Luukku 11: FFVIII -putken alku

Hyvää joulua tai ainakin joulukuuta!

Ilona Cosplayn joulukalenterissa esittelen jokaisena joulukuun päivänä aina jouluaattoon asti joitakin hahmoja, joita tahtoisin cosplayata. Hahmot saattavat olla vain haaveita, todellisia suunnitelmia tai jo aloitettuja projekteja, mutta niitä kaikkia yhdistää Se Jokin. Tule mukaan selvittämään millaisia pukuja blogissa vielä saatetaan nähdä oikeasti toteutettuinakin! Kissa elää kiitoksilla ja itse saan pukujen tekemiseen lisäpuhtia aina, kun joku kommentoi innostuvansa samoista hahmoista tai odottavansa valmiin puvun näkemistä. Joten kommenttilaatikko laulamaan!

Otsikko viittaa juurikin siihen, että tulette seuraavat päivät kuulemaan ja näkemään vain Final Fantasy VIII:n hahmoja, jotka minulla vielä joskus on kiikarissa!

"Mikä on sun suosikki Final Fantasy -peli?" on kysymyksenä semmoinen, että siihen ei ole tietenkään oikeita vastauksia. Ottaen huomioon ihmisten reaktiot omaan vastaukseeni, on ilmeisesti yksi universaalisti väärä vastaus. Kukaan ei rakasta kasia. Tai siis tietysti rakastaa, on meitä varmasti ainakin silleen puolitusinaa lahopäätä, joille just tämä osa on jotenkin erityinen.

Miulla on erityisen tärkeä tietysti siksi, että se on Se Ensimmäinen. Ensimmäinen kerta on aina merkittävä eikä siihen voi suhtautua samalla puolueettomuudella kuin myöhempiin. Katselin ensin kasia veljeni pelaamana ja sitten ensimmäistä kertaa uskaltauduin itse pelaamaan. Muistan, että WTC-tornien romahtaessa olin itse Island Closest to Hellillä enkä millään olisi halunnut lopettaa pelaamista, mitä niin merkittävää maailmalla muka olisi voinut tapahtua että pitäisi telkkaria katsoa. 

Pikku-Ilona, en ees muista montako vuotta. 22? 23?

Kasi tarjosi myös materiaalin ihka ensimmäiseen coniin asti päätyneeseen pukuuni, velhotar Edeaan. Edea elää edelleen vahvana suurimmassa osassa käyttämistäni nimimerkeistä, vaikka olenkin sitä pidentänyt yhdellä vokaalilla ja heittänyt vähän iloa eteen.

Upein täti on upein

Olenkin kertonut, etten raaski heittää pukuja pois oikeastaan koskaan. Minulla on Edean puku kokonaisuudessaan edelleen tallella ja päähine on jatkuvasti esillä cosplayhuoneeni kaapin päällä. Toki tekisin sen nyt varmasti vähän toisin, mutta olen siihen silti niin tyytyväinen, että sen näkeminen ei aiheuta ahdistuta vaan iloa siitä miten ihanan harrastuksen aikoinaan löysin. 

Ja tahtoisin tehdä sen päähineen vielä joskus uudestaan. Tahtoisin tehdä Edean uusintaversion, katsoa miten paljon olen kuudessa vuodessa kehittynyt cosplayaajana. Ja tehdä tuo samperin takahärdelli ihan vaan että conissa liikkuminen oli vaikeampaa.

Karmeet takahärpäkkeet on karmeet. Tai siis superhienot.

Miulla on kaksi merkkipaalua tulossa ensi vuonna, paitsi että minusta tulee auttamattomasti vanha, teen jossain vaiheessa alkuvuotta myös sadannen cosplayasuni. Tavallaan tahtoisin, että se sadas puku olisi jotenkin merkittävä ja ajatus Edean tekemisestä juuri sen takia kutkuttelee hiukan. Mutta katsotaan kuinka käy.

Vähemmän mahtipontisenkin Edean voisi kyllä tehdä.

Toisaalta Edean kanssa sydämeni sai fiiliksiin ja paukuttamaan koko paraatikohtauksen ajan olivat myös tanssijat. Ehkä se kertoisi jotain minusta cosplayaajana ja pukuvalinnoistani yleisesti, jos sadas pukuni olisikin yksi noista paraatissa tanssahtelevista tytöistä.

Tämmöisten referenssikuvien kanssa oikein kiva ois työskennellä, mukavasti kaiken näkee.

 

Nostalgisointi jatkuu huomenna!

Ilona