Housutonta kolmen kivaa Aconissa

Joo, kesäpäivinä otsikoiden keksiminen pitäisi kieltää miulta, tiedän!

Ilse kyseli keväällä kiinnostuneita mukaan kokoamaan Triple-H kolmikkoa Mawaru Penguindrumista. Koska Pingviinirumpu on upea ja höpsöissä sivuhahmoissa, joita juuri kukaan ei muista, on aina ollut jotain minuun vetoavaa, tahdoin heti päästä pinkkitukkailemaan Hibarina. Suiggari lähti mukaan Hikariksi ja niin oli kolmikko koossa!

Olen aikaisemmin ollut mukana muutamissakin ryhmäcosplayssa, mutta ensimmäistä kertaa kaikkien asut olivat niin samanlaisia, että päästiin yhdessä pähkäilemään kankaita sun muuta. Koska valkoiset pitkät hansikkaat eivät innostaneet ketään, päätimme tehdä pelkistetyimmän version näistä Pingviinirummun endingeissä näkyvistä asuista, näissähän voisi myös olla hanskojen lisäksi pitsiä ja sivulla läpikuultavaa härpäkekangasta. Morsiussatiini valittiin peruskankaaksi ja muutenpa ei sitten yhteisiä linjoja sen kummemin sovittu. 

Jos olisimme tahtoneet aivan identtiset puvut, olisi tietysti pitänyt käyttää myös samoja kaavoja, mutta kun olemme jo muutenkin kaikki kolme niin eri mallisia ja pituisia, oli kivempi kun jokainen teki tyylillään ja mieleisensä, vaikka pukujen eroavaisuudet nyt pomppaavatkin omaan silmään kuvista. Toisaalta taas esimerkiksi identtiset ”napit” etuosassa näyttävät tosi kivoilta. Jos ikinä enää saman tyyliseen ryhmään lähden mukaan, niin ehkä sitten voisi pyrkiä oikeasti kaikkien osien koordinoimiseen samanlaisiksi.

Wonderflex on paras, myös pienessä näpertelyssä

Kuten kerroin aikaisemmin, puvun valmistaminen alkoi reilu viikko ennen Animeconia. Puku valmistui vähemmän yllättävästi lauantaina aamulla ja ilman torstain ja perjantain välistä yövalvomista ei kyllä olisi valmistunut ollenkaan. Lauantain hiipparoin melkein koko ajan vain desupipo päässä ja hakaneuloja rintamukset täynnä, sunnuntaina koetin näyttää vähän kuvattavammalta ja muistin esimerkiksi laittaa tähtiä päähäni.

Teenpä itse sitten kanttinauhaa kello kolmelta aamulla, ihan fiksua oli.

Hibarin peruukki on loistavin ghettocosplayratkaisuni vähään aikaan. Olin hankkinut kaksi pinkkiä tukkaa ja tarkoituksena oli yhdistää ne yhdeksi isoksi tukkapalloksi, mutta en tietenkään ehdinyt. Joten laitoin toisen peruukin vain toisen sisään ja kiinni parilla hakaneulalla. Koko komeus vaan päähän ja lopputuloksena oli todella massiivinen kuitukasa, joka selvittämisen jälkeen on edelleen kaksi täysin käyttökelpoista peruukkia. Ja painostaan huolimatta pysyi muuten päässäkin oikein hyvin! 

Epäselventävä kuva. Toisen peruukin pääosa ikäänkuin taitetaan toisen peruukin sisään takaraivon kohdalle. Miun jättipäällä kahden peruukin laittaminen ihan vaan päälleekäin aiheutti melkoisen ufo-ilmiön.

Lauantaina kävi ikävin piilolinssitapaus tähän mennessä, kun täysin yllätten ja ilman mitään sen kummempaa syytä toisen silmäni piilolinssi hajosi pariin osaan. Siis silmässä ollessaan. Kyseessä oli vuosilinssi, joka on kyllä hankittu alle vuosi sitten, mutta josta en taatusti ole vaihtanut piilarinesteitä riittävän tiheään tahtiin ja jonka laitoin silmään aamulla sen kummemmin testailematta. No lauantai meni sitten silmäpuolena kun silmälasitkin olivat tietysti kotona eikä conipaikalla ja sunnuntaiaamuna vielä löytyi viimeinen piilarin palanen silmästä pois. Onneksi kyseessä oli niin pehmeät piilarit ja miun silmät eivät ole enää herkimmässä kunnossaan, että selvisin tästä ihan säikähdyksellä, mutta olkoon tämä opetuksena, että ne piilarit eivät kestä ikuisesti ja jos yhtään epäilyttää, niin älä laita niitä silmiisi. 

Madulle kiitos ja kumarrus ryhmiskuvista.

H&M:n sukkahousuja, joissa ei ole haaravahviketta, hehkutin jo aikaisemmin. Nyt opin, että niitä on sitten myös semi-kiiltävinä, ja kaupassa kannattaa katsoa että kumpiako ostaa! Nyt onnistuin rikkomaan viimeiset mattapintaiset sukkikset jo lauantaina ja sunnuntaina piti sitten valita joko rikkonaisten tai kiiltävien pöksyjen välillä. Noh, silmäpako takareidessä häiritsi itseäni paljon vähemmän kuin kaikissa kuvissa hohtavat kiiltohousut, joten rikkonaisilla mentiin. Hakaneuloja ja rikkonaisia sukkahousuja, voi että olinkin punkkari.

Yleensä olen sitä mieltä, että pituudella tai painolla ei ole mitään väliä pukuillessa, kunhan itse on itseensä tyytyväinen. No nyt huomasin kyllä miten paljon itseäni ahdistaa olla väärän mittainen ryhmäcosplayssa. Vaikka kuvissa saakin huijattua paljon, niin siitä huolimatta pikkuruisen Ilsen vieressä olo oli välillä melko jättäiläismäinen, ja Suiggarikin on miuta reilusti lyhyempi. Pyllykateudesta nyt puhumattakaan! Tietysti vielä se, että kaikkien puvut olivat samanlaiset, korosti kokoeroja.

Mutta kivaa oli pyllyillä ja madu sai meistä pari varsin muikeaa kuvaakin. Ja housuttomista cosplayapureista sai paljon vitsiä myös cosplaykilpailussa. Hibari menee kaapin ”kyllä tätä voi jossain vielä käyttää, eikä tarvitse edes paljon korjailla” –osioon. 

Vähän jos desupöytäilin, ihan pikkuisen ja vahingossa ja Japsu sattui vaan just silloin kuvaamaan.

Ja tein historiaa cosplayurallani! IKINÄ ennen en ole pitänyt samaa pukua kahtena päivänä conissa! Yksi puku koko conin ajan! Mitä tämä on!

 

Kesän kiireet senkun jatkuu, huomenna suuntana Helsinki ja KCS:n vuosikokous, viikon päästä sama kaupunki kutsuu Assemblyn cosplaykilpailun merkeissä. Arvaatteko mitä pukua lähden ulkoiluttamaan, jos annan vinkiksi vain numerot 452? (no totta kai arvaatte, kun heitätte tuon blogin hakukenttään, daa). Paljetteja olisi vielä ommeltavana ja yksi hajonnut hiha korjattavana. Niin ja paastottava viikon verran, kun vetoketju meni vain juuri ja juuri kiinni...

Sunnuntain siivoilussa tarvitsin jo lainapäätä ja silti tuli ankkailme.

Ainiin ja niitä syvällisempiä housuttomuuspohdintojakin pitäisi teille toimittaa tässä vaikka seuraavassa päivityksessä!

Ilona

ps. näitä harvoja kuvia katsellessa tunnen sen tuskan, millä ihmiset kyselee kuviaan pitkin nettiä. Nytkin tiedän JOSSAIN olevan sen kivan kuvan, joka miusta otettiin greenroomissa.. Ehkä se vielä joskus tulee vastaan.

DesuCruise 2012: Paljastava cosplay (=tissit, pylly, tissit, zettai ryouiki, pylly, tissit)

Heräsinpä tuossa päivänä muutamana lähisukulaisen hääjuhlissa liian lyhyessä mekossa ahdistuessani pohtimaan, miten voin täysin ongelmitta juoksennella kotikaupunkini keskustassa alushousut ei ainoastaan vilkkuen vaan suorastaan paistaen, mutta että nyt epävirallisissa hääjuhlissa puolireiteen saakka oleva hame tuntui aivan liian hävyttömältä. Aloin jo kirjoittaa syväluontaavaa analyysia paljastavasta cosplaysta ja sen erilaisista nyansseista, kunnes muistin, että olen ehkä kirjoittanut tätä ennenkin. Ja kappas kappas, olen ihan unohtanut julkaista DesuCruisen luentoni täällä! Vaikka olen kirjoittanutkin tämä melkein blogimuotoon jo valmiiksi.

Aika perushuttua siis paljastavasta cosplaysta, jos kirjoittaisin alusta asti nyt, niin kirjoittaisin toisin, mutta toimikoon tämä hyvänä pohjustuksena tuleville vähäpukeispohdinnoilleni! Myönnän muutaman punaisen langan hukkuneen aikavälillä Cruise - nykyhetki! Syytän Cruise-anekia, joka varmasti varasti minulta ainakin muutaman ajatuksen.

Disclaimer: päivityksessä käytettyjä kuvia ei ole käytetty millään tapaa loukkaavassa mielessä ja hyvin harvasta puhuin hävyttömyyksiä edes varsinaisella luennolla ;)

Mitä paljasta cosplay on?

Hahmovalinnat paljastavat paljon cosplayaajan  sielunelämästä tai animemausta, puvun toteutus paljastaa ompelutaidon tai –taidottomuuden, mutta nyt tarkoitan vähän ruumiillisempaa määritelmää. Yksinkertaisuudessaan itse tarkoitan paljastavalla cosplaylla cosplayta, joka paljastaa paljon pukuilijansa ihoa.

Mikä sitten on ”paljon” onkin jo mielenkiintoisempi kysymys. Mikään cosplaykomitea ei ole määritellyt, että paljastamalla tietyn prosenttiosuuden ihostasi, harrastat nimenomaan paljastavaa cosplayta. Jokainen pukuilija ja jokainen katsoja näkee sen paljastavuuden omista lähtökohdistaan. Cosplayn ulkopuolella stripparina toimiva ihminen, joka on tottunut näyttämään ihoaan ja kehoaan, ei varmasti koe samoja asuja paljastaviksi, kuin 15 kesäinen ujo ernutyttö. 

Bikinicosplay on selkeästi paljastavaa, univormut ei. Harmaa alue näiden välillä sitten onkin ihan katsojasta kiinni.

Paljastavan cosplayn määritelmästä on lähinnä noussut keskustelua silloin, kun puhutaan conipukeutumisesta. Mikä on sovelias asu coniin, mikä on minimimäärä vaatetta, mitä pitää päällää pitää. Asiasta pitkällistäkin keskustelua vuodelta 2009löytyy Otakunvirasta. Tietääkseni mikään coni ei tosissaan ole järjestyssäännöissään määriltellyt, miten paljon ihoa pitää peittää, että conialueella saa käveleskellä. Ainoana poikkeuksena ehkä Bakacon, joka (yli) vuosi sitten mainitsi cosplaykisansa osalta, että hyvän maun vastaiset puvut tai turhan paljastavat puvut voidaan poistaa kilpailusta. Tarkennuksia aiheesta löytyy Anikin puolella, mutta varsinaisesti taaskaan ei mitään prosenttimäärää kankaan peittävyydestä annettu.

Ai peitettävä vähintään yhtä paljon kuin bikinit?

Paljastava cosplay = seksikäs cosplay?

Seksikkyys on paljastavuuden tapaan myös katsojan silmässä. Eri ihmiset pitävät eri asioita seksikkäänä, vaikka toki perinteisesti tissit on parhaat, ja pylly. Näiden ruumiinosien peittäminen tai paljastaminen herättää keskustelua conien ulkopuolellakin, eli ei ole kysymys pelkästään siitä, miten paljon paljastetaan, vaan myös siitä, mitä paljastetaan. Ja toki mistä kulttuuritaustasta asiaa tarkastelee, esimerkiksi länsimaiden ja Japanin käsitykset siitä, mitä on ihan ok paljastella ja mitä ei, eroavat huomattavasti.

Paljastava cosplay ei automaattisesti ole seksikästä cosplayta. Seksikkyys voi tulla kantajasta itsestään tai hahmosta, pelkällä ihon näyttämisellä sitä ei välttämättä saada aikaan. Paljas selkä voi olla hyvin seksikäs, kun taas pelkässä univormun takissa kekkuloimisessa ei välttämättä ole mitään seksikästä. 

Toki mistä tahansa asusta saadaan seksikäs. Tai vähintään pornoa.

Miksi joku tahtoo cosplayata paljastavasti?

Tämä liittyy tietysti laajempaan asiaan, eli miksi joku tahtoo ylipäätänsä cosplayata. Tästä kerroinkin jo Frostbitessa, että itse koen pohjimmaiseksi syyksi sen fanittamisen. Toki fanittamista on monenlaista ja voi hyvinkin fanittaa vaikka vaan sitä designia. Osittain tämä ihan sama fanittaminen liittyy myös paljastavaan pukuiluun.

Tosin vain osittain. Ehkä vielä vähän enemmän asiaan liittynee se vanha totuus, jonka taisin alunperin muotoilla sanoilla, joissa vertasin cosplayharrastajia jonkinlaisiksi huomion hakuisiksi maailman vanhimman ammatin harjoittajiksi, mutta koska siitä termistä on nyt noussut niin paljon pahaa mieltä, niin sanottakoon vain, että iso osa cosplayaajista nauttii siitä, että saa huomiota.

Tissien näyttämisellä saat aivan takuuvarmasti huomiota. Ja kuten viime aikaiset blogikommenttikeskustelut ovat osoittaneet, osalle pukuilijoista se huomio on tärkeintä. Jos tälle huomiolle ei aseta minkäänlaisia kriteereitä, vaan kaikki internetjulkisuus kelpaa, niin paljaalla pinnalla sitä saa melko helposti. Varmasti saa myös niitä negatiivisia kommentteja, mutta jos sen ei anna haitata niin mikäs siinä!

Eräs 27-vuotias  28-vuotias lakimies on pariinkin otteeseen kuulutellut, että missä viipyvät Suomen cosplaybeibit. Kyllä suomalaisetkin cosplayaavat paljastavia hahmoja, osa enemmän ja osa vähemmän, mutta ketään tämmöistä cosplaymallia, joka profiloituisi nimenomaan pukuilemaan niitä paljastavia hahmoja ja hakemaan niillä huomiota ei ole. Bikinicosplaynkin määrä on varsin vähäinen.

Tietysti hahmovalintaan voi vaikuttaa se, että jos nyt sattuu kropaltaan näyttämään aivan animehahmolta juuri niissä bikineissä, ja uskoo tähän ”cosplay on muutakin kuin vaatteet ja kropankin pitää olla just sama”, niin on ihan loogista valita niitä hahmoja. Itseäni taas Frostbitesta lainatakseni, 2D=/=3D ja ette te emme me niiltä animutsirbuloilta näytä kuitenkaan.

Millaisia paljastavasti pukeutuvia hahmoja valitaan?

Ottakaa yksi  kuva paidattomasta Elffistä, varsinaisella luennolla niitä taisi olla sen seitsemän.

Paljastavien cosplayden löytämisen luulisi olevan äärimmäisen helppoa, koska ovathan kaikki animen naishahmot tunnetusti tissimonstereita, bimboja ja muutenkin sellaisia, ettei kukaan itseäänkunnioita, kunnollisia hahmoja etsivä cosplayaava voisi sellaisia edes harkita. Vaikka cosplayaajat ovatkin huomion hakuisia, ei tätä toki voi ääneen sanoa ja tunnustaa. Paljastavatkin cosplayt valitaan usein ”puvusta huolimatta” ja ”hahmon takia”. Toisinaan tämä on helppoa, kuten tapaus Cowboy Bebop osoittaa:

Faye on helppo selittää. Oikea, hieno hahmo, mitä nyt sattuu pukeutumaan mikroshortseihin. 

Samasta sarjasta Judy taas olisi jo paljon vaikeampi selittää millään muulla kuin ”haluan näyttää tissini”, kun hahmolla ei juurikaan luonnetta, suurta merkitystä tai tarinaa ole. 

Ryhmäcosplayssa kaikki on tietysti myös sallittua, koska enhän minä tätä paljastavinta hahmoa olisi muuten valinnut, mutta kun kaikki muut oli viety/tämä on ainoa sopivan pituinen/insert hyvä selitys.

Rehellisesti sen myöntäminen, että cosplayaan paljastavasti ihan paljastavasti cosplayaamisen riemusta, on harvinaisempaa. Mikä on harmillista. Voin jo spoilata tulevia päivityksiä sen verran, että itse ainakin aion sen myöntää.

Kuka saa cosplayta paljastavasti?

Aika ajoin Liian usein Koko ajan Toisinaan nousee keskustelua siitä, pitääkö cosplayaajan näyttää myös kroppansa puolesta hahmoltaan. Tai miten pitkälle tätä voidaan vaatia. Tissien bindaamisen vaatiminen on ok, mutta cosplayn takia laihduttamista taas harvempi kehtaisi toisella parannusehdotuksena sanoa. Varmasti on niitä ihmisiä, joiden mielestä vain langanlaihat mallitypyt saisivat cosplayata ylipäätänsä, saati sitten paljastavasti. Toistanko taas liikaa itseäni, jos sanon, että kunhan itse olet ylpeä puvustasi ja kannata sen ylpeydellä, se riittää? Jos annat muiden kommenteille liikaa painoarvoa, suosittelen harrastuksen vaihtamista. 

Ikäkysymys on yleensä ensimmäisiä asioita, mitä nostetaan esille. Ensinnäkin conin alaikäiset kävijät voivat traumatisoitua iäksi, jos näkevät vaikka vahingossa tissin. Tai pyllyä. Koska eivät varmasti ole niitä koskaan nähneet missään muualla. Kesällä rannallakin ihmiset aina kokovartalouimapuvuissa uivat, saunovat säkki päällä ja onneksi televisiosta tulee vain mustia palkkeja. Suomessa k18-coneja ei ole vielä olemassa, suuressa maailmassa ne eivät ole mitenkään ennenkuulumattomia, ja netin paljastavimmat conicosplaykuvat ovat yleensä juurikin näistä ikärajallisista coneista.  

Cosplayaajan oma ikä on toinen asia. Saako alle 18 (tai noh, Suomen suojaikäraja huomioon ottaen sanotaan vaikka alle 16) –vuotias cosplayata paljastavasti? Tästä asiasta myös Bakaconin vaatekeskustelussa oli kysymys, ja yleensä kyse on conien huolesta kävijöidensä turvallisuuden suhteen. Missä menee conin vastuu, jos selkeästi alaikäinen joutuu ahdistelun kohteeksi conissa paljastavan vaatetuksensa takia? Minä otin kantaa asiaan jo viime kesänä, ja pitäydyn kannassani edelleen. Lapsien pukeutuminen on vanhempien vastuulla myös conissa, mutta olen ensimmäisenä kyllä kukkahattuilemassa jos omia oppilaitani pyörii pylly paljaana conissa. 

Miksei paljastavaa cosplayta ole (Suomessa) enempää?

Kaikki huomio, mitä (paljastavalla) cosplaylla saa,  ei ole positiivista. Ruma huora –kommentteja saa aivan varmasti netissä, jos ei muilta niin kateellisilta kanssacosplayaajilta. Parhaankin itsetunnon omaava saa olla aika teflonpintainen, jos etsii itsestään kaikki kommentit ja voi sanoa, ettei tunnu missään. Helpoin ratkaisu on olla erikseen kaivelematta niitä kommentteja, varsinkin paikoista joista cosplaytypyjen arvioiminen rumiksi läskeiksi on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yleisin syy paljastavan cosplayn tekemättä jättämiselle on tietysti epävarmuus siitä omasta kehosta. Tai no ehkä ihan yleisin syy on vaan se haluttomuus esitellä omaa kehoa, oli se sitten miten täydellinen tahansa. Mutta pienikin epävarmuus omasta painosta, tissien koosta, takapuolen muodosta tai muusta voi olla hyvinkin se syy, miksi paljastavampi pukuilu jätetään muille.

Koska paljastavien pukujen kanssa oman kropan feikkaaminen muun malliseksi kuin se onkaan, on vaikeampaa. Kun ihoa peittävää kangasta on vähän, ei muotoilevien alusvaatteiden, bindaamisen tai toppaamisen käyttäminen olekaan enää yhtä helppoa kuin ”tavallisten” pukujen kanssa.

Väitän, että paljastavan cosplayn vähyys liittyy paitsi nyymikommenttehin, myös maineeseen skenessä. Kuka tahtoo saada otsaansa ”sen paljastavasti pukuilevan tyrkyn” leiman? 

Paljastava cosplay = kyylääviä tyyppejä kaikkialla!

Paljastava cosplay: laiskan cosplayaajan pelastus!

Kun kangasmäärät ovat vähäiset, luulisi puvun tekemisenkin olevan helpompaa, kuin yhdeksän metriä poimutettua pitsiä sisäänsä ahtavan kermakakun ompeleminen. Paljastava cosplay ei kuitenkaan välttämättä tarkoita yhtään sen helpompaa tai vähemmän työlästä pukua, kaikki riippuu siitä, mitä tekijä itse kokee helpoksi. Itse kavahtaisin ajatusta kunnolla istuvien bikineiden tekemisestä. 

Kannattaako?

Vaikka housuttomuus tai vilkkuvat tissit virkistää välillä kummasti, niin tärkeintä on se, että olet itse tyytyväinen pukuusi ja itseesi. Mikään ei ole kamalampaa katsottavaa kuin paljastavasti pukuileva (alaikäinen), joka häpeilee itseään ja pyytelee koko olemuksellaan anteeksi itseään. Jos vaatteet vähenee, niin rinta sitäkin enemmän rottingille, leuka pystyyn ja asennetta mukaan siihen pukuiluun! 

tl:dr: Jos olet itse tyytyväinen ja osaat suhtautua myös mahdolliseen negatiiviseen kommentointiin, niin go for it! Lisää vähäpukeisia cossaajia, kyllä kiitos!

 

Housuttomin terveisin ja Rimpun sanoja väännellen: Älkää pitäkö vaatteita päällänne!

 

Ilona

ps. Suomessa tulee sitten helposti kylmä liian vähillä vaatteilla :(

Animecon IX: Ainakaan kukaan ei kuollut ja muita viikonlopun opetuksia

Oman kaupungin coneissa on hurjan paljon hyviä puolia. Voi nukkua kotonaan ja kaikki tavarat ovat nopeasti saatavilla ja stressiä on paljon vähemmän.

Taaaiiii sitten ei! Casa de Ilona muuttui neljän cosplaytuomarin yömajoitukseksi ja Villa Ilonassa majoittui sen tusinan verran ihmisiä, itse poukkoilin kahden kodin ja conipaikan väliä, tavarat olivat hukassa koko ajan ja stressin määrä oli välillä melkoinen! Ihan kesän ihaninta viikonloppua en siis saanut yrityksestä huolimatta aikaan, varsin mukavaista oli kuitenkin. 

Hakaneuloista ei ainakaan ollut pulaa.

Cosplayvastaavuusneitsyyteni meni ajoittain varsin kaoottisissa tunnelmissa, mutta tähän mennessä kisaajilta ja coniväeltä yleisesti saamani palautteen mukaan kisaajat ja yleisö ovat nauttineet, mikä on tietysti tärkeintä. Suurimmaksi ongelmaksi nousivat ajan puutteesta johtuneet tekniset ongelmat. En voinut jättää Musiikkikeskuksen tarjoamaa upeaa lavaa käyttämättä, eli en tahtonut tehdä 50+ kisaajan ”perinteistä acon lavajuoksu” –kisaa, vaan tarjota mahdollisuutta esityksille ja valoille ja äänille. Koska suuressa salissa oli kuitenkin sekä kunniavierasohjelmaa, animekonserttia että esimerkiksi perjantaina hopsumusikalin harjoituksia, ei lavaharjoittelulle jäänyt kisaajien kanssa aikaa ollenkaan. Valot ja äänet heitettiin siis ensimmäistä kertaa eetteriin samalla hetkellä, kun kisaaja astui lavalle, mikä aiheutti muutamien kanssa valitettavasti ongelmia. Olen koettanut asiaa pahoitella jo kaikilta kisaajilta, mutta sanonpa vielä yhden kerran; anteeksi.  Palautetta kisasta otan edelleen mielelläni vastaan, vaikka tuonne alapuolisiin kommentteihin. 

Pari pokaalia.

Vastaavuushommissa opin taas paljon uutta sekä itsestäni että conin järjestämisestä. Ja viime tipasta, hyvien vänkäreiden ja ystävien korvaamattomuudesta ja siitä, että kun asioihin suhtautuu positiivisesti, järjestyvät ne todennäköisemmin kuin jos negailee kaikesta ja koko ajan. Oli jännää, miten erilaiselta cosplaykilpailu näyttää järjestäjänä ja kisaajana ja opin kyllä uusia juttuja myös kisaajanäkökulmasta. 

Pikkaisen torkuttiin kisan jälkeen.

Animeconin cosplayvastaavuuden jätän nyt taakseni, eli ensi vuodelle sieltä vapautuu jollekin innokkaalle haastava ja mukava vastaavuuspaikka. Sekä aika monen a4:sen verran muistiinpanoja miulta siitä, mitkä jutut toimivat, mitä pitää miettiä uusiksi ja muita huomioita, joita en kaikkia lähde blogissa selvittelemään. En vanno, etteikö minua vastaavissa hommissa voitaisi nähdä vielä (lähi)tulevaisuudessa jonkin toisen conin alaisuudessa...

Aamuyön tunteja voi käyttää jotenkin fiksusti, kuten rivittämällä cosplayn paikkalippuja.

Opin viikonloppuna ainakin, että yöunet on oikeasti tosi hyvä idea. Cosplaykunniavieras Bellin lento tuli Helsinkiin torstaina illalla, ja jotenkin päädyin odottamaan conivieraitani sitten sinne aamuviiteen asti. Toisaalta en olisi kyllä saanut pukua valmiiksi ilman sitä valvomista, mutta perjantaina olisin ollut vähemmän äksy, jos unta olisi ollut edes hiukan yli kolme tuntia varastossa. Eikä se perjantain ja lauantain välinenkään yö mikään levollisin ollut, kun tietysti oli muka tärkeitä viime hetken asioita miljoona tehtävänä.

"Joo meen nukkumaan ihan just, pikkaisen vielä vaan ompelen" featuring äidin ompelukori.

Odotan kyllä innolla sitä kertaa, kun olen conissa vain kävijänä. Tai ainoastaan kisaamassa. Nyt olen ihan unohtanut miltä se tuntuu ja viikonlopusta jäi yleisesti se fiilis, että voi kun olisi voinut ottaa pari lisäpäivää ja vain olla kaikkien niiden ihmisten kanssa, joita nyt pääsi näkemään vähän turhan vähän. Lauantai-illan grillailupartyt olivat aivan ihanat, Kallavesi piristävän viileää, Irtsan kanssa parannettiin cosplaymaailmaa saunan lauteilla aamuyön tunneille (blogipäivitystä odotellessa!), kunniavieras saatiin sekä käväisemään saunassa että maistamaan salmiakkia (tosin nestemäisessä muodossa), oli upeaa nähdä niin monia kavereita Kuopiossa saakka ja itikatkaan eivät edes aivan kamalasti häirinneet. 

Sunnuntaina pitsa oli paras. Ja kooma.

Unohdin kyllä ihan tarjota   kalakukkoa  ja joidenkin  asioiden mai-

nitsematta jättäminen olisi jättänyt oman yleisfiilikseni paremmaksi, mutta kaiken kaikkiaan varsin mukavaa. Sunnuntaina sitten olikin aivan totaalinen jäätämispäivä, kun vuoronperään iski kooma ja itku siitä, että coni ja koko viikonloppu olisi aivan pian ohi. 

Hnnnggggh tätä upeuden määrää. Lisää kuvia löytyy kummankin  facebookista.

It was so great to have both Bell and Elffi (and all the others of course as well) staying at my house, they’re both so amazing persons and so funny and talented and I miss them already. If you think Bell’s Saber looks good on pictures, I can say it was even more detailed and well-made when looking really, really, really closely. Besides sauna and some finnish alcohol culture we went to see the cutest bunnies and reindeers as well during her stay. I learned that getting a guest judge drunk the evening before her flight back to Germany might not be the nicest thing to do. Sorry Bell~ You’ll have your revenge when ever I come to visit some convention in Germany :3 

This is what they looked like most of the time. Nerds.

Että semmoinen Animecon! Tälleen torstaina alkaa lopulta tuntumaan, että coni on oikeasti jopa ohi. Seuraavat seikkailut odottaa onneksi jo ihan kulman takana. Hibari ja housuttomuus saavat ihan oman päivityksensä tässä vielä kunhan löydän yhdenkin kuvan, jossa en aivan totaalisesti derppaa. Teoriassa semmoinen on ehkä mahdollista löytää vielä. Ehkä. 

Irtsan kanssa vahingossa edustettiin myös Hopsupöydän ääressä.

Ilona