Luukku 18: Sinistä nostalgiaa

Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista. 

Peruukkien määrästä puhuttaessa olen aina vähän vaikeana sen suhteen, mitkä peruukit pitäisi tuohon lukuun oikeasti laskea. Omistan ainakin kolme peruukkia, jotka ovat niin stailattuja/liimattuja/tehtyjä vain tietylle hahmolle, oikeastaan vain tiettyyn käyttökertaan, että en jotenkin edes miellä niitä peruukeiksi. Ne ovat conin jälkeen jääneet jonnekin äidin vinttikomeron perälle unholaan odottamaan aikaa, joilloin niitä voi kauhunsekaisen nostalgian vallassa tutkailla.

Time to strike is now! Nostalgisoin tänään ensimmäisestä isosta peruukkimodauksestani, Shivasta.

Ihan heleppo homma! Not.

Vuosi oli 2009 ja Bakacon. Miulla ei ollut oikeastaan mitään kokemusta peruukkien stailaamisesta tätä ennen, mitä nyt Miyun tukkaa vähän laitellut ponnarille. Päätin sitten tehdä massiivisen peruukkipläjäyksen (no siitä muusta puvusta puhumattakaan). Jälkikäteen ihmettelen, miten onnistuin tuon tekemisessä niinkin hyvin.

Naamioitumista omppupuun taakse.

Materiaaleina tässä on kaksi pitkää (yli takapuolen mittaista) sinistä peruukkia, toinen kuiduiksi hajotettuna, toinen kokonaisena. Krepattua irtokuitua on muistaakseni kaksi tai kolme paketillista. Lisäksi pötkylöiden sisällä on sinistä tylliä ja vanua.

Koko komeus painaa vähän turhan paljon. Bakaconiin olin varautunut toisella puvulla ihan just sen takia, että tuota peruukkia ei pystynyt pitämään kuin sen pari tuntia ilman massiivista päänsärkyä. Nyt kuvaillessa varttikin tuntui vähän liialta, selkeesti pääni on joko kasvanut tai pehmentynyt.

Tämmöisissä megalomaanisissa peruukkihärveleissä paino onkin yksi tärkeimmistä asioista, mitä pitää miettiä. Kuulostaisi kovin idealistiselta, että oooo, miten siistiä ois tehdä Shivan peruukki kokonaan peruukkikuiduista! mutta käytännössä ne painaa kuin synti. Ja niitä menisi peruukkiin ihan järjettömän paljon. Kun niitä olisin noin monta pötkylää. Tylli on keveytensä puolesta hyvää täyttö/pötkylöittämismateriaalia, ja peruukin värisenä sekään ei näy tuolta väleistä edes ihan hirveästi. Tai jos näkyy, niin se ei ainakaan pistä silmään. Vanu puolestaan valkoisena pistäisi silmään pahastikin, ellen tehokkaana tyttönä olisi spraymaalannut kaikkia pötkylöitä vielä kokoamisvaiheessa sinisiksi. Keveyttä ajatellen kaikki peruukissa roikkuvat pyörylät ja härpäkkeet on tehty styrox-kuvioista muotoilemalla, paperiliisteröimällä ja gessoamalla.

Näköjään osa kultanahkanauhoista repsottaa, korjailun paikka!

Vaikka pötköihin laittaisikin täytettä ja kuidut olisivat pelkästään peitteenä, kuluu niitä kuituja ihan sikana. Oikeastaan ainoa isompi korjaus, mitä tähän peruukkiin tekisin, jos tätä lähtisin uudestaan työstämään, olisi kuitujen määrä. Ostaisin vielä pari, kolme puntillista sinistä kreppikuitua. Tai neljä. Niin, että sitä olisi kaikkialla ja ylikin. Taisin viimeksi köyhänä opiskelijana vähän rajoittaa yhteen peruukkiin menneitä rahavaroja.

Lähikuva paljastaa paitsi sinistä tylliä, myös pötkylöiden varsinaisen kiinnityskikan, eli läpinäkyvän siiman. Tuotakin meni muutamia metrejä.

Ja korjailisin myös tuota yläosan istuvuutta, eli pingottaisin peruukin riittävän tiukalle peruukkipäähän niin, ettei se pötkyjen kiinnityksessä ja muussa työstövaiheessa pääse kutistumaan. Jonkinlainen tukirakenne myös tuonne peruukin päälle voisi olla ihan jees. 

Pelissä Shivalla kaikki pötkylät liehuvat lähes aina selän puolella. Ei muuten onnistu ilman jotain ruuveja päähän, peruukin paino vetää koko peruukin niskaan jos ainakin muutamaa lonkeroa ei pidä koko ajan tuossa etupuolella vähän tasapainottamassa.

Tämän peruukin uudestaan näkeminen oli oikeasti hirveän nostalgista. Hämmästelen, miten olen niin tunnollisen ahkerasti tehnyt jokaisen renkaan yksityiskohdan ja tosiaan spraymaalannut peruukin värisävyjä tasaisemmaksi. Pitäisi tavoittaa jotain tuosta tarkasta tekemisestä uudestaan, se on tässä parissa vuodessa hukkunut jonnekin.

Ilona