Luukku 1: Matkalaukku, muovilaatikko ja ensimmäinen oikea peruukki

(Jos kaikki menee kuten keikaku, pääsette yövirkut lukemaan tätä aamukolmelta. Testailen bloggerin ajastustoimintoa, katsellaan mihinkä kalenterin oikea julkaisuaika sitten asettuukaan. Ei ehkä jatkossa aamuyölle. Ehkä)

Ehdin jo lupailemaan, että seurailen vaan muiden joulukalentereita tänä(kin) joulukuuna, kun mitään fiksua tai inspiroivaa joulukalenteri-ideaa ei coslayblogin aiheiden piiristä oikein tullut mieleen. Sitten irkissä Hoothoot keksi ehdottaa peruukkiaiheista joulukalenteria ja innoistuin ihan kympillä! Miun peruukkipakkomieltee--- mieltymykseni on ainakin #cosplay.fi jo turhankin tunnettua, kun pölpötän niin usein peruukkien ostamisesta tai kuinka niitä tipahtelee postilaatikosta aika tiuhaan tahtiin. Tietysti tämä idea olisi voinut miulle itsellenikin tulla, ja mielellään vielä vähän aikaisemmin kuin marraskuun toisiksi viimeisenä päivänä...

Joulukalenterissa en vain esittele peruukkeja yksi kerrallaan. Ensinnäkin aika jouluaattoon ei tulisi millään riittämään niiden kaikkien esittelyyn ja toisekseen se olisi kovin tylsää. Joissain luukuissa saatan höpöttää vain yhdestä peruukista, joissain esittelen lähes identisiä peruukkeja ja selitän miksi molemmat muka ovat tarpeellisia. Samoin luvassa on juttua peruukkien ostamisesta, hoitamisesta ja stailaamisesta. Kaikenlaista peruukkijuttua siis! Ei varsinaisesti missään loogisessa järjestyksessäkään vaan kivasti fiiliksen ja kerkiämisen mukaan.

Ensimmäisen joulukalenteriluukun kunniaksi esittelen peruukkien säilytystä. Tästä ei välttämättä kannata ottaa esimerkkiä.

  

Kaikki alkoi tästä. Äidiltä saatu vanha matkalaukku, jonka lukkosysteemin toimimattomuus estää sen järkevän käyttämisen mitenkään muuten kuin vaakatasossa. Tähän tallensin ensimmäiset peruukkini, jotka olivat karmeaa suomilaatua ja jotka esittelen erikseen vielä teillä tässä joulukuun kuluessa. Aika pitkään survoin kaikki peruukkini surutta tähän yhteen ja samaan paikkaan, vaikka matkalaukku jo protestoi eikä mennyt ollenkaan kiinni. Oli vaan niin kivaa fiilistä ottaa peruukkeja esille tämmöisestä vanhasta ihanuudesta.

Lopulta peruukkien määrä kävi liian suureksi pelkästään matkalaukussa säilytettäväksi ja kuvioihin astuivat erilaiset muovilaatikot. Jonkin aikaa riitti yksi tällainen Maxi Makasiinista ostettu laatikko  (joiden kannet muuten pysyy ihan hävyttömän huonosti kiinni), sitten kaksi ja tällä hetkellä paremman puutteessa suurin osa peruukeista majailee tässä jo kertaalleen videolla nähdyssä harmaassa kannettomassa laatikon rumiluksessa.

Nyt täynnä muuta rojua, joskus majoitti peruukkeja.

Ruma kuin mikä.

Paras tapa säilyttää peruukkeja olisi tietysti auringonvalolta ja turhalta kuumuudelta suojatussa tilassa, peruukkipäässä ja vielä niin, että siitä käytäisiin pyyhkimässä pölyjä välillä. No mie olen organisoinut omat peruukkini tylysti suljettaviin pakastepusseihin. Pusseja on monen kokoista, joten runsaammille peruukeille sitten ne isommat pussit ja pienemmille pienemmät. Pusseihin saa nätisti kirjoitettua jonkinlaisen kuvauksen peruukista tai hahmon nimen, koska kuitumytyistä on vähän vaikea aina arvailla, mikä peruukki sieltä löytyy. Itse en yleensä letitä pitkiäkään peruukkeja, vaan kiepautan niitä vaan vähän itsensä ympärille ja laitan pussiin. 

Minigrip tai vastaavat halpispussit pelastaa päivän.

Onko nykyinen systeemini kätevä? No ei todellakaan. Tuo laatikko hakee vielä paikkaansa meidän huushollissa ja vaikka koetankin laittaa tuonne matkalaukkuun ne peruukit, mitä luulen tarvitsevani/hiplaavani seuraavaksi, päädyn aina kaivelemaan tuolta laatikon pohjalta jotain tukkaa. Ja kun varsin tavallista hupia on peruukkien sovittaminen, eivät ne yleensä päädy heti takaisin pusseihinsa vaan pyörimään pöydille ihan valtoimenaan. Ja sitten on ne pussit hukassa. Being a wig-addict is suffering.

Tämän päivän esittelyvuorossa on loogisesti ihka ensimmäinen ”oikea” peruukkini. Suomiperuukeista tulee juttua tosiaan erikseen. 

Iiih, eka coni ja eka cosplay

Ihan ensimmäinen parempaa kuitua oleva peruukkini oli vuoden 2008 Nekoconiin tekemääni Vampire Princess Miyuta varten ebaysta ostamani perusruskea, otsatukallinen peruukki. Miulla ei ole mitään muistikuvaa, miltä myyjältä tämä oli, mutta muistelisin, ettei tämän metsästämiseen mennyt kovin pitkään. Jännitin tietty ihan kamalasti, kun ekaa kertaa tilasin mitään ulkomailta ja huolehdin, että tuleekohan se peruukki perille ollenkaan ja mitä jos se on vääränlainen ja apua apua! Peruukki tuli ja oli aivan täydellinen. Leikkasin sivutukan lyhyemmäksi ja trimmasin otsatukkaa. 

Onneksi kuvailin itseäni nolosti jo vuonna 2008!

Ensimmäiseksi cosplayksi Miyu oli siitä haastava, että heti pääsi tekemään ylhäällä olevaa ponnaria, jossa tukkaa oli vielä ihan tosi paljon. Muistan vielä kun ähersin tämän kanssa, nostin osan tukasta suoraan vaan ponnarille ja kieritin sitten loput tukasta takaa ja sivuilta ponnaria kohti, että sain kaiken verkon piiloon. Ponnarina miulla oli semmoinen iso hörsylä (jonka tiedän vieläkin pyörivän täällä jossain, mutta jota nyt en löytänyt kuvaamista varten) jonka ympärille olin kiertänyt jostain suomiperuukista irrotettuja kuituja, niin että se sai jäädä näkyviin. Näin jälkeenpäin katseltuna peruukki näytti muuten aika kivalta! Vaikka oma vihreä tukkani vähän meinasikin kurkkia välillä pulisongeista. 

Ja vuonna 2009

Miyu pääsi uusintakäyttöön vuoden 2009 Animeconiin ja on sen jälkeen majaillut hyvin vähällä pidolla laatikossa. Näköjään en ollut hoitoainekäsitellyt sitä käytön jälkeen, joten takkuja sai selvitellä aika paljon. Kuitu on kuitenkin aivan ihanaa, mukavasti karhentunutta ja kiiltoa on ihan tosi vähän. 

Ilman ponnaria tai muuta lisähärpäkettä.

Ai niin, onhan tämä ollut festaritukkanakin, ilmankos oli takkuinen.

Lupaan, että kaikissa luukuissa ei ole näin pitkät pätkät pölisemistä! (...eipä)