Murattipylly eli Assembly Summer 2012

Viime vuonna BatMUDin järjestämä Assemblyjen cosplaykilpailu jäi suurelta osalta cosplaykansaa (allekirjoittanut mukaan lukien) huomaamatta, tänä vuonna tieto Suomen mittakaavassa jättimäisten rahapalkintojen paluusta saavutti yleisen tietoisuuden jo paljon paremmin. Perjantain aamupäiväiseen esikarsintaan osallistui lopulta 16 pukuilijaa. (Kuvia esim täältä) Selitän tässä nyt pitkät pätkät niille, jotka eivät kisan kulusta ole selvillä, jos vaikka ensi vuonna kiinnostaa kisaan osallistua ja kaava pysyy samana. Kuvista löytyykin muista kuvaajan nimi, pelkällä BatMUDin logolla varustetut ovat Jukka Väisäsen ottamia.

Twitteröinnit vielä ennen lavalle menoa.

Kisa oli kaikin puolin jännä kokemus, kun se poikkesi niin paljon conien perinteisestä kilpailuista. Lähteiden suhteen oltiin hyvin liberaalilla linjalla, periaatteessa ostopuvullakin olisi voinut kisata, puku sai olla aikaisemmin kisoissakin pärjännyt ja roolipelihahmot sallittiin myös. Ennakkoon pystyi ilmoittautumaan, mutta paikalle saattoi myös kävellä perjantaina. Referenssikuvien lähettämistä suositeltiin, mutta sekään ei ollut ihan pakollista. 

Esikarsinta-alue

Esikarsinta tapahtui aamupäivällä. Kaikki 16 kisaajaa kerääntyi BatMUDin pisteen luo ja esitti viisi (?) henkiselle tuomaristolle esityksensä siinä parin neliömetrin kokoisella käytävän pätkällä, tuomaristo katseli pukua ja kyseli puvusta ja hahmosta ja antoi kommentteja. Kisaajien lisäksi paikalle toki keräytyi muutamia kymmeniä selvästi hyvin levänneitä assylaisia myös pukuja katsomaan. Parin tunnin odottelun jälkeen tuomaristo julkaisi finaaliin päässeet kuusi pukuilijaa, jotka esittivät sitten saman esityksensä Hartwall Areenan päälavalla ja joista voittaja sitten valittiin. Tuomarointiperusteet kerrottiin ihanasti jo etukäteen nettisivuilla, ” Karsinnassa arvostellaan puku (70%) ja esitys (30%).” ja ” Finaalissa arvostellaan puku ja esitys kokonaisuutena ja yleisön reaktio (10%).” Vaikka ostopuvut sallittiin, jo etukäteen kerrottiin, että itse tehtyä arvostetaan. 

Mitkä jutut siis selkeästi poikkesivat perinteisistä kisoista?

No ylipäätänsä esikarsinnan käyttäminen, yleensä kun päälavalle pääsee kaikki ilmoittautuneet. Itse tykkäsin jopa enemmän tästä systeemistä, että cosplaykisasta varsinkin tämmöisessä tapahtumassa, jossa cosplay itsessään tuskin suurinta osaa katsojista kiinnostaa, tehdään kunnolla viihdettä. Esikarsimalla päälavalle esiintymään vaan ne oikeasti parhaat, tehdään finaalista miellyttävää seurattavaa. Toisaalta nyt moni hieno puku jäi lähes kokonaan näkemättä, joten ehkä jonkinlainen (Hoothootin ehdottama) välimuoto, jossa kisaajat esiintyvät tuomaristolle, joka valitsee finalistit, mutta että kaikki kisaajat tulevat päälavalle kuitenkin näyttäytymään ennen finalistien paljastamista, voisi olla vielä kivempi. Nyt tykkäsin kyllä erityisesti siitä, että kaikki finaaliin päässeet palkittiin, siinä vaiheessa ei enää tarvinnut jännittää yhtään niin paljon. 

Esikarsintaa seuraavaa yleisöä.

Se, että tuomarointi tapahtui julkisesti, mikrofonien ja haastattelun kanssa siinä käytävän pätkällä, tuntui aiheuttavan pientä jäätymistä osassa kisaajista. Yleensähän ennakkotuomarointi hoidetaan joko kokonaan erillisessä tilassa, jossa kisaaja kerrallaan käy tuomariston luona, tai edes vähän rauhallisemmassa paikassa takahuoneessa tms, ei muiden kisaajien eikä varsinkaan katsojen edessä. Tuomaristossahan oli sekä cosplaykonkareita, että puvustuksen ammattilaisia ja sitten muita kiinnostuneita osapuolia, ja huomasi kyllä, että osa ei ole tuomarointia ehkä aikaisemmin tehnyt. Kritiikin tai parannusehdotusten kertomiselle tuollainen julkinen tuomarointi ei ainakaan miun mielestä ole se oikea paikka, vaikka kritiikki olisikin tasoa ”olisit voinut olla ilmeikkäämpi”. Parannusehdotuksia annetaan pyydettäessä ja kahden kesken, ei pyytämättä ja julkisesti. Osa haastattelukysymyksistä meni myös hiukan oman ymmärrykseni yli, ”miksi valitsit tämän hahmon” tai ”kerro jotain tästä hahmostasi” ovat vielä peruskauraa, mutta välillä tuntui, että pukuilijoilta tahdottiin oikein tentata, että onko hahmo varmasti tuttu ja osaako pukuilija kuvailla sen syvimpiä sielun tuntemuksia. Tämä ei varmaan ole ollut tuomariston tarkoitus, mutta se tuntui hivenen... erilaiselta kuin mihin ainakin itse olen tottunut.

Ei voinut edes irvistää vaikka oli selkä tuomaristoon päin, kun oli kameroita kaikkialla.

Saman esityksen esittäminen sekä pienellä käytävän pätkällä, jossa tuomaristo on yhdellä sivulla ja katsojia kahdella muulla, että pääsalin lavalla ties kuinka monen kamerankin vielä kuvatessa, oli myös aika haastavaa. Osa kisaajista taisi tehdä sen virheen, että esitti esikarsinnassa enemmän yleisölle kuin tuomareille, vaikka olisi pitänyt tehdä tismalleen päinvastoin. En ihan kaikkia esityksiä katsonut, kun kävin välillä kuvissa, mutta sen mitä näin, vaikutti aika perus cosplaykisaesityksiltä. Edelleen pitää paikkaansa, että lyhyys on valttia, kahtakaan minuuttia ei kannata yksilökisassa käyttää aikaa ja esimerkiksi miekalla huitominen tai hassun hauska tanssi ovat katsottavia about sen kymmenen sekunnin ajan, sen jälkeen pitäisi tapahtua jo jotain muuta. 

Yleisölle esittämisestä puheen ollen, finaalissa oli sitten käytössä vanha kunnon desibelimittari, jolla mitattiin yleisön keuhkojen tilavuuksia jokaisen finaaliesityksen jälkeen. Yleisöäänestykset ovat yleisestikin ottaen cosplayssa miun mielestä vähän derp (suosittu hahmo/cosplayaaja/näyttävä puku saa yleensä eniten ääniä), mutta ehkä erityisesti se korostuu tämmöisessä formaatissa, jossa saatat huutaa äänesi käheäksi ensimmäiselle esitykselle kun se vaikuttaa kivalta sillä hetkellä, mutta sitten toivotkin, että saisit edes pihauksen kurkustasi kun esittäjä numero viisi olikin jotain parasta ikinä. Eli siis suosikin päättäminen sitten, kun on nähnyt kaikki esitykset, olisi paljon reilumpaa. 

Tosin kun nyt puhuttiin vain 10% vaikutuksesta, niin tämä ei liene kauhean iso asia. Itsehän myönnän suoraan valinneeni sekä puvun että varsinkin esityksen nörttipoikia silmällä pitäen. Lienee pakko painattaa käyntikortteja joihin voin (vuoden paras animeblogi –lesoilun lisäksi) kirjoituttaa uuden aluevaltaukseni, cosplaystrippari. Vaikuttiko yleisön huudot lopulliseen tulokseen kuinka paljon tai ollenkaan, jää varmaan arvailujen varaan, kun sen kummemmin pisteitä ei ole julkistettu. Itseäni jäi tietysti kiinnostamaan myös, muuttuiko tuomareiden arviot kuinka paljon / ollenkaan esikarsinnan ja finaalin välillä, kun esityksen näki toiseen kertaan (ja pyllyperspektiivistä lavan takaa).

Pikkaisen glitteriä tuomaristolle puhaltelen.

Erityisen tästä cosplaykisasta teki tietysti myös ympäristö. (Japaniin liittyvät) conit ovat cosplaylle luontaisia paikkoja ja kisa sopii siihen animeimmaksikin profiloituneeseen tapahtumaan. Ropeconissa animelapset saattavat saada vähän nostettua kulmakarvaa, mutta larppihahmot viilettää siellä menemään oikein sopuisasti pelicossien seurassa. Assemblyihin cosplay ei liity mi-ten-kään, paitsi että BatMUD järjestää siellä cosplaykilpailun. Tämä liittyy jo tuolla aikaisemmin sanomaani juttuun, että tämmöisessä ympäristössä sen kaikille näkyvän cosplayn pitää olla pyllyjä viihdettä ja viihdyttävää. Cosplay päällä kulkeminen kaikkien niiden tietokoneiden keskellä oli niin hämmentävän tuntuista, sitä kun ei voi oikein edes verrata kaupungilla cosplayasussa hengaamiseen. Ryhmän tuki oli paras ja onneksi päädyin kaveeraamaan muiden kisaajien kanssa (ja muistamaan, että cosplayn kautta voi tutustua uusiin ihaniin ihmisiin! Ja tavata vanhempia tuttuja ihmisiä myös! Kiitos Jenni ja Aki seurasta :), koska muuten olisi olo ollut kyllä niin kovin ulkopuolinen ja väärässä paikassa oleva. Toisaalta huomiohuor anteeksi taas meinasi lipsahtaa huomiosta tykkäävänä siitä sai kyllä myös nauttia enemmän kuin koko vuoden coneissa yhteensä. Plus nörttipojat oli kivoja. 

Miulle oli aivan selvää, että lähden Assyille jollain vanhalla puvulla. Viime Traconissa depytoinut Poison Ivy tuntui parhaalta ratkaisulta, vaikka aivan viimeisillä viikoilla meinasinkin kallistua myös Lanin puoleen. Pelihahmo olisi jotenkin vielä kivemmin sopinut Assyjen ympäristöön, enkä ole Lanin kirvestä kahteen vuoteen heilutellut. Poison Ivy oli kuitenkin pukuna miun mielestä parempi; vaikeampi ja paremmin onnistunut, puhumattakaan siitä tuskasta mikä kirveen raahaaminen Helsinkiin asti olisikaan ollut. Ivylle vain yksi uusi hiha, lisää paljetteja ja sukkahousuihin lisää liukuvärjäystä ja menoksi!

Yhtään en yleisöä kosiskellut.

Vitsaisin ehkä viikko ennen kisaa, että pitänee alkaa paastoamaan, mutta vitsi muuttui hyvin nopeasti vähemmän hauskaksi, kun oikeasti viikon verran ensin karppailin pahimman kesäturvotuksen pois ja viimeiset kolme päivää elin pelkillä mansikoilla ja ananaksella. Muistan joskus heristäneeni sormeani cosplaypaastoille ja teini-ikäisten uliuuu, kun oon liian läski tähän pukuun –ulinoille, mutta nytpä tuli tehtyä itse ihan sama. Aina aikaisemmin olen rakentanut pukua samalla kun coni lähestyy, joten sen on saanut tehtyä oikeasti juuri sopivan kokoiseksi. Nyt vuodessa olikin kroppa sen verran muuttunut, vaikka painoa nyt ei ihan hurjasti ollutkaan tullut lisää, että korsettimallinen puku, jossa ei ollut lainkaan leventämismahdollisuutta (paitsi puolisen senttiä vetoketjun kohdilta) olikin melkoinen haaste. Kiitos vaan #cosplay.fi kaikista nesteenpoistovinkeistä. Omaan silmään ainakin eron kyllä huomasi, ja ruokatuskailu oli kyllä sen arvoista, ettei lavalla tarvinnut miettiä kainaloläskejä tai että räjähtääkö puku päälle, vaan pystyi keskittymään... niin, vaatteiden riisumiseen. Esityshän (Kuuden minsan kohdalta) oli käytännössä samalla idealla kuin viime vuoden Traconissa olisi ollut ilman peruukkiin tarttunutta solkea, nyt vaan ääniraidalla ja parilla replalla.

Rahapalkintojen puolella BatMUD saa kyllä muut Suomen kisat näyttämään aika nappikaupalta. WCS voitto toki on rahallisesti isompi, kun Japanin lennot jo maksavat maltaita, mutta kylmää käteistä on tietääkseni Suomen kisoissa maksimissaan annettu voittajalle 150e ennen viime kesän Assyja. Nyt kuudeskin sai satasen ja voittajan tonni alkaa olemaan jo sellainen rahamäärä, että sillä kattaa jo monimutkaisemmankin puvun materiaalit, matkat ja jopa vähän tuntipalkkaa tekemisestä. On ihanaa jos cosplaykisojen palkinnot ovat kunnolliset, siis joko arvokkaat kuten pokaali tai sitten käytännölliset kuten rahaa, mutta en tosiaan näin isoja summia kaikkiin kisoihin toivoisi. En osaa nyt tähän hätään selittää miksi ajatus siitä, että kaikissa kisoissa olisi tarjolla rahapalkinnot, jotka oikeasti kattaisivat enemmän kuin puvun kulut, tuntuu niin vieraalta, kunhan saan ajatukseni toimimaan niin teen aiheesta vaikka ihan oman päivityksensä :D

Ihan säädyllisesti pukeuduin.

Itsehän lähdin melkein puhtaasti rahan perässä kisaamaan. Tai siis toisaalta tahdoin kyllä kisaamaan ihan kisaamisen riemusta, mutta koska kisaajat maksoivat itsensä ihan normaalisti sisään, en olisi 40 euroa rannekkeesta pulittanut, jos en olisi vaatimattomasti osannut edes vähän uumoilla olevani rahasijoilla. Tosin kun näin kaikki 16 kisaajaa, olin jo riemuitsemassa, että pääsen syömään heti esikarsinnan jälkeen, taloudellista tappiota tai ei, koska taso näytti niin kovalta. Jo finaaliin pääseminen tuntui voitolta, koska menot olisi saanut sillä satasellakin kuitattua. 

Finalistit

Päälavalla esiintyminen oli ihanaa. En vieläkään ihan uskalla ajatella miten moni siellä oli katsomassa ja miten moni seurasi kotona livestreamia, Joensuusta asti tulleiden onnittelutekstiviestien perusteella ainakin muutama. Kun koki jo finaaliin pääsyn niin isona voittona, pystyi siinä keskittymään ihan vaan hyvin shown tekemiseen, vaikka jalat kyllä vähän tärisivätkin kun oma kuva lävähti vielä lavan taakse isolle screenille. 

Naisten vessat oli muuten loistavia paikkoja vaihtaa vaatteita, koska siellä ei ollut ikinä juuri ketään! Voi mikä ero conien hiuslakkapöllyisiin ja täpötäysiin puuterointihuoneisiin!

Kolmas, ensimmäinen ja toinen sija.

Kaiken kaikkiaan oli todella virkistävää käydä kisassa, jonka järjestäjät eivät ole rutinoituneita kisajärkkääjiä, opin itsekin taas vaikka mitä uutta sekä kisaajana että tulevana cosplayvastaavana. Veikkaan, että mikäli rahapalkinnot pysyvät yhtä huikeina kuin tänä vuonna, kisaajista ei pitäisi olla pulaa jatkossakaan, ellei tämän vuoden kova taso sitten karkota mahdollisesti niitä kiikun kaakun osallistumistaan miettiviä. Assyille muutenkin osallistuville rannekkeen maksaminen ei tietenkään ole suuri panostus, kun sen ostaisivat muutenkin, pelkästään kisaamaan tulevia sekin varmasti karsii vähän pois, erityisesti jos kisaa varten olisi vielä tekemässä ihan uuden puvun. Tosin kylläpä tälläkin kertaa aika monta meitä pelkän kisan takia paikalle tulleita taisi olla.  

Jo sijoittuneiden pukujen salliminen mahdollistaa sen, että Assyjen kisassa voitaisiin nähdä conivuoden näyttävimpiä pukuja, ainakin jos pukuilijat eivät kuuntele samat-voittaa-aina –ulinaa. Paljon on kiinni siitä, millaisen kisan BatMUD tahtoo jatkossa järjestää, millaiseksi kisaksi profiloitua. Kisa on kiva ja toimiva ainakin kisaajan näkökulmasta jo nyt, kun tuota tuomarointi/haastattelu/esikarsinta –vaihetta pikkaisen vielä viilaa ja miettii, niin jopas on oikeasti aika muikea kisa tarjolla.

Ilona

ps. Assyilla oli näköjään myös ihan turkasen hyviä valokuvaajia!

pps. Vastaavia luonnehdintoja olisi kiva lukea joskus muistakin kisoista!

Tekotukkaa, kangaskeittoa, crossplayneitsyyttä ja Frostbiten ohjelmaa

No niin, koottuja katsauksia ikuisesti kasvavaan kangasvuoreen ja puolivalmiisiin pukuihin.

Rullarinkeli heitti ihan varteenotettavan haasteen omassa blogissaan. Että ei tarvitsisi tehdäkään niitä deadlineja, vaan pukuja valmistuisi sen innon mukaan. Ihanalta kuulostaa. Ja tätä pyrin tällä hetkellä toteuttamaankin. Itse tosin kyllä elän osittain niille viime hetken paniikkipäiville ja ilman niitä puvut ei vaan suostu valmistumaan. Kukahan se sanoikin, että miun pitäisi tehdä tahallani sellainen aikataulu, että kaikki on muuten kondiksessa reilusti ennen conia, mutta viimeiselle viikolla jätän jonkin paniikkia ja kiirettä aiheuttavan homman, jonka poisjääminen ei kuitenkaan ihan koko systeemiä kaataisi. Semmoinen voisi toimia, mutta sitä odotellessa teen vaan kaikkea kivaa. Ja huomaan taas viikko ennen conia että ikävät ompeluhommat on tekemättä...

Olenko muutamaan kertaan kertonut, että tykkään tehdä useampaa pukua yhtäaikaa? Ai olen! No kerron silti taas! Eli mitä Ilona tällä hetkellä touhuilee? No sivistän itseäni katselemalla paria tältä vuodelta väliin jäänyttä animua Frostbiten puheohjelmaani varten ja sitten touhuilen seuraavaa:

Metsästän kankaita. Yh, aina väärän väristä vihreää. Lopulta aika jees kangas löytyi Macross Frontierin Gracelle. Ehkä. Väri on jees, onko materiaali sitten kuitenkaan... Katellaan.

Ort ort sanoo kuuttipehmolelu ja paheksuu kangaspussien määrää.

Yhtään ei ole hämäräperäistä hommaa! Ikinä en ole tehnyt salamyhkäistä peruukkikauppaa missään parkkihalleissa. Rikoskumppanina Kizzy

Lopultakin Jurin tukalle tapahtuu jotain! 

Tästä lähdettiin liikkeelle. Väri aivan ihana, mutta pituus aivan riittämätön.

Näistä kuiduista kiitos Elffille, joka viime Bakaconissa luovutti miulle puoliksi kynityn tukan, jota sitten teurastelin lisää. Kohtalon oikusta sävy oli tismalleen sama tai vain aavistuksen vaaleampi kuin ostamassani peruukissa.

Sitten sinne tehdään kivasti jakauksia ja ommellaan.

Ja kun olen laiska, enkä jaksa irrottaa jokaista kuitunauhaa, menee myös nämä, joissa on vanhasta peruukista myssynjämiä, oikein hyvin sinne mukaan.

Ja kun on tosi laiska, ompelee kuitunauhaa moninkerroin taiteltuna.

About puolivälissä hommaa.

Melkein valmis. Fiksuna en ottanut sitten kuvaa ihan lopullisesta tuotoksesta.

Kihartamista vaille ollaan tällä hetkellä. Tiedän repiväni omaa tukkaani Jurin korkkiruuvikiharoiden kanssa, mutta toisaalta odotan niiden tekemistä jo innolla. Olen vähän pähkäillyt Jurin viimeistelyä Chibiconiin, kunhan tiedän istunko siellä myyntipöydän takana vai olenko vaan normikävijänä. Kiharrettua peruukkia ei oikein voi säilyttää muuten kuin peruukkipäässä, joten en viitsi tehdä sitä ihan kamalasti etukäteen esim johonkin ensi kesän coniin. Mutta noin niinkuin periaatteessa Chibi+Juri ei olisi ihan mahdoton yhdistelmä. 

Kun Ilsekin, niin minä myös. Arvaako kukaan minkä neidin kankaat kiehuvat tässä ja kaula- ynnä rannekorua varten näitä tekotimangeja tilailin Aasiasta asti? Kuvien lisäksi annettakoon vihjeenä, että kyseessä on länsimainen sarja. Ja varsin tuore tapaus. Eikä ole Twilight-hahmo.

Äidin vanhan vappumunkkikattilan pöllin kivasti.

Dylonin kuumaväriä ja suolaa keitoksessa mukana. Olin ensin vähän skeptinen...

Onneksi osa kankaasta jäi vertailukohteeksi, koska muuten oisin väittänyt että EI VÄRJÄYTYNYT OLLENKAA ULIUUU. No värjäytyi siis ihan kivasti, vaikka täysin jotain keinokuituglitterkakkaa onkin.

Ja tuossa näkyy vielä isompana alkuperäistä ja uutta väriä. Vielä vähän arvon kumpaako puolta kankaasta tulen käyttämään, olenko bling vai TODELLA BLING!

Näitä on paljon. Ja näissä saisi olla kyllä 4 reikää niin tulisi vähän enemmän refekuvien mukaiset, mutta nyt pitää vähän soveltaa.

Ja sokerina  pohjalla tällä hetkellä kutkattaa Macross Frontier Sayonara no Tsubasasta 

(((PIENI SPOILERI!)))

Taidan menettää crossplayneitsyyteni. Ja kenelleppä muulle sen tahtoisin menettää, kuin Altolle. Tosin tästä päästään keskustelemaan, että onko naiseksi pukeutuvan miehen pukuileminen _oikeasti_ crossplayta vai ei...  Mutta ALTO LOLIMEKOSSA! OMG! 

UUUUUUH ALTO!

Minä vahingossa myös Moekalle lasit! Ihan vahingossa tulivat kirpparilla vastaa ja pullonpohjalinssien irrottamisen jälkeen odottavat vaan maalaamista.

Grace on ainoa, jolle on aikataulu, Frostbiten sunnuntaille. Jos Alto valmistuu siihen mennessä, niin teen ovelaa asunvaihtoa kesken päivän. Jos mysteeripuku valmistuu siihen mennessä, pidän sitä ilta-asuna. Jos Irisviel valmistuu... You get the point. Jos mikään ei valmistu, niin tuun alasti. Eikun jossain vanhassa puvussa.

Fasaanihattu! Nykymuoti ja Sokoksen valikoima, jaksatte aina yllättää!

Johan olette kaikki kuunnelleet viimeisimmän desucastin? Puheohjelman pitäminen houkuttaa ajatuksena kovasti, ja olisi kiva puhua kerrankin jostain vähän vakavammasta kuin vaan trololoo, cosplay ja tissit. (Aion kyllä mainita molemmat myös tässä tapauksessa). Joten kun tuo Ihana Valtteri pyysi Frostiin ohjelmaa pitämään, en voinut kieltäytyä. Mut hei, käykääs kuuntelemassa se desucast, en mie sitä teille tässä vielä paljasta! (jo olette sivistymättömiä tämän hetken animeista tai ette rakasta Perhon, Paran ja touniksen radioääniä, niin loikatkaas suoraan about 61 minuutin kohdille)

Sen verran voin kyllä kertoa, että puku jonka linkkaamisella aiheutin tyrmistyneitä hiljaisia hetkiä ja conien pukupolitiikan pohdintaa, oli tämä: 

Arkham Asylumin versio Poison Ivysta.

No ei ole edes oikeasti suunnitteilla. Paitsi sitten kunhan voitan lotossa, ostan pleikka kolmosen, pelaan tuon ja Suomeen saadaan se k18 coni. Niin sitten joo.

Nyt hetken aivojennollaustauko luvassa, viikonlopuksi suuntana Lahti ja desujoulut sekä Helsinki ja blogimiitti. Twitteristä löytyy reaaliaikaista raportointia, tahdoitte tai ette.

Ilona

ps. Keksin jo videoaiheen sitten kun teitä lukijoita on 100 (tai 99 riittää, Hoothoot on se sadas).  Että nyt kipinkapin ne viimeiset puuttuvat naamat stalkkerilistalleni!

Ai TAASKO kävi näin?

Hei arvatkaapa mitä? Ei, en ole iskenyt itseäni millään veitsellä tällä kertaa. Mutta oisko CosplayGaalaan aikaa kaksi viikkoa ja minä ihan pissassa oman pukuni kanssa! (...en oikeesti sentään ihan kirjaimellisesti, vaikka vaippojen vaihdossa päivät meneekin, puku ei ole vielä siinä vaiheessa, että sitä voisi pitää päällä) KYLLÄ! Voi sitä kirosanojen määrää kun taas tähän tuttuun tilanteeseeni havahduin.

Myönnän myös vältelleeni blogin kirjoittamista. Paitsi, että ”trololoo, arvatkaa kuka käytti ison osan parhaasta puvuntekoajasta hölmöihin proppeihin ja on taas stressikuoleman partaalla” –päivitysten tekeminen TAAS on supernoloa, olen myös tässä jo ties kuinka pitkään suunnitellut tekeväni jotain spesiaalia 100. päivityksen kunniaksi, ja havahduin tajuamaan että se on ihan kohta. Siis se on seuraava päivitys. Ja koska en ollut mitään suurta ja spesiaalia saanut toteutettua, olen vältellyt päivittämistä. Ei huolta, nyt on jotain materiaalia kasassa, ettekä joudu odottamaan Gaalan jälkeisiä aikoja, että päivitän seuraavan kerran.

Päivittämisen välttely on kyllä ollut kovin helppoa, kun pukurintamalla ei ole tapahtunut juuri mi-tään. Elän sisustuskaaoksen keskellä ja askarteluaikani rajoittuvat iltaan ja yöhön, eikä ompeluaikaa ole käytännössä ollut ollenkaan. Esittelisin kovin mielelläni tekemiäni proppeja, joiden puuhailuun olen käyttänyt yöunille tarkoitettuja innoittavia tunteja, mutta en tahdo ihan kaikkea puvusta kuitenkaan spoilata ennen kisaa. Ihania proppeja on kuitenkin tulossa. Tai ainakin omasta mielestäni ne on ihania, kun en vastaavia ole aikaisemmin tehnyt. Nyt pitäisi vaan saada se pukukin semmoiseen kuntoon, että paikalle pääsen, alasti kun ei kuulemma saa tulla, vaikka ois kuinka siistit propit.

Ainoa wip-kuva, mitä nyt heruu, on sateenvarjoposeeraus. Kun ei sopivan kokoista varjoa kirpparilta tullut vastaan, jouduin teurastamaan tämän keijuprinsessakaunokaisen. Melkein itkin. Ja oikeesti itken nyt, kun koitan kyhätä tuon varjon ruumiin päälle jotain, joka edes etäisesti muistuttaisi päivänvarjoa. 

Kaikki Traconin viralliset kuvat on nyt koottuna Anikiin, mutta koska en oleta kaikkien lukijoiden stalkkaavan miun kuvia sieltä, ja koska en ole lavakuvia vielä tänne spämminyt, niin tässäpä saatte vielä hiukan lisää Poison Ivyä.  Kaikki kuvat (c) Tytti Levänen

Kaksi karmeaa viikkoa edessä siis. Voisin taas lupailla jotain pukujen ajoissa alottamisista, stressin välttämisestä, aikatauluttamisesta sun muusta, mutta olette kuitenkin lukeneet sen saman jo ties kuinka monesti. En vaan opi.

Mutta jotain erilaista päivitystä tulossa ensi kerralla! Kun pääni hajoaa puvun kanssa, otan taas hetken taukoa ja keskityn blogiin.

Ilona

Tracon VI: Dat Ass eli Poison Ivy ja kisapäivitys

Jos jollekulle vielä on epäselvää, missä puvussa Traconin lauantaipäivän vietin, niin eipä ole pitkään. Kuvien lisäksi luvassa on ihan oikeaa asiaakin. WIP-kuvia saattaa löytyä vielä jonkin kameran kätköistä, joten Ivy ei ehkä jää tähän.

Ensinnäkin miksi tämä puku? Batman ja Robin -elokuva on yksi niitä leffoja, joiden huonous menee niin yli, että se muuttuu hyväksi. Itse siis pidän hurjasti tästä onelinereita viljelevästä ysärikarmeudesta, jossa riittää näyttävyyttä ja huumoria, jonka tahallisuudesta ei koskaan voi olla täysin varma. Poison Ivy on upean näyttävä hahmo ja pidän erityisesti hänen asuistaan juuri tässä elokuvassa. Suurin valinnan vaikeus oli pukujen välillä pähkäileminen, ihana Uma Thurman nähdään leffan aikana muratoimassa niin monessa kutkuttavassa puvussa. 

Ai että vähänkö nämäkin hotsittaisi?

Loppuasun uskomattomuus houkuttaisi kovasti, varsinkin ruusun piikeillä varustellut reisimittaiset saappaat :D

Oh nuo aurinkolasit!

Kisapukuna tämä oma valintani, Poison Ivyn asu uuden piilopaikan raidaamisen aikana, oli mielestäni järkevin, koska se on näyttävä, sen tekemisessä joutui sekä askartelemaan että ompelemaan ja se tarjosi oikeasti haastetta. Korsetti/bodyosio Ivylla on päällään myös julkisen ensiesiintymisensä  aikana, mutta pelkäsin ettei se yksistään riittäisi kisassa pärjäämiseen, siksi tein myöhemmässä kohtauksessa näkyvän viitankin.

Referenssikuvien puolesta toivoisin tuomaroinnin siirtyvän pian sähköiseen aikakauteen niin, että referessikuvia ei tarvitsisi lähettää vain yhtä (tai muokata siis yhteen kuvaan montaa kuvaa) ja tuomareiden ei tarvitsisi tihrustaa kuvia paperista.

Lauantaipäivänä oli käytännössä pelkkää kisaamista. Jopa niinkin kisa-addiktoitunut ihminen kuin minä aloin miettiä, että kyllähän sitä conipäiväänsä voisi jotenkin muutenkin viettää, kuin loputtomalta tuntuvasti odottelemassa bäkkärillä. Kuten kisoissa aina, aikataulut eivät aivan pitäneet ja epätietoista odottelua oli aika paljon. Toki osittain itseaiheutettuna, kun en jaksanu jokaisessa vartin välissä lähteä bäkkäriltä minnekään. Kisan alun viivästyminen oli kuulemma aivan suunniteltu (tasalta yleisö sisään, kisa alkaa puolelta) mutta olisihan tämäkin ollut ihan kiva kisaajienkin tietää sen sijaan, että kärsimättömyys ja jännitys käytäväodottelun lomassa kasvoivat. 

Tämä kuva napsaistu Hanskun blogista, kaikki muut kuvat on Animeconin kuvien tapaan Jirin ottamia

Tiedonkulku ei ollut aivan sulavaa kaikinpuolin, itsehän kyselin taas kuin utelias lapsi kaiken mahdollisen (osan jo viikolla ennen kisaa), mutta kaikki perustieto ei tuntunut saavuttavan kaikkia muita kisaajia (Kysyykö juontaja kysymyksiä lavalla? Pitääkö numerolappua pitää lavalla? Kuuluuko lavalla jotain musiikkia yms). Cosplaymammojen määrä tuntui olevan aika hyvä suhteessa kisaajien määrään, mutta mammatkaan eivät tienneet vastauksia moniin (miun mielestä) peruskysymyksiin. Vastauksia kyllä sitten selviteltiin tarvittaessa cosplayvastaavalta asti, mutta olihan siinä ylimääräistä säätöä. Ja odottelua. Jotenkin koko kisasta jäi vahva odottelufiilis, mutta toisaalta mitään paniikkikiirettä ei missään vaiheessa ollut. Joustettiin tarpeen mukaan.

Cosplaypukuhuoneet toimivat varsin mainiosti, vaikka ihmisten tapa jättää ne omat matkalaukkunsa ja muut tavaransa lojumaan sinne onkin vähän meh. Kiva, että tavaraa voi sinne omalla vastuullaan jättää, ettei narikasta tarvitse jokaista unohtunut osasta lähteä etsimään, mutta kaupunkilaisjärkeä saa kyllä käyttää siinä tavaroiden asettelussa, pöytätasot ja tuolit kun on tarkoitettu ehkä muuhunkin. Ensiapupakkauksista löytyi kaikki tarpeellinen ja jossain vaiheessa bäkkärille tuli myös keksiä ja kivennäisvettä. Tästä olisi kisaajia voitu informoida paremmin ja takahuonepurtavat olla paikalla heti alusta asti, eikä ensimmäisen läheltäpiti-pyörtymisen jälkeen. Aivan absurdia kyllä, että samana conikautena, kun jotkin conit yhä närkästyvät siitä, että kisaajat kehtaavat pyytää hakaneuloja käyttöönsä, tai että takahuoneissa olisi mahdollisuus silittää pukuaan, toiset sen sijaa pyrkivät kehittämään takahuoneen tarjontaa entistä paremmaksi. Pukkaritunnelma oli taas oikein ihanan panikoiva, kerrankin itselläni oli asu, jossa pystyi auttamaan kanssakilpailijoiden panssareiden kiinnityksissä tai viitan asettelussa.

Tuomarointi oli traumatisoivaa. Karmeita hävyttömyyksiähän ne tuomarit lateli ja Asagi kehtasi dissata tätä Batman elokuvien aatelia! Ei mutta ihan oikeastippa tuomarointi oli oikein kivaa. Toki kun tuomaristossa on ihmisiä, jotka ovat viikkokausia lukeneet miun sufferoinnista lehtien kanssa #cosplay.fi –kanavalla, niin siellä oleminen on erilaista, kuin ihan tuntemattomien kanssa. Tuomareitahan ei julkistettu ennen kisaa, mutta koetin silti viimeisinä päivänä olla huutelematta pitkin irkkiä missä kaikissa asioissa menin aidan matalimmmasta kohdasta puvussani, kun jokin kuudes vaisto kyllä pisti arvailemaan osan tuomaristosta ihan oikein.

Kisaajien kesken tuli ihan hyvääkin keskustelua tuomaroinnista, jota eilen jatkettiin myös irkin puolella. Nyt tuomaristoa oli ohjeistettu olemaan kannustavia ja mukavia (niin, odotan sitä kertaa kun tuomaristoa erikseen kehotetaan olemaan vit--- kettumaisia ja kamalia), josta johtuen osalle kisaajista jäi ilmeisesti epärealistinen tunne omasta pärjäämisestään kisassa. Kun pukua kerran vaan kehutaan, niin miksi en sitten olekaan top kolmosessa? Minun mielestä _kritiikin_ paikka ei ole tuomaroinnissa ja täysin tuppisuut tuomarit, jotka eivät kommentoi pukua lainkaan, eivät ole yhtään mukavia. Joten kehujen sanominen ääneen tuomaroinnissa rentouttaa kisaajia ja jos kehuun osaa suhtautua niin, että se ei tarkoita samaa kuin ”täydellinen puku, sä niin voitat tän koko jutun!”, homma toimii. Kritiikkiä tuomaristo voi aivan varmasti antaa myös ihan jokaisesta puvusta, myös niistä voittajista, mutta mielestäni sitä pitää pyytää erikseen.

Ja miten se odottelu Traconissa sitten palkittiin? Lavajuoksukisat eivät ole omia henk. koht. suosikkejani, mutta jokainen cosplayvastaava tekee kisoista oman näköisensä. Itse harmittelin vähän lavahaastattelun täydellistä puuttumista, olisi kerrankin ollut kiusaus larppailla lavalla, kun Ivy on hahmona vaan niin nnnngghhg, mutta näin suurella kisaajajoukolla se ei olisi ollut toimiva ratkaisu. En muista milloin olisin ollut vain katsomassa cosplaykisaa, joten miulta on vähän hämärtynyt mikä katsomon puolelle on viihdyttävintä, katseletteko mieluummin ~40 kisaajaa pelkillä poseilla vai esim 25 kisaajaa, joille esitetään pari kysymystä? Nyt toki WCS-karsinta tarjosi sitä hiillostusosiotakin; harmillista, että me pukukisaajat emme nähneet mi-tään sinne bäkkärille, täytyy vain uskoa että eeppisiä esityksiä oli. Jos itse olisin kisajärjestystä ollut päättämässä, olisin laittanut pukukilpailijat ensin, ”lämmittelynä” WCS-kisaajille. Tällöin toki tuomaristo olisi taas tarvinnut tuomarointiajan, joka nyt tuli kivasti luonnostaan pukukilpailun aikana.

Sunnuntain esityskilpailu jäi omalta osaltani näkemättä, koska maha vaati syötävää. Kunhan youtube alkaa suoltamaan esityksiä pihalle, odotan kyllä innolla niiden näkemistä, kuulemma sen verran huippuja settejä oli. Muutamaa sunnuntain kisaajaa jututeltuani kuulosti siltä, että tiedotus sunnuntaina ei mennyt kisan osalta ihan nappiin, kun tiedot harjoitusajoista tai kuvauksista tai aikatauluista yleensä eivät ihan kaikille kisaajille asti päätyneet. Pukuhuoneita oli myös kivasti tuplabuukattu cosplaykisaajille ja (”itsekeskeisille epäsolidaarisille nirppanokille”) lolitoille, mikä ei varmaan ainakaan vähentänyt bäkkäristressiä. 

Itsehän tein taas kisassa Desut, eli menin suoraan lavalta bäkkärille itkemään, kun viitan solki tarttui peruukkiini ja omasta mielestäni varsin näpsäkkä miniesitys muuttui noloksi soljen irrotteluksi hiuksista. Se harmitti ihan kamalasti ja jännitys purkautui sitten taas vollotuksena. Ilmeisesti tästä nyt on tulossa miulle tosi huono tapa. Jännitin ennen esitystä, mutta se lavalle menemisestä tuleva fiilis oli jälleen pökerryttävä. Ja sen ”hyvä ope!” kannustuksen huutaja saa kyllä ilmiantaa itsensä!

Tällä kertaa sentään sain silmäni vähemmän punaisiksi ennen kisaajien yhteiskuvaa ja kun se toinen sija sitten tuli, onnenkyyneleet olivat taas lähellä. WCSn voittajien julkistus sitten saikin melkein kaikki ympärillä itkemään, tunnelataus tarttui kaikkiin. Onnea vielä kertaalleen Maijulle ja Elinalle < 3

Kilpailu oli todella kovatasoinen ja siksi toiselle sijalle sijoittuminen tuntuu aivan erityisen hyvältä. Kisatessa tahtoo pärjätä sen takia, että on itse hyvä, ei sen takia että muut olisivat huonoja. En yhtään kadehdi tuomaristoa parhaimmiston valkkaamisessa, olisin itse kyllä repinyt tukkaa jo päästäni. Sijoittuminen oli tavoitteenani, joten olen ihan supertyytyväinen tällä hetkellä. Palkintopokaalin koko on jo vähän herpderpluokkaa, vaikka tuo kakkospokaali on vielä ykköstä pienempi. Miusta pienempi olisi vähän tyylikkäämpi ja uusi cosplaylajimitalli kyllä kelpaisi tuonne vitriiniin. Paras palkintokombo on kyllä tyylikäs pokaali ja kylmää käteistä, nyt pokaalista löytynyt vaalean vihreä lanka aiheutti kylmiä väreitä kun juuri olin ommellut metrikaupalla sifonkia tismalleen samalla langalla :D Myös palkinnoista tarpeen mukaan nillittävä Ilona tässä moi!

Puvusta muutamia faktatietoja kuvien paljoutta ryhdittämässä:

Bodyn lehdet on leikattu ohuesta, pikkaisen kuviollisesta kankaasta, maalattu drybrushaamalla noin viidellä erilaisella vihreälla ja keltaisella maalilla, reunustettu mustalla maalilla, liimattu kiinni bodyyn ja glitteröity vielä päältä. Maalattuja lehtiä on koko asussa yhteensä 452 kpl (parinkymmenen lehden virhemahdollisuudella). 

Bodyssa on 12 metallista spiraaliluuta ja vetoketju takana. Se ei kiristä vaan ainoastaan tukee. Samalla kyllä estää mukavasti istumisen. 

Sukkahousut on ihan Seppälästä ostettu ja maalattu sitten autoille tarkoitetulla spraymaalla tuon häivytyksen aikaansaamiseksi.  Näytin parisuhdeväkivallan uhrilta puoli viikkoa, kun automaali tietysti meni sukan läpi myös jalkaan. Nämä conissa olleet housut olivat kolmannet mitä maalasin, edellisillä kerroilla muun muassa viritin limpparipulloja housujen sisään, niin ettei jalkoja olisi tarvinnu maalata, mutta jälki ei ollut tyydyttävää. Kuviot on maalattu kankaille tarkoitetulla kohovärillä, myöskin niin, että sukkahousut oli jalassa.

Viitta on suunnilleen puoliympyrän mallinen ja painaa suunnilleen tonnin. Lehtikuviot selkäpuolelle on erillisestä verhoilukankaasta, joka painoi tosi paljon. Kiinnitys viitassa on kyllä oikean näköinen, mutta kuristava, kun koko viitan paino osuu juuri kurkun kohdalle. Tästä johtuen pidin viittaa päällä vain lavalla ja kuvissa. Sain pikkaisen wonderflexia tähänkin pukuun, kun viitan soljet on tehty tuosta ihmeaineesta.

Peruukki on aivan mahtavan värinen, kävi todella hyvä tuuri että näytöllä hyvältä näyttänyt tukka näytti livenä vielä sopivammalta. Tukkaa on pikkaisen lyhennetty, mutta suurin haaste oli hiusten yläosan saaminen kuosiin. Peruukin reunat eivät koskaan voi näyttää yhtä sulavalta kuin oikeat hiukset, mutta hiustenkuivaajan ja lakan avulla sain tukan mielestäni varsin kivan näköiseksi. Koko tukan hiusraja on siis käyty läpi kasarikuumalla kuivaajallani niin, että kuitujen normaali ”kasvusuunta” kääntyy ja ne pysyi melkein ilman lakkaa kohti takaraivoa. Muovilehtiä ei tuettu puvussa ollenkaan, vaan maalattujen lehtien lisäksi tukkaa somistivat lähi-Prismasta ostetun murattivehkan Tampereelle asti kannetut oksistot.

Ivyn WIP –päivityksen yhteydessä esittelinkin jo noita kulmakoristeita, jotka liimasin conipäiväksi Grimasin tujummalla liimalla. Pysyi aivan loistavasti ja lähti varsin tuskaisesti, vaikka Rora (< 3) lainasinkin poistomyrkkyainetta. 

Hihat, huivi ja viitan sisäosa on sifonkia. Sen reunojen huolittelu polttamalla tarjosi puvun tekemisen tunnelmallisimmat osat, kun istuin elokuisessa illassa pimeällä parvekkeella ja sulatin reunoja sytkärillä. Käyttäkää muuten mieluummin kynttilää, tulee vähemmän palovammoja. Oikea hiha oli murheenkryynini, kun se otti ja hajosi conissa. Pullistelin liikaa hauiksiani. Nyt pitää tehdä se kokonaan uudestaan, maalatut lehdet sentään pystyn kierrättämään. 

Hajonnut hiha on hajonnut :<

Anteeksi, kiusaan teitä taas vaan lupaamalla pyllykuvia, mutta kun niitä löytyi omalta kameralta kovin vähän, niin tämäkin piti pölliä niidelin tötteröstä

Ja ihan totta, taidan korjata sen hihan tässä pian. Sillä Ivysta tuli kertaheitolla suosikkipukuni, joka aivan varmasti nähdään vielä jossain tulevassakin conissa. Muratin kuulumisia lisää kunhan nämä loputkin afterconfiilikset laantuu ja aivot palautuu normitilaan. Sitä ennen luvassa vielä kala- ja kurahousuja.

Ilona