Frosti 13: Vielä yksi seks--- cosplayasu

No niin, nyt saatte kuvamateriaalia tämän vuoden ensimmäisestä neiti Keinonahkapyllystä. Cowboy Bebopista olen kirjoitellut ylistystä aikaisemminkin ja vaikka Julia ei olekaan yhtä korkealla suosikkihahmolistallani kuin Faye, on hän kuitenkin kummitellut pukuilulistallani pitkään.

Ulkoilmaotokset kuvaili Iris

Tosi pitkään, lähinnä tämän asunsa takia. Jotenkin jännästi 99% cosplayaajista, jotka cossaavat Juliaa, valitsevat juuri tämän asun, vaikka tästä puvusta on olemassa kaksi kuvaa, eikä kukaan tunnista koko naikkosta, jos muita beboppilaisia ei ole conissa pyörimässä ympärillä. Mikä kumma tässä puvussa lienee niin puoleensavetävää cosplayaajien mielestä?! Huomaatteko miten olen liukumassa taas puhumaan cosplayaajien huomiohakuisuudesta? 

We took these pictures in about 15 minutes in a small and dark corner of Sibelius hall on Sunday evening in Frostbite (while others were carrying stuff to cars and cleaning the place..). I'm just amazed how great these pictures turned out to be, love love love! © Niew Photography

Itse nautin Juliasta ihan suunnattoman paljon. Puku oli päällä ihan tavattoman mukava, tuo once-in-a-life-time-löytö -kangas ei ollut lainkaan liian kuuma edes tungoksen keskellä, se ei kiristänyt, puristanut, hiertänyt tai tuntunut muutenkaan lainkaan ikävältä. Vanhojen talvikenkien kierrättäminen cosplaykengiksi toimi juuri kuten toivoinkin, eli kerrankin jalkojen väsymys ei johtunut huonoista kengistä. Kenkien ja lahkeiden yhtymäkohta sulautui myös tosi kivasti, niin ettei sitä oikeastaan erottanut.

Verrattuna edelliseen kokovartalokuoreen, eli Bayonettaan, Julia oli tietysti aivan tajuttoman helppo tehdä. Vatsan seudulla olevat koristesaumat olivat potentiaalisesti harmauttamassa hiuksia, mutta kun unelmakangas ei ollut moksiskaan siitä, että sitä leikkeli, venytteli ja ompelin ihan miten sattui, lutviutuivat nekin saumat kuin vettä vaan.

Ainoa osa puvusta, johon en ole tyytyväinen, oli kaulus ja vetoketjun yläosa, jota ommellessa en ajatellut yhtään miten se tulee asettumaan vaan surruuttelin vaan menemään. Joten tietysti se kääntyili ja vääntyili ihan miten tahtoi. Onneksi peruukki kääntyili oikein nätisti sen eteen ja lisäilin vähän teippiä vielä pitämään puvun ainakin teoriassa kiinni rintakehässäni.

Tuntui myös ihanalta pitää pukua, jossa tiesin jokaisen jenkkakahvasentin ja mahamakkaran näkyvän ja olla välittämättä siitä tippaakaan. MUTTA säästelen näitä fiiliksiä vielä siihen ulkonäköpäivitykseen, jonka punaviinipullo minä vielä tässä joku päivä kirjoitan loppuun.

"Ainiin meen muuten lavallekin tämä puku päällä! Nooh, menköön" Kuvasi Veera Kontioranta

Nyt kun sain näin onnistuneita otoksia puvustani, uskallan lähteä työstämään sitä eteenpäin. Selenen makkarankuori kun on hyvin samanlainen kuin Julialla ja yritän nyt päästä helpolla ja välttää kokonaan uuden kostyymin ompelemisen. Vetoketju menee vaihtoon jos sen irrottaminen vaan onnistuu nätisti. Toivotaan parasta, vaikka epäilenkin kyllä jossain vaiheessa leikkaavani pukuun reiän jonnekin keskelle.

jesmo kuvaili myös

Thomasz, Ilse and Mattias with cameras at the same time.

Hnngghh, ihan hirmuinen pukuinto iski kun sain näin kivoja kuvia!


Ilona

Translation: So here's the visual evidence of this years first but by no means last bodysuit cosplay. I love Cowboy Bebop and Julia is a great character, though I'm the first to admit that I did not choose this particular costume (that can only be seen in two pictures) only because of the character. :D It was amazingly comfortable and enjoyable to wear something so slinky. It wasn't too warm at all, and even though I did freeze my butt when we had those pics outside, it was such an nice cosplay to wear. I'll try to modify Julia's bodysuit to Selene's outfit, hopefully I'll not just destroy it during the process...

edit: Minua syytettiin kauheasta harhaanjohtamisesta, kun täällä ei ole yhtään pyllykuvaa! Ensi kerralla pitää muistaa kuvata myös selkäpuolta, tällä kertaa joudutte tyytymään tähän jo julkaistuun tuplapyllykuvaan.

No voe tokkiinsa että jottain pukuloita!

Tammikuun viimeisiä päiviä elellään ja havahduin taas siihen, että blogihan on ollut aivan hunningolla. Puolustuksekseni sanottakoon, että aivotasoinen työskentely, silloin kun se ei ole oman tai empatiasta johtuvan kuvitteellisen flunssan johdosta täyttä räkää, on kyllä miettinyt ainakin muutaman ihan oikeasti hyvänkin päivityksen. Nyt aivojeni pitäisi vain potkia persaukseni ja mahdollisesti muutkin ruumiinosat tekemäänkin asialle jotain. (Ja ei, persauspuheista huolimatta kyseessä ei ole cosplayaskelkyykkytreenivideo, vaikka sellaiseenkin olisi matskua välillä tarjolla. Melko harvoin kyllä.) 

Vierailin naapurikaupunki Jyväskylässä toisen hassun harrastukseni takia leikkimässä larppaajaa ja samalla parantelin parin illan verran cosplay- ja conimaailmaa puimalla aina niin ajankohtaisia kysymyksiä parin ihanan tytön ja pojan kanssa. Se on kumma, miten samojenkin asioiden sanominen ääneen jotenkin selkeyttää kaikkea ja uusi innostus suorastaan pulppusi. Vaikka reissu ei siis tehnyt maksalle erityisen hyvää, sielua ja cosplayinnostusta se kyllä kivasti hiveli.

Havahduin reissun jälkeen siihen, että Frostbite kurkistelee jo kulman takana. Hommat näytti sujuvan oikein sulavaisesti, pikkaisen motivaatiopulaa oli havaittavissa parinkin puvun kohdalla, mutta noin ajankäytöllisesti ei mitään paniikkia vielä. Kunnes. DUN DUN DUUUN. Takavasemmalta, aivan kuolleesta kulmasta kimppuuni hyökkäsi pahimmanlaatuinen MUUTTOVIHA. Oon saattanu avautua bloginkin puolella, että vihaan muuttamista varsin suuresti. Suorastaan häkellyttävän, suunnattoman paljon. Edellisestä Suuresta Muuttovihasta, jota lukuisat irkkikanavat edelleen pelolla muistelevat, ja jonka blogissakin mainitsin, on kulunut aikaa alle vuosi, ja sisäinen raivoni, kun minut nyt yllätettiin lähestulkoon housut kintuissa idyllisten ”asummepa tässä nyt ikuisuuksiin asti ihanassa kodissa” kuvitelmieni kanssa karuun ja likakaivontuoksuiseen todellisuuteen nimeltä putkiremontti, on varsin myllertävä. Laastarikin pitää repäistä nopeasti pois niin kipu on nopeammin ohi, samalla logiikalla toivon pikamuuton olevan parempi vaihtehto, kuin hidas ja puuduttava koko kevään kestävä mateleva muuttoprosessi. Joten huppista heijakkaa, tässä pitäisi saada koti pakettiin viikossa ja siirtää koko helahoita vajaan kilometrin päähän vielä nykyistäkin väljemmille vesille.

Mutta osaatte varmaan aavistaa mitä tämä tarkoittaa cosplayrintamalla? No ensinnäkin sitä, että koetan tehdä oikeasti valmiiksi ne kaksi pukua, jotka realistisesti ovat valmistumassa, Nibutanin ja Julian, ja sitten fiiliksen mukaan puran uudessa asunnossa Lilianan ja Marushiinan pahvilaatikoista jos aikaa ja jaksamista on. Voisin ottaa niistä stressiä ja ahdistusta, mutta enpä ota. Valmistukoon tai olkoon valmistumatta. Osa minusta on jopa tyytyväinen, jos oikeasti lähden coniin vain kahdella puvulla, koska tykkään sekä Nibutanista että Juliasta jo nyt (tai vielä nyt, kuka tietää sitten conin tilanteen) niin paljon, että itkin jo ajatuksesta, että kesken päivän pitäisi vaihtaa pukua. Tosin aloin tässä kyllä heti pähkäilemään, että esim Sonosheen voisin kyllä ottaa uusintakierrokselle ilta-asuksi oikein hyvin, koska lumi ja jää ja mikroshortsit nyt vaan sopii yhteen niin hyvin. 

Ichikan keltainen paita-asia lainassa mallailua varten.

Mutta niin edistymistä! Nibutanin hame on kyllä nyt yksi suuria ylpeyden aiheitani, koska muistan elävästi, kuinka sanoin Hoothootille kun tutkailin hänen vastaavaa Rikka-hamettaan Excel Centerin käytävällä lokakuussa, että miulla ei ikinä riittäisi kärsivällisyys ommella itse kanttinauhakuviota koko vekkihameen mitalle. Mutta niin vaan riitti! 

Moi, minusta riippuu vielä lankoja ja olen ihan rytyssä, mutta ihan hyvä minusta vielä tulee.

Takki on sen sijaan joskus ammoisina aikoina ostettu jakku, joka nyt koki lyhennys- ja muokkausoperaation. Puvusta puuttuu enää rusetti ja kengät pitäisi katsastaa, muistaakseni omistan ainakin yhdet ruskeat kengät, jos ei muut niin laitan samat kuin Miyulla. 

Julian vyö pohjamaalauksessa.

Julian ompeleminen oli upeaa, koska ei lainkaan yhtä älyttömiä saumoja kuin neiti nahkataikahiuksilla oli syksyllä. Käytin oikeasti juuri tuota kangasta, jonka ostin vuosia sitten ja se oli niin upeaa, että voisin ostaa vastaavaa mustaa kultakaivosta ainakin 10 metriä varastoon ihan vaan vastaavia projekteja varten. Se venyy ja paukkuu ja muotoutuu eikä purkaannu ja kiilteleekin niin kauniisti! Vanhat talvikenkäni pääsevät conikengiksi pienen varrenlyhennys-operaation jälkeen, joten kaiken järjen mukaan jalkanikin pitäisi olla ihan hyvässä kunnossa sunnuntain jälkeen, eikä perinteisessä conikrampissa.

Vyö uupuu vielä ja aurinkolaseissakin arvon vieä kaksien sankojen välillä.

Rora irkin puolella jo harmittelikin, että miksi kirjoittelen nykyään kaiken enkuksi. Noh, koetan tässä ottaa sopivan kansainvälisen suhtautumisen kielikysymykseen, eli kirjoittelen in english silloin kun siltä tuntuu ja kun kirjoitettava teksti on tasoa ”here is a costume, here is a picture”, mutta nämä pidemmät liirumlaarumit kirjoitan kyllä mieluummin kirjoitusvirheitä pursuilevalla kotimaisellani, kun ei tarvitse niin pitkästi miettiä ja pääsen oikeasti ehkä ilmaisemaankin itseäni hiukan paremmin. Tai sekavammin, mikä useimmiten kuvaa kutakin päänsisäistä pohtimishetkeäni varsin hyvin. Tässä päivityksessä saatoin purkaa taas kielellisiä patoutumiani tavallista enemmän, joten jos tyylillinen iloitteluni aiheutti ahdistusta, ei huolta, saatan palata asiallisempaan tekstiin taas joskus. Toisaalta luultavammin en. Todennäköisesti tämä vain pahenee. Suatan alakoo kirjottoo vaekka savoks.

Pienet yksityiskohdat on parhaita, kuten Julian vetoketjupingu :3

Yritän nähdä muuttovihan yli aikaan, jolloin minulla lopultakin on oma COSPLAYHUONE, (tai ompelu/askartelu/harrastushuone mutta kuitenkin!) jonne pääsen järjestelemään sellaisen cosplaypajaluolan, että heikompia hirvittää. Jos siis saan oikesti tehtyäkin sen järjestelemisen, niin voin jopa esitellä teillekin millaisessa ympäristössä jatkossa nuppineulani katkon ja hartsikäryjä haistelen. Luultavasti ompelen koko kevään pahvilaatikkojen keskellä, ja sitä te tuskin haluatte nähdä. 

Ilona

Translation: blaa blaa, have to move to a new house, so not going to do so many costumes for Frostbite, blaa blaa, some wip-pictures, lots of crappy Finnish.

Towards Frostbite!

I'm not going to do Cosplay plans for 2013 -thing at all, I'll just go with the flow and inspiration and plan maybe a few conventions at a time. All and all I have tons of ideas for small, nice costumes and a burning passion to go on stage again at some point this year with some more complicated cosplay.

But Desucon Frostbite is just little over a month away and I have not only decided what I'm going to do but actually started all four costumes. I'm not fooling myself, it's really likely that at least one of them won't be ready in time, but I'll try anyway. Not going to stress too much. Just enough.

For Saturday I have the Princess who was supposed to debut in last summer's Desucon, but now she's finally almost done. Liliana from Last Exile Fam. 

Being a princess is suffering.

I thought my almost-ready-version from last summer looked ugly as hell and was planning to do the whole thing from the beginning again, but nope, it was actually quite ok. It's not 100% accurate, more seams and I might be wearing underwear as well, but so far I like it a lot. Hopefully I'll get some pictures with amazing Luscinia-majo.

The other costume for saturday is Miss Hairpin aka Nibutani from Chuunibyou demo Koi ga Shitai! I was planning on doing the version where she has yellow vest-thing on her, but because the fabric store didn't sell the perfect shade of yellow anymore and I happened to have an extra black jacket that just needs some moderation, I'm going to do this version and maybe fight with some annoying kid who keeps calling me fake Mori Summer: 

Dat Hairpin

And for Sunday I also have two costumes. First up is Julia from Cowboy Bebop. 

She's been on my list for ages and I actually bought the fabric almost two years ago, but since the voice of Vicious, Norio Wakamoto is coming to Frostbite, I want to do Julia now. Sewing this kind of costume after Bayonetta is actually quite nice, because Julia has less pointless seams and her outfit is actually fabric, not magical hair. And she is a really good motivation to lose those extra Christmas pounds...

And if I have enough time and energy, I'd love to do Marushina from Akibarangers as well. But we'll see, she's the costume that will get dropped if I don't have enough time. 

Oh she's so evil, isn't she?

So these are the four lovely ladies I'll be spending my time with for the next weeks. I'm feeling so inspired and excited even though I know I have tons of things to do. But you'll see next time how I'm getting along!

Ilona

ps. Meinasin jo väittää, että tällä kertaa Frostbitessa hoidan vaan oman vastaavuusalueeni, mutta neips, olen myös mukana Lavakammoa karkuun -pajassa sunnuntain aamupäivässä, joten jos lavalla oleminen pelottaa, haluat kysyä jotain kisakäytänteistä tai päästä kurkistamaan Sibben bäkkärille ja lavalle, niin mukaan vain!

Tiukkaa, mustaa ja vartalonmyötäistä

Aina välillä kangaskaupassa tulee sellainen olo, että pitäisi jotenkin selitellä niitä omia ostoksiaan. ”Tiiän kyllä, että mikään näistä väreistä ei oikeasti näytä hyvältä toistensa kanssa, mutta se on hahmosuunnittelijan vika, ei minun!” ”En minä oikeesti aio tästä kankaasta mitään käyttövaatetta tehdä, vaan sellaisen naamiaisasun” ”No en tarvitse tähän tuota kalleinta vuori/kovike/mitään muutakaan kangasta kun ei tästä tule _oikeaa_ vaatetta vaan cosplayasu”. 

Siis kukapa EI tarvitsisi metritolkulla jätesäkin näköistä kangasta?

Erityisen vahvasti tämä halu iski kun roudasin palakankaiden merestä kassalle useamman metrin verran kiiltävän mustaa joustavaa kangasta. Mitä  lienee party-mix-nimistä paholaisen jälkeläistä virallisesti, kaikki tiedätte millaista kangasta tarkoitan. Sitä mikä venyy, paukkuu, kiiltää ja on kovin ohutta. Suutani en selitykseksi aukaissut, koska sen selittäminen, että tästä kankaasta ei suinkaan tule wetlooklegginssit, jotka nyt on kuitenkin melko normaali asia, vaan kokovartalopuku, olisi ehkä vaan pahentanut tilannetta.

Mustat catsuit-puvut ovat yksi pukulaji, josta olen koittanut saada itseni luopumaan. Ihonmyöntäinen lycraakin ohuempi kangas ei kamalasti yhtään imartele kokovartalopukuna ja on varmasti kamalan epämukava päälläkin. Ja mustasta pvc/lateksi/kumi catsuitista nyt vaan tulee ekana mieleen jotain ihan muuta kuin cosplay...

"Koetin vaan ettiä kaavoja cosplayta varten..."

Tähän asti nämä pukusuunnitelmat ovat olleet siellä kauimmaisessa mapissä lähinnä sen takia, että olen kieltänyt itseäni etsimästä niihin sopivaa kangasta. Ja sitten se kangas melkein tippui syliin kaupassa. Hävisin pelin.

Ainakin kolmen puvun kohdalla olen valmis unohtamaan ennakkoluuloni kokovartalopukuja kohtaan, tosin onneksi ensi kesä on jo niin täynnä, että kerkiän karistella kiloja vielä pitkän aikaa, ennen kuin alan näistä mitään tosissani toteuttamaan. Mutta koska listauksia on niiiiiin ihana tehdä, niin tässäpä näitä: 

Julia, Cowboy Bebop

Cowboy bebop on siellä lempparisarjojeni kärjessä ja Fayen lisäksi sarjassa on toinen mielenkiintoani kutkuttava nainen. Julian vaatteet ovat pääasiallisesti varsin tylsiä, mutta jostain syystä 90% Julia-cosplayaajista ovat valinneet juuri tämän artbook-catsuit –version.  Tämä puku olisi periaatteessa helppo ja nopea tehdä, jos tuo kangas suostuu tottelemaan, kun catsuitin lisäksi ei tarvitse tehdä kuin vyö ja blondeja peruukkejakin taitaa löytyä sen verran, että joku kävisi tähän suoraan. Kesän coneissa tässä tukehtuminen ei kyllä ihan kamalasti ajatuksena houkuta...

Selene, Underworld

Noh, Underworld -elokuvat eivät varmasti ole elokuvahistorian omaperäisimpiä tekeleitä tai klassikoita, mutta teinityttömäisesti rakastan niitä silti. Ja Selene~~~ Selenen korsetilla varustettu catsuit voisi ollakin tänä vuonna suunnitelmissa, jos jokin alkuperäisen listan puvuista ei enää houkuttelekaan. Peruukki löytyisi myös, kun minulla on paha tapa ostella peruukkeja ”No en minä tätä hahmoa kyllä oikeasti koskaan tee, mutta ihan siltä varalta jos satun tekemään, niin ostanpa tuon tukan” –periaatteella. Pituutta minulla on tälle(kin) hahmolle taas ihan liikaa, varsinkin kun ihan korottomilla ballerinakengillä Selenä ei pysty tekemään. 

Victoria, Spice Girls

Koska Spice girls on ehkä kovin bändi ikinä ja Victoria oli on lemppari spaissarini, Gerin Union Jack puvun lisäksi tämä musiikkivideokostyymi houkuttaisi kovasti. Ja jos tähän satun joskus sortumaan, niin ei se Too much kissapukukaan  ihan mahdoton olisi.

Onneksi ensi kesä on jo täynnä pukuja. Onneksi ne puvut on niin monimutkaisia tai vaativat muuten vaan paljon aikaa, ja onneksi minulla on taas töitä niin, että en voi huijata itseäni, että mikään näistä kolmesta oikeasti mahtuisi ensi kesän suunnitelmiin. ...toivottavasti.

Ilona

ps. Toivotte varmaan tässä vaiheessa niitä helpottavia ”aprillia, aprillia” –sanoja. Niitä ei näy eikä kuulu, pilailu on tästä päivityksestä kaukana. 

pps. Ensi päivityksessä oikeasti luvassa pukujen edistymistä! CruiseFlunssan lopulta jätettyä jälkeensä vain keuhkoja repivän yskän, on kaksikin pukua edistynyt ihan kiitettävästi.