Whedonverse 1/12: Bad Girls are bad

Lupailin tuossa uuden vuoden kynnyksellä toteuttaa joka kuukausi (ainakin) yhden puvun Joss Whedonin sarjoista. Kivasti heti ensimmäisen kuukauden puku jäi kuukauden toiseksi viimeiseen iltaan. Ihan omassa olohuoneessa kuvattavaksi pääsi jo puolen vuoden ajan kaapissa odotellut Faith, tällä kertaa kolmannen kauden käänteentekevästä Bad Girls –jaksosta.

Eipä tästä oikeasti ole mitään kerrottavaa, kun kaikki on valmiista vaatteista koottu. Nahkahousut saattavat näyttää ihan syystä tutuilta, samat pökät nähtiin jo Buffyn kintuissa aikaisemmin. Nekin, kuten kaikki muutkin puvun osat, on aikoinaan kirpparilta löydetty.

Mutta oli varsin piristävää tehdä tämmöinen keräilypuku. Harmi vaan, että kaapista ei löytynyt yksiäkään ruskeita piilareita, joten piti mennä noilla vähän luonnottoman mustilla tapauksilla. Paremmat kuitenkin kuin omat sinisimmut.

Päätän huomenna viimeistään ensi kuun puvun ja lupaan tehdä sen valmiiksi jo himpun verran aikaisemmin, koska kuun keskivaiheilla larpahtelut ja blogimiitti vienevät vapaa-aikaa ja sitten onkin tuo Cruise, (hyttejä on muuten vielä myynnissä VIIKON ajan) jonne pitää ommella varmaan jotain. Ja tehdä ohjelmaa.

Onpas myös virkistävää olla kirjoittamatta mitään syvällistä tai siistiä. Tai oikeastaan juuri mitään muutakaan. Kivasti vaan kuvia saatte. Ettekä niitäkään edes kovin montaa :3

Ilona

Onko millään mitään väliä ja miten harrastat cosplayta oikein

Eli Ilona burgeroi omasta luennostaan osa 2. 

Jos luentoni on näkemättä, niin ei huolta, lukekaa vaan. Jos olitte luennolla, lukekaa silti, eksyn aika kauas jopa siitä, mitä luennolla sain sanottua.

Heitin luennollani ilmaan seuraavat kysymykset:

Ja joka kerta päädyin toteamaan ihan saman asian. Tärkeintä on, että itse tunnet olosi hyväksi siinä puvussa.

Kuulen jo, miten huokailette, että ei kai TAAS yhtä päivitystä cosplaysta ja ulkonäköpaineista, eikö tästä nyt ole jo sanottu ihan kaikki moneen kertaan? On, ja monta kertaa paremminkin kuin mitä minä osaan sanoa, mutta kirjoitan silti. Hah! Tosin sanon paljon muutakin kuin vaan ulkonäköjuttuja, joskin niistäkään tuskin mikään on kovin originellia ajatusta. Hah taas! Olen blogiurani huipulla ja se on kilahtanut minulla niin pahasti hattuun, että kirjoitan ihan mitä haluan tänne omaan blogiini! Hah!

Mutta aloitan sillä tiivistyksellä. Koska ei ulkonäöllä, iällä tai sukupuolella ole yhtään mitään väliä tässä harrastuksessa, jos itse olet pukuusi ja omaan olemiseesi tyytyväinen. Piste. Koska:

Tämän oivaltaminen säästää teiltä sekä hermoja että mielenterveyttänne yleisestikin. Mitä pikemmin sen tajuatte, sen parempi. Samaa olen sanonut aikaisemminkin ja käyttänyt itseäni esimerkkinäkin.

Kun lähtökohtana on se, että et koskaan tule näyttämään siltä referenssikuvalta ja kaikki on aina enemmän tai vähemmän kompromissia, on ihan turhaa ottaa stressiä tai ahdistusta asiasta.

Kaikki palaa siihen kysymykseen, ketä varten harrastat ja kenen mielipiteillä on sinulle väliä. Tästä on väännetty kättä aikaisemminkin ja väännetään jatkossa, mutta minun mielestäni cosplay on harrastus ennen muuta itseä varten. Siitäkin huolimatta, että harrastuksesta suuri osa on sitä julkisesti näyttäytymistä ja huomion keräämistä. Se oma fiilis ja oma tyytyväisyys ovat kuitenkin ne ehdottomasti tärkeimmät asiat. Toki joku voi löytää sen motiivin tekemiselle ja jaksamiselle ajatuksesta, että tekee sitä muille, mutta väitän, että suurimmalla osalla se ei kanna kovin pitkälle. Koska jos et saa tästä harrastuksesta hyvää oloa itsellesi ihan siitä tekemisestä ja harrastuksesta itsestään, niin... Noh, olet selvästi erilainen kuin minä, jos siitä huolimatta tätä jaksat jatkaa.

Jos annat painoarvoa sille, mitä internetissä sinusta tai puvustasi kirjoitetaan, niin hyvää matkaa kohti hermoromahdusta. Siitä kauneimmasta puvusta ja laihimmastakin cossaajasta löytyy aivan varmasti hyi että mikä läski ja kauhee horo –kommentteja. On ihan sinusta itsestäsi kiinni a) etsitkö näitä kommentteja b) välitätkö niistä. Itselleen nauraminen on ihan terapeuttista useinkin ja pidän yhtenä oman cosplayurani huippuna kyllä kuvani päätymistä ylilaudalle Kaikki suomalaiset coslayaajat läskejä –tekstillä varustettuna, mutta olenkin huumorintajultani vähän erikoinen.

Jokaisella on varmasti ne omat epävarmuusalueensa, oli ne sitten se paino tai pituus tai ikä. Ne jutut, joiden pitää mennä mahdollisimman yksi-yhteen hahmon kanssa, että pystyy itse olemaan tyytyväinen. Tässä taas itsereflektion paikka, jos et ole tätä aikaisemmin miettinyt. Itse esimerkiksi olen pituuteni puolesta vähän epävarma välillä, koska pientä ja söpöä tyttöä minusta ei vaan saa. Kun olen iso ja en kovin söpö. Samoin kun ikää on yli 19 niin joudun pari kertaa miettimään niitä 14v hahmoja. Ja jos ajatus ei häiritse, niin pukuilen niitä kyllä ihan varmasti, koska jos olen itse asian suhteen tyytyväinen, ei muulla ole väliä. Toki jos taustalla on vaikka vuosien koulukiusaamista painosta, on ihan ymmärrettävästi herkempi painoon kohdistuvista kommenteista ja sama pätee kaikkiin muihinkin (ulkoisiin) piirteisiin, joista itse sattuu olemaan epävarma. 

On myös ihan okei loukkaantua ja pahoittaa mielensä. Ei kaikkien tarvitse olla kovapintaisia, mutta se kyllä auttaa elämää huomattavasti. Ei se loukkaantuminen ja mielensä pahoittaminen mitään auta, ja monessa tapauksessa lietsoo sitä kommentointia vain lisää. Tosin palaan jälleen kahteen jo mainitsemaani asiaan a) mieti kenen mielipiteellä on väliä b) mistä sitä mielipidettä etsit.

Mikä itseäni siinä kovaäänisessä kommentoinnissa ja internetin haukkuringeissä erityisesti risoo, on se, että cosplaykin on harrastus, jota voi harrastaa niin monella tapaa. Millä tavalla se on sinun omasta harrastuksestasi pois tai sinun elämääsi pilaa, jos joku, joka ei täysin näytä PIIRRETYLTÄ hahmolta, tahtoo sitä pukuilla?

Onko se jotenkin SINULTA pois, jos joku harrastaa tätä eri tavalla kuin sinä? Onko se sinulta pois, jos joku käyttää ostopukuja? Jos joku nauttii kavereiden kanssa hengaamisesta puvussa, joka on koottu valmiista vaatteista ja on vähän sinne päin? Jos jonkun elopaino on 30 kiloa enemmän kuin hahmolla?

No jos cosplayn tarkoituksena ei ole muuttua piirretyksi, mitä sitten? Palataan osittain eiliseen:

Tämä on taas vain minun mielipiteeni, mutta cosplay on minulle nimenomaan sitä fanittamista. Sen osoittamista, että jokin hahmo, jokin sarja sykähdytti ja herätti tunteita. Sen fanittamisen ei tarvitse olla sokeaa palvontaa eikä vuosien pohdiskelun tulos, se voi olla kevyempääkin, mutta se hahmo pitää tuntea. Sen pitää olla herättänyt JOTAIN tuntemuksia. Tai ainakin sen sarjan/elokuvan/minkähyvänsä mistä se hahmo on. 

Ja tästä päästään siihen ainoaan asiaan, josta itse natseilen cosplayssa. Hahmon tuntemiseen. Toki tämäkin on taas mielipidekysymys, mutta minun mielestäni se ON minulta pois, jos joku cosplayaa hahmoa esimerkiksi pelkästään kuvan perusteella. Itse olen käynyt conihistoriani parhaita keskusteluja animesta ja hahmoista, kun ihmiset jäävät juttelemaan kanssani kuvan ottamisen jälkeen, ja jos tuolloin olisin vain vastannut ”Joo tää näytti kivalta ja mulla oli jo valmis peruukki, siksi tein tämän, onko tää muka jostain animesta?” niin... Noh. Se olisi ollut huijaamista.

Mistä päästään tietysti kysymykseen, miten hyvin hahmo pitää tuntea. Voiko Mikurua cossata, vaikka olisi nähnyt vain Haruhin ensimmäisen kauden? Onko peliadaptaation mukaan pukuileva automaattisesti huonompi fani kuin alkuperäisen pelin läpikahlannut? 

Käyttäen esimerkkinä taas itseäni, olisiko ollut ihan okei, että pukuilin Irisvieliä jos olisin nähnyt vain Fate/Zeron jo julkaistut jaksot? Tekikö se minusta jotenkin paremman cosplayaajan, että tiesin hahmosta enemmänkin? No ainakin voin vastata, että sillä ei ollut mi-tään väliä, en käynyt yhtäkään syvällistä keskustelua F/Z:n animaatiosovituksen oikeellisuudesta tai Irisvielin kuvaamisen eroista siinä suhteessa alkuperäiseen teokseen. Itselleni se, että hahmo on jollain tasolla tärkeä, on sen sijaan hyvinkin iso asia. Koska sen määritteleminen, mikä on hyvä cosplayaaja, on täysin yhteydessä siihen, miten määrittelee cosplayn, ja koska noita määritelmiä lienee melkein yhtä monta kuin harrastajiakin, ei siihen vastaaminen, tekeekö kaikkien mahdollisten lähteiden perinpohjainen tunteminen cosplayaajasta jotekin paremman harrastajan, ole mitenkään yksiselitteistä. (Tälle virkkeelle on haettu (tulevan) äidinkielen opettajan hyväksyntä)

Tätä aihetta sivusin myös, kun puhuin parhaasta hetkestä jonkin hahmon pukuilemiseen:

Itsellänihän on nyt tapaus Liliana Last Exile Famista, jota olen henkisesti (ja peruukkiselailujen muodossa) valmistautunut pukuilemaan kuluvana vuonna. Sarjahan on edelleen käynnissä (ja kiitos subbaajien hitauden, taidan katsoa sen loppuun vasta joskus keväämmällä) enkä voi vielä lainkaan varmaksi sanoa, mitä Lilianalle tulee käymään ja millaisesta hahmosta kokonaisuutena on kysymys. Last Exile –anime on minulle hurjan rakas ja Fam tähän saakka on kyllä tarjonnut aivan muikeaa katseltavaa, monet itkut on jo itketty ja selkärankaa pitkin on kylmiä väreitä tanssitettu. Näillä meriiteillä sarja lukeutuu kevyesti niiden joukkoon, joita tahdon cosplayata, vaikka loppujaksot feilaisivat kuinka pahasti. Toisaalta taas moni muu aloittamani sarja, oli puvut kuinka nättejä tahansa, ei ole kiilannut varmasti-pukuiltavien-listalle, koska tahdon pukuilla vain hahmoja, joita (tai joiden lähdettä) fanitan edes jollain tasolla. Ihan kiva ei oikein riitä minulle.

Mikä ei taas tarkoita, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla. Vilkaisin vain sivusilmällä gallerian puolelle tänään ja siellä näytti leimahtaneen taas ihan uskomaton keskustelu siitä, kuka harrastaa tätä hupsua pukuilua oikein. Tshöjh, sanon minä. Tätä saa harrastaa juuri niinkuin haluaa. Sen, että joku bloginpitäjä näyttää sitruunansyöneeltä, jos tokaisette, ettette ole peliä pelanneet kun tulee ihkuttamaan teidän FFVIII –pukua, ei pitäisi millään tapaa rajoittaa teidän harrastustanne, sikäli mikäli tämän sitruunanaaman mielipiteellä ei ole teille mitään väliä. Ja miksi olisikaan.

Peace and love ja kukkaketoja.

Kiitos. Hajanaiset ajatukset tarjosi omasta puheohjelmastaan hämmentynyt Ilona, nyt annan Japsulle luvan levittää alkuperäistä puheavautumistani youtubeen ja linkkaan sen tännekin ensi tilassa. Siinä homma ei levinnyt ihan yhtä pahasti käsistä. Eiliseen päivitykseeni olettekin jo ihaltavan tehokkaasti olleet eri mieltä, olkaa tästäkin.

Ilona

ps. Ai samperi se puku piti kuvata tänään...

Cosplayaajat animeharrastajia asdfafaf

Eli Ilona burgeroi omasta luennostaan osa 1. 

(Koitan nopeasti suoltaa tätä tekstiä ulos ennen kuin kaikki olette katsoneet samaa shaissea videolta. Oikeasti siis jarruttelin oman videoni julkaisua, että kerkiän kaikesta tarpeetomasta jauhaa)

Jos luentoni on näkemättä, niin ei huolta, lukekaa vaan. Jos olitte luennolla, lukekaa silti, eksyn aika kauas jopa siitä, mitä luennolla sain sanottua.

Koko miun Frostibiten luennon alkuperäinen idea lähti tästä: 

Samaa asiaa ovat kommentoineet monet muutkin. Että kuilu animeharrastajien ja cosplayaajien välillä on kasvanut. Ollaan ennen muuta cosplayaajia sen sijaan, että oltaisiin animeharrastajia, jotka osoittavat sitä omaa harrastuneisuuttaan pukeutumalla hassusti.

Sinälläänhän tässä ei ole mitään väärää. Kun itse harrastuksiani luettelen, en animen katsomista yleensä sano, sen sijaan cosplay on jo sen verran tehokas ajantappaja, että se pitää mainita. Miun ja animen yhteiselo on muutenkin ollut vähän ailahtelevaista, viime vuosien melko tasaista katselutahtia lukuun ottamatta. Mutta listallani on edelleen tolkuttomasti ”klassikoita”, joiden katsomattomuus nolottaa, enkä esiinny animuburgeroijana mitenkään edukseni. Tykkään animesta ja sen katsomisesta vaan ihan älyttömästi.

Cosplay kuitenkin on Suomeenkin rantautunut nimenomaan Japanista ja nimenomaan anime- ja mangahahmojen pukuilemisen kautta. Silloin joskus siis, kun allekirjoittanut vielä hyppi metsissä haltiakorvat päässä, mutta olen hissan ope, saan kertoa tästä. Vaikka cosplay nykyisellään onkin hyvin itsenäistynyt harrastus, eikä enää vain animeharrastuksen jatke, on ne juuret juurikin siellä japanilaisessa viihteessä. Siitäkin huolimatta, että harrastuksen alkuperä voidaan löytää Yhdysvalloista, kuten eräs suosikkibloggaajani myös huomautti. Onko näillä historiallisilla juurilla sitten mitään varsinaista virkaa nykyistä harrastusta tarkastellessa, onkin jo toinen asia.

Conit pitävät väkisinkin yllä animen ja cosplayn avoliittoa ja yhteyttä. Animeaiheiset conit kun ovat perinteisesti olleet ainoita paikkoja, joissa cosplayta on voinut harrastaa (kyllä, Finnconin erilliset naamiaiset ja koko spefistiskenen stratrekkailu upeine pukuineen ei ole jääny miulta huomiotta, mutta yleensä näitä tuskin tahdotaan laskea saman kattotermin _cosplay_ alle). Yleensä harrastusta tuntemattomat myös automaattisesti liittävät hassusti pukuilevat ihmiset jollain tapaa tähän ”japani harrastukseen” sen tarkemmin miettimättä.

Mutta minäpä jäin miettimään asiaa. Että mitä oikeastaan on animen harrastaminen ja miten se liittyy tämänhetkiseen suomalaiseen cosplayskeneen, vai liittyykö mitenkään?

Cosplayharrastajat ovat kenttänä äärimmäisen epäyhtenäinen, järjestäytymätön porukka, josta on hyvin vaikea sanoa mitään yleistävää. Olisi kamalan mielenkiintoista esimerkiksi selvittää, kuinka moni cosplayaaja katsoo vaikka yli 5 animesarjaa vuodessa. Tai seuraa tämän hetken sarjoja. Mutta kunnon formaattia tämmöisen kyselyn toteuttamiselle ei ole, koska harrastajista on niin hajallaan. Iällisesti, kiinnostuksen kohteiltaan ja internetin käyttötavoiltaan. Tietysti jonkinlainen otos olisi esimerkiksi Anikissa vaikuttavat cosplayharrastajat, toisaalta olisiko se juurikaan sen parempi otos, kuin vaikka kaikki Suomen cosplyabloggaajat, mene ja tiedä. Ja ensimmäisenä pitäisi ratkaista, kuka lasketaan cosplayaajaksi; riittääkö yksi itsetehty puku, 10 ostopukua vai pitääkö olla vuosien harrastuspohja?

Cosplayhan ei määritelmällisesti liity animeen millään tapaa. Luennolla sanoin näin:

Mikä hyvänsä sarja, mikä hyvänsä teos, oikeastaan mistä hyvänsä lähteestä. On selkeästi niitä cosplayaajia, jotka esimerkiksi profiloituvat tekemään vain pelihahmoja. Tai jotka tekevät vain länsimaisia pukuja. Tai jotka tekevät aina siitä yhdestä ja tietysti animesarjasta eri pukuja.

Miksi koko tämä asia minua rupesi mietityttämään, oli tietysti Desucon. Vaikka Frostbite ei ihan isoveljensä tasolle kamppailussa Suomen animeimman conin tittelistä yltänytkään, oli kuitenkin kyseessä tapahtuma, jolla oli selkeä painotusalue. Ei japanilainen populaarikulttuuri, vaan anime. Ja minä olin menossa sinne puhumaan cosplaysta. Ymmärtänette, että jouduin hivenen perustelemaan asiaa itsellenikin, vaikka viime vuoden animesarjoista pikkuisen höpötteleminen antoikin ihan ok syyn suuni avaamiselle.

On ihan yleisesti hyväksytty tosiasia, että cosplayaaja ei ole hyvä animeharrastaja. Keskiverto cosplayaaja ei seuraa tämän hetken sarjoja. Keskiverto cosplayaajaa ei ole kiinnostunut animesta muuta kuin osana cosplayharrastustaan.

Asetelma on kääntynyt ympäri siitä, että pukuiltasiin hahmoa siitä nimenomaisesta suosikkisarjasta samalla, kun katsotaan animea laajalla skaalalla siihen, että katsotaan animea, jotta voidaan poimia sieltä uusia pukuiltavia hahmoja. Jos siis katsotaan animea ollenkaan. Truu-animistit (edit: animestit, animustit, animestaajat? :D) voivat – ja yleensä ihan oikeutetusti – katsoa nenänvarttaan pitkin conikäytävillä kipittäviä hetalioita, joiden animetuntemus rajoittuu juuri siihen yhteen sarjaan. 

Kyllä, kärjistän. Ja jälleen sanon, että ei tässä varsinaisesti ole mitään pahaa. Cosplayta saa ja voi harrastaa katsomatta yhtään ainutta animesarjaa. Kannattaako tällaisen harrastajan tulla coniin, jossa aiheena on anime tai japanilainen kulttuuri, jos omat kiinnostuksen kohteet ovat puhtaasti puvulliset? Tällä hetkelle conit lienevät edelleen niitä tärkeimpiä paikkoja tämän harrastuksen julkiselle esittelemiselle, sille pukujen näyttämiselle, ryhmien kokoamiselle ja kuvaamiselle. Ja kavereiden näkeminen ja hengaaminen ja pukujen esitteleminen on varmasti kävijän itsensä mielestä ihan yhtä valideja syitä tapahtumassa käymiselle kuin aamuöiset animeburgeroinnit, laadukas animeohjelma, kunniavieras tai baarijatkot jollekulle toiselle.

Tällä hetkellä mikään Suomen coneista ei ole rehellisesti ryhtynyt cosplayconiksi. Bakaconilla oli aika tehokkasti cosplaypainotuksia ja monet muutkin conit ottavat esimerkiksi cosplayohjelmaa ilmeisen löysin rantein ohjelmistoonsa, mutta mikään coni ei ole jättänyt animea pois tästä yhtälöstä. (No kirjamessut tai Tampere Kuplii ovat pikkaisen oma lukunsa, jätän ne vaan nätisti pois yleistyksistäni) CosplayGaala on ainoa poikkeus, mutta sitäpä en coniksi sanokaan.

Väitän, että tällaiselle puhtaasti cosplayhin keskittyvälle tapahtumalle olisi kysyntää. Animeaiheisten (huomatkaa, miten joudun kiertämään termin animecon, vaikka en sillä yksittäistä tapahtumaa tarkoittaisikaan) conien aiheuttamat rajoitteet cosplayn puolelle näkyvät esimerkiksi kilpailuissa. On mielestäni täysin perusteltua rajoittaa cosplaykilpailun lähteiksi vain japanilaista alkuperää olevat, jos tapahtuma on japanilaiseen kulttuuriin keskittyvä. Kyllä, itken verta kun en mrs. Lovettia pääse kisalavalle viemään (ainakaan milloinkaan lähitulevaisuudessa), mutta rajaus on mielestäni täysin perusteltu.

Kuulostako siltä, että tahdon erottaa cosplayn ja animen harrastamiset toisistaan? Että olisi parempi kun pukuilijat olisivat omissa tapahtumissaan ja animeharrastajat omissaan? Tämä ei nimittäin ollut varsinaisena tarkoituksena. Kyseenalaista kyllä osittain näiden yhteyden tämänhetkisessä harrastajakentässä, mutta esimerkiksi luennollani oli oikeastaan aivan päinvastainen motiivi. Saada ihmiset katsomaan enemmän animea.

Koska animen katsominen on hyväksi. Sitä saa nykyään käsiinsä niin helposti, myös laillisesti, ja niin laajalla skaalalla, että genrejen tai mieluisten sarjojen puutteeseen ei sen katsomisen ainakaan pitäisi tökätä. Animen tarjoamat mahdollisuudet cosplaylle painivat mielestäni aivan eri sarjassa kuin minkään muun piirretyn tai näytellyn viihteen, tosin tämä lienee vain miun mututuntumamielipiteeni. Anime kannattaa myös katsoa täysin ilman cosplaysilmälaseja, ihan vaan animen itsensä takia. (Ja rakastaa sitä.)

Mutta toisaalta en tahdo olla väkisin kääntämässä tilannetta takaisin anime>cosplay –asetelmaankaan, koska cosplay on selkeästi kasvanut jo osittain irti emostaan ja elää jo aivan omaa elämäänsä. Tahtoisin ennemminkin antaa synninpäästön niille cosplayaajille, joita anime ei varsinaisesti laajempana harrastuksena kiinnosta, vaan jotka tahtovat vain pukuilla sitä yhtä omaa suosikkihahmoaan tai katsovat vain niitä muutamaa sarjaa, joita kaverit suosittelee. Sekin kun on ihan okei, eikä tee teistä yhtään sen huonompia COSPLAYharrastajia. Ei ole harrastajiston vika, että cosplay ja anime väkisin ovat esillä samoissa tapahtumissa. Väkisin tulee vähän mieleen Finncon-Animecon tilanne, jossa Animecon kasvoi selkesti emoaan suuremmaksi, eikä suinkaan ollut niiden Animeconin kävijöiden vika, että spefistit kokivat olevansa antiharrastajien ympäröimänä.

Tämän vuodatuksen jälkeen on tietysti muistutettava siitä pakollisesta, että tämän harrastuksen ei tarvitse olla Hirveän Vakavaa, vaan hauskaa ja mukavaa, eikä tämmöisiä asioita oikeasti tarvitse pähkäillä. Minusta niitä välillä vaan on mukava mietiskellä ja pähkäillä esimerkiksi sitä, koenko itseni ennen muuta cosplayaajaksi vai animeharrastajaksi ja miksi. (Cosplayaajaksi, lähinnä koska tuttavapiirini on niin täynnä animuburgereita, että en koe olevani ollenkaan samassa sfäärissä niiden kanssa).

Tekisi melkein Frostbiten takia lieventää omia yleistyksiäni. Uusista animesarjoista olleiden pukujen määrä, josta jo mainitsinkin, antaisi nimittäin osviittaa siitä, että kyllä jokunen cosplayaaja taitaa sittenkin niitä piirrettyjäkin tapittaa. Toisaalta tässä taas palataan harrastajakunnan epäyhtenäisyyteen ja helposti huijattavissa olevaan mututuntumaan, ei se kourallinen uusien sarjojen pukuilijaa vielä keskiarvoja paljoa hetkauta. Oma tuttavapiiri, äänekkäät internetkäyttäjät ja cosplayblogit kun esimerkiksi hämärtää hyvin nopeasti käsitystä siitä, mitä pukuja todella on paljon ja mitkä puvut ovat juuri nyt in. Tai ainakin itse sokeudun niille hyvin nopeasti.

Oikeasti ei olisi tarvinnut lukea tänne asti, tässä tiivistys:

:3

Koska oma luentoni herätti miussa niin paljon ajatuksia, (naurettavaa, tiedän!) on osa 2 ainakin vielä luvassa, toivottavasti ennen videoiden ilmestymistä. Se ei enää toivottavasti liity ihan tähän samaan aiheeseen, mutta eräs Irtsa ainakin siitä tykkää. Ja kuva saattaa liittyä:

Ilona

ps. Tiedostan täysin, että minulla on alle viikko aikaa toteuttaa tammikuun whedonverse-puku tai tulee tupenrapinat. Onneksi yksi puku on ollut _melkein_ valmiina jo pienen ikuisuuden.

Frostin puvut eli karmeat kengät, jalokiviä, managerointia ja tekstiviestiguru

Vastatkaahan pikaisesti ensin tuohon oikealla puolella olevaan kyselyyn!

Ja sitten se pakollinen pukupäivitys. Itse suosin nykyään mieluummin tahtia puku/päivitys conin jälkeen, mutta nyt on Irista ja Moekasta niin kovin vähän kuvia ja muutkin puvut vähän herp ja derp niin menköön kaikki neljä kerralla!

Ja kronologisessa järjestyksessä.

Narikka narikoi ja kaulakoru vähän vinossa. Mutta kengät ylhäällä!

Lauantain pääpukuna oli ihastuttava Fate/Zeron Irisviel. Irin viehätyksestä kertoi jo päivän toinen Iri eli Lily, allekirjoitan tuosta kaiken. Alunperin tuumailin talvitakin ja hatun tekemistä tämän lisäksi, mutta ne nyt jäi vain kankaiksi.

Olen oikeastaan hämmentävän vähän tyytymätön (:D) kaikkiin muihin puvun osiin, paitsi kenkiin. Niiden ylhäällä pysyminen oli huolena jo ennen conia, eikä tarranauhaa sukkahousuissa –temppunikaan ihan tepsinyt. En tiedä mikä aivopieru minua myös vaivasi kenkiä tehdessä, että käytin liimana Erikeepperiä. Varmaan mietin, että joo, Erikeepperi on parasta keinonahan liimaamiseen . Kyllä, PROPEISSA. Ei kengissä, joilla kävellään lumassa. Koska se on vesiliukoista. Älkää tehkö samaa virhettä. Noh, onneksi pukkareissa oli kontaktiliimaa ja sain kengät korjattua.

Ei taida olla pitkä aika siitä, kun kirjoittelin pitkistä peruukeista coneissa. Ja aina mukana pidettävästä harjasta, jota minulla ei tietenkään ollut. Darkki kivasti takkutukan ikuisti.

Ylhäällä pysyminen sen sijaan ei korjaantunut ja kaatajaisissa viimeistään opin vihaamaan kenkiäni. Okei, myönnän, oli todella huono veto laittaa luennollani slaidiksi kuva Fate/Zeron hahmoista niin, että Irisvielin kuva oli aivan itseni vieressä. Mutta, että  joku ihana poika vielä sitten sanoo siitä, että kengät olivat liian lyhyet, mursi miun sydämen. ;__;

No ei ihan oikeasti, vaikka Valtteria kovasti asiasta kyllä kiusasin ja kiusaan edelleen. Mutta yhtään kuvaa näiden coniräpsyjen lisäksi en kyllä ota tästä puvusta ennen kuin teen uudet kengät! Olen ehkä muutamaan kertaan maininnut, miten huono olen korjaamaan pukujen virheitä conien jälkeen, mutta tämän aion kyllä oikeasti tehdä. Valkoista keinonahkaa heti kun pääsen kangaskauppaan!

Kolme ihmistä kysyi, oliko hameen alahelmassa jotain rautalankaviritystä, kun se pysyi niin ”animesti”. Ei, tuo tuli tuon näköiseksi ihan puhtaasti vahingossa. Mikä jalkojani sen sijaan vaivaa, siitä en ole ihan varma.  Darkki kuvasi.

Pam, True Blood. Likaista länkkäriviihdettä desuconissa, hyi minua!

Alunperin suunnittelin lauantain toisen asun vaihtamista jo alkuillalle, mutta kun oma ohjelma kesti sinne ysiin asti, riensin puvun vaihtoon vasta sen jälkeen. Ei olisi riittänyt pokkaa pitää luentoa tuossa mekossa. Ane-uen ja Kimmyn kanssa pidettiin lyhyet kuvailut Metsähallissa, kuvissa kyllä näkee että väsymys jo painaa kun ilmeitä on ehkä kaksi. Tosin Pamin välinpitämätön katse antaa vähän anteeksi.  Kuvat by Kimmy.

No vähän näytin ehkä maksulliselta naiselta. Ja Lady Gagalta.

Oikeesti Pam tykkää Sookiesta, juu juu.

Rannekorun ja kaulakorun timangeista muutama kyselikin. Ihan on ebaysta tilattu, taikasanat näiden löytämiseen ovat round faced sew-on flatback resin beads 12mm. Vastaavia sitten löytyy ties kuinka monessa värissä, koossa, muodossa. Rhinestone –sanalla kannattaa myös testailla.

Minä söin vahingossa Sookien, tämä paha? (kyllä, minulla on alushousut ja sukkahousut. Ja toiset alushuosut.)

Jessica, Sookie ja Pam

Sunnuntaina oli vuorossa Macross Frontierista Grace O’Connor, tuo varsin asiallinen manageritäti. Tai jotain ihan muuta, jos sarjan katsoo kokonaan. Meidän ryhmis vähän supistui alkuperäisistä suunnitelmista, mutta ihan nättejä kuvia tuli kahdenkin eri Sheryllin kanssa. Kiitos Darkki ja Jiri.

Posettamassa päälavalla kuin esimiehet

Gracella ainoa hermoja raastanut asia juuri ja juuri riittäneiden kankaiden lisäksi oli paidan kaulus, jota en vaan osaa tehdä siististi. Eli jos into korjailuun vielä joskus iskee, niin kaulus on ensimmäisenä tulilinjalla. 

Luentooni liittyen, tässä esimerkki pituushuijauksesta.

Peruukkia olisi saanut kyllä stailata vielä lisää, varsinkin kuvia varten, mutta nyt meni näin, ensi kerralla paremmin. 

Ihania idoleita mistä valita.

Sivuosahahmon pukuilu oli antoisaa senkin puolesta, että animaattorit eivät ihan tolkuttomasti jaksaneet nähdä vaivaa pitääkseen Gracen puvun yhtenäisenä kaikissa kuvissa. Kuten voitte näistä nähdä.  

Taustalla lurkkailu on parasta!

Ja koska yksi puku päivässä olisi liian tylsää, heitin vielä viimeisiksi tunneiksi ja narikan pahimpaan ryysikseen Steins;Gaten Moekan. Okei, jopa minä myönnän, että tuo hame oli oikeasti LYHYT. Tai lähinnä sillä oli tapana nousta ylemmäs ja ylemmäs ja halkio seikkaili välillä missä sattui. Mutta eipä se kovin säädyllinen oli sarjassakaan! Tästä kokonaista kaksi ihmistä otti kuvan, ainoa minulle asti päätynyt todistusaineisto on Tsubasalta:

Narikan loppuryysis on serious business!

On oikeastikin lyhyt!

Kaikki puvut olivat yllättävän mukavia ja käytännöllisiä. Kenkiä lukuun ottamatta. Irin kenkien piti olla mukavat, mutta kyllä ne koko päivän juoksemisen ja seisomisen jälkeen pistivät jalat niin koville, että lauantai-illasta eteenpäin hipsuttelin suuren osan conia ihan paljain jaloin. Vielä joskus oikeasti mukavat kengät conissa! Vielä joskus!

"Voitais vaikka olla tosi söpöjä" -ilmeet by Irtsa ja Iltsi.

Hämmentävintä on, että Irin kengät poislukien voisin kuvitella pitäväni jokaista viikonlopun pukua uudestaankin ilman juuri mitään korjailuja. Minä yhtäkkiä melko tyytyväinen pukuihini, mitä ihmettä tämä on?

"Sheryll, sä et vaan voi saada hattarakonetta bäkkärille, yritä nyt ymmärtää!"

Uudet projektit odottavat jo kulman takana, kenkäkorjailujen lisäksi olisi aika monta asua, jotka kutkuttavat IHAN JUST NYT. Harmi vaan, että seuraava tapahtuma on vasta Cruise, jossa cossaminen on vielä kysymysmerkki, ja siitä onkin sitten pitkän pitkä matka kesädesuun. Mutta aina ei voi osua innostus ja conit sopivaan saumaan, jospa lopultakin se hiljakseen tekeminen ja ilman deadlineja työskentely alkaisi onnistua. Hetken aikaa annan itselleni aikaa tehdä muita projekteja, sitten alkaakin armoton Eurocosplay-tsemppaus. Mitä on tänä vuonna luvassa, siitä kuulette lähikuukausina.

Ilona

Desucon on paras :D ja Frostbite :D

Conista toipuminen ei todellakaan ole hyvällä mallilla, (kuten voi päätellä siitä, että sorrun viikonlopun ylikäytetyimpään meemuun jo otsikossa) unta ei ole tullut vieläkään tarpeeksi ja ajatukset koko viikonlopusta varsin hajanaiset. Saatte nyt eka tämän yleispäivityksen, pukuja (kaikkia neljää, hohohoo) näette sitten joskus kun niistä muutamasta, joista kuvia otettiin, saan todistusaineistoa.

Ensinnäkin ajelin Kuopiosta Lahteen omalla luotettavuudessaan kyseenalaisella Skodillakillani ja iloitsin, kun ei tarvinnut miettiä kenenkään muun matkatavaroita pakatessa. Auto jopa käynnistyi nätisti sunnuntai-iltana, vaikka seisoi toista vuorokautta pakkasessa. Onneksi oli parkkihalli vielä su-ma yöksi, niin pääsin takaisin kalakukkolandiaankin. Holtiton tavaramäärän mukaan ottaminen kostautui tietysti moneen kertaan, kun lupauduin tarjoamaan ihmisille kyytejä. Hyvin mahtui autoon 4 cosplayaajaa itseni lisäksi kaikkine tavaroineen. Kahdesti. Tai vähemmän hyvin, mutta ilmeisesti tiivis tunnelma ei haitannut. Edes ulkolaisia edustajia. Hi Stine and Casper!

Frostbitessa kerkesin tekemään aika montaa juttua. Vastasin narikan toimivuudesta ja sen aiheuttamista etukäteisahdistuksista avauduinkin jo. Narikkapaikkoja oli 500 vähemmän kuin kävijöitä ja pinta-alallisesti Metsähallin kakkosnarikka oli vielä perusnarikkaa pienempi. Itse stressasin paitsi narikan konkreettisesta riittävyydestä, myös siitä, millaisena se näyttäytyy kävijöille. Ja matkalaukkukaaoksen alettua myös vänkäreiden jaksaminen oli huolena, koska mikään helppo homma se ei tällä kertaa ollut. Aivan uskomattoman hyvin vänkärit kuitenkin tsemppasivat ja olivat hyväntuulisia, joten ehkä sain kanavoitua kaiken huolen vaan itselleni.

Kivasti vaan kännykällä kuvailin, rakeisia kuvia otin.

Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin pelkäsin. Suuria jonoja ei muodostunut missään vaiheessa ja kävijät olivat kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä. Paitsi kuulemma kertaalleen joku vanhempi kävijä oli hermostunut, kun oli joutunut odottaamaan ”JO VIISI MINUUTTIA”. Huoh. Metsähallissa tavaroita olisi saanut levitellä vähän väljemmin ja pöytien alaosat ottaa käyttöön jo aikaisemmin. Ihmisten kykenemättömyys järkevään jonottamiseen tuli taas huomattua, kävelevänä megafonina toimiminen oli jatkuvasti hommana. Monia juttuja olisi voinut tehdä toisinkin, ja jos joskus vielä talviconissa narikoista vastaan, niin tämä Frostin narikka opetti kyllä paljon. Ensi kerralla askartelen ainakin lisää narikkalappuja niin, että saadaan kaikkiin narikoihin yhtenäinen numerointi.

Nyt narikkahommat oli semmoisena pienenä jatkuvana sydämentykytyksenä koko conin ajan. Joten jos näytin stressaantuneelta se yleensä johtui siitä, että olin stressaantunut :D Narikkapöydistä kerroinkin jo anikissa, meni pikkaisen opettaja-moodi päälle kun joutui ihmisiä komentelemaan.

Omenahotelli perjantaina about kello 21.

Sitten pidin puheohjelmaa. Jos pukujen kohdalla lupailen jokaikinen kerta, että nyt muuten loppuu se viime tippaan jättäminen, niin näköjään ohjelmien kanssa käy ihan samoin. Viimeiset viilailut ohjelmaan tein perjantaina, vaikka pääpointit ja runko ja huonot vitsit oli päässä olleet valmiina jo pari kuukautta.

Edellinen kuva saattaa liittyä slaideille jääneisiin kirjoitusvirheisiin

En rupea nyt ohjelmaa sen tarkemmin itse ruotimaan, koska odottelen mieluummin palautetta kuuntelijoilta, sanottakoon vaan, että itse en ollut siihen täysin tyytyväinen. Tosin noh, tuleekohan semmoista ohjelmaa koskaan pidettyä, josta jotain paranneltavaa ei löytyisi. Innostuin avautumaan meta-jutuista ja sarjojen käsittely jäi vähemmälle kuin ihan alunperin olin suunnitellut. Siis välillä tosiaan maininnan tasolle. Ohjelma tulee varmasti taas torrenttina/tai youtubevideona tässä kevään aikana jakoon, linkkailen tänne bloginkin puolelle. Huomasi muuten, että edellisestä opetustunnista on reilusti yli puoli vuotta, sen verran jänskätti taas puhua yleisölle.

Ja ketuttaa niin muutama pointti, jotka unohdin sanoa! Argh! No lupaan blogata tästä samasta aiheesta, tai siis noh, hahmovalinnoista yleisestikin vielä pariinkin kertaan.

Toisena vastuullani olleena ohjelmana oli yöcosplaypajan järjestäminen, eli käytännössä tarvikkeiden hankkiminen ja roudaaminen paikalle, sekä sopivan yövirkun vänkärin löytäminen vahtimaan, että kuumaliima ei polta koko taloa yön aikana. Pajalaisilla oli ollut ilmeisen hauskaa ja aikamoisen mielikuvituksekkaita pukuja sunnuntain puolella sitten nähtiinkin. Katsotaan nyt, lähdenkö ainakaan itse vastaavaa pajaa kesälle pitämään, koska yhden vänkärin sitominen pajaan, jossa kävijöitä kuitenkin se max 15 on vähän derp. 

Kivasti cossit valmistuu.

Toisaalta taas noh, ihmiset tuntuu nauttivan pajasta. Joten kuulostelen vielä kovasti palautetta ja mietin sitten, olenko ainakaan itse pajaa pitämässä. Eli palautetta, kiitos!

Ohjelmien puolesta en itse katsonut mitään kokonaan. Eurocosplay –infopläystä kävin vilkaisemassa, tuomarointipaneelista kävin kurkkaamassa alun ja yöllinen animen rakastaminen teoria siirsi nukkumissuunnitelmiani tunnilla. Edes Valtterin ja Matiaksen ihanuus ei voinut pitää minua hereillä loppuun asti. Pääsin (huomatkaa miten positiivisena kokemuksena otin tämän!) ensimmäistä kertaa kokeilemaan työvoimamajoitusta eli Kuusisalin lattiaa. Kolmen tunnin yöunien jälkeen oli pakko todeta, että väsyneenä kyllä nukkuu ihan missä vaan, mutta ei sitä juuri levänneeksi itseään voi tuntea sen jälkeen. 

Ihanuuden määrä ylitti jo sallitut rajat!

Sunnuntai olikin paljon vähemmän stressaava päivä, kun yöcosplaypajan purkamisen ja lavaosuuden lisäksi ainoana huolena oli edelleen se narikka. Jos näytin stressaantuneelta, se johtui siitä, että se on miun vakioilme silloinkin, kun en oikeasti edes sufferoi :D Sosialisoinnin puolesta Frostbite oli kiireinen, en ehtinyt kovinkaan monen kanssa pidempiä aikoja juttelemaan ja desuperinne Teerenpelin jatkoistakin jäi toteuttamatta. Scooterin tahtiin tanssiminen Metsähallissa osaltaan kyllä piristi tilannetta. Muutamat blogiani ja erityisesti joulukuista peruukkikalenteria kommentoineet ihmiset saitte kyllä sydänalani väpättämään taas.

Hoothoot melko tunnistamattomana

Upeita pukuja näkyi paljon. Luentoni takia kiinnitin erityistä huomiota viime vuoden sarjojen paljouteen, kun Pingviinirumpua, Madokaa ja Steins;Gatea tuli vastaan tasaiseen tahtiin. Ja numero kutosta. Ja sitä AO No Exorcistia. Cosplaykisat jäi itseltäni katsomatta ja vilkuilin kisaajien kuvat vaan jälkikäteen. Varsin vaikuttavaa settiä ja hallcosplay –konseptina toimi ilmeisen hyvin. Yleisöäänestykset on yleensä miun mielestä vähän herp ja derp kun ei oikein voida sanoa, mitä niissä mitataan, mutta nyt oli cosplayagentit sekä löytäneet oikeasti päheitä pukuja, että tuo tuomaroitava osio tasapainottamassa.

Kaatajaisissa houkutti kyllä kummasti ajatus nurkassa nukkumisesta, kun kolmena edellisenä yönä unet oli jääneet yhteensä siihen, mitä yleensä nukun yhdessä yössä, mutta rynnäkkökän- siis hyvä seura ja huonot jutut piristi niin, että Omppuhotelli kutsui vasta aamukolmelta. Kaiken kaikkiaan Frostbite oli viikonloppuna hurjan antoisa. Mie olen sen suhteen vähän kummallinen, että sufferointi ja stressaaminen ei ole pelkästään negatiivisia asioita. Coniasioista huolehtiminen tarjosi todella tarpeellista vastapainoa irl-tilanteelle ja oli kivaa vaihtelua, kun pukustressiä ei sanottavammin ollu. Mutta niistä enemmän ensi kerralla.

Cosplayblogit animeblogeja asdfasfa

Jos Darkki ei olisi eturivistä kameransa takaa huutanut minulle, että en saa itkeä lavalla, olisin vollottanut taas. Tästä kuitenkin lisää joskus hiukan myöhemmin, nyt sanon vaan että vau, olen tyrmistynyt ja hirmuisen otettu. Jos kuva on epäselvä, niin voitin DesuGaalassa Vuoden (anime)blogi kategorian. Kuulin vasta lauantaina, että olin edes ehdolla missään kategoriassa, olin jo ihan itku silmässä pelkästä ehdokkuudesta.

Ei silleen mitään paineita tämän blogin kanssa! 

S.S. Astron opettajissa ei ole mitään tuttua.

Ai niin ja olinhan mie melkein läsnä avajaisissakin! Tai miun ääni oli ainakin avajaisvideossa kertomassa tulevaisuuden kauheuksista, jotka Frosti-chan onneksi torjui!

Tästä lähtee tämän vuoden conit oikein näpsäkästi kyllä käyntiin! Ajatukset on samaan aikaan sekä kesädesussa että Cruisessa, jonka hyttejä ei muuten ole enää kovin pitkään myynnissä. Ja tulevissa puvuissa. Ja ihanissa ihmisissä. Postcondepis lähtee vain tulevia coneja suunnitellen!

Ilona

ps. Hourailin väsymyksen takia ilmeisesti aika pahasti, koska kuvittelin kuulleeni viikonlopun aikana ehdotuksen Simoun -ryhmäcosplaysta. Harhakuvat voivat kyllä vahvistaa tämän tiedon esim sähköpostiin mp.edeae at gmail.com

Kerrankin ajoissa! Ainakin melkein!

Vai niin, luulette blogihiljaisuuden johtuneen siitä, että olen ihan stressipallona keskeneräisten pukujen kanssa kiroamassa syntymääni ja uhkaamassa taas harrastuksen lopettamisella?

Olette väärässä!

Olen ihan hämmentynyt, miten hyvin tämä miun uusi pukusuunnitelmamalli toimi. Tein kaikkia pukuja innostuksen mukaan, kunnes pari viikkoa ennen conia päätin, mikä puku on se tärkein. Sitten tein sen kokonaan valmiiksi ja sitten innostuksen ja jaksamisen mukaan tein loppuja.

Lopputulos:

Minulla on neljä (4) asua 98% valmiina Frostibiteen. Ja coniin on vielä monta päivää aikaa! MITÄ TÄMÄ ON?! (Tekemättä on tiivistetysti sanottuna pientä maalailua, peruukkien stailausta ja langanpätkien leikkaamista.)

Desucon Frostbite lauantai (1): 

Irisviel von Einzbern (Fate/Zero) 

(Saatte nyt likaista keittiön lattiaa vasten kuvattuja pukuja, oma naamani alkoi tympimään joulukalenterin aikaan.)

Kivasti on langanpätkiä ja rypyssä.

Lauantaipäivä kuluu Irisvielinä. Nuo kengät kyllä ketuttaa minua jo valmiiksi ihan kamalasti, koska noiden ylhäällä pysyminen vaatisi jotain servanttia jatkuvasti nostelemaan. Ja joku saattoi kaventaa niitä kivasti  liikaa, joten pikkaisen vaativat vielä fiksaamista. Paidan kanssa meinasi kangas loppua kauniisti kesken, mutta onneksi osasin kerrankin miettiä ennen leikkaamista. (Olen myös kuullut, että kaavojen käyttäminen auttaa tässä. Ehkä ensi kerralla testaan niitä)

Pientä lisämaalausta, nauhoja ja kiinnitystä vaille valmiina!

Lauantai (2) 

Pam (True Blood)

Jo kertaalleen esitelty makkarankuori olkatoppauksella varustettuna. Jos minua ei luulla Lady Gagaksi tässä, niin...

Lauantain bonuspukuna on True Bloodin Pam karmeassa makkarankuoressaan. Tämä asu jää muutaman tunnin pidolle, koska en tod. kehtaa pitää omaa puheohjelmaani tässä, ja lopetan höpöttelyn vasta vaille yhdeksältä. Mutta koska paikalla tulee olemaan pari muutakin tosiveristä, enköhän pyörähdä tässä muutaman tunnin ajan ennen yöcosplaypajan starttaamista ja nukkumista.

Pamin koruarsenaali.

Mustat kirpparikorkkarit muuttui glitterpesäkkeiksi Tiimarin glitterliiman kanssa. Jos Sibbellä näette punaista hilettä lattialla, en myönnä mitään.

 Sunnuntai (1)  

Grace O´Connor (Macross Frontier)

Vähän on tummaa, mutta kyllä sitä vihreäksi voipi sanoa!

Sunnuntain on Macross Frontier –hommia, eli ihq Grace valmistui puvuista ekana. Teoriassa ainakin oikein mukava ja kiva asu, kengätkään ei tapa jalkoja. Pikkuhommina on vielä omien silmälasien tuhoaminen muokkaaminen kun riittävän mieluisia ei ole kirppareilla tullut vastaan (eikä kyllä lukulasiosastolla missään kaupassakaan. Mutta mistä lähtien Tiimari-tasoiset lukulasit on makseneet yli kymppiä, kysyn vaan?)

Pääsinpäs käyttämään Wonderflexia tässäkin puvussa, hajonnut muovihengari toimi hiustikun pohjana.

Gracen koruista puuttuu vielä kultaiset korvikset. (Kuvassa vanhoja koruja ja kynsilakalla lakattuja helmiä)

Sunnuntai (2):  

Moeka Kiryuu (Steins;Gate)

Ihan vahingossa Moeka! Valmiin paidan ja hameen muokkaaminen oli liian houkuttelevaa.

Ja sitten oikeasti ihan vahingossa valmistui myös Steins;Gaten tekstiviestiguru Moeka. Katsotaan nyt, vaihdanko tämän päälle vasta kaatajaisiin vai kesken päivää ennen päättäjäisiä ja pahinta narikkaryysistä. Mikurun tukka on aavistuksen turhan punertava, mutta menköön kun on muuten täydellinen kuitupesäke. Refekuvien mukainen kännykkä puuttuu, mutta ehkä koetan pärjätä omallani. 

Vertailun vuoksi kuvassa vasemmalla Moekalle muokattu (=lyhennetty kirppari)hame ja oikealla Mikurun kesäinen hame. Minä vahingossa taas lyhyessä hameessa, tämä paha?

Shakkiruutuvyönsolki ja linssittömät näköelimet

Nyt kun puvut on 98% valmiina, höpöttelenkin lauantaihin asti omaa puheohjelmaani läpi. Tulkaa siis Puusepän saliin 19.30 lauantaina, lupaan 75 minuutin verran lukuisia aiheesta eksymisiä, Taatusti Oikeita Mielipiteitä ja tosi diippiä pohdintaa cosplayn ja animen suhteesta sekä viime vuoden animusarjoista.

Ja yövirkut tulkaas yöcosplaypajaan tekemään pukuja. Ja vähemmän yövirkut ainakin katsomaan yöcosplaypajan tuotoksia kello 11 sunnuntaina Susilavalle!

Iiiih, tässähän iskee ihan conifiilikset päälle kun kirjoittelee! Vaikka hetkittäisten narikkastressien takia saatankin ajoittain näyttää myrskynmerkiltä, tulkaa rohkeasti moikkaamaan! Ja jättäkää takkinne kaverin kanssa samaan naulaa. JA pakatkaa vähän ja järkevästi, ainakin jos aiotte narikkaa käyttää. Kiitos :3

Nar-nar-narikka

Ilona

ps.

Omien pukujeni lisäksi olen saanut tehtyä ensimmäisen peruukkeihin liittyvän tilaustyöni. Käykääs kaikki Oulun suunnilla vaikuttavat katsomassa, miltä tämä näyttää livenä Inishmoren luutnantissa!