Luukku 3: Töröhuulia taivaalla ja sarvilla

Hyvää joulua tai ainakin joulukuuta!

Ilona Cosplayn joulukalenterissa esittelen jokaisena joulukuun päivänä aina jouluaattoon asti joitakin hahmoja, joita tahtoisin cosplayata. Hahmot saattavat olla vain haaveita, todellisia suunnitelmia tai jo aloitettuja projekteja, mutta niitä kaikkia yhdistää Se Jokin. Tule mukaan selvittämään millaisia pukuja blogissa vielä saatetaan nähdä oikeasti toteutettuinakin! Kissa elää kiitoksilla ja itse saan pukujen tekemiseen lisäpuhtia aina, kun joku kommentoi innostuvansa samoista hahmoista tai odottavansa valmiin puvun näkemistä. Joten kommenttilaatikko laulamaan!

En ole vieläkään ihan varma, mistä kohti alan laskea cosplayharrastukseni alkaneen. Vuosi on selvillä, koska 2008 oli ensimmäinen conikin cosplayasu päällä, enkä halua laskea penkkareiden Amidalaa vielä cosplayksi. Mutta jo ennen Edeaa ja Miyuta tein yhden cosplayn live-roolipeliä varten, vaikka peruukkia en tuolloin vielä oikeanlaiseksi stailannutkaan. Sky Captain and the World of Tomorrow on leffa, joka jostain syystä vaan jaksaa kiehtoa minua. Kai se on se visuaalinen ilme, mikä siinä on lumonnut, koska eihän se leffa nyt muuten mikään elokuvahistorian merkkiteos ole.  Oikeastihan se on ihan pöljä elokuva, mutta niin nätti!

Nti Perkins, ensimmäinen puolivahinkocosplayni

Kuvaa reilun kuuden vuoden takaa.

Polly Perkingsin voisin kuvailla joskus uudestaan, nykyisellään siitä on vain muutamia kuvia ja tavoistani poiketen tein puvun ihan kunnolla ja se on edelleen kunnossa. Takkia olen välillä käyttänyt jopa ihan tavallisena takkina ja hamekin ehkä menee vielä päälle. Toki tässä vaiheessa osaan katsoa saumoja vähän eri tavalla kuin kuusi vuotta sitten, huomaisin että siinä esim on taskut ja tekisin takin toisin, mutta riittävän lähellä se silti on, kivasti voisin kuvia ottaa.

Huh_huh.

Tämän päivän yhdistävä tekijänä on yksi lempinäyttelijöistä Angelina Jolie ja tekisin jossain vaiheessa ihan kauhean mielelläni Jolien Sky Captainissa esittämän Frankien. Ehkä se voisi olla se sadas cosplayasuni niin kivasti ympyrä sulkeutuisi, jos aloitan laskemisen Pollysta. Ja onhan Frankie noista kahdesta oikeesti se coolimpi tyty.  

Ai uniformu ja silmälappu? No mikä jottei!

Juu, kivasti oikein kivalta näyttääpi, huulia mukavaisesti mutristelisin.

Angelina Jolie on Johnny Deppin ohella sellainen näyttelijä, että voisin varmaan katsoa heidän tuijottavan seinää kahden tunnin elokuvan ajan ja nauttisen jokaisesta hetkestä.  Olkoon leffat kuinka köykäisiä tahansa, nämä näyttelijät pelastavat minulle paljon (Joo, The Tourist esim ei oikeesti ollu leffana mitenkään kummoinen, oon kattonu sen vaan kolmesti...)

Niiiiiiiin nättiä että silmiin sattuu!

Käyn nykyään elokuvissa ihan superharvoin, mutta välillä tulee valittua oikeasti visuaalisesti pysäyttäviä leffoja, jotka pääsee ihan erilaisiin svääreihin, kun niitä ei katso tietokoneen ruudulta puolihuolimattomasti. Disneyn Pahatar oli yksi sellainen, visuaalinen upeus päihitti jopa juonen ajoittaisen köykäisyyden ja esimerkiksi ne samperin ärsyttävät hyvät haltiattaret.

Hnnngghh nuo poskipäät! Ja huulet! Ja piilarit! Ja sarvet!

Tää on niinku mä töissä känkkäränkkäpäivänä

Pahattaren puvut on aivan mielettömän upeita ja oikeastaan tahtoisin vaan tehdä ne kaikki, ehkä sitä klassisinta mustaa mekkoa lukuun ottamatta. En kuitenkaan tunne mitään erityisiä intohimoja siipien tekemiseen, joten jos koskaan oikeasti päädyn Pahatarta pukuilemaan, valitsen siivettömän version. Niistäkin on niin nättejä pukuja!

Harmi, että vihaan siipiä.

Ja siis tietysti oikeasti tahtoisin vaan tehdä kokovartalomakkaran taas, ihan vaan koska semmoinen on ylipäätänsä leffaan laitettu. 

Siis tämän. Kukapa velhotar ei pitäisi alusasunaan lateksista kokovartalomakkaraa hei!

Mut ilman siipiä mulle kiitos. Todellakin ilman siipiä.

Nuo oli ne oikeasti Jolien houkuttelevat hahmot, toki jos jään vähän pidemmäksi aikaa miettimään, niin Rouva Smith olisi oikein kiva pukuiltava koska leffaan liittyy nostalgiamuistoja ja niin noh, en nyt sano ei tuolle vielä pahemmalle eli paremmalle nostalgiapläjäysmateriaalille, jota Lara Croft tarjoaisi. 

No teoriassa joo miksipä ei...

Ehkä tää meni sinne guilty pleasure leffojen osastolle. Tahtoisin vain.

Sitten voitte kuvitella näistä oikeiden ihmisten ja näyttelijöiden cossaamisesta seuraavia pitkällisiä päivityksiä realistisuudesta ja hahmon ja pukuilijan yhdennäköisyydestä. Koko blogi taas täynnä ulkonäköpohdintaa, voi jumpe!

Ilona

ps. Eilinen luukku täyttyi niin kivasti kommenteista, että päädyin sit piirrustelemaan jo kuvia Megaran panssariversiosta. Jos tää jatkuu tälleen koko joulukuun niin oon ihan pisussa pukusuunnitelmieni kanssa.