Puhetta ja pukuilua, narikkaa ja kamerointia, jatkoja ja sufferointia

Vuoden viimeinen iso ”coni”viikonloppu on takana ja paluu arkeen on tuntunut taas kovin ikävältä. Jos tahtoisin tiivistää, niin koko viikonlopusta voisi sanoa ”ihan jees, mutta viime kerralla oli kivempaa”. Mutta että minäkö tiivistäisin! NEVER! Kilometripäivitys, kyllä! 

Viikonlopusta tuli yllättäen työntäyteinen. Tai noh, Talksin työt eivät olleet yllätys, kun narikkaan nimenomaan halusin. Narikkahommia on kiva tehdä muuallakin kuin Sibeliustalolla ja tahdoin päästä osallistumaan DesuTalksin järjestelyihin jotenkin. Lopputulos olikin sitten se, että käväisin kuuntelemassa ohjelmia vartin ajan, kaikki muu aika kului narikan paremmissa bileissä. Sinällään harmi, rakastan Desutalksin konseptia lyhyistä, napakoista ja keskustelua herättävistä ohjelmista, ja aiheetkin oli mielenkiintoisia, mutta ne nyt jäi sitten katsomatta. Ei sillä, oltaisiin voitu hyvin vuorotella päivän mittaan työvoiman kesken, mutta kun siihen narikkamoodiin pääsi, ei osannut enää istua katsojana. Ja narikassa oli tosiaan mahtavat jutut ja hyvät Frosti-chanin meikkauspippalot. Eikä oikeastaan siis harmittanut, kun tiedän, että ohjelmat tulee löytymään netistä. Narikkaan kantautui lähinnä huhuja toimimattomasta tekniikasta, Madoka-spoilereista ja turhasta voimasanojen käytöstä.

Japsu kuvasi muutaman yhteiskuvan. Ja jopa muutamassa ei oltu silmät kiinni.

Ulilauta ei ole tainnut vielä ehtiä ulisemaan, kun Asialliseen ja Viralliseen Animetapahtumaan tullessa ensimmäisenä narikassa tulee vastaan kolme peruukkipäistä neitiä. Edellisellä kerralla uskalsin vain piilocosplayata, nyt mentiin pikkaisen näkyvämmin, kun Junko Kanamen aka Madokan Mutsin tukka ei ollut ihan niitä normaalimpia. Kirosin twitterissäni aasialaiset piilolinssifirmat alimpaan helvettiin ihan turhaan, syyllinen yhteen vahvuukselliseen violettiin piilariin ja toiseen vahvuuksettomaan löytyi ihan niiden piilareiden vierestä. Olin unohtanut tilanneeni joskus aikoinaan myös vahvuuksettomat violetit ja nyt Kuopiosta lähtiessä kauniista otin mukaan sitten yhden kumpaakin. Joten Madokan mutsi oli violettisilmäinen vain aamun ajan, sitten piti vaihtaa näkevämmät näköelimet päähän.

Junko on tosiaan ihan vaan koottu asu. Takkia on vain kavenneltu ja lyhennelty. Peruukki oli  alunperin pitkä ja vaaleanvioletti. Olisi saanut olla vielä pikkaisen tummempi, vaikka tuota jo kolmeen kertaan värjäsinkin, Madokassa tukat kun on semmoisia hassun hailakan tummia. Hoothoot oli ihanin Madoka < 3

Narikka < 3

No ehkä ei ollut Madoka syyllinen ihan tähän kaikkeen.

Jatkot siirrettiin Kampin Bruuveriin, joka oli paikkana varsin mainio. Tosin tykkäsin itse enemmän viime jatkoista (kyllä, kaikesta draamasta huolimatta), kun Gloria oli kuitenkin nimenomaan talksilaisille tarkoitettu paikka, nyt kun Bruuverissa ei edes ollut selkeästi omaa huonetta tms tilaa, porukka hajoili taas. Ei sillä, oli kyllä hauskaa, ruoka hyvää, juotavaa riitti ja ihania poikia sai melkein yliannostuksen. Jutut olivat varsin levottomia, kuten twitteriä seuranneet varmaan huomasivatkin. Olisin tahtonut jutella vielä paljon enemmän kaikkien kanssa, nyt montaa ihmistä kerkesi näkemään vain ihan vilahdukselta ja osa lähti tosi aikaisin pois, mutta niinhän se aina on isommissa porukoissa.

Talksin ja Gaalan sattumisessa samalle viikonlopulle on puolensa ja puolensa. Pitkän matkan takaa tulijoille ja ihmisille, joilla vapaa viikonloppuja on rajoitetusti, on kahden tapahtuman kombo parasta ikinä. Toisaalta taas jotkut valittelivat melkoista väsymystä Gaala-aamuna Talksin jatkojen jälkeen. HARJOITUKSEN PUUTETTA sanon minä, kyllähän sitä coneissakin toisena päivänä pyöritään ihan hyvällä hapella jatkoista huolimatta!

Valkoinen kauluspaita + värjätty peruukki = :/

Vaikka omat rillutteluni nyt ovatkin jääneet vähemmälle, ei jatkot tuntuneet seuraavana aamuna painolastina kuin korkeintaan silmäluomissa, koska aamukahdelta nukkumaan meneminen on vielä aika kilttiä jatkoilua. Siviilivaatteet niskaan, peruukki päähän, cossi kassiin ja sumuisen pääkaupunkiseudun läpi Glorialle.

Pestauduin Gaalaan valokuvaajaksi pikkaisen lennossa edellisenä päivänä, vaikka miun perusjärkkärillä ei Glorian valotuksessa paljon hyviä kuvia otettukaan. Oli kivaa, kun oli  koko ajan jotain puuhaa ja pääsi bäkkärin puolelle pyörimään. Toki olisin voinut sen asuni valita toisin, jos olisin arvannut kuvaavani näinkin paljon. Nyt niitä lavan edustassa kyykittyjä kuvia tuli aika vähän, sillä vaikka pantsut olikin värikoodattu mekon mukaan, en niitä ihan hirveästi tahtonut kuitenkaan esitellä. Kuvat löytyy täältä. Kyllä, ne on pimeitä ja uliuuu huonoja ja byhyy että oon surkee kuvaaja. Lauri kuvasi varmasti paremmin, oottakaa niitä sen kuvia. 

Random on kovin random. Ilse kuvasi.

Pukuna miulla oli alunperin DesuCruiselle aiottu Random Seed Vosu, jonka paidan muokkasin  menneellä viikolla. Mekko on ihan karmeasti toteutettu, mutta kyllä se nyt ihan kivalta kuvissa näyttää. Sain myös hämmentävästi kehuja ”Gaalaan sopivasta” pukeutumisesta, kun kuulemma näytin niin fiiniltä, vaikka omasta mielestäni punainen mekko turkiksilla ja korkeilla koroilla somistettuna tuo kyllä mieleen ensimmäisenä maksullisen naisen. Eihän sitä toki tiedä, jos joku nörtti Seed on joutunut ostamaan itselleen seuraa tanssiaisiin. Vosusta voipi käydä lueskelemassa täältä.

CosplayGaala markkinoi itseään THE Cosplay –tapahtumana, jossa kovimmat kisaajat ottaa mittaa toisistaan. No nythän tämä ei ihan toteutunut, kun kummassakin kategoriassa kisaajia oli todella vähän. Yleisesti ottaen Gaalan meinikiä voisi kuvailla vähän löysäilyksi. Edellisessä Gaalassa olin ihan nobody-kisaaja, joka uskalsi jutella ehkä kolmelle ihmiselle, nyt näki aivan eri tavalla järjestelypuolta ja se ”no kyllähän tämä hoituu” –mentaliteetti vähän yllätti. Hommat kyllä hoitui, mutta hyvin eri tavalla kuin mitä normaalisti conin takahuoneissa näkee.

Yleisesti ottaen koko tunnelma oli aivan toista maata kuin viime kerralla, jotenkin paljon vaisumpaa. Varsinkin kisojen aikana yleisön reaktiot ja se yleinen tunnelma olivat vähän plöh. En tiedä vaatisiko eeppisemmän tunnelman saaminen sitten oikeasti täpötäyttä salia, vai mikä siinä oli. Tai ehkä viime kerralla oli ihan yhtä vaisua, olin vaan ite niin hypehype siellä lavalla, etten asiaa tiedostanut. Itsehän en ollut ensimmäisessä Gaalassa, mutta kuulemma tämä kolmas Gaalailu oli vähän paluuta siihen ensimmäiseen. 

FF VIII ja Steins;Gate liittyy toisiinsa läheisesti. Ja osataan olla tosi vakavia. Miika Ojamo kuvasi.

Napakkuutta olisi ehkä kaivattu sekä järjestämiseen, aikatauluttamiseen kuin juontoihinkin. Hirmuisen monet asiat on mielipidejuttuja, että kuka tykkää äidistä ja kuka tyttä--- siis millaisista puheosuuksista itse kukin nyt sattuu tykkäämään. Mie en nauttinut tämän kerran Gaalan juonnoista yhtään, vaikka Ansku ja Okku ovatkin ihania. Juonnot venyivät ja vanuivat ja samojen kysymysten toistaminen kävi puuduttavaksi. Tykkään itse napakammista, selkeämmin ajoitetuista ja myös selkeämmin suunnitelluista juonnoista. Nyt tuli aikakin selväksi, että esitykset oli hienoja ja puvut oli hienoja, sen verran monesti niistä mainittiin. Jokaisen kisaajan kohdalla. Ehkä pariinkin kertaan. 

Tweet tweet! Kuva jälleen Miika Ojamo

Miulle CosplayGaalassa kisat on Se Juttu, kaikki muu ohjelma on vaan sivutuotetta. Harmi vaan, että nyt kisojen katsominen oli sufferointia koska yhyhyyy, tahdon vain lavalle. Eikä kisoissakaan ollut kauhesta jännitettävää, sen verran selvät ainakin voittajat olivat. Yksilökisan top kolmosen olisin ehkä rankannut vähän eri tavalla, jos olisin joutunut tuomaroimaan, mutta enpä toisaalta pukuja läheltä tarkastellut. Kun ryhmäkisassa tapahtui Bakaconit ja ryhmiä oli melkein yhtä paljon kuin palkintoja, olisin itse palkinnut vain yhden parhaan, mutta enpä ollut nyt palkitsemassa, joten hyvä täältä blogista vaan huudella. Niin.

Toisaalta cosplaykisojen katsominen on myös aika tylsää. Siis oikeesti, jos ei ole kunnon esityksiä, niin tylsäksihän se käy, joten lisäohjelmaa oli hyvä olla olemassa. Nyt molemmat ohjelmat olivat enemmän viihteellisiä kuin asiapitoisia. Väittäisin asiapitoisellekin ohjelmalle olevan kysyntää (no siis itse katsoisin, en mie muista tiedä), mutta Gloria ei välttämättä tarjoa sellaisella parasta mahdollista ympäristöä. Myyntipöytien sijoittaminen pääsaliin ja parvi jo pelkällä olemassaolollaan nostaa yleistä meteliä normaalia conisalia enemmän.

Kuva > tuhat sanaa, tiedätte kyllä.

Miwo piti standup-showta otsakkeella ”Miksi kannattaa cosplayata”, jonka oletin olevan ikäänkuin vastaisku omaan kesäiseen Cosplay pilaa elämäsi –esitykseen. Olin väärässä. Olematta nyt mitenkään uliuuu, mun aihe kun pidin siitä ekana luentoa –tyylillä liikenteessä, huomasin pian, etten voinut oikein kuunnella esitystä, kun asiat olivat niin samoja, kuin mitä oli itse Nekossa pyöritellyt. Ei kyllä mikään ylläri, kun molemmat ruoti niitä cosplayn huonoja puolia, niin kyllähän ne samat jutut siellä pyörii. En tiedä pitäisikö sitä itse pitää se positiivisuutta ylistävä ohjelma siitä, kuinka cosplay pelastaa elämän ja takaa onnea ja autuutta.

Minulle iskee standupista varsin herkästi myötähäpeä tai ahdistus, enkä nytkään mitenkään erityisemmin esityksestä nauttinut. Kavereiden roudaaminen lavalle, oman seksuaalisen suuntautumisen tekeminen selväksi noin miljoona kertaa yhdistettynä turhankin tuttuun aiheeseen oli vähän turn off. Mutta varmasti osa yleisestä tykkäsi, mikäs siinä.

Cosplayesitykset 101 jäi minulle myös vähän pettymykseksi. Jotenkin se Hetalia on kakkaa ja pussaavat pojat –tai siis tytöt lavalla ei toimi – oli niin perussettiä ja wanha juttu, että oma mielenkiintoni ei pysynyt yllä. Joten hipsin kuvailemaan muualle siinä vaiheessa kun kehotettiin aloittamaan esitysten miettiminen ajoissa. Tunsin piston sydämessäni, kyllä.

Tunnista hahmot kenkien perusteella!

Itselleni päivä oli sufferointia, koska ULIUUU oisin vaan tahtonut olla siellä kisalavalla. Piiskasin itseäni henkisesti omasta idioottimaisuudestani ja vannotin parvella ahdistuksen kyyneleen tirauttaessani, että nyt oli muuten viimeinen kerta, kun puku jää tällä tavalla kesken. Fiilistä eivät helpottaneet lukuisat ”Ai mä luulin että sä kisaat” kommentit, mutta ne vahvistivat kyllä päätöstä, että nyt loppuu tämä vätystely.

Edellisen illan ihanin poika laski pisteitään kysymällä suoraan, olisinko voittanut jos en olisi luovuttanut puvun kanssa. Vain cosplayta harrastamaton voi tuota noin suoraan kysyä, kanssacossarit on paljon huomioon ottavaisempia miun egon ja tunteiden kannalta. Ei mutta oikeastihan tuota tietysti miettii. Aina ja joka kerta, kun puku ei valmistu kisaan, miettii sitä omaa pärjäämistään. Nyt sitä vaan ei voinut miettiä kunnolla, koska jälkikäteen ajateltuna en usko, että puku olisi valmistunut vaikka olisinkin tehnyt sitä viime hetkeen saakka. Olisin jäänyt itkemään sunnuntaiaamuna keskeneräisen puvun kanssa. Voitanko tällä puvulla seuraavan Gaalan? No totta helvetissä, koska pakotan itseni tekemään sen Oikeasti ja Kunnolla tällä kertaa.

Tosiaan, seuraavaa Gaalaahan jo lupailtiin. Ja vaikka tämän kertainen olikin minulle pettymys, ensi kerralla eeppisyysmittarit sitten kaakkoon. Pelkästään cosplayhin suuntautuneelle tapahtumalle on miun mielestä edelleen kysyntää ja sen sijoittuminen pääkaupunkiseudulle on ihan nappivalinta. 

Gaalalla on ehkä vielä vähän profiloitumista suhteessa conikenttään. Nyt oli tarjolla kovin tuomaristo koskaan, mutta kisaajien määrä ja osittain myös laatu jäi aika perinteiselle coni –tasolle. Osittain ajankohta varmasti vaikutti, conikauden jälkeinen apatia iski osaan potentiaalisista kisaajista. Vielä suuremmaksi syyksi epäilen kuitenkin markkinointia. Iso osa vakavasti kisaavista pukuilijoista suunnittelee pukuvuotensa reippaasti etukäteen. Muutoksia toki tulee, mutta siellä aivojen perukoilla kuitenkin on se suunnitelma. Nyt CosplayGaalan päivämäärä ja se, että Gaala ylipäätänsä oli tänä vuonna oikeasti tulossa, tiedotettiin suhteellisen myöhään.

Joten Jaksu ja Niksu, päättäkääs nyt se kevät-Gaala ja sitovaa lupausta someen niin kuin olisi jo.

Gaalan ehdottomina valtteina ovat toivottavasti jatkossakin taitavat tuomarit, varteenotettavat palkinnot ja libeeraali hahmopolitiikka. Itehän kannatan henkeen ja vereen seuraavan Gaalan pitämistä puhtaan itsekkäistä syistä, kun noita länsimaisia hahmoja saa niin kovin harvalla kisalavalla ulkoiluttaa. Toki jokainen arvottaa cosplaykisojen statuksen vähän eri tavalla, mutta Gaala on miun mielestä tällä hetkellä Suomen kolmanneksi tärkein kisa heti WCS:n ja Eurocosplaykarsintojen jälkeen. Harmi, että tänä vuonna osallistujamäärä floppasi, mutta sepä ei vielä ennusta ensi kisasta mitään. WCSn ja Eurocosplayhin verrattuna Gaalan valttikorttina on vielä ikärajattomuus. Että jos itse olisin alaikäinen kisaaja, tai jos Eurocosplayhin osallistuminen tuntuisi liian tiukalta paikalta tai WCS:ää varten ei olisi paria, olisi CosplayGaala se vuoden ykköskisa. Että ruetkaapa jo miettimään niitä pukuja!

Siis kivaa oli, ois voinu olla paljon kivempaakin, ja ensi kerralla varmasti onkin.

Nyt pidän pienen paussin kaikesta pukuilusta. Korkeintaan kerään uusia unelmapukuja katsomalla taas pitkästä aikaa animua. Ja kirjoitan niitä rästissä olevia päivityksiä.

Ilona

Pablo!

Nekocon sufferointia

Joop, olipahan taas viikonloppu. Olo oli (ja on) conin jälkeen aivan rättipoikkiväsymys, kun jotenkin onnistuin olemaan kiireinen koko conin ajan ja viettämään ison osan normaalista nukkumisajasta muualla kuin nukkumassa. Tästä tuli taas semipitkä tarinaosio ja varmasti unohdin taas jotain, lisäillään sitten tarpeen mukaan. 

Näköjään tämän kesän coneissa on stressilauantait. Desussa kisaesitys kiristi pinnaa, Nekossa oli nyt ihan karmee hoppu ja kiire koko ajan, kun piti varmistella kissankorvatyöpajan toimivuutta, tuomaroida ja sitten vielä jännittää sitä omaa esitystä ihan kamalasti. Lauantai ei siis ollut mitenkään ihana päivä, vaikka Vänärin rantajatkot ja talviturkin heittäminen kyllä oloa helpottivatkin. Sunnuntaina univelat hiipivät lisäämään sufferointia iltapäivän puolella ja conin lopussa oli jo melko herpderp-tunnelmat. Kokonaisuudessaan liikaa hommaa ja liikaa stressiä. En edes uskalla ajatella, mitä olisi tapahtunut jos olisin sen Franin ottanut matkaan ja kisannut. Nitropurkkia olisi varmaan tarvittu.

Olin siis pikkaisen mukana Nekoconissa tekijäporukan puolella. Oli jännä seurata kahden hyvin erilaisen conin rakentumista, kun Desu ja Neko ovat painotuksiltaan ja tekotavoiltaan ihan erilaiset. Omaa pesää on ikävä liata, mutta kyllähän Nekossa on paljon parantamisen varaa. Nekossa tiedonkululla oli ongelmia ilmeisesti useammallakin osa-alueella, mutta se toivottavasti ei liikoja näkynyt kävijöille, vaikka aiheuttikin varmasti stressiä työtekijöille. Näin pienessä conissa ongelmat voitiin hoitaa vielä joustamalla ja sillä, että tunnollisimmat tekivät selvästi liikaa töitä, mutta jos kävijämäärä ja työntekijämäärä olisi ollut isompi, olisi homma kyllä kaatunut. Organisoinnissa tarvitaan jämäkkyyttä ja lisää tekijöitä, kun ensi vuonna kävijämäärä kasvaa huomattavasti. Yleinen fiilis ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta tuntui olevan hyvä, enkä omaa stressihermoiluani lukuun ottamatta huomannut mitenkään ikävää fiilistä työntekijöiden tai järjestäjien parissa.

Virnettä riitti järjestäjillä vielä sunnuntainakin

Musiikkikeskus on paikkana ihana. PAITSI että siellä on ihan vitsin kuuma. Ilmanvaihdossa yms ei ollut viikonloppuna mitään vikaa, se kun vaan kierrättää ulkoilmaa sisällä ja jos ulkona on se 30 astetta niin sisällä sitten saman verran ja vähän päälle. Vettä oli onneksi tarjolla ja desumehu ja –karkit pelastivat taas oman conini, kun sen syömisen kanssa käy aina vähän niin ja näin. Onko musiikkikeskuksella oikeasti riittävästi tilaa ensi vuodelle, vaikka lisäkerrokset otetaan käyttöön, jää nähtäväksi. Ja koska ilmastointi ei varmasti ensi vuodeksi muutu miksikään, voipi olla tiedossa melkoisen tukalan kuuma coni, jos heinäkuulle sijoittuu.

Itse vastasin kissankorvatyöpajasta ja vähän yllättäen myös badgepajasta. Lähinnä hommanani oli paikan suunnittelu, pystyttäminen ja purkaminen, vänkäreiden ohjeistaminen ja apuun rientäminen, kun ompelukoneet aiheuttivat ongelmia joko karanneiden lankojen tai tarvittavan puolauksen kanssa. Minulla oli aivan ihanat vänkärit siellä koko ajan, hyvillä mielin pystyin lähtemään molempina päivinä cosplaytuomaroimaan ja tiesin homman pyörivän sillä aikaa mallikkaasti. Vänkärivuoroissa oli säätämistä koko viikonlopun, mutta kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin, vaikka vänkäreiden metsästys vuorojen vaihdossa olikin vähän turhaa suffer--- stressiä. Kissankorvia tehtiin paljon ja oli kiva nähdä niitä conissa ympäriinsä. Toki pajassa oli kuuma ja välillä sinne joutui jonottamaan, kun kahdella ompelukoneella muodostui väkisinkin pullonkaulaefektiä, mutta ilmeisesti ihmiset korvista tykkäsivät. 

Badgepuoli tuli vähän yllättäen, kun oletin sen olevan jonkun muun vastuulla. Printteri hankitaan sinne kyllä seuraavalle kerralle, että omien kuvien tulostaminen onnistuu. Vaikka kyllä niistä vanhoista neko-lehtisistä aika loistokkaita rintamerkkejä myös saatiin.

Tiedän cosplaypakeista puuttuneen peruukkiharjan. Mikä lienee aivopieru iskenyt kun se jäi.

Kisatuomarointia harrastin molempina päivinä, ja vaikka se aiheuttikin lisäsufferointia, on tuomarointi kuitenkin ihana kunniatehtävä, jota mielellään tekee. Itsehän työntekijänä pääsin coniin muutenkin ilmaisiksi,  mutta se, että muut tuomarit joutuvat maksamaan normaalin rannekkeen, oli vähän ... jännää, kuten Iris jo sanoikin. Tiedottamisessa olisi ollut parantamisen varaa sekä kisaajien että tuomareiden suuntaan. 

Referenssikuvista on pakko antaa iso miinus, kun yhdestä pienestä kuvasta yksityiskohtien syynääminen tai edes värisävyjen erottaminen on aivan liian hankalaa. Ja parikisaajissa tuomaristo sai vain toisen kisaajan refekuvan. Yksi läppäri mukaan ja kuvat sille, niin tuomaristo pääsisi selaamaan niitä suoraan ilman pienten paperikuvien tulostamista. Samoin itse tykkäisin kyllä erillisestä, kunnon tuomaroinnista omassa tilassaan, nythän me otettiin kisaajat syynättäviksi bäkkärillä ennen kisaa. Näin pienellä kisaajajoukolla tämä kyllä toimi oikein hyvin, isommalla luultavasti ei.

Tuomaroinnista ja kisasta muuten voisi sanoa, että se meni ihan ok. Pukukisassa oli pientä epämääräisyyttä tiedonkulussa, kun aluksi itselläni kisaajanakin oli tieto pelkästä lavalla pyörähtämisestä, sitten saikin tehdä esitystä. CFT:hän perinteisesti on harrastanut lavalla kävelyttämistä ja nyt esityksen mahdollistaminen tuli järjestäjien toiveesta. Musiikkikeskus tarjosi kyllä äärimmäisen hyvät puitteet esityksille ja voi että sitä tekniikan väkeä, mahtavat valoshowt oli koko viikonlopun ajan! Tuomaroinnissa esityksellä oli hyvin pieni painoarvo, puvut olivat Se juttu lauantaina. Toivottavasti tämä on ollut tiedossa myös kisaajille, itseäni kisaajan aina ärsyttää, jos ei tiedä tuomarointiperusteluja. Kisojen profiloinnin kanssa saa olla aika tarkka, jos on pelkkä kävelykisa, niin silloin ei arvioida esitystä, ja jos on esitys niin silloin sillä pitää olla selkeä rooli tuomaroinnissa.

Sunnuntaina taas sitten päinvastoin esitykset olivat pääosassa, vaikka top kakkosen puvutkin olivat kyllä aivan mahtavia. Skittikisa jo nimenä oli tosin huonoa markkinointia, kun se ei kaikille avaudu, Traconin käyttämä esityskisa on jo paljon selkeämpi. Lauantainakin oli esityksiä, jotka olisi aivan yhtä hyvin voinut nähdä sunnuntainkin puolella. Varsinkin, jos suuri osa puvusta on ostettua tai teetettyä, mutta esityspuoli onnistuu, niin silloin sunnuntai olisi ollut varmasti parempi aika olla lavalla.

Kisaajia oli melko vähän ja ilmeisesti viime hetken peruutuksia oli paljon. Tuomariston työtä tämä tietysti vähän helpotti, vaikka kyllä muutamaa sijoitusta väänneltiin ja käänneltiinkin pitkän aikaa. Ihanan tuomariston kanssa on ihana tuomaroida ja hyville puvuille on helppo antaa tunnustusta. Onneksi olkoon kaikille sijoittuneille! Palautetta saa kysyä puvuista ja esityksistä joko tuolla anikissa tai s-postitse, osoite löytyy esim täältä. 

Milloinkahan saataisiin päättäjäisiin kuvat sijoittuneiden puvuista valkokankaalle palkintojenjaon yhteydessä, nyt Biitti ja Majo siviilivaatteisaa eivät välttämättä kaikille tuoneet mieleen edellisen päivän pukujaan, eikä hahmojen nimetkään kerro välttämättä mitään. Siemenpussi kommentit sen sijaan ehkä kyllä. 

Tsubasan ikuistamana.

Omasta ohjelmastani voisin sanoa vähän samaa, kuin Ashe-esityksestä Desussa: No meni se paremmin kuin pelkäsin, mutta olisihan se voinut paljon paremminkin mennä. Jännitin sitä ihan hirveästi ja viime hetken viimeistely jäi viime hetkeen. Mutta ilmeisesti yleisö kuitenki pysyi hereillä ja ei ollut ihan tuskaista kuunnella auditorion karmeasta kuumuudesta huolimatta. Tai katsoa, vaikka videotykki saatiinkin vain osittain toimimaan kuuden ihmisen voimin. (salivänkärit käyttöön, kyllä kiitos!)

En koko esitystä tänne laita, koska nyt jo muuttaisin noita diojakin aika paljon, eikä nuo ilman miun selitystä välttämättä paljoa avaudu, mutta pääpointit oli seuraavan tyyliset: 

Ja niidel keskittyi takarivissa twitteröimään:

Ohjelman pitäminen oli tällä kertaa stressaavaa, mutta varsin koukuttavaa. Ehkä ensi kerralla sitten jotain vähemmän rölläävää tai sitten tuplat tämänkertaisesta. En vaan koe omaavani mitään spesiaalitietämystä oikein mistään aiheesta, josta oikeasti kannattaisi puheohjelmaa pitää, joten katsotaan milloin seuraavan kerran tämmöiseen hommaan rupean.

Lauantain iltabileet jäi minulta välistä kun edelleen tanssin lähinnä baarissa. Sen sijaan ihania viikonloppuvieraitteni kanssa päädyttiin kiinalaisen ravintolan kautta Väinölänniemen rannalle biitsijatkoille, jonne kerääntyikin ihan kiitettävästi sakkia. Päivän parhaita kommentteja oli kyllä tulevalta opettajakollegalta kuultu: Ai sinä pidit sen luennon, en ollut tunnistaa kun luulin, että se oli sinun oma tukka ja omat tissit.  Samoin oli kiva ja yllättävä kohtaaminen yhden cosplayäidin kanssa uintireissulla, kuulemma muissakin talouksissa syödään peruukkikuituja aamupalaksi. :D

Sunnuntaina luentoni vaikutukset näkyivät pelottavan selvästi, niin monet yleensä cosplayssa viihtyvät näkyivät valinneen siviilivaatteet :D Itsehän jatkoin masokistisella linjalla ja kuumuudesta, yöunien vähyydestä ja liikkumisen vaikeudesta huolimatta laitoin päälle Gisellen Pirates of the Caribbeanista (btw, vähänkö olin pettynyt kun Gisse ei esiintynyt uusimmassa leffassa, se ois voinu pelastaa koko elokuvan!) Kaivoin puvun tosiaan perjantaina ekaa kertaa esille viime Traconin jälkeen ja stailasin peruukin nopeasti sunnuntaina aamulla, joten ihan parhaassa kuosissa se ei ollut. Korsetin kanssa oleminen ei ollut yhtään epämukavaa lukuun ottamatta yhden Irtsan aiheuttamaan väsyneen hysteeristä naurukohtausta, eikä sunnuntaina ollut aivan yhtä kuuma kuin edeltävänä päivänä. 

Kuva: Petri Haikonen

Neko!Giselle

Korvapajailu ja badgettaminen jatkui sunnuntaina, tosin aivan edellisen päivän vertaisia jonoja ei muodostunut. Skittikisailun lisäksi muistin jopa pitää ruokataukoa välillä. Työvoimaruokailun pitäminen Kulttuurikeskuksella oli ilmeisesti pakkoratkaisu budjetin takia, vaikka itse olisin kyllä tinkinyt ennemmin iltabileiden kalliista voema-osuudesta ja santsannut siihen, että ruokaa ja kahvia olisi saanut conipaikalta. Itsehän en coniaikana poistunut musiikkikeskukselta kuin hetkeksi pihalle hengähtämään, 44selle kävely ei olisi missään vaiheessa innostanut. Ja säälin kyllä niitä, jotka joutuivat kävelemään väliä rautatieasema-lattiamajoitus tai iltabileet-lattiamajoitus.

Hengaajat hengaa. Ilman cosplayasuja.

Sunnuntai oli ihan todella hiljainen päivä: vaikka koko viikonloppuna ei varsinaisesta tungoksesta voinut puhua, sunnuntaina varsinkin huomasi ihmiskadon. Lippujahan tapahtumaan myytiin hiukan yli tuhat kappaletta, eli väljyyttä oli edelliseen Nekoon verrattuna.  Ohjelman määrä oli edellisestä nekosta tuplattu, ja vaikka varsinainen animeohjelma vähän loistikin poissaolollaan, oli tarjolla kuitenkin aika kivasti katsottavaa ja kuunneltavaa, toki vähän nuoremmalle porukalle suunnattuna, kuin esim Desussa. Ohjelmistokartoista voi tietysti aina valittaa, kun ikinä ei voi tehdä kaikille mieluista, ja kyllähän tuo lauantai tuntui ohjelman puolesta paljon täydemmältä kuin sunnuntai ja osa harmitteli päällekkäisyyksiä. Mutta itsehän en kerinnyt käymään missään ohjelmassa omaani (hehheh) ja kisoja lukuun ottamatta, joten enpä varsinaisesti valita. 

Ihana Yumi, jonka aiheuttamista cosplaykateusfiiliksistä kirjoitan joskus paljon pidemmästi. Ja joku Mundis-Hämminki.

Itelleni Neko oli kiireinen ja stressaava conikokemus, mutta aika kultaa muistot hyvin nopeasti. ”Ihan kiva” kuvaa varmaan tapahtumaa aika osuvasti, itselleni koko viikonlopun fiiliksiä kohottaa tietysti ihana seura, vanhat ja uudet tutut, joiden kanssa olisi voinut hengata pidempäänkin. Ensi kesän Animecon (toivottavasti tosiaan tuolla nimellä, eikä mikään anime-nekocon väännös) tuo Kuopioon toivottavasti sitten enemmänkin iloista conittajakansaa ja Nekoconin järjestämisestä varmasti toivon mukaan opittiin paljon, kantapään kautta tai muuten vain, joka auttaa Animeconin järjestämisestä. Mikä oma roolini siellä tulee olemaan, jää vielä nähtäväksi. 

Conin saldo (+yksi desupaita lisää)

Tämän vuoden Animecon sen sijaan on jo kulman takana. Pukupäätöksiä pitäisi varmaan tehdä nyt heti. Mitään suurta ja uutta ei varmasti ole luvassa, muutama puku sen sijaan olisi aika pienellä vaivalla valmistumassa. Tällä kertaa aion kyllä edes vähän miettiä lämpötiloja (en siis oikeasti ole esitykseni esimerkkihenkilö Cilla Cosplayaaja), ja vaikka viikonlopulle lupaillaan ihan kivaa 19 astetta, mitään bodysuitpukua ei ehkä nähdä. Ehkä. Amidalan sininen pukuhan oli alkuperäisenä ideana, mutta katsotaan saanko sitä tehtyä tässä ajassa. Tai tekeekö mieli edes yrittää. Yksi opehenkilö saattaa kanssa vähän houkuttaa. Rinoan ballroomdress voisi kanssa lähteä mukaan. Tai Faye voisi lähteä uudestaan aconiin kahden vuoden tauon jälkeen... Kivasti viime hetken päätöksiä :)

Ilona