Luukku 10: Lukutoukan leidit

Hyvää joulua tai ainakin joulukuuta!

Ilona Cosplayn joulukalenterissa esittelen jokaisena joulukuun päivänä aina jouluaattoon asti joitakin hahmoja, joita tahtoisin cosplayata. Hahmot saattavat olla vain haaveita, todellisia suunnitelmia tai jo aloitettuja projekteja, mutta niitä kaikkia yhdistää Se Jokin. Tule mukaan selvittämään millaisia pukuja blogissa vielä saatetaan nähdä oikeasti toteutettuinakin! Kissa elää kiitoksilla ja itse saan pukujen tekemiseen lisäpuhtia aina, kun joku kommentoi innostuvansa samoista hahmoista tai odottavansa valmiin puvun näkemistä. Joten kommenttilaatikko laulamaan!

Voisin avautua tähän aiheesta miten ikävää on kun on pimeetä ja märkää eikä yhtään lunta ja miten väsyttäviä pitkät työpäivät ja miljoonien kokeiden korjaaminen onkaan ja miten unohduin blogin kirjoittamisen sijasta koristelemaan pipareita, laulamaan joululauluja ja snapchattailemaan oppilaiden kanssa (Tän päivän paras keskustelu: "Onks sulla jotain aikuisia snäpissä?" "Luuletko että aikuiset käyttää snäppiä?" "No käytäthän sinäkin, tosin no niin ootkin tommonen wannabeteini") mutta enpä avaudu!

Enkä kyllä kirjoita muutenkaan juuri mitään, vaan luotan että huomenna runosuoni sykkyy tarmokkaammin. Ironisesti tänään ei irtoa pitkiä tekstejä kirjojen sankarittarista, mutta joskus näin. 

Kirjahahmojen pukuileminen on aina vähän silleen hiinä ja hiinä. Tai siis kun itselleni cosplay vaatii kuitenkin jotain visuaalista jonka mukaan pukuja teen, ihan pelkkä kirjojen kuvailu ei vaan riitä minulle lähdemateriaaliksi. Viime kevään Cersei oli esimerkki, että vaikka teinkin kirjahahmon, oli pakko turvautua tv-sarjan visuaaliseen ilmeeseen. 

Miksiköhän en aikoinaan värjänny hiuksiani näin, vaikka monta vuotta suunnittelin? Nyt en ihan heti pitkiä hiuksia itselleni taio muuten kuin peruukkina.

Kaksi mun nuoruuden naissankaria, jotka tahtoisin vielä joskus tehdä, ovat Polgara ja Éowyn. Ehkä oikeestaan ihan hyvä että nyt väsyttää niin paljon että en jaksa kirjoittaa pitkästi, koska en ehkä osaisi lopettaa kirjoittamista siitä, miten tärkeitä ja ihan eri tavoin tärkeitä Tolkienin teokset ja Eddingsin kirjat miulle on olleet. Plus vetistelisin taas jos jäisin miettimään. En mieti. Meen näkemään unia kokeiden korjaamisista.

Éowynista just tämä David Dayn oppaan kuva. Koska tämä on lähinnä sitä, mimmoisena olen Éowynin aikoinaan kuvitellut.

Ilona

ps. joo oon vieläkin leffarajoittunut, edes Orlando Bloomin upeus ei saa minua katsomaan elokuvaversioita. Plus Vesa Vierikko on ainoa oikea Gandalf. Ja Carl-Kristian Rundman ainoa oikea Boromir. Ja Hobitit -tv-sarja kaihertaa nostalgiasydäntäni vaan koska näin sen niin nuorena. Näin painajaisia Kari Väänäsen klonkusta ties kuinka pitkään.