Iloton Ilona ja kisamietteitä lopultakin

Allekirjoittaneen iloisuuden väheneminen ei johdu allaolevasta tekstistä, vaan siitä suuresta ärtymyksestä, joka aina iskee, kun jokin suunniteltu asia ei onnistukaan. Tässä tapauksessa musamessuilla piipahtaminen ja wcs-karsintojen katsominen. Edellisen päivityksen jälkeen homma alkoi menemään kaikin puolin pieleen, Savon Pala myi joustamatonta markiisia, Eurokangas pelkkää trikoota, vilkaisin oikeasti ensimmäistä kertaa kalenteria ja töihin liittyviä tekemättömiä asioita ja tajusin, että vaikka puvun jättäisi sikseen, koko ensi viikon viikonlopuksi Kuopiosta irtaantuminen olisi äärimmäisen huono idea. Ja voi perhana miten kallista voi junalla matkustaminen olla kun ei ole opiskelija! Graah!

Joten hetken neuvoteltuani itseni kanssa totesin, että koska Nanamin tekeminen ja esitteleminen nyt kuitenkin oli suurimpia motivaatioita Helsinkiin lähtemisessä, ja se ei tule onnistumaan kuin jollain hävettävällä sutaisupuvulla, johon en aio sortua, niin teen itselleni ison palveluksen jäämällä kotiin tekemään rästissä olevia hommia. Nanami kyllä kutkuttaa cosplayhermojani sen verran tehokkaasti, että kunhan ratkaisen Kadonneiden Keltaisten Kankaiden Mysteerin (eli luultavasti päädyn värjäyspuuhiin. Kun vaan ensin paikallistan riittävän joustavaa mutta paksua puuvillaa, joka haluaa värjäytyä kauniisti), taidan pitää neidin to-do-listani kärjessä. Ainakin siihen asti että CosplayGaala saa lopultakin kakaistua ollakko vai eikö olla ja huomaan olevani aivan pisussa aloittamattoman Rouva Jättihelman kanssa.

”M-m-mitä, enkö pääsekään katsomaan WCS-karsintaa?”

Mutta sitten siihen varsinaiseen asiaan! Ja heti alkuun sanon, että huolimatta seuraavan tekstin sisällöstä, joka saattaisi antaa olettaa muuta, ei tässä pitäsi olla havaittavissa mitään katkeruutta omalta puoleltani Chibin kisan kolmossijasta. Päinvastoin. Kisa nyt vain nostatti muutamia ajatuksia taas, jotka haluan teidän kanssa jakaa, ja Chibiä on hyvä käyttää konkreettisena esimerkkinä tilanteista, jotka varmaan ovat toistuneet monessa muussakin conissa. Joten ei mitään katkeruutta tai kiittämättömyyttä, luultavasti vika sitä paitsi on vaan minussa.

Ja tämän tekstin oksentamisen jälkeen muistin, että Konamin on sanonut kaiken tarpeellisen jo paljon selkeämmin aikaisemmin. Eikö kaikkia conin järjestäjiä voisi velvoittaa tutustumaan tähän kirjoitukseen ennen kuin pistävät sen kivan cosplaykisan ohjelmistoonsa? Ja jos muiden mietteet laajemmin kiinnostaa, niin anikiin hop hop, siellä on parikin aihetta sivuavaa keskustelua.

Chibiconin cosplaykisan järjestämisestä yleisesti täytyy sanoa, että olisihan siinä ollut parantamisen varaa. Ja iso osa parantamista kaivanneista asioista taisi johtua siitä, että cosplayvastaavalle ei annettu tarpeeksi valtaa ja päätösvastuuta, että olisi oikeasti voinut hoitaa homman kunnolla kotiin. Nyt esimerkiksi lupailtu cosplaypakki puuttui takahuoneesta (jota voisi melkein virallisesti sanoa surkeimmaksi takahuoneeksi muutenkin) ja moneen kysymykseen Sen Ensimmäisen Ilonan oli pakko vastata ettei tiedä, kun ei ollut oikeasti kaikesta vastuussa. Eli lisää luottoa vastaaviin ensi kerralla, cosplayvastaavan pitäisi mielestäni saada päättää suurin osa kisaa koskevista asioista.

Chibiconin kisahan oli ”perinteinen” lavalla käväisymallinen, jokainen nousee vuorollaan lavalla, pari posea, yksi juontajan kysymys ja pois. Mietin jo kisakuvausta lukiessani, että eikö tämmöisistä kisoista ole jo päästy eroon, kun hirveän tylsiähän nämä kisat on. Traconissahan oli viimeksi aivan samanlainen kisakonsepti, miksi tämä tuntui niin paljon vaisummalta? Kaksi tärkeintä tekijää oli tila ja musiikin puute. Kun kisaajat kipittävät lavalle suoraan katsomosta ja aploodit ovat loppuneet jo ennen ensimmäistä posetusta, tulee lavalla hiljaisuuden vallitessa hengailusta helposti vaivautunutta. Ainakin minulle, alunperin miettimäni kirvesheiluttelu jäivät suosiolla pois, kun koko tilanne tuntui niin hirveän ankealta. Ja hiljaiselta! Minkä tahansa taustamusiikin kuuluminen olisi rentouttanut kisaajia ja varmasti lisännyt myös katsojien kiinnostusta. Nyt pieninkin kuiskaus katsomosta kuului ihan koko salissa. Juontaja onneksi pelasti tilannetta paljon, kun pääsi jutun juuresta kiinni, jopa muutamia naurahduksia kuului yleisön puolelta. Itseäni aina vähän hämmentää nämä kisat, joita selvästi markkinoidaan lavalle-pose-kysymys-poistu –mallisina, mutta joissa sitten kuitenkin tarjotaan mahdollisuutta esitykseen. Tai tämä osio ei vielä oikeasti hämmennä, mutta tämän suhde tuomarointiin sen sijaan kyllä.

Kaikki kisaajat. Kiitos impstatukselle mahamakkarasensuurista. Kuva: Merilla Kivineva

Ja Chibin kohdalla tuomarointi noin niin kuin yleisemminkin herätti vähän miettimistä tuomaroinnista laajemminkin. Chibissä oli kolme tuomaria, jotka esiteltiin kyllä ennen kisaa, mutta joista ei jäänyt mieleen muuta kuin se, että yksi tuomareista oli ompelija ja kaksi sponsoreiden edustajia. Josta heräsi heti kysymys, että miksi, oi miksi! Vaikka cosplay äkkiseltään vaikuttaakin lajilta, jota kuka tahansa osaisi arvioida (katso kuvaa, katso ihmistä, näyttääkö samalta, hyvä, seuraava), niin ei se ihan sitä kuitenkaan ole. Ammattiompelijan mukanaolo on ihan loistava homma, mutta itse ainakin kisaajana arvostan sellaisten tuomareiden kommentteja, joilla oikeasti on itselläänkin kokemusta pukujen teosta. Jos esitys on osa arviointia, voisi mukana tietysti olla joku esiintymisen ammattilainenkin. Tosin kun itse painotan enemmän pukua ja se esitys nyt tulee siinä sivussa jos tulee, niin ei tämäkään ole yhtä tärkeää, kuin se että tuomaristo olisi oikeasti itsekin cospayta harrastavia ja mielellään siinä vielä hyviäkin ihmisiä.

Esimerkiksi CosplayGaalan tuomaristo on sen verran rautainen setti, että sen kisan voittopokaalista saa olla erityisen ylpeä, samoin Eurocosplaykarsinnassa tuomaristo oli sellainen, että mieluusti otti palautteen vastaan (ei kun hetkonen, en ottanutkaan kun jänistin enkä kysynyt palautetta. Mutta se johtui esitysangstista, tilaisuus palautteen saamiseen onneksi oli) Traconissa sen sijaan oli wtf-fiilikset koko kisan, kun tuomaristosta tasan yksi oli jollain tapaa tuttu nimi ja naama, eikä minulle koko aikana oikein selvinnyt keitä ne muut tuomarit oli ja miksi juuri heidät oli valittu. Minun on vaikea kuvitella, että cosplayihmisten saaminen tuomaristoon olisi mitenkään vaikeaa, suurin osa olisi varmasti hyvin immarreltuja pyynnöstä ja esimerkiksi matkakulujen korvaamisella saisi varmasti Kuopion/insert mikä hyvänsä conikaupunki joka ei ole pullollaan cosplaytuomareita ulkopuoleltakin ihmiset suostuteltua.

Tämän tason tuomaristoja lisää! Kuva: Miika Ojamo

Ja ne tuomarointikriteerit! Niiden pitäisi olla oikeasti selvillä myös kisaajille edes jollain tasolla, nyt esimerkiksi ei ollut täysin selvää, vaikuttiko lavalla poseeraaminen tai esitys pisteytykseen ollenkaan (nähtävästi ei, sillä top kolmosen kaikki tekivät vain perusposen, paras esitys palkittiin erikseen kunniamaininnalla). Vaikka kaikkea ei tietenkään voi tai tarvitsekaan kertoa, niin jonkinlainen haisu pitäisi kisaajilla kuitenkin niistä kriteereistä olla. Ja tämä pelkästään lavalla tapahtuva arviointi muutenkin... Sen suhteen Tracon veti Chibiä paremmat pisteet, tuomarointi oli sentään etukäteen, vaikka senkin toteuttamisesta tai sanotuista kommenteista taidettiin jotain draamaa saada kesällä aikaan. Mutta vaikka tuomaristo olisikin ihan random tyyppejä conialueelta, niin kyllä heille pitäisi tarjota mahdollisuus nähdä puku edes riittävän läheltä. Ei aina tarvitse niitä pirun sisäsaumoja olla hiplaamassa, mutta jo se, että näkee puvun kaikessa rauhassa muualla kuin lavalla, antaisi tuomareille paremmat arviointimahdollisuudet. Rora esimerkiksi on tehnyt aivan loistavan listan asioista, joita tuomaroinnissa esimerkiksi voisi katsella.

Chibiconin kriteerit jäivät ainakin minulle mysteeriksi ja ilmeeni varmaan lavalla hengatessa paljasti, että top kolmonen oli ihan täydellinen yllätys. Väittäisin ilman mitään faktatietoja tai tarkistamatta asiaa mistään, että pienemmissä coneissa jättimekolla tai massiivisella härpäkepuvulla sijoittuminen on melko todennäköistä. Tai siis tämmöinen mielikuva minulla on, voin tietysti olla koko mielikuvan kanssa ihan yksin.

Joten kun kisasta löytyy tämän näköisiä pukuja niin oletin top kolmosen olevan aika selvillä: Kuvat: Veera Törmänen

Näiden kolmen jättipuvun lisäksi Ilona muuten ihasteli esimerkiksi näitä pukuja

Sen sijaan se kolmen kärkihän näytti tältä:

Ja yhteispotretti vielä kaikista palkituista. Fffightin voittaja, Paras esitys, Söpöin, Jättiläinen/Se, joka katselee puolet kuvista minne sattuu/Kolmonen, Toinen ja Voittaja.

Yksittäinkuvat Veera Törmänen, yhteiskuva Merilla Kivineva.

Lukuun ottamatta minun naurettavaa kirvestä ja hahmoa, jota ei aikaisemmin ole Suomen kamaralla tietääkseni cossattu, kolmen kärki koostui kahdesta hahmosta, joilla a) ei ollut mitään megalomaanista proppia/siipiä/härpäkettä/muuta monimutkaista asiaa puvussaan tai pukunsa mukana ja b) jotka ovat hahmoina aika yleisiä ellei jopa todella yleisiä.

Tässä suhteessa tavallaan arvostan Chibin tuomareita, ne eivät antaneet suuren härpäkemäärän hämätä, vaan _ilmeisesti_ todella palkitsivat hyvin tehdyt puvut. Itse ainakin myönnän suoraan koettaneeni menneisyydessä usein aiheuttaa niin suurta wau- efektiä joko jättiperuukilla, jättisiivillä tai no mitähän siitä Adelista sanoisi... jättimiehisellä rintakehällä, että puvun mahdolliset (siis takuuvarmat) puutteet tai huolimattomuudet peittyisivät sen alle. Toisinaan tämä on kannattanut (Shiva, ehkä Quina), toisinaan ei (kaikki muut...). Koetan itse kovasti päästä pois tästä isompi on parempi ja näyttävämpi –ajattelusta ja valitsin esimerkiksi Chibin kisaan hahmon, jolla minun mielestä ei voi sijoittua ellei se ole oikeasti hyvin tehty. Kannatti ommella niitä perhanan hiuslaskoksia siihen paitaan.

Kaikissa lajeissa, missä on tuomarointia, on aina sitten niitä, jotka kokevat tuomareiden olleen väärässä ja itse tietävänsä paremmin kenet olisi pitänyt palkita. No kun tuomarointikriteerejä ei ole selvillä, niin ei tähän oikeastaan voi ottaa kantaa. Hämmentynyt ilmeeni kahden parhaan kuuluttamisen aikaan ei johtunut siitä, etteikö molemmat puvut olisi olleet hienoja, olihan ne, mutta kun olen mielestäni nähnyt molemmat hahmot vielä hienommin toteutettuna, jäin väkisin miettimään miksi juuri nämä kaksi pukua (tai siis itseni mukaanlukien kolme pukua) olivat tuomariston mielestä ne parhaat. Ja tässä sivutaan muuten taas tätä omaa mieltymystäni tehdä hahmoja, jotka eivät ole kovin yleisiä. Ihan rehellisesti yksi syy on se, että yleisen puvun joku on todennäköisesti tehnyt aikaisemmin paremmin, eikä vertailulta omaksi tappioksi voi välttyä. En varmasti ole ainoa, joka harrastaa anikista kisaajien kuvien katselua sillä silmällä, että jos itse olisi ollut tuomarina, mitkä puvut olisivat voittaneet. Tai siis toivottavasti en ole, siinä oikeasti oppii yllättävän paljon asioita ainakin itsestään. Kuten sen, että minä annan jättiproppien ja jättihelmojen hämätä itseäni ihan mennen tullen.

Tykkään itse kisaamisesta, vaikka siinäkin on huonot puolensa stressin lisääntymisen ja yleisen jännityksen muodossa, mutta huonosti järjestetyt kisat eivät kyllä coninautintoa lisää. Ja kun Suomessa kuitenkin on toteutettu loistavia cosplaykisoja, niin niistä saatuja kokemuksia ja tietoa voisi käyttää hyödyksi laajemminkin. Toki, jos coni halutaan pitää pienenä ja nukkavierun oloisena, voi valoshowt ja kolmen minuutin taustamusat esityksineen tuntua vähän vieraalta, mutta pienenkin kisan voi hoitaa kunnialla kotiin. Pienissä tapahtumissa voi toisinaan olla ongelmana kisaajien vähyys tai pukujen taso, mutta esimerkiksi nyt Chibin puvut olivat niin hienoja, että olisivat ansainneet kyllä ne valoshowt rinnalleen. Tai ne musiikit. Kaipaan dramaattisia musiikkeja! Showmeininkiä! Yksityiskohtaisempaa tuomarointia! Selkeitä tuomarointikriteerejä! Kunnon pukuhuonetta cosplaypakilla varustettuna! Siis täydellistä cosplaykisaa. Mutta hei ehkä vielä joku päivä.

Ja siis eihän jokaisen kisan tarvitse olla mahtavaa, suurta ja teatraalista. Ehkä tässä vaan on minun aika huomata, että _minä_ kaipaan juuri semmoisia kisalavoja ja sitä tosissaan kisaamista. Samalla tavalla, kun en ehkä ollut Chibin kohdeyleisöä peruskävijänä, en ehkä ollut ihan kohdekisaajakaan. Enkä osaa sanoa suoraan reseptiä, jolla esimerkiksi Chibin kisasta olisi tullut minun mielestäni täydellinen, kun en tiedä esimerkiksi paikan aiheuttamia rajoituksia. Ja miksipä kaiken tässä maailmassa pitäisi olla minun mieleni mukaista? Ehkä marisemisen sijaan keskityn odottamaan uutisia Eurocosplay- ja WCS-rintamilta ja miettimään syntyjä syviä ensi vuoden pukusuunnitelmin osalta.

Ilona

Chibicon!

Kuten varmaan arvasitte, Chibiconia edeltävä Jee Lani on valmis! –päivitys jäi kirjoittamatta siksi, että puku valmistui vartin yli yksi conia edeltävänä yönä. Conipäivältä minulla on vain muutama kuva, joten varsinaista Lani -päivitystä saatte jäädä odottelemaan. Kunhan aurinkoinen päivä tulee, tekorusketus hyppää jälleen kehiin ja Lani lähtee poseeraamaan ruskalehtien kanssa.

Voi Chibicon, pienoinen Chibicon, mistä edes aloittaisin? Vaikka tästä coniraportista huokuukin pettymys ja enemmän ne korjailua kaivanneet asiat, niin kyllähän Chibiconissa oli ihan kivaa. Ajoittain. Välillä. Harmi vaan, että kokonaisuus jäi kaipaamaan vielä parantelua.

Ne on ne pienet asiat mitkä ärsyttää. Kuten kotisivut, joilla lupaillaan kuvia, joita ei koskaan tule.

Yleisesti ottaen hurraan ajatukselle tapahtumista Etelä-Suomen ulkopuolellakin, eikä jokaisen conin tarvitse koettaa olla mahtavinta ja loistavinta ikinä, mutta siitä huolimatta ei aivan jokaista pyörää tarvitsisi keksiä uudestaan tai alkaa hakkaamaan kivestä. Väittäisin, että suurin osa minuakin korventaneista asioista olisivat olleet vältettävissä ihan pienellä miettimisellä. Chibicon oli pitkälti yhden naisen coni, Urumin Helena teki hyvää työtä pääjärjestäjänä, mutta vielä parempaa jälkeä olisi varmaan tullut selkeillä vastuualueilla, niin ettei kaikki olisi ollut vain yhden ihmisen harteilla. Conissa monet sanoivatkin jotain sen suuntaista että no kun tämä on vaan tämmöinen pieni coni tai tämä on ensimmäinen Helenan järjestämä coni, niin pitää vähän antaa armoa. Hyvähän se oli, että Chibicon oli rehellisesti pieni, ei väitettykään että ollaan mitään sen mahtipontisempaa, mutta pienessäkin conissa asiat voi tehdä hyvin. Ei tarvitse mennä siitä mistä aita on matalin. Iso hatunnosto kyllä Helenalle, kun rohkeni tämmöisen tapahtuman toteuttaa, varmasti seuraava Chibicon käyttää jo niitä kertaalleen keksittyjä pyöriä, varsinkin jos kävijät antavat rehellistä palautetta siitä, mikä toimi ja mikä ei.

Star Trek! <*3

Tosin pakko sanoa heti, että eihän jokainen coni voi miellyttää jokaista, Chibiconistakin tuntui täysin rinnoin nauttivan satapäinen kävijälauma, joille tärkeintä conissa on kavereiden näkeminen, myyntipöydät ja vallaton tunnelma. Ja ainakin sen tunnelman nämä nuoremmat kävijät tuntuivat tavoittavan, jopa ilman mitään häiritseviä sivuoireiluita, tuskin tarvitsee Savon Sanomista lukea kauhisteluja kuivanainnista, kun sellaista ei näkynyt. Kuopiolaisten ilmeet oli kyllä taas näkemisen arvoiset kun cosplaykansa vaelteli pitkin kaupunki.

Työnkulma aka Rupla on conipaikkana... huono. Paikalla useita kertoja käyneenäkin piti karttaa katsoa ensin wtf-fiiliksillä ja katastrofin ainekset aistin siinä vaiheessa kun oikeasti kävi selväksi, että myyntipöytäsali ja toinen ohjelmasali ovat Ruplan puolella, jonne täytyy kulkea ulkokautta. Maaherrankatu ei ole mikään Kuopion hiljaisin tie ja vieressä olleet rakennuksen purkutyöt aiheuttivat sen, ettei liikennevaloja ollut conipaikan vieressä ollenkaan. Conijumalat ja –jumalattaret ovat olleet suosiollisella tuulella, kun mitään ei sattunut, sen verran monesti sain itsekin muistuttaa teinilaumaa järjenkäytöstä eli siirtymisestä pois keskeltä tietä. Työnkulma on vanha rakennus, joten sisäilmanlaatu ei ole mitenkään hyvä, homeongelmista puhutaan aina silloin tällöin ja varmasti allergisimmat conikävijät sen huomasivat. Sisätilat ovat pimeät, joten kunnon valokuvien ottaminen sisällä oli oikeastaan mahdotonta ja kulkuväylät sen verran kapeita, että ilman järkkäreiden jatkuvaa huolenpitoa (eli karjumista), olisi liikkuminen ollut aika tuskaista. Ei ollut kerta tai kaksi, kun kuulin kaipaavaa huokailua musiikkikeskuksen suuntaan, joka on lumonnut conipaikkana Nekoconeissa.

Savolaiseen tapaan ohjelmalehtisen aikataulut tarjosivat tietysti ristiriitaisia aikoja ja sen takia osalta jäi ohjelmia näkemättä. Ei pidä olla liian helppoa.

Ohjelmatarjonnallaanhan Chibicon ei loistanut. Ja kun juuri on tottunut siihen, että ohjelmistossa on valinnanvaraa, ohjelman vähyys tosiaan tuntui. Niiden pakollisten, cosplaykisan, yaoi-paneelin ja fffightin lisäksi tarjolla oli maskeerausluentoa, cosplayluentoa, Japanin matkailua ja kustantajapaneeli, joista kahta viimeistä lukuun ottamata kävin kaikissa. Tanssi- ja rytmipelit pyörivät lähes koko päivän ja kahvila toimi moitteettomasti. Juhlasali oli ohjelmien pitämiseen oikein pätevä, valaistuksia sai muutettua ja äänentoisto pelasi. Kahvilan höpöttelytkään eivät kuuluneet liikoja salin puolelle. Sen sijaan se toinen sali, jonne piti kulkea ulkokautta, olikin jotain ihan muuta. Pieni tila, ei minkäänlaista äänentoistoa ja rytmipelit siinä alussa vielä samassa tilassa ennen kuin ne tajuttiin (ehkä allekirjoittaneen muutamaan kertaan asiasta sanottua) hiljentää, eivät tarjonneet mitään erityisen mahtavaa luentotilaa. Myyntipöytäsalin tungos oli juuri niin infernaalinen kuin voitte pahimmissa painajaisissanne kuvitella. Uskalsin salin perille asti vasta reilusti iltapäivän puolella, kun ryysis oli edes vähän helpottanut. Koska sää sattui olemaan suosiollinen, oli osa coniväestä aina osan ajasta joko kaupungilla pyörimässä tai Työnkulman ulkopuolella keskellä katua, joten myyntisalia lukuun ottamatta tungos ei ollut mitenkään kamala muualla.

Ensimmäisenä ohjelmista pitää nostaa ehdottomat helmet, maskeerausluento ja yaoi-paneeli. Päivi ja Satu Asikaisen vetämä maskeerausluento oli jo melkein itsessään riittävä syy koko coniin tulemiseen, niin ihana oli nähdä hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen ohjelma sellaisten ihmisten pitämänä, jotka oikeasti tietävät mistä puhuvat. Kaksosten maskeeraus käsitteli pelkästään vesiliukoisilla vartalomaaleilla maskeeraamista, joka itselleni on oikeastaan muutamia hassunvärisenä vietettyä larppia lukuun ottamatta aivan vierasta. Itse käytän aina rasvaliukoisia värejä, lähinnä niiden kestävyyden ja ihoystävällisyyden takia, mutta luento sai kyllä innostuksen vesiliukoisiinkin väreihin taas heräämään, pitää testata josko uusien vinkkien perusteella niistä saisi jotain aikaankin. En ollut ikinä edes kuullut semmoisesta asiasta kuin vamppu, mutta nyt maltan tuskin odottaa, että pääsen testaamaan miten tasaista jälkeä sillä oikeasti saisikaan aikaan.

Maskeeraus JA Simoun! Ooo!

Yaoi ei todellakaan ole minun sydäntä tai mitään muutakaan ruumiinosaa lähellä, ”paneeliin” houkutti ainoastaan toinen pitäjä Väänäsen Lassi, jonka tiesin olevan sen verran supliikkimies, että katsomossa ei joutuisi kiemurtelemaan myötähäpeästä. Ja koko katsomo kiemurtelikin vain naurusta, sen verran hervottomasta ”paneelista” oli kyse. Lainausmerkit siksi, että eihän se mikään paneeli ollut, Lassi-show pikemminkin, jossa Helena joutui olemaan lähinnä uhrina. Varsin onnistunut show kyllä.

Cosplayluennon kuvaus ja todellisuus olivat aika kaukana toisistaan. ” Luento sisältää yleisiä cosplayvinkkejä. Sisältö on rakennettu niin, että perustietojen oletetaan olevan jo hallussa.” Ehkä lähempänä todellisuutta olisi ollut ”kaikki mahdollinen cosplaysta nopealla tahdilla”. Edistyneille pukuilijoille luento tuskin tarjosi mitään oikeasti uutta ja uusilta pukuilijoilta suurin osa meni varmaan nopean etenemistahdin takia ohi. Itse ainakin katson paljon mieluummin luentoa jostain tarkkaan rajatusta aiheesta, joka käydään kunnolla läpi, kuin että koetetaan käsitellä kaikki mahdollinen kaikesta asiaan liittyvästä. Salin huono kuuluvuus ei mitenkään ainakaan helpottanut tilannetta.

Fffightistä olen ennenkin sanonut, että se ei ole minun teekupposeni, mutta kun olin hulluudenpuuskassani sattunut ostamaan sen 20 senttiä maksaneen lipun, oletin olevani niin pihi että haluaisin rahoilleni vastinetta. Minä oikeasti yritin! Menin istumaan ihan rivin keskelle ja koetin suhtautua asiaan positiivisesti, mutta sitten juontajan kolme kertaa ensimmäisen minuutin sisällä väärin käyttämä ketä –sana oli minulle liikaa ja pakenin paikalta. Älkääkä alkoko vinoilla mitään siitä, ettei savolainen voi tietää miten suomea puhutaan! Tiedän kyllä milloin se ketä on aivan väärässä paikassa ja väärässä merkityksessä. Ne ketä on ulkona huutaa...hrrrr. Sen sijaan vaihtoehtoisena ohjelmanumerona kadehdin MyuPro-tyttöjen rytmitajua, joten en voi valittaa.

Meinasin kirjoittaa cosplaykisasta tähän samaan päivitykseen, mutta teksti alkoi paisua taas niin maailmoja ja kaikkia cosplaykisoja syleileväksi tekstiksi, että julkaisen sen Lani-kuvien kanssa samassa tai jopa ihan omana tekstinään. Mainittakoon tässä vaiheessa vain, että onnennumerolla 13 kisaaminen tarkoitti tällä kertaa kisan kolmatta sijaa, joten varsin tyytyväinen voin Laniini olla.

Pokaalit (ja aivan upeat pehmoeläimet!) cosplaykisan palkintoina, jes!

Chibicon myytiin lauantain aikana loppuun, eli noin 800 kävijää viettivät aikaansa Työnkulmalla. Conipaikka oli kaksiosaisuudestaan huolimatta sen verran pieni, että siellä varmasti törmäsi kaikkiin tuttuihin jos vain vähän liikkui ympäriinsä. Kuopiolaisten tuttujen lisäksi paikalla oli myös ulkopaikkakuntalaisia kanssabloggaajia , joita kerkesin näkemään harmittavan vähän. Sain myös kokea Ilona- aliaksen huonot puolet kun olen jo osittain tottunut coneissa aina kääntämään päätäni kun joku huutaa Ilonaa, tällä kertaa se vaan ei koskaan tarkoittanut minua vaan Sitä Ensimmäistä Ilonaa, joka toimi cosplayvastaavana.

Hyvin hämmentävä lisäys ohjelmalehtisessä. Piraattiasioista pitää puhua, mutta miksi ihmeessä ohjelmalehdessä?

Kaukana ovat ajat, kun conien maksuttomuuden nimiin vannottiin ja maksullisten conien ei uskottu pärjäävän millään. Chibiconin lippujen hinnat eivät olleet mitenkään kalliit 3 euroa ennakkoon, 5 ovelta. Maksulliset liput ovat paitsi tapa kattaa conin kuluja, myös rajoittaa kävijämäärää. Kuten jo sanoin, tungos ei ollut mitenkään kamala, mutta ilman maksullisia lippuja tilanne olisi varmasti ollut toinen. Itse tykkään siitä, kun conipaikalla saa olla niiden ihmisten keskellä, jotka tietävät missä ovat, eikä sisään ramppaa puolta Kuopiota pällistelemään, että mitkäs pukujuhlat nämä ovat. Cosplaykisaan ja fffightiin oli myös maksulliset 20 sentin liput. Kummassakaan tapauksessa kaikki lippunsa etukäteen ostaneet eivät tulleet paikalle ajoissa, joten seisomapaikkojakin ostaneet pääsivät suurin osa istumaan. Ajatuksena värikoodatut liput olivat varsin hyvät, ennakkoliput voittaa aina tuntien jonotuksen, varsinkin kun noissa tiloissa jonottaminen ei olisi onnistunut millään.

Chibiconia voisi kuvailla oikein hyvin niillä iän ikuisilla sanoilla ”ihan kiva”. Mukavaa, että on tapahtuma aivan lähellä, josta sai hyvän tekosyyn tehdä uusi puku, oli kiva nähdä tuttuja ja muutamat ohjelmanumerot yllättivät positiivisesti. Kun ensi kerralle vielä saadaan monipuolisemmin ohjelmaa ja toivottavasti parempi conipaikka, hiotaan vähän yksityiskohtia ja otetaan muutenkin palautteesta oppia, niin Chibillä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Loppuunmyyty Chibi todistaa, että myös näillä leveysasteilla innokkaita harrastajia löytyy tämänkin kokoiseen tapahtumaan, vaikka tapahtuma ei luvannutkaan tarjota mitään uutta tai ihmeellistä. Ehkä minä vaan olen vähän liian vanha innostumaan pelkästä hengaamisesta ja hyvästä tunnelmasta.

Ja kyllä, olihan niitä oppilaita siellä katsomossa.

Lani-päivitystä, kirves-tutoriaalia ja cosplaykisa-avautumista luvassa tulevalla viikolla! Pysykää kanavalla!

Ilona

Hyvin suunniteltu on... edelleen tekemättä

Iskihän se sittenkin! Chibicon on kahden viikon päästä jo historiaa ja puvun tekeminen alkoi varsinaisesti toissa päivänä. Kahden viikon kirous taitaa osaltaan olla kyllä myös siunaus, olen tässä jo pari viikkoa odotellut, että milloin se innostus puvun tekemiseen alkaa vai pitääkö oikeasti tehdä pukua ilman innostusta hampaat irvessä. Töissä olisi kiirettä, kaikkea muutakin tekemistä on ilmestynyt, flunssa painaa päälle ja pelihyllyssä houkuttaisi vielä muoveissaan hengaileva Persona 3, joten juuri nyt se ompeluinnostus tietysti iskee. Katsotaan miten paljon itkua ja hammastenkiristystä tämä aikataulu taas aiheuttaa.

Tämän päivityksen varsinaisena tarkoituksena on paitsi kertoa miten heikoilla kantimilla Lanin edistyminen on, esitellä vähän muutenkin sitä ensimmäistä osaa puvuntekoprosessissa, eli suunnitteluvaihetta.

Ensimmäisenä mieltä kutkuttavasta hahmosta pitää tietysti hankkia mahdollisimman paljon niitä referenssikuvia. Toivottavasti pääsen jossain vaiheessa siirtymään vähän uudempien pelien maailmaan, että pääsisin eroon näistä 90-luvun pikselimössöhahmoista, joiden suhteen Lani ei ole mikään poikkeus. Viime kerralla kerroinkin jo, että nykyään en enää pakota veljeäni toimittamaan kaikkia screenshotteja hahmosta, vaan youtube tarjoaa aika kattavasti kaikki pätkät mistä kuvia napsia. Ideaalitilanteessa hahmosta pitäisi olla kuvat kaikista mahdollisista suunnista ja yksityiskohdista vielä erikseen. Äkkiseltään en muista yhtään pelihahmopukua, jossa tuo olisi toteutunut, animesta ja elokuvista puvut näkee monesti paljon paremmin. Lanin kohdalla avuksi riensi myös tämä sivusto, josta löytyi varsin näppärästi Lanin.. tekstuurit? Rakenne? Mitenhän tuo edes kääntyisi suomeksi...

Parhaat kuvat Lanista. Harmi vaan, että artbook-kuvituksen värit ovat jotain ihan muuta, kuin itse pelissä.

Siellä se Lani menee, tästäpä onkin hyvä tehdä huomioita puvun takapuolesta...

Näin näpsäkkää jälkeä saa yhdistelmällä youtube+prt sc

En osaa oikeasti piirtää ollenkaan, mutta jonkinlaisia raapustuksia pitää aina suunnitteluvaiheessa tehdä. Hahmotella vaatteita, kuvioita, hiuksia ja oikeastaan ihan kaikkia hahmon vermeitä. Koetin keväällä siirtyä mieluummin tulostettuihin kuviin, kun piirtämiseen menee monesti hermot, mutta nyt en ole enää jaksanut tulostella. Piirtäessä joutuu itse miettimään hyvinkin tarkkaan mittasuhteita ja millaisista vaatteista oikeasti onkaan kyse.

Mittasuhteet onkin monesti se mikä itselleni tuottaa päänvaivaa. Itse olen suunnilleen 178 senttiä pitkä, joten korkojen kanssa hätyyttelen noin 180 senttiä. Itselleni se hahmon pituus ei ole koskaan ollut se ratkaiseva tekijä, mikä kyllä on aiheuttanut pieniä hermoromahduksia yhteiskuvia otettaessa (kts. kesän Giselle ja Jack -kuvat, joissa piti heittää kengät pois ja seisoa alamäkeen, että meni pituudet oikein). FFIX:n kaikki hahmot ovat sen verran chibimallisia, että tunnen oloni jättiläiseksi niin Daggerina kuin Hildanakin, mutta koitan olla häiriintymättä siitä. Niin kauan kun en ryhmässä liiku, on pituus viimeisiä asioita mitä mietin. Mittasuhteiden pitäisi kuitenkin mennä oikein, hameiden tai housujen pituuksien osua suunnilleen oikealle kohdalle jalkaa ja hiusten latvojen liihotella oikeassa pituudessa.

Rakastan listojen tekemistä. Harrastan myös listojen hävittämistä, joten joudun yleensä tekemään aivan samat listat jokaisesta hahmosta vähintään kolme kertaa. Yleensä teen listan, jossa luettelen kaikki hahmon vaatteet ja asusteet, sekä kuvailen muutamalla sanalla niiden väriä tai erityispiirteitä. Jos jonkun asusteen toteutuksen suhteen iskee jo tässä vaiheessa jonkin älynväläys, koetan kirjata sen heti ylös, muuten se unohtuu heti. Ostoslistoja pitää myös olla monia, samoin to-do-listoja, joihin koetan luetella kaikki jäljellä olevat tekovaiheet. Alussa niiden tekeminen on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa, kun kaikki on vielä tekemättä, mutta lopussa tuntuu melkoisen hyvältä kun pääsee raksimaan listalta yli jo tehtyjä asioita.

Piirrän pukukuvia yleensä ihan vapaalla kädellä, mutta esimerkiksi aseet piirrän monesti läpi tietokoneen ruudulta, kun olen liian laiska kytkemään tulostinta koneeseeni. Lanin aseen esimerkiksi piirsin läpi niin, että piirroskirveen pituus on 18 senttiä, eli 1:10 todellisesta aseesta. Piirustuksesta on tuolloin helppo mittailla, mitä pituuksia oikeasta aseesta sitten pitäisi myös löytyä. Tästä aseesta siis, jonka nyt pitäisi olla jo hyvää mallia valmistumassa, mutta josta en ole tehnyt vielä yhtään mitään.

Koetan säästää aina kaikki pukusuunnitelmat, myös ne paperit, joiden ajatukset eivät lopullisessa puvussa toteudu. Niiden lueskelu on opettavaista ja joskus valitettavan huvittavaa puuhaa, itse ainakin unohdan kirjoitukseni niin nopeasti, että vuodentakaisten pukusuunnitelmien lukeminen on melkein kuin lukisi jonkun toisen tekstejä. Monet puvunteossa tulleet oivallukset unohtuu, jos niitä ei kirjaa minnekään ylös, nyt kun vielä oppisin pitämään kaikki nuo paperit edes jonkinlaisessa järjestyksessä, niin olisin tyytyväinen.

Näköjään olen epäillyt jossain vaiheessa unohtavani Hildan takapuolen jättimäisyyden

Ja tämänkin päivitykseen kuluneen ajan olisin voinut käyttää ompeluhommiin. Tänään alkaa myös operaatio Hermoromahdus aka Kirves. Palaan wip-kuvauksilla kunhan innostus hiipuu, muut ottakoon sillä aikaa ansioituneesti kantaa cosplayn suuriin kysymyksiin, kuten edelleen puhututtavaan cosplay.fi -ajatukseen. Kannan korteni kekoon kunhan kerkiän, päivitysideoita kun olisi vaikka kuinka, niiden naputtelu järkevään kirjalliseen muotoon vaan on välillä yllättävän haasteellista.

Ilona

ps. Chibirannekkeen olen sentään jo saanut ostettua. Ja hulluuden puuskassa hankin myös lipun katsomaan fffightia. Nyt siis on pakko päästä eroon myötähäpeäntunteesta ja kärvistellä katsomossa.