Luukku 6: Jee Suomi jee!

Hyvää joulua tai ainakin joulukuuta!

Ilona Cosplayn joulukalenterissa esittelen jokaisena joulukuun päivänä aina jouluaattoon asti joitakin hahmoja, joita tahtoisin cosplayata. Hahmot saattavat olla vain haaveita, todellisia suunnitelmia tai jo aloitettuja projekteja, mutta niitä kaikkia yhdistää Se Jokin. Tule mukaan selvittämään millaisia pukuja blogissa vielä saatetaan nähdä oikeasti toteutettuinakin! Kissa elää kiitoksilla ja itse saan pukujen tekemiseen lisäpuhtia aina, kun joku kommentoi innostuvansa samoista hahmoista tai odottavansa valmiin puvun näkemistä. Joten kommenttilaatikko laulamaan!

Ei, en kyllä tätä pukua ehkä oo suunnitellu. Paitsi no joo, jos oon työelämässä kun Suomi täyttää 100-vuotta, niin voisin toki riemastuttaa oppilaita tällä tai sitten tietty sortokausien opetus sais jotain uutta potkua kun heiluisin pitkin koulua vaikka tämmöisessä kostuumissa. Joo ja tietty tuon kotkan kanssa.

Ensimmäinen päivä joulukalenterissa kun ei ole työpäivä, joten samalla ensimmäinen päivä kun luukku ei ilmesty aamuaikaan! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, muistakaapa katsella juhlaamista linnassa, erityisesti tietysti bongailla ihanan roran tekemä puku ja Tuntematon sotilas alkaa klo 14. Oppilaat olette ehkä vapautettuja sen katsomisesta, yritän muistaa taas näyttää sen teille koulussa.

Tänäänpä on luvassa vain suomalaisia leffatähtiä!

Ihanin Ansa! Ja jostain asuista olisi jopa värillisä kuviakin tarjolla!

Rakastan vanhoja suomalaisia elokuvia. Tosin valikoiden, katson niitä samoja ihania Munkkiniemen kreiviä ja Kulkurin valssia uudestaan ja uudestaan ja vollotan joka kerta. Kulkurin valssi on minulle yksi niitä lapsuuden elokuvia, joihin liittyy ihan kauhean paljon muistoja ja tuoreemmat muistot on viime kesältä, kun pyörähtelin ensimmäisen valssini aviovaimona kulkurin valssin tahtiin. Tahtoisin joskus kunnioittaa Ansa Ikosen ihania rooleja tekemällä jonkin puvun hänen elokuvistaan. Kulkurin valssi olisi melkein ykkösvaihtoehtona, siitä kun löytyisi useampikin puku mistä valita mieleinen.

Huono kuva on huono, mutta ihanimman tanssikohtauksen ihana vaatetus.

Tai sitten voisi pöljäillä muka-historiallisessa mekossa.

♥

Olen ehkä joskus kertonut pienestä teatteripakkomielteestä, joka minulla oli tuossa 15 vuotta sitten? No jos en ole, niin KuopionKaupunkinteatterin katsomon portaat tulivat minulle hyvin tutuiksi, kun kävin katsomassa näytelmiä jatkuvalla syötöllä silloinkin, kun varsinaisia istumapaikkoja ei ollut edes tarjolla. (Mistä tulikin mieleen, pitää selvittää vieläkö teatterilla saa myydä edes portaikkolippuja, Sound of Music on katsastettava ja loppuunvaraustilanne näyttää masentavalta) Omat ehdottomat suosikkini olivat Crazy for you ja suomalaisesta klassikkoelokuvasta tehty näytelmäversio Vaimoke.

Tää ei vielä näytä niin pakkomielteiseltä, ettenkö voisi esitellä. Yhtään en leikannut talteen jokaista pientä mainintaakin teatterijutuista ja näköjään säilyttänyt niitä kaikkia...

Ihan vielä en ole suunnitellut tekeväni cosplayta teatteriasusta (PAITSI nyt jäin asiaa ajattelemaan, arvasin että tässä käy näin. Koska onhan Ullariikka Koskelan käyttämä musta mekko aivan ihana ja oikeastaan tahtoisin vain tehdä sen. Tosin referenssikuvat on aaaaaavistuksen huonoja. Eli oikeastaan pitäisi murtautua teatterille ja edes silitellä sitä alkuperäistä mekkoa. Eikun nyt vanha teatterihulluus iski, hus pois!) mutta sen sijaan elokuva-Vaimoke on myös niin ihana filmi, että tekisin oikein mieluusti Kirstin mustan mekon jossain vaiheessa.

Joo näistä on vähän vaikea kyllä tuota kankaan kuviointia arvioida...

Ja elokuvasta tämä siis. Ehkä kivasti vielä molemmat mustat mekot teen, sekä teatteri- että elokuvaversion. Kuva Teatterimuseon sivuilta.

Töitten puolesta tulee vähintään kerran vuodessa katsottua Täällä Pohjantähden alla. Niin siis se alkuperäinen, tai alkuperäisestä tv-sarjasta yhdeksi ylipitkäksi elokuvaksi tehty versio.  Epäilen rutinoituneeni työhöni liikaa siinä vaiheessa kun en enää räpyttele kyyneleitä pois leffan loppupuolella. Ehkä ensi vuonna voisin pitää leffapäivää töissä cosplayasu päällä, Elma Laurila olisi sekä hahmona että pukuna hyvinkin toteutuslistallani.

Elma on ihana, eikä pelkästään siksi, että on niin tsundere suuren osan leffaa.

TPA-kirjojen lukemisesta on nyt jo sen verran monta vuotta aikaa, että voisin oikeastaan viettää itsenäisyyspäivän iltaa sohvan nurkassa suon, kuokan ja Jussin seurassa pukujuhlien seuraamisen sijasta.

Tai sitten tartun sanoista tekoihin ja oikeasti teenkin pukujuttuja pelkästään niistä kirjoittamisen sijaan ;)

Ilona