Acon11: Spefi-Ilona ja Pris

Jos Blade Runner -elokuva on vielä katsomatta, niin nyt häpeämään ja leffa tulille ensi tilassa. Tämän näkeminen kuuluu jo yleissivistykseen.

Pris on oleillut tuolla cosplay-kansiossani jo pari vuotta odottamassa, että innostus iskee. Ja sehän iski juuri viikko ennen Finncon-Animeconia (huomatkaa miten korrektisti vaihtelen tapahtuman nimea oman vaatetukseni mukaan :D). Minusta on kiva välillä yhdistellä pukua ja tapahtumaa, eikä yhden maailman parhaan skifileffan hahmo tietenkään sopisi mihinkään muuhun listallani olevaan coniin yhtä hyvin, kuin Finnconiin. Sunnuntaikin kyllä kului siellä Animeconin puolella suurimmaksi osaksi, vaikka kävinkin välillä pyörimässä spefialueellakin. Prisin lisäksi Rachael vähän kyllä kutkuttelee cosplaylistalla, tosin yhdessä niin monen muunkin kutkutushahmon kanssa, että katsotaan milloin neidin vuoro tulee.

Pris oli aivan ihana puku tehdä. Muokkasin vanhoja paitoja, tein shortsit ja pääsin leikkelemään sukkahousuja (neljänsistä tuli lopulta mieluisat). Vanhat, jo pohjastaan puhki olleet ballerinatkin pääsivät vielä kerran palvelemaan conikenkinä, eikä kerrankin tarvinnut valittaa epämukavista jalkineista. Prisin kohdalla tukka ja meikki tietysti olivat ne tunnistettavimmat tekijät. Raskaita maskeerauksia en edelleenkään suosittele kenellekään kesäkuumalla, Grimasin rasvaliukoisilla väreillä mentiin ja ei ne mitään herkkua olleet kasvoille. Valkoinen kyllä pysyi aika kivasti, mustaa sai korjailla usein. Musta luomiväri kyllä sitoi väriä ihan nätisti.

Toki heti puvun tekemisen jälkeen kriitikko-Ilona nipottaa vaikka kuinka monesta jutusta. Oikeasti Prisillä taitaa olla päällään hihaton haalari, jonka päällä harsokangaspaita, mie tein erilliset shortsit ja paidan ja tungin harsopaidan topin alle. Peruukki on hauskasti alunperin Prissin (tupla ässällä) kaappicosplayssa käytetty, nyt se lyheni ja tupeerasin vielä reilummin. Ei se ihan just sellainen ole kuin pitäisi, jos tämä asu uudestaan lähtee ulkoilemaan, uusi tukka pitää hankkia.

Koko päivän ajan säikyttelin tuttuja, jotka eivät tunnistaneet minua ollenkaan ennen kuin aloin itse juttelemaan. Päivän aikana ei siis tullut yhtään satunnaista kaverikohtaamista tai uusiakaan tuttavuuksia, kun näytin niin pelottavalta. Sen sijaan kun aseman vessassa kävin pesemässä naaman, vaihtamassa desupaidan päälle ja päähän jättitukan, kesti puoli minuuttia ensimmäisen hei ilona –huudahdukseen. Tytti tarjosi kivaa junanodotteluseuraa. 

Molemmat viikonlopun puvut olivat pikkaisen underground-kamaa, mutta sekä Mizuhon että Prisin kohdalla ne muutamat kuvien pyytäjät tai juttelemaan pysähtyneet tuntuivatkin sitten olevan aidosti innoissaan hahmojen näkemisestä. Se on kuulkaas tarkkaa tämä tasapainottelu sopivan tuntemattomien hahmojen kanssa, ettei ihan jää huomiotta kuitenkaan. Koska sehän olisi ihan kamalaa. 

Sanoinkin jo edellisissä päivityksissä, että aconissa oli jotain erityisen ihanaa pukujen puolesta. Jotenkin desussa ja nekossa olen onnistunut stressamaan niin karmeasti, että semmoinen aito cosplayn ilo on jäänyt vähemmälle. Nyt viikossa kyhätyt puvut ihanista hahmoista tekivät osaltaan koko viikonlopustakin ihanan, varsinkin kun ei ollut mitään järjestämis- tai kisastressiä. Pitäisi vaan muistaa ostella varastoon kankaita ja peruukkeja ja olla lyömättä mitään lukkoon, niin voi tehdä viime hetken pukuja, jotka voi sitten oikeasti jättää kesken jos ne jää valmistumatta. ...tai sitten voisi tehdä niitä pukuja ajoissa valmiiksi.

Tracon on edelleen yksi kaunis kysymysmerkki. Puolet minusta tahtoo kisaamaan, toinen puoli mammoilemaan ja voi tätä valinnan tuskaa! Jään tuijottelemaan refekuvia yömyöhään saakka ja vatvomaan että mitähän tässä oikein tekisi.

Ilona

Acon11: Jälki-istuntoa kaikille

Animeconin lauantaina olin melkein kuin töissä, kun pukuna oli Onegai Teacherin ihana alienope Mizuho Kazami. Sarja oli yksi ensimmäisiä animuteoksia mitä katsoin ja josta oikeasti tykkäsin, mutta tämän puvun tekeminen tarvitsi silti vähän ulkopuolista suostuttelua ennen toteutumistaan. Jostain syystä cosplayuran alussa opehahmon cosplayaaminen, varsinkin kun Mizuho nyt on semmoinen... Mizuho, ei oikein houkutellut. Jotain on ilmeisesti miun suhtautumisessa pukuilemiini hahmoihin muuttunut tai opehahmot ei enää tunnu niin tyylittömiltä (äh, englantilaiset sanoo sen paremmin, tacky), sillä minua ei tarvinnut kauhean pitkään suostutella tämä nyt kuitenkin tekemään. Ja voi että olen iloinen että suostuin, pukua oli ihana tehdä ja vielä ihanampi pitää conissa päällä.

Peruukkihan on hankittu jo ikuisuus sitten. Juuri tämmöisiä tapauksia varten ostelen potentitaalisia peruukkeja varastoon heti kun jokin hahmo alkaa mietityttämään. Kun inspiraatio johonkin hahmoon iskee viikko ennen conia, peruukin puuttuminen ketuttaa ihan vietävästi. Peruukin kanssa taistelin vielä torstaina ennen conia, kun huomasin, etten oikein osaakaan kihartaa peruukkia. Suoristamista on tullut tehtyä usein, mutta nyt kun piti saada kaksi isoa kiharaa tuonne taakse, meinasi mennä sormi suuhun. Peruukin kuitu on varmaan ainakin osittain lämpösuojattua, sen verran tujuja lämpötiloja sain käyttää ennen kuin kihartuminen tapahtui. Testasin niin rullia+hiustenkuivaajaa+lakkaa, suoristusrautaa kuin loppujen lopuksi ihan perus piippari-kiharrinta, jolla kiharat loppujenlopuksi onnistuivat. Prosessin aikana kyllä kivasti paloin myös kuituja, mutta eipä noita nähnyt kun nostin kiharoita vähän ylemmäs.  Muuten tukka oli kiinni lähimarketin hiusklipsillä, joka jäi kivasti tukan alle piiloon ja jonka piikit tunkeutuivat melkein yhtä kivasti aivoihin. 

Ainoat itsetehdyt osiot puvussa ovat liivi ja kaulakoriste. Liivikangas ei ollut fiksuin valinta, mutta kun punaista kangasta oli valmiina kotona, päätin käyttää sitä miettimättä sen toimivuutta. Ihan kivalta tuo kuitenkin näyttää, vaikka joustavuutensa takia aiheuttikin pieniä hermoromahduksia ompelun aikana. Onneksi alan oppia tukikankaiden käyttöä edes vähän, niin kauluskin suoristui kivasti.

Kaulakoriste on Fimo Cernit Premo! massaa maalattuna askartelumaaleilla, lakattuna ja liimattuna kultaiseksi maalatun softiksen päälle. Muutama lakkakerros teki korusta kivan kiiltävän, eikä maalatessa jääneet siveltimenjäljetkään näy ihan hirveästi. Kengät, paita ja hame on kaikki ostojuttuja. 

Piilolinssit vähän raivostutti. Ei näitä kyllä violeteiksi voi sanoa kuin hyvällä mielikuvituksella, ja kun kerrankin oli lasit (ei tosin omat ja vähän liian vähillä miinuksilla) käytössä, olisin ihan hyvin voinut hankkia vahvuuksettomat ja paremman väriset. Nyyh.

Sekä Mizuhon että sunnuntaisen puvun tekeminen oli jännä kokemus, kun aikaa oli todella vähän, mutta paineita vielä vähemmän. Annoin itselleni luvan heittää molemmilla puvuilla vesilintua, jos ne eivät olisi silmää miellyttäneet. Oli taas pitkästä aikaa hauska kokemus tehdä pukuja, joista ei ollut huudellut viikkokausia blogin puolella ja joista raivoaminenkin on rajoittunut irkin puolelle.  Mizuhoa valokuvattiin conissa muutamaan kertaan ja parit oikeasti hyvät keskustelutkin tuli käytyä sarjasta. Lyhyestä tekoajasta huolimatta puvusta tuli varsin näppärä ja se meneekin voi pitää vielä uusiksi joskus jossain –laatikkoon. Sinne alkaa kertymään jo ihan kivasti tavaraa.

Kuvausrekvisiitan ja pukuinnostuksen tarjosi Jaksu

Spefisti-Ilona ja sunnuntaipuku tulee esittelyyn varmaan huomenissa.

Ilona

ps. Mizuho on myös fiksu nainen.

Acon11: Turusta selvitty hengissä

Heh heh, ”selvä” -sanan käyttäminen tämän viikonlopun osalta on vähän ironista. 

Finncon-Animecon itsessään ei herättänyt suuria tunteita positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, viikonloppu oli ihana conista riippumattomista syistä. Ilona-hengaajaernu tässä hei!

Melkein Turussa, säätila melko masentava.

Finncon-Animecon oli tämän vuoden coniryppäästäni se eniten ”ehkä”-sarjassa pyörinyt. Vain viikko Nekon jälkeen Turussa oleva coni, jonka mielessäni yhdistän lähinnä hengaamiseen, random fffighteihin ja vähän lisähengaamiseen, olisi tippunut ensimmäisenä pois, jos jokin coni olisi pitänyt välistä jättää. Kun majoitus kuitenkin järjestyi paremmin kuin hyvin (kiitos niidel ja hui < 3) ja Kcs:n kokous pidettiin Turussa, päätin kestää ne vajaat 6 tuntia suuntaansa, jotka junassa matkustaminen vei ja sivistää itseäni käymällä ensimmäistä kertaa elämässäni lounaisrannikolla. Turun nähtävyyksiin tai mihinkään muuhunkaan en kyllä kerinnyt tutustumaan, jokin joki siellä kyllä näytti olevan ja kyllähän se pikkaisen muistutti Kuopiota. 

Uhkaavia pilviä taivaanrannassa

Tulin Turkuun perjantaina, mutta conipaikka kutsui vasta lauantaiaamuna muutaman nukutun tunnin jälkeen. (kiitos niidelin pohjaton baarikaappi...) Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja pudistelin jo päätäni koko viikonlopun onnistumiselle, mutta onneksi sää parani selkeästi. Verrattuna Nekon karmeaan kuumuuteen oli Aconin ilma paljon siedettävämpi, vaikka lauantaiaamun kosteus kyllä aiheuttikin tiloihin trooppista ilmastoa. Yllättäen olin osannut pukeutua säätilaan sopivasti, ei ollut kylmä eikä kuuma koko viikonloppuna.

Anikissa piisaakin jo kritiikkiä conin järjestämispuolta kohtaan, eikä miullekaan hommasta jäänyt kauhean vakuuttunut olo, kun esimerkiksi naurettavan pieneen narikkaan jonottaessa kuulin viiden minuutin aikana infon vastaavan kolme kertaa ”en tiedä” ihan peruskysymyksiin. Huhupuheena kuulin perjantaina etsityistä cosplaytuomareista, vänkäreiden puuttuvista työvuorolistoista, vänkäreiden nakittamisesta myös työvuorojen ulkopuolella sekä yleisestä säätämisestä. Toki perusconikävijälle tämä säätö ei varmaankaan näkynyt. 

Random fffightia pihalla. Kuinka yllättävää.

Jollain oudolla tavalla tykkäsin yliopistosta conipaikkana. Vaikka rakennukset olivatkin jakautuneet melko pitkän matkan päähän toisistaan, paikkojen löytäminen oli välillä vaikeaa ja selventävät kartat meinasivat lähinnä vaan sotkea, oli conipaikka kuitenkin oma alueensa, jonka poikki kävellessä tunsi olevansa irrallaan normaalimaailmasta. Samasta syystä tykkäsin Bakaconin aikaisemmista tiloista. Kun en mennyt massaohjelmiin, en kokenut missään vaiheessa, että conissa olisi ollut tungosta tai liikaa ihmisiä, mutta voin kyllä kuvitella miten tuskaista olisi ollut jos koko viikonlopun sää olisi ollut sateisempi. Istuma- ja kuvauspaikkoja löytyi kivasti niin sisältä kuin ulkoakin ja kun ohjelmiin juoksemisesta en ottanut stressiä, ei yliopistoa tarvinnut kipittää päästä päähän ihan tukka putkella. 

Aurinkoa ja pihahengausta.

Ennen conia ohjelmakartta yllätti positiivisesti. Siellä oli jopa päällekkäisyyksiä mielenkiintoisilta kuulostavien ohjelmien kanssa. Toki kiinnostavista ohjelmista suurin osa keskittyi conien tekemiseen eikä animeen tai mangaan, mutta nooh, parempi sekin kuin ei ohjelmaa ollenkaan. Lauantai varsinkin näytti ohjelmatykitykseltä, mutta olen oppinut itsestäni jo sen verran, että yleensä conissa väsähdän saleissa istumiseen varsin nopeasti, enkä nytkään ottanut mitään stressiä ohjelmien näkemisestä. Cosplaykisat jätin kokonaan välistä, kun kisaan jonottaminen oli jo pelkästään ajatuksena ihan kuvottava. 

Ihana Hoothoot ja sienet.

Päädyin lauantaina sitten katselemaan Janne Elffi Rusasen Proppien rakentamisen lyhyttä oppimäärää, Antti Myyrän Yksityinen tekee conitkin paremmin -esitystä ja Lassi Väänäsen Maailmanlopun conia. Kaikki ohjelmat olivat mukavaa seurattavaa, joskaan mitään uutta niissä ei minulle ollut. Elffin luento oli uudistettu versio jo kertaalleen kuullusta proppeilusta Bakasta, Antin kanssa kaupallisista coneista on tullut juteltua jo muutenkin ja Lassin kanssa keskustelin tulevasta animeconista noin kolme tuntia jo valmiiksi menneellä viikolla. Mutta mukava oli herroja kuunnella. Väliajat sekä lauantaina että sunnuntaina menivätkin valokuvaushommissa.

Miun lempparipuku koko viikonlopulta. Tara < 3

Lauantai-ilta kului Kcs:n kokouksessa ja äänestystuloksista hämmentyneenä saunoillessa. Yöllinen Turku oli kaunis ja Teerenpeli aina jees, vaikka ikäraja ja portsari ikävästi hajottikin porukkaa.  Edellisen yön tapaiset vajaan neljän tunnin yöunet alle ja conia jatkamaan.

Jokin joki, joitain tyyppejä.

Sunnuntai oli jo vähän väsypäivä, kävin vain kurkistamassa osan Teemu Sandblomin Starblom tähtien kanssa –talkshowta, joka oli parempi kuin odotin, ja Animeconin perilliset paneelia, joka tarjosi ohjelmallisesti kyllä conin suurimman pettymyksen. 

Jos ohjelmaa suunnitellessa joku todella luuli, että 45-minuuttia riittää neljälle panelistille näin laajassa aiheessa, niin reality check please. Homma pääsi vasta ihan aluilleen kun piti jo lopettaa, mitään varsinaista keskustelu ei edes ehditty käymään ja alun kysymysten olisi pitänyt olla paljon jämäkämpiä. Paneelinvetäjän olisi pitänyt oikeasti vetää paneelia, eikä höpötellä itse pitkään ja antaa muiden höpöttää vielä pidempään. Tulipahan ainakin selväksi miten kukin neljästä esillä olleesta conista on syntynyt, mutta se oli suurimmalle osalle kuulijoista jo muutenkin selvää ja yleisö olisi tahtonut kuulla jo jotain muuta. Tuolla panelistiporukalla olisi varmasti saanut aikaan kunnon keskustelua, oli todella harmi, että nyt sille ei annettu riittävästi aikaa.

Ja se on kyllä kumma, miten noista cosplaytarvikkeista saadaan niin usein draamaa, mutta oishan se kyllä kamalaa, jos conin pitäisi hankkia jotain hakaneuloja pukuilijoille, siis ihan kamalaa. Note to self, kirjoitan conin cosplaypakeista joskus pidemmästikin, nyt niidel kyllä tiivisti aikas hyvin tuolla ps. -osiossa. Ja tuo päivitys muutenkin on < 3

En ole ruuan suhteen nirso, mutta ihan karmeaa kuraahan tuo ruoka oli. Nuudelimössöä lisämössöllä, hyi yök.

Onneksi fiksuna tyttönä ostin junalipun illan viimeiseen Kuopioon lähtevään junaan jo aamulla, ounastelin sen olevan täpötäynnä coniväkeä. Asema pullisteli conittajia, mutta junassa tilanne ei ollut ihan niin paha; itse sain röhnöttää koko matkan kahdella penkillä, kun viereinen paikkan oli jatkuvasti tyhjä. Olen vanha ja raihnainen ja animetunnareiden yhteislaulu junassa ei matkanautintoani lisännyt, mutta onneksi Tampere ja Jyväskylä karsivat ernujen määrän vaunussa jo pienemmäksi.

Kasvot vähemmän kalvakkoina junassa. Viikonlopun heräteostoperuukille löytyi heti käyttöä sekä la että su, kun oma tukka ei peruukkipäivien jälkeen ollut erityisen kauniissa kunnossa.

Ei tullut turha reissu Turkuun. Seura oli mahtavaa, herpderp-hengauksen lisäksi tuli oikeasti juteltua ihan asiaakin ja puvuistani oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä fiilis. Tästä on hyvä jäädä conitauolle ainakin Traconiin asti. Acon puvuista tulee päivistystä heti kun jaksan käännellä, väännellä ja muokata noita kuvia.

Ilona

ps. Tommoinen yks tapahtuma on kanssa tulossa, piti sitäkin vähän mainostella viikonloppuna:

Esucon!

Vai ehkä kuitenkin Desucon Frostbite (featuring facepalmaava, vastentahtoinen mainosmalli Hootti)

Elffin luennolla pystyi keskittymään oleelliseen.

http://winter.desucon.fi/ ja ihana Ilse