Luukku 25: Making of the joulukalenteri

(Ensinnäkin jos nyt nillitetään niin varsinainen joulu on tietysti tänään, eli se 25. luukku on ihan perusteltu. Jos siis viettäisin joulua kristittynä juhlana. Voisin viettää semmoista omaa keskitalven peruukkijuhlaa, jossa syödään paljon, selataan ebayta ja stailataan peruukkeja!)

Koska päivittäiseen blogihöpötykseen jää aivan totaalisesti koukkuun, saatte tänään joitain hassun hauskoja faktoja viimeisten 24 päivän varrelta. Tämän joulukalenterin pitäminen on myös huolestuttavasti laskenut yleistä vaatimustasoani blogitekstieni suhteen, voitte varautua entistä huonompiin juttuihin ensi vuonna!

Joulukalenterin idea tuli tosiaan kaksi päivää ennen kalenterin alkua. Aluksi kuvasin ja kirjoitin luukkuja varastoon. Sittemmin lipsuin kirjoittamaan luukut samana päivänä. Tai samana iltana. Yleensä oikeastaan samana iltana. Motivaatio kirjoitteluun ja kuvaamiseen oli varsin korkealla koko kuukauden, yhden käden sormilla on laskettavissa ne päivät, kun ketutti pelkkä ajatuskin tietokoneen ääreen istahtamisesta. 

[19:13] <@Elffin> edeae joutas peruukkivierotukseen

[19:14] <@Elffin> hiukset ajellaan ja et saa ajatella, puhua tai nähdä mitään peruukkeihin liittyvää kuukauteen

[20:41] <@adreena> olikohan tää joulukalenteri nyt se tikku joka katkaisi kamelin selän, ts. onnistui hillitsemään iltsin peruukkivimmaa?

Kalenterin luukut vaihteli paikkaa ja aiheet muuttui vielä ihan viimeisiin luukkuihin asti innostuksen mukaan. Joitain juttuja, joita olin suunnitellut tekeväni, jäi nyt pois (esim demonstraatio Beatrixin pampuloista) ja monia uusia ideoita tuli kuukauden kuluessa.

24 päivän aikana otin noin 920 kuvaa peruukeista. Räpsyti räps räps, aika harvat päätyivät julkisiksi asti. 

Tämä ei ole maksettu mainos.

Kiertoilmaisujen keksiminen, ettei peruukki –sana aivan ylikuluisi kuukaudessa, oli yllättävän haasteellista. Tekotukka. Kuitukasa. Hiukset. Vältin sentään irkin puolella suosikkisanana olevan ”perska”:n. 

"Jos heilautan tätä tukkaa, niin tulee varmaan tosi siistin näköinen!"

Tätä tuijottelin aika monta kertaa.

Talvella valoisia tunteja on vain muutama ja aika harvana päivänä tuhlasin niitä todella kuvaamiseen. Yleensä posotin kaikki valot täysillä ja kiinteällä objektiivilla vähän myöhemminkin. Jalusta ja kaukolaukaisin olivat ihan ehdottomat, kun tahdoin kuvata edes välillä peruukkeja muuallakin kuin peruukkipäässä. 

Torso hengasi ilman jalustaansa kuukauden.

Peruukkipääni teline on kirpputorilta ostetun muotinukketorson jalusta, jonka putki sattuu olemaan tismalleen käypäinen peruukkitelineeksi. Kunnon teline onkin aika ehdoton tai ainakin hermoja säästävä tekijä, kun pitkiä peruukkeja selvittää ja stailaa. 

En arvostanut huonosti onnistuneita kiharoita kolmelta aamuyöllä.

Käytännössä kaikki kuvat on otettu keittiön oviaukkoa vasten. Parvekelasien läpi ainakin teoriassa tuli välillä valoa. 

Tarkennus on/off. (minulla on isompi nenä)

Kunnioitukseni muoti/lifestyleblogin pitäjiä kohtaan nousi huomattavasti. Itsensä kuvaaminen ja vielä niiden kuvien julkaiseminen joka päivä ei taatusti tee hyvää kenenkään mielenterveydelle, ainakaan pidempinä ajanjaksoina. Muotibloggaajafiiliksiä tuli myös vaatevalinnoista, varsinkin jos kuvasin kerralla useamman päivän merkintöjä. Ihan samalla paidalla kun en kaikkia kuvia kehdannut ottaa. Huomasin taas, että vaikka omistan vaatteita aivan liikaa, ei mitään sopivia vaatteita kyllä löydy silloin kun pitäisi. Ilman kalenteria joulukuuni olisi varmasti kulunut kotiäiteillessä vanhoissa verkkareissa ja reikäisessä paidassa ilman meikkiä, nyt piti näyttää ihmiseltä yllättävän usein!

Ilona 1.12. "No en varmana julkaise tätä kuvaa!" Ilona 25.12. "Ahahaa, näytän niin idiootilta että todellakin julkaisen! Joululahja kaikille tuleville oppilailleni!"

Paitojen lisäksi muilla vaatteilla ei kyllä ollut paljoa väliä, kun kuvasin suurimman osan kuvista alushoususillani :D Kuulemma eräs toinen suomalainen cossaaja kuvailee proppeja lattialla pelkissä boksereissa, ja siksi kuvissa näkyy aina vaan varpaat.

Kiitän Hoottia vielä monta kertaa tästä peruukkiaiheideasta, niin mukavaa tätä oli kirjoitella ja kuvata. Muutamat teistä ovatkin kommentoineet, että osa vinkeistä on ollut hyödyksi tai ainakin tämmöinen peruukkiyliannostus vähentää peruukkipelkoa. Itse ihastuin uudestaan moneen jo unohtuneeseen tukkaan. Välipäivien ostoslistalla on entistä isompi muovilaatikko, jossa olisi myös kansi. Ehkä nuo lapsukaiset hetken aikaa majailisivat kaikki siellä kannen alla.

Peruukkeja, peruukkeja KAIKKIALLA!

Toivottavasti kalenterin lukeminen on ollut yhtä mieluisaa kuin sen tekeminen! Alan ideoimaan ensi vuodelle kalenteria ainakin hiukan aikaisemmin. Vaikka marraskuun kolmanneksi viimeisenä päivänä.

Ilona