Eyes on Me

Intensiivisen kuvien tuijottelun jälkeen minulla on ongelma. Piilolinssiongelma. Ainoat videopätkät (noh, yhden ruudun välähdystä ei oikein voi edes sanoa pätkäksi) näyttävät valitettavan selvästi, että Ultimecialla on keltaiset silmät. Dissidian kuvat tukee samaa tulkintaa.


Noh. Keltaiset piilolinssit vahvuuksilla ovat sitten näköjään yksi vaikeimmista asioista löytää. Kyllä löytyy kaikenmaailman cyperkeltaisia kosmeettisia linssejä aivan jokaisesta putiikista mutta -3 näöllä ei paljon koko päivää vietetä ilman mitään vahvuuksia. Ja hei, kukaan ei halua nähdä Ultimeciaa silmälasien kanssa.


Joten nyt kysyn teidän apua oi ihanat blogini stalkkaajat ja satunnaiset eksyilijät. Paras referenssikuva Ultyn silmistä on tämä:


Täydellisimmät piilolinssit, joiden hinta ei ole kolminumeroinen on nämä kaunokaiset:

Ongelmaksi vain muodostuu tuon usalaisen firman reseptipolitiikka, eli he vaativat nimenomaan näille piilolinsseille kohdistetun reseptin faksaamista ennen kuin mitään kaunokaisia tippuu postiin. Olen kyllä aikeissa käväistä jonkun optikon luona selvittämässä onko suomessa sellaisen reseptin kirjoittaminen edes mahdollista (eli siis kirjoittaako kukaan optikko reseptiä linssille, jota heillä ei itsellään ole myynnissä. I doubt it) mutta sen hankkiminen taas nostaa luultavasti piilareiden hinnat siihen kipukynnyksen tuntumaan.

Joten nyt otan enemmän kuin mieluusti vastaan vinkkejä keltaisista piilareista vahvuuksilla. Crazy lenses, jota löytyy lähes jokaisesta nettipiilariputiikista, tarjoaa mielestäni kaksi harkittavaa vaihtoehtoa ja jos en olisi tuota usalaista ihanuutta löytänyt, saattaisin jopa tyytyäkin jompaankumpaan näistä:



Joten kertokaapa. Jos käy niin, että vaihtoehto 1 on poissa pelistä, onko numero 2 vai 3 parempi. Vai tietääkö joku vielä paremmin referenssikuvan silmiin sopivat linssit, joihin vielä saisi niitä vahvuuksia?


Ilona


ps. Heti tämän kirjoittamisen jälkeen rupesin surffailemaan piilarijuttuja netistä ja kyllä rupesi karmaisemaan. Sen verran ikäviä juttuja löytyi silmille aiheutuneista ongelmista kun on pidetty vääränmallisia piilareita tai ei ikinä edes opeteltu sitä käyttöä kunnolla optikolla. Itsellänihin on kertakäyttöisiin piilareihin optikon reseptit, vaikka nyt muistinkin kyllä että taitaisi olla paikallaan vuositarkastuksessa käyminen.

Myönnän kyllä tilailleeni jossain välissä netistä ihan hinnan perustella kertakäyttöpiilareita, jotka eivät ihan sitä itselleni määrättyä merkkiä olleetkaan, mutta piilareiden käyttöni on ollut niin epäsäännöllistä, että en nyt pelkää aiheuttaneeni mitään isompaa vahinkoa. Yhdet kuukausilinssit, viime kesän Miyun ja Daggerin ruskeat nappisilmät, tilasin ilman reseptiä, mutta niiden käyttö onnistui ilman ongelmia. Kun kyseessä on muutaman päivän pitoon tarkoitetut piilarit, en jaksa nähdä suurta vaaraa niiden käyttämisestä ilman ihan ajanmukaista reseptiä. Mutta jos kuukausilinssejä meinaa oikeasti sen kuukauden ajan käyttää, niin kylläpä itsekin optikolle kipittäisin. Näkö on kuitenkin sen verran tärkeä asia, että sen kanssa ei kannata leikkiä. Itselläni on herkät silmät, joiden kanssa ei tulisi mieleenkään ruveta pelleilemään, mutta ihan samalla tavalla pitää kaikkien silmien kanssa olla varovainen. Ennen muuta se piilareiden laitto, poisottaminen ja huolto pitää opetella oikeasti kunnolla ja mielellään ammattilaisen kanssa, eikä vaan lukea netistä hyviä vinkkejä. Ja jatkuvassa käytössä hyvältäkin tuntuvat piilarit saattavat aiheuttaa vahinkoa silmälle, jos niiden sopivuutta ei ole oikeasti ammattilainen tarkistanut.

Että käykeehän siellä optikolla jos meinaatte piilareita aktiivisesti käyttää. Itse tuumailen juuri kuukausilinssien käytön aloittamista, joten käyn tässä lähiviikkoina optikolla tarkastamassa niiden sopivuuden ja samalla kysäisen noista crazylensestä. Olisi kiva nähdä ihan livenä tämänkin postauksen vaihtoehdot, että miten paljon tuossa mustakeltaisessa esimerkiksi todella on tuota keltaista...

Tämä postaus ei ollut minkään optikkoliikkeen maksettu mainos ;) iski vaan huoli siitä kun piilareita on niin helppo nykyään saada ihan ilman mitään reseptejä ja silmille mahdollisesti aiheutuneita vahinkoja ei välttämättä huomata ennen kuin vuosien päästä kun homma on jo menetetty, että cossaajienkin pitää olla tietoisia siitä mitä niihin silmiinsä ovat tunkemassa ja mitkä siinä on riskit, jos tässä kohti koittaa rahaa säästää jättämällä optikkokäynnin väliin.

(Teko)tukasta asiaa

En ole kovin järjestelmällinen millään elämäni alueella, eikä cosplay ole poikkeus. Joskus on ihan mielenkiintoista oikeasti seurata esimerkiksi sitä, minkä asian teen/hankin puvusta ensimmäisenä. 90% tapauksista se taitaa olla peruukki. Taisin viimeksi viime viikolla sanoa töissä, kun joku kummasteli puheeksi noussutta peruukkikokoelmaa, että jotkut kerää postimerkkejä, minä peruukkeja. Ostan peruukkeja suunnitteilla oleviin cosseihin myös silloin, kun cossin toteuttamisesta ei ole vielä mitään aikataulua, ihan vaan jos löydän halvan ja kivan peruukin. Tällä hetkellä peruukkien lukumäärä huitelee jossain 20 hujakoilla eli selvästi enemmän kuin valmiita cossipukuja. Osa tosin on vuosia sitten Punanaamiosta hankittuja halpistapauksia, joihin päinkään en enää tätä nykyä katsoisi, mutta ihan kunnollisten peruukkienkin määrä on kaksinumeroinen.

Hutiostoksia peruukkien osalta on oikeastaan tähän mennessä vain kaksi ja nekin saman hahmon tukkaa tuumaillessa. Faye Valentinen violetti olikin haasteellisempi tapaus, ensimmäinen tukka oli liian littana vaikka väri olikin täydellinen. Puolivälissä leikkausoperaatiota totesin, että kuituja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, että saisin siitä mieluisen. Peruukki odottaa jatkotoimenpiteitä edelleen, kyllä minä siitä vielä jotain keksin. Tilasin sitten vahingosta viisastuneena selvästi runsaskuituisemman peruukin, jossa puolestaan tuli ongelmaksi pituus. Tällä jättimäisellä pallopäällä peruukkipäässä sopivan mittaiselta näyttävä tukka onkin monesti auttamattomasti liian lyhyt. Tämäkin peruukki jäi kuitenkin kokoelmiini, sillä sen kuitu ja leikkaus on niin hyvää, etten raaski luopua siitä. Ehkä joskus vielä tulee vastaan hahmo jolle se sopii, tai sitten pidän sitä kesäisenä festaritukkana.

Kun nyt rupesin asiaa tuumailemaan, niin kuningatar Hildan peruukin esimerkiksi taisin ostaa puoli vuotta ennen ensimmäistä cosplaygaalaa, jonne pukua alunperin väsäsin. Siis vuosi ennen puvun lopullista valmistumista. Ehkä vähän vertailupohjaa antaa se, että hameen kankaan ostin sen sijaan 6 päivää ennen gaalaa, nappeja ja nauhoja vielä muutama päivä ennen h-hetkeä.

Etukäteisostokset helposti voisivat aiheuttaa turhia ostoksia, jos cossisuunnitelmat sitten muuttuvatkin eikä kyseiselle peruukille ole tarvetta. Tähän mennessä moista ongelmaa ei vielä ole tullut vastaan, cosplayhaaveita on niin paljon ja suunnitelmia on helppo lykätä tarkemmin määrittelemättömiin ajankohtiin jossain hamassa tulevaisuudessa. Sen sijaan etukäteisvalmistautuminen mahdollistaa hyvien ja halpojen löytöjen tekemisen sekä antaa yrityksen ja erehdyksen varaa mukavasti. Tulevan Ultimecian peruukin esimerkiksi ostin käytettynä jo viime vuoden puolelle ja pienellä sävytyksellä se on täydellinen. Mukavaa säästöä tuli verrattuna saman peruukin ostamiseen ebaystä, mutta jos en olisi jo mieleni pohjalla Ultyä suunnitellut, en varmasti olisi tajunnut tarttua hyvää tarjoukseen.

Fayen tukkaongelma taas on esimerkkinä siitä, että kun peruukin/kit hankkii riittävän ajoissa, on aikaa varasuunnitelmalle, eli käytännössä uudelle peruukille, jos homma syystä tai toisesta kusahtaa. Fayen tukan kanssahan päädyin loppujen lopuksi värjäämään jo pitkään kaapissa pyörineen valkoisen peruukin, joka oli leikkaukseltaan ja koostumukseltaan täydellinen. Livenä en ole väriin ihan 100% tyytyväinen, mutta kuvissa se näyttää juuri siltä miltä pitääkin.

Materialisti kun olen, kiinnyn peruukkeihin helposti enkä raaski sitten esimerkiksi modata niitä jotain uutta cossia varten. Yleensä selitän itselleni syyksi sen, että tahdon ehkä joskus vielä pitää sitä pukua, johon peruukki on sopiva, mutta johon se sitten ei käykään jos peruukkia kovasti muokkailee. Tosiasia kyllä on että pidän pukuja niin harvoin uudestaan, että se taitaa olla vaan tekosyy uusien peruukkien hankkimiselle. Luonnollisen värisiä ja näköisiä peruukkeja ostelen välillä ihan muissakin kuin cosplay-tuumissa, oma tukkani on nyt lyhyeksi leikattu mutta jos kohdalle sattuu fantasialarppi, haluan ehdottomasti päästä hulmauttelemaan pitkiä hiuksia. Itse kyllä väitän tunnistavani helposti onko cossaajalla käytössään peruukki vai omat hiukset, mutta päätelleen siitä miten usein peruukkejani on luultu oikeasti hiuksikseni (...tai niitä muutamaa kertaa kun shokkivärjättyä tukkaani on luultu peruukiksi) kaikki eivät sitä eroa oikeasti näe.

Unelma olisi kyllä sellainen vaatehuone, johon olisi koottu vain cosplayasuja ja jossa olisi hyllyt täynnä peruukkipäissä kauniisti olevia peruukkeja. Minun peruukithan asustaa tällä hetkellä (niitä kahta onnellista lukuunottamatta, jotka elelevät kahdessa omistamassani peruukkipäässä) viime vuosisadan puolestavälistä peräisin olevassa matkalaukussa. Kun ne pakkaa riittävän ilmavasti ja survomatta, ei tämäkään säilytystapa tuota suurta vahinkoa, ainakin kun pikkuiset ottaa riittävän usein ulos matkalaukusta ihailtaviksi :)

Pukujenvalmistusrintamalla ei mitään uutta. Suunnittelua vain noita kahta peruukkiostosta lukuun ottamatta. Olen onnistunut kehittämään pienen piilolinssiongelman, johon kysyn teidän tänne blogiin satunnaisesti eksyvien lukijoiden apua tässä viikonlopun aikana, kun oma arpomiseni ei tunnu vievän nyt puusta pitkälle.

Ilona

ps. piti ihan asioikseni kaivaa esille se violetti peruukki, jota en kuitujen harvauden takia kelpuuttanut Fayelle viime kesänä, ja heti keksin sille käyttöä. Kannatti taas pitää siitäkin kiinni, nyt ois harmittanut jos olisin sen myynyt pois :P

Lumihankea ja flunssan oireita

Pitäisi olla jo nukkumassa / suunnittelemassa huomisen tunteja / tekemässä oikeestaan mitä vaan muuta, mutta kun sain nyt käsiini viikon takaisen Hilda-kuvauksen kuvat, niin en vaan voinut hillitä itseäni. Kirjoittelen joskus kun muistan, millainen miun mielestä on onnistunut cosplay-kuva, nyt nämä kuvat puhukoon puolestaan.

Ihanainen Anni aka g-sawo pakotti miut rämpimään lumikinoksissa, ja lopputoksen näkemisen jälkeen pakko todeta että oli se sen arvoista. Vaikka nyt onkin flunssa ehkä viikon viiveellä iskemässä. Ja kyllä, oli kylmä, todella kylmä.

Lissee kuvia löytyy cosplay.comin profiilista, jonne niitä varmaan huomenissa latailen vielä enemmänkin. Onnistuneita otoksia on nimittäin melkoinen läjä.

http://www.cosplay.com/costume/285419/

Ilona

Suunnittelupäivän saldo

Tänään oli Suuri_Suunnittelu_Päivä.

Mie olen cossien kanssa hirmuisen ahne ja ihan keskittymishäiriöinen sen suhteen, että suunnittelen yleensä yhtä aikaa noin puolta tusinaa pukua, joista kaikki ovat sitten omalla tavallaan jotenkin erityisiä tai ihania ja joita kaikkia meinaan jossain conissa pitää. Sen takia nämä tänäänkin suunnittelemani puvut on oikeasti olleet suunnitteluasteella jo vähintään puolen vuoden ajan, mutta tänään aloitin ensimmäistä kertaa tosissani kuvien katselemisen sillä silmällä, että miten puvut voisi tehdä ja mitä kankaita ja peruukkeja yms tulen tarvitsemaan.

Ja jotta tämä blogi palvelisi tarkoitustaan, eli että raportoin täällä pukujen edistymisestä, paljastan nyt ne kaksi pukua jotka on päässäni päällimmäisinä, eli Bakaconin ja Desuconin ykköspuvut (ihan kun arvottaisi omia lapsiaan kun joitain pukuja sanoo ykkösiksi ja joitan kakkosiksi, ihan kamalaa) joilla toivottavasti kisaan.

Bakaconiin vuorossa on jotain erilaista, ihan erilaista verrattuna miun aikaisempiin pukuihin. Harvinaisuuksien rakastajana tämä on ollut must-do-listallani jo jonkin aikaa. Puku, josta en tiedä olenko cossaamassa vai crossaamassa:

Quina Quen, Final Fantasy IX

Bakaconissahan cosplaykilpailu järjestetään melko samalla konseptilla kuin viime vuonnakin, eli ei ennakkoilmoittautumista, cosplay-agentit valitsevat mielestään parhaat puvut mukaan kisaan. Tänä vuonna mukana on myös tuomareiden katselmus, mikä on ehdoton plussa. Viime vuonna itseäni jäi harmittamaan, että oma kuvani ei ollut mielestäni paras mahdollinen, ja tuolloin tuomaristo teki päätöksensä pelkästään valokuvien perusteella. Mutta en siis voi sanoa että Quinalla lähden kisaamaan. Sanotaan mieluummin että Quinalla lähden paikalla toivoen että minut valitaan kisaan, mikä sinällään on jo suuri kunnia.

Desuconissa sitten on jo melko kovat panokset, kun kisataan Suomen edustajasta Eurocosplayhin. Oletan että kisassa tullaan näkemään oikeasti Suomen parhaita pukuilijoita, joten en uskalla vielä omia mahdollisuuksiani oikein miettiäkään, mutta kovalla innolla mennään yrittämään. Tosin viime vuoden aconista viisastuneena lisään tähän että kisaamaan mennään jos ehdin ilmoittautua kisaan. Ärräpäät kyllä lentää ja kovaa jos taas menee ilmoittautuminen nenän edestä kiinni.

Pitääpä muistaa joskus kirjoittaa omia kriteereitäni kisapukujen valintaan, mutta jos Quinan kohdalla sukupuoli on vähän hakusessa, Desussa tämä tilanne korjataan maailman avonaisimmalla kaula-aukolla. Jos tuota siis voi edes kaula-aukoksi enää kutsua:

Ultimecia, Final Fantasy VIII.

Haastetta on luvassa niin monessa mielessä, että sukat pyörii jo nyt jaloissa ja haluaisin päästä heti aloittamaan tekemisen.

En oikein tiedä miksi omaksuin cossaamisen aloittaessani tavan olla paljastamatta tulevia pukujani muille ennen kuin aivan viime hetkellä ennen conia. Nyt moinen tapa saa luvan lentää roskakoriin, niin vaikealta kuin miusta tuntuukin paljastaa näinkin pitkän ajan päähän meneviä pukusuunnitelmia. Tosin Ultimecian menin kyllä paljastamaan jo Gaalassa, kun menin Hildaan kohdistuneista kehuista niin sekaisin että lörpöttelin enemmän kuin oli tarkoitus :P

Tänään oli siis luvassa ahkeraa kuvien tuijotusta. Ja veljen pakottamista pelaamaan ffviii loppua ihan vaan että saa lähettää miulle kunnon screen shotit Ultimeciasta. Luultavasti tässä pari viikkoa vielä meneekin ihan vaan paperille suunnittelun merkeissä, talvilomalla olen suunnitellut oikeasti aloittavani tekemisen. Jos saan hillittyä näppini siihen asti :D

Ilona

ps. Bakan ja Desun kakkos (...ja kolmos?) puvut on myös mietinnässä, mutta eivät ihan vielä niin lukkoonlyötyjä, että olisin niitä kertomassa. Animen puolelle kuitenkin ollaan siirtymässä, ettei ihan Final Fantasy yliannostusta tule. Ehkä. Ehkä.......

Story so far.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Oikeastaan alussa oli tekstiilitöitä koulussa inhonnut pikkuinen tyttönen, joka lukioaikana ajautui live-roolipelaamisen ihmeelliseen maailmaan. Kyllä fantasialarpin hahmokin saattoi olla vähän käsi ompelemisen kanssa, joten hyvin minäkin uskaltauduin itse ompelemaan ja muokkaamaan vaatteita. Eihän ne mitenkään kauhean hyvältä näyttäneet mutta sitten ikää ja kokemusta karttui niin neulalla ei tullut pistettyä enää aivan yhtä monta kertaa sormeen kuin alussa. Tuli ommeltua historiallisia mekkoja, cypertoppeja ja fantsukaapuja.

Penkkareissa ensimmäistä kertaa testasin millaista on luoda mahdollisimman tarkka jäljennös toisesta asusta ja vaikka jälkikäteen olenkin tyytyväinen, että siitä kuningatar Amidalasta ei ole kauheasti kuvamateriaalia, sain kuitenkin sen verran kehuja, että innostus ompeluun sen kuin kasvoi. Seuraava jäljitelmä olikin jo paljon paremmin onnistunut, 1920-lukuun sijoittuvan larppin toimittajahahmoni näytti hätkähdyttävän paljon Gwyneth Paltrown toimittaja-hahmolta Sky Captain and the World of Tomorrow elokuvasta.

Tässä vaiheessa, noin vuonna 2007 kuulin myös ensimmäistä kertaa cosplaysta. Missä tynnyrissä olin sitä ennen asunut, sitä voi vain arvailla. Nekocon 2008 oli ensimmäinen coni ja ensimmäiset oikeasti cosplayt. Final fantasyjä oli tullut pelailtua jo yläasteelta saakka ja animen maailmaan ovet aukesivat selkoselleen larppien välityksellä. Tosin lapsuusvuosien Lady Lady kokemusten takia isosilmäiset tytöt on aina tuntuneet kauniilta. Ensimmäisiksi cosseiksi valitsin rakkaimpia hahmoja. Ja jo tässä vaiheessa jonkinlainen outo pakkomielle vähän harvinaisempia cosseja kohtaan oli nähtävillä. Miyu katseli conimaailmaa silmät ymmyrkäisinä ensimmäisenä päivänä ja Edea tunsi olonsa hämmentyneen suosituksi seuraavana.(Miyu/Vampire Princess Miyu, Edea/Final Fantasy VIII)

Tässä vaiheessa homma oli jo menetetty ja olin niin pahasti koukussa ettei paluuta enää ollut. Seuraavaan coniin oli kuitenkin aikaa sen verran runsaasti, että ehdin opetella muun muassa vuorittamisen saloja ja Quistiksen takki istui melkoisen kauniisti Traconissa. Ensimmäinen kilpailu siellä jännitti hiukan, mutta tuolloin en lähtenyt kyllä voittoa hakemaan, vaan testaamaan millaista se Nekoconissa niin mukavalta näyttänyt kisaaminen oikeastaan olikaan.(Quistis Trepe (SeeD uniform)/Final Fantasy VIII)

Kuva: Miika Ojamo

Olen monessa suhteessa perfektionisti ja kaipaan myös uusia haasteita. Sen takia lähes jokainen puku on opettanut jotain uutta, eronnut jotenkin selvästi edellisistä. Bakaconissa varpaita palelsi Shivana, mutta se tunne kun oli tyytyväinen pukuusa, lämmitti sitäkin enemmän. Toinen sija cosplaykisassa, johon jo pelkästään valituksi tuleminen olisi ollut riittävä kunnia, oli melkoinen yllätys.

Coneja ei ole minun mielestä tarpeeksi, ja siksi kahden päivän coniin voi hyvin tehdä kolme pukua. Shivan peruukkia ei kukaan pystyisikään koko päivää pitämään päässään. (Shiva/Final Fantasy X, Julia Heartilly/Final Fantasy VIII, Ellone /Final Fantasy VIII)

Animecon 09 oli neljän cossin reissu. En ollut edes tajunnut miten kilpailuhenkinen olin ennenkuin huomasin sen potutuksen määrän joka iski kun cosplaykilpailu meni täyteen ennenkuin ehdin ilmoittautua. Kyllä sitä tekemistä oli sitten muutenkin, aika ei kerinnyt käydä pitkäksi.(Garnet/Final Fantasy IX, Faye Valentine/Cowboy Bebop, Buffy Summer/Buffy the Vampire Slayer season 7 episode 22, Miyu/Vampire Princess Miyu)

2009 vuoden lopulla tuli tehtyä ensimmäinen kaappicossikin, puku jota en suunnitellut pitäväni missään conissa. Nooh, mieli on vähän muuttunut ja voi hyvinkin olla että Priss lähteepi bilettelemään joko Bakassa tai Desussa. (Pricilla S. Asagiri/Bubblegum Crisis)

Gradu nielaisu loppuvuoden ja kaverin häät ensimmäisen CosplayGaalan, johon suunniteltu kuningatar Hilda siirtyi sitten vuoden 2010 aloittajaksi. Ja sillähän oli varsin hyvä aloitella :) Hilda&Cid kuvauksia olikin luvassa tänään lumihangessa ja tuloksia näkyypi täälläkin päin toivottavasti tämän viikon aikana. Ohitse viuhtovat hiihtäjät ainakin saivat hupia kun ihmettelivät jättimäisiä helmojani lumisen lammen keskellä, penkkareihin menijäksi lähinnä veikkailtiin (kun omista penkkareista on nyt jo kuitenkin 6 vuotta, oli tuo melkoinen kohteliaisuus).

Ilona

ps. osasinpas laittaa tänne kuvia. ensi kerralla opettelen laittamaan ne vielä jotenkin nätimmin ;)

Alku

Olkoon nyt sitten, luovutan. Aloitan oman blogin.

Pitkään olen seurannut kaiken maailman blogeja ruokapainotteisista lifestyleen tai poliittisesti kantaaottaviin, mutta tähän asti en ole halunnut omaa blogia perustaa useistakin syistä. En oikein tiedä miksi nuo syyt muka ei enää päde ja luovun blogittomuuteni periaatteesta, mutta nyt tuntuu siltä että tarvitsen paikan, jonne kirjoittaa ajatuksia ja suunnitelmia, raportoida edistymistä ja tuskastella sitä kun ei edisty. Vaikka monessa muussa asiassa olen täsmällisyyden perikuva, olen aina mieluummin puoli tuntia liian aikaisessa kuin kaksikaan minuuttia myöhässä, niin cosplayn suhteen se ei näköjään toimi. Puvut jää viime tippaan ja nyt se saa luvan loppua. Kun otan tavakseni kirjoittaa pukujen edistymisestä, rupeaa ne väkisinkin edistymään. Ja kun teksti on netissä jo se pienikin mahdollisuus että joku lukee näitä sepostuksia motivoi entisestään tarttumaan niihin neuloihin ja lankoihin. Eli tämän tarkoituksena on olla blogi, jossa avaudun cosplayasuista, niihen suunnittelemisesta, tekemisestä, coneista, cosplaykisoista ja kaikesta niihin liittyvistä. Pääpainona nyt kuitenkin nuo omat pukuni, tarkoituksena ei ole lähteä syväluotaamaan suomen coniskeneä, siinä muut ovat minua parempia. Kirjoitustahti tulee olemaan ihastuttavan epäsäännöllinen ja tekstit järkyttävän rönsyileviä.

Käytän blogissa Ilona –aliasta koska se on toinen nimeni ja koska ”Ilona cosplay” on niin mukava sanaleikki. Ei kyllä vaadi kovin montaa aivosolua yhdistää Ilona ja minun oikea oikea nimi, ei se mikään salaisuus ole, mutta tämä välimuoto, ei täysin anonyymi eikä täysin avoin, tuntuu nyt mukavalta blogin kirjoituspersoonallisuudelta.