Miksi keskittyä vain yhteen kun voi... olla keskittymättä!

Kuvatäytteinen sekametelisoppa -päivitys jälleen!

Kevät on hirmuisen hupsua aikaa, kun lisääntyvän auringonvalon pitäisi lisätä myös jaksamista ja innostusta, mutta ainakin minulla se ilmenee kummallisina innostuspiikkeinä, jotka iskevät yleensä silloin kun pitäisi tehdä jotain tärkeämpää kuin ommella ja sitten pari viikkoa vaan tuijottelen pukuja vailla mitään intoa jatkaa niitä. 

Mutta aloitetaan sillä osiolla, jonka oikeasti olen saanut kokonaan ja täysin valmiiksi! 

Alto vain odottelee kuvaussäitä! (ja varaa samalla mallinukkeani koko ajan...) Ja näyttää kovin miehiseltä mieheltä.

Tuntuipa harvinaisen ihanalta saada valmiiksi puku ilman mitään deadlineja ja tehdä se loppuun asti niin huolellisesti, että parin viikon jälkeenkin voin katsella noita saumoja ihan tyytyväisin mielin. Kengät ovat edelleen ainoa murheenaiheuttaja, kun ne ovat niin kauniit ja ihanat ja tappavat jalkani noin viiden askeleen jälkeen.

Ja sitten niihin vähän vähemmän valmiisiin tapauksiin! 

Masako Natsume, Mawaru Penguindrum

Masakolle on ollut kankaat valmiina syksystä asti, mutta intoa tekemiseen ei ole ollut. Kun sitten pähkäilen Mimiconiin menemistä perinteisellä "Mutta jos siellä ei ole ketään kavereita niin kannattaakohan sinne lähteä" -linjalla, keksin houkutella Ilsen myös paikalle ja Ilsen vaatekaapista löytyy yksi kappale tämmöisiä ihanuuksia, jota en ole vielä livenä nähnyt. Katsotaan josko saataisiin mukaan enemmänkin pingviinejä rummuttamaan ja kivoja yhteiskuvia aikaan.

On jotain tähänkin pukuun jo valmiina! Esmeraldan siipiä olen saanut korjailla nyt jo kolmesti, kun se on sen verran tehokkaassa koekäytössä ennen conia. Jos se kestää nelivuotiaan leikkimisen, eiköhän se yhden conireissunkin ajan selviä.

Ja hamekin Masakolle jo on!

Kivasti silittelin helmojen käännöksiä, mukavasti sain pikapaltetta silitysrautaani.

Masakon tukka alunperin. Vähän sydäntä särki leikata ,___,

le fuck

Muistin myös vihaavani peruukkien kihartamista, ainakin jos tarkoituksena on saada isoja, ilmavia kiharia. Ensimmäinen yritys meni metsään, onneksi ei tarvitse lähteä coniin heti huomenna ja kerkiän fiksailla tämän rauhassa.

Niin kenellekö tuo valkoinen vekkihame, joka näyttää suorastaan pitkältä Masakon hameen vieressä (vain koska tulee ylös vyötärölle, oikeasti se on _lyhyt_) kuuluu? Vividpyllyt jäivät kummittelemaan päähäni niin pahasti, että pakkohan tytöistä pisin eli Wakaba on tehdä! 

Älkää antako Akanen pyllyn yhtään häiritä. Wakaba Saegusa, Vividred Operation.

Kuten kuvasta voi päätellä, olen vielä kahden vaiheilla kumpiko puku houkuttaa enemmän. Teoriassa molemmat puvut ovat tietysti ihan sama, valkoisen asun päälle vain lisääntyy vihreitä härpäkkeitä, joten todennäköisesti teen ensin valkoisen asun rauhassa ja kun totean näyttäväni siinä tyhmältä, alan väkertelemään muita osasia. Koska onhan tuo vihreä asu ihana. Tässä kävi myös varmaan ensimmäistä kertaa cosplayhistoriassani niin, että aloitin asun ompelemisen ennen kuin peruukki on tullut kotiin asti. Toivottavasti ensi viikolla pääsen näkemään, miltä hämmentävän tumman vihreä kuontalo näyttääkään livenä. 

 Joitain lisäyksiä peruukkiperheeseen on viime aikoina kyllä tullut. 

Tätä voisin pitää ihan vaan normaalina tukkana, niin nätti tumma pinkki. Mutta kuten toiseen kuvaan tunkevista pikkukätösistä voitte päätellä, tämä peruukki ei ole oikeastaan edes minun, vaan kuuluu jollekin laineiden päällä kirmaavalle kultakalaselle, jonka mamma olisi kyllä tarkoitus tehdä toivottavasti kesälle.

Unohdin ottaa kulmienkurtistus-ilmeeni, joten en näytä tippaakaan Cerceiltä. Peruukki on sävyltään just eikä melkein ihana, mutta niin luru, että tilasin toisenkin. Nykyisillä tullirajoilla ei kauheasti kannata yhdistellä ostoksia, joten ihan yhtä kätevää oli ensin nähdä sävy livenä ja sitten tilata toinen paksuunnushommiin. 

Sitten pukupuolelta se yksi puku, jonka aivan satavarmasti olen päättänyt saada valmiiksi Desuun, eli Marushina.

Maailma näyttäisi keltaiselta, jos laseja ei koko ajan pitäisi vaan nenänpäässä. Uusista piilareista kertoilen, kunhan testailen loputkin paketista kuoriutuneet silmäkkeet.

Mukavasti hatuttaa.

Ja kenkiäkin olen oikeasti jo aloitellut.

Ja sit on jotain tämmöisiä juttuja, joissa en lopputulos ei toivottavasti ollenkaan muistuta näitä välivaiheita.

 On Marushinalle valmiina myös pöksyt. Mutta muuten homma on vielä aika levällään, tosin pienten juttujen tekeminen on niin mukavaista, että niitä tulee tehtyä hiljalleen koko ajan eteenpäin.

Arvaa puku pelkän reisikuvan perusteella! Eikun oikeasti piti näyttää että Ilse huijasi,  ihan selvästi on on Pirkan 40 den sukkahousuissa näkyvä raja reisien kohdalla :( 

:(

Tai siis eihän tuo ole juurikaan näkyvä, mutta kudos kuitenkin on erilainen ja omaan silmään tuo suorastaan huutaa että HEI TÄÄLLÄ ON SUKKAHOUSUT. Pitää siis edelleen pitää silmät auki milloin sopivia pöksyjä tulisi kaupassa vastaan ja hamstrata niitä about miljoona.

Desuconin ohjelmakarttaa selatessani en voinut vastustaa kiusausta miettiä, miten katsoisin sitä jos en olisi vastaavana. Jos siis lähtisin ihan vain kävijänä kohti Sibbeä, olisin oikeasti ihan pulassa: 

oi voi, onneksi oon töissä.

Ja tämä on ihan vaan kertalukemalla tehty listaus, voisi olla että kun lukisin ohjelmakuvaukset vielä kertaalleen läpi, ilmaantuisi lisääkin sydämiä. Osa ohjelmista on ihania koska aihe tai sarja on tuttu, osa koska pitäjä osaa puhua vaikka tulitikkujen pituuseroista mielenkiintoisesti, osa vakuutti ohjelmakuvauksellaan ja osasta oppisin varmasti uutta. Voisinpa kloonata itseni ja olla vähintään neljässä paikassa yhtäaikaa :D

Ainiin ja onhan miulla jokin Buffy-pukukin tuloillaan, kunhan vaan saisin inspiraation tehdä sen oikeasti valmiiksi, ja yksi pyllyviittatäti tahtoisi myös Desuun ja Seleneäkin on aloiteltu ja vessassa roikkui jotain ihmeellistä glitterikangasta kuivumassa värjäämisen jäljiltä ja voi että cosplay on ihanaa ja on ihana tehdä kivoja juttuja ja edes harmaista harmain päivä vesisateineen ei saa nyt lannistaa!

En ees tiiä.

Että semmoista! Koitan taas muistaa, että itse ainakin pidän lyhyidenkin wip-päivitysten lukemisesta ja raportoida editymisistä tätäkin tiiviimmin. En kyllä lupaa, että löisin oikeasti pukuja lukkoon ihan lähiaikoina, fiiliksen mukaan mennään eikä meinata!

kiitti iltapulu

Ilona

Translation: So many costumes that I'm working on right now! Alto is ready and just waiting to have his pictures taken. I'm trying to get Masako from Mawaru Penguindrum ready for Mimicon, other costumes I have still no idea when I'm going to wear them. But slowly working with all of them, so hopefully I'll have something ready soon. Or at some point.

Räystäät tippuvat ja ompelukone sanoo sur sur sur!

Satunnaispäivitys on satunnainen, en ole pitkään aikaan kirjoitellut vain yleisiä kuulumisia ja edistymisiä, joten nyt saatte niitä!

Ensinnäkin edelliseen päivitykseen liittyen, en viitsinyt enää siihen liittää mietteitäni siitä, miten tarpeelliset piilolinssit edes cosplayaamisessa on. Vaikka itse olenkin noita tuommoisen arsenaalin kerännyt, en pidä niitä mitenkään välttämättömänä osana pukuilua; ne ovat kiva lisä, mutta sen vajaat parikymppiä, mikä piilareihin menee, voi ihan hyvin käyttää vaikka laadukkaampiin kangasvalintoihin. Ja kuten sanoin, kaikkien silmät eivät kestä piilareita, edes sitä conipäivää tai paria tuntia tai cosplaykisan vertaa, joten en itse esimerkiksi tuomarina vaatisi piilolinssien käyttöä kisaajilta.

Koska blogini ei täyttynyt apua-puku-kesken-ja-coni-ihan-just päivityksistä, voitte ihan oikein päätellä, että en kuplinut Tampereella toissa viikonloppuna. Ehkä ensi vuonna lopultakin kurkkaan millaisesta tapahtumasta on kyse! Cosplayinnostus kyllä iski juuri suunnilleen viikko ennen Kupliita, ihan selkeästi alitajuntani koetti aiheuttaa conia edeltävää paniikkia. Purin innostukseni aloittamalla tai jatkamalla yhteensä kolmea pukua (...neljää), jospa noista jokin vaikka oikeasti valmistuukin!

"Joo en enää maalaile keittiössä tässä uudessa kodissa... enpä"

Yksikään intoilemistani puvuista ei ollut whedonhaasteeni puku, joten maaliskuun puku jäi nyt huhtikuulle. Olen ehkä lopultakin alkanut noudattaa cosplayfilosofiaani, että teen juuri niitä pukuja mitä tekee mieli ja juuri silloin kun siltä tuntuu.

Tosin yhden muijan taistelin kyllä valmiiksi enemmän hampaat irvessä kuin suuren innostuksen kourissa. Väitin Facebookissa, että olisin tehnyt Merlin -elokuvan Queen Mabia kahden vuoden ajan, mutta oikeastaan kolme vuotta on varmaan lähempänä totuutta. Lupasin kuitenkin tehdä tämän puvun nyt oikeasti valmiiksi näille lumille (kyllä, koska puku näkyy parin sekunnin ajan lumisissa maisemissa, yhdistyy se mielessäni vain lumeen ja ilman lumen antamaan deadlinea ei olisi mitään mahdollisuuksia saada sitä valmiiksi) ja uskomatonta mutta totta sain sen oikeasti tehtyä! Tarvitsin keinotekoisen deadlinen lumien sulamisen lisäksi, eli paikkakunnalle pääsiäislomailun vuoksi tulleen kuvaajan. 

Panssareiden puunaamista.

Oli tosi jännää jatkaa puvun osien kanssa työskentelyä, kun osa oli tehty puolivalmiiksi jo pari vuotta sitten. Yritäppä siinä sitten muistaa, että mikähän hieno ajatus esim tiettyjen materiaalivalintojen taustalla mahtoikaan olla. Olen muutamaan juttuun vähemmän kuin täysin tyytyväinen ja jos kyseessä olisi esim kisapuku, palaisin pari askelta taaksepäin. Mutta koska tämä puku tuskin koskaan lähtee edes coniin mukaan, niin rykäisin sen vain lopultakin valmiiksi. Kuvia näette kunhan kuvaaja muokkaa muutaman niistä julkaisukelpoiseksi. 

Apua, se on mies! Apua!

Toinen puku, joka myös löytyy listaltani jo ainakin vuoden takaa, on ihka ensimmäinen crossplayni. Mieshahmot eivät yleensä ole minua mitenkään erityisesti houkutelleet eikä crossaaminen ole kiinnostanut oikein missään vaiheessa, paitsi ihan pikkaisen kokeilumielessä. Miun on jo pidemmän aikaa tehnyt mieli tehdä jokin meido/lolita -tyylinen puku, jossa olisi paljon röyhelöitä, mutta erityisesti pituuteeni liittyvän ”180 senttiset ei voi olla söpöjä” kompleksin takia pienet ja söpöt hahmot ovat jääneet välistä. Kuinka ovela olenkaan, kun nyt voin yhdistää nämä kaksi ja näyttää juuri niin pitkältä, naiselliselta tai miehiseltä kuin haluan ja olla ihan kermakakkuröyhelö. Ja kun puku vielä on taas taattua Macross animointilaatua, eli röyhelöiden koko, muoto, mekon pituus ja kaikki mahdollinen muuttuu jatkuvasti ja ainoa virallinen kuva on pikselimössöä, saa tämän kanssa käyttää oikein ihanasti myös omaa mielikuvitusta. Ihanin Alto ♥

En osaa käyttää kaavoja, joissa ohjeet lukee suomeksikaan. Mutta näitäpä osasin!

JA tein koekappaleenkin! Wut is this!

Vihhaan silittämistä, mutta ehkä tämä kasvattaa minua ihmisenä.

Tähän mennessä tämän puvun tekemisessä olen ollut varmaan huolellisempi kuin missään muussa ompeluhommassani. Luin Ilsen päivityksen monta kertaa ja sen innoittamana otin kammoamani silitysraudan esille, silitin saumoja auki ja tein koekappaleita, suurimman osan ompeleista kaksinkertaisena ja koetin muutenkin olla niin huolellinen kuin mahdollista. Nyt puku on kahden viikon verran vain hengannut keskellä huonetta odottamassa, että jatkan sitä ja toivottavasti jaksaisin loppuunkin asti olla oikomatta siisteydessä. Mitään varsinasta conia en ole Altolle ihan varmaksi päättänyt. 

Juuri lainkaan en sotkenut.

Lähinnä nuppineulattu versio, mutta suunnilleen tuolta se tulee näyttämään!

Peruukin leikkelin kuvauspäivästä päätellen päivä Frostista tulemisen jälkeen.

Yleisesti ottaenkin en ole lyönyt lukkoon juuri mitään tämän vuoden pukuja. Pyrin tekemään niitä mieluummin hiukan aikaisemmin ja pähkäilemään sitten conia ennen mikä todella miellyttää. Alto lähtee mukaan joko kesän Desuconiin tai mikäli tämän hetkinen fiilikseni Mikkelin valloituksesta toukokuussa jatkuu vielä silloinkin, röyhelöin ehkä jo Mimiconissa. Ainoastaan kengät arveluttavat minua, ostin Heidiltä aivan hirmisen kauniit kengät, joista tulee juuri sopivat Altolle ...paitsi että ne ovat aavistuksen verran liian pienet, joten niiden kanssa koko conipäivän kipittely ei kuulosta edes ajatuksen tasolla erityisen kivalta vaan enemmänkin kivuliaalta. Desuconissa voisin hipsutella Altona sukkasillani, kun luultavasti hölkkäilen pitkin Sibbeä kuitenkin aika tehokkaasti (! Askelmittari mukaan!), mutta Mikkelissä en ehkä viitsi hengata pitkään ilman kenkiä. 

Keeppi ja ryppyrusetti.

Toisena ehkä-mimiconiin-lähtijänä on Fujin, jonka pöksyjä aloittelin ompeluinnostuksessani. Jo tässä olikin aika tehdä jokin Final Fantasy -hahmo ikuisuuden tauon jälkeen! Toisaalta tälle vuodelle on piilopukusuunnitelmana tehdä jokaiseen tapahtumaan ainakin yksi bodysuit-puku, joten sellainenkin suattaapi olla vaihtoehtona ja pääsiäispyhien Underworld-maratoonin ja ylikasvaneen kampaukseni ansiosta Selene houkuttaa aika hurjasti. Tästä bodysuit-suunnitelmasta voitte kiittää ihan kokonaan tätä anonyymia. 

Datailu Selene tahtoisi vain ehkä Mimiconiin.

Mutta niin tahtoisi ehkä Fujinkin.

Kesän conien osalta puvut ovat vielä siis ihan auki. Kisakärpäseni tekee mieli päästä pörräämään jollekin lavalle ja olin jo päättänyt jatkaa Bakaconin kisaamisperinnettäni, mutta kun Bakaa ei tänä vuonna tulekaan, olen vähän kahden vaiheilla. Animecon julkaisi kisatietonsa viime viikolla. Jos olisin päässyt Musiikkikeskuksen lavalle testaamaan sen tekniikkaa esityksen verran, olisin ollut todella houkuteltu sille nousemaan, ja kun ilmeisesti länsimaisetkin puvut ovat sallittuja, olisi Bakan pukusuunnitelmat olleet ihan siirrettävissä Aconiin. Lavajuoksukisa ei houkuta yhtään niin paljoa ja toisaalta taas rento viikonloppu Villa Ilonassa ja ilman stressiä conissa oleminen olisi ihan varteenotettava vaihtoehto.

Just Nibutanin kanssa kirosin kun en omista tämmöisiä kenkiä, nytpä omistan kun kirpparilta nämä löysin. Vielä kun kävelen nämä kivoiksi niin unlimited koulutyttöpukuilua luvassa!

Olen myös katsellut animea! Ihanat Panssaritytöt, K, Speed Grapher ja Vividred Operation ovat muistuttaneet, miten kivoja piirretyt voivatkaan olla! Panssarityttöjä on ainakin luvassa myös pukuilupuolella, kun ihana Hana on noin kivasti noin mukavan pitkä. Ja niin noh, kaikissahan noissa olisi ihania pukuja...

Osa kuvakaappausvalinnoista voisivat liittyä animen seksistisyydestä käytyyn keskusteluun, jota nettivammaisena olen päässyt vähän heikosti seuraamaan.

Wip-päivityksiä luvassa toivottavasti siis lisääkin! Yritän muistaa räpsytellä edes noita kännykkäkamerakuvia mahdollisimman tasaiseen tahtiin ja päivitellä tännekin. Ja Facebookista niitä löytyy vielä nopeammin.

 Ilona

Translation: super-random update about 
* how I've done little things for many cosplays, especially Alto and Queen Mab
* how I haven't really even decided what to wear to each convention, Mimicon and Desucon will be the next  on the list.
* and how watching anime has been so nice lately :3

No voe tokkiinsa että jottain pukuloita!

Tammikuun viimeisiä päiviä elellään ja havahduin taas siihen, että blogihan on ollut aivan hunningolla. Puolustuksekseni sanottakoon, että aivotasoinen työskentely, silloin kun se ei ole oman tai empatiasta johtuvan kuvitteellisen flunssan johdosta täyttä räkää, on kyllä miettinyt ainakin muutaman ihan oikeasti hyvänkin päivityksen. Nyt aivojeni pitäisi vain potkia persaukseni ja mahdollisesti muutkin ruumiinosat tekemäänkin asialle jotain. (Ja ei, persauspuheista huolimatta kyseessä ei ole cosplayaskelkyykkytreenivideo, vaikka sellaiseenkin olisi matskua välillä tarjolla. Melko harvoin kyllä.) 

Vierailin naapurikaupunki Jyväskylässä toisen hassun harrastukseni takia leikkimässä larppaajaa ja samalla parantelin parin illan verran cosplay- ja conimaailmaa puimalla aina niin ajankohtaisia kysymyksiä parin ihanan tytön ja pojan kanssa. Se on kumma, miten samojenkin asioiden sanominen ääneen jotenkin selkeyttää kaikkea ja uusi innostus suorastaan pulppusi. Vaikka reissu ei siis tehnyt maksalle erityisen hyvää, sielua ja cosplayinnostusta se kyllä kivasti hiveli.

Havahduin reissun jälkeen siihen, että Frostbite kurkistelee jo kulman takana. Hommat näytti sujuvan oikein sulavaisesti, pikkaisen motivaatiopulaa oli havaittavissa parinkin puvun kohdalla, mutta noin ajankäytöllisesti ei mitään paniikkia vielä. Kunnes. DUN DUN DUUUN. Takavasemmalta, aivan kuolleesta kulmasta kimppuuni hyökkäsi pahimmanlaatuinen MUUTTOVIHA. Oon saattanu avautua bloginkin puolella, että vihaan muuttamista varsin suuresti. Suorastaan häkellyttävän, suunnattoman paljon. Edellisestä Suuresta Muuttovihasta, jota lukuisat irkkikanavat edelleen pelolla muistelevat, ja jonka blogissakin mainitsin, on kulunut aikaa alle vuosi, ja sisäinen raivoni, kun minut nyt yllätettiin lähestulkoon housut kintuissa idyllisten ”asummepa tässä nyt ikuisuuksiin asti ihanassa kodissa” kuvitelmieni kanssa karuun ja likakaivontuoksuiseen todellisuuteen nimeltä putkiremontti, on varsin myllertävä. Laastarikin pitää repäistä nopeasti pois niin kipu on nopeammin ohi, samalla logiikalla toivon pikamuuton olevan parempi vaihtehto, kuin hidas ja puuduttava koko kevään kestävä mateleva muuttoprosessi. Joten huppista heijakkaa, tässä pitäisi saada koti pakettiin viikossa ja siirtää koko helahoita vajaan kilometrin päähän vielä nykyistäkin väljemmille vesille.

Mutta osaatte varmaan aavistaa mitä tämä tarkoittaa cosplayrintamalla? No ensinnäkin sitä, että koetan tehdä oikeasti valmiiksi ne kaksi pukua, jotka realistisesti ovat valmistumassa, Nibutanin ja Julian, ja sitten fiiliksen mukaan puran uudessa asunnossa Lilianan ja Marushiinan pahvilaatikoista jos aikaa ja jaksamista on. Voisin ottaa niistä stressiä ja ahdistusta, mutta enpä ota. Valmistukoon tai olkoon valmistumatta. Osa minusta on jopa tyytyväinen, jos oikeasti lähden coniin vain kahdella puvulla, koska tykkään sekä Nibutanista että Juliasta jo nyt (tai vielä nyt, kuka tietää sitten conin tilanteen) niin paljon, että itkin jo ajatuksesta, että kesken päivän pitäisi vaihtaa pukua. Tosin aloin tässä kyllä heti pähkäilemään, että esim Sonosheen voisin kyllä ottaa uusintakierrokselle ilta-asuksi oikein hyvin, koska lumi ja jää ja mikroshortsit nyt vaan sopii yhteen niin hyvin. 

Ichikan keltainen paita-asia lainassa mallailua varten.

Mutta niin edistymistä! Nibutanin hame on kyllä nyt yksi suuria ylpeyden aiheitani, koska muistan elävästi, kuinka sanoin Hoothootille kun tutkailin hänen vastaavaa Rikka-hamettaan Excel Centerin käytävällä lokakuussa, että miulla ei ikinä riittäisi kärsivällisyys ommella itse kanttinauhakuviota koko vekkihameen mitalle. Mutta niin vaan riitti! 

Moi, minusta riippuu vielä lankoja ja olen ihan rytyssä, mutta ihan hyvä minusta vielä tulee.

Takki on sen sijaan joskus ammoisina aikoina ostettu jakku, joka nyt koki lyhennys- ja muokkausoperaation. Puvusta puuttuu enää rusetti ja kengät pitäisi katsastaa, muistaakseni omistan ainakin yhdet ruskeat kengät, jos ei muut niin laitan samat kuin Miyulla. 

Julian vyö pohjamaalauksessa.

Julian ompeleminen oli upeaa, koska ei lainkaan yhtä älyttömiä saumoja kuin neiti nahkataikahiuksilla oli syksyllä. Käytin oikeasti juuri tuota kangasta, jonka ostin vuosia sitten ja se oli niin upeaa, että voisin ostaa vastaavaa mustaa kultakaivosta ainakin 10 metriä varastoon ihan vaan vastaavia projekteja varten. Se venyy ja paukkuu ja muotoutuu eikä purkaannu ja kiilteleekin niin kauniisti! Vanhat talvikenkäni pääsevät conikengiksi pienen varrenlyhennys-operaation jälkeen, joten kaiken järjen mukaan jalkanikin pitäisi olla ihan hyvässä kunnossa sunnuntain jälkeen, eikä perinteisessä conikrampissa.

Vyö uupuu vielä ja aurinkolaseissakin arvon vieä kaksien sankojen välillä.

Rora irkin puolella jo harmittelikin, että miksi kirjoittelen nykyään kaiken enkuksi. Noh, koetan tässä ottaa sopivan kansainvälisen suhtautumisen kielikysymykseen, eli kirjoittelen in english silloin kun siltä tuntuu ja kun kirjoitettava teksti on tasoa ”here is a costume, here is a picture”, mutta nämä pidemmät liirumlaarumit kirjoitan kyllä mieluummin kirjoitusvirheitä pursuilevalla kotimaisellani, kun ei tarvitse niin pitkästi miettiä ja pääsen oikeasti ehkä ilmaisemaankin itseäni hiukan paremmin. Tai sekavammin, mikä useimmiten kuvaa kutakin päänsisäistä pohtimishetkeäni varsin hyvin. Tässä päivityksessä saatoin purkaa taas kielellisiä patoutumiani tavallista enemmän, joten jos tyylillinen iloitteluni aiheutti ahdistusta, ei huolta, saatan palata asiallisempaan tekstiin taas joskus. Toisaalta luultavammin en. Todennäköisesti tämä vain pahenee. Suatan alakoo kirjottoo vaekka savoks.

Pienet yksityiskohdat on parhaita, kuten Julian vetoketjupingu :3

Yritän nähdä muuttovihan yli aikaan, jolloin minulla lopultakin on oma COSPLAYHUONE, (tai ompelu/askartelu/harrastushuone mutta kuitenkin!) jonne pääsen järjestelemään sellaisen cosplaypajaluolan, että heikompia hirvittää. Jos siis saan oikesti tehtyäkin sen järjestelemisen, niin voin jopa esitellä teillekin millaisessa ympäristössä jatkossa nuppineulani katkon ja hartsikäryjä haistelen. Luultavasti ompelen koko kevään pahvilaatikkojen keskellä, ja sitä te tuskin haluatte nähdä. 

Ilona

Translation: blaa blaa, have to move to a new house, so not going to do so many costumes for Frostbite, blaa blaa, some wip-pictures, lots of crappy Finnish.

Ai vielä lisää edistymistä!

Jepulis hepulis, pienoiset paniikinpoikaset täällä suunnalla hyrräilevät. Vielä onneksi silleen semipositiiviset panikoinnit, koska juttuja alkaa valmistumaan jo aika hyvällä tahdilla ja aikaahan on vielä ruhtinaallisesti päiviä. Saatte lisää kuvia, kun en näitä kuitenkaan enää pukujen valmistuttua ja conin mentyä ohi muista/jaksa/viitsi/kehtaa julkaista. 

Onneksi sitten joskus conin jälkeen kerkiää siivoamaan.

Tounis arvasi viime päivityksen asun aivan oikein, Redlinen Sonosheehan se mikroshortseissaan saa kadottamansa korvakorun takaisin. Onneksi on myös paita päällä. (ja valmiina)

Nyt voin myös esitellä miltä peruukit näytti kuivumisvaiheessa viime viikolla. Kuulemma lähinnä puussa roikkuvilta päänahoilta.

Koska kaikki ja niiden mummotkin valelee tänä vuonna korukivensä itse (opastus tähän jaloon taitoon löytyy vaikka täältä) niin myös minäkin. Sonosheen kaulakorua kaksikin kappaletta.

Ja toisesta tuli sitten melkein lopullinen versio. Korvakorujen kera.

Peruukkia sai värjätä pariin otteeseen.

Mutta lopputuloksesta tuli varsin muikea.

Toki kisapukuunkin pitä saada vähän hartsia, joten tässä korvakoruvaloksia.

Ja lopputulosta hatun kanssa.

Yksi puvun kivoimmista vaiheista oli olkakoristeiden nyhertäminen.

Onneksi on tämänkin puvun kohdalla muutakin valmista kuin korvikset. Takki silittämistä ja lankojen katkomista ja mahdollista muuta pikkusäätöä vaille valmiina. No oikeesti housutkin on ihan pientä viilausta vaille, eikä kengistäkään puutu paljoa, mutta öiset kahvipärinät ei ole vielä niin vahvat, että jaksaisin oikeasti kuvatakin niitä.

Ai niin ja pakollinen mainos, Animeconin cosplaykisaan ilmoittautuminen on auki ja täyttyy aika muikeaa tahtia. Jos mielit mukaan, niin klikkaileppa itsesi tänne. 

Hihihiih, hiukkaisen meinaa jännitellä!

Ilona