Showing posts with label CosplayGaala 2011. Show all posts
Showing posts with label CosplayGaala 2011. Show all posts

27 October 2011

Puhetta ja pukuilua, narikkaa ja kamerointia, jatkoja ja sufferointia


Vuoden viimeinen iso ”coni”viikonloppu on takana ja paluu arkeen on tuntunut taas kovin ikävältä. Jos tahtoisin tiivistää, niin koko viikonlopusta voisi sanoa ”ihan jees, mutta viime kerralla oli kivempaa”. Mutta että minäkö tiivistäisin! NEVER! Kilometripäivitys, kyllä! 

Viikonlopusta tuli yllättäen työntäyteinen. Tai noh, Talksin työt eivät olleet yllätys, kun narikkaan nimenomaan halusin. Narikkahommia on kiva tehdä muuallakin kuin Sibeliustalolla ja tahdoin päästä osallistumaan DesuTalksin järjestelyihin jotenkin. Lopputulos olikin sitten se, että käväisin kuuntelemassa ohjelmia vartin ajan, kaikki muu aika kului narikan paremmissa bileissä. Sinällään harmi, rakastan Desutalksin konseptia lyhyistä, napakoista ja keskustelua herättävistä ohjelmista, ja aiheetkin oli mielenkiintoisia, mutta ne nyt jäi sitten katsomatta. Ei sillä, oltaisiin voitu hyvin vuorotella päivän mittaan työvoiman kesken, mutta kun siihen narikkamoodiin pääsi, ei osannut enää istua katsojana. Ja narikassa oli tosiaan mahtavat jutut ja hyvät Frosti-chanin meikkauspippalot. Eikä oikeastaan siis harmittanut, kun tiedän, että ohjelmat tulee löytymään netistä. Narikkaan kantautui lähinnä huhuja toimimattomasta tekniikasta, Madoka-spoilereista ja turhasta voimasanojen käytöstä.

Japsu kuvasi muutaman yhteiskuvan. Ja jopa muutamassa ei oltu silmät kiinni.

Ulilauta ei ole tainnut vielä ehtiä ulisemaan, kun Asialliseen ja Viralliseen Animetapahtumaan tullessa ensimmäisenä narikassa tulee vastaan kolme peruukkipäistä neitiä. Edellisellä kerralla uskalsin vain piilocosplayata, nyt mentiin pikkaisen näkyvämmin, kun Junko Kanamen aka Madokan Mutsin tukka ei ollut ihan niitä normaalimpia. Kirosin twitterissäni aasialaiset piilolinssifirmat alimpaan helvettiin ihan turhaan, syyllinen yhteen vahvuukselliseen violettiin piilariin ja toiseen vahvuuksettomaan löytyi ihan niiden piilareiden vierestä. Olin unohtanut tilanneeni joskus aikoinaan myös vahvuuksettomat violetit ja nyt Kuopiosta lähtiessä kauniista otin mukaan sitten yhden kumpaakin. Joten Madokan mutsi oli violettisilmäinen vain aamun ajan, sitten piti vaihtaa näkevämmät näköelimet päähän.



Junko on tosiaan ihan vaan koottu asu. Takkia on vain kavenneltu ja lyhennelty. Peruukki oli  alunperin pitkä ja vaaleanvioletti. Olisi saanut olla vielä pikkaisen tummempi, vaikka tuota jo kolmeen kertaan värjäsinkin, Madokassa tukat kun on semmoisia hassun hailakan tummia. Hoothoot oli ihanin Madoka < 3
Narikka < 3

No ehkä ei ollut Madoka syyllinen ihan tähän kaikkeen.
Jatkot siirrettiin Kampin Bruuveriin, joka oli paikkana varsin mainio. Tosin tykkäsin itse enemmän viime jatkoista (kyllä, kaikesta draamasta huolimatta), kun Gloria oli kuitenkin nimenomaan talksilaisille tarkoitettu paikka, nyt kun Bruuverissa ei edes ollut selkeästi omaa huonetta tms tilaa, porukka hajoili taas. Ei sillä, oli kyllä hauskaa, ruoka hyvää, juotavaa riitti ja ihania poikia sai melkein yliannostuksen. Jutut olivat varsin levottomia, kuten twitteriä seuranneet varmaan huomasivatkin. Olisin tahtonut jutella vielä paljon enemmän kaikkien kanssa, nyt montaa ihmistä kerkesi näkemään vain ihan vilahdukselta ja osa lähti tosi aikaisin pois, mutta niinhän se aina on isommissa porukoissa.


Talksin ja Gaalan sattumisessa samalle viikonlopulle on puolensa ja puolensa. Pitkän matkan takaa tulijoille ja ihmisille, joilla vapaa viikonloppuja on rajoitetusti, on kahden tapahtuman kombo parasta ikinä. Toisaalta taas jotkut valittelivat melkoista väsymystä Gaala-aamuna Talksin jatkojen jälkeen. HARJOITUKSEN PUUTETTA sanon minä, kyllähän sitä coneissakin toisena päivänä pyöritään ihan hyvällä hapella jatkoista huolimatta!

Valkoinen kauluspaita + värjätty peruukki = :/
Vaikka omat rillutteluni nyt ovatkin jääneet vähemmälle, ei jatkot tuntuneet seuraavana aamuna painolastina kuin korkeintaan silmäluomissa, koska aamukahdelta nukkumaan meneminen on vielä aika kilttiä jatkoilua. Siviilivaatteet niskaan, peruukki päähän, cossi kassiin ja sumuisen pääkaupunkiseudun läpi Glorialle.

Pestauduin Gaalaan valokuvaajaksi pikkaisen lennossa edellisenä päivänä, vaikka miun perusjärkkärillä ei Glorian valotuksessa paljon hyviä kuvia otettukaan. Oli kivaa, kun oli  koko ajan jotain puuhaa ja pääsi bäkkärin puolelle pyörimään. Toki olisin voinut sen asuni valita toisin, jos olisin arvannut kuvaavani näinkin paljon. Nyt niitä lavan edustassa kyykittyjä kuvia tuli aika vähän, sillä vaikka pantsut olikin värikoodattu mekon mukaan, en niitä ihan hirveästi tahtonut kuitenkaan esitellä. Kuvat löytyy täältä. Kyllä, ne on pimeitä ja uliuuu huonoja ja byhyy että oon surkee kuvaaja. Lauri kuvasi varmasti paremmin, oottakaa niitä sen kuvia. 

Random on kovin random. Ilse kuvasi.

Pukuna miulla oli alunperin DesuCruiselle aiottu Random Seed Vosu, jonka paidan muokkasin  menneellä viikolla. Mekko on ihan karmeasti toteutettu, mutta kyllä se nyt ihan kivalta kuvissa näyttää. Sain myös hämmentävästi kehuja ”Gaalaan sopivasta” pukeutumisesta, kun kuulemma näytin niin fiiniltä, vaikka omasta mielestäni punainen mekko turkiksilla ja korkeilla koroilla somistettuna tuo kyllä mieleen ensimmäisenä maksullisen naisen. Eihän sitä toki tiedä, jos joku nörtti Seed on joutunut ostamaan itselleen seuraa tanssiaisiin. Vosusta voipi käydä lueskelemassa täältä.


CosplayGaala markkinoi itseään THE Cosplay –tapahtumana, jossa kovimmat kisaajat ottaa mittaa toisistaan. No nythän tämä ei ihan toteutunut, kun kummassakin kategoriassa kisaajia oli todella vähän. Yleisesti ottaen Gaalan meinikiä voisi kuvailla vähän löysäilyksi. Edellisessä Gaalassa olin ihan nobody-kisaaja, joka uskalsi jutella ehkä kolmelle ihmiselle, nyt näki aivan eri tavalla järjestelypuolta ja se ”no kyllähän tämä hoituu” –mentaliteetti vähän yllätti. Hommat kyllä hoitui, mutta hyvin eri tavalla kuin mitä normaalisti conin takahuoneissa näkee.


Yleisesti ottaen koko tunnelma oli aivan toista maata kuin viime kerralla, jotenkin paljon vaisumpaa. Varsinkin kisojen aikana yleisön reaktiot ja se yleinen tunnelma olivat vähän plöh. En tiedä vaatisiko eeppisemmän tunnelman saaminen sitten oikeasti täpötäyttä salia, vai mikä siinä oli. Tai ehkä viime kerralla oli ihan yhtä vaisua, olin vaan ite niin hypehype siellä lavalla, etten asiaa tiedostanut. Itsehän en ollut ensimmäisessä Gaalassa, mutta kuulemma tämä kolmas Gaalailu oli vähän paluuta siihen ensimmäiseen. 


FF VIII ja Steins;Gate liittyy toisiinsa läheisesti. Ja osataan olla tosi vakavia. Miika Ojamo kuvasi.

Napakkuutta olisi ehkä kaivattu sekä järjestämiseen, aikatauluttamiseen kuin juontoihinkin. Hirmuisen monet asiat on mielipidejuttuja, että kuka tykkää äidistä ja kuka tyttä--- siis millaisista puheosuuksista itse kukin nyt sattuu tykkäämään. Mie en nauttinut tämän kerran Gaalan juonnoista yhtään, vaikka Ansku ja Okku ovatkin ihania. Juonnot venyivät ja vanuivat ja samojen kysymysten toistaminen kävi puuduttavaksi. Tykkään itse napakammista, selkeämmin ajoitetuista ja myös selkeämmin suunnitelluista juonnoista. Nyt tuli aikakin selväksi, että esitykset oli hienoja ja puvut oli hienoja, sen verran monesti niistä mainittiin. Jokaisen kisaajan kohdalla. Ehkä pariinkin kertaan. 

Tweet tweet! Kuva jälleen Miika Ojamo
Miulle CosplayGaalassa kisat on Se Juttu, kaikki muu ohjelma on vaan sivutuotetta. Harmi vaan, että nyt kisojen katsominen oli sufferointia koska yhyhyyy, tahdon vain lavalle. Eikä kisoissakaan ollut kauhesta jännitettävää, sen verran selvät ainakin voittajat olivat. Yksilökisan top kolmosen olisin ehkä rankannut vähän eri tavalla, jos olisin joutunut tuomaroimaan, mutta enpä toisaalta pukuja läheltä tarkastellut. Kun ryhmäkisassa tapahtui Bakaconit ja ryhmiä oli melkein yhtä paljon kuin palkintoja, olisin itse palkinnut vain yhden parhaan, mutta enpä ollut nyt palkitsemassa, joten hyvä täältä blogista vaan huudella. Niin.

Toisaalta cosplaykisojen katsominen on myös aika tylsää. Siis oikeesti, jos ei ole kunnon esityksiä, niin tylsäksihän se käy, joten lisäohjelmaa oli hyvä olla olemassa. Nyt molemmat ohjelmat olivat enemmän viihteellisiä kuin asiapitoisia. Väittäisin asiapitoisellekin ohjelmalle olevan kysyntää (no siis itse katsoisin, en mie muista tiedä), mutta Gloria ei välttämättä tarjoa sellaisella parasta mahdollista ympäristöä. Myyntipöytien sijoittaminen pääsaliin ja parvi jo pelkällä olemassaolollaan nostaa yleistä meteliä normaalia conisalia enemmän.

Kuva > tuhat sanaa, tiedätte kyllä.
Miwo piti standup-showta otsakkeella ”Miksi kannattaa cosplayata”, jonka oletin olevan ikäänkuin vastaisku omaan kesäiseen Cosplay pilaa elämäsi –esitykseen. Olin väärässä. Olematta nyt mitenkään uliuuu, mun aihe kun pidin siitä ekana luentoa –tyylillä liikenteessä, huomasin pian, etten voinut oikein kuunnella esitystä, kun asiat olivat niin samoja, kuin mitä oli itse Nekossa pyöritellyt. Ei kyllä mikään ylläri, kun molemmat ruoti niitä cosplayn huonoja puolia, niin kyllähän ne samat jutut siellä pyörii. En tiedä pitäisikö sitä itse pitää se positiivisuutta ylistävä ohjelma siitä, kuinka cosplay pelastaa elämän ja takaa onnea ja autuutta.

Minulle iskee standupista varsin herkästi myötähäpeä tai ahdistus, enkä nytkään mitenkään erityisemmin esityksestä nauttinut. Kavereiden roudaaminen lavalle, oman seksuaalisen suuntautumisen tekeminen selväksi noin miljoona kertaa yhdistettynä turhankin tuttuun aiheeseen oli vähän turn off. Mutta varmasti osa yleisestä tykkäsi, mikäs siinä.

Cosplayesitykset 101 jäi minulle myös vähän pettymykseksi. Jotenkin se Hetalia on kakkaa ja pussaavat pojat –tai siis tytöt lavalla ei toimi – oli niin perussettiä ja wanha juttu, että oma mielenkiintoni ei pysynyt yllä. Joten hipsin kuvailemaan muualle siinä vaiheessa kun kehotettiin aloittamaan esitysten miettiminen ajoissa. Tunsin piston sydämessäni, kyllä.

Tunnista hahmot kenkien perusteella!

Itselleni päivä oli sufferointia, koska ULIUUU oisin vaan tahtonut olla siellä kisalavalla. Piiskasin itseäni henkisesti omasta idioottimaisuudestani ja vannotin parvella ahdistuksen kyyneleen tirauttaessani, että nyt oli muuten viimeinen kerta, kun puku jää tällä tavalla kesken. Fiilistä eivät helpottaneet lukuisat ”Ai mä luulin että sä kisaat” kommentit, mutta ne vahvistivat kyllä päätöstä, että nyt loppuu tämä vätystely.

Edellisen illan ihanin poika laski pisteitään kysymällä suoraan, olisinko voittanut jos en olisi luovuttanut puvun kanssa. Vain cosplayta harrastamaton voi tuota noin suoraan kysyä, kanssacossarit on paljon huomioon ottavaisempia miun egon ja tunteiden kannalta. Ei mutta oikeastihan tuota tietysti miettii. Aina ja joka kerta, kun puku ei valmistu kisaan, miettii sitä omaa pärjäämistään. Nyt sitä vaan ei voinut miettiä kunnolla, koska jälkikäteen ajateltuna en usko, että puku olisi valmistunut vaikka olisinkin tehnyt sitä viime hetkeen saakka. Olisin jäänyt itkemään sunnuntaiaamuna keskeneräisen puvun kanssa. Voitanko tällä puvulla seuraavan Gaalan? No totta helvetissä, koska pakotan itseni tekemään sen Oikeasti ja Kunnolla tällä kertaa.

Tosiaan, seuraavaa Gaalaahan jo lupailtiin. Ja vaikka tämän kertainen olikin minulle pettymys, ensi kerralla eeppisyysmittarit sitten kaakkoon. Pelkästään cosplayhin suuntautuneelle tapahtumalle on miun mielestä edelleen kysyntää ja sen sijoittuminen pääkaupunkiseudulle on ihan nappivalinta. 


Gaalalla on ehkä vielä vähän profiloitumista suhteessa conikenttään. Nyt oli tarjolla kovin tuomaristo koskaan, mutta kisaajien määrä ja osittain myös laatu jäi aika perinteiselle coni –tasolle. Osittain ajankohta varmasti vaikutti, conikauden jälkeinen apatia iski osaan potentiaalisista kisaajista. Vielä suuremmaksi syyksi epäilen kuitenkin markkinointia. Iso osa vakavasti kisaavista pukuilijoista suunnittelee pukuvuotensa reippaasti etukäteen. Muutoksia toki tulee, mutta siellä aivojen perukoilla kuitenkin on se suunnitelma. Nyt CosplayGaalan päivämäärä ja se, että Gaala ylipäätänsä oli tänä vuonna oikeasti tulossa, tiedotettiin suhteellisen myöhään.

Joten Jaksu ja Niksu, päättäkääs nyt se kevät-Gaala ja sitovaa lupausta someen niin kuin olisi jo.
Gaalan ehdottomina valtteina ovat toivottavasti jatkossakin taitavat tuomarit, varteenotettavat palkinnot ja libeeraali hahmopolitiikka. Itehän kannatan henkeen ja vereen seuraavan Gaalan pitämistä puhtaan itsekkäistä syistä, kun noita länsimaisia hahmoja saa niin kovin harvalla kisalavalla ulkoiluttaa. Toki jokainen arvottaa cosplaykisojen statuksen vähän eri tavalla, mutta Gaala on miun mielestä tällä hetkellä Suomen kolmanneksi tärkein kisa heti WCS:n ja Eurocosplaykarsintojen jälkeen. Harmi, että tänä vuonna osallistujamäärä floppasi, mutta sepä ei vielä ennusta ensi kisasta mitään. WCSn ja Eurocosplayhin verrattuna Gaalan valttikorttina on vielä ikärajattomuus. Että jos itse olisin alaikäinen kisaaja, tai jos Eurocosplayhin osallistuminen tuntuisi liian tiukalta paikalta tai WCS:ää varten ei olisi paria, olisi CosplayGaala se vuoden ykköskisa. Että ruetkaapa jo miettimään niitä pukuja!

Siis kivaa oli, ois voinu olla paljon kivempaakin, ja ensi kerralla varmasti onkin.

Nyt pidän pienen paussin kaikesta pukuilusta. Korkeintaan kerään uusia unelmapukuja katsomalla taas pitkästä aikaa animua. Ja kirjoitan niitä rästissä olevia päivityksiä.

Ilona


18 October 2011

Ilona ja sufferoinnin, epäonnistumisen ja luovuttamisen jalo taito


You all see where I’m going with this?

Meinasin ihmetellä, että mikä kumma tätä cosplayvuotta on vaivannut, kun tuntuu olleen enemmän sufferointia ja vähemmän onnistumisia. Sitten tietysti muistin heti sen syynkin, allekirjoittaneen loputtoman itsepetoksen ajankäytössä, turhan suuret luulot omista kyvyistään, jaksamisestaan, osaamisestaan, innostuksestaan, pukujen vaikeuden aliarvioiminen, kaiken mahdollisen ja mahdottoman haaliminen ja sitten se viime hetkellä iskevä perfektionismi.

Tänä vuonna olen jo kahdesti kirjoittanut ”No perhana, en sitten teekään tuota pukua tuohon coniin” –päivityksen. Ensin Beatrix koki mattoveitsiepisodin ja sitten Fran vaan osui huonoon paikkaan kesän kiireisimpiin viikkoihin. Beatrix oli luovuttamisen hetkellä aika lähellä valmista ja valmistui pari kuukautta myöhemmin ja olin siihen oikein tyytyväinen. Fran oli alkutekijöissään, enkä ole voinut siihen vilkaistakaan kesän jälkeen. Toki näiden lisäksi on karsiutunut vähintään kymmenen alkuvuodesta suunnittelemaani pukua muutenkin pois.

Ja nyt tulee sitten se kolmas kerta. Rouva Lovettia vaivaa nyt sekä aika että perfektionismi. Kahdessa jäljellä olevassa aktiivisessa tekopäivässä saisin aikaan jotain. Jonkinlaisen rytöläjän, johon en itse voisi millään olla tyytyväinen, sillä tuo kankaan maalaaminen ei vaan nyt ollut se toimiva ratkaisu. Pitkät itkut tuli vollotettua, kun yli vuoden verran suunnitteilla ollut puku, jonka tekeminen tähän asti oli ollut niin mukavaa ja jonka osiin oli jo tosi tyytyväinen, kaatuu nyt siihen, etten ollut testannut tekniikoita riittävän ajoissa. Siis ihan omaan tyhmyyteen. Jos saisin sulkeutua yksikseni johonkin kammioon sunnuntaiaamuun asti, pelkästään elää ja hengittää pukua, juoda punaviiniä ja kahvia, kiroilla ja olla juuri niin sufferoiva kun tarpeelliseksi kokisin, voisi Lovettista tulla vielä ihan kelvollinen puku Gaalaan mennessä. Mutta kun en voi. 

Ilona, I'm very disappointed.

Harmittelin ensin, että en luovuttanut jo aikaisemmin. Esimerkiksi kahdessa viikossa olisin pystynyt ottamaan vielä käyttöön Suunnitelma B:n ja kisannut aivan eri puvulla. Mutta kun vuoden ajan on suunnitellut nimenomaan tätä pukua ja nimenomaan tätä esitystä juuri tähän kisaan, ei se olisi kuitenkaan ollut sama asia. Mieluummin luovutan sitten kunnolla ja kokonaan, istun katsomossa kuin teen jotain vähän sinne päin. En tahdo kokea uudestaan sitä, että kisaan omasta mielestäni surkealla puvulla, vaikka sitten kävisikin Desut ja sijoittuisin.

Ja viime päiviin asti puvun tekeminen on ollut ihanaa. Ompeluhommatkin ovat olleet yllättävän kivoja, proppien ja esityksen tekeminen on ollut aivan ihanaa ja se yleinen tekemisen fiilis mitä mukavinta. En sitten tiedä, vieläkö nuo valmistuneet asiat näyttävät ihanilta viikon tai kahden päästä, vai meneekö koko puku roskiin ja takaisin suunnittelupöydän ääreen. Tahtoisin niin esitellä noita proppeja jo täällä, mutta päivänvarjoa lukuun ottamatta taidan pitää ne vielä piilossa. Muistinpahan taas, että askartelu ja näpertäminen on niitä miun lempparipuuhia, ei se ompelu ole niin mukavaa, vaan pitää saada heilua kädet kyynerpäitä myöten paperimassassa, liisterissä ja gessossa. Pitäisi jatkossakin muistaa tämä pukuja valitessa, lisää hulluja lehtikorsetteja ja askartelua, vähemmän oikeasti ompelua.

Jotain valmista ja esiteltävää. Tulisi edes kesä, niin tätä voisi käyttää muuten vain.
Tai sitten voisi vaan opetella ompelemaan oikeasti.

Oikeastaan tuskaisia ovat olleet vaan viimeiset pari päivää, kun tuo maalaushomma kusi käsille ihan kympillä. Levitin sufferointia niin irkin kuin twitterinkin puolella melko tehokkaasti ja vollotan edelleen sille, miten ihanasti ihmiset miuta tsemppasivat. Sanoinkin jo eilen, että nolottaa kamalasti jos joutuu luovuttamaan ja hävettää hirveästi jos menee kisaamaan ihan surkealla puvulla.  Huonoista vaihtoehdoista tämä tuntui kuitenkin vähemmän huonolta. Nyt jos jaksaisin muistaa nämä tekemisen mukavat hetket sufferoinnin sijasta, niin Lovett ei kokisi ehkä Ashen kohtaloa, Ashelia kun ei ole vieläkään kurkistanut kaapista Desun jälkeen.

Mitä Lovettille sitten tästä eteenpäin? Tahtoisin sanoa, että jatkan sen työstämistä ja teen sen valmiiksi seuraavaan kisaan. Mutta en sano, koska näköpiirissä ei ole kisaa, johon tämmöinen kauhistus kuin länsimainen hahmo pääsisi osallistumaan. Lovett on Kisapuku ja sen esitys on valmiina, pelkäksi conipuvuksi rouva Jättihelma ei oikein ole mieluinen. (Tähän mennessä tiedossa olevista) Ensi vuoden tapahtumista ainoastaan Tracon antaisi toivoa siitä, että länsimaisia hahmoja kisalavoilla nähtäisiin, enkä osaa yhtään sanoa, mitkä fiilikset sitten joskus vuoden päästä ovat kisaamisen tai Lovettin suhteen. Tai olenko Traconissa kisaamassa jossain ihan muussa sarjassa...

Olin jo saavuttanut stooalaisen tyyneydentilan äsken, mutta näköjään tämän kirjoittaminen taas heitti v-käyrän äkkijyrkkään nousuun. Onneksi DesuTalks on lauantaina ja olen lupautunut sinne töihin ja Helsingin reissu muutenkin on suunniteltu, muuten oma sänky, peitto ja henkinen sufferointi voisivat olla viikonlopun ohjelmistossa. Näkyykö Gaalassa harvinainen kummajainen Siviili!Ilona, jää vielä nähtäväksi. Junko saattaa toki tulla Gaalaakin ihmettelemään, jos edellisen illan jatkoilta sinne selviää, tai sitten kehitän _jotain_ tässä kahdessa päivässä kotikomerosta. Koetan siivota Lontoon pahimmat piirakat pois näkyvistä mahdollisimman nopeasti, niin ehkä mieli tästä paranee, enkä näytä sitruunan syöneeltä ihan koko viikonloppua.  :3

Ilona

ps. Olipa muuten tosi kiva aloittaa seuraavia sataa päivitystä näin kettumaisella aiheella. Talks- ja Gaala-raporteista koitan saada sitten edes vähän positiivisempia!

14 September 2011

Ai mikä tauko? Uutta projektia putkeen vaan!


Ei enää Traconin nimellä ratsastamista otsikoissa! Seuraavan kuukauden tahkoan vaan Gaalan siivellä!

Miullahan katse on jo suunnattu tietysti tuleviin projekteihin. Tarkoituksena oli kyllä pitää taukoa. Ainakin olla ottamatta mitään isompia juttuja tekeille. Ainakaan ei ollut tarkoitus tehdä mitään vaikeaa, isoa ja kamalaa.

Hah. Ilmoittautuminen CosplayGaalan yksilökisaan lähti samalla hetkellä kun ilmoittautuminen mahdollistui, eli jo ennen Traconia. Hups.

Miulta jo muutama kysyikin, että onko Gaalapukuni jokin Suuri Salaisuus. No ei ole, kun olen toitottanut sen täällä blogissakin jo pariinkin kertaan. Suunnitelmat siis pitävät edelleen paikkaansa ja ihanaakin ihanampi Mrs. Lovett upeaakin upeammasta Sweeney Todd –elokuvasta saapuu tukkimaan kaikki käytävät Glorialla ja kisaamaan CosplayGaalassa. Hildan kanssa oli viimeksi vähän tuskaista, tällä kertaa leveyttä taitaa olla jopa pikkaisen enemmän ja helman pituutta myös.

Trililii, kivasti päivänvarjoilen lokakuussa!


Katsotaan nyt vielä mitä tästä tulee. Kakkossuunnitelma on kyllä olemassa, jos jostain syystä tämä feilaakin, mutta aika luottavaisin mielin vielä olen. Ompelukamppeeni saattavat kyllä parin viikon päästä muuttaa äitini nurkkiin, mutta oman ompelutyöhuoneen pitäminen, vaikka se olisikin toisella puolella kaupunkia, voi olla ihan toimivakin ratkaisu. Toisaalta parhaan ideat syntyy yön  pimeinä tunteina ja jos ompelukone ei silloin olekaan ihan sängyn vieressä...

On oikeastaan aivan turha avautua näistä miun hahmovalinnoista, kun joka kerta teksti on vain ”ihana sarja/leffa ja aivan ihana hahmo” –sanojen muunnelmaa. Rakastuin By the Sea –laulun mekkoon ensinäkemältä. Mekko on tietysti leffan kokonaisuutta ajatellen epäsopivin asu, se hetken aurinkoinen unelma kaiken kurjuuden ja tummuuden keskellä, mutta ehkä se juuri siksi viehättää. Mrs Lovettin pukuilu tuskin jää vaan tähän pukuun, nyt leffan n:llä uusintakatselulla himottaisi taas ihan jokainen puku. Burton on ohjaajana aivan jumala ja Depp ja Bonham Carter -yhdistelmä saa aina selkärankani mutkalle kylmistä väreistä jo pelkästä ajatuksesta. Sweeney Todd toimii elokuvana minulle vaan niin monella tasolla, kun visuaalinen ilme, musikki, tarina, näyttelijät ja henkilöhahmot sulautuu täydelliseksi tajunnan räjäyttäväksi harmoniaksi. Ai leffa vielä katsomatta? Mitä oikein odotat?

Jos vielä harrastaisi älyttömiä puvunvaihtoja, mekon alta löytyisi tietysti uikkarit. Mutta en harrasta, no worries.

Ainoa muka-valmis-asia asusta oli peruukki. Peruukki oli ostettuna jo vuosi sitten. Kun sitten päivänä muutamana istahdin coslayinnostuksen vallassa Oikeasti Suunnittelemaan pukua, iski karmaiseva epäilys, että tukka onkin liian tumma. Lovettin tukka on kaikissa muissa kohtauksissa aika tumman ruskea, pikkaisen punertava, mutta By the Sea –mekon kanssa  se on enemmänkin haalistuneen punaruskea. Tai siis kerrankin valoisa ulkoilma saa sen näyttämään vaaleammalta. Yngh, voi ei, jouduin tilaamaan uuden peruukin! Kuinkahan minä tämän oikein kestän! (Peruukkilakkoni muuten piti aivan loistavasti ennen Traconia. Sen jälkeen olenkin jo laittanut neljä (4) tekotukkaa lentämään kohti Suomea. Mutta kaikki tarpeellisia!)

Ooooooooh miksi niin ihania!?!
Juuri nyt miulla on menossa ihan hurja innostus. Koetan kanavoida tätä intoa mahdollisimman paljon paperille, piirrän, kirjoitan ja suunnittelen. Kirjoitan ylös jokaisen älyttömimmänkin idean. Tämän puvun kanssa sitä tylsää puurtamista on luvassa ihan tolkuttomasti, tuo mekko kankaineen tulee vaatimaan pitkäpinnaisuutta taas ihan riittävästi. Maalaushommia on nimittäin luvassa, punavalkoraidallisen kankaan löytäminen Suomesta, varsinkin kun sitä raitaa vielä on useamman sorttista, olisi mahdoton tehtävä.

Om nom nom tämän elokuvan ihanuutta!


Mutta voi että! Olen jo monta iltaa irkissäkin ollut ihan täpinöissäni! Ilmeisesti se puvun hauduttelu takaraivossa yli vuoden ajan ei ainakaan vähennä tätä alkuinnostusta. Toisaalta into kohdistuu tällä hetkellä esitykseen ja tyhmiin pikkuproppeihin oleellisten asioiden sijaan. Mutta menköön, fiilispohjaltahan mie tätä harrastusta teen, ja nyt on epäoleellinen fiilis.

Jatkan toki perinnelinjaa myös DesuTalksin suhteen. Ainakin yksi cosplay sielläkin siis nähdään, tosin tämän puvun tekeminen on peruukin sävytys ja valmiiden vaatteiden kerääminen mukaan. Bongatkaapa erään taikatytön mutsi DesuTalksin narikan suunnalta.

Ilona