- ja talvikauden aikana (kylläpä tuntuu tyhmältä puhua talvikaudesta heinäkuussa). Katsoo sitten päätyvätkö molemmat coneihin asti. Unelma olisi kyllä saada kaikessa rauhassa ilman deadlineja tehtyä sellaisia pukuja, joihin oikeasti olisin tyytyväinen ja jotka voisi siis hyvillä mielin kaivaa kaapista conikauden alussa. Deadlinet vaan vetävät minua aina puoleensa kuin magneetit, joten jännään kyllä vähän miten tämmöinen suunnitelma onnistuu.

Ja koska olen oikeasti maailman huonoin pitämään salaisuuksia, ainakin omiani, niin menköön. Saanko esitellä Glorialle lähtevän rouva jättihelman, hermojeni kiristäjän, ei taatusti Suomesta löytyvän kankaan ja takuuvarman kuumuuskuoleman helmikuussakin, parturointijätteiden ensiluokkaisen kierrättäjän ja kaikinpuolin viehättävän laululintusen, Mrs Lovettin Tim Burtonin rakastettavasta elokuvasta Sweeney Todd! Tämän hahmon ja nimenomaan tämän puvun edistymistä pääsette siis seuraamaan helmikuulle asti:

Ilona