DesuCruise 2012: Paljastava cosplay (=tissit, pylly, tissit, zettai ryouiki, pylly, tissit)

Heräsinpä tuossa päivänä muutamana lähisukulaisen hääjuhlissa liian lyhyessä mekossa ahdistuessani pohtimaan, miten voin täysin ongelmitta juoksennella kotikaupunkini keskustassa alushousut ei ainoastaan vilkkuen vaan suorastaan paistaen, mutta että nyt epävirallisissa hääjuhlissa puolireiteen saakka oleva hame tuntui aivan liian hävyttömältä. Aloin jo kirjoittaa syväluontaavaa analyysia paljastavasta cosplaysta ja sen erilaisista nyansseista, kunnes muistin, että olen ehkä kirjoittanut tätä ennenkin. Ja kappas kappas, olen ihan unohtanut julkaista DesuCruisen luentoni täällä! Vaikka olen kirjoittanutkin tämä melkein blogimuotoon jo valmiiksi.

Aika perushuttua siis paljastavasta cosplaysta, jos kirjoittaisin alusta asti nyt, niin kirjoittaisin toisin, mutta toimikoon tämä hyvänä pohjustuksena tuleville vähäpukeispohdinnoilleni! Myönnän muutaman punaisen langan hukkuneen aikavälillä Cruise - nykyhetki! Syytän Cruise-anekia, joka varmasti varasti minulta ainakin muutaman ajatuksen.

Disclaimer: päivityksessä käytettyjä kuvia ei ole käytetty millään tapaa loukkaavassa mielessä ja hyvin harvasta puhuin hävyttömyyksiä edes varsinaisella luennolla ;)

Mitä paljasta cosplay on?

Hahmovalinnat paljastavat paljon cosplayaajan  sielunelämästä tai animemausta, puvun toteutus paljastaa ompelutaidon tai –taidottomuuden, mutta nyt tarkoitan vähän ruumiillisempaa määritelmää. Yksinkertaisuudessaan itse tarkoitan paljastavalla cosplaylla cosplayta, joka paljastaa paljon pukuilijansa ihoa.

Mikä sitten on ”paljon” onkin jo mielenkiintoisempi kysymys. Mikään cosplaykomitea ei ole määritellyt, että paljastamalla tietyn prosenttiosuuden ihostasi, harrastat nimenomaan paljastavaa cosplayta. Jokainen pukuilija ja jokainen katsoja näkee sen paljastavuuden omista lähtökohdistaan. Cosplayn ulkopuolella stripparina toimiva ihminen, joka on tottunut näyttämään ihoaan ja kehoaan, ei varmasti koe samoja asuja paljastaviksi, kuin 15 kesäinen ujo ernutyttö. 

Bikinicosplay on selkeästi paljastavaa, univormut ei. Harmaa alue näiden välillä sitten onkin ihan katsojasta kiinni.

Paljastavan cosplayn määritelmästä on lähinnä noussut keskustelua silloin, kun puhutaan conipukeutumisesta. Mikä on sovelias asu coniin, mikä on minimimäärä vaatetta, mitä pitää päällää pitää. Asiasta pitkällistäkin keskustelua vuodelta 2009löytyy Otakunvirasta. Tietääkseni mikään coni ei tosissaan ole järjestyssäännöissään määriltellyt, miten paljon ihoa pitää peittää, että conialueella saa käveleskellä. Ainoana poikkeuksena ehkä Bakacon, joka (yli) vuosi sitten mainitsi cosplaykisansa osalta, että hyvän maun vastaiset puvut tai turhan paljastavat puvut voidaan poistaa kilpailusta. Tarkennuksia aiheesta löytyy Anikin puolella, mutta varsinaisesti taaskaan ei mitään prosenttimäärää kankaan peittävyydestä annettu.

Ai peitettävä vähintään yhtä paljon kuin bikinit?

Paljastava cosplay = seksikäs cosplay?

Seksikkyys on paljastavuuden tapaan myös katsojan silmässä. Eri ihmiset pitävät eri asioita seksikkäänä, vaikka toki perinteisesti tissit on parhaat, ja pylly. Näiden ruumiinosien peittäminen tai paljastaminen herättää keskustelua conien ulkopuolellakin, eli ei ole kysymys pelkästään siitä, miten paljon paljastetaan, vaan myös siitä, mitä paljastetaan. Ja toki mistä kulttuuritaustasta asiaa tarkastelee, esimerkiksi länsimaiden ja Japanin käsitykset siitä, mitä on ihan ok paljastella ja mitä ei, eroavat huomattavasti.

Paljastava cosplay ei automaattisesti ole seksikästä cosplayta. Seksikkyys voi tulla kantajasta itsestään tai hahmosta, pelkällä ihon näyttämisellä sitä ei välttämättä saada aikaan. Paljas selkä voi olla hyvin seksikäs, kun taas pelkässä univormun takissa kekkuloimisessa ei välttämättä ole mitään seksikästä. 

Toki mistä tahansa asusta saadaan seksikäs. Tai vähintään pornoa.

Miksi joku tahtoo cosplayata paljastavasti?

Tämä liittyy tietysti laajempaan asiaan, eli miksi joku tahtoo ylipäätänsä cosplayata. Tästä kerroinkin jo Frostbitessa, että itse koen pohjimmaiseksi syyksi sen fanittamisen. Toki fanittamista on monenlaista ja voi hyvinkin fanittaa vaikka vaan sitä designia. Osittain tämä ihan sama fanittaminen liittyy myös paljastavaan pukuiluun.

Tosin vain osittain. Ehkä vielä vähän enemmän asiaan liittynee se vanha totuus, jonka taisin alunperin muotoilla sanoilla, joissa vertasin cosplayharrastajia jonkinlaisiksi huomion hakuisiksi maailman vanhimman ammatin harjoittajiksi, mutta koska siitä termistä on nyt noussut niin paljon pahaa mieltä, niin sanottakoon vain, että iso osa cosplayaajista nauttii siitä, että saa huomiota.

Tissien näyttämisellä saat aivan takuuvarmasti huomiota. Ja kuten viime aikaiset blogikommenttikeskustelut ovat osoittaneet, osalle pukuilijoista se huomio on tärkeintä. Jos tälle huomiolle ei aseta minkäänlaisia kriteereitä, vaan kaikki internetjulkisuus kelpaa, niin paljaalla pinnalla sitä saa melko helposti. Varmasti saa myös niitä negatiivisia kommentteja, mutta jos sen ei anna haitata niin mikäs siinä!

Eräs 27-vuotias  28-vuotias lakimies on pariinkin otteeseen kuulutellut, että missä viipyvät Suomen cosplaybeibit. Kyllä suomalaisetkin cosplayaavat paljastavia hahmoja, osa enemmän ja osa vähemmän, mutta ketään tämmöistä cosplaymallia, joka profiloituisi nimenomaan pukuilemaan niitä paljastavia hahmoja ja hakemaan niillä huomiota ei ole. Bikinicosplaynkin määrä on varsin vähäinen.

Tietysti hahmovalintaan voi vaikuttaa se, että jos nyt sattuu kropaltaan näyttämään aivan animehahmolta juuri niissä bikineissä, ja uskoo tähän ”cosplay on muutakin kuin vaatteet ja kropankin pitää olla just sama”, niin on ihan loogista valita niitä hahmoja. Itseäni taas Frostbitesta lainatakseni, 2D=/=3D ja ette te emme me niiltä animutsirbuloilta näytä kuitenkaan.

Millaisia paljastavasti pukeutuvia hahmoja valitaan?

Ottakaa yksi  kuva paidattomasta Elffistä, varsinaisella luennolla niitä taisi olla sen seitsemän.

Paljastavien cosplayden löytämisen luulisi olevan äärimmäisen helppoa, koska ovathan kaikki animen naishahmot tunnetusti tissimonstereita, bimboja ja muutenkin sellaisia, ettei kukaan itseäänkunnioita, kunnollisia hahmoja etsivä cosplayaava voisi sellaisia edes harkita. Vaikka cosplayaajat ovatkin huomion hakuisia, ei tätä toki voi ääneen sanoa ja tunnustaa. Paljastavatkin cosplayt valitaan usein ”puvusta huolimatta” ja ”hahmon takia”. Toisinaan tämä on helppoa, kuten tapaus Cowboy Bebop osoittaa:

Faye on helppo selittää. Oikea, hieno hahmo, mitä nyt sattuu pukeutumaan mikroshortseihin. 

Samasta sarjasta Judy taas olisi jo paljon vaikeampi selittää millään muulla kuin ”haluan näyttää tissini”, kun hahmolla ei juurikaan luonnetta, suurta merkitystä tai tarinaa ole. 

Ryhmäcosplayssa kaikki on tietysti myös sallittua, koska enhän minä tätä paljastavinta hahmoa olisi muuten valinnut, mutta kun kaikki muut oli viety/tämä on ainoa sopivan pituinen/insert hyvä selitys.

Rehellisesti sen myöntäminen, että cosplayaan paljastavasti ihan paljastavasti cosplayaamisen riemusta, on harvinaisempaa. Mikä on harmillista. Voin jo spoilata tulevia päivityksiä sen verran, että itse ainakin aion sen myöntää.

Kuka saa cosplayta paljastavasti?

Aika ajoin Liian usein Koko ajan Toisinaan nousee keskustelua siitä, pitääkö cosplayaajan näyttää myös kroppansa puolesta hahmoltaan. Tai miten pitkälle tätä voidaan vaatia. Tissien bindaamisen vaatiminen on ok, mutta cosplayn takia laihduttamista taas harvempi kehtaisi toisella parannusehdotuksena sanoa. Varmasti on niitä ihmisiä, joiden mielestä vain langanlaihat mallitypyt saisivat cosplayata ylipäätänsä, saati sitten paljastavasti. Toistanko taas liikaa itseäni, jos sanon, että kunhan itse olet ylpeä puvustasi ja kannata sen ylpeydellä, se riittää? Jos annat muiden kommenteille liikaa painoarvoa, suosittelen harrastuksen vaihtamista. 

Ikäkysymys on yleensä ensimmäisiä asioita, mitä nostetaan esille. Ensinnäkin conin alaikäiset kävijät voivat traumatisoitua iäksi, jos näkevät vaikka vahingossa tissin. Tai pyllyä. Koska eivät varmasti ole niitä koskaan nähneet missään muualla. Kesällä rannallakin ihmiset aina kokovartalouimapuvuissa uivat, saunovat säkki päällä ja onneksi televisiosta tulee vain mustia palkkeja. Suomessa k18-coneja ei ole vielä olemassa, suuressa maailmassa ne eivät ole mitenkään ennenkuulumattomia, ja netin paljastavimmat conicosplaykuvat ovat yleensä juurikin näistä ikärajallisista coneista.  

Cosplayaajan oma ikä on toinen asia. Saako alle 18 (tai noh, Suomen suojaikäraja huomioon ottaen sanotaan vaikka alle 16) –vuotias cosplayata paljastavasti? Tästä asiasta myös Bakaconin vaatekeskustelussa oli kysymys, ja yleensä kyse on conien huolesta kävijöidensä turvallisuuden suhteen. Missä menee conin vastuu, jos selkeästi alaikäinen joutuu ahdistelun kohteeksi conissa paljastavan vaatetuksensa takia? Minä otin kantaa asiaan jo viime kesänä, ja pitäydyn kannassani edelleen. Lapsien pukeutuminen on vanhempien vastuulla myös conissa, mutta olen ensimmäisenä kyllä kukkahattuilemassa jos omia oppilaitani pyörii pylly paljaana conissa. 

Miksei paljastavaa cosplayta ole (Suomessa) enempää?

Kaikki huomio, mitä (paljastavalla) cosplaylla saa,  ei ole positiivista. Ruma huora –kommentteja saa aivan varmasti netissä, jos ei muilta niin kateellisilta kanssacosplayaajilta. Parhaankin itsetunnon omaava saa olla aika teflonpintainen, jos etsii itsestään kaikki kommentit ja voi sanoa, ettei tunnu missään. Helpoin ratkaisu on olla erikseen kaivelematta niitä kommentteja, varsinkin paikoista joista cosplaytypyjen arvioiminen rumiksi läskeiksi on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yleisin syy paljastavan cosplayn tekemättä jättämiselle on tietysti epävarmuus siitä omasta kehosta. Tai no ehkä ihan yleisin syy on vaan se haluttomuus esitellä omaa kehoa, oli se sitten miten täydellinen tahansa. Mutta pienikin epävarmuus omasta painosta, tissien koosta, takapuolen muodosta tai muusta voi olla hyvinkin se syy, miksi paljastavampi pukuilu jätetään muille.

Koska paljastavien pukujen kanssa oman kropan feikkaaminen muun malliseksi kuin se onkaan, on vaikeampaa. Kun ihoa peittävää kangasta on vähän, ei muotoilevien alusvaatteiden, bindaamisen tai toppaamisen käyttäminen olekaan enää yhtä helppoa kuin ”tavallisten” pukujen kanssa.

Väitän, että paljastavan cosplayn vähyys liittyy paitsi nyymikommenttehin, myös maineeseen skenessä. Kuka tahtoo saada otsaansa ”sen paljastavasti pukuilevan tyrkyn” leiman? 

Paljastava cosplay = kyylääviä tyyppejä kaikkialla!

Paljastava cosplay: laiskan cosplayaajan pelastus!

Kun kangasmäärät ovat vähäiset, luulisi puvun tekemisenkin olevan helpompaa, kuin yhdeksän metriä poimutettua pitsiä sisäänsä ahtavan kermakakun ompeleminen. Paljastava cosplay ei kuitenkaan välttämättä tarkoita yhtään sen helpompaa tai vähemmän työlästä pukua, kaikki riippuu siitä, mitä tekijä itse kokee helpoksi. Itse kavahtaisin ajatusta kunnolla istuvien bikineiden tekemisestä. 

Kannattaako?

Vaikka housuttomuus tai vilkkuvat tissit virkistää välillä kummasti, niin tärkeintä on se, että olet itse tyytyväinen pukuusi ja itseesi. Mikään ei ole kamalampaa katsottavaa kuin paljastavasti pukuileva (alaikäinen), joka häpeilee itseään ja pyytelee koko olemuksellaan anteeksi itseään. Jos vaatteet vähenee, niin rinta sitäkin enemmän rottingille, leuka pystyyn ja asennetta mukaan siihen pukuiluun! 

tl:dr: Jos olet itse tyytyväinen ja osaat suhtautua myös mahdolliseen negatiiviseen kommentointiin, niin go for it! Lisää vähäpukeisia cossaajia, kyllä kiitos!

 

Housuttomin terveisin ja Rimpun sanoja väännellen: Älkää pitäkö vaatteita päällänne!

 

Ilona

ps. Suomessa tulee sitten helposti kylmä liian vähillä vaatteilla :(

Cruise-aneki on paras :D ja meemujen ylikäyttö :D

Huh huh. Keinuminen on lopultakin lakannut! Oliko ehkä ebin 5/5 risteily viime viikonloppuna! Edellinen DesuCruise oli jo aivan mahtava kokemus, joten olin vähän huolissani, voiko tällä kertaa olla yhtä mukavat meiningit. Onneksi huolehdin ihan turhaan. Parhaat bileet, loistavia kavereita, ihania uusia tuttavuuksia ja jäätävä (sosiaallinen) krapula jälkeenpäin.

Mmmm, glowstickejä~

Mutta ei risteilystä varsinaisesti sen enempiä, ettei ihan mene lifestyleblogin puolelle. Mieluummin sanon pari sanasta tuosta asustani ja sen valmistumisesta. Sehän valmistui tietysti reilusti aikaisemmin ja oli täysin viimeistelty ja viimeisiä pistoja ei suinkaan ommeltu torstaiaamuna. Jokaisen puvun kanssa oppii vihaamaan jotain ja tällä kertaa se on kyllä satiininen vinonauha. Ja sen ompeleminen. Onneksi esimerkiksi anekin hiharaidat on tehty ihan tukikangasta ja sen liimaominaisuuksia hyväksi käyttäen. 

Twitterkuvia parempia otoksia odotellessa. Tsubasa kuvasi satamassa täpinöineen anekin.

Hattu on modattu Käherrystarvikkeen hatusta. Tässä oli toinen puvun kanssa ottamistani taiteellisista vapauksista, koska tahdoin tylsän kultaisen ympyrän sijasta desulogon päätäni koristamaan. Toinen kohta oli takin napit, joiden ankkurikuviot oli nappikaupan paras löytö.

Kirosin ehkä pariin kertaa taas ompelutaidottomuuttani, kun muuten aivan ihana valkoinen kangas oli sen verran ohutta, että vaati vuoritukset kaikkialle. Mutta opinpahan siinä ehkä jotain. Kuten vihaamaan vuorikankaita. Yläosassa on kaksi muoviluuta pitämässä paidan paikoillaan. Lisäsin siihen myös olkaimet, koska muuten sen päällä pysyminen olisi ollut hyvin epätodennäköistä. Yritin olla ovela ja laittaa olkaimet kiinni napituksella, että ne voi tarvittaessa ottaa pois, mutta siistimpihän siitä olisi tullut ihan suoraan ompelemalla.

Sukkasamiksia Lilyn kanssa. Tässä vaiheessa olen näköjään jo kadonnut kaulahuivini, jota ei sitten loppu risteilyllä näkynytkään.

Peruukki, jonka tilasin tammikuussa, ei ole vielä tätäkään kirjoittaessa saapunut perille. Pyysin myyjää jo palauttamaan rahat, koska luvattu toimitusaika on nyt mennyt jo niin pahasti umpeen. Viime keskiviikkona sitten sukelsin peruukkimereeni ja etsin mrs. Lovettia varten hankitun kiharapilven. Pikkaisen itkeskellen pätkäisin sen puoliksi ja muotoilin Erikeepperin ja hiuslakan avulla ahogen, joka pysyi varsin nätisti koko risteilyn ajan, vaikka hattu sitä peittikin aika usein. 

Ennen ja jälkeen. Nyt on taas yhden pitkän, kiharan peruukin mentävä aukko kokoelmassani.

Kengät kärsivät pikkuisen matkalla. Citadelin maali pysyi kyllä kuin unelma, koska noista rypyistä on lähtenyt koko kengän päällys irti. Kengät oli jopa varsin mukavat jalassa. Sukat tippuivat tietysti ihan jatkuvasti, kun en ollut jaksanut mihinkään sukkaliimaan perehtyä tai pitää jalassa sukkahousuja, joihin ne olisi voinut ommella kiinni. Ehkä tippuvat sukat ja putoileva hattu ovat niitä Cruise-anekin moepointteja.

Yhyy, tuhosin kenkiäni.

Oli varsin hämmentävää olla julkisella paikalla hassusti pukeutuneena pitkästä aikaa. Hämmentävää ja ihan virkistävää. Kukaan ei missään vaiheessa kysellyt minulta laivan palveluista tai buffetin sijainnista mitään, sen verran vähän hypin puku päällä muualla kuin ohjelmissa ja yleensä aina porukan mukana. ”Kiva asu” kommentteja kyllä tuli jonkin verran ja lapset tuijottivat. Ja ehkä välillä muutkin, johtui varmaan niin upeasti tehdystä takista, ei suinkaan varsin istuvasta hameesta, jonka kanssa istuminen oli vähän haasteellista.

Kuten edellisessä päivityksessä sanoin, oli aneki monessa mielessä poikkeuksellinen hahmo ja sen pukuileminen laivalla oli semmoista puolilarppausta välillä, että ihan hirvitti. Mutta aivan mahtavaa oli kyllä päästä vähän eri roolista kokemaan Cruise, vaikka identiteettikriisi meinasinkin välillä iskeä vaatteita vaihtaessa. Enkä tosiaan ollut ainoa cosplayasussa paikalla viihtynyt, joten vertaistukeakin onneksi löytyi.

Tämä kuva kyllä tiivistää tunnelman aika hyvin.

Avasin Cruisen aikana myös sanaisen arkkuni liittyen cosplayhin ja tarkoituksena on pikaisesti kirjoittaa pitkä, rönsyilevä ja selittelevä teksti, että mitä oikein tulikaan sanottua, kenestä ja miksi.

Ilona

ps. ilonafetissi on paras :D ja 27-vuotiaat lakimiehet :D

Risteilyemännän vaatekriisi ja nousevat verenpaineet

Arvatkaa kuka missasi kahden viikon kirouksen? Hyppäsin nimittäin suoraan yhden viikon kiroukseen Cruise-anekin kanssa. 

Kohta pääsee laivalle! Anekiin voi tutustua tarkemmin täällä.

Syytän tästä laiskottelusta peruukkia ja tarkennettuna sen puutetta. Tätä kirjoittaessa peruukin luvatusta postittamisesta on kulunut 29 päivää, ja jos se luvattu maksimi 30 ylittyy, niin lähtee hyvin vihaista postia myyjälle. Ensimmäistä kertaa menee kuukausi peruukin saamiseen, ja tämä odotus on tuskaaaaa. Pakko keksi suunnitelma B, eli sukeltaa peruukkivarastoon jos se kaivattu kuitukasa jääkin matkalle. Ja oppia tästä taas, että peruukit tilataan HETI kun jokin hahmo edes EHKÄ kutkuttaa pukuiluhermoja. 

Se on hame.

Anekin tilanne on juuri tällä hetkellä vielä sellainen, että en taitaisi päästä laivalle sisään. Hame on pientä vuorikankaan huolittelua vaille valmis, ja tällä hameella ei todellakaan vedetä ruokaövereitä buffetissa. Valmiina ostettu hattu on tuunausvaiheessa eli täynnä nuppineuloja. Kengät maalattu ja ready steady go valmiina. Ja sukat. ...ja siinä se sitten olikin. Että jos en ritsikoissa aatellut edustaa, pitää tehdä jotain yläosan tapaistakin tässä.

Jos verenpaineenne kaipaa nostausta, voitte käydä lukemassa uusimman Yhteishyvän täältä. Sivut 18-24. Tiivistän parhaat palat seuraaviin kuviin.

Cruise-aneki on ainakin taatusti erilainen kuin mikään muu pukuilemani hahmo, harvemmin on itse päässyt coslayaamansa hahmon luonteeseen vaikuttamaan tai seuraamaan piirrustustyötä näinkin läheltä. Desumaskottiperheen kasvattamiseen osallistuminen on aika huikeaa ja koetan suoriutua siitä parhaani mukaan. Ainakin aion väittää vain eläytyneeni rooliini koko Cruisen ajan, jos meinaa tulla sanomista.

COSPLAYAAJAT LARPPAAJIA NYT HEI OIKEESTI TAAS! Avauduin aiheesta jo marraskuussa.

Kattokaa nyt, edes blogger ei kehtaa laittaa tätä kuvaa oikein päin, koska NAISET ON LÄHINNÄ TYTTÖYSTÄVIÄ! asfdadfa en ole ehkä avautunut aiheesta riittävästi, mutta muistaakseni sanoin sanan tai kaksi Frostissa, joten videota odotellessa. Sikäli mikäli en oikeasti innostu muuttamaan tätä rageani kirjalliseen muotoon.

Cruisen jälkeisistä cosplaysuunnitelmista saatte listausta seuraavassa päivityksessä. Kevään ja kesän suhteen hankin itselleni kivasti lisäkiireitä lupautumalla Animecon IX:n cosplayvastaavaksi. Tässä kohtaa on varmaan pakko kommentoida jotain, kun korviini kantautui ”Täh, miten se Ilona voi tehdä Animeconissa mi-tään, kun se on niin desuihminen ja pitää desuconin blogiakin!” –kommentteja parin mutkan kautta.

Ensinnäkin tämä blogi on ihan omani. Kaikki mitä täällä kirjoitan, on ihan omia mielipiteitäni, eivätkä liity mitenkään mihinkään järjestöön, yhteisöön, yhdistykseen, tapahtumaan tai työpaikkaan, jossa olen osallisena. Noista reunan bannereista kerroinkin ihan vähän aikaa sitten, ja vaikka siellä se desuconin/cruisen/talksin/whatever kuva onkin, se ei tee tästä DESUBLOGIA! Vaikka kirjoittaisin kaikki päivitykseni Cruise-anekin hattu päässä (ja mistäs tiedätte, etten tee sitä juuri nytkin!) ei tee tästä desublogia. Jos minulla on desuaiheita kirjoitettavana, kirjoitan ne siihen oikeaan Desuconin blogiin Desuconin narikkanatsin—päivystävänä työvoimavastaavana. Samoin nyt kun olen osana Animeconin järjestäjäporukkaa, ei tämä muutu aconin blogiksi.

Toiseksi myönnän kyllä tuulettavani hyvin pitkälti desujoukkueen puolesta. Olen ollut päivystävänä työvoimavastaavana nyt kahdessa tapahtumassa ja jatkan samoissa hommissa kesälläkin. Desuconia tehdessäni olen tutustunut aivan uskomattomiin ihmisiin ja saan kiittää tapahtumaa monista parhaista conihetkistäni. Lisäksi Desuconin järjestämismentaliteetti, kohderyhmäajattelu ja monet muut asiat ovat juuri sellaisia, mitkä vetoavat minuun. Se on sellainen coni, jossa itse viihdyn kävijänä, joten sellaista teen mielelläni.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mielestäni kaikki muut tapahtumat olisivat kauheaa kuraa, mihin en tahtoisi pitkällä tikullakaan koskea. Saatan kyllä kirjoittaa tulikivenkatkuisia coniranttauksia, mutta se ei tarkoita, ettenkö mielelläni auttaisi conin järjestelyissä. Koska eletään Ihanuuden vuotta 2012, lähden mielelläni tekemään Animeconin cosplayosiosta parasta mahdollista ja annan panokseni siihen, että se puoli on conissa kunnossa. Siitäkin huolimatta, että en täysin allekirjoita tarvetta Animeconin pitämiselle (Kuopio olisi voinut pitäytyä mielestäni Nekoconissa ja kehittää sitä eteenpäin) tai kaikkea kivaa kaikille –ajattelua. Mutta en olekaan pääjärjestäjä, hoidan oman tonttini kuntoon ja toivon tuovani jotain uusia ajatuksia koko kokonaisuuteen.

Cosplayvastaavuuden kommelluksista kirjoittanen sanasen tai toisenkin tässä ennen heinäkuuta. Varsinaisesti hommat starttaa heti tuossa Cruisen jälkeen, sitä ennen keskittyminen menee isosiskon vaatettamiseen ja ohjelmointiin, enkä olisi kokenu tarvetta tästäkään asiasta vielä huudella, jos esim Chibiconissa ei miun loikkaamista acon-tiimiin olisi mainittu.

Olen seuraillut popcorneja syöden viime päivien blogikommenttiviihdettä. Viihdyttävyystaso 4/5, voittaa jopa viime aikaiset lautaulinat cosplaysta. 

Irtisanoin kuntosalijäsenyyteni, joten aattelin läskistyä nyt äkkiä seuraavia kisapukuja varten, ettei nykyinen seksiä tihkuva langanlaiha olemukseni häiritse tuomareiden objektiivista pukujen tarkkailua. Aattelin myös pukuilla jotain Vocaloidia, tosin kun en oo löytäny mitään kivaa pukua niin aattelin piirtää ihan oman puvun ja tehdä sen sitten. Jotain repaleista nahkavaatetta varmaan. Läski fanart-Vocaloid. Sounds like a plan.

Kiitos iltalehti.

Ilona

Ship Ahoi!

Luvassa DesuCruise-päivitys ilman varsinaisia risteilykuvia, kun kamera odotti turvallisesti koto-Kuopiossa. Ja oikeastaan en ehkä haluakaan nähdä viikonlopulta mitään kuvia, sen verran asiatonta meno taisi välillä olla.

Tämä on myös melkein päivitys ilman cosplayta, koska suunnittelemani punainen makkarankuorimekko lensi seinään perjantai-iltana kymmenen seutuun. Kun ”ihan helposti ommeltava” -mekko muuttuikin ”ei tämä nyt oikeasti istu sitten millään niin kuin pitäisi” –mekoksi, lähdin laivailemaan ihan tylsästi ostomekossa. Näin tosin ansaitsin monta ihanaa unituntia ennen Helsinkiin ajoa, eikä tarvinnut olla epävarma mekosta, johon ei ollut ihan tyytyväinen, joten ratkaisu oli varsin hyvä. Aikaisin pääkaupunkia kohti piti lähteä talviDesuilun suunnittelupalaverin  takia, jossa meno oli varsin asiallista, pulla hyvää ja oikeasti hyvän kuuloisia ideoitakin keksittiin. Enkä edes eksynyt Helsingissä, ainakaan kovin pahasti.  

”Hei, mä kattelin sua sieltä pylvään takaa, sä et kyllä varmaan nähny mua...”

Etukäteen ei ollut mitenkään kovin suurta (=minkäänlaista) hypetystä siitä, että juuri kukaan aikoisi Cruisella cosplayata, joten olin vähän yllättynyt cosplayn määrästä. Itselleni SeeD vosun tapainen piilocosplay oli ainoa, mitä tämän tyyliseen tapahtumaan tulisi mieleen laittaa, mitään sen erikoisempaa en ”oikeiden”conien ulkopuolella tykkää pitää. Risteilyllähän nähtiin niin piraatteja, Hetaliaa, pari Lady Gagaa, kuin tusinan verran muitakin ”näyttäviä” asuja. Mikäs siinä, onneksi kaikki eivät ole tämmöisiä kalkkiksia kuin minä.

Yllättävän hyvin äänieristetyt hytit tai hyväunisia nukkujia, käytäväbileet jatkuivat aamupalaan asti oikein virkeinä. Kuva alkuillan(?) autiosta käytäväst lainattu täältä

 Varsinaista ohjelmaahan risteilyllä oli kahden tunnin ajan. Ohjelmaa, jossa kettuillaan 25-vuotiaille opettajattarille (joilla ei varmasti ole mitään yhteyttä tosielämään, mainittu tapaus ainakin kuulosti todella epärealistiselta), en tietenkään voi haukkua, mutta pienen kenttätutkimukseni mukaan osalle kuulijoista hommasta jäi vähän sellainen fiilis, että sisäpiirivitsien määrä oli turhan runsasta ja yleisön huutelukin oli siinä ja siinä oliko se enää hauskaa vai vaan ärsyttävää. Ohjelma oli asiatonta, viihdyttävää ja ilmeisen opettavaista, sen verran monta kertaa näin keskusteluja aloitettavan puhumalla vasemman olkapään yli. 

Kuten aina, buffetin alkupalat ja pääruoka olivat nannaa, lämmin ruoka vähemmän nannaa. Joissain ruokalajeissa lienee ollut jotain vikaa, kun niin moni kärsi oksennustaudista seuraavana aamuna.

Ohjelmaa (väliaikatarjoiluineen) mahtuisi risteilyyn enemmänkin ja varsinkin sunnuntaille kaivattiin jotain yhteistä kokoontumista. Asiattomuudesta huolimatta väittäisin, että myös vähän asiallisemmalle ohjelmalle löytyisi kuuntelijoita, ainakin aikaisemmin päivällä pidettynä. Jatkosuunnitelmana se Ruotsin risteily omalle porukalle varatulla baarilla kuulostaa oikeasti hyvältä, jokin oma hengailupaikka olisi todella hyvä olla olemassa, niin ihmiset eivät aivan yhtä tehokkaasti hajaantuisi ympäriinsä. 

Ilmeeni, kun pelastan yhden turhan suorasanaisen musiikkimiehen hengen (tai ainakin nenän) viemällä sanat suusta ja vetoamalla kuusi tuntia aikaisemmin loppuneeseen Minna Canthin päivään sekä siihen, että kai minä itse nyt naisena olisin saanut puhua .. niin no juuri siitä, mikä miehen suusta olisi saattanut kuulostaa naisia halventavalta ja (onnistuneelta) cockblockilta.

Kahden tunnin ohjelmatarjontaa lukuun ottamatta DesuCruise oli ihan perusristeily perusristeilymeiningillä, mitä nyt  vajaata sataa osallistujaa yhdisti jokin outo mieltymys japanilaisiin piirrettyihin. Ja kun nämä ihmiset olivat levällään pitkin laivaa, niin melko helposti unohti, että kyseessä olisi mitään muuta kuin perusristeily. Jos siitä risteilymeiningistä (humalaisia ihmisiä, vähän lisää humalaisia ihmisiä, muutama krapulainen ihminen) tykkää, niin Cruise oli varmasti mukava kokemus, muuten risteily ei tarjonnut mitään maailmoja mullistavaa. Asiattomuus taattiin ja niidelin katkennut piiska taitaa todistaa, että tavoitteeseen päästiin. Luulin, että tällä iälle ei enää valvota aamupalaan asti, mutta melkein huomaamattahan tuokin onnistui. Ja kun autossa oli muita kuskeja kotimatkaa varten, ei uutta työviikkoa tarvinnut aloittaa ihan älyttömällä univajeella.

Lähtisinkö uudestaan? Ilman muuta, mutta ei sentään ihan heti ensi viikonloppuna.

Ilona

ps. Tapaus omakesta viimeistään myös opittiin, että tuplapantsutaktiikkaa kannattaa käyttää myös asiattomilla risteilyillä, jossa mekon pituus on yhtään lyhyempi.