Showing posts with label Dagger. Show all posts
Showing posts with label Dagger. Show all posts

16 December 2011

Luukku 16: Pituudella on väliä


Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.

Pituudella on peruukkien kanssa väliä ainakin silloin, kun tahtoo säästää omia hermojaan. Vannon, etten enää koskaan tilaa, ota vastaan, osta, varasta tai muuten hanki omistukseeni peruukkia, jonka pituus lähentelee omia istumalihaksiani.

Tämä on nyt vähän kertausta tuonne kalenterin alkuun ja takkutukkien selvittämiseen. Siellä tuommoinen selkämittainen takkukasa vielä meni ihan kivuttomasti Niiskuneidillä. Sitten törmäsin tässä päivänä muutama tukkavarastoni yksilöön, jonka tiedän olevan jonossa hyvin pian odottamassa selvittämistä. Ja ajattelin, että eihän tämä voi olla ees paha homma!

Olin niin väärässä.

Pitkä peruukki = pitkiä kuituja eli pitkät mahdollisuudet mennä takkuun. 

Pitkä huonolaatuinen peruukki = voi hyvä helvetti.

Dun-dun-duuuum.
Tämä peruukki on pitkä ja huonolaatuinen. Ostin tämän vuonna 2009 Daggerin tukaksi. Ymppäsin vielä lisäkuituja toisesta tummasta peruukista, että sain vähän lisävolyymia. Tuon kesäisen aconin ja kuvailujen jälkeen peruukki ei ole ollut missään käytössä, kunnes about vuosi sitten irrottelin pahimmat liimaklöntit ylimääräisistä suortuvista. Ja selkeästikään EN selvittänyt tukkaa silloin. 

Sama tukka ylimääräisillä liimalettilisäkkeillä.
Tästä olisi tarkoitus tulla vielä Queen Mabin hieno hiuskuontalo. Siis Merlin –elokuvasta, ei sotketa mihinkään muihin Mabbeihin. Jumalattarilla harvemmin on hiukset takussa, joten tämän selvittäminen tulee ajankohtaiseksi viimeistään siinä vaiheessa kun saan pukua edes vähän edistymään.

Niiskuneitisuihketta. Osioihin jakamista. Harjaamista latvoista lähtien.

"Huoh"
Kiroilua. Irronneita peruukkikuituja kaikkialla.

Sitten muistin yhden vanhan kikan, jota en Niiskuneitisuihkeen löytämisen jälkeen ole käyttänyt, eli huuhteluaineen hyödyntämisen. Pyykinpesussa käytettävän huuhteluaineen tarkoituksenahan on silottaa ja poistaa sähköisyyttä ja se tepsii osittain myös muoviseen kuituun. Tein huuhteluaine+vesiseoksen suihkepulloon, suihkuttelin menemään ja kiroilin vähän lisää.

Jonkinlainen kuollut eläin kylpyammeessani.
Päätin kylvettää peruukin ihan kunnolla. Kylpyammeeseen sopivaisesti kuumaa vettä, huuhteluainetta parhaaksi näkemänsä määrä ja peruukki sinne muhimaan. Jos nesteeseen aikoo koskea, hanskat käteen. Huuhteluaineen käyttämistä en myöskään suosittele, jos on yhtään pesuaine/hajuste tms -allergiaa tai sellainen puku, että hiuskuitu osuu paljon paljaalle iholle. Huuhteluaineen täydellisesti pois huuteleminen on nimittäin vaikeaa ja kokonaan huuhteleminen myös tekee koko tökötin käytön vähän turhaksi. Ja jos uitatte peruukkejanne kylpyammeessa, niin huuhdelkaa se amme kunnolla, ette halua itse kylpeä huuhteluaineessa!

No sielläpä se lilluin tyytyväisenä about vartin verran. Harjasin sormilla kuituja pikkaisen oikeaan suuntaan välillä. Sitten nopea huuhtelu, hoitoainetta taas reilusti kaikkialle, hetken aikaa vaikutusta ja uudestaan huuhtelu.

Vaikuttiko kylpy taianomaisesti ja hävisikö kaikki takut ja sotkut? No ei. Tekikö se peruukista helpommin kammattavan ja käsiteltävän? Kyllä. 

Takuton!
Olin unohtanut, että pitkissä peruukeissa se kriittisin takkuosio ei suinkaan ole ne latvat. Kuivia latvoja voi tarvittaessa vähän lyhentääkin jos meinaavat takkuuntua. Ei, todellinen ongelma ainakin tämän peruukin kanssa oli about hartioiden korkeudella, siihen harjatessa muodostuneet takut kun on hivenen ikävä kuljettaa sille latvoihin asti ilman, että koko homma menee takkupesäkkeeksi. 

Koko selvitysoperaation aikan lähteneet kuidut. Sakset on tässä vain antamassa kokoluokkaa, yhtään takkua en leikannut. Oisin ehkä päässyt vähemmällä jos olisin.
Edellisellä kerralla kun tätä peruukkia pidin, oli se osittain kiinni. Tuolloin käytin myös (vaikka itse sanonkin) varsin kätevää kikkaa, jolla kuidut pysyivät siististi aivan koko conin ajan eikä yksikään kuitu karkaillut. Tätä varten tarvitset vain tismalleen peruukkisi väristä ohuen ohutta verkkoa. 

Esim tätä verkkoa. Vastaavaa ruskeaa myös näkyy toisinaan peruukkipaketeissa ja hiusverkon nimellä taitaa löytyä ihan kaupasta.

Mustaan tukkaan käy lähes jokaisen peruukin mukana tuleva verkko, pitkään tukkaan tarvitse toki mahdollisimman ison. Garnetin kanssa verkon virittäminen oli helppoa, kun sen yläosan sai piiloon päälaen lyhyempien hiusten alle ja alareunan taan soljen taakse. Verkosta käytännössä harsitaan pussi hiusten päälle. Se pitää hiukset paikallaan ja ainakaan musta verkko mustassa tukassa ei erotu kuin ihan lähietäisyydeltä ja salamalla kuvattuna.

Lähietäisyydeltä, salamalla ja ilman, että edes koetin kiinnittää tuota huomaamattomasti.
Ja vuonna 2009.

Voi että kiristää jo hermoja pelkkä ajatus, että pitäisi tämän tukan kanssa olla missään conissa niin että tämä liuhottelisi vapaasti. Hrrrr. Harmi vain, että harsoputkilo toimii oikeastaan vain edes osittain kiinni olevaan tukkaan, liuhutukka on aina liuhutukka.

Queen Mabin tukaksi tämä on omiaan kunha liitän joskus ikuisuus sitten tekemäni pötkylät ja kadotan otsatukan jonnekin. Tämmöisen haitulaotsiksen kanssa sen pois-stailaaminen on parin minuutin ja hiuslakan homma, kas näin: 

Kyllä tästä ihan kelpo tukka tuli!

Lämmin suositus: Pitkien peruukkien kohdalla kannattaa satsata laatuun. Niitä peruukkeja kannattaa säilyttää ja kohdella hyvin ja harjata usein. Ja itse mieluummin tinkisin parikymmentä senttiä referenssikuvien tukkapituuksista säästääkseni hermojani, jos peruukin pitäisi sinne nilkkoihin asti ylettää.  Tai edes takalistoon asti.

Ilman harjaa ei tämän tukan kanssa lähdetä minnekään.

Ilona 

edit. Oh dear goddess, muistin juuri, että tämä taitaa sittenkin olla vain toisiksi pisin peruukkini. Taidan jättää sen toisen selvittämisen kiltisti joulukalenterin jälkeiseen aikaan :D

16 February 2010

Story so far.


Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Oikeastaan alussa oli tekstiilitöitä koulussa inhonnut pikkuinen tyttönen, joka lukioaikana ajautui live-roolipelaamisen ihmeelliseen maailmaan. Kyllä fantasialarpin hahmokin saattoi olla vähän käsi ompelemisen kanssa, joten hyvin minäkin uskaltauduin itse ompelemaan ja muokkaamaan vaatteita. Eihän ne mitenkään kauhean hyvältä näyttäneet mutta sitten ikää ja kokemusta karttui niin neulalla ei tullut pistettyä enää aivan yhtä monta kertaa sormeen kuin alussa. Tuli ommeltua historiallisia mekkoja, cypertoppeja ja fantsukaapuja.

Penkkareissa ensimmäistä kertaa testasin millaista on luoda mahdollisimman tarkka jäljennös toisesta asusta ja vaikka jälkikäteen olenkin tyytyväinen, että siitä kuningatar Amidalasta ei ole kauheasti kuvamateriaalia, sain kuitenkin sen verran kehuja, että innostus ompeluun sen kuin kasvoi. Seuraava jäljitelmä olikin jo paljon paremmin onnistunut, 1920-lukuun sijoittuvan larppin toimittajahahmoni näytti hätkähdyttävän paljon Gwyneth Paltrown toimittaja-hahmolta Sky Captain and the World of Tomorrow elokuvasta.
Tässä vaiheessa, noin vuonna 2007 kuulin myös ensimmäistä kertaa cosplaysta. Missä tynnyrissä olin sitä ennen asunut, sitä voi vain arvailla. Nekocon 2008 oli ensimmäinen coni ja ensimmäiset oikeasti cosplayt. Final fantasyjä oli tullut pelailtua jo yläasteelta saakka ja animen maailmaan ovet aukesivat selkoselleen larppien välityksellä. Tosin lapsuusvuosien Lady Lady kokemusten takia isosilmäiset tytöt on aina tuntuneet kauniilta. Ensimmäisiksi cosseiksi valitsin rakkaimpia hahmoja. Ja jo tässä vaiheessa jonkinlainen outo pakkomielle vähän harvinaisempia cosseja kohtaan oli nähtävillä. Miyu katseli conimaailmaa silmät ymmyrkäisinä ensimmäisenä päivänä ja Edea tunsi olonsa hämmentyneen suosituksi seuraavana.(Miyu/Vampire Princess Miyu, Edea/Final Fantasy VIII)

Tässä vaiheessa homma oli jo menetetty ja olin niin pahasti koukussa ettei paluuta enää ollut. Seuraavaan coniin oli kuitenkin aikaa sen verran runsaasti, että ehdin opetella muun muassa vuorittamisen saloja ja Quistiksen takki istui melkoisen kauniisti Traconissa. Ensimmäinen kilpailu siellä jännitti hiukan, mutta tuolloin en lähtenyt kyllä voittoa hakemaan, vaan testaamaan millaista se Nekoconissa niin mukavalta näyttänyt kisaaminen oikeastaan olikaan.(Quistis Trepe (SeeD uniform)/Final Fantasy VIII)
Kuva: Miika Ojamo

Olen monessa suhteessa perfektionisti ja kaipaan myös uusia haasteita. Sen takia lähes jokainen puku on opettanut jotain uutta, eronnut jotenkin selvästi edellisistä. Bakaconissa varpaita palelsi Shivana, mutta se tunne kun oli tyytyväinen pukuusa, lämmitti sitäkin enemmän. Toinen sija cosplaykisassa, johon jo pelkästään valituksi tuleminen olisi ollut riittävä kunnia, oli melkoinen yllätys.
Coneja ei ole minun mielestä tarpeeksi, ja siksi kahden päivän coniin voi hyvin tehdä kolme pukua. Shivan peruukkia ei kukaan pystyisikään koko päivää pitämään päässään. (Shiva/Final Fantasy X, Julia Heartilly/Final Fantasy VIII, Ellone /Final Fantasy VIII)



Animecon 09 oli neljän cossin reissu. En ollut edes tajunnut miten kilpailuhenkinen olin ennenkuin huomasin sen potutuksen määrän joka iski kun cosplaykilpailu meni täyteen ennenkuin ehdin ilmoittautua. Kyllä sitä tekemistä oli sitten muutenkin, aika ei kerinnyt käydä pitkäksi.(Garnet/Final Fantasy IX, Faye Valentine/Cowboy Bebop, Buffy Summer/Buffy the Vampire Slayer season 7 episode 22, Miyu/Vampire Princess Miyu)



2009 vuoden lopulla tuli tehtyä ensimmäinen kaappicossikin, puku jota en suunnitellut pitäväni missään conissa. Nooh, mieli on vähän muuttunut ja voi hyvinkin olla että Priss lähteepi bilettelemään joko Bakassa tai Desussa. (Pricilla S. Asagiri/Bubblegum Crisis)


Gradu nielaisu loppuvuoden ja kaverin häät ensimmäisen CosplayGaalan, johon suunniteltu kuningatar Hilda siirtyi sitten vuoden 2010 aloittajaksi. Ja sillähän oli varsin hyvä aloitella :) Hilda&Cid kuvauksia olikin luvassa tänään lumihangessa ja tuloksia näkyypi täälläkin päin toivottavasti tämän viikon aikana. Ohitse viuhtovat hiihtäjät ainakin saivat hupia kun ihmettelivät jättimäisiä helmojani lumisen lammen keskellä, penkkareihin menijäksi lähinnä veikkailtiin (kun omista penkkareista on nyt jo kuitenkin 6 vuotta, oli tuo melkoinen kohteliaisuus).

Ilona

ps. osasinpas laittaa tänne kuvia. ensi kerralla opettelen laittamaan ne vielä jotenkin nätimmin ;)