Baka part 3: Ne muut naiset eli nahkahousuja ja lyhyttä helmaa

Bakastakin tuli kuitenkin kolmen puvun viikonloppu, vaikka conia edeltävien viikkojen kiire sai melkein lupaamaan, että yhdellä puvulla mennään. Mutta sekä lauantain että sunnuntain lisäpuvut vaativat niin vähän tekemistä, etten voinut vastustaa kiusausta. 

Oletin Beatrixin olevan pukuna paljon epämukavampi  kuin se loppujenlopuksi olikaan. Lauantain vaihtopuvulla varustautuminen oli siis siinä mielessä turhaa, mutta kun Buffy mukana oli niin kyllähän siitä sai aikamoisen upeita kuvia.

 

En tätä ihan 100% valmiiksi puvuksi vielä kuitenkaan uskalla sanoa, kun paidasta puuttuu punainen painatus edestä ja kengät eivät olleet oikeanmalliset. Kun en omista punaisia, suippokärkisiä nilkkureita, enkä sellaisia tähän kanoottijalkaani äkkiseltään ennen conia mistään löytänytkään, nappasin varastosta ysäri kolpokkaat, joissa oli juuri sopivaa Buffy-fiilistä. Ja jotka saivat aikaan sen verran lisäpituutta, että housutkin olivat juuri sopivasti sen sentin liian lyhyet, kuten Buffyllä aina.

Paita on tehty kirpparilta ostetusta mustasta pitkähihaisesta trikoopaidasta leikkelemällä, housut myös kirpputorilta hintaan 1,5 euroa ja kengät on siis vanhat. Peruukillekaan ei hintaa tullut varmaan 10 euroa enempää, joten kerrankin oli oikeasti halpa puku. Tämä asuhan Buffyllä vilahtaa päällä Buffy vs. Dracula –jaksossa viidennellä tuotantokaudella, punaisia nahkahousuja nähdään kyllä välillä muulloinkin, ennen muuta promokuvissa. ...ja minä voisin melkein rueta käyttämään niitä vakituisesti.

***

Jo toisen kerran tämän vuoden puolella käytän vanhaa pukua uuden peruukin kanssa ja saan silleen uuden hahmon pukuilulistalle. Kylläpä olen ovela. Chisato on Vampire Princess Miyussa yksi Miyun koulutovereita, jonka syvempi merkitys aukeaa vasta aivan viimeisissä jaksoissa. Jos joku vaikka innostuu sarjaa katsomaan, niin enpä spoilaile tämän enempiä, mutta hahmon kehitys yllättää kivasti.

Hame ja takki ovat siis vuonna 2009 tehtyjä ja olen niihin melkoisen tyytyväinen, mitä nyt hameessa vetoketju on ihan pöljästi etuviistossa ja takissa kaulukset ja hihansuut ommeltu vähän pöhkösti. Olen myös selvästi muuttunut siveettömämmäksi kahdessa vuodessa, sillä hame oli mielestäni auttamattomasti liian pitkä. Kaventelin sitä vielä sunnuntaiaamuna niin, että helma asettui oikealle korkeudelle. Sukat on oikeasti ylipolven sukat, mutta näillä kintuilla ne juuri ja juuri ulottuivat kivasti polviin asti. 

Peruukin ostin joskus alkutalvesta, mutta sävytin sitä punaisemmaksi vielä pari päivää ennen conia. Peruukin leikkelyn tein myös suurimmaksi osaksi lauantai-iltana. Yllätyin miten helppoa se oli, peruukki asettui ihan ilman eri yrittämistä juuri haluamaani muotoon, kiitos Chisaton huolettoman ja latvoista paksun kampauksen. Punaista väriä pikkuisen hankautui päivän mittaan valkoiseen kaulukseen, vaikka peruukkia kyllä antaumuksella huuhtelinkin. 

Kuvista tuli oikein muikeita, oli ihana kun kerrankin ei tarvinnut näyttää eeppisen traagisen tylyn julmalta, vaan sai oikeasti hymyillä ja nauraa. Ja koskaan ei voi olla liian vanha cosplayaamaan koulutyttöjä. Ei edes kun on 25 ja opettaja... eihän?

Vaikka viimeksi muuta lupailin, ei minulla edes ole oikeasti teille esiteltäväksi pantsujen vilkuttelukuvia, livenä kyllä tuuli teki monta kertaa tepposet ja esittelin tuplapantsutaktiikan päällimmäisiä punapitsiröyhelöitä koko kahvilan väelle. Kameralle tämä ei onneksi kuitenkaan tallentunut. ...ehkä. Tikapuilla otetut upskirt-kuvatkin sisälsivät niin karmeita kaksoisleukoja, että nekin jää nyt julkaisematta. Olenpa reilu. 

Huomatkaa oikean jalan taisteluarpi. Cosplayta ja tuskaa jne.

Näin. Nyt on Bakat bakoiltu ja puvutkin raportoitu, aika siirtää katsetta tulevia haasteita kohti. Rinoan kuvauttaminen kyllä kutkuttaa vähän, mutta voipi olla että se jää ensi viikkoon. 

Nyt olisi ohjelmassa armottoman siivouksen (jota olen lykännyt nyt jo kolmatta päivää) jälkeen Desupukujen kartoitus, piirtely ja kangaskaupassa kipittely. Jos en saa itseäni järkiintymään ja lähden viikonlopuksi haistelemaan pääkaupungin tuulia, saatan koettaa yhdistää reissuun vaikka noiden kangasostosten tekemisen. Ja softistakin pitäisi hamstrata taas lisää, kun Beatrix söi lähes kaiken, mitä Maxista ostin pilkkahintaa, kun siellä lopetettiin askartelutarvikkeiden myynti. 

Ilona

Valmistuu, valmistuu...

Voi että tunnen itseni ihan surkeaksi bloginpitäjäksi, kun päivittelytahti hiipui viime kuussa ja nyt olen jättänyt kameran joka kerta kotiin, kun olen pukua käynyt muualla tekemässä! WIP kuvien vähyys nolottaa, varsinkin kun kerrankin tein muutakin kuin vaan ihan perusompelua. Tässäpä kuitenkin jonkinlaista edistymisraporttia.

Oppilaat varmaan luulivat, että kaunistelen kun sanoin viettäväni vapun kotona, mutta kylläpä se koko vappuaatto oikeasti kului tuon ”helpon ja nopean” liivi-mekko-systeemin kanssa. Eikä tarvinnut miettiä montako viikkoa siihen coniin olikaan. En käsitä miten se vuorittaminen voi joka ikinen kerta olla yhtä hermoja raastavaa. (Tai ymmärrän itseasiassa, kun ompelee vaatteet ilman kaavoja, välillä päälle testaillen ja taas silmämittaisesti kavennellen ja muotoillen, on vuorikankaiden saaminen samanmallisiksi ihan mahdoton homma) Selän ruusukuvio puuttuu vielä, en tiedä käytänkö pelkkiä kangasvärejä vai yhdistäkö vähän kirjontaakin hommaan. Ja taitaa muutama sauma vielä vaatia myös lisähuomiota, kiinnistyssyteemeistä puhumattakaan. 

Uusin rakkauteni on wonderflex. Kaikki ja niiden mummotkin toivottavasti lukevat Kamui Cosplayta ja ovat siellä noita wonderflex-ihanuuksia ihastelleet. Minä päädyin testaamaan tuota ihmeainetta nyt ja paluuta entiseen ei ole. Perhanan kallista lystiä tuo kyllä on, sitä kun kuluu yllättävän paljon pieniinkin osiin. Miun todellakin piti ottaa se kamera mukaan kun näitä panssareita tein, mutta unohdin. Tätä ihmeainetta on kuitenkin tulossa lisää, kun aikaisemmin tilaamani neljä arkkia eivät riittäneet ihan kaiken tekemiseen. Toivon kovasti, että lähetys tulee heti alkuviikosta ja silloin otan kyllä kuvia itsestäni polttamassa taloa tai sormia tämän kanssa. 

Wonderflexia käsipanssareissa...

...ja tuttua ja turvallista softista kengissä

Miekka aiheuttaa harmaita hiuksia jatkuvasti. Ei niinkään materiaalit (vielä tässä vaiheessa, odottakaas vaan muutama päivä) vaan nuo mittasuhteet! Erityisesti tuo väistin on ihan karmea, koitappa saada siitä järkevän kokoinen, kun jokainen kuva näyttää hiukan erilaiselta. Järjettömän kokoinenhan siitä tuli, mutta toisaalta koko miekka on ihan naurettavaa kokoluokkaa. 

"Tämä harrastus muuttuu aina vaan älyttömämmäksi" Finnfoamia ja eristevaahtoa. Ja joku random sankko.

"Jahas, ei olisi ehkä tarvinnut noin paljon tuota vaahtoa.."

Pohjustusvaihe, väistin sanomalehti+liisteröity, koko homma gessottu kertaalleen.

Materiaaleina tähän mennessä finnfoam ja eristevaahto. Trinode jo manailikin eristevaahdon sotkuisuutta, yhdyn joka sanaan. Parveke näytti siltä, että sinne on vuoltu kilotolkulla reikäjuustoa. Miekan kanssa seuraavana hommana on vielä muutaman pohjustavan gessokerroksen lisääminen ja sitten varsinainen maalaaminen. Näillä näkymin jätän finnfoamin päällystämisen esim keinonahalla välistä, katsotaan onko se hyvä vai huono ratkaisu. 

Kappas kappas, finnfoam ei kestä spraymaalien ponnekaasua. Olipa hyvä että testasin johonkin muuhun kuin miekkaan.

Pöksyt! Profiloidun lisää housuttomien hahmojen pukuilijaksi, Beallakaan kun ei ole kuin sukkikset ja alushousut jalassa. Ihan normaalia touhua.

Bakaconin pukujen kanssa on nyt runsauden pula. Siis Beatrix on kisapuku, selvä homma, mutta sittenpä alkaakin valinnan vaikeus. Kolme kaunokaista nyt kun ainakin taistelee sinne pääsystä. 

Buffy tarvitsisi vielä paidan, Rinoan tukkaa pitäisi vielä ihan vähän pätkäistä ja Chisaton peruukkia pitäisi vähän leikata ja sävyttää, mutta periaatteessa siis kolmesta valmiista puvusta voisi valita. Normaalisti olen ottanut lauantaille yhden vaihtopuvun ja veikkaan, että nytkin käteni pyytävät jossain vaiheessa lepoa Bean panssareista, joten näillä näkymin kaksi noista neideistä voipi päästä Pieksämäkeä ihmettelemään. Huonot kuvat neideistä, Buffystä varsinkin ehkä ei näy se kaikkein houkuttelevin osuus, punaiset nahkahousut. Ja ei sen Ritsukonkaan valmistuminen ihan mahdoton homma olisi...

Bakaconista itsestään on näin viikko ennen conia vähän ristiriitaiset fiilikset. Edelleen päivittymätön ohjelmakartta saa molemmat kulmakarvat nousemaan, kun (kiinnostavat) ohjelmat on laskettavissa yhden käden sormilla. Enkä edes mielestäni ole nirso ohjelmien suhteen! Cosplaykisasta voisi tehdä oman päivityksensä jo tässä vaiheessa ennen tapahtumaa, sen verran eeppistä säätöä on jo ollut, mutta koetan löytää sen positiivisen suhtautumisen (...ja tietokoneen jossa on polttava asema,  niin että saan jotain taustamusiikkia esitykseen, kun mp3-tiedostot ei kelpaa (!!)) tässä puvun teon lomassa. Ehkä Baka yllättää vielä positiivisesti. Toivottavasti. Ehkä piakkoin julkaistava ohjelmakartta mykistää monipuolisuudellaan ja kisan puitteet ja tekniikka häikäisee. On se ihan mahdollista.

Vajaa viikko vielä aikaa säätää kaikki kohdilleen. Tekemistä on paljon, mutta mukavan flow-tilan saavuttaminen on viime aikoina onnistunut yllättävän helposti. 

Ilona

Talviprojektien edistymättömyys ja vuoden 2011 coniähky

No johan olen taas hiljentynyt tehokkaasti. Parin viikon flunssaputki ja työreissu Italiaan veivät blogittamishalut aika tehokkaasti nolliin, eikä cosplay ole muutenkaan ollut ihan päällimmäisenä mielessä. WCS-karsinnoista on vauhkottu jo yhtäällä ja toisaalla , kun kisaajia on vähän ja niistä vähistäkin puolet peruu tai jättää tulematta, ja vaikka Suomelle saatiinkin niin hyvät edustajat, että kylmät väreet oikein kulki selässä, niin onhan se nyt vähän noloa, että karsinnat eivät saa tätä enempää osanottajia. Tosin se kalikka kalahtaa johon koira kusahtaa, ja niin moni blogaaja on jo innostunut agitaattorin ammatista niin, että ensi vuonna varmasti tilanne on karsinnoissa toinen.

Itse en vielä tee mitään suuria lupauksia karsintaosallistumisesta, koska ainoa syy osallistumattomuuteen on tähänkin asti ollut parikisa-konsepti, eikä se ongelma ole korjautumassa. Veikkaisin monella muullakin osallistumisen tyssäävän siihen, että sellaisen parin löytäminen, jonka kanssa ajatukset, suunnitelmat, tekotavat ja stressinsietokyky menisi sopivasti yksiin, on melkoisen vaikeaa. Tai ehkä olen vaan niin epäsosiaalinen tapaus, että minulle se tuottaa ongelmia. Suomi on toki täynnä ihania ja lahjakkaita cossaajia, joiden kanssa ryhmäcosplayn tekeminen hengaamismielessä esimerkiksi on helppoa ja mukavaa, mutta wcs (varsinkin jos siitä karsinnasta voitto napsahtaa kohdalle) on kuitenkin sen verran pitkä ja varmasti todella raskaskin prosessi, että siihen ei ihan sillä perusteella kannata paria valita, että sarjafanitukset menee yksiin. Mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.

Sen sijaan Eurocosplaykarsinnat kutkuttelevat jo vähän mielessä, kun huomaan miettiväni ensi vuoden pukuja ihan vahingossa. Miullahan on miljoona ja yksi ”talviprojektia”, eli pukuja, jotka suunnittelen tekeväni tässä pikkuhiljaa ilman dead lineja ja jotka sitten olisivat käyttövalmiita coneissa semmoisina vähemmän megalomaanisen mahtipontisen mahtavina pukuina. No niistä ei ole vielä yksikään edistynyt pätkääkään, joten luultavasti Nanami, Ritsuko ja Fujin stressaavat minua vielä keväälläkin. Tosin jos työttömyys vuodenvaihteen jälkeen kutsuu, niin eipä sitä muuta olekaan kuin aikaa ommella ja katsella animua.

Näitäkään neitejä ei ole unohdettu. Pitäisi vaan... alkaa tekemäänkin jotain.

Ensi vuoden kisojen suhteen huomaan, että uusia animesarjoja pitää kyllä ottaa katsottavaksi, sillä Mahtavia Kisapukuja ei enää listalla ole kovinkaan montaa. Eurocosplayn suhteen arvon vähintään kahden puvun välillä, kun vähemmän ompelua vaativalle puvulle olisi melko muikeaa esitystä jo mietitty, monipuolisempi ja vähemmän askartelukeskeinen puku taas ei ole vielä aiheuttanut mitään esitysinspiraatiota. Tänä vuonna Gaalaa lukuun ottamatta esitykset kosahteli, joten ensi vuonna koetan panostaa niihin. Edelleen koetan myös päästä eroon jättimekoilla huijaamisesta, ja opetella oikeasti ompelemaankin. Katsotaan tarkoittaako se käytännössä sitten mitä.

Ensi vuoden puvuista oikeastaan vain kaksi olen mielessäni lyönyt lukkoon. Jurista olette jo kuulleet kyllästymiseen asti ja kuulette jatkossa vielä enemmän, ja tämä neiti draamaa Shiorin kanssa Desussa. Onashian suunnittelen ajoittavani Animeconiin, jospa sitä saisi muitakin houkuteltua Simoun- poppooseen. Mutta näiden lisäksi mitään muita pukuja en ole vielä ajoittanut mihinkään coniin. Tänä kesänä oppi ainakin sen, että kuumalla kelillä kuumat puvut ovat ihan kamalia, joten jospa ensi kesänä osaisin jo pukeutua vähän järkevämmin. Eli minun tuurilla koko kesä on maksimissaan 10 astetta lämmintä ja palelen bikineissä.

Talviprojekteja on jo moneen kertaan mainittujen lisäksi pari muutakin, ikisuosikkini Vampire Princess Miyun näennäisen harmiton bff- Chisato on tekolistalla siksi, että koulupuku miulla on jo valmiina toissa kesältä. Samoin pelkän peruukinvaihdon verran ponnisteluja vaatii Xu, kun yksi SeeD-uniformu roikkuu koulupuvun vieressä toimettomana. Näistä kivojen kuvien saaminen ei pitäisi siis olla mitenkään ylitsepääsemätön projekti.

Muutamat länsimaiset hahmot ovat erityisen lähellä sydäntä ja tänä talvena aion lopultakin saada kauniita lumikuvia Merlin elokuvan Queen Mabista. Miranda Richardsonilla on elokuvassa useita upeita pukuja, mutta tietysti minä tykkään eniten siitä, joka näkyy lyhyimmän aikaa. Kuten ehkä olen pariinkin kertaan sanonut, peruukki on aina se asia, josta puvun tekemistä aloittelen, ja nytkin olen sitä jo mietiskellyt valmiiksi. Takamukseen asti ulottuva musta peruukki, jonka pitäisi vielä näyttää muulta kuin halvimmat luruperuukit, kismitti kukkaroa siihen asti, että muistin kierrättämisen ihanuuden ja Daggerin tukan toissa kesältä. Ehkä en ole peruukkiriippuvuudessani vielä ihan toivoton, kun uskallan ajatella sen peruukin kierrättämistä tätä tukkaa varten. Lunta! Tuommoisen heposen kun vielä saisi malliksi myös niin jopa olisin tyytyväinen.

Talviprojektipuvuille on kyllä kesäconeja tarjolla ensi vuonna ihan ähkyyn saakka:

Bakacon ilmoitti kolmannesta tulemisestaan, joten luultavasti Pieksämäki kutsuu toukokuun puolessa välissä. Itse tykkäsin kyllä, että se huhtikuussa vähän katkaisi kevättä, nyt ollaan jo melkein kesässä.

Desu nappaa itseoikeutetusti kesäkuusta ison palasen.

Kawacon heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Joensuussa on käsittääkseni pienempi tapahtuma, joka jää näillä näkymin itseltäni väliin, kun sukujuhlat (ja ehkä cosplayasujen esitteleminen siellä) kutsuu muualle.

Nekoconin tiedotus pissii vielä tällä hetkellä, mutta 9-10.7 Kuopion musiikkikeskuksella kissankorvat vilkkuu taas. Oman kaupungin conia odotan tietysti erityisellä innolla, katsotaan laitanko oman lusikkani soppaan järjestämisessäkin, vai nautinko vain ihanan lyhyestä matkasta conipaikalle.

Animecon onkin sitten jo seuraavana viikonloppuna. Kyllä, Kuopio-Turku akselilla liikkuminen viikon väliajalla voi olla vähän haasteellista useammallekin conittajalle, itse kuitenkin suunnittelen urheasti molempiin osallistumista. Joensuu-Kuopio-Turku –conittaminen kolmessa viikossa kuulostaisi jo vähän hasardilta.

Ja sitten vielä Tracon piristää syksyn alussa

Jyväskylän Kosuconista ei ole hetkeen kuulunut mitään, mutta jos sekin vielä järjestetään, niin taas yksi coni joka voisi kiinnostaakin.

Jos normaalilla puku/päivä + ehkä kisapuku silloin tällöin erikseen tahdilla mennään, ensi vuosi tarjoaisi yli kymmenelle puvulle conittamismahdollisuuksia. Eli nyt viimeistään opettelen pitämään samaa pukua useamman kerran, muutenhan tästä ei tule yhtään mitään. Tosin äkkiseltään laskettuna cosplaykansion to-do-listalla on tällä hetkellä 25 pukua, että kyllähän tässä tekemistä riittää...

Ilona