Showing posts with label Mikuru. Show all posts
Showing posts with label Mikuru. Show all posts

5 February 2015

Yukicon osa 1: Iltsuleita ja ostopukun oivalluksia

No mutta hei! Eilisen huijauspäivityksen jälkeen tällä kertaa Ihan Oikeaa Asiaa. Ei siitä Yukiconista ole hei edes kuukautta, yhtään ei ees oo myöhässä jos nyt kirjoittelen!

Yuki-kunin kanssa piti saada yhtäri
Tää liittyy oleellisesti. Koska Robin voi liittyy kaikkeen oleellisesti.

Hootti löytyi mukaan matkalla yöpaikasta conipaikalle.

Onneksi jonot ulko-ovella hävis aika reippaasti ja kisaajaprivileegiot nopeutti hommaa muutenkin.


Yukiconista itsestään ei ole mitään suuren suurta sanottavaa, joten kaksi sitä koskevaa päivitystä kertoilee enemmän kyllä pukujutuista. Tiivistetysti Yukicon oli taas ja edelleen ”ihan kiva”. Tilaa ei ollut liikaa (lue: sitä oli liian vähän) ja ihmiset juuri niin hyvätapaisia kuin voi olettaakin (lue: tukkivat portaita ja kulkureittejä entiseen malliin). Ilman desupöytää hengailupaikkana ois taas ollut ikävää.


Ja pocky-tikut piti hankkia heti tapahtumapaikalle saavuttaessa.
Vivinä oli pahin conistalkkeri mitä oon ikinä nähny. Liioittelematta puolet lauantaista meni siihen, että meidän piti kytätä missä Hampaaton menee ja liikkua sitä mukaa kun Hampaaton vaihtoi paikkaa.

Oleellisia kirjoitusjuttuja
Mulla oli toki menemistä ja tekemistä rajoittavana tekijänä mukana neiti 5v, josta neidin omasta toivomuksesta minun pitää käyttää lempinimeä Vivinä. Eli ohjelmiin ei ollut mitään asiaa, kun lapsen keskittymiskyky ei todellakaan semmoisiin riittäisi. 

Korppu ja Korpun ihana Saber

Hoottens rusettipäätötterö
Ja sit löysin ihanaa ruokaseuraakin!
Ainoa ohjelma, mitä katsastettiin oli lauantaina NCC-karsinnat, joista molemmat kyllä tykättiin kovasti. Pelailtiin tekniikan säädön aikana mukavasti FF IX:ää siellä salissa. Ainiin ja kuten kaikki tietää se jonotus oli ikävää ja tiedotus sen suhteen tosi huonoa, useampia kuulutuksia ja suoraan vaan ilmoitus että vaikka aikaisintaan puolen tunnin päästä aloitellaan, silloin paikalle juuri ennen ohjelmakarttaan merkattua aloitusaikaa tulleet jonottajat olisivat uskaltaneet lähteäkin siitä johonkin eikä tuota absurdia tilannetta, että paikkalipulliset ihmiset jonottavat, olisi muodostunut. 
Ilmeeni kun jonotus.
Tai siis tässä se ilme sit oikeesti.
Lauantaille Vivinälle tuli loogisesti se neidin eka cosplayasu, eli Ponyo vuoden takaa.  On ollut joku ompelija fiksu, kun teki tuolloin mekon vähän reiluksi että kasvaneellekin tytylle mahtui päälle. 

madun kuvaamana

Allekirjoittaneella sen sijaan oli pulma, kun laiskotti vietävästi ja kaikki aika meni sunnuntain kisapuvun kanssa. Muutama puku ois ollut viimeistelyä vaille valmiina, mutta mikään ei huvittanut. Helpoin ja mukavin ratkaisu oli napata vaatekaapista puku, jota en ollut vielä missään conissa pitänyt ja muutenkin esitellyt vain videossa jossa sain kylmää vettäniskaani.  


Mi-mi-mikuru-ru! juu juu lukioikäisestä hyvin menen. Ainakin madun kuvissa.
Nagoyasta Bodylinelta nimittäin tarttui mukaani koulupuku iki-ihanasta The Melancholy of Haruhi Suzumiyasta jollain noin 15 euron hinnalla. Eli halvemmalla kuin mitä Suomesta saisin kankaat. Laadullisesti puku oli tosi kiva, toki paita aavistuksen läpikuultava ja hihamerkki on aivan liian oranssi, mutta muuten. Aivan loistava ostos siis! Mikurun peruukkikin jo löytyi valmiina!

Täydellinen sijoitus myös siksi, että nyt pääsin livenä coniympäristössä fiilistelemään miltä tuntuu pitää ihan täysin ostopukua päällä tapahtumassa. Minusta tuo puku huutaa kilometrien päähän olevansa ostotuote, mutta ilmeisesti ainakin kahta ihmistä se onnistui huijaamaan, kun etuosan kirjontakuviosta esim kysyttiin kuinka olen sen tehnyt. Muuten ei puku mitään kehuja keräillyt eli tilannetta jossa olisi sen ostostatus pitänyt kertoa, ei juuri ilmennyt noita paria keskustelua lukuun ottamatta. 

Tässä tämä mun mainostama joululahjani livenä, eli ILTSULITIKKU! Vivinä oikeesti tunkee kaikkiin kuviin mukaan eikä oo noin ahdistuneen pakotetun näköinen. Yleensä.


Sit tää on mun "Miksei se kuva nyt tule!"-ilme. Mikuru ei tykkää.
Ja iltsulikeppi in action
Ja arvatkaa mitä? Ostopuku päällä oleminen ei tuntunut yhtään sen kummalta kuin mikään aikaisempi pukuilukokemus. Kuvia pyydettiin muutama (tosin luultavasti enemmänkin vieressä viihtyneen Ponyon takia) ja muutenkin olo oli ihan normaali. Ei tuntunut siltä, että tekisin jotain kiellettyä tai että huijaisin ihmisiä nyt luulemaan minusta jotain mitä en olekaan. Ainoa mikä vähän kuumotti olisi ollut Shappin tapaaminen ostopuvussa ja siinäkin tilanteessa olisin varmaan vaan jäätynyt fanityttöyteeni oli päällä millaista vaatetta tahansa. 

Ostopukuhommia kysellään minulta tasaisin väliajoin. Että onko se cossaamista, jos ostaa puvun valmiina, kehtaako coniin ees tulla ostopuvussa. 

Ostopuvussa ja tuntuu hyvältä!
Nyt omakohtaisen kokemuksen varmistamana voin todeta, että kyllä kehtaa.  Ja tuskinpa kukaan muu kuin jokainen itse voi määritellä sen että onko cosplayaaja vai ei. Liberaalisuuden ylevältä kukkakedolta, ultimaattisen totuuden norsunluutornistani totean, että kyllä se ostopukujenkin käyttäminen on cosplayta. 

Eli todellakin heti kun vastaava hintahirmu eli supertarjous jostain puvusta, jonka tekemisestä en erityisemmin nauttisi ja jonka kankaat tulisivat kalliimmiksi, osuu kohdalle, olen ensimmäisenä ostamassa. Tai no en ihan ekana, Japaniin jäi ainakin yksi Sheryl Nome, joka ois varmaan tullut halvemmaksi ostaa sieltä mut joka ei laadullisesti näyttänyt niin hyvältä että tahtoisin sitä käyttää. Jos laatu on huono niin huonouden pitää sentään johtua omien taitojen puutteesta eikä minkään lapsityövoimatehtaan pikkunäpertäjistä. 

psvita on paras ja ffix aina kun on tylsää

Lauantai meni siis aika nopsaa ilman sen kummempia puuhailuja, lapsenvahtina pitkin tapahtumaa vaan kipitellessä. Edelleen kaikki mitä sanoin vuosi sitten lasten kanssa conissa olemisesta, pitää paikkaansa. Siksikin Desupöytä oli paras, kun siellä oli Vivinälle tuttuja ihmisiä ja vähän rauhoittumisen mahdollisuuksia. Ja se oli myös äärimmäisen hyvä kohtaamispaikka eksymisten varalle. Monta kertaa minulta varmistettiin, että menenhän varmasti desupöydälle jos eksyn.

Ajoissa majoituspaikalle ja seuraavan päivän pukuja silittämään ilman mitään hurjia iltabilerientoja. Lukioikäisestä väsyneeksi vanhukseksi hetkessä.

Ja että mitenkäs sitten se sunnuntain kisa noin niinku omasta mielestä meni? Se selviää ensi kerralla!

Ilona

ps. SUPERPALKINTOJA EDELLEEN JAOSSA, OSALLISTU KYSELYYN!!!  http://tinyurl.com/cosplaydesu

22 December 2011

Luukku 22: Supisuoraksi


Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Hahaa, innostuinpas kuitenkin tekemään muutaman suoristuksen tämän joulukuun kuluessa! Jos kihartaminen oli simppeli homma, niin tämä suoristus se vasta helppoa onkin!

Tarvikkeet:
Peruukki, joka tahdotaan suoristaa.
Vedenkeitin / jokin muu keino lämmittää vesi lähes kiehuvaksi
Peruukkipää
(kuminauhoja)
Varovaisuutta

Näin kivasti kiharat on pysyneet harjailusta ja huonosta säilytyksestä huolimatta.

Ensimmäisenä uhrina oli jo kertaalleen kiharakäsittelyn saanut ehkä-Nanami. Pitkien ja raskaiden peruukkien kanssa ei tarvitse tehdä mitään kuminauhakikkailuja, jotka toisinaan on tarpeellisia, jotta lyhyempien peruukkien latvakuidut kääntyy oikeaan suuntaan. Pitkän kuidun oma paino kyllä pitää kuidut riittävän suorassa kuivumisen aikana. Ainakin yleensä.

Lämmitetään vettä. Itse tein taas saman tarkan lämpötilamittauksen kuin viimeksikin; vedenkeitin maksimimäärään asti täyteen, vesi kiehuvaksi ja sitten piripintaan asti täyttö haalealla vedellä. Läiskis, vesi peruukin päälle.

Märkää on.
Suoristuksessakin sen veden pitäisi kastella kaikki kuidut. Kihartamiseen nähden tämä on paljon helpomaa, kun kuituja voi liikutella suoristamisen aikana paljon paremmin. Itse harjailin harvalla harjalla kuituja samalla kun kaadoin vettä. Ihan hirveille takkupesille tätä en suosittele, koska märät kuidut menee vaan enemmän takkuun ja irtoavat helposti.

Vesilaskun kannalta suoristaminen on paljon taloudellisempaa kuin kihartaminen. Kokonaiset 4,5 litraa kihartuakseen vaatineet kiharat suoristuivat 1,5 litralla! Tosin Nanamin kanssa varmistin tilanteen vielä laittamalla koko peruukin suihkun alle ja veden mahdollisimman lämpimäksi.

Peruukki kannattaa jättää aluksi kuivumaan peruukkipäähän ja tässä vaiheessa varmistaa, että kuidut on kaikkialta suorassa ja halutussa suunnassa. Jos ne nyt sojottaa esim niskan kohdalta ihan holtittomasti, ei ne maagisesti muutu muuksi kuivutessaan.

Kun latvat on kunnolla kuivuneet, voi peruukin nostaa peruukkipäästä kuivumaan muuallekin, että päällinen pääsee kunnolla kuivumaan. Pitkään muhimaan jäänyt peruukki ei ainakaan parane siitä. Kuten kihartamisen kohdalla sanoin, hellästi tehty kihartaminen ja suoristaminen eivät vaurioita kuituja mitenkään erityisen paljon. En edes heittänyt hoitoainetta tähän tukkaan ja kuitu tuntuu silti aivan yhtä siloisalta kuin ennen kiharrusoperaatiota.

Ja suoristettu versio.

Uhri nro 2. Vähän turhan paljon lainetta.
Toisena, pienempänä projektina suoristin vähän Mikurun tukkaa. Muuten suoraan tukkaan olin kesällä tehnyt/jättänyt pienet kiharat eteen. Nyt ne rupesi ärsyttämään. Tästä tukasta ei ollut tarkoitus saada ihan piikkisuoraa, vaan vähän laineikasta. Mutta ilman mitään selkeitä kiharoita. 


Koska ongelmakohdat oli edessä, kaatelin kuumaa vettä vain niiden päälle. Ja koska Nanami oli varastanut peruukkipään käyttöönsä, tein koko suoristamisen ilman sitä.

No en kyllä oikeasti suosittele tätä kuivatustapaa. Skintopit nyt ei ainakaan arvosta pyykkipoikia.
Ja kuivumisen jälkeen:

Sopivan suoraa.

Ilona

ps. (Tässä vielä suoristamaton versio) Kenenkäs tukaksi tämä onkaan seuraavaksi muuttumassa...

11 July 2011

Nekocon sufferointia

Joop, olipahan taas viikonloppu. Olo oli (ja on) conin jälkeen aivan rättipoikkiväsymys, kun jotenkin onnistuin olemaan kiireinen koko conin ajan ja viettämään ison osan normaalista nukkumisajasta muualla kuin nukkumassa. Tästä tuli taas semipitkä tarinaosio ja varmasti unohdin taas jotain, lisäillään sitten tarpeen mukaan. 


Näköjään tämän kesän coneissa on stressilauantait. Desussa kisaesitys kiristi pinnaa, Nekossa oli nyt ihan karmee hoppu ja kiire koko ajan, kun piti varmistella kissankorvatyöpajan toimivuutta, tuomaroida ja sitten vielä jännittää sitä omaa esitystä ihan kamalasti. Lauantai ei siis ollut mitenkään ihana päivä, vaikka Vänärin rantajatkot ja talviturkin heittäminen kyllä oloa helpottivatkin. Sunnuntaina univelat hiipivät lisäämään sufferointia iltapäivän puolella ja conin lopussa oli jo melko herpderp-tunnelmat. Kokonaisuudessaan liikaa hommaa ja liikaa stressiä. En edes uskalla ajatella, mitä olisi tapahtunut jos olisin sen Franin ottanut matkaan ja kisannut. Nitropurkkia olisi varmaan tarvittu.

Olin siis pikkaisen mukana Nekoconissa tekijäporukan puolella. Oli jännä seurata kahden hyvin erilaisen conin rakentumista, kun Desu ja Neko ovat painotuksiltaan ja tekotavoiltaan ihan erilaiset. Omaa pesää on ikävä liata, mutta kyllähän Nekossa on paljon parantamisen varaa. Nekossa tiedonkululla oli ongelmia ilmeisesti useammallakin osa-alueella, mutta se toivottavasti ei liikoja näkynyt kävijöille, vaikka aiheuttikin varmasti stressiä työtekijöille. Näin pienessä conissa ongelmat voitiin hoitaa vielä joustamalla ja sillä, että tunnollisimmat tekivät selvästi liikaa töitä, mutta jos kävijämäärä ja työntekijämäärä olisi ollut isompi, olisi homma kyllä kaatunut. Organisoinnissa tarvitaan jämäkkyyttä ja lisää tekijöitä, kun ensi vuonna kävijämäärä kasvaa huomattavasti. Yleinen fiilis ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta tuntui olevan hyvä, enkä omaa stressihermoiluani lukuun ottamatta huomannut mitenkään ikävää fiilistä työntekijöiden tai järjestäjien parissa.

Virnettä riitti järjestäjillä vielä sunnuntainakin
Musiikkikeskus on paikkana ihana. PAITSI että siellä on ihan vitsin kuuma. Ilmanvaihdossa yms ei ollut viikonloppuna mitään vikaa, se kun vaan kierrättää ulkoilmaa sisällä ja jos ulkona on se 30 astetta niin sisällä sitten saman verran ja vähän päälle. Vettä oli onneksi tarjolla ja desumehu ja –karkit pelastivat taas oman conini, kun sen syömisen kanssa käy aina vähän niin ja näin. Onko musiikkikeskuksella oikeasti riittävästi tilaa ensi vuodelle, vaikka lisäkerrokset otetaan käyttöön, jää nähtäväksi. Ja koska ilmastointi ei varmasti ensi vuodeksi muutu miksikään, voipi olla tiedossa melkoisen tukalan kuuma coni, jos heinäkuulle sijoittuu.

Itse vastasin kissankorvatyöpajasta ja vähän yllättäen myös badgepajasta. Lähinnä hommanani oli paikan suunnittelu, pystyttäminen ja purkaminen, vänkäreiden ohjeistaminen ja apuun rientäminen, kun ompelukoneet aiheuttivat ongelmia joko karanneiden lankojen tai tarvittavan puolauksen kanssa. Minulla oli aivan ihanat vänkärit siellä koko ajan, hyvillä mielin pystyin lähtemään molempina päivinä cosplaytuomaroimaan ja tiesin homman pyörivän sillä aikaa mallikkaasti. Vänkärivuoroissa oli säätämistä koko viikonlopun, mutta kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin, vaikka vänkäreiden metsästys vuorojen vaihdossa olikin vähän turhaa suffer--- stressiä. Kissankorvia tehtiin paljon ja oli kiva nähdä niitä conissa ympäriinsä. Toki pajassa oli kuuma ja välillä sinne joutui jonottamaan, kun kahdella ompelukoneella muodostui väkisinkin pullonkaulaefektiä, mutta ilmeisesti ihmiset korvista tykkäsivät. 


Badgepuoli tuli vähän yllättäen, kun oletin sen olevan jonkun muun vastuulla. Printteri hankitaan sinne kyllä seuraavalle kerralle, että omien kuvien tulostaminen onnistuu. Vaikka kyllä niistä vanhoista neko-lehtisistä aika loistokkaita rintamerkkejä myös saatiin.

Tiedän cosplaypakeista puuttuneen peruukkiharjan. Mikä lienee aivopieru iskenyt kun se jäi.

Kisatuomarointia harrastin molempina päivinä, ja vaikka se aiheuttikin lisäsufferointia, on tuomarointi kuitenkin ihana kunniatehtävä, jota mielellään tekee. Itsehän työntekijänä pääsin coniin muutenkin ilmaisiksi,  mutta se, että muut tuomarit joutuvat maksamaan normaalin rannekkeen, oli vähän ... jännää, kuten Iris jo sanoikin. Tiedottamisessa olisi ollut parantamisen varaa sekä kisaajien että tuomareiden suuntaan. 

Referenssikuvista on pakko antaa iso miinus, kun yhdestä pienestä kuvasta yksityiskohtien syynääminen tai edes värisävyjen erottaminen on aivan liian hankalaa. Ja parikisaajissa tuomaristo sai vain toisen kisaajan refekuvan. Yksi läppäri mukaan ja kuvat sille, niin tuomaristo pääsisi selaamaan niitä suoraan ilman pienten paperikuvien tulostamista. Samoin itse tykkäisin kyllä erillisestä, kunnon tuomaroinnista omassa tilassaan, nythän me otettiin kisaajat syynättäviksi bäkkärillä ennen kisaa. Näin pienellä kisaajajoukolla tämä kyllä toimi oikein hyvin, isommalla luultavasti ei.

Tuomaroinnista ja kisasta muuten voisi sanoa, että se meni ihan ok. Pukukisassa oli pientä epämääräisyyttä tiedonkulussa, kun aluksi itselläni kisaajanakin oli tieto pelkästä lavalla pyörähtämisestä, sitten saikin tehdä esitystä. CFT:hän perinteisesti on harrastanut lavalla kävelyttämistä ja nyt esityksen mahdollistaminen tuli järjestäjien toiveesta. Musiikkikeskus tarjosi kyllä äärimmäisen hyvät puitteet esityksille ja voi että sitä tekniikan väkeä, mahtavat valoshowt oli koko viikonlopun ajan! Tuomaroinnissa esityksellä oli hyvin pieni painoarvo, puvut olivat Se juttu lauantaina. Toivottavasti tämä on ollut tiedossa myös kisaajille, itseäni kisaajan aina ärsyttää, jos ei tiedä tuomarointiperusteluja. Kisojen profiloinnin kanssa saa olla aika tarkka, jos on pelkkä kävelykisa, niin silloin ei arvioida esitystä, ja jos on esitys niin silloin sillä pitää olla selkeä rooli tuomaroinnissa.

Sunnuntaina taas sitten päinvastoin esitykset olivat pääosassa, vaikka top kakkosen puvutkin olivat kyllä aivan mahtavia. Skittikisa jo nimenä oli tosin huonoa markkinointia, kun se ei kaikille avaudu, Traconin käyttämä esityskisa on jo paljon selkeämpi. Lauantainakin oli esityksiä, jotka olisi aivan yhtä hyvin voinut nähdä sunnuntainkin puolella. Varsinkin, jos suuri osa puvusta on ostettua tai teetettyä, mutta esityspuoli onnistuu, niin silloin sunnuntai olisi ollut varmasti parempi aika olla lavalla.

Kisaajia oli melko vähän ja ilmeisesti viime hetken peruutuksia oli paljon. Tuomariston työtä tämä tietysti vähän helpotti, vaikka kyllä muutamaa sijoitusta väänneltiin ja käänneltiinkin pitkän aikaa. Ihanan tuomariston kanssa on ihana tuomaroida ja hyville puvuille on helppo antaa tunnustusta. Onneksi olkoon kaikille sijoittuneille! Palautetta saa kysyä puvuista ja esityksistä joko tuolla anikissa tai s-postitse, osoite löytyy esim täältä. 

Milloinkahan saataisiin päättäjäisiin kuvat sijoittuneiden puvuista valkokankaalle palkintojenjaon yhteydessä, nyt Biitti ja Majo siviilivaatteisaa eivät välttämättä kaikille tuoneet mieleen edellisen päivän pukujaan, eikä hahmojen nimetkään kerro välttämättä mitään. Siemenpussi kommentit sen sijaan ehkä kyllä. 

Tsubasan ikuistamana.

Omasta ohjelmastani voisin sanoa vähän samaa, kuin Ashe-esityksestä Desussa: No meni se paremmin kuin pelkäsin, mutta olisihan se voinut paljon paremminkin mennä. Jännitin sitä ihan hirveästi ja viime hetken viimeistely jäi viime hetkeen. Mutta ilmeisesti yleisö kuitenki pysyi hereillä ja ei ollut ihan tuskaista kuunnella auditorion karmeasta kuumuudesta huolimatta. Tai katsoa, vaikka videotykki saatiinkin vain osittain toimimaan kuuden ihmisen voimin. (salivänkärit käyttöön, kyllä kiitos!)

En koko esitystä tänne laita, koska nyt jo muuttaisin noita diojakin aika paljon, eikä nuo ilman miun selitystä välttämättä paljoa avaudu, mutta pääpointit oli seuraavan tyyliset: 




Ja niidel keskittyi takarivissa twitteröimään:

Ohjelman pitäminen oli tällä kertaa stressaavaa, mutta varsin koukuttavaa. Ehkä ensi kerralla sitten jotain vähemmän rölläävää tai sitten tuplat tämänkertaisesta. En vaan koe omaavani mitään spesiaalitietämystä oikein mistään aiheesta, josta oikeasti kannattaisi puheohjelmaa pitää, joten katsotaan milloin seuraavan kerran tämmöiseen hommaan rupean.

Lauantain iltabileet jäi minulta välistä kun edelleen tanssin lähinnä baarissa. Sen sijaan ihania viikonloppuvieraitteni kanssa päädyttiin kiinalaisen ravintolan kautta Väinölänniemen rannalle biitsijatkoille, jonne kerääntyikin ihan kiitettävästi sakkia. Päivän parhaita kommentteja oli kyllä tulevalta opettajakollegalta kuultu: Ai sinä pidit sen luennon, en ollut tunnistaa kun luulin, että se oli sinun oma tukka ja omat tissit.  Samoin oli kiva ja yllättävä kohtaaminen yhden cosplayäidin kanssa uintireissulla, kuulemma muissakin talouksissa syödään peruukkikuituja aamupalaksi. :D

Sunnuntaina luentoni vaikutukset näkyivät pelottavan selvästi, niin monet yleensä cosplayssa viihtyvät näkyivät valinneen siviilivaatteet :D Itsehän jatkoin masokistisella linjalla ja kuumuudesta, yöunien vähyydestä ja liikkumisen vaikeudesta huolimatta laitoin päälle Gisellen Pirates of the Caribbeanista (btw, vähänkö olin pettynyt kun Gisse ei esiintynyt uusimmassa leffassa, se ois voinu pelastaa koko elokuvan!) Kaivoin puvun tosiaan perjantaina ekaa kertaa esille viime Traconin jälkeen ja stailasin peruukin nopeasti sunnuntaina aamulla, joten ihan parhaassa kuosissa se ei ollut. Korsetin kanssa oleminen ei ollut yhtään epämukavaa lukuun ottamatta yhden Irtsan aiheuttamaan väsyneen hysteeristä naurukohtausta, eikä sunnuntaina ollut aivan yhtä kuuma kuin edeltävänä päivänä. 

Kuva: Petri Haikonen
Neko!Giselle

Korvapajailu ja badgettaminen jatkui sunnuntaina, tosin aivan edellisen päivän vertaisia jonoja ei muodostunut. Skittikisailun lisäksi muistin jopa pitää ruokataukoa välillä. Työvoimaruokailun pitäminen Kulttuurikeskuksella oli ilmeisesti pakkoratkaisu budjetin takia, vaikka itse olisin kyllä tinkinyt ennemmin iltabileiden kalliista voema-osuudesta ja santsannut siihen, että ruokaa ja kahvia olisi saanut conipaikalta. Itsehän en coniaikana poistunut musiikkikeskukselta kuin hetkeksi pihalle hengähtämään, 44selle kävely ei olisi missään vaiheessa innostanut. Ja säälin kyllä niitä, jotka joutuivat kävelemään väliä rautatieasema-lattiamajoitus tai iltabileet-lattiamajoitus.

Hengaajat hengaa. Ilman cosplayasuja.

Sunnuntai oli ihan todella hiljainen päivä: vaikka koko viikonloppuna ei varsinaisesta tungoksesta voinut puhua, sunnuntaina varsinkin huomasi ihmiskadon. Lippujahan tapahtumaan myytiin hiukan yli tuhat kappaletta, eli väljyyttä oli edelliseen Nekoon verrattuna.  Ohjelman määrä oli edellisestä nekosta tuplattu, ja vaikka varsinainen animeohjelma vähän loistikin poissaolollaan, oli tarjolla kuitenkin aika kivasti katsottavaa ja kuunneltavaa, toki vähän nuoremmalle porukalle suunnattuna, kuin esim Desussa. Ohjelmistokartoista voi tietysti aina valittaa, kun ikinä ei voi tehdä kaikille mieluista, ja kyllähän tuo lauantai tuntui ohjelman puolesta paljon täydemmältä kuin sunnuntai ja osa harmitteli päällekkäisyyksiä. Mutta itsehän en kerinnyt käymään missään ohjelmassa omaani (hehheh) ja kisoja lukuun ottamatta, joten enpä varsinaisesti valita. 

Ihana Yumi, jonka aiheuttamista cosplaykateusfiiliksistä kirjoitan joskus paljon pidemmästi. Ja joku Mundis-Hämminki.


Itelleni Neko oli kiireinen ja stressaava conikokemus, mutta aika kultaa muistot hyvin nopeasti. ”Ihan kiva” kuvaa varmaan tapahtumaa aika osuvasti, itselleni koko viikonlopun fiiliksiä kohottaa tietysti ihana seura, vanhat ja uudet tutut, joiden kanssa olisi voinut hengata pidempäänkin. Ensi kesän Animecon (toivottavasti tosiaan tuolla nimellä, eikä mikään anime-nekocon väännös) tuo Kuopioon toivottavasti sitten enemmänkin iloista conittajakansaa ja Nekoconin järjestämisestä varmasti toivon mukaan opittiin paljon, kantapään kautta tai muuten vain, joka auttaa Animeconin järjestämisestä. Mikä oma roolini siellä tulee olemaan, jää vielä nähtäväksi. 

Conin saldo (+yksi desupaita lisää)

Tämän vuoden Animecon sen sijaan on jo kulman takana. Pukupäätöksiä pitäisi varmaan tehdä nyt heti. Mitään suurta ja uutta ei varmasti ole luvassa, muutama puku sen sijaan olisi aika pienellä vaivalla valmistumassa. Tällä kertaa aion kyllä edes vähän miettiä lämpötiloja (en siis oikeasti ole esitykseni esimerkkihenkilö Cilla Cosplayaaja), ja vaikka viikonlopulle lupaillaan ihan kivaa 19 astetta, mitään bodysuitpukua ei ehkä nähdä. Ehkä. Amidalan sininen pukuhan oli alkuperäisenä ideana, mutta katsotaan saanko sitä tehtyä tässä ajassa. Tai tekeekö mieli edes yrittää. Yksi opehenkilö saattaa kanssa vähän houkuttaa. Rinoan ballroomdress voisi kanssa lähteä mukaan. Tai Faye voisi lähteä uudestaan aconiin kahden vuoden tauon jälkeen... Kivasti viime hetken päätöksiä :)

Ilona

3 July 2011

Desupuvut alta pois: Mikuru Beam ja jälleen unohtuneet housut.

Pitää äkkiä raportoida Desuconin loput puvut pois alta ennen Nekoa, vaikka siellä ei uusia pukuja luultavasti nähdäkään.

Lauantaina narikoin ja iltabiletin vanhempana versiona Mikuru Asahinasta. Takaraivossa oli ajatus stalkata Gotoota yhteiskuvaa varten, mutta fanityttö-minäni jänisti ja uskaltauduin nimmariakin pyytämään vasta kaatajaisissa.

Japsun ikuistamana kuvauspalvelussa
Mikurusta ei luultavasti näiden kahden kuvan lisäksi kovin montaa kuvaa conin ajalta ole, tuskin kukaan kun sitä tuntui tunnistavan. Taisi jopa yksi käydä kuvaa pyytämässä. Asuna Mikuru oli juuri sellainen kuin pitikin, mukava puku, jossa pystyi oikeasti liikkumaan, jos ei ottanut lukuun kenkiä, joita olisi voinut tietysti vähän testailla ennen conia. Koko asuhan on kyhätty ostovaatteista ja vaatekappaleet täysin henkkamaukkaa, paita ostettu joskus vuosia sitten ja hame tässä alkukesästä. Ja koko viikonloppua ajatellen tuo hame oli todella pitkä.

Mikuru Beam!

Näköjään en ennen Nekoa taida keritä oikeasti pukua kuvauttamaan, joten lisäkuvia lienee luvassa joko Nekosta tai Animeconista, jompaan kumpaan tämä lähtee uusintakierrokselle.


Juria näyttää vaivaavan jonkinlainen desukirous, kun viime vuonna peruukki hukkui matkalla ja tänä vuonna Ashe varasti ihan oikeutetusti sitä aikaa niin, että puku jäi paria päivää vaille valmiista. Sunnuntaille piti jotain vaatetusta keksiä, vaihtoehtona oli joko Mikuroida sekin päivä, tai kaivaa kaapista jotain vanhaa. Koska Hoothoot lupautui Perrineksi ja yhteiskuvat on aina pop, huomasin taas olevani ilman housuja Sibeliustalolla. Tällä kertaa Mio oli varustautunut hännällä ja korvilla. Ja aivan väärillä kengillä, kun Mion omat kengät luurasivat lähtöhetkellä jossain äidin vinttikomerossa.

Mio-kuvista kiitos Madulle ja yukitolle < 3

Koulukuvailua med HootHoot

Mio on ensimmäinen asu, jota pidän näinkin monessa conissa päällä, joten ilmeisesti olen siihen tyytyväinen. Housuttomuuteen olen jo tottunut ja pakarat vilkkuen ympäriinsä kulkeminen ei ahdista. Tiedän kyllä miltä näytän ja olen ihan okei sen kanssa, vaikka aavistankin ajoittaisia ihan karmee huomiohuora –viboja. Kirjoitan joskus taas pitkän ja pohdiskelevan jutun siitä, mitä positiivista cosplay voikaan tehdä itsetunnolle ja miten en ennen tätä harrastusta olisi uskonut kehtaavani kulkea julkisilla paikoilla käytännössä pelkässä uimapuvussa. Ja miten paljon tässä oikeasti on pohjimmiltaan kyse vaan itsensä esittelystä, vaikka muuta väittäisinkin.



Eeppiset pilvet on eeppisiä.

Yllätyin, miten moni Miosta tuli pyytämään kuvaa, luulin että tämä on nyt jo ihan vanha juttu, varsinkin kun lauantaina näkyi toinenkin Sakamoto paikalla. Mutta kaipa Iskunoidat on edelleen jokaisen fappikansion peruskamaa. 

Pakollinen pyllykuva

Nyt voisin melkein luvata, että Mio lähtee ansaitulle lomalla tämän vuoden conien osalta. Mutta toisaalta, kun puku on kesäconeja ajatella juuri sopivan viileä ja olen sen toteutukseen kerrankin varsin tyytyväinen, ei se ihan poissuljettu vaihtoehto kuitenkaan ole. 


Desuconin hamepituuksien kehitys, yhtä pitkähamehairahdusta ei lasketa. Mitähän kolmipäiväsestä conista olisi seurannut...

Kuopiossa alkaa viimeisen viikon Nekopanikointi, tällä kertaa tosin ei pukujen, vaan ohjelman ja yleisten järjestelyjen parissa. Jos nekon pukuhuoneista puuttuu jotain oleellista, tiedätte nyt ketä syyttää.

Ilona