Chibituomarointia ja suddenly Xu

Niinhän siinä kävi, että karmeista pakkasista ja jalkavammaisuudesta huolimatta suuntasin Skodillakillani Työnkulmalle päin Chibiconiin. Oman kisaamishalun takia olin kieltäytynyt cosplaykisan tuomaripaikasta, kun sitä aikaisemmin minulle tarjottiin, mutta kun nyt Beatrix jäi epämääräiseksi kasaksi kotiin, tuomarointi todellakin alkoi kiinnostamaan. Cosplaykisan tuomareihin minulla on tähän asti ollut vain pelokkaan kunnioittava suhde, nyt kun ensimmäistä kertaa pääsi itse pöydän toiselle puolella, olin ihan täpinöissäni. Tuomareiden kohdalla oli käydä perinteinen ”ohoh, eihän meillä olekaan vielä tuomareita”, joten muita tuomareita valkattiin vielä kisa-aamuna. Tällä kertaa tuomaripöydän takaa löytyi allekirjoittaneen lisäksi Urumin Helena ja Manga Cafeen Milla.

No niin, nyt on sitä reisikuvaakin. Huomatkaa kassista pilkottavat Yotsubat!, minut aivopestiin ostamaan mangaa.

Noh, paineet, joita onnistuin jo itselleni tuomaripestistä luomaan oli ehkä vähän liialliset suhteessa kisan luonteeseen, lavallapyörähdyskisa, ilman erillistä tuomarointia kun on ...noh, lavalla pyörähtelyä. Tosin täysimittaisia esityksiä sisältäneeseen kisaan en olisikaan lähtenyt tuomaroimaan parin päivän varoitusajalla niin, että kisassa olevat hahmot sain tietää puolisen tuntia ennen kisan alkua. Animutietämykseni kun ei ole sieltä otakuimmasta päästä, ilman sarjatuntemusta tai etukäteisvalmistautumisaikaa on paha mennä sanomaan onko esitykset hahmolle ja sarjalle uskollisia vai ei.

Kisan osallistujamäärät ja taso poikkesivat melkoisesti viime Chibistä. Nyt kisaajia oli 12 kappaletta ja top kolmosen lisäksi annettiin kaksi kunniamainintaa. Pukukuvia selatessa ensimmäisenä (tai toisena heti sen jälkeen, kun sai raksia oman kuvansa pois papereista) hämmästytti furryasujen määrä, kolmasosa kisaajista oli koiria. Muuten puvut olivat aika perus repertuaaria, mitään megalomaanisen jättimäisen näyttävää ei lavalla tällä kertaa nähty. 

Kisaajia pönöttämässä reunustalla ennen kisaa.

Itse tarkastelin pahaa-aavistamattomia kisaajia jo ennen lavaosuutta ja kirjoitin lavaosuuden aikana kynä sauhuten asioita muistiin, olisin unohtanut ihan varmasti näinkin pienen kisaajajoukon aiheuttamat ajatukset viidessä minuutissa, jos ei olisi ollut mustaa valkoisella. Ja ne kisaajat oikeasti on lavalla ihan hirveen lyhyen aikaa!  Kisan jälkeen takahuoneessa juteltiin puvut läpi, valkattiin mieluisia ja kerrottiin itse kukin huomioita. Viimeksi saatoin nurista jotain sponsoreiden käyttämisestä tuomareina, mutta ainakin nyt meidän mielipiteet ja huomiot puvuista osui melkein tismalleen nappiin, sen verran selkeästi sieltä top kolmonen ainakin erottui. Että ei tainnut olla nyt eroa oliko tuomarina cosplayaaja vai sponsori vai pääjärjestäjä. Kun voittoporukasta ei kuitenkaan ihan kiveenlyötyä varmuutta saatu, ja muilla tuomareilla oli hätä myyntipöydistä, pidimme miettimistaukoa, jonka aikana kävin vielä vakoilemassa muutamaa mietittyämään jäänyttä pukua. Pelkkä lavalla puvun näkeminen on ihan älytöntä, vähintään pitäisi tuomareiden päästä siihen lavalle pyörimään samalla kun pukuilijoista otetaan kuvita tai jossain muussa vaiheessa nähdä puku oikeasti lähempää kuin kolmen metrin päästä.

Ilona <3 Paint. Selventävä kuva kisaajista ja palkintosijoista. Paremmat kuvat löytyy täältä.  Top kolmosen lisäksi annettiin siis kaksi kunniamainintaa, Yhtenäinen kokonaisuus ja Upeat hanskat. Ovela kun olin, napsin monia kuvia yhteiskuvausvaiheessa, niin takahuoneessa pystyi hyvin virkistämään muistia, että miltäs ne puvut näyttikään. 

Oveluuteni huipentui kuviin kisaajien kengistä... Kyllä, kengät on tärkeä osa asua!

Kisan koiraedustus

Tuomarointi oli hirmuisen opettavainen kokemus. Ensinnäkin sillä referenssikuvalla on oikeasti väliä. Jos siinä tuomaristolle annetussa kuvassa hahmon hiukset ovat vaalean vihreät, mutta sinä käytät sinistä peruukkia, niin se ei paljoa lohduta, että jossain tietyssä animen jaksossa tai taidekuvassa hahmolla oli sininen tukka. Tuomaristo arvioi juuri sen kuvan ja sinun yhdennäköisyyttä, jonka sinä itse tuomaristolle toimitat! Itse olen kisaan ilmoittautuessa käyttänyt sitä periaatetta, että annan refekuvaksi kuvat, joiden perusteella itsekin puvun teen. Ja yleensä tungen yhteen kuvaan useamman kuvan hahmosta, juuri niitä kuvia joita itse puvun teossa eniten katselen. Luulin tämän olevan muillekin ihan selvää, mutta ei se näköjään olekaan.

Toiseksi epämääräiset tilpehöörit huolimattomasti tehtynä ei voita hyvin tehtyä peruspukua. Tämän voisin itsekin ehkä joskus noita pukuja tehdessä muistaa. Hyvin tehty näyttää hyvin tehdyltä, ja sellaisen palkitsee mieluummin kuin näyttävän idean, jonka toteutus ei ole onnistunut. Ja se siisteys! Semmoinen hompsuisuus ja huolimattomuus näkyy ihan hirveän selvästi muuten hyvästäkin puvusta.

Vaikka latasinkin itselleni melkoiset paineet tuomaroinnista, ja halusin tehdä sen oikeasti hyvin, niin kummasti sitä silti unohti millainen tunnelataus kisoihin kisaajan näkökulmasta voikaan liittyä. Kisatessa sen kyllä muistaa, että miten tärkeää se kunniamaininnan tai palkinnon saaminen on, ja miten paljon sitä jännittää. Oli melkoisen hämmentävää, kun palkitut päättäjäisten jälkeen itkevät onnesta, ei sitä tunnelatauksen määrää itse tuomaroidessa muista.

Tuomarointi oli kivaa. Vastuu siinä kyllä painaa kovasti, ja kun itse kisaajana ja kisoista kiinnostuneena on niin monesti ollut eri mieltä tuomareiden kanssa tai kyseenalaistanut jotain kisatuloksia, tulee valinnat perustella ennen muuta itselleen todella hyvin. Olin ihan kamalan imarreltu, kun minua alunperin tähän hommaan pyydettiin, ja kyllä voin hyvin jatkossakin kuvitella olevani välillä siellä tuomaripöydän toisellakin puolella.

Kamy-pöydän takaa.

Chibicon muuten meni hurjan nopeasti, ja kun tällä kertaa oli asennoitunut tulevansa hengailuconiin niin oikein hyvinhän se hengaillessa aika meni. Ohjelmistosta en seurannut tosissani kisan lisäksi yhtään mitään, päivän kohokohta (sarcasm much?) Candy*Lovekin kun perui tunti ennen esitystään. Conihuhut kertoivat, että bändi olisi tuolloin vielä sijainnut Helsingissä asti, melkoisia pikamatkaajia, jos olisivat meinanneet paikalle keritä. Puheohjelmat oli tällä kertaa sijoitettu läheisen kirjaston luentosaliin, mikä oli varmaan ihan toimiva ratkaisu. Ainakaan mitään puheohjelmaa ei tuossa pääsalissa olisi voinut pitääkään kun myyntipöydän olivat samassa tilassa. Nyt pieni puheensorina ei haitannut esim fffightin aikana. Ainakaan minua. En sitten tiedä mitenkä ikäväksi kirjastolle pakkasessa siirtymisen ovat sinne siirtyneet ihmiset kokeneet, itsehän en nenääni ulos pistänyt avajaisten ja päättäjäisten välillä. 

Kisan ulkopuolella oli myös aivan ihania pukua, harmi että olin kameran kanssa laiska. ...tai siis onneksi siellä oli oikeasti virallisiakin kuvaajia.

Jos ei muuten olisi Beatrixin kotiin jättäminen harmittanut, niin viimeistään tässä vaiheessa. Vielä joskus Ruby ja Bea kuvia, Impstatus!

Kaksoset pitivät jälleen maskeerausluentoa, miultapa se jäi tällä kertaa välistä. Mutta oikeesti nuo puvut! Ja kun noissa puvuissa uskaltaa fffightata ja poseerata näin, niin nostan kyllä hattua.

Eläimellistä menoa oli paljon myös kisan ulkopuolella. Siis todella paljon, suhteessa pukuilijoiden määrään.

Paljon oli conituttuja, cosplaysta ja cosplaykisoista (ja tisseistä) puhuttiin paljon, Kamy/Nekocon pöydässä päivystin välillä, Bakaconin pöydässä keskusteltiin kaiken muun ohella silitysraudoista ja kuumaliimasta (hei please, voisko joku Baka-vänkäriksi haluava ilmoittaa, että tahtoo ehdottomasti työskennellä cosplaypukuhuoneessa auttamassa pukujen kanssa ja vahtia, ettei vaan syty tulipaloa?), sain aika moneen otteeseen vastailla kyselyihin Beatrixin olinpaikasta ja taisin lupautua Nekoconiin ryhmäilemään eräänä punasilmäisenä puputyttönä. Kaiken kaikkiaan oikein ihastuttava lauantaipäivä.

Jotain vaatteitahan sitä oli päälle yleisen siveyden takia laitettava. Kirjoitinkin jo aikaisemmin täällä että aika harvat puvut oikeasti ovat tuosta vaan valmiita kierrätettäviksi, ja noista aika harva oli sellainen, että lähtisin tuohon pakkaseen pyörimään. Ja koska imago on tärkeintä, ei esimerkiksi Fayen lateksiunelma oikein olisi ollut uskottava tuomarointiasukaan. (...vai olisiko sittenkin?) Quistiksen Seed-uniformu sen sijaan on loistokunnossa, en vieläkään jaksa ymmärtää, että tämä on kolmas koskaan tekemäni cosplayasu ja selvästi paremmin tehty kuin suurin osa sen jälkeisistä. Itsetutkiskelun paikka, ehkä?  No Quistis olisi tietysti ollut helppo vaihtoehto, mutta kun takaraivossa on jo pitkän aikaa ollut ajatus tämänkin puvun kierrättämisestä vähän toisella tavalla, päädyin perjantai-iltani ratoksi muokkaamaan peruukkia ja etsimään ruskeita piilareita Quistiksen ystävää, myöskin SeeD-kouluttajaa ja Triple Triad korttipelin Herttaa varten. Taisi kokonaiset yksi ihminen tunnistaa ihan suoraan että hei, sinähän olet Xu, mutta enpä oikein muuta odottanutkaan. Muistinpahan samalla että nuo kertakäyttöiset värilliset piilarit ei pure hazel sävyssä todellakaan tee miun silmistä ruskeita, vaan vihertävät. Ja peruukin kiilto häiritsi myös. Noh, onneksi en ollut tuomaroitavana itse.

Pimeät sisätilat on pimeitä.

Ja salamalla otetut kuvat on salamalla otettuja.

"Tule sinäkin Nekoconiin, siellä on kissapoikia"

Kaiken kaikkiaan kiva lauantaipäivä, hyväntuulinen pikkuconi ja parin päivän sairaslomailun jälkeen kaivattuja ihmiskontakteja. Seuraavana oikeana conina olisi vuorossa Bakacon, joka tuntuu olevan kauhean kaukana, jossain toukokuussa asti. Tosin ei se tarkoita kuin kolmea kuukautta, joten laakereille ei voi jäädä pitkäksi aikaa makoilemaan, varsinkin kun näitä projekteja tässä muutenkin olisi hollilla niin vietävän paljon. Ja se DesuCruisekin...

Ilona

ps. Ne-ne-ne-nekocon!

See you later B!

Eli tarina yhdestä tapaturma-alttiista keskiviikosta.

Olen tässä muutaman ihmisen kanssa keskustellut siitä, miten työturvallisia asentoja puukkojen tai askarteluveitsien tai muiden teräaseiden kanssa työskentelyyn ei opi kunnolla ennen kuin onnistuu satuttamaan itseään, sitten vasta se oppi menee selkäytimeen asti. Jotkut oppii viisivuotiaina, toiset 15v ja sitten on yksi Ilona, joka vielä 25-vuotiaana onnistui Beatrixin miekkaa tehdessään leikkaamaan keskelle reittä askarteluveitsellä oikein näpsäkän haavan. Puoli reittä on paketissa ja vaikka haava itsessään nyt ihan nätisti alkaakin jo mennä umpeen, on parin seuraavan päivän ohjelmassa lähinnä jalan lepuuttamista vaaka-asennossa.

Voitte tietysti arvata, että nämä pari päivää olivat kriittiset hetket saada Beatrix valmiiksi ennen Chibiconia, joten joudun tässä taas toteuttamaan yhden uudenvuodenlupaukseni; jos puku ei meinaa valmistua niin jätän sen suosiolla kesken. En lähde könkkäämään kisaan kipeällä jalalla ja puvulla, johon en ole tyytyväinen. 

Huomatkaa, miten stooalaisella tyyneydellä suhtaudun asiaan tänään, eilen saattoi kuulua muutama ärräpää ja itkupotkuraivareita oli myös ilmassa samalla, kun aitonaisellisesti meinasin pyörtyä aina verta nähdessäni. Tämän päivän mantrana on Onni onnettomuudessa: olisi voinut sattua paljon pahemminkin, vältänpähän kahden päivän karmean stressin ja kiireen, olihan siinä puvussa jo nyt pari kohtaa jotka tahtoisin tehdä uusiksi, kerkiänpähän nyt hiomaan kaikkia yksityiskohtia rauhassa, onpahan Bakaconin kisapuku sitten päätetty tässä samalla.

Vielä en tiedä, jääkö Chibin tämän myötä kokonaan välistä vai lähdenkö ulkoiluttamaan jotain vanhaa pukuani. Toki kotona mököttäminen ja oman kömpelyyden soimaaminen on aina yhtä viehättävä vaihtoehto, mutta jos jalka tuosta parantuu niin, että pääsen Työnkulman portaita nousemaan, voisi olla virkistävää lähteä ainakin cosplaykisaa katsomaan ihan katsomon puolelta.

Ilona

Tuli täynnä rautoja

Eli liiankin monta rautaa tulessa. Onneksi tämä pukuiluinnostustuli on vahvaa sorttia.

Kyllä on kangaskauppojen myyjät taas laulaneet hoosiannaa joka kerta, kun neiti impulssiiviostaja-Ilona on astellut ovesta sisään. Kun kassakuitit huutelee kolminumeroisia lukuja ja työttömyyskortisto muistuttelee omavastuuajasta ja pennin venyttämisestä, pitäisi ehkä vähän hiljentää tahtia. Eli keskittyä nyt noiden kangasmäärien taikomiseen puvuiksi asti! Tein tässä pikaista laskelmaa, että jo pelkästään kankaiden perusteella miulla on tällä hetkellä tekeillä 6 pukua. Jos laskisi vielä, että moneenko pukuun on peruukki hommattu, niin... Tekeillä olevista puvuista kolme itseasiassa on vielä sellaisia, että en ole niistä aikaisemmin blogissa edes hiiskunut :D Yli-innokkuuteni pukujen suunnittelun ja aloittamisen suhteen alkaa menemään överiksi. 

Salamalla kuvattuna näyttää hyvin värikkäältä...

Mab, Nanami ja Fujin on tällä hetkellä ompelupöydällä, mutta kun Mabiin pitäisi hankkia lisää kuitua tukkaan, Fujin saapastelee ilman saappaita ja Nanamin kankaista en ole vieläkään (tämä menee jo naurettavaksi) aivan varma, ei mikään näistä ole edennyt mitenkään huimaa tahtia. Tai oikeastaan ollenkaan. Ja mikään näistä ei ole kisapukuainesta. Tai Mab olisi, jos törkeä länsimaalaisten hahmojen syrjintä ei olisi niin yleistä cosplaymaailmassa. (Meinasin avautua asiasta enemmän ja sitten tarkistin että Gaalan lisäksi esim Tampere kuplii ja Kitacon eivät rajoita hahmojen alkuperämaata ollenkaan. Joten enpä raivoakaan. Paitsi ihan vähän)

Chibiconin kisasta tulee tietoa ilmeisesti ensi viikolla (ihana cft:n blogi , joka tiedottaa asioista ja ihana ani.mu , jota seuraamalla pysyy kaikessa mukana) ja totta kai mie taas olen kisaan päin suuntaamassa. Yksi neiti on jo pidemmän aikaa tahtonut päästä toteutettavaksi ja täyttää omat kisapuvulle asettamani kriteerit, joten tässä viime aikoina olen melko paljon kuunnellut tätä:

Jos kaikki siis sujuu toivotusti ja työttömät päiväni tarvitsevat tekemistä osakseen, jatkan Chibissä viime kerralta hyväksi koettua FFIX linjaa. Pelihän on täynnä toinen toistaan upeampia neitosia, ja nyt en edes ole iskenyt silmääni aivan älyttömään sivuhahmoon. Tai siis ei kyseessä nyt ihan päähahmokaan ole, mutta tällä sentään pääsee hetken aikaa pelaamaankin! Kuningattaren pelastaja kädessään Chibiä lähtee siis valloittamaan....

Beatrix   

(TISSIT! Mikä näissä tissihahmoissa oikein on?)

Beatrixin?...-xen? ...Bean asussa Se Haastava Juttu minulle on nuo panssarit ja jälleen keraan mittasuhteet. Kiroilin jo Lanin kohdalla vähän IX:n designien muokkaamisesta normaalille keholle, kun hahmot ovat sen verran chibityyliteltyjä, että metsään meneminen on helppoa. Mutta onhan tässä aikaa harjoitella ja oppia virheistä, right? Ebayssa täydelliseltä näyttänyt peruukki oli loppu varastolta ja jännittelen nyt, saapuuko se ajoissa minulle asti. Valmistaudun kyllä henkisesti aloittamaan värjäysoperaation pari viikkoa ennen Chibiä, jos tilanne sitä vaatii. Kankaat koko asuun on oikeastaan jo hankittu, nyt pitäisi vaan aloittaa ompeluhommat. Tässä asussa on niitä ihania yksityiskohtia taas enemmän kuin laki sallii aina vyön koristeista selän ruusukuvioon, joten näpertämistä on ainakin luvassa. Ja Save the Queen  –miekan haluan myös saada tehtyä, arvon vielä vähän materiaalien kanssa, kun miekalla taas on tuota kokoa ja muotoa sen verran paljon, että mistään puusta en tuota tahtoisi rueta tekemään. Ehkä päädyn taas testaamaan finnfoamia.

Vielä en siis kyllä ole Beaan ehtinyt keskittymään, kun DesuTalksiin  haluamani puku eli osittainen cosplay on vienyt keskittymisestä ison osan. Mutta siitäpä näette kuvaa sitten lähempänä Talksia.

Ilona

ps. Ainakin yksi uudenvuodenlupaus on paremmalla tolalla kuin pukujen laatuun keskittyminen määrän sijasta. Jokainen lihas itkee päätöstäni hankkia se kuntosalijäsenyys, mutta piheys on yllättävän hyvä motivaattori.