26 February 2011

Stressitöntä edistymistä

Ihanaa elää hetki ilman cosplayn aiheuttamia deadlineja! Beatrix meni lepäilemään laatikkoon, keräilen jonkin aikaa uutta innostusta Bean pukua kohtaan ja keskityn sillä aikaa kaikkeen ihanaan pieneen puuhailtavaan, mitä muut puvut tarjoaa. Kuvaspämmäystä! Tätä luvassa varmasti paljon lisää, näperrysvimma on nimittäin iskenyt.

Olen taas ihan koukussa. Pitkästä aikaa rupesin pelaamaan jalkaa parannellessa ja tämäkinhän on siis vaan taustatutkimusta pukua varten. Miksi sillä Franilla pitää olla niin pienet pöksyt jalassa...
Ei voi olla näin vaikeeta saada peruukin oikeaa sävyä tallentumaan kuviin! Oikeasti tämä ei siis ole joulunpunainen, vaan taittuu reippaasti violettiin suuntaan. Mizuho on siis edistynyt jo peruukin hankinnan verran :)
Kerrankin isommassa ruokakaupassa käydessä pitää sivistää itseään. Oikeasti piti ostaa vain Anime, mutta perhana JapanPop selvästi tietää minkä FF osan mainitseminen kannessa pakottaa miut ostamaan lehden, jossa ei ollut juuri mitään muuta kiinnostavaa lukemista (ja kuollut Squallkin on jo melko vanha juttu)
 
Queen Mab on edistynyt mukavaisesti, pienten näpertelyosien osalta ainakin. Nyt jos vielä saisi jotain isompaakin tehtyä...
Otsakorua (jonka kyllä purin ja tein uudestaan, kun en ollut tyytyväinen. Softiksesta tulee koristeet olkapäihin.

Lattiamaton uusi elämä, käsivarsisuojat valmistumassa.

Tukkakaaos. Kuituja löytyy kaikkialta.

Välivaihe. Kuulemma tuo mieleen Sofi Oksasen.

Rinoan tukka valmistumassa. Oudosti ommelluista kuitunauhoista kärsineestä ebaylöydöstä kuoriutui oikein hyvä tukka, kun sitä ohenteli rankalla kädellä ja lisäsi raitoja. Kummasti sitä kuvittelee, että ruskea raita näkyisi mustassa tukassa, mutta hunajan vaalealla lisällä nuo raidat vasta oikeasti pomppasivat näkyviksi.

Yksi ihastus saapui postin kautta vielä tällä viikolla. Ihan sentään täällä esiteltyyn ihanuuteen en sortunut, mutta "ihan vaan taustatutkimuksen takia" hyllyäni koristaa nyt tämän näköinen söpöläis-figma. 
Miksei kukaan kertonut, miten ihanaa muovilelujen kuvaaminen voi olla! Alan kohta vahingossa ymmärtämään nukkeharrastajia!












No ei tuota ilman mikroskooppia tähden muotoiseksi tunnistaisi.

En edes lupaa, että nämä olisi viimeiset kuvat tästä figmasta, tuohon kuvaamiseen jää ihan koukkuun! Mikurun peruukit tuli myös ja olen jopa melkoisen tyytyväinen niiden sävyyn, vaikka se ei ihan kuvaa vastannutkaan. Peruukkeja on muutenkin tippunut postilaatikosta sen verran ahkerasti viime kuukausina, että jonkinlaista peruukki-inventaariota on kohta pakko pitää. Ja keksiä jostain lisää säilytystilaa...

Harmi kun ompelukoneella ompelua ja pleikkarin pelaamista ei voi oikein turvallisesti yhdistää. Nyt pitää tehdä vaikeita valintoja ajankäytön jakamisesta.

Ilona

ps. Ei pitäisi tehdä helmitöitä läppärin lähellä, näppäinten alle menevät helmet hankaloittavat kirjoittamista melkoisesti.

20 February 2011

Chibituomarointia ja suddenly Xu

Niinhän siinä kävi, että karmeista pakkasista ja jalkavammaisuudesta huolimatta suuntasin Skodillakillani Työnkulmalle päin Chibiconiin. Oman kisaamishalun takia olin kieltäytynyt cosplaykisan tuomaripaikasta, kun sitä aikaisemmin minulle tarjottiin, mutta kun nyt Beatrix jäi epämääräiseksi kasaksi kotiin, tuomarointi todellakin alkoi kiinnostamaan. Cosplaykisan tuomareihin minulla on tähän asti ollut vain pelokkaan kunnioittava suhde, nyt kun ensimmäistä kertaa pääsi itse pöydän toiselle puolella, olin ihan täpinöissäni. Tuomareiden kohdalla oli käydä perinteinen ”ohoh, eihän meillä olekaan vielä tuomareita”, joten muita tuomareita valkattiin vielä kisa-aamuna. Tällä kertaa tuomaripöydän takaa löytyi allekirjoittaneen lisäksi Urumin Helena ja Manga Cafeen Milla.

No niin, nyt on sitä reisikuvaakin. Huomatkaa kassista pilkottavat Yotsubat!, minut aivopestiin ostamaan mangaa.
Noh, paineet, joita onnistuin jo itselleni tuomaripestistä luomaan oli ehkä vähän liialliset suhteessa kisan luonteeseen, lavallapyörähdyskisa, ilman erillistä tuomarointia kun on ...noh, lavalla pyörähtelyä. Tosin täysimittaisia esityksiä sisältäneeseen kisaan en olisikaan lähtenyt tuomaroimaan parin päivän varoitusajalla niin, että kisassa olevat hahmot sain tietää puolisen tuntia ennen kisan alkua. Animutietämykseni kun ei ole sieltä otakuimmasta päästä, ilman sarjatuntemusta tai etukäteisvalmistautumisaikaa on paha mennä sanomaan onko esitykset hahmolle ja sarjalle uskollisia vai ei.

Kisan osallistujamäärät ja taso poikkesivat melkoisesti viime Chibistä. Nyt kisaajia oli 12 kappaletta ja top kolmosen lisäksi annettiin kaksi kunniamainintaa. Pukukuvia selatessa ensimmäisenä (tai toisena heti sen jälkeen, kun sai raksia oman kuvansa pois papereista) hämmästytti furryasujen määrä, kolmasosa kisaajista oli koiria. Muuten puvut olivat aika perus repertuaaria, mitään megalomaanisen jättimäisen näyttävää ei lavalla tällä kertaa nähty. 
Kisaajia pönöttämässä reunustalla ennen kisaa.

Itse tarkastelin pahaa-aavistamattomia kisaajia jo ennen lavaosuutta ja kirjoitin lavaosuuden aikana kynä sauhuten asioita muistiin, olisin unohtanut ihan varmasti näinkin pienen kisaajajoukon aiheuttamat ajatukset viidessä minuutissa, jos ei olisi ollut mustaa valkoisella. Ja ne kisaajat oikeasti on lavalla ihan hirveen lyhyen aikaa!  Kisan jälkeen takahuoneessa juteltiin puvut läpi, valkattiin mieluisia ja kerrottiin itse kukin huomioita. Viimeksi saatoin nurista jotain sponsoreiden käyttämisestä tuomareina, mutta ainakin nyt meidän mielipiteet ja huomiot puvuista osui melkein tismalleen nappiin, sen verran selkeästi sieltä top kolmonen ainakin erottui. Että ei tainnut olla nyt eroa oliko tuomarina cosplayaaja vai sponsori vai pääjärjestäjä. Kun voittoporukasta ei kuitenkaan ihan kiveenlyötyä varmuutta saatu, ja muilla tuomareilla oli hätä myyntipöydistä, pidimme miettimistaukoa, jonka aikana kävin vielä vakoilemassa muutamaa mietittyämään jäänyttä pukua. Pelkkä lavalla puvun näkeminen on ihan älytöntä, vähintään pitäisi tuomareiden päästä siihen lavalle pyörimään samalla kun pukuilijoista otetaan kuvita tai jossain muussa vaiheessa nähdä puku oikeasti lähempää kuin kolmen metrin päästä.

Ilona <3 Paint. Selventävä kuva kisaajista ja palkintosijoista. Paremmat kuvat löytyy täältä.  Top kolmosen lisäksi annettiin siis kaksi kunniamainintaa, Yhtenäinen kokonaisuus ja Upeat hanskat. Ovela kun olin, napsin monia kuvia yhteiskuvausvaiheessa, niin takahuoneessa pystyi hyvin virkistämään muistia, että miltäs ne puvut näyttikään. 
Oveluuteni huipentui kuviin kisaajien kengistä... Kyllä, kengät on tärkeä osa asua!
Kisan koiraedustus

Tuomarointi oli hirmuisen opettavainen kokemus. Ensinnäkin sillä referenssikuvalla on oikeasti väliä. Jos siinä tuomaristolle annetussa kuvassa hahmon hiukset ovat vaalean vihreät, mutta sinä käytät sinistä peruukkia, niin se ei paljoa lohduta, että jossain tietyssä animen jaksossa tai taidekuvassa hahmolla oli sininen tukka. Tuomaristo arvioi juuri sen kuvan ja sinun yhdennäköisyyttä, jonka sinä itse tuomaristolle toimitat! Itse olen kisaan ilmoittautuessa käyttänyt sitä periaatetta, että annan refekuvaksi kuvat, joiden perusteella itsekin puvun teen. Ja yleensä tungen yhteen kuvaan useamman kuvan hahmosta, juuri niitä kuvia joita itse puvun teossa eniten katselen. Luulin tämän olevan muillekin ihan selvää, mutta ei se näköjään olekaan.

Toiseksi epämääräiset tilpehöörit huolimattomasti tehtynä ei voita hyvin tehtyä peruspukua. Tämän voisin itsekin ehkä joskus noita pukuja tehdessä muistaa. Hyvin tehty näyttää hyvin tehdyltä, ja sellaisen palkitsee mieluummin kuin näyttävän idean, jonka toteutus ei ole onnistunut. Ja se siisteys! Semmoinen hompsuisuus ja huolimattomuus näkyy ihan hirveän selvästi muuten hyvästäkin puvusta.

Vaikka latasinkin itselleni melkoiset paineet tuomaroinnista, ja halusin tehdä sen oikeasti hyvin, niin kummasti sitä silti unohti millainen tunnelataus kisoihin kisaajan näkökulmasta voikaan liittyä. Kisatessa sen kyllä muistaa, että miten tärkeää se kunniamaininnan tai palkinnon saaminen on, ja miten paljon sitä jännittää. Oli melkoisen hämmentävää, kun palkitut päättäjäisten jälkeen itkevät onnesta, ei sitä tunnelatauksen määrää itse tuomaroidessa muista.

Tuomarointi oli kivaa. Vastuu siinä kyllä painaa kovasti, ja kun itse kisaajana ja kisoista kiinnostuneena on niin monesti ollut eri mieltä tuomareiden kanssa tai kyseenalaistanut jotain kisatuloksia, tulee valinnat perustella ennen muuta itselleen todella hyvin. Olin ihan kamalan imarreltu, kun minua alunperin tähän hommaan pyydettiin, ja kyllä voin hyvin jatkossakin kuvitella olevani välillä siellä tuomaripöydän toisellakin puolella.
Kamy-pöydän takaa.

Chibicon muuten meni hurjan nopeasti, ja kun tällä kertaa oli asennoitunut tulevansa hengailuconiin niin oikein hyvinhän se hengaillessa aika meni. Ohjelmistosta en seurannut tosissani kisan lisäksi yhtään mitään, päivän kohokohta (sarcasm much?) Candy*Lovekin kun perui tunti ennen esitystään. Conihuhut kertoivat, että bändi olisi tuolloin vielä sijainnut Helsingissä asti, melkoisia pikamatkaajia, jos olisivat meinanneet paikalle keritä. Puheohjelmat oli tällä kertaa sijoitettu läheisen kirjaston luentosaliin, mikä oli varmaan ihan toimiva ratkaisu. Ainakaan mitään puheohjelmaa ei tuossa pääsalissa olisi voinut pitääkään kun myyntipöydän olivat samassa tilassa. Nyt pieni puheensorina ei haitannut esim fffightin aikana. Ainakaan minua. En sitten tiedä mitenkä ikäväksi kirjastolle pakkasessa siirtymisen ovat sinne siirtyneet ihmiset kokeneet, itsehän en nenääni ulos pistänyt avajaisten ja päättäjäisten välillä. 

Kisan ulkopuolella oli myös aivan ihania pukua, harmi että olin kameran kanssa laiska. ...tai siis onneksi siellä oli oikeasti virallisiakin kuvaajia.
Jos ei muuten olisi Beatrixin kotiin jättäminen harmittanut, niin viimeistään tässä vaiheessa. Vielä joskus Ruby ja Bea kuvia, Impstatus!

Kaksoset pitivät jälleen maskeerausluentoa, miultapa se jäi tällä kertaa välistä. Mutta oikeesti nuo puvut! Ja kun noissa puvuissa uskaltaa fffightata ja poseerata näin, niin nostan kyllä hattua.
Eläimellistä menoa oli paljon myös kisan ulkopuolella. Siis todella paljon, suhteessa pukuilijoiden määrään.
Paljon oli conituttuja, cosplaysta ja cosplaykisoista (ja tisseistä) puhuttiin paljon, Kamy/Nekocon pöydässä päivystin välillä, Bakaconin pöydässä keskusteltiin kaiken muun ohella silitysraudoista ja kuumaliimasta (hei please, voisko joku Baka-vänkäriksi haluava ilmoittaa, että tahtoo ehdottomasti työskennellä cosplaypukuhuoneessa auttamassa pukujen kanssa ja vahtia, ettei vaan syty tulipaloa?), sain aika moneen otteeseen vastailla kyselyihin Beatrixin olinpaikasta ja taisin lupautua Nekoconiin ryhmäilemään eräänä punasilmäisenä puputyttönä. Kaiken kaikkiaan oikein ihastuttava lauantaipäivä.

Jotain vaatteitahan sitä oli päälle yleisen siveyden takia laitettava. Kirjoitinkin jo aikaisemmin täällä että aika harvat puvut oikeasti ovat tuosta vaan valmiita kierrätettäviksi, ja noista aika harva oli sellainen, että lähtisin tuohon pakkaseen pyörimään. Ja koska imago on tärkeintä, ei esimerkiksi Fayen lateksiunelma oikein olisi ollut uskottava tuomarointiasukaan. (...vai olisiko sittenkin?) Quistiksen Seed-uniformu sen sijaan on loistokunnossa, en vieläkään jaksa ymmärtää, että tämä on kolmas koskaan tekemäni cosplayasu ja selvästi paremmin tehty kuin suurin osa sen jälkeisistä. Itsetutkiskelun paikka, ehkä?  No Quistis olisi tietysti ollut helppo vaihtoehto, mutta kun takaraivossa on jo pitkän aikaa ollut ajatus tämänkin puvun kierrättämisestä vähän toisella tavalla, päädyin perjantai-iltani ratoksi muokkaamaan peruukkia ja etsimään ruskeita piilareita Quistiksen ystävää, myöskin SeeD-kouluttajaa ja Triple Triad korttipelin Herttaa varten. Taisi kokonaiset yksi ihminen tunnistaa ihan suoraan että hei, sinähän olet Xu, mutta enpä oikein muuta odottanutkaan. Muistinpahan samalla että nuo kertakäyttöiset värilliset piilarit ei pure hazel sävyssä todellakaan tee miun silmistä ruskeita, vaan vihertävät. Ja peruukin kiilto häiritsi myös. Noh, onneksi en ollut tuomaroitavana itse.
Pimeät sisätilat on pimeitä.
Ja salamalla otetut kuvat on salamalla otettuja.


"Tule sinäkin Nekoconiin, siellä on kissapoikia"
Kaiken kaikkiaan kiva lauantaipäivä, hyväntuulinen pikkuconi ja parin päivän sairaslomailun jälkeen kaivattuja ihmiskontakteja. Seuraavana oikeana conina olisi vuorossa Bakacon, joka tuntuu olevan kauhean kaukana, jossain toukokuussa asti. Tosin ei se tarkoita kuin kolmea kuukautta, joten laakereille ei voi jäädä pitkäksi aikaa makoilemaan, varsinkin kun näitä projekteja tässä muutenkin olisi hollilla niin vietävän paljon. Ja se DesuCruisekin...



Ilona

ps. Ne-ne-ne-nekocon!



17 February 2011

See you later B!

Eli tarina yhdestä tapaturma-alttiista keskiviikosta.

Olen tässä muutaman ihmisen kanssa keskustellut siitä, miten työturvallisia asentoja puukkojen tai askarteluveitsien tai muiden teräaseiden kanssa työskentelyyn ei opi kunnolla ennen kuin onnistuu satuttamaan itseään, sitten vasta se oppi menee selkäytimeen asti. Jotkut oppii viisivuotiaina, toiset 15v ja sitten on yksi Ilona, joka vielä 25-vuotiaana onnistui Beatrixin miekkaa tehdessään leikkaamaan keskelle reittä askarteluveitsellä oikein näpsäkän haavan. Puoli reittä on paketissa ja vaikka haava itsessään nyt ihan nätisti alkaakin jo mennä umpeen, on parin seuraavan päivän ohjelmassa lähinnä jalan lepuuttamista vaaka-asennossa.

Voitte tietysti arvata, että nämä pari päivää olivat kriittiset hetket saada Beatrix valmiiksi ennen Chibiconia, joten joudun tässä taas toteuttamaan yhden uudenvuodenlupaukseni; jos puku ei meinaa valmistua niin jätän sen suosiolla kesken. En lähde könkkäämään kisaan kipeällä jalalla ja puvulla, johon en ole tyytyväinen. 

Huomatkaa, miten stooalaisella tyyneydellä suhtaudun asiaan tänään, eilen saattoi kuulua muutama ärräpää ja itkupotkuraivareita oli myös ilmassa samalla, kun aitonaisellisesti meinasin pyörtyä aina verta nähdessäni. Tämän päivän mantrana on Onni onnettomuudessa: olisi voinut sattua paljon pahemminkin, vältänpähän kahden päivän karmean stressin ja kiireen, olihan siinä puvussa jo nyt pari kohtaa jotka tahtoisin tehdä uusiksi, kerkiänpähän nyt hiomaan kaikkia yksityiskohtia rauhassa, onpahan Bakaconin kisapuku sitten päätetty tässä samalla.

Vielä en tiedä, jääkö Chibin tämän myötä kokonaan välistä vai lähdenkö ulkoiluttamaan jotain vanhaa pukuani. Toki kotona mököttäminen ja oman kömpelyyden soimaaminen on aina yhtä viehättävä vaihtoehto, mutta jos jalka tuosta parantuu niin, että pääsen Työnkulman portaita nousemaan, voisi olla virkistävää lähteä ainakin cosplaykisaa katsomaan ihan katsomon puolelta.


Ilona

12 February 2011

Ilona 1v


Pukukaaoksen keskellä havahduin aamulla huomaamaan, että tasan vuosi sitten julkaisin elämäni ihka ensimmäisen blogikirjoituksen. Cosplayblogin pitäminen oli pyörinyt mielessä jo parin kuukauden ajan ja CosplayGaalan jälkihöyryissä päätin käydä tuumasta toimeen. Vähän jännitti, että mitähän koko hommasta tulee, kiinnostuuko kukaan lukemaan, jaksanko päivittää ja millaiseksi blogin tyyli muuttuisi.
Harrastukseni kannalta tämä on ollut yksi parhaista päätöksistäni. Vaikka blogin kirjoittaminen ei olekaan maagisesti parantanut juuri mitään huonoja tapojani cosplayn saralla, (edelleen on puku aivan kesken viikko ennen conia, edelleen en osaa keskittyä vain yhteen pukuun, edelleen ahmin liian vaikeita pukuja toteutettavaksi) on näiden tekstien kirjoittaminen tuonut kuitenkin niin paljon uutta tähän harrastukseen, että hetkeäkään ei ole kaduttanut. 


Blogia aloitellessani oletin lukijakunnan jäävän varsin pieneksi. Jos nyt muutama irl-kaverini tätä tunnollisesti lukisi ja muutama cosplayihminen, niin se olisi jo hienoa. Blogia kun kuitenkin aina kirjoittaa ennen muuta itselleen, vaikka nuo kävijämittarit onkin kivoja, niin ei niiden kyttäämisellä kyllä kovin nautittavaa blogia saa pidettyä. No toisin kuitenkin kävi, esim viime toukokuusta tähän päivään asti (niin, sen siitä saa kun ei pistä tilastoja pyörimään heti blogin alusta niin ei voi antaa koko historiasta tarkkoja tietoja) blogiani on käyty katsomassa reilut 13 000 kertaa ja kuukausittaiset sivustolla käynnit pyörivät 1 500 paremmalla puolella. Ja aivan kuin synttäreiden kunniaksi, tänään tuolta alapalkista löytyy ensimmäistä kertaa kauniin täsmällinen neljänkymmenen julkisen lukijan joukko! Käyntimäärät tyrmistyttää kyllä joka kerta kun niitä vilkaisee. Vaikka muuta väittäisi,  niin kyllähän isot (kaikki on suhteellista, 40 lukijaa on miusta hurjan paljon)  kävijäluvut saa suupielet hymyyn.

Mutta onko blogin kirjoittaminen muuttanut minun cosplaytottumuksia tai elämää muutenkaan yhtään mihinkään suuntaan? Huonot tavat ovat edelleen tallella, mutta jo niiden kirjaaminen jonnekin näkyviin ainakin helpottaa ongelmien tiedostamista. Yleensäkin pukusuunnitelmien ja –toteutusten kirjaaminen julkisesti pakottaa ajattelemaan niitä enemmän ja myös perustelemaan itselleen, miksi jotain asioita aina tekee tietylla tavalla. Osittain tämän blogin kautta olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin, jotka olisivat toki saattaneet muutenkin tulla vastaan, mutta joihin esimerkiksi blogimiiteissa on tutustunut luontevasti. Oman blogin pitämisen rinnalla myös muiden blogien seuraaminen on kohdaltani lisääntynyt, jonkinlainen yhteisöllisyydentunne anime/cosplaybloginpitäjiin on muodostunut viimeistään ani.mu:n kautta. Blogin pitämisestä saa kuitenkin sitä potkua pukujen tekemiseen, jota itse ainakin välillä kaipailen. Ehkä samalla tämä hassu harrastus myös tuntuu vakavamman aikuisemmalta, kun siitä oikeasti julkisesti kirjoittaakin. Ei tämä ole vain höpsöä pukuleikkiä, vaan vakavasti otettavaa käsityötä ja itsensä ilmaisua. Ja supersankarin leikkimistä.

Koska edellisillä kerroilla hakusanasikermät ovat aiheuttaneet hymistelyä, on nyt vuorossa kolmas osa niistä. Eli taas minua hymyilyttäneitä hakusanoja, joilla Ilona cosplayhin on päädytty:


coni lattiamajoitus tarvittavat tavarat Makuupussi tai peitto, makuualusta, hygieniavälineet, yöpuku, unilelu, korvatulpat, villasukat. Esimerkiksi.
cosplay kuinka laihtua Kuluttamalla enemmän energiaa kuin mitä syö. Voi esimerkiksi jumpata cosplayasu päällä. Adel-jumppatuokiossa esimerkiksi varmasti lähtisi nestettä.
cosplay pvc asu Voi kuulkaas, tästä tulee ihan omaa päivitystä.
cosplaygaala 2011 Tämä tuntuu olevan edelleen hirveä mysteeri, että onko sitä vai eikö ole. Piiskaa gaalan tiedottamisesta siis, kaikki ette kuitenkaan ole jouluaattona tätä huomanneet:
hahmo ilona Ilona ei ole hahmo, pelkkä blogialias. En suosittele Ilonan cosplayaamista, se hämmentäisi minua.
iacosplay.blogspot Noh, toivottavasti kukaan ei vielä yhden kuvan takia ole minua ia:n sekoittanut
ihanainen anni Annit on kyllä ihania
ihastus Ihastelkaa vaan pukuja :D
kaverini eivät pidä cosplaysta  Hanki parempia kavereita  Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikesta ja silti voi olla kavereita.
liimaa kuprujen alle Noh, tässä on kyllä vähän huono auttaa kun en tiiä mistä kupruista ja millaisesta liimasta on kyse.
opettaja vaatteet *köhmizuhoköh*
pakko täältä kipittää katin alle kynsi jää Kuulostaa hienota lorulta, mutta ei sano miulle kyllä yhtään mitään.
parempia kirveen teriä kuopiosta ...Noh miulla on kokemusta vaan noista megalomaanisen suurista ja sekin piti itse tehdä. Ei ole Kuopion kirvestarjonnassa kehumista.
pienet tissit jesari No ei ne sillä jesarilla kyllä kasva, vaikka söisitkin sitä. 
pikkuhousut cosplay Pikkuhousut on ihan hyvä pitää jalassa myös cosplayatessa. Bokseritkin on joskus jopa suositeltavat.
valtavat tissit Väärä blogi taas, sori. Ei löydy megahinkkejä eikä valtavia tissejä.
yleisimmät salaisuudet Narniavaatekomero? Yömyöhään asti pukujen tekeminen? Cosplaykateus? 

Paljon on tissejä. Hakusanoissa.

Luen varmaan liikaa muoti/lifestyle blogeja, kun tunnen painetta tehdä jonkinlaisen erityispäivityksen näin juhlan kunniaksi. Päivä Ilonan kanssa –päivitys olisi kuitenkin uskomattoman tylsää, enkä minä oikein halua antaa teidän lukijoiden päättää esim seuraavaa asuani. Meinasin kirjoittaa kesän tulevista puvuista, mutta se kirjoitus jäisi lyhyeen kun en itsekään niitä pukuja vielä tiedä (!). Ennen varsinaisia kesäprojekteja, olisi tässä listalla melkoinen määrä puolivalmiita tai pienempiä pukuja odottamassa viimeistelyä tai kuvaamista. Kisapukuja pitäisi päättää viimeistään tässä vaiheessa ja miettiä mitä kaikkia kisoja sitä lähteekään kokeilemaan kesän aikana. Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Mutta en tee sitä tänään, vaan rupean korjaamaan kuivumisvaiheessa ikävästi käyristynyttä Beatrixin miekkaa. Kuvia raivoavasta bloginpitäjästä heittämässä proppeja alas parvekkeelta mahdollisesti siis luvassa ensi kerralla. 


Ilona

ps. Muistin lopultakin lisätä tuon hakukentän tuonne sivulle, pitäisi löytyä kaikki entistäkin helpommin täältä blogista. Itseäni ainakin ärsyttää edestakaisin selailu tuolla blogiarkiston puolella. 

6 February 2011

Beatrix WIP ja taas se kahden viikon kirous

Hercule Poirot on ratkaissut monet mysteerit äänikirjoilla samalla, kun minä olen sotkenut kämpän täyteen lankoja, kangaspalasia, softista ja maaleja. Mutta Beatrix on alkanut edistymään! Edistyminen on tosin tällä viikolla hidastunut ihan minimiin, kun työt vei taas hetkellisesti aikaa, jospa alkavan viikon työttömyysjakso taas saisi rattaat pyörimään vähän nopsemmin. 

Ilona 25v voisi myös opetella katsomaan ja käsittämään mystistä kalenteria, eikä kuvitella, että Chibiconiin on aikaa kolme viikkoa. Nauroin ihan ääneen kun tänään todellisuus iski ja tajusin, että kahden viikon kirouksessahan tässä taas ollaan, kuinkas muutenkaan. En näköjään vaan ikinä opi.

Work in progress kuvia luvassa tällä kertaa. Mitään kamalan jättimäisen loistavan upeita keksintöjä hulluista kierrätysajatuksista ei ole luvassa, aika perusmeiningillä mennään. Koitan pitää kameraa mukana kaikissa puvun kommelluksissa, tässä siis vasta ensimmäinen erä. 


Peruukki tuli ebaystä oikein nätisti ja myöhästyneen lähetyksen takia sain myös kaksi kappaletta ruman vihertävänsinisenharmaita clip-op-lisäkkeitä. Vielä joku päivä keksin niille käyttöäkin... Peruukki on aivan hurmaava väriltään, juuri kaksivärisyyden takia tähän ihastuin. Näillä näkymin tuo pituus ei kuitenkaan aivan riitä noihin Bean pötkylöihin, joten vähän ensi viikolla on tukan lisäystä luvassa. Katsotaan löytyykö omista varastoita sopivaa väriä ja sopivasti tuhottavaa tukkaa, vai päädynkö värjäysoperaatioon.

Kengissä käytin kerrankin kierrätystä, kun siivotessa tuli vastaan Daggerin vanhat kengät. Yleensä en raaski tuhota puvun osasia, koska pelkään sitä hetkeä kun tekeekin mieli pitää jotain asua uudestaan ja se onkin ihan palasina. Mutta Daggerista tiedän, että en sitä tule uudestaan pitämään, tai jos tulen, niin siitä menee niin iso osa kokonaan uusiksi, ettei kenkien uudestaan tekeminen harmita yhtään. Ja en oikesti tiedä mikä laiskuus on iskenyt, kun en ole vuonna 2009 hankkinut punertavaa nahkaa bootcovereihin, vaan maalannut ruskeaa nahkaa. Ei näin. 

No ei ne ihan kamalalta edes näyttäneet. Ja on niin söpösti käsin ommeltu.
Alta vähän vähemmän söpö.

Vesiliukoisen liiman käyttö kannattaa, koska ohoh, sen saa vedellä pois!
Erikeepperillä liimatut bootcoverit saa irti puhtaalla väkivallalla ja liimat saa kostealla paperilla hautoen kokonaankin katoamaan. Nämä kengät palveli hyvän elämän kirpparilta jo alunperin ostettuina talvikenkinä pari vuotta ennen cosplayelämään siirtymistä. 
Maxi Kodintukun myyjä katsoi ehkä vähän pitkään kun hamstrasin tarjouksessa olleita softiksia.

 

Opettaja -lehdestä saa tehtyä hyviä panssarin kaavoja
Panssaroinnissa on käytössä tällä kertaa softis, jonka liimailut on vuorossa alkavalla viikolla. Samasta materiaalista valmistuu myös käsipanssarit, kämmenosat 6mm ja muuten 2mm paksuisella softiksella mennään.

Vatupassi viivottimena, kahdenlaisia mittanauhoja, suorakulmamitta ja askarteluveitsi. Ja eikun töihin!
Miekan tekeminen sujui suunnitellusti, eli lähdin toteuttamaan Save the Queeniä finnfoam levystä. Taaskaan en osaa hinta- tai muitakaan tietoja tarkasti kertoa kun tämä 3 cm paksuinen levy on sukulaisilta pihistetty. Mutta kuulopuheet kertovat jättimäisen levyn hinnan olevan jossain 6 euron hujakoilla. Tai ainakin joskus olleen. Lanin kirveessä käytin 6 sentin levyistä levyä, tämä puolet kapoisampi oli huomattavasti helpompaa työstää, sahaa ei tarvinnut koko komeudelle näyttää kertaakaan, kun pelkällä paksulla askarteluveitsellä pärjäsi mainiosti. Eli siivon määrä oli paljon vähäisempi kun finnfoamsahanpurua ei ollut aivan kaikkialla.  


Huomatkaa ergonominen työasento ja työhön sopiva vaatetus. JA AINA VUOLLAAN ITSESTÄ POISPÄIN! Olen selvästi saanut huonoja vaikutteita jostain...

Miekasta oli onneksi nätti referenssikuva. Pituus sen sijaan vähän mietitytti, kun pelissä Beatrix sekä pitää miekkaa huotrassa vyötäisillään, jolloin sen pituus ei voisi olla enempää kuin neidin jalat, ja taistelussa miekka sitten kuitenkin on hahmon itsensä mittainen. Tein kompromissin, eli ihan sitä 180 senttiä en lähtenyt tavoittelemaan, vaan semmoinen maasta nenään asti yltävä miekka riitti oikein nätisti.  Näistä mittasuhteista saatoin joskus kiroillen avautuakin... 

Hiekkapaperilla saa veistojäljet kauniisti katoamaan

Seuraavaksi miekan kanssa olisi vuorossa päällystys, jossa tällä kertaa testaan ihan paperi-liisteri –yhdistelmää. Sen pitäisi antaa tarpeeksi tukea finnfoamin höppöiselle rakenteelle ja olla sopiva pohja maalausta varten. Pitäisi. Katsotaan miten käytännössä käy. Kahvan muotoilu ja palasista rakentelu tulee varmasti olemaan myös hermoja lepuuttavaa hommaa.


Eipä muuta, tämä oli perinteinen hei olen elossa ja perhana taas kaksi viikkoa ennen conia ihan kiirepallerona tekemässä liian haastavia juttuja –merkintä. Ja kuten huomaatte, tästä puuttuu kokonaan kaikki puvun kangasosat, joihin en ole vielä siis koskenutkaan. Kankaat tuijottavat tälläkin hetkellä syyttävästi ja niiden kimppuun suuntaan heti huomisen suursiivouspäivän jälkeen. Lisää kuvia ja kiirettä luvassa ensi viikolla!

Ilona