Desucon-päivitysten loppumaton virta alkakoon tästä! Tämä päivitys on ihan puhdasta kisafiilistelyä, jotain fiksumpaa (hah) juttua puvusta ja kaikesta muusta saatte myöhemmin.
En ole vieläkään täysin tiedostanut, että oikeasti voitin Eurocosplayn karsinnan ja lähden lokakuussa Lontooseen. Oletan, että kunhan puhun ja kirjoitan lauantain tapahtumista riittävästi, alkaa koko juttu vähän kirkastua. ”Miltä nyt tuntuu?” kysymyksiin vastaan edelleen, että aivan selittämättömän, käsittämättömän upealta!
Viime vuoden kisafiilikset voitte käydä kertaamassa
täällä. Silloin olin äärimmäisen epävarma puvustani ja pääsin lavalle melkein pelkästään muiden ihmisten kannustamisen takia. Oletin olevani kisan viimeinen, joten yllätys kolmannesta sijasta oli melkoinen. Kuten ehkä näkyi itkemisen määrästä.
Tänä vuonna oli jännästi hyvin erilainen ja samanlainen tilanne yhtä aikaa. Pukuun olin täysin tyytyväinen. No kenkiä lukuun ottamatta, mutta kuitenkin. Puku oli sellainen, että oletin sillä pärjäävän. Lavasteet ja esitys olivat muhineet mielessäni yli puolen vuoden ajan ja pidin niistä itse ihan hirveästi. Olin oikeastaan tosi luottavaisin mielin menossa kisaamaan vielä lauantaina aamulla.
Ja sitten hain lavasteet pois autosta kello yksi lauantaina. Lavasteiden taustalevyt on kaksi 2m mittaista finnfoamlevyä, jotka olivat vielä Kuopiosta lähtiessä oikein hyvässä kunnossa. Jätin lavasteet kuitenkin koko perjantaiksi autoon, koska en tahtonut viedä niitä esim bäkkärille, koska oletin, että muutkaan kisaajat eivät saisi kamojaan tuoda ennen lauantain kisaa (noh, cosplayvastaava kyllä sanoi, että kuka tahansa kisaaja olisi kyllä saanut tavaroitaan tuoda jos olisi pyytänyt) enkä narikkanatsina tahtonut kuormittaa jo valmiiksi täyttä narikkaa yhtään enempää.
Kaiken miun lauantaisen stressin ja ahdistuksen syynä oli siis oikeastaan desusää. Ja se, ettei desusäätä ollut perjantaina. Koska finnfoam-levyt + auringossa lämpenevä auto = vääntyneet finnfoam –levyt. Lavasteet, joiden kokoamisen piti olla aika simppeli homma, muuttuivatkin vesiputousten aiheuttajiksi, kun koetin suoristaa levyjä. Eiväthän ne mitään suoristuneet, joten parin tunnin ajan ennen kisaa lähinnä kiroilin ja stressasin takahuoneessa. Tuomaroinnissa sentään osasin muistaakseni noudattaa oma ohjettani ja olla kertomatta mikä kaikki oli menossa pieleen. Elämäni stressaavimpia hetkiä oli ne pitkät minuutit, kun muut kisaajat olivat lavalla ja miun omat lavasteeni olivat sermin takana kuten joten kokoon kyhättyinä.
Ekat itkut tuli kyllä vasta siinä vaiheessa, kun cosplayvastaava kysyi, että olenko kunnossa. Onneksi olin toiseksi viimeisenä lavalla, kerkesin parkua parin vesiputouksen verran kyyneleitä ja rauhoittua ennen lavalle menoa. Niinpä lavalle ei mennyt lavasteista stressannut Ilona, vaan keikkoja rutiinilla heittävä ja jokaisesta sekunnista lavalla nauttiva galaktinen diiva Sheryl. En muista juuri mitään lava-ajasta, päätin vaan antaa mennä. Esitys oli harjoiteltu sen sata kertaa, tosin ei kertaakaan lavasteiden kanssa tai edes kaikki vaatteet päällä.
 |
| Joonas Forsell kuvasi |
Lavalla oli Sheryl, heti kun astuin lavalta pois, oli taas Ilonan itkuvesiputous bäkkärin pukuhuoneessa. Esityksestä ei jäänyt itselleni oikein mitään fiilistä, se vaan meni, ja kaikki lavastestressi ja ahdistus ja pettymys purkautui taas sitten vollotuksena. Hallcosplayn ajan itkemisen jälkeen olo oli taas aika tyhjä. Onneksi juonto ei kuulunut kauhean hyvin pukuhuoneisiin asti, muuten olisin kuunnellut palkintojenjaon sieltä ja joutunut juoksemaan melkoisen matkan lavalle.
Miulta pari ihmistä kysyikin jo lauantaina, että olinko muka oikeasti yllättynyt, että sijoituin. No edes minä en ole niin tyhmä, että jos miulla olisi aavistustakaan siitä, että haen lavalta palkintoa, heittäisin puolet vaatteistani pois, itkisin irtoripset silmistäni ja näyttäisin muutenkin ihan puolipukeiselta! Vielä joskus lupaan näyttää edustavalta myös palkintojenjaossa, ilman itkemistä ja oikeasti kisapuku päällä!
 |
| Kimmy kuvasi, näytän just siltä että padot murtuu uudestaan sekunnin päästä. |
Ensimmäistä kertaa uskalsin katsoa oman esitykseni näin pian tapahtuman jälkeen, yleensä en siihen pysty. Tässä ensin vähän huonommalla laadulla, mutta varsin läheltä kuvattuna, alkaen about 41 minsan kohdalta:
Ja tästä se löytyy 8 minuutin kohdalta OF:n kuvaamana katsomon yläosasta
Ja näin tälleen jälkikäteen on pakko kommentoida (että ohoh, pyllyni!) että eihän tuo niin pahalta edes näytä. Nuo lavasteet siis. Esityksen kikat kuten setelit hihoista ja veren yskiminen onnistuivat, kaiken kaikkiaan homma meni siis paljon paremmin kuin mitä lauantain jälkeen itse oletin. Eli okei, myönnän, vähän oli ehkä turhaa se kauhea parkuminen kisan jälkeen, ennen kisaa stressasin kyllä ihan oikeasti ja aiheesta, koska voi vääntyvät finnfoamit. Tarkempia kuvauksia lavasteista ja puvusta saatte vielä, kunhan kaivelen kuvat tietokoneeni syövereistä. Videotakin voisin melkein lupailla, ainakin jos vielä muutama lukija ilmestyisi ja saisin nätin 150 täyteen bloggerin lukijoihin.
Odotatte kaikki varmaan, että otan oman lusikkani ja pyöräytän sitä tässä draamasopassa, joka voitostani nousi? Enpä aio sitä oikeastaan tehdä, kaikki oleellinen ja virallinen on jo sanottu
täällä ja varsinainen vastine
täällä. Minulla ei narikkavastaavan ole ollut mitään tekemistä kisajärjestelyjen kanssa (lol, tänä vuonna en valinnut itse edes narikkavänkäreitäni ;D), enkä saanut minkäänlaista erityiskohtelua verrattuna muihin kisaajiin. Jos näin olisi ollut, niin ulina olisi ihan aiheellista.
Niin monet ovat olleet huolissaan, että otanko ihan kamalasti itseeni kaikki kommentit ja kritiikin, mutta ei huolta. En ota. Miusta keskustelu tuomaroinnista ja esimerkiksi mahdollisesta jääviydestä on oikeasti ihan paikallaan, eihän siitä ole pitkä aika kun aiheesta itsekin kirjoitin. Tässä tapauksessa taitaa vaan olla kyse ennen muuta väärinkäsityksistä ja siitä, että kommentoijat eivät tunne cosplaykisojen ja conien järjestämistapoja. Mutta luotan siihen, että tästäkin keskustelusta voi poimia niitä oikeasti oleellisia ja rakentavia pointteja ja ajatuksia.
Eniten olen pahoillani tuomareiden puolesta, jotka tämmöiseen höykytykseen joutuivat, omasta puolestani en voi olla lähinnä naureskelematta varsinkin vähemmän rakentaa palautetta sisältäville kommenteille. Koska toki tiedän oman pukuni ja esitykseni kaikki virheet tuhat kertaa paremmin kuin kukaan takarivistä sitä seurannut taneli ja kyllä kisaesityksiä saa arvostella, eri mieltä saa olla, kritiikkiä saa antaa. Jos jonkun mieli paranee siitä, että pääsee miun pukuani tai esitystäni haukkumaan ja arvostelemaan, niin en minä siitä rikki mene, enkä menetä edes yöuniani.
 |
| Kuulopuheet on paras :D ja taidottomuus :D |
Ilona
ps. No olihan se ECC-voittokin ihan jees, mutta cosplayurani huippu on kyllä tässä:
 |
| EI IHAN HUONO! |
