24 January 2011

DesuTalks, taas yksi kesäpuku ja piilocosplayta

Viikonloput on aivan liian lyhyitä! Onneksi suurin osa tapahtumista on meikäläisen kesäloman aikoihin, sillä ei näitä viikonloppurientoja toisella puolella maailmaa yhdistettynä hetkelliseen sijaisuusrumbaan oikeasti kovin montaa jatkaisi. Tai sitten ne jatkot vaan venähti vähän liian pitkiksi...


Eli DesuTalks kutsui lauantaina Glorialle, jossa edellisen (ja ainoan) kerran olen ollut viime Gaalassa. Nyt ilman jättimäistä alushametta tai pehmolelusammakkoa paikka tuntui hämmentävän pieneltä. Vaikka Talksissa ihmisiä olikin, väljyyttä oli myös varsin mukavasti coniahtauden sijasta. Kylmä siellä oli kuin Siperiassa ja kirosin mekkovalintaani ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Ensi kerralla oli tapahtuma mikä tahansa, Glorialla pitää pitää villapaita päällä. 


Talksin ohjelmisto viehätti minua jo etukäteen, kun lyhyet, tiiviit esitykset yleensä toimivat paremmin kuin pitkät jaarittelut. Niin tälläkin kertaa.  Vaikka aiheista juuri mikään ei oikeasti ollut mitenkään erityinen läheinen (tai noh, Pom Poko on rakkautta, mutta muuten), oli asiantuntevia, hyvin valmisteltuja esityksiä aivan ihana seurata. Ja myös ne aiheet, joista ei itse tiennyt hölkäsen pöläystä (esimerkiksi pelkään kauhuelokuvia) olivat nautittavia kuunnella. Ehkä asiantuntevuus kuului välillä käytetyssä kielessä hankalina sivistyssanoina, mutta vanha akateemikko sisälläni vaan hymähteli tyytyväisenä. Gaalaosuus oli ihan viihdyttävä, tosin sitä vuoden cosplayer –kategoriaa jäin kyllä odottelemaan, draaman määrä cosplaypiireissä ei ole vielä riittävä :D  Jatkot samassa paikassa oli oikein toimiva järjestely, eikä Glorian yläkerrassa ollut enää ihan niin kylmä. Tosin jos tämä oli se asiallinen tapahtuma, DesuCruise oikeasti hiukan huolettaa :D

DesuKynnet, Darkki kuvasi


Sosialisoitumisen puolelta Talks toimi ja ei toiminut, ohjelman aikana ei kamalasti siinä vieruskavereita lukuun ottamatta tullut mielipiteitä vaihdeltua, mutta jatkojen puolella homma taas toimi ... oikein hyvin. Koska olin liikkeessä alunperin ihan soolona, piti rohkaistua hankkimaan edes jotain tuttua pöytäseuraa, jonka kanssa valittaa kylmyydestä tai kehua ohjelmia. Onneksi kisojen takahuoneissa tavattuja puolituttucosplayaajia löytyi ja nyt on sitten taas ihania uusia tuttuja, joiden kanssa kirota pukusuunnitelmien paljoutta ja ajan vähyyttä. Jatkojen puolella oli ehkä tarkoitus jutella vielä useampien kanssa, mutta ensi kerralla sitten. Puhuin ehkä ihan liikaa jo näinkin. 


Kaiken kaikkiaan Talks toimi siis oikein hyvin. Mitenkään liian asiallisesta tai ryppyotsaisesta pönötystapahtumasta ei ollut kyse, eli jos asiapitoinen ja hyvä ohjelma kiinnostaa niin ensi kerralla mukaan vaan. Samalla mittakaavalla pidettynä tapahtumalle olisi varmasti kysyntää kaksikin kertaan vuodessa, ja ohjelmaosuutta voisi hyvin lisätäkin parilla tunnilla. Ja ruoka oli hyvää! (...ja juotavaa oli riittävästi)


Talksin ansiosta pääsen myös julkistamaan taas yhden kesän puvuistani, josta puhumista olen tähän asti pihtaillut. En nimittäin olisi voinut tätä pukua perustella mitenkään erityisen hyvin paljastamatta Talksissa nyt julkistettu toista kunniavierasta. Gotoo on yksi lemppariääninäyttelijöistäni ja koska Desuviikonloppuun aika toimiva pukukombo on kisapuku (edelleen ei mitään hajua mikä)-sunnuntaille oma puku (Juri) – ja lauantaille jokin helppo, simppeli puku kisaa ennen ja jälkeen, joka päällä kipitellä päivystämässä työvoimavastaavuuksia, tahdoin tehdä jonkin Gotoon hahmoista. Oma lempparini ja tunnetuin niistä tietysti on Haruhin ihana Mikuru. Niin paljon, kuin Mikurun meidoasu, puputypyttely tai leffamekko houkuttaisivatkin, niin tällä pituudella ja iällä minusta ei vaan saisi niin söpöä. 


Liian söpöjä :/

Mutta onneksi ongelmaan on ratkaisu:
Sori fikukuvasta, Mikuru on tässä vaan niin hot, että oli pakko laittaa. Harvoja fikuja oikeasti haluaisin omaan kirjahyllyyn, mutta tämä kyllä kelpaisi. Kuva täältä
Adult Mikuru!

Hameen lyhyys on tietysti taattua animemittaa, mutta hei, semmoista se elämä välillä on. Toivottavasti kesäkuussa on jo mukavan lämmin ilma. Mikurun hiukset on taas sellaista sävyä, että hakkasin päätäni seinään ebayn puolella, kun koetin silmät tihrussa löytää mahdollisimman täsmäävää tukkaa. Cosplay.comia selaillessa huomasin, että kanssapukuilijat ovat tulkinneet tytön tukkaa kaikissa sävyissä aina kirkkaan oranssista tumman viininpunaiseen. Katsotaan miten hyvin onni nyt lykästää ja onko matkalla olevat tukat sopivia vai ei. Mikurulla tukkaa näyttää olevan aikuisiässäkin sen verran kiitettävät määrät, että yksi ebayn halpistukka ei siihen millään riittäisi, kahden yhdistämisellä ehkä saapi toivottua volyymia.  


Tämän puvun kanssa en aio ottaa liikaa stressiä, kauluspaita ja minihame-kombon taikoo tarvittaessa edellisenä päivänä kaupasta. Tähden muotoisia luomia ei kyllä löydy ja muodot ehkä muutenkin vaativat vähän lisäyksiä, mutta muuten ei mitään suuren suuria ongelmia pitäisi olla.


Ai niin, se DesuTalks asu. Kun kerran on jokin tapahtuma, joka tarjoaa sopivasti deadlinen, en tietenkään voinut päästää sitä karkaamaan ilman hyödyntämistä. Piilo- ja osacosplayt kunniaan, mutta kukapa tarkkasilmäisistä lukijoista tunnistaa, minkä hahmon puvusta on kyse? Ilse ja Ane, hys hys, te ette saa paljastaa. Tästä neidistä lisäkuvia peruukin modaamisen ja muutaman yksityiskohdan hiomisen jälkeen, sitten keskityn kyllä vaan Beatrixiin. 

Osa-cosplay, mutta mistä hahmosta? Kymmenen pistettä ensimmäiselle oikein arvanneelle!
Ilona

9 January 2011

Tuli täynnä rautoja


Eli liiankin monta rautaa tulessa. Onneksi tämä pukuiluinnostustuli on vahvaa sorttia.

Kyllä on kangaskauppojen myyjät taas laulaneet hoosiannaa joka kerta, kun neiti impulssiiviostaja-Ilona on astellut ovesta sisään. Kun kassakuitit huutelee kolminumeroisia lukuja ja työttömyyskortisto muistuttelee omavastuuajasta ja pennin venyttämisestä, pitäisi ehkä vähän hiljentää tahtia. Eli keskittyä nyt noiden kangasmäärien taikomiseen puvuiksi asti! Tein tässä pikaista laskelmaa, että jo pelkästään kankaiden perusteella miulla on tällä hetkellä tekeillä 6 pukua. Jos laskisi vielä, että moneenko pukuun on peruukki hommattu, niin... Tekeillä olevista puvuista kolme itseasiassa on vielä sellaisia, että en ole niistä aikaisemmin blogissa edes hiiskunut :D Yli-innokkuuteni pukujen suunnittelun ja aloittamisen suhteen alkaa menemään överiksi. 

Salamalla kuvattuna näyttää hyvin värikkäältä...

Mab, Nanami ja Fujin on tällä hetkellä ompelupöydällä, mutta kun Mabiin pitäisi hankkia lisää kuitua tukkaan, Fujin saapastelee ilman saappaita ja Nanamin kankaista en ole vieläkään (tämä menee jo naurettavaksi) aivan varma, ei mikään näistä ole edennyt mitenkään huimaa tahtia. Tai oikeastaan ollenkaan. Ja mikään näistä ei ole kisapukuainesta. Tai Mab olisi, jos törkeä länsimaalaisten hahmojen syrjintä ei olisi niin yleistä cosplaymaailmassa. (Meinasin avautua asiasta enemmän ja sitten tarkistin että Gaalan lisäksi esim Tampere kuplii ja Kitacon eivät rajoita hahmojen alkuperämaata ollenkaan. Joten enpä raivoakaan. Paitsi ihan vähän)

Chibiconin kisasta tulee tietoa ilmeisesti ensi viikolla (ihana cft:n blogi , joka tiedottaa asioista ja ihana ani.mu , jota seuraamalla pysyy kaikessa mukana) ja totta kai mie taas olen kisaan päin suuntaamassa. Yksi neiti on jo pidemmän aikaa tahtonut päästä toteutettavaksi ja täyttää omat kisapuvulle asettamani kriteerit, joten tässä viime aikoina olen melko paljon kuunnellut tätä:





Jos kaikki siis sujuu toivotusti ja työttömät päiväni tarvitsevat tekemistä osakseen, jatkan Chibissä viime kerralta hyväksi koettua FFIX linjaa. Pelihän on täynnä toinen toistaan upeampia neitosia, ja nyt en edes ole iskenyt silmääni aivan älyttömään sivuhahmoon. Tai siis ei kyseessä nyt ihan päähahmokaan ole, mutta tällä sentään pääsee hetken aikaa pelaamaankin! Kuningattaren pelastaja kädessään Chibiä lähtee siis valloittamaan....



Beatrix   
(TISSIT! Mikä näissä tissihahmoissa oikein on?)

Beatrixin?...-xen? ...Bean asussa Se Haastava Juttu minulle on nuo panssarit ja jälleen keraan mittasuhteet. Kiroilin jo Lanin kohdalla vähän IX:n designien muokkaamisesta normaalille keholle, kun hahmot ovat sen verran chibityyliteltyjä, että metsään meneminen on helppoa. Mutta onhan tässä aikaa harjoitella ja oppia virheistä, right? Ebayssa täydelliseltä näyttänyt peruukki oli loppu varastolta ja jännittelen nyt, saapuuko se ajoissa minulle asti. Valmistaudun kyllä henkisesti aloittamaan värjäysoperaation pari viikkoa ennen Chibiä, jos tilanne sitä vaatii. Kankaat koko asuun on oikeastaan jo hankittu, nyt pitäisi vaan aloittaa ompeluhommat. Tässä asussa on niitä ihania yksityiskohtia taas enemmän kuin laki sallii aina vyön koristeista selän ruusukuvioon, joten näpertämistä on ainakin luvassa. Ja Save the Queen  –miekan haluan myös saada tehtyä, arvon vielä vähän materiaalien kanssa, kun miekalla taas on tuota kokoa ja muotoa sen verran paljon, että mistään puusta en tuota tahtoisi rueta tekemään. Ehkä päädyn taas testaamaan finnfoamia.

Vielä en siis kyllä ole Beaan ehtinyt keskittymään, kun DesuTalksiin  haluamani puku eli osittainen cosplay on vienyt keskittymisestä ison osan. Mutta siitäpä näette kuvaa sitten lähempänä Talksia.

Ilona

ps. Ainakin yksi uudenvuodenlupaus on paremmalla tolalla kuin pukujen laatuun keskittyminen määrän sijasta. Jokainen lihas itkee päätöstäni hankkia se kuntosalijäsenyys, mutta piheys on yllättävän hyvä motivaattori.

2 January 2011

Desuraportti osa 3: ”Ihan kuin olisin unohtanut jotain”


Ei, en tarkoita vain Mion housuja, vaan kaikkia Desuconissa ottamiani valokuvia ja niiden lataamista nettiin! Että voi ihmistä vaivatakin näin paha muistamattomuus. Onneksi miun joulusiivous kohdistui tänä vuonna tuonne kovalevyjen puolelle, josta yksi unohdettu desukansio löytyi vain odottamassa julkistusta. Parempi reilu puoli vuotta myöhässä kuin ei ikinä, luulisin. Nyt vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi latailin ne kaikki desugalleriaan, tageja lisäisen lähipäivinä.

Suurimman osan siitä ajasta, mitä en Desussa viettänyt ohjelmissa, minut pystyi bongaamaan alemman parven portaikosta kuvaamassa pahaa-aavistamattomia conittajia. Paparazzikuvista voidaan olla  montaa (tai ainakin kahta) mieltä. Joka conin jälkeen, missä olen kuvia ottanut, on tullut useampiakin kiitoksia kuvista, joissa kuvattavat eivät pönötä yhdessä ja samassa poseasennossa vaan ovat rennosti omia itsejään. Toisaalta taas jatkuvasti joku valittaa myös siitä, miten ikävää on kun otetaan kuvia, joissa asu ei ole täydellisesti tai jossa on vaikka asuun kuulumaton laukku mukana tms.

Mie olen harrastanut valokuvausta vaihtelevalla aktiivisuudella ja enemmän innolla kuin taidolla nyt kymmenisin vuotta, ja coneissa käyminen on antanut ihan uutta intoa, niin loistavia kuvauskohteita sieltä löytyy. Ihmisten kuvaaminen kun arkipäivänä on aina vähän haasteellisempaa, jos ei aina niitä omia perheenjäseniä halua kuvata ruokapöydässä/dataamassa. Mie en niinkään siis kuvaa pukuja, vaan ihmisiä, joilla nyt vaan usein sattuu olemaan jokin tavallisuudesta poikkeava puku päällä. Miun kuvat ei useinkaan ole siis varsinaisesti cosplaykuvia, enemmänkin vaan conikuvia. Nyt napsuttelin muistikortille menemään sen tuhat kuvaa, joista tyhmät ilmeet, tärähtäneet kuvat ja muuten julkaisukelvottomat (Rora, you know what I mean) karsimalla tuli tämän näköistä matskua:

***


***
Muutamaankin otteeseen olen harkinnut ihan viralliseksi conikuvaajaksi menemistä, mutta yleensä mukavuudenhaluni voittaa. Puolet ajasta miulla on aina päällä jokin uskomaton cosplayasu, jossa kuvaaminen on käytännössä mahdotonta, ja toisen puolen haluan pyöriä jossain muualla kuin ohjelmissa. Ja sitten välillä tulee myös niitä tapahtumia, että ei tule otettua oikeestaan yhtään kuvaa conikansasta, kun ei täydellistä kuvauskohtaa löydy. Ja totta kai myös se kriittisyys omia kuvia kohtaan vaikuttaa, tiedän että coneissa pyörii tuhat kertaa parempiakin kuvaajia kuin minä, niin taidoiltaan kuin välineiltään. Miun Canonin 450d on kuitenkin melkoinen lelu monen muun järkkärin rinnalla, miulle tosin ihan riittävä.

Aivan hirmuinen nostalgiapuuska iski kun kävin näitä läpi. Ja nyt on sellainen into pukujen tekemiseen, että ihme jos ei kohta nouse savua korvista.

Ilona

1 January 2011

Lupauksia vuodelle 2011


Yleensä en lupaile uutena vuotena yhtään mitään. Yksi pimeä talvipäivä tai –yö ei miun mielestä ole yhtään sen merkittävämpi päivä muuttaa vanhoja huonoksi todettuja toimintatapoja kuin mikä tahansa muukin päivä, mutta teenpä tänä vuonna poikkeuksen. Ilonan kootut tavoitteet vuodelle 2011, kuvituksena ennen julkaisemattomia kuvia menneen vuoden 2010 puvuista:
***
(Enemmän ja) parempia pukuja. No ihan oikeasti en kyllä tuohon määrään enää toivo lisäystä,  tämä liittyy vaan toisen harrastukseni jokavuotiseen kaipuuseen parempien ja määrältään lukuisampien larppien järjestämiseen Kuopion alueella. Pukujen kohdalla voisin sen sijaan ruveta aivopesemään itseäni pikku hiljaa oppimaan päinvastaista, että määrä ei korvaa laatua. Tätä lupausta pähkäillessäni tuli hetkellisesti ahaa-elämys, kun huomasin taas yhden lisäsyyn haluuni tehdä paljon pukuja nopeasti. Paitsi, että miulla on vieläkin ehkä jokin pieni pelko siitä, että syystä tai toisesta en enää jossain vaiheessa voikaan tai haluakaan tehdä pukuja, on pukujen tekemisessä miulle nautittavin kokemus kuitenkin se tekeminen. On aivan upeaa kulkea conissa puvussa, johon on tyytyväinen, mutta se flow-tila, johon pukua tehdessä pääsee, kun on hyvässä vauhdissa, ei aivan alkutekijöissään eikä kuitenkaan aivan valmiina, on kuitenkin parasta. Toki tähänkin liittyy se odotus valmiista puvusta, mutta valmis puku ei kuitenkaan anna samanlaisia kiksejä. Joten aina pitää vaan pistää uutta projektia tulille heti edellisen perään. 




Teen pukuja, joiden tekemisestä ja pitämisestä nautin. No daa, tätähän mie olen tähänkin asti tehnyt. Mutta, että en unohtaisi ensi vuonnakaan, että tämä harrastus on ennen muuta itseäni varten, ei muita, on ihan hyvä muistutella, että hahmo- tai pukuvalintani pitää aina olla sellaisia, jotka oikeasti miellyttävät minua. Vaikka olenkin jotenkin profiloitunut tekemään niitä naurettavan tuntemattomia sivuhahmoja, en halua, että se esimerkiksi rajoittaa pukujeni tekemistä. Jos (ja itseasiassa näistäkin yksi pupukorvainen jo houkuttaisi...) miun tekeekin mieli tehdä Rinoa, Fran tai Yuna, joita kuitenkin näkyy, jos nyt ei ihan joka conissa niin joka toisessa, niin mie teen sen. Tai jos (tai itseasiassa kun...) jokin naurettava sivuhahmo kahden sekunnin esiintymisellään herättää lähtemättömän mielenkiinnon, niin teen sen, vaikka koko conissa ei yksikään koko kummajaista tunnistaisi. Vaikka to-do -listani hahmomäärä liikkuukin tällä hetkellä siellä neljänkymmenen tuntumissa (harrastan tätä varmaan vielä eläkeläisenäkin...), en halua toteuttaa niitäkään hahmoja vaan sen takia, että minusta tuntuu että ”on pakko”. Jotkut hahmot tarvitsevat pidemmän aikaa kypsyäkseen ja pakolla jonkin puvun tekeminen, ”koska se on ollut mielessä niin pitkään”, vie pois sen parhaan osan koko tekemisestä. Kun jokin hahmo herättää sen innostuksen kipinän, kiilaa se heti listan kärkeen.  





Toki voisin tässä myös luvata, että teen riittävän, mutta sopivan haastavia asuja, mietin oikeasti mihin osaamiseni riittää, enkä ahnehdi liian vaikeita tapauksia, mutta se olisi ihan turhaa. Haasteet on tehty voitettaviksi. Toisaalta tunnistan kyllä, että esimerkiksi ihan perusompelussa miulla on puutteita ja viimeistelyyn pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Joten ehkä tämän lupauksen voisi mieluummin muotoilla niin, että haasteellistenkin pukujen kohdalla en luottaisi enää vau-efektiin vaan oikeasti huolehdin, että idean lisäksi myös puvun tekemisestä voi olla ylpeä





Aloitan pukujen tekemisen ajoissa. Hah, tulihan sieltä tällainen takuuvarmasti rikkoutuvakin. Tosin ”ajoissa” on sopivan löyhä termi, onhan nuo puvut tähänkin mennessä aina valmistuneet, vaikka kahden viikon kirous kuinka olisikin iskenyt. Mutta jospa tänä vuonna ei kuitenkaan ihan samaa kiirettä tulisi kuin viimeksi Desu-Tracon -kombinaation takia. Ehkä tähän liittyy myös lupaus tarvittaessa todeta, että puku ei valmistu ajoissa. Tähän asti olen hampaat irvessä pakottanut itseni valmistamaan puvut, ainoastaan esim peruukin saapumattomuus on saanut suunnitelmat muuttumaan viime hetkellä, mutta voisi olla varsin vapauttavaa jonkin kerran vaan lähteä coniin vanhassa puvussa ilman sitä viime hetken paniikkia ja itkupotkuraivareita. 





Edelliseen liittyen, rupean tekemään harjoittelukappaleita. Niin vaatteista kuin propeistakin. Että ihan heti ei pidä mennä toteuttamaan jokaista ideaa sille tuhottoman kalliille kankaalle ja todeta, että eihän tämä toimi ollenkaan. Tai tehdä proppi puoleen väliin ja huomata, että ihan alussa on onnistunut oikeastaan tuhoamaan koko yritelmän. Vaikka suunnittelu onkin oleellinen osa pukuilua ainakin miulla, ei suunnitelmat silti siirry konkreettiseen muotoon aina ihan niin kuin paperilla näyttäisi. Ainakaan ensimmäisellä yrittämällä.




Blogiin liittyen lupaan jatkaa entiseen malliin. Päivityksiä tulee sitä mukaa kun cosplayn saralla tapahtuu jotain. Pidin tavoitteena kirjoittaa suunnilleen kerran viikossa, ja vaikka tässä talven mittaan cosplayhiljaisuuden takia olenkin siitä lipsunut, lisääntyy kirjoittamisen taas varmasti kevättä kohti. Tutoriaaleja, work in progress- kuvauksia ja coniraportteja tulee edelleen, samoin noita päättömämpiä minullaonmukauusiaajatuksia –kirjoituksia. 


Lupaan myös ommella tämän huhtikuusta asti kaapin ovessa, koko ajan näkyvillä roikkuneen Buffy-mekon mieleiseeni kuntoon heti kun tulee kevät ja ulkona on taas Buffyilyyn sopivammat maisemat.



Enemmän osallistumista. Coniraporttien kohdalla tulee monesti kirjoitettua vähän kärkkäästi kaikesta siitä, mikä on vähänkin ärsyttänyt tapahtumassa. Kukapa tykkäisi lukea vaan hymisteleviä coniraportteja, joissa keskitytään pelkästään onnistumisiin, eikä kritisoida mitään. Mutta siitä huolimatta saisin ehkä välillä muistutella itselleni niiden hyvienkin puolien kirjaamisesta, vaikka kuinka jokin yksittäinen osa-alue ärsyttäisi. Ja sen sijaan, että pelkästään kirjoittelisin suuria sanoja conin jälkeen, voisin oikeasti tarjota apuakin silloin kun sitä tarvitaan. Näillä näkymin ainakin Desucon ja Nekocon ovat sellaisia tapahtumia, että miekin kannan korteni kekoon järjestelyjenkin puolesta. Nekoconiin lupauduin pitämään _jotain_ cosplayohjelmaa ja Desussa olen osana työvoimajärjestelyhässäkkää. En pidä itseni tyrkyttämisestä (jep, aika vaikea uskoa, tiedän), joten vapaaehtoiseksi tarjoutuminen ihan oma-aloitteisesti on aina ollut vähän vaikeaa. Tosin väitän, että sama pätee moniin muihinkin. Sen sijaan, jos minua erikseen pyydetään, olen mukana melkein missä tahansa. Kyllä, leikin vaikeasti tavoitettavaa, mutta varmasti toimivin tapa saada esimerkiksi niitä ohjelmanpitäjiä coniin, on oikeasti ja henkilökohtaisesti pyytää. 





Aloitan terveellisen ruokavalion ja säännöllisen kuntoilun. Hah. Ei mutta oikeasti, cossisuunnitelmat kyllä oikeasti vaatisivat nyt vähän kiinteyttämistä ja jouluna(kin) varsin hyvän ruokahalun aiheuttamat painonlisäykset saada jotenkin katoamaan. Mutta onhan kesän coneihin oikeasti vielä pitkä aika. Aloitan sitten ensi viikolla... Ei mutta oikeasti aion käyttää luontaista piheyttäni hyväkseni, kuntosalin jäsenyys maksaa niin perhanan paljon, että siellä on sitten pakko käydä koko rahan edestä kun sellaiseen kidutuslaitokseen sortuu. 



Panostan kisoissa esityksiin. Tästä on omaa päivitystäkin vielä tulossa, mutta vaikka miulle se puku on aina ykkönen, ei esitys, niin tänä vuonna siitä huolimatta pitää aivosoluja rasittaa esityspohdinnalla aina kun kisa sellaista mahdollisuutta vaan tarjoaa. Toivottavasti ihan kaikki kisat eivät kuitenkaan Desu ja Gaala tasoon lähde mukaan, muuten tulee nimittäin oikeasti vaikeuksia keksiä kaikille hahmoille tyrmäävät esityksetkin... Muutamia esitysinspiraatioita on jo pelmahtanut aivoihin loman aikana ja koetan tunnollisesti kirjata ideoita ylös, myös niitä mitä ei käytännössä voi toteuttaa. Vai kukas se lupasi minulle, että ensi Desussa onnistuu sitten vaijereilla yleisön yläpuolella lentäminen...



***

Odotukset vuoden 2011 suhteen on melkoisen korkealla cosplayn ja conien saralla, tapahtumia on tarjolla ihan liiaksi asti, vaihtelevia ja haastavia pukuideoita on paljon ja tuntuu, että opittavaa ja koettavaa on vielä vaikka kuinka. Jospa vanhasta vuodesta oppisin edes joistain virheistä (ainakin kangaskauppojen hutisotoksia tulee toivottavasti jatkossa paljon vähemmän) ja ei muuta kuin pää edellä tekemään uusia oivalluksia! Ensimmäinen uuden vuoden arkipäivä kuluu paitsi työttömyyden aiheuttamia byrokratiavelvoitteita täytellessä, myös siellä kangaskaupan uumenissa. Nyt on nimittäin taas niin monta rautaa tulessa, että hyvä jos itsekään pysyn kärryillä. Mutta tämä into pitää käyttää hyväksi heti, jospa tuosta edes muutaman puvun saisi oikeasti muutenkin kuin vaan paperilla valmiiksi. Tai edes puoleen väliin. 


Ilona

ps. Huomaan tulleeni vanhaksi, kun vietän uudenvuodenaattoa ja -päivän ensimmäisiä hetkiä kirjoittamalla blogipäivitystä ja selailemalla cosplaykuvia. Hei nyt oikeesti.