22 December 2010
Joulu ja loma!
7 December 2010
Blogitusta
![]() |
Oikeasti odotin vain tekosyytä päästä hankkimaan tämän värinen peruukki! Mizuho on kyllä ihana ja tämän asun kanssa ei ehkä edes olisi (fyysisesti) kamalan tukahduttavaa olla. |
![]() |
Hämmästelen, miksi tänne on tultu niin monesti kynsien lakkaamiseen tai rakennekynsiin liittyvillä hakusanoilla, mutta tehdään nyt niillekin lukijoille mieliksi: tämän paidan ja näiden kynsien takia olisin jo pelkästään voinut lähteä Helsinkiin. Ja voi että oli vaikeaa saada molemmat fiksusti samaan kuvaan. On joskus ehkä posetuksesta päätellen tullut luettua muotiblogeja... |
2 December 2010
Ope-Ilonan tyyliviikko
Oppilaat tuli kertomaan minulle jo monta kuukautta sitten, että koululla järjestetään tyyliviikko. Perinteisesti syksyllä yhden viikon ajan on oppilaita ja opettajia kannustettu pukeutumaan johonkin tiettyyn väriin joka päivä, mutta tänä vuonna hommaa oli vaikeutettu vaihtamalla värit erilaisiin pukeutumistyyleihin. Miksi tästä tultiin heti minulle kertomaan, johtui varmaan suunnitellusta manga-päivästä, kun jokunen luokka on ehkä joskus kuullut, että olen semmoisesta kiinnostunut. No mangapäivä-ajatus jäi suunnittelupöydälle, mutta tällä viikolla muuten on jokaiselle päivälle ollut oma pukeutumistyylinsä. Veikkaan, että osa oppilaista toivoi jo jossain välissä, etten olisi koskaan koko viikosta kuullutkaan, sen verran monesti ”Ei ope oikeesti”/”Aiotko sinä ihan tosissaan pukeutua joka päivä”/”Voi v—” kommentteja kuului.
Eihän tämä oikeasti mitään cosplayta ollut. Sunnuntai-iltana tein inventaarion vaatekaapin kätköistä ja aika hyvin sieltä löytyikin kaikki tarpeellinen. Sopiva peruukki vielä jokaiselle päivälle ja oppilaiden nolostuttaminen alkakoon. Oikeasti suurin osa oppilaista tuntui olevan vaan ihmeissään ja naureskelivat, kun viimeistään viikon puolessa välissä tajusivat, että aion oikeasti joka päivänä laittautua. Ja peruukit ne jaksaa aina hämmästyttää ja kummastuttaa.
Viikon aikana piti siis testata seuraavat tyylit: rokkari, pissis, hoppari, sportti ja hippi.
Rokkaripäivänä kyllä vähän huijasin. Tyyliviikkoa järjestäneiden tukioppilaiden ohjeistuksessa kyllä puhuttiin nykyrokkareista, mutta kun semmoisia vaatteita ei oikein löytynyt, päätin vedota historian opettajan jälkeenjääneisyyteen ja mennä fiftarityylillä. Vaatteet löytyi aivan suoraan normaalista vaatekaapista ja peruukki on yksi ”oi kun on halpa, no ehkä tuota voi vielä johonkin käyttää” –sortumisista. Ei kyllä kuulunut Elvistä välituntimusiikkina.
”Ope, kasvata pitkät hiukset, käy sinulle paljon paremmin”.
Tiistaina oli vuorossa pissis/fruide –päivä. Tälle nauroin jo etukäteen eniten, mutta tässä piti myös eniten rajoittaa itseilmaisuaan. Kun kyseessä nyt kuitenkin on työpaikka, niin en oikeasti ihan niin pahasti voinut legginssit+tissipaita –linjalle lähteä kuin mitä tyyli olisi vaatinut. Alunperin meinasin yhdistää sukkahousut ja shortsit, mutta kun mittari aamulla oleili siellä miinus 20 paikkeilla, oli farkut turvallisempi vaihtoehto.
Gisellen kesäisessä tukassa oli tupeerauksetkin valmiina. Pitäisi ehkä huolehtia peruukeista vähän paremmin...
”Ope, värjää hiukset blondeiksi ja ota pidennykset, kävis tosi hyvin”.
Keskiviikko oli haastavin päivä, kun hopparityylisiä vaatteita ei oikeasti miunkaan vaatekaapista löydy. Onneksi on miehekkeen vaatekaappi, josta löytyi sekä housut että paidat. Lanin hiukset lähti sivuponnarilla huivin ja lippiksen alle. Kombinaatio näytti hyvältä, mutta aiheutti jäätävän päänsäryn, kun lippis puristi ohimoita. Mutta tyylin takia pitää joskus kärsiä, joten olihan sitä hattua koko ajan pidettävä.
”Mitä, eikö nuo muka oo sinun oikeet hiukset?”
Käyrälampi Camping –lippiksen katu-uskottavuudesta voidaan olla ainakin kahta mieltä.
Torstaina majuri Sakamoto oli hengessä ja hiuksissa mukana, kun Mion peruukki pääsi uusiokäyttöön sporttipäivän merkeissä. Tässä olisi voinut vetää överit ja pukeutua opettajanhuoneen painostuksen mukaan kasari aerobic-asuun, mutta koska se olisi vaatinut rahallista panostusta asun hankkimiseen, niin nyt mentiin aika perus liikuntalinjalla. En omista hikipantaa, joten huivi oli aamun pikaratkaisu peittämään sitä tosiseikkaa, että pääni on varmaan kesästä paisunut ja Mion tukka ei asettunut oikein nätisti niskasta ja korvien takaa.
”Onko sulla ope muka oikeesti noin pitkät hiukset?”
Huomenna perjantaina vuorossa on hippityyli. Jostain syystä oppilaat on kamalasti tämän tyylin perään koko viikon kyselleet, saa nyt nähdä miten pahat naurut viimeistään nuo silmälasit aiheuttaa. Tämän tyylin kaikki vaatteet on sellaisia, että olen niitä oikeasti yläasteaikanani käyttänyt. Paitsi housut, ne on ostos ihan viime vuodelta. Peruukki on lemppari larppitukkani, joku huippuhalpa ebaylöytö. Alunperin latvoistaan kiharan peruukin rakenne muuttui ihanan karheaksi ja oikeaa hiusta muistuttavaksi suoristuksen yhteydessä.
Tyyliviikko on ideana tosi hauska, mutta valitettavasti oppilaita ja opettajia taisi taas ujostuttaa melkoisesti. Todella harvat opet tai oppilaat lähti viikon ideaan mukaan, vaikka jokaisella päivällä oli kannustimena palkintokin parhaiten pukeutuneelle. Yhden oppilaan suusta kuultu ”tämä on ihan epäreilua, sinulla on niin paljon peruukkeja ja vaatteita että tämä on sulle ihan helppoa” pitää tietysti paikkaansa, ei suurimmalla osalla ihmisistä ole larppi- ja cosplayvuosien takia hamstrattuna niin älytöntä määrää vaatteita ja krääsää kuin minulla. Tosin jos kokonaisia asukokonaisuuksia ei kotoa löydy, niin olisi jo pienellä asustamisella voinut olla tyyliviikon hengessä mukana, hiuspanta hipille, verkkarit sprottipäivänä, huulipunaa pissikselle jne.
Minulla oli ihan älyttömän hauska viikko, kun pääsi viettämään naamiaisia joka päivä. En tiedä vaikuttiko muiden opettajien haluttomuuteen osallistua viikon rietoihin myös se vanha tuttu ”no en kehtaa” –asenne, oppilailla se ainakin varmasti oli jarruttamassa pukuiluintoa. Ja voin taata, että jos joku oppilas olisi yhtä monta kertaa viikon aikana kokenut, miten selän takana porukka räjähtää nauramaan kuin minä, niin olisi varmasti nolostuminen iskenyt. Tosin ei se, että oppilaat kulkee hupparissa ole ollenkaan niin hauskaa, kun jos kaksi historian opettajaa lampsii peräkanaa luokkiin kuin pahimmatkin teinit housut roikkuen. Sanoin jo tuolla aikaisemmassa opetustyötä koskevassa päivityksessä, että tätä työtä pitää tehdä koko persoonalla ja uskaltaa myös heittäytyä. Ja nolata itsensä silloin tällöin. Näyttää, että oikeasti osaa myös nauraa itselleen. Myönnän, että kyllä se maanantaina vähän jännitti fiftarityylillä lähteä liikenteeseen, coneissa kulkeminen tai niiden yhteydessä satunnaisesti normaalien ihmisten seassa liikkuminen on kuitenkin ihan eri asia, kuin tallustella työpaikalle satojen silmäparien eteen pukeutuneena johonkin ihan muuhun rooliin kuin normaalisti. Tyyleily tarjosi miulle mukavaa piristystä juuri ennen arviointikiireiden alkua, ja päätellen yleisestä hykertelystä, mikä käytävillä vallitsi, saattoi joku muukin siitä ilahtua.
Piti kirjoittaa tämä päivitys näin hiukan etuajassa jo torstai-iltana, kun huomenna heitän hippireleet nopsasti kotiin, riennän suoraan junaan ja suuntaan kohti pääkaupunkia. Katsotaan millaisia uusia kirjoitusideoita blogimiitti tällä kertaa tarjoaa.
Ilona
21 November 2010
”Yhyy, oon liian läski”
Cosplaysta ja ulkonäöstä on puhuttu iät kaiket ja puhutaan varmasti jatkossakin. Näin ulkonäkökeskeisen harrastuksen kanssa herää aina kysymyksiä ja ajatuksia siitä, missä määrin on ihan hyvä, että sitä oma kroppaansa katsoo arvioiden, ja milloin ulkonäköpaineet taas menevät yli. No minullakin on tämä teksti ollut raakileena jo kuukausitolkulla odottamassa viimeistelyä, ja nyt sain motivaatiota taas ajatella asiaa, kun ihq-galtsu ilmoitti seuraavanlaisesta uudesta Cowboy Bebopin Faye –kuvan kommentista:
Minä saan hirveän harvoin kommenttia painostani tai ulkonäöstä yleensäkään cosplaykuviin tai coneissa livenä. Minulle ei tulisi itelleni mieleenkään sanoa kenellekään, että ihan kiva puku, oisitpa vielä laihduttanu kymmenen kiloa, niin näyttäisit paremmalta. Tai ylipäätänsä kritiikin antaminen jostain muusta kun puvusta tai maskeerauksesta tai propista tuntuisi minusta ihan utopistiselta ajatukseltakin. Kyllä voin hyvin kehua (ja usein kehunkin), jos jonkun kasvot vaikka näyttävät juuri siltä miltä pitääkin (tai kun joku miespuolinen cossaaja näyttää nätimmältä kun kaikki desuconin tytöt yhteensä...), mutta painon tai fyysisen olemuksen kritisoiminen ei tulisi mieleenkään. Raaka totuushan se on, että langanlaihan animehahmon cossaaminen näyttää paremmalta, jos cossaajana on langanlaiha ihminen ja varmasti itse kukin esimerkiksi kuvia katsellessaan huomaa kyllä, jos paino tai kasvonmuodot tai ne tissit selvästi poikkeavat lähteestä, mutta en ymmärrä, mikä mekanismi ihmisen päässä saisi sitten muotoilemaan nämä ajatukset kirjoitukseksi ja kommentoinniksi. Vähän helpompi on ymmärtää jotain 4chanin ketjuja, joissa nyt oletusarvoisesti kuvan kohde itse ei ole kommentteja lukemassa, tai jos on niin luultavasti on jo niihin läski –kommentteihin varautunut, kuin oikeasti kuvissa esiintyvälle henkilölle suoraan kommentointia.
En siis edes rageta tuosta itse saamastani kommentista, tuohan on oikeastaan vaan kohteliaisuus. En haluaisi kyllä näyttää yhtään enempää syömishäiriöiseltä tuossakaan kuvassa. Hirveän usein cosplayn kohdalla puhutaan vaan niistä ulkonäköpaineista ja niiden negatiivisesta puolesta. Ja minäkin puhun ihan kohta, mutta Fayen puku on varsin hyvä esimerkki myös siitä toisenlaisesta vaikutuksesta. Cosplay kun voi tehdä myös ihmeitä itsetunnolle ja myös kehonkuvalle. Sen tajuaminen, että näyttää hyvältä juuri sellaisena kun on, vaikka se sitten vaatisikin pinkin peruukin ja pienen pvc-hameen tajuamista helpottamaan, on varmasti yksi elämän tärkeimmistä oivalluksista. Cosplayn kohdalla tulee helposti ajatelleeksi, että ne on lähinnä niitä teini-ikäisiä tyttöjä, jotka galleriassa vinkuvat miten läskejä ovat kun mahasta saa pinseteillä kiinni, jotka jotain ulkonäköön liittyvillä kommenteilla tekevät, mutta väittäisin suurimman osan ihmisistä olevan sen verran persoja kehuille, että kaikki cosplayaajat mieluusti kuulevat kehuja puvun lisäksi myös siitä, miten hyvin itse sopii pukuun. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että cosplayaajille se puku ei olisi tärkeintä tai että puvun saamat kehut ja kiitokset eivät sydäntä lämmittäisi. Mutta kukapa ei pitäisi sen kuulemisesta, että näyttää itse hyvältä, puvun hyvältä näyttämisen lisäksi?
Huolestuisin, jos oikeasti näyttäisin tuolta ylemmältä kuvalta.
Minä esimerkiksi olen kuullut melkoisen monta kehua puvuistani, mutta silti yksi mieleenpainuvimmista kommenteista oli, kun Nekoconissa minulle ennestään tuntematon tyttö, johon en sen conin jälkeen ole törmännyt, sanoi odottaneensa pitkään, milloin joku Suomessa tekisi Edean puvun. Ja sitten hän kertoi olevansa hirmuisen iloinen, että nyt tämä ensimmäinen hänen näkemänsä Edea oli juuri sellainen kun pitää, pitkä ja laiha. (Itseasiassa 10 senttiä liian pitkä...) Jotainhan tämä kertoo minunkin vääristyneestä minäkuvasta, kun tämä painoon ja pituuteen liittyvä kommentti on jäänyt paljon paremmin mieleen, kuin tuon puvun tai päähineen saamat kehut. Animeconista en osaa yksilöidä yhtään Fayen pukuun liittyvää kommenttia, mutta sen sijaan muistan päivän kirkkaasti, miten yksi kuvaaja kehui miten hyvältä minä näytän. Selfish much?
Mainitsin itse jo keväällä Ultimecian mahamakkaroista puhuessani, että olen koettanut laihduttaa varmaan jokaista cosplayta varten. Painotus sanalle koettanut. Yleensä se on tarkoittanut viikko ennen conia alkanutta karkkilakkoa, joka pettää viimeistään conia edeltävänä yönä, kun sokerihiiri sisälläni vaatii saada polttoainetta jaksaakseen ommella vielä ne viimeiset pistot. Kesällä 2008 Edean jälkeen muistan suunnitelleeni pieneneväni pikkuisen, että kehtaisin keväällä tehdä Shivan. No Shiva-Ilona painoi tismalleen yhtä paljon kuin Edea-Ilona ja melko hyvin kehtasin siitä huolimatta kuljeskella Pieksämäellä. Shivan jälkeen sama ajattelukaava toistui Fayen ja Daggerin, Prissin ja Ultimecia, sekä viimeisimpänä Lanin kanssa. Voi jos painaisin sen 5-10 kiloa vähemmän, näyttäisin varmasti paremmalta! Pukukritiikkiä olen pyytänyt ja saanut pyytämättäkin välillä, painoon liittyviä kommentteja en tuota galtsukommenttia lukuun ottamatta ole kuullut tai olen jättänyt kuulematta. Opetustyössä oppii sen verran paksunahkaiseksi, että tällä hetkellä haukkumiset eivät paljoa lannistaisi, ja toisaalta tiedän olevani itseni pahin kritisoija. Sen harvan kerran kun minua on lenkkipoluilla tai zumbaamassa nähty, on silmissäni varmasti kiilunut jokin tuleva hahmo. Tiedostan myös itse varsin hyvin, että en ole mikään 150 senttinen ruipelo, vaan sekä pituutta että massaa on enemmän. Se on sitten ihan toinen juttu, vaikuttaako tämä tiedostaminen mitenkään hahmovalintoihin...
Meinasin ihan unohtaa sen pahimmat repeilyt aiheuttaneen galtsukommentin. En itse kyllä näe, että Lady Gagassa ja Prississa olisi paljon yhteistä, mutta: AmericanTaliban: lady gaga yritys epäonnistuu aika rajusti vaikka se on mies se ei oo puolikskaan yhtä ruma ku sä.
Cosplay on monessa mielessä epäreilu harrastus, kun kaksiulotteiselta animetytöltä näyttäminen tosielämässä ei ole mahdollista. Vaikka ajatuksena voi tuntua uskomattomalta, että kenenkään syömishäiriö esimerkiksi puhkeaisi cosplayn takia, ei se ihan niin älytön huomio ole. Tutkimusten mukaan joka viidennellä tytöllä on syömishäiriöoireilua nuoruusvuosien aikana ja varmasti vielä useammalla on jollain tapaa epäterve suhtautuminen omaan kehonkuvaan ja syömiseen. Jos tähän alkuoletukseen liitetään sitten harrastus, jossa pitäisi näyttää gasellilta kilometrin mittaisine jalkoineen samalla kun tissit ovat aivan luonnottoman kokoiset, ei ole mikään ihme jos siinä tuntee itsenä riittämättömäksi (lue= liian lihavaksi). Itselläni nousee niskavillat pystyyn aina kun kuulen normaalikokoisten tyttöjen valittavan omaa lihavuuttaan, ja vaikka iso osa siitä onkin vain huomiohakuisuutta, on cosplayta harrastavilla tytöillä varmasti enemmän paineita näyttää siihen tiettyyn muottiin sopivilta. Tai siis miksei pojillakin, eivät nuo animepojat juurikaan sen terveempiä kehokuvia tarjoa.
Eivät cosplayn ulkonäköpaineet tietenkään ole vain huono asia. Suurimmalle osalle ihmisistä lisäliikunta tai terveellinen ruokavalio tekisi ihan hyvää, joten jos se napapaitainen hahmo siihen motivoi, niin hyvä vain. Ongelmatapauksia lienevät ne ihmiset, joilla tämä sitten menee yli. Tai joiden käsitys terveellisestä ruokailusta ja liikunnasta on parin kuukauden näännytyspaasto ennen conia yhdistettynä liialliseen urheiluun. Joita on siis oikeasti olemassa, niin älyttömältä kun tuo ajatus kuulostaakin.
Cosplayn ollessa niin hurjan kuvakeskeistä, pääsee tässä väkisinkin myös näkemään itseään muutoin kuin vaan peiliin tuijottelemalla. Omien valokuvien näkeminen, varsinkin niiden, missä ei aivan suoraan poseta kameralle juuri sillä peilin edessä harjoitetulla hymyllä, voi olla aluksi hyvinkin omituista. Kuvat kuitenkin auttavat kummasti hahmottamaan sitä, miltä se oma vartalo näyttää. Tai se oma naama. Nykyisten digikameroiden aikana kuvia otetaan enemmän ja herkemmin ilman mitään syytä, mutta nuoruutensa filmikameroiden kanssa eläneenä miulle oli oikeasti melkoinen totuttelu siihen, että kuvista näki itsensä muutenkin kuin vaan se teennäinen hymy kasvoilla sukujuhlissa. Ei, kaikissa kuvissa ei voi onnistua, conikuvien joukosta löytyy varmasti niitä kuvia, joissa naurat niin että kaksoisleuka näkyy, joissa puku on huonosti tai hakaneuloja törröttää vaikka kuinka koetit niitä piilottaa. Mutta onko se taas niin hirveän vaarallista?
(Meinasin laittaa tähän oikeasti älyttömämpiä kuvia mitä miusta coneissa otettu, mutta en ehkä kuitenkaan anna niin helppoa saalista oppilailleni. Plus että jokinlainen kumma sensuurikone on ilmeisesti iskenyt kaikki herpderp-ilmeisiin...)
Cosplayn perimmäisenä tarkoituksena pitäisi aina kuitenkin olla se hauskuus ja nautittavuus. Voidaan vääntää kättä sitten siitä, millaisilla puvuilla pitäisi kisata tai miten paljon kenenkin pitäisi pukuunsa panostaa, mutta ihmisen pitäisi nauttia siitä, mitä tekee. Osa nauttii siitä stressistä ja paineesta mitä täydellisen puvun tavoitteluun liittyy. Jatkuvasti itsensä tai painonsa kyttääminen ja sen oman epävarmuuden ruokkiminen (heh heh) ei tee tästä harrastuksesta yhtään sen nautittavampaa, päinvastoin. On ihan normaalia olla epävarma siitä omasta olemisestaan ja puvustaan ja siitä että voi kamala, mitähän ne muut nyt minusta ajattelee, mutta se ei saisi olla koko harrastusta leimaavana ajatuksena. Kun on tyytyväinen itseensä ja pukuunsa, ja kantaa pukua itsevarmuudella, on aivan sama mitä se mittari puntarissa näyttää.
No niin, nyt voin raksia tämänkin aiheen to-do-listaltani. Blogitekstit itsessään eivät (cosplay)maailmaa paranna, jos niin olisi, kaikki ulkonäköpaineet olisi kaikonneet jo Rimpun paatoksen myötä, mutta tämä ulkonäkökysymys on sellainen asia, että siitä pitää puhua ja pitää aihetta silloin tällöin esillä. Itse elelen taas sitä vaihetta vuodesta, kun lupailen itselleni kuntoilun ensi kesän cosseja varten alkavan ”heti huomenna”. Luultavasti painan kesällä taas grammalleen yhtä paljon kuin nyt, mutta jos jokunen niistä hetkistä, mitä tavallisesti viettää peilin tai vaa’an edessä tuskailussa, tulisi nyt käytettyä pukuihin panostamisessa, olisin parantanut ainakin omaa cosplaymaailmaani.
Ilona
14 November 2010
Talviprojektien edistymättömyys ja vuoden 2011 coniähky







22 October 2010
Iloton Ilona ja kisamietteitä lopultakin
17 October 2010
Syysloma eli sopivasti cosplayaikaa?
Onneksi en viimeksi mennyt tarkentamaan, että minä viikonloppunan miun kisamietteistä saatte lukea, kun enpä niitä vieläkään julkaise. Tekstiä on kyllä vaikka kuinka, mutta ennen selventäviä Chibin kisakuvia on miun ihan turha alkaa asiasta avautumaan, joten hei Chibiorjat, kuvat nettiin!
Vaikka Sen Ensimmäisen Ilonan kanssa ideoitiinkin minulle jo hätävararatkaisua WCS-karsintaa katsomaan ja musiikkimessuille, jos kunnon pukua ei saa tehtyä (suunnitelmaan liittyi kitara. Eikä oikeastaan mitään muuta. Ehkä pitkä peruukki vähän pitämässä säädyllisyyttä yllä), olen tässä kyllä kovasti edelleen aikeissa tehdä ihan upouuden puvun –ylläri ylläri- kahdessa viikossa. Aikaisemmat kahden viikon kiroukset ovat yleensä olleet kyllä sitä sorttia, että kaikki materiaalit ja suunnitelmat on kaksi viikkoa aikaisemmin valmiina, ne vaan pitää kursia kaikki kokoon. Nyt sen sijaan...
Voi Savon Pala, älä nyt petä minua. Jossain siellä hyllyjesi kätkössä varmasti odottaa täydellinen Nanami-kangas, niinhän?
No en uskalla vielä edes ihan varmaksi sanoa, kummalla puvulla mennään. Tai tarkoituksena olisi tulla heläyttämään kaunista nauruani Nanamina Revolutionary Girl Utenasta, mutta koska kankaan kulmaakaan ei ole vielä ostettu ja keltaisten kankaiden metsästys on Lanikokemusten perusteella aikamoinen haaste, voi suunnitelmat vielä muuttua Fujin hyväksi. Huomenna olisi tarkoitus kipittää kaupungilla Suuren Keltaisen Kankaan Metsästyksen merkeissä. Nanami-peruukkiangsti on nyt mennyt ohi ja jopa tykkäilen peruukin sävystä, se kun on sävysävyyn sopiva ylimääräisten vaaleiden kuitujen kanssa, joista väkerrän Nanamin etutukkaa paikallaan pitävän letin. Nyt peruukki pitää vaan pestä, kun joku iloinen varjohaltia sotki rasvaliukoista maskiväriä siihen, ja leikata pikkuisen. Muutenhan homma on ihan levällään ja aloittamatta. Alkavan viikon syysloma helpottaa tekemistä sen verran, että työjutuista saa taukoa, sen sijaan ympäriämpäri Suomenmaata reissaaminen ei nopeuta puvun tekemistä. Lainaompelukoneet toimivat kyllä kesälläkin varsin hyvin, joten ehkä nyt kävisi samoin.
Aliakseni aiheuttaa jatkuvia repeilyn aiheita. Kiitos iltalehti.
Vilkaisin pitkästä aikaa, mitä Google analytics kertookaan teistä ja jo oli taas naurussa pitelemistä. Lähinnä siis näiden hakusanojen kanssa. Sen cosplay-sanan kirjoittaminen on hyvin haastavaa, kun googleparka on saanut semmoisiakin versioita osakseen kuin cospla, cospaly ja gosplay.
Muita hykerryttäviä hakusanakombinaatioita ovat muun muassa:
Coniin tavan vaatteissa? (kyllä, se on ihan mahdollista)
egotrippailu (mitä google oikein vihjaat kun ohjaat tänne tällä hakusanalla?)
blogger cosplay kissa (tällä nyt varmaan tarkoitetaan sellaista ihan eläin kissaa eikä mitään muuta. Sori, Mio koirankorvineen löytyy, ei kissoja)
kuka voisi tilata cosplay asun puolestani? (en minä valitettavasti)
prinsessa optikko (siis onko hakusessa optikko, joka on tarkoitettu vain prinsessoille, vai jossa voi käyttäytyä kuin prinsessa? Vai missä saa prinsessan arvoista kohtelua?)
tekonahka shortsit (ei kyllä löydy vielä, odotellaan sitä hahmoa jolla tämmöiset on)
tissi toppaukset juhlapukuun (riippuu varmaan juhlapuvusta miten niitä kannattaa topata, ilmeisesti minä olen jotenkin tissitoppausten asiantuntija, vai?)
tissivakoa (okei, tätä kyllä kerjäsin kesäisillä otsikoilla)
sukkahousut varpaissa, tyttöjä sukkahousuissa, varpaat sukkahousuissa, äidit sukkahousuissa (hei nyt oikeesti, ei ne sukkahousut nyt niin mahtavia ole! Tai ei niistä täällä edes juuri mitään puhuta!)
visuaalisen ilmeen hinnoittelu (o.o)
Ja sitten vielä mainostusta. IrcNetin #cosplay.fi aktivoitui tänään ja sieltä löytyy nyt jo kiitettävästi juttuseuraa cosplayihmisistä. Joten jos reaaliaikainen jututelu cosplaykiemuroista, pukujen teosta, suomalaisen cosplayskenen kehittämisestä tai Vähemmän Vakavista aiheista eli mistä vaan maan ja taivaan välillä kiinnostaa niin sinne siis. Allekirjoittanut lyötynee sieltä hakkaamassa päätään seinään luvattoman usein. Irkkaaminen vie vain teidän vapaa-ajan, ei koko elämää.
Ilona
8 October 2010
Lani
Kuvia ja tekstin tynkää tästä ihastuttavasta palkkionmetsästäjästä!
Kyllä huomasi Chibiconissa, että ihmisten yleistietämys FFIX:n suhteen on retuperällä, kun niin monet kummasteli, että onko koko pelissä muka tämmöistä hahmoa ollenkaan. Olenko ainoa, jolla meni hermot Lanin kanssa taisteluun Fossil Roossa, tai ainoa, jota ei ärsyttänyt yhtään kun Lani nukutti Eikon myöhemmin Madain Sarissa? No myönnetään, kyseessä on sivuhahmo, mutta kyllä tämän nyt todennäköisemmin pitäisi olla mielessä kuin vaikka kuningatar Hildan. Toisaalta en valitse hahmojani sen perusteella, että ihmiset ne varmasti tunnistaisi, joten eipä tämä tunnistamattomuus juurikaan haitannut. Veikkasin, että Lanin kirveen livenä nähneet kyllä muistavat neidin jatkossa.
Kirveestä onkin ihan oma päivityksensä tämän alla, joten enpä sano siitä sen enempää. Paitsi huomautan, että en tehnyt mitään kirveenkiinnitysmekanismia Lanin selkään, pelissähän Lani heittää kirveen varsin huolimattomasti olkansa yli ja se maagisesti pysyy siellä. Minun miekkaa piti vähemmän maagisesti pidellä.
Lanissa ensimmäisenä pistää silmään... tissit. Tai ei minulle, mutta refekuvien perusteella kuullut kommentit ”tissimonsterista” kertovat jotain siitä, että onhan neiti varsin povekas ja muodokas muutenkin. Napa vilkkuu ja tiimalasivartalo on varsin epärealistinen. Päätin olla ottamatta paineta vaatteiden vähyydestä, ja conissa tunsin oloni varsin peitellyksi, vaikka jalassa olikin shortsit ja päällä tuubitoppi, jota ei juuri paidaksi voi sanoa.
Shortsista ja tuubitopista ei ole mitään erityistä kerrottavaa, tuubitopin koristeista osa on käsinmaalattua kangasta, joka on ommeltu paikalleen ja osa ihan ostokangasta. Ja shortsien kankaassa pihtailin niin, että niistä tuli himpun verran liian lyhyet lantiolta, joten ilman hameosaa olisin saanut olla koko ajan kiskomassa niitä ylöspäin. Värit oli Lanin tekemisessä tärkeitä ja myös vaikeita, kerroinkin jo metsästäneeni päällyspaidan keltaista kangasta kolme kertaa ennen kuin tärppäsi, samoin ”hameen” kangas oli pidemmän metsästyksen tulos. Ruskean, punaisen ja keltaisen sävyt sopivat varsin kivasti ruskaväriseen maisemaan.
Hameosan taustakuvion maalaaminen on yhden päivän projekti, sillä halusin tehdä sen kunnolla. Liian usein näkee kankaalle maalattujen kuvioiden olevan reunoiltaan epäselviä ja muutenkin niin selvästi pensselillä tuherretun näköisiä että. Avainsana onnistumiseen on sapluunat, itse käytin kontaktimuovista tehtyä aukkosapluunaa, jonka läpi ensin tuputtelin peittovalkoisen maalin ja sen kuivuttua maalasin kuviot omilla väreillään. Valkoinen tekoturkis menee hameen alaosassa aivan koko matkalta ja osaltaan leventää lantiota varsin tehokkaasti. Ja lämmittää jalkoja vähän liikaakin kuumassa conin sisätiloissa. Karvakangas oli kankaista varmasti arvokkain ostos, vajaat 30 euroa metri, mutta tekoturkis näyttää helposti liian halvalta. Tämä nyt ainakin näytti ihan hintansa väärtiltä.
Keltaisen paidan puhvihihoissa on vähän tyllitäytettä, muuten paidan ompelu oli aika perussettiä. Ja sitten tietysti keksin päivää ennen conia, että haluan ommella siihen nuo hiuslaskokset (opin tämän sanan tänään kun kehuttiin miten hienot hiuslaskokset paidassa on :P). Alunperin meinasin jättää ne tekemättä, mutta kun ne näkyvät kuitenkin refekuvissa ja testauksen jälkeen niiden ompeleminen ei ollut mitenkään kamalan vaikeaa, hidasta kyllä, niin viimeinen päivä ennen conia meni niiden parissa. Onneksi meni, olen lopputulokseen tosi tyytyväinen, eikä paita näyttäisi yhtään samalta, jos siinä ei olisi noita viivoja.
Peruukki oli varsin helppotöinen tapaus, lyhentämisen ja muotoilun lisäksi sävytin vain alunperin jo punertavan ruskeaa peruukkia vielä hiukan punaisemmaksi ja sitten hiuspanta paikoilleen. Hiuspanta on samaa trikoota kuin tuubitoppikin, venyy siis mukavasti. Sain tässä jostain syystä tarpeekseni sulkien värjäämisestä vähän aikaa sitten, joten tällä kertaa kaksivärinen sulka syntyi simppelistä kahdesta erivärisestä sulasta, joista leikkasin sopivat pätkät ja liimasin yhteen.
Prinsessa Romyn kohdalla olin jo tutustunut ihon tummentamiseen ja tällä kertaa käytin ihan samaa Grimasin meikkivoidetta. Riittoisaa tavaraa kun pari kertaa Romynä ja Lanina olemisen jälkeenkin pohja vain juuri ja juuri pilkottaa. Rasvavärit tietysti tahraa, ihan niin kuin meikkivoiteetkin, mutta levittyvät niin ihanan tasaisesti ja näyttävät luonnolliselta. Tai niin kai minun on pakko uskoa, kun niin moni luuli, että olen käyttänyt jotain itseruskettavaa tai oikeasti tullut lomamatkalta, enkä suinkaan tuputellut väriä coniaamuna. Muuten meikki oli aika simppeli, punertavaa väriä kulmiin, vähän luomiväriä, paljon ripsaria ja musta rajaus ylös.
Tavoitteena Lanin kanssa oli tehdä puku, jonka kehtaa ottaa cosplaykaapista ulos tulevaisuudessakin. Ja tämän suhteen onnistuin, olen pukuun tyytyväinen vaikka toinen kenkä hajosikin kuvatessa, hameen kiinnitysvempaimen kiinnitysvempain irtosi ja kaikki kangasosat kaipaavat kipeästi pesua päästäkseen eroon ruskeasta väristä. Katsotaan milloinka neiti palkkionmetsästäjä seuraavan kerran lähtee liikkeelle.
Jos jokin hämmästyttää tai kummastuttaa, niin kysykää. Chibin cosplaykisasta ja kisamietteistä yleensäkin kuulette viikonlopun aikana
Ilona