Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.
Toisessa ”no onko tämä edes peruukki” –tapauksessa palataan vuodeen 2010 ja Desuconiin. Ultimeciasta olen kirjoitellut jo pitkät pätkät tuolloin, mutta kerrataanpa vähän. Ja tarkastellaan miten miun kovakourainen vinttikomerosäilytys on jättänyt jälkiään tähän tukkaa.
 |
| Hohohoo, yberpahistötterötukka, muahahaa! |
Ultimecian tukassa on selkeästi erotettavissa kaksi isoa tötteröä ja pitkät haituvat tukkaa molemmilla puolilla kasvoja. Suurin osa cosplayaajista on tulkinnut nuo tötteröt erillisiksi rakennelmiksi, eivätkä ole lähteneet tekemään niistä varsinaisesti peruukkia, eli käyttämään peruukkikuituja.
No minä en. Ihan Tiimarista hankitusta kartongista askartelin tötteröt, kiinnitin ne peruukkiin ja liimasin kuituja päälle. Liimana ikuisuussuosikki Erikeeper. Fiksumpi olisi muuten tehnyt noista irrotettavat tai ainakin käyttänyt alla vaikka lyhyttä peruukkia ja sitten liimaamiseen irtokuituja, minä tein vähän turhan vaikeasti. Lisäkuituja tuossa kyllä on puolikkaan suomiperuukin verran nykyiselläänkin.
 |
Mietinkin mihin kaikkia hyvät ponnarini ovat kadonneet. |
 |
| Ultimecia on melkoinen mummo takaraivostaan. |
Liskuituja on uponnut muun muassa tänne taakse, että sain takaosan näyttämään näinkin nätiltä. Tähän ei tarvittu kuin pari kuitunauhaa, joilla päälaen jakausta jatkettiin ihan niskaan asti. Solmuhärvellit on ihan omaa keksintöä, kun tiesin otan tukasta pilkottavan keskiosan alta kuitenkin, enkä tahtonut siellä näkyvän mitään ponnareita.
 |
| Kallavesi, tosi eeppinen. |
En raaskinut tuhota peruukkia näyttääkseni miltä sen kiinnityssysteemit ja rakenne tarkemmin näyttää, enkä idioottina ole näköjään ottanut tekovaiheesta kuvia. Nuo tötteröt on kuitenkin kiinni toisissaan ja koko yhtenäinen pötkö on kiinnitetty peruukkiin ohuella rautalangalla paristakin kohtaa. Kaikissa peruukeissa, joissa peruukkiin yhdistetään jotain muuta, oli se sitten kartonkia tai finnfoamia tai mitä vaan, pitää se olla kunnolla tuettu ja kiinnitetty.
Ja jälleen vannon sen oman pään kokoisen peruukkipään nimiin, vaikka välillä viritelmää pitää myös testata ihan siihen omaan pääkoppaan, ettei esim rautalangat tunkeudu pahasti aivoihin.
 |
Keskiosa on säilytyksen aikana halkeillut ja rautalankaviritelmää näkyypi jo aika ikävästi. |
Verrattuna edellisen luukun Shivaan, on Ultimecia yllättävän kevyt. Tötteröt ovat ontot, eikä lisäkuituakaan ole juuri lainkaan, joten päänsärkyä ei tarvinnut pelätä. Sen sijaan jokainen ovenkarmi, kapeampi käytävä tai vastaan kävelevä ihminen aiheutti vaaratilanteita.
 |
| Niin noh, oishan nuo haituvat voinut esim letittää ennen varastoon laittamista... |
 |
| Tosin sitten ei ois ollu mitään tekemistä. |
Tämän peruukin säilyttäminen olisi tuskaa ilman Narnia-komeroani, eli äidin vinttikomeroa, jossa tämä elelee normaalisti Shivan seurassa. Huitulahiukset olivat melkoisessa takussa kun tämän sieltä etsin, mutta Niiskuneiti taltutti nuo melkein hetkessä. Olin ihan unohtanut, että ei tämä peruukki kovin pöljältä näyttänytkään, eikä pukukaan kuvissa aiheuta ihan kamalaa nolostumista. Ehkä Ultia pitää vielä joskus ulkoiluttaa lisäkuvia varten, conikäytävät jätän tämän päähirvityksen kanssa kyllä suosiolla väliin.
Ilona
No comments:
Post a Comment
murheita, ideoita, ahdistuksen aiheita? antaapi kuulua vaan.