Frostin puvut eli karmeat kengät, jalokiviä, managerointia ja tekstiviestiguru

Vastatkaahan pikaisesti ensin tuohon oikealla puolella olevaan kyselyyn!

Ja sitten se pakollinen pukupäivitys. Itse suosin nykyään mieluummin tahtia puku/päivitys conin jälkeen, mutta nyt on Irista ja Moekasta niin kovin vähän kuvia ja muutkin puvut vähän herp ja derp niin menköön kaikki neljä kerralla!

Ja kronologisessa järjestyksessä.

Narikka narikoi ja kaulakoru vähän vinossa. Mutta kengät ylhäällä!

Lauantain pääpukuna oli ihastuttava Fate/Zeron Irisviel. Irin viehätyksestä kertoi jo päivän toinen Iri eli Lily, allekirjoitan tuosta kaiken. Alunperin tuumailin talvitakin ja hatun tekemistä tämän lisäksi, mutta ne nyt jäi vain kankaiksi.

Olen oikeastaan hämmentävän vähän tyytymätön (:D) kaikkiin muihin puvun osiin, paitsi kenkiin. Niiden ylhäällä pysyminen oli huolena jo ennen conia, eikä tarranauhaa sukkahousuissa –temppunikaan ihan tepsinyt. En tiedä mikä aivopieru minua myös vaivasi kenkiä tehdessä, että käytin liimana Erikeepperiä. Varmaan mietin, että joo, Erikeepperi on parasta keinonahan liimaamiseen . Kyllä, PROPEISSA. Ei kengissä, joilla kävellään lumassa. Koska se on vesiliukoista. Älkää tehkö samaa virhettä. Noh, onneksi pukkareissa oli kontaktiliimaa ja sain kengät korjattua.

Ei taida olla pitkä aika siitä, kun kirjoittelin pitkistä peruukeista coneissa. Ja aina mukana pidettävästä harjasta, jota minulla ei tietenkään ollut. Darkki kivasti takkutukan ikuisti.

Ylhäällä pysyminen sen sijaan ei korjaantunut ja kaatajaisissa viimeistään opin vihaamaan kenkiäni. Okei, myönnän, oli todella huono veto laittaa luennollani slaidiksi kuva Fate/Zeron hahmoista niin, että Irisvielin kuva oli aivan itseni vieressä. Mutta, että  joku ihana poika vielä sitten sanoo siitä, että kengät olivat liian lyhyet, mursi miun sydämen. ;__;

No ei ihan oikeasti, vaikka Valtteria kovasti asiasta kyllä kiusasin ja kiusaan edelleen. Mutta yhtään kuvaa näiden coniräpsyjen lisäksi en kyllä ota tästä puvusta ennen kuin teen uudet kengät! Olen ehkä muutamaan kertaan maininnut, miten huono olen korjaamaan pukujen virheitä conien jälkeen, mutta tämän aion kyllä oikeasti tehdä. Valkoista keinonahkaa heti kun pääsen kangaskauppaan!

Kolme ihmistä kysyi, oliko hameen alahelmassa jotain rautalankaviritystä, kun se pysyi niin ”animesti”. Ei, tuo tuli tuon näköiseksi ihan puhtaasti vahingossa. Mikä jalkojani sen sijaan vaivaa, siitä en ole ihan varma.  Darkki kuvasi.

Pam, True Blood. Likaista länkkäriviihdettä desuconissa, hyi minua!

Alunperin suunnittelin lauantain toisen asun vaihtamista jo alkuillalle, mutta kun oma ohjelma kesti sinne ysiin asti, riensin puvun vaihtoon vasta sen jälkeen. Ei olisi riittänyt pokkaa pitää luentoa tuossa mekossa. Ane-uen ja Kimmyn kanssa pidettiin lyhyet kuvailut Metsähallissa, kuvissa kyllä näkee että väsymys jo painaa kun ilmeitä on ehkä kaksi. Tosin Pamin välinpitämätön katse antaa vähän anteeksi.  Kuvat by Kimmy.

No vähän näytin ehkä maksulliselta naiselta. Ja Lady Gagalta.

Oikeesti Pam tykkää Sookiesta, juu juu.

Rannekorun ja kaulakorun timangeista muutama kyselikin. Ihan on ebaysta tilattu, taikasanat näiden löytämiseen ovat round faced sew-on flatback resin beads 12mm. Vastaavia sitten löytyy ties kuinka monessa värissä, koossa, muodossa. Rhinestone –sanalla kannattaa myös testailla.

Minä söin vahingossa Sookien, tämä paha? (kyllä, minulla on alushousut ja sukkahousut. Ja toiset alushuosut.)

Jessica, Sookie ja Pam

Sunnuntaina oli vuorossa Macross Frontierista Grace O’Connor, tuo varsin asiallinen manageritäti. Tai jotain ihan muuta, jos sarjan katsoo kokonaan. Meidän ryhmis vähän supistui alkuperäisistä suunnitelmista, mutta ihan nättejä kuvia tuli kahdenkin eri Sheryllin kanssa. Kiitos Darkki ja Jiri.

Posettamassa päälavalla kuin esimiehet

Gracella ainoa hermoja raastanut asia juuri ja juuri riittäneiden kankaiden lisäksi oli paidan kaulus, jota en vaan osaa tehdä siististi. Eli jos into korjailuun vielä joskus iskee, niin kaulus on ensimmäisenä tulilinjalla. 

Luentooni liittyen, tässä esimerkki pituushuijauksesta.

Peruukkia olisi saanut kyllä stailata vielä lisää, varsinkin kuvia varten, mutta nyt meni näin, ensi kerralla paremmin. 

Ihania idoleita mistä valita.

Sivuosahahmon pukuilu oli antoisaa senkin puolesta, että animaattorit eivät ihan tolkuttomasti jaksaneet nähdä vaivaa pitääkseen Gracen puvun yhtenäisenä kaikissa kuvissa. Kuten voitte näistä nähdä.  

Taustalla lurkkailu on parasta!

Ja koska yksi puku päivässä olisi liian tylsää, heitin vielä viimeisiksi tunneiksi ja narikan pahimpaan ryysikseen Steins;Gaten Moekan. Okei, jopa minä myönnän, että tuo hame oli oikeasti LYHYT. Tai lähinnä sillä oli tapana nousta ylemmäs ja ylemmäs ja halkio seikkaili välillä missä sattui. Mutta eipä se kovin säädyllinen oli sarjassakaan! Tästä kokonaista kaksi ihmistä otti kuvan, ainoa minulle asti päätynyt todistusaineisto on Tsubasalta:

Narikan loppuryysis on serious business!

On oikeastikin lyhyt!

Kaikki puvut olivat yllättävän mukavia ja käytännöllisiä. Kenkiä lukuun ottamatta. Irin kenkien piti olla mukavat, mutta kyllä ne koko päivän juoksemisen ja seisomisen jälkeen pistivät jalat niin koville, että lauantai-illasta eteenpäin hipsuttelin suuren osan conia ihan paljain jaloin. Vielä joskus oikeasti mukavat kengät conissa! Vielä joskus!

"Voitais vaikka olla tosi söpöjä" -ilmeet by Irtsa ja Iltsi.

Hämmentävintä on, että Irin kengät poislukien voisin kuvitella pitäväni jokaista viikonlopun pukua uudestaankin ilman juuri mitään korjailuja. Minä yhtäkkiä melko tyytyväinen pukuihini, mitä ihmettä tämä on?

"Sheryll, sä et vaan voi saada hattarakonetta bäkkärille, yritä nyt ymmärtää!"

Uudet projektit odottavat jo kulman takana, kenkäkorjailujen lisäksi olisi aika monta asua, jotka kutkuttavat IHAN JUST NYT. Harmi vaan, että seuraava tapahtuma on vasta Cruise, jossa cossaminen on vielä kysymysmerkki, ja siitä onkin sitten pitkän pitkä matka kesädesuun. Mutta aina ei voi osua innostus ja conit sopivaan saumaan, jospa lopultakin se hiljakseen tekeminen ja ilman deadlineja työskentely alkaisi onnistua. Hetken aikaa annan itselleni aikaa tehdä muita projekteja, sitten alkaakin armoton Eurocosplay-tsemppaus. Mitä on tänä vuonna luvassa, siitä kuulette lähikuukausina.

Ilona

Kerrankin ajoissa! Ainakin melkein!

Vai niin, luulette blogihiljaisuuden johtuneen siitä, että olen ihan stressipallona keskeneräisten pukujen kanssa kiroamassa syntymääni ja uhkaamassa taas harrastuksen lopettamisella?

Olette väärässä!

Olen ihan hämmentynyt, miten hyvin tämä miun uusi pukusuunnitelmamalli toimi. Tein kaikkia pukuja innostuksen mukaan, kunnes pari viikkoa ennen conia päätin, mikä puku on se tärkein. Sitten tein sen kokonaan valmiiksi ja sitten innostuksen ja jaksamisen mukaan tein loppuja.

Lopputulos:

Minulla on neljä (4) asua 98% valmiina Frostibiteen. Ja coniin on vielä monta päivää aikaa! MITÄ TÄMÄ ON?! (Tekemättä on tiivistetysti sanottuna pientä maalailua, peruukkien stailausta ja langanpätkien leikkaamista.)

Desucon Frostbite lauantai (1): 

Irisviel von Einzbern (Fate/Zero) 

(Saatte nyt likaista keittiön lattiaa vasten kuvattuja pukuja, oma naamani alkoi tympimään joulukalenterin aikaan.)

Kivasti on langanpätkiä ja rypyssä.

Lauantaipäivä kuluu Irisvielinä. Nuo kengät kyllä ketuttaa minua jo valmiiksi ihan kamalasti, koska noiden ylhäällä pysyminen vaatisi jotain servanttia jatkuvasti nostelemaan. Ja joku saattoi kaventaa niitä kivasti  liikaa, joten pikkaisen vaativat vielä fiksaamista. Paidan kanssa meinasi kangas loppua kauniisti kesken, mutta onneksi osasin kerrankin miettiä ennen leikkaamista. (Olen myös kuullut, että kaavojen käyttäminen auttaa tässä. Ehkä ensi kerralla testaan niitä)

Pientä lisämaalausta, nauhoja ja kiinnitystä vaille valmiina!

Lauantai (2) 

Pam (True Blood)

Jo kertaalleen esitelty makkarankuori olkatoppauksella varustettuna. Jos minua ei luulla Lady Gagaksi tässä, niin...

Lauantain bonuspukuna on True Bloodin Pam karmeassa makkarankuoressaan. Tämä asu jää muutaman tunnin pidolle, koska en tod. kehtaa pitää omaa puheohjelmaani tässä, ja lopetan höpöttelyn vasta vaille yhdeksältä. Mutta koska paikalla tulee olemaan pari muutakin tosiveristä, enköhän pyörähdä tässä muutaman tunnin ajan ennen yöcosplaypajan starttaamista ja nukkumista.

Pamin koruarsenaali.

Mustat kirpparikorkkarit muuttui glitterpesäkkeiksi Tiimarin glitterliiman kanssa. Jos Sibbellä näette punaista hilettä lattialla, en myönnä mitään.

 Sunnuntai (1)  

Grace O´Connor (Macross Frontier)

Vähän on tummaa, mutta kyllä sitä vihreäksi voipi sanoa!

Sunnuntain on Macross Frontier –hommia, eli ihq Grace valmistui puvuista ekana. Teoriassa ainakin oikein mukava ja kiva asu, kengätkään ei tapa jalkoja. Pikkuhommina on vielä omien silmälasien tuhoaminen muokkaaminen kun riittävän mieluisia ei ole kirppareilla tullut vastaan (eikä kyllä lukulasiosastolla missään kaupassakaan. Mutta mistä lähtien Tiimari-tasoiset lukulasit on makseneet yli kymppiä, kysyn vaan?)

Pääsinpäs käyttämään Wonderflexia tässäkin puvussa, hajonnut muovihengari toimi hiustikun pohjana.

Gracen koruista puuttuu vielä kultaiset korvikset. (Kuvassa vanhoja koruja ja kynsilakalla lakattuja helmiä)

Sunnuntai (2):  

Moeka Kiryuu (Steins;Gate)

Ihan vahingossa Moeka! Valmiin paidan ja hameen muokkaaminen oli liian houkuttelevaa.

Ja sitten oikeasti ihan vahingossa valmistui myös Steins;Gaten tekstiviestiguru Moeka. Katsotaan nyt, vaihdanko tämän päälle vasta kaatajaisiin vai kesken päivää ennen päättäjäisiä ja pahinta narikkaryysistä. Mikurun tukka on aavistuksen turhan punertava, mutta menköön kun on muuten täydellinen kuitupesäke. Refekuvien mukainen kännykkä puuttuu, mutta ehkä koetan pärjätä omallani. 

Vertailun vuoksi kuvassa vasemmalla Moekalle muokattu (=lyhennetty kirppari)hame ja oikealla Mikurun kesäinen hame. Minä vahingossa taas lyhyessä hameessa, tämä paha?

Shakkiruutuvyönsolki ja linssittömät näköelimet

Nyt kun puvut on 98% valmiina, höpöttelenkin lauantaihin asti omaa puheohjelmaani läpi. Tulkaa siis Puusepän saliin 19.30 lauantaina, lupaan 75 minuutin verran lukuisia aiheesta eksymisiä, Taatusti Oikeita Mielipiteitä ja tosi diippiä pohdintaa cosplayn ja animen suhteesta sekä viime vuoden animusarjoista.

Ja yövirkut tulkaas yöcosplaypajaan tekemään pukuja. Ja vähemmän yövirkut ainakin katsomaan yöcosplaypajan tuotoksia kello 11 sunnuntaina Susilavalle!

Iiiih, tässähän iskee ihan conifiilikset päälle kun kirjoittelee! Vaikka hetkittäisten narikkastressien takia saatankin ajoittain näyttää myrskynmerkiltä, tulkaa rohkeasti moikkaamaan! Ja jättäkää takkinne kaverin kanssa samaan naulaa. JA pakatkaa vähän ja järkevästi, ainakin jos aiotte narikkaa käyttää. Kiitos :3

Nar-nar-narikka

Ilona

ps.

Omien pukujeni lisäksi olen saanut tehtyä ensimmäisen peruukkeihin liittyvän tilaustyöni. Käykääs kaikki Oulun suunnilla vaikuttavat katsomassa, miltä tämä näyttää livenä Inishmoren luutnantissa!

Luukku 23: Jos ihan vähän vaan värjään

Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Ja vielä kerkeän värjäämisestäkin puhumaan tämän joulukalenterin kuluessa! Kerroinkin jo tuolla leikkaamisluukussa, että Pamille tuleva peruukki on muuten tosi jees, mutta sävy on väärä.

Ihana, mutta liian vaalea.

Peruukissa on kyllä kivasti raidoituksta ja sävyjä, se näyttää aika realistiselta, varsinkin jo kiiltoa vielä vähän hillitsee. Oikeastaan peruukki näyttää varmaan siltä, miltä Pam tahtoisi hiustensa näyttävän, tai miltä ne näyttäisivät heti kampaamokäynnin jälkeen.

Mutta kun se ei ole oikea sävy! Liian vaalea! Tahdon tehdä asialle jotain!

Pikaraidoitusta/sävytystä/värileikkiä varten tarvitse vain tilkan Sinolia, toisen tilkan vettä, eri kokoisia siveltimiä ja mustetta.

Osa vannoo copictussien täyttösäiliöiden nimeen, itse ostan aina sitä mustetta mikä ekana sattuu askartelukaupassa silmään. Nämä uudet musteet on siitä erityisen ihania, että niissä on sisäänrakennettuna pipetti, ei enää säätämistä ruiskujen tms kanssa. Hinta about 7 egeä/puteli.

Mikron päällä on hyvä tehdä kemiallisia kokeita. Not.

Tahdoin tuhkaista, tummaa ruskeaa tasoittamaan peruukin platinablondeutta. Ostin pikkaisen liian punaruskean musteen, koska lopullisen seoksen sävyä saa muutettua ihan perusväreillä. Tuhkaa eli harmaata saa tietysti mustalla.

Sekoitussuhde vedellä ja sinolilla on about 70% sinoli, 30% vettä. Itse en yleensä mittaa ihan hirmuisen tarkkaan. Mustetta lisätään seokseen pieninä määrinä niin kauan, että sävy on haluttu.

Huom. Tummakin muste vaalenee kuivuessaan kuiduissa ja viimeistään pesuvaiheessa. Eli saa olla pikkaisen (eli paljon) tummempaa kuin lopullisen tuloksen tahdot olevan. Ensin testasin miten punaista pelkkä ruskea muste oli ja sitten lisäsin asteittain mustaa, että sain sopivan värin.

Krautin värjäysohjeessavärjääminen tehdään suihkepullolla, raidoitus hoituu ihan siveltimellä. Ohuella ja tiiviillä siveltimellä saa selkeämpää linjaa, isolla ja harvalla pensselillä hoituu semmoinen ylenen sävyn muokkaaminen varsin huolettomasti. Toki suihkepullollakin voi suihkutella, tasaista jälkeähän tässä nimenomaan ei haeta, joten ei tartte olla turhan tarkkana.

Lisäilin tummaa mustetta hiusrajoihin, jakaukseen ja sitten yleisesti koko tukkaan raitoina.

Välillä käänsin tukan nurinniskoin ja värjäilin alinpia kuituja.

Kun lopputulos näyttää kivalta, annetaan tukan kuivua ihan rauhassa.

Sitten todetaan, että oikeasti tilkka tätä tököttiä olisi riittänyt, nyt joudun pihinä säilömään tämän puoli desiä sinoli+vesi+muste -sotkua jonnekin.

Sitten pestään. Muste ei kyllä leviä näin pieninä määrinä levitettynä pesemättömänäkään, ainakin jo peruukin kanssa ei joudu vesisateeseen tai jos se ei hankaa valkoista paitaa. (Ja pestykin peruukki saattaa tehdä ikäviä ylläreitä valkoisiin vaatteisiin) Sinoli kuitenkin maistuu pahalta, joten tukkapesulle! Tai siis huuhtelulle. Viileällä vedellä huuhdellaan koko tukka reilusti. Mustetta ei pitäisi irrota kovin paljoa, vaan väri on jäänyt kiinni kuituihin.

Ja sitten kuivumaan.

Vai niin, siellä joku takarivin Taneli jo kommentoikin, että ”Ilona, eihän tuota eroa varmana huomaa kukaan muu kuin sinä?” No ei ehkä huomaakaan, mutta tuskin huomaa myöskään mekon pientä sävyeroa suhteessa refekuviin tai korvisten oikeaa pituutta alkuperäisiin nähden. Itsehän sitä aina vaan ne pienet yksityiskohdat todella huomaa ja huomioi. Ja vain itseään se aavistuksen verran liian vaalea peruukki olisi häirinnyt, nytpä ei häiritse.

Joudutte kyllä näiden valaistusolosuhteiden kanssa vaan luottamaan miun sanaan, että kyllä se vähän tummeni. Vähän.

Jos coniaamuna vasta iskee raidoitus/sävytyspuuska, eikä sinolin kanssa kerkiä läträämään, olen esim Buffyn tukkiin kylmän viileästi värittänyt copic/tms tussilla esimerkiksi hiustyveä tummemmaksi tai tehnyt pari raitaa. Päällihiukset eivät ole yleensä kosketuksissa minkään kanssa, joten niihin uskaltaa hätätapauksessa pistää vesiliukoisiakin tököttejä (ja toivoa, ettei ole menossa desuconiin tai että ainakin on sateenvarjo matkassa)

Huomenna sitten viimeistä viedään. Niin se joulu melkein huomaamatta taas tuli!

Ilona

Luukku 21: Sakset sanoo nips naps

Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Tänään otetaan sakset käteen ja lyhennetään kahta Frostbiteen tulevaa kuitukasaa. Peruukkien leikkaaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta sitä kannattaa harjoitella kaikessa rauhassa etukäteen. Conia edeltävänä iltana, keittiösaksilla pimeässä tehty leikkaus ei välttämättä aina ole se paras. Peruukkien leikkaaminen on kuitenkin oikeasti mukavaa! Kyllähän se ekalla kerralla pelottaa hirmuisesti, kun pitäisi otsatukka pätkäistä tai lyhentää pituutta radikaalisti, mutta harjoittelemalla oppii.

Nips naps

Omat leikkuuvälineenä näyttävät tältä. Halpismarketista ostetut hiustenleikkuusakset, joita koetan varjella kaikelta muulta leikkaamiselta, ja huuto.netistä kahdella eurolla hankitut koirien trimmaussakset eli ohennussakset. Näillä olen pärjännyt kaikki peruukkivuoteni, voisihan noita ehkä vähän terottaa tässä jonain päivänä, mutta ihan hyvin kuitu vielä katkeaa. 

Hi, Grace! Referenssikuvia pitää olla paljon, hiukset mahdollisimman monesta kulmasta!

Niin nätti ja niin liian pitkä

Jostain hutiostoksestaviisastuneena pyrin nykyään ostamaan aina mieluummin liian pitkän peruukin, jos yhtään iskee epäilys millainen pituus olisi sopiva. Poikkeuksen tekee vaan nuo niskasta muotoonleikatut tapaukset, kuten Fujin tai Faye, koska tuollaista leikkausta ei suurimpaan osaan pidemmistä peruukeista pysty itse tekemään ilman lisäkuituja. Mutta heti kun puhutaan tuota pidemmistä tukista, otan mieluummin 50 senttiä liian pitkän kuin 10 senttiä liian lyhyen. 

Hiusten pituus pitää tietysti suhteuttaa omaan pituuteesi. Senttimäärien sijaan kannattaa katsoa ulottuuko hahmon kutrit kyynertaipeeseen tai esim vyötärön kapeimpaan kohtaan saakka. Paras mittari on tietysti tissit. Loppuvatko latvat niiden yläpuolelle, keskelle vai jonnekin alle? 

Kohta pää poikki

Koska olen hamstraaja ja tiedän, että kuiduille tulee usein yllättävää kysyntää, otan yleensä aina tarteen leikkaamani kuidut. No en aina, jos esimerkiksi pelkästään ohennan, mutta vähänkin pidemmät ja helpommin varastoitavat hiuskiehkurat sen sijaan kyllä! Siksi nytkin teippasin kuidut kiinni leikkauskohdan alapuolelta, jolloin ne on helppo säilyttää eivätkä hajoa kuitupilveksi leikkaamisen jälkeen.

Pussillinen ylimääräisiä kuituja leikkaamisten tai peruukin tuhoamisten jäljiltä. Koskaan ei tiedä milloin tulee tarve juuri yhdelle siniselle kuitunauhalle! Tai pinkille!

Ensimmäinen leikkaus kannattaa tehdä 5-10 senttiä alempaa kuin todellinen pituus tulee olemaan. Mieluummin tässä vaiheessa jätät reilusti liian pitkäksi ja lyhennät pikku hiljaa, kuin itket liian lyhyeksi leikattua tukkaa. (Oikeasti leikkaan yleensä aina peruukkipäässä tämänkin vaiheen. Oli vaan niin kiva kuvata näin)

Pling, kaksi kipaletta violetteja kuitupötkyjä valmiina johonkin jatkokäyttöön. Joskus. Ehkä

Oleellista peruukkien (ja miksei omienkin hiusten) kanssa on se, että jos leikkaan kohtisuorassa kulmassa kuidut poikki, saat leikkauksen joka myös näyttää kohtisuoraan leikatulta, eli todennäköisesti varsin tökeröltä ja keittiösaksimaiselta. Saksien kulmaa kannattaa vaihdella ja testata, millaista jälkeä niillä saa aikaan. 

Raaka leikkuulinja näyttää rumalta, mutta tätä lähdetäänkin nyt vasta työstämään.

Sori huonoista kuvista, kuvaaminen ja leikkaaminen yhtä aikaa oli hivenen haastavaa.

 Itse käytän ohennussaksia PALJON. Kun haluttu pituus on saavutettu normaaleilla saksilla, käyn kaikki latvat läpi ohennussaksien kanssa. Taaskaan saksia ei pidetä täysin kuitujen vastaisesti vaan kivasti lomittain ja vinossa. Eikä leikata pohjaan asti, vaan silleen pikku hiljaa kynitään sitä tukkaa ohuemmaksi.

Koska suoraan leikattu peruukki näyttää epärealistiselta ennen muuta sen takia, että kuidut ovat yhtä paksuja myös latvassa, kun taas oikeat hiukset ohenevat latvaa kohden ja niiden määräkin vähenee. Realistisuutta tavoittelevan kannattaa ohentaa ihan reilusti. Siis paljon. Ja ei pelkästään latvoista vaan ihan reilusti ylempääkin.

Ohennu! Tuossakin sakset on vielä aika lähellä latvoja, välillä leikkelin tuosta vielä 20 senttiä ylempääkin alkaen.

Ja hei, jos sitä oman pään kokoista peruukkipäätä ei vielä ole, niin hop hop semmoinen tekemään. Koska kuidut asettuvat aivan eri tavalla riippuen siitä, minkä kokoisella alustalla ne ovat. Pienessä styroksipäässä sopivaksi ja tasaiseksi leikattu tukka voikin yllättää hyvin ikävästi, kun sen laittaa omaan isompaan päähänsä. Ja vaikka peruukkipää olisikin tuunattu versio, kannattaa peruukkia silti käyttää jokaisen leikkausvaiheen jälkeen omassa päässä, ettei tule mitään yllätyksiä.

Välillä päähän, tarkasta pituus. Jos hahmolla on kampaus, testaa myös sitä ja katso miten kuidut asettuu.

Kokonaisuudessaan Gracen tukasta lähti tämän verran tavaraa alun lyhennyksen jälkeen. Suurin osa pelkkää ohennusta.

Ja tässä lopputulos.

Ja sama vielä päässä ja osittain kampauksella.

Toisena uhrina on ihana Pam. Tukka on kuidultaan ihanaa, sävy pikkaisen liian vaalea ja pituutta kymmenisen senttiä liikaa. Kuitua on myös selvästi liian paljon.

Tarkasta tissi--- pituus useasta kuvasta.

Taas turhaa pituutta.

Varttitunti myöhemmin, ohennussakset ovat laulaneet suloista lauluaan tehokkaasti.

Tilanne näyttää paljon paremmalta.

Leikkaamiseen liittymättömänä vinkkinä sanottakoon, että kukaan ei oikeasti pakota pitämään peruukkia suorassa. Jos hahmon jakaus on selvästi sivussa, eikä skintop anna periksi sen siirtämistä ihan oikealle kohdalleen, laita koko peruukki vinoon. Varsinkin pitkissä peruukeissa, joissa hiusrajaa ei näe peruukin alta, tämä toimii ihan mainiosta, pinnejä vaan paljon ja kaikkialle!

Jos sen lempiperuukin leikkaaminen pelottaa, niin ei ole iso sijoitus ostaa ebaysta halvin mahdollinen pitkä reuhka ja leikellä sitä harjoituskappaleena. Netti on myös täynnä videoita hiusten leikkaamisesta, ja vaikka kaikkia vinkkejä ei voi suoraan soveltaakaan peruukkeihin, voi niistä kuitenkin jotain kikkoja hyvinkin löytää. Erityisesti ohennuksen kanssa oleellista on muistaa leikellä myös alempia kerroksia eikä aina vain päällimmäisiä kuituja. 

Ilona