Karvaista joulunodotusta! Ilona Cosplayn joulukalenterissa puhutaan tänä vuonna pelkästään peruukeista! Joka päivä on esittelyssä yksi tai useampi peruukki sekä jaossa vinkkejä, tarinoita ja turinoita ihanista ja kamalista tekotukista.
Otsikon kysymykseen ainoa oikea vastaus on tietysti, että ei nämä ole edes melkein samanlaisia! Tämä kalenterin pitäminen on ihan hyvää itsereflektiota kun pitää käydä varastoa läpi, sillä olisin kivenkovaan väittänyt omistavani ”vain” kuusi enemmän tai vähemmän tummaa kiharaa tukkaa. Kuvasinkin ne kuusi ja olin tyytyväinen itseeni, kunnes tänään matkalaukusta löytyikin vielä yksi.
Joudun ehkä myöntämään, että kaikki näistä eivät _välttämättä_ ole aivan tarpeellisia. Ehkä. Mutta luultavasti ovat!
Edetään tummimasta ja vähiten kiharasta vaaleimpaan (mutta edelleen selvästi ruskeaan) kiharakasaan.
Tämä peruukki on tarpeellinen ja selvästi nimetty. (Tekee poikkeuksen näihin muihin tukkiin nähden siis). Kunhan saan itseluottamuksen ja ompelutaitoluottamukseni siihen kuosiin, että kokovartalokumipuku kiinnostaa, pätkäisen tämän olkapäille asti ja pistän Selenen päähän. Pakko myöntää, että tammikuu ja neljännen elokuvan ensi-ilta kutkuttaisivat mielessä ihan potentiaalisena deadlinena, jos Frostbite ei osuisi niin ikävään saumaan.
Otsatukka tekee ison eron. Tai no ei tee näissä kuvissa niinkään, mutta estää tämän peruukin käyttämisen täysin otsatukattomilla hahmoilla, ainakin jos hahmo on jotain muuta kuin piirretty. Näpsäkkä musta tukka tämäkin on, kiiltoa ottaisin talkilla pois, jos oikeasti olisin huijaustukkana käyttämässä ja omaksi tukaksi väittämässä.
Vielä enemmän otsatukkaa löytyy tästä seuraavasta, ihan puhtaasti heräteostoksesta. Ane tahtoi luopua omasta, osittain leikatusta peruukistaan ja minä annoin sille mieluusti uuden kodin. En ole itse tähän saksilla koskenut, joten osa kuiduista on pikkaisen pöhkön mittaisia. Kuitu ihanan kiillotonta ja jättipää-efekti syntyy heti kun tämän laittaa päähänsä. Aconissa tämä palveli lauantai-illan ja sunnuntaisen junamatkan tukkana.
Faithin tukka on kiilloltaan ja kuitujen rakenteeltaan aika jännä verrattuna moniin muihin peruukkeihin. Kuidut on tosi raskaita ja esimerkiksi jakauksen paikan vaihtamiseen tarvitsee tosiaan aika rutkasti lämpöä. Traconia varten talkkasin tätä ihan reilusti, että edes osa kiillosta jäi pois kuvissa.
Kuvausolosuhteet näin joulukuussa on mitä on, enkä jaksa kikkailla valaistuksella, joten tämän peruukin oikea värisävy jää nyt vähän piiloon. Oikeasti ihan näin tummasta peruukista ei nimittäin ole kyse, sävy on melkein samaa kuin Faithillä, mutta valossa heijastaa vaaleampaa ruskeaa. Tätä tuumailin joskus Amidalan tukan pohjaksi. Suunnitelma ei ole kyllä miksikään muuttunut, vaikka tämä tukka onkin larppikäytössä matkustellut jo esimerkiksi Oulussa saakka ja muuttunut vähän sotkuisemmaksi kuin alunperin oli.
Kiharaperheen vaaleimmat jäsenet taitavat molemma olla alunperin Mrs. Lovettia varten ostettuja. Kunhan saan taas inspiraation eräät munapäät julkaisevat sen seuraavan Gaalan päivämäärän, alan pähkäilemään kumpiko pääsee sävytysoperaation kohteeksi.
Tiukat korkkiruuvit ja melkoisesti turhan paljon kiiltelevä kuitu.
Tummempi ja löysemmillä kiharoilla.
Kiharoiden peruukkien kanssa harjaaminen on vähän oma operaationsa. Laadukkaat kiharat tukat kyllä palautuvat muotoonsa hellän harjaamisen ja pesemisen jälkeenkin (kunhan ei ole pesty kuumalla vedellä). Korkkiruuvikiharat eivät kuitenkaan pysy korkkiruuveina, jos niitä harjaa tiheällä harjalla kovakouraisesti auki. Itse koitan välttää näiden peruukkien harjaamista oikeastaan kokonaan, korkeintaan ihan pintakuituja kevyesti harjailen, että näkyvät takut lähtee pois. Samasta syystä talkin käyttö on vähän haasteellisempaa, että jauhon saa leviämään kaikkialle ilman, että kiharoita pitää harjata aivan muodottomaksi.
Meinasin ihmetellä, että mikä kumma tätä cosplayvuotta on vaivannut, kun tuntuu olleen enemmän sufferointia ja vähemmän onnistumisia. Sitten tietysti muistin heti sen syynkin, allekirjoittaneen loputtoman itsepetoksen ajankäytössä, turhan suuret luulot omista kyvyistään, jaksamisestaan, osaamisestaan, innostuksestaan, pukujen vaikeuden aliarvioiminen, kaiken mahdollisen ja mahdottoman haaliminen ja sitten se viime hetkellä iskevä perfektionismi.
Tänä vuonna olen jo kahdesti kirjoittanut ”No perhana, en sitten teekään tuota pukua tuohon coniin” –päivityksen. Ensin Beatrix koki mattoveitsiepisodin ja sitten Fran vaan osui huonoon paikkaan kesän kiireisimpiin viikkoihin. Beatrix oli luovuttamisen hetkellä aika lähellä valmista ja valmistui pari kuukautta myöhemmin ja olin siihen oikein tyytyväinen. Fran oli alkutekijöissään, enkä ole voinut siihen vilkaistakaan kesän jälkeen. Toki näiden lisäksi on karsiutunut vähintään kymmenen alkuvuodesta suunnittelemaani pukua muutenkin pois.
Ja nyt tulee sitten se kolmas kerta. Rouva Lovettia vaivaa nyt sekä aika että perfektionismi. Kahdessa jäljellä olevassa aktiivisessa tekopäivässä saisin aikaan jotain. Jonkinlaisen rytöläjän, johon en itse voisi millään olla tyytyväinen, sillä tuo kankaan maalaaminen ei vaan nyt ollut se toimiva ratkaisu. Pitkät itkut tuli vollotettua, kun yli vuoden verran suunnitteilla ollut puku, jonka tekeminen tähän asti oli ollut niin mukavaa ja jonka osiin oli jo tosi tyytyväinen, kaatuu nyt siihen, etten ollut testannut tekniikoita riittävän ajoissa. Siis ihan omaan tyhmyyteen. Jos saisin sulkeutua yksikseni johonkin kammioon sunnuntaiaamuun asti, pelkästään elää ja hengittää pukua, juoda punaviiniä ja kahvia, kiroilla ja olla juuri niin sufferoiva kun tarpeelliseksi kokisin, voisi Lovettista tulla vielä ihan kelvollinen puku Gaalaan mennessä. Mutta kun en voi.
Ilona, I'm very disappointed.
Harmittelin ensin, että en luovuttanut jo aikaisemmin. Esimerkiksi kahdessa viikossa olisin pystynyt ottamaan vielä käyttöön Suunnitelma B:n ja kisannut aivan eri puvulla. Mutta kun vuoden ajan on suunnitellut nimenomaan tätä pukua ja nimenomaan tätä esitystä juuri tähän kisaan, ei se olisi kuitenkaan ollut sama asia. Mieluummin luovutan sitten kunnolla ja kokonaan, istun katsomossa kuin teen jotain vähän sinne päin. En tahdo kokea uudestaan sitä, että kisaan omasta mielestäni surkealla puvulla, vaikka sitten kävisikin Desut ja sijoittuisin.
Ja viime päiviin asti puvun tekeminen on ollut ihanaa. Ompeluhommatkin ovat olleet yllättävän kivoja, proppien ja esityksen tekeminen on ollut aivan ihanaa ja se yleinen tekemisen fiilis mitä mukavinta. En sitten tiedä, vieläkö nuo valmistuneet asiat näyttävät ihanilta viikon tai kahden päästä, vai meneekö koko puku roskiin ja takaisin suunnittelupöydän ääreen. Tahtoisin niin esitellä noita proppeja jo täällä, mutta päivänvarjoa lukuun ottamatta taidan pitää ne vielä piilossa. Muistinpahan taas, että askartelu ja näpertäminen on niitä miun lempparipuuhia, ei se ompelu ole niin mukavaa, vaan pitää saada heilua kädet kyynerpäitä myöten paperimassassa, liisterissä ja gessossa. Pitäisi jatkossakin muistaa tämä pukuja valitessa, lisää hulluja lehtikorsetteja ja askartelua, vähemmän oikeasti ompelua.
Jotain valmista ja esiteltävää. Tulisi edes kesä, niin tätä voisi käyttää muuten vain.
Tai sitten voisi vaan opetella ompelemaan oikeasti.
Oikeastaan tuskaisia ovat olleet vaan viimeiset pari päivää, kun tuo maalaushomma kusi käsille ihan kympillä. Levitin sufferointia niin irkin kuin twitterinkin puolella melko tehokkaasti ja vollotan edelleen sille, miten ihanasti ihmiset miuta tsemppasivat. Sanoinkin jo eilen, että nolottaa kamalasti jos joutuu luovuttamaan ja hävettää hirveästi jos menee kisaamaan ihan surkealla puvulla.Huonoista vaihtoehdoista tämä tuntui kuitenkin vähemmän huonolta. Nyt jos jaksaisin muistaa nämä tekemisen mukavat hetket sufferoinnin sijasta, niin Lovett ei kokisi ehkä Ashen kohtaloa, Ashelia kun ei ole vieläkään kurkistanut kaapista Desun jälkeen.
Mitä Lovettille sitten tästä eteenpäin? Tahtoisin sanoa, että jatkan sen työstämistä ja teen sen valmiiksi seuraavaan kisaan. Mutta en sano, koska näköpiirissä ei ole kisaa, johon tämmöinen kauhistus kuin länsimainen hahmo pääsisi osallistumaan. Lovett on Kisapuku ja sen esitys on valmiina, pelkäksi conipuvuksi rouva Jättihelma ei oikein ole mieluinen. (Tähän mennessä tiedossa olevista) Ensi vuoden tapahtumista ainoastaan Tracon antaisi toivoa siitä, että länsimaisia hahmoja kisalavoilla nähtäisiin, enkä osaa yhtään sanoa, mitkä fiilikset sitten joskus vuoden päästä ovat kisaamisen tai Lovettin suhteen. Tai olenko Traconissa kisaamassa jossain ihan muussa sarjassa...
Olin jo saavuttanut stooalaisen tyyneydentilan äsken, mutta näköjään tämän kirjoittaminen taas heitti v-käyrän äkkijyrkkään nousuun. Onneksi DesuTalks on lauantaina ja olen lupautunut sinne töihin ja Helsingin reissu muutenkin on suunniteltu, muuten oma sänky, peitto ja henkinen sufferointi voisivat olla viikonlopun ohjelmistossa. Näkyykö Gaalassa harvinainen kummajainen Siviili!Ilona, jää vielä nähtäväksi. Junko saattaa toki tulla Gaalaakin ihmettelemään, jos edellisen illan jatkoilta sinne selviää, tai sitten kehitän _jotain_ tässä kahdessa päivässä kotikomerosta. Koetan siivota Lontoon pahimmat piirakat pois näkyvistä mahdollisimman nopeasti, niin ehkä mieli tästä paranee, enkä näytä sitruunan syöneeltä ihan koko viikonloppua. :3
Ilona
ps. Olipa muuten tosi kiva aloittaa seuraavia sataa päivitystä näin kettumaisella aiheella. Talks- ja Gaala-raporteista koitan saada sitten edes vähän positiivisempia!
Hei arvatkaapa mitä? Ei, en ole iskenyt itseäni millään veitsellä tällä kertaa. Mutta oisko CosplayGaalaan aikaa kaksi viikkoa ja minä ihan pissassa oman pukuni kanssa! (...en oikeesti sentään ihan kirjaimellisesti, vaikka vaippojen vaihdossa päivät meneekin, puku ei ole vielä siinä vaiheessa, että sitä voisi pitää päällä) KYLLÄ! Voi sitä kirosanojen määrää kun taas tähän tuttuun tilanteeseeni havahduin.
Myönnän myös vältelleeni blogin kirjoittamista. Paitsi, että ”trololoo, arvatkaa kuka käytti ison osan parhaasta puvuntekoajasta hölmöihin proppeihin ja on taas stressikuoleman partaalla” –päivitysten tekeminen TAAS on supernoloa, olen myös tässä jo ties kuinka pitkään suunnitellut tekeväni jotain spesiaalia 100. päivityksen kunniaksi, ja havahduin tajuamaan että se on ihan kohta. Siis se on seuraava päivitys. Ja koska en ollut mitään suurta ja spesiaalia saanut toteutettua, olen vältellyt päivittämistä. Ei huolta, nyt on jotain materiaalia kasassa, ettekä joudu odottamaan Gaalan jälkeisiä aikoja, että päivitän seuraavan kerran.
Päivittämisen välttely on kyllä ollut kovin helppoa, kun pukurintamalla ei ole tapahtunut juuri mi-tään. Elän sisustuskaaoksen keskellä ja askarteluaikani rajoittuvat iltaan ja yöhön, eikä ompeluaikaa ole käytännössä ollut ollenkaan. Esittelisin kovin mielelläni tekemiäni proppeja, joiden puuhailuun olen käyttänyt yöunille tarkoitettuja innoittavia tunteja, mutta en tahdo ihan kaikkea puvusta kuitenkaan spoilata ennen kisaa. Ihania proppeja on kuitenkin tulossa. Tai ainakin omasta mielestäni ne on ihania, kun en vastaavia ole aikaisemmin tehnyt. Nyt pitäisi vaan saada se pukukin semmoiseen kuntoon, että paikalle pääsen, alasti kun ei kuulemma saa tulla, vaikka ois kuinka siistit propit.
Ainoa wip-kuva, mitä nyt heruu, on sateenvarjoposeeraus. Kun ei sopivan kokoista varjoa kirpparilta tullut vastaan, jouduin teurastamaan tämän keijuprinsessakaunokaisen. Melkein itkin. Ja oikeesti itken nyt, kun koitan kyhätä tuon varjon ruumiin päälle jotain, joka edes etäisesti muistuttaisi päivänvarjoa.
Kaikki Traconin viralliset kuvat on nyt koottuna Anikiin, mutta koska en oleta kaikkien lukijoiden stalkkaavan miun kuvia sieltä, ja koska en ole lavakuvia vielä tänne spämminyt, niin tässäpä saatte vielä hiukan lisää Poison Ivyä. Kaikki kuvat (c) Tytti Levänen
Kaksi karmeaa viikkoa edessä siis. Voisin taas lupailla jotain pukujen ajoissa alottamisista, stressin välttämisestä, aikatauluttamisesta sun muusta, mutta olette kuitenkin lukeneet sen saman jo ties kuinka monesti. En vaan opi.
Mutta jotain erilaista päivitystä tulossa ensi kerralla! Kun pääni hajoaa puvun kanssa, otan taas hetken taukoa ja keskityn blogiin.
Ei enää Traconin nimellä ratsastamista otsikoissa! Seuraavan kuukauden tahkoan vaan Gaalan siivellä!
Miullahan katse on jo suunnattu tietysti tuleviin projekteihin. Tarkoituksena oli kyllä pitää taukoa. Ainakin olla ottamatta mitään isompia juttuja tekeille. Ainakaan ei ollut tarkoitus tehdä mitään vaikeaa, isoa ja kamalaa.
Hah. Ilmoittautuminen CosplayGaalan yksilökisaan lähti samalla hetkellä kun ilmoittautuminen mahdollistui, eli jo ennen Traconia. Hups.
Miulta jo muutama kysyikin, että onko Gaalapukuni jokin Suuri Salaisuus. No ei ole, kun olen toitottanut sen täällä blogissakin jo pariinkin kertaan. Suunnitelmat siis pitävät edelleen paikkaansa ja ihanaakin ihanampi Mrs. Lovett upeaakin upeammasta Sweeney Todd –elokuvasta saapuu tukkimaan kaikki käytävät Glorialla ja kisaamaan CosplayGaalassa. Hildan kanssa oli viimeksi vähän tuskaista, tällä kertaa leveyttä taitaa olla jopa pikkaisen enemmän ja helman pituutta myös.
Trililii, kivasti päivänvarjoilen lokakuussa!
Katsotaan nyt vielä mitä tästä tulee. Kakkossuunnitelma on kyllä olemassa, jos jostain syystä tämä feilaakin, mutta aika luottavaisin mielin vielä olen. Ompelukamppeeni saattavat kyllä parin viikon päästä muuttaa äitini nurkkiin, mutta oman ompelutyöhuoneen pitäminen, vaikka se olisikin toisella puolella kaupunkia, voi olla ihan toimivakin ratkaisu. Toisaalta parhaan ideat syntyy yönpimeinä tunteina ja jos ompelukone ei silloin olekaan ihan sängyn vieressä...
On oikeastaan aivan turha avautua näistä miun hahmovalinnoista, kun joka kerta teksti on vain ”ihana sarja/leffa ja aivan ihana hahmo” –sanojen muunnelmaa. Rakastuin By the Sea –laulun mekkoon ensinäkemältä. Mekko on tietysti leffan kokonaisuutta ajatellen epäsopivin asu, se hetken aurinkoinen unelma kaiken kurjuuden ja tummuuden keskellä, mutta ehkä se juuri siksi viehättää. Mrs Lovettin pukuilu tuskin jää vaan tähän pukuun, nyt leffan n:llä uusintakatselulla himottaisi taas ihan jokainen puku. Burton on ohjaajana aivan jumala ja Depp ja Bonham Carter -yhdistelmä saa aina selkärankani mutkalle kylmistä väreistä jo pelkästä ajatuksesta. Sweeney Todd toimii elokuvana minulle vaan niin monella tasolla, kun visuaalinen ilme, musikki, tarina, näyttelijät ja henkilöhahmot sulautuu täydelliseksi tajunnan räjäyttäväksi harmoniaksi. Ai leffa vielä katsomatta? Mitä oikein odotat?
Jos vielä harrastaisi älyttömiä puvunvaihtoja, mekon alta löytyisi tietysti uikkarit. Mutta en harrasta, no worries.
Ainoa muka-valmis-asia asusta oli peruukki. Peruukki oli ostettuna jo vuosi sitten. Kun sitten päivänä muutamana istahdin coslayinnostuksen vallassa Oikeasti Suunnittelemaan pukua, iski karmaiseva epäilys, että tukka onkin liian tumma. Lovettin tukka on kaikissa muissa kohtauksissa aika tumman ruskea, pikkaisen punertava, mutta By the Sea –mekon kanssa se on enemmänkin haalistuneen punaruskea. Tai siis kerrankin valoisa ulkoilma saa sen näyttämään vaaleammalta. Yngh, voi ei, jouduin tilaamaan uuden peruukin! Kuinkahan minä tämän oikein kestän! (Peruukkilakkoni muuten piti aivan loistavasti ennen Traconia. Sen jälkeen olenkin jo laittanut neljä (4) tekotukkaa lentämään kohti Suomea. Mutta kaikki tarpeellisia!)
Ooooooooh miksi niin ihania!?!
Juuri nyt miulla on menossa ihan hurja innostus. Koetan kanavoida tätä intoa mahdollisimman paljon paperille, piirrän, kirjoitan ja suunnittelen. Kirjoitan ylös jokaisen älyttömimmänkin idean. Tämän puvun kanssa sitä tylsää puurtamista on luvassa ihan tolkuttomasti, tuo mekko kankaineen tulee vaatimaan pitkäpinnaisuutta taas ihan riittävästi. Maalaushommia on nimittäin luvassa, punavalkoraidallisen kankaan löytäminen Suomesta, varsinkin kun sitä raitaa vielä on useamman sorttista, olisi mahdoton tehtävä.
Om nom nom tämän elokuvan ihanuutta!
Mutta voi että! Olen jo monta iltaa irkissäkin ollut ihan täpinöissäni! Ilmeisesti se puvun hauduttelu takaraivossa yli vuoden ajan ei ainakaan vähennä tätä alkuinnostusta. Toisaalta into kohdistuu tällä hetkellä esitykseen ja tyhmiin pikkuproppeihin oleellisten asioiden sijaan. Mutta menköön, fiilispohjaltahan mie tätä harrastusta teen, ja nyt on epäoleellinen fiilis.
Jatkan toki perinnelinjaa myös DesuTalksin suhteen. Ainakin yksi cosplay sielläkin siis nähdään, tosin tämän puvun tekeminen on peruukin sävytys ja valmiiden vaatteiden kerääminen mukaan. Bongatkaapa erään taikatytön mutsi DesuTalksin narikan suunnalta.
Otsikossa on osa 1 sen takia, että a) Traconin pukuja en ole ollenkaan miettinyt ja b) annan itselleni luvan pistää koko suunnitelma uusiksi, jos siltä vaan tuntuu. Mutta tältä nyt alustavasti näyttää Ilonan cosplayvuosi 2011:
DesuTalks:
Rinoa, Final fantasy VIII.
Valkoinen tanssiaismekko asusta poikkeavilla asusteilla. Puvun kuvaaminen oikealla peruukilla ja kengillä suunnitelmissa.
Chibicon 2011:
Xu, Final Fantasy VIII
DesuCruise:
Random SeeD-vosu, Final Fantasy VIII
Bakacon:
Beatrix, Final Fantasy IX
Tällä puvulla olisi tarkoitus mennä kisaamaan. (Lähes) Kaikki tarvittava puvun tekemistä varten on jo kotosalla ja tekemistä pitäisi jatkaa tässä maaliskuun aikana.
Ritsuko, Neon Genesis Evangelion
NERVeilyä on varattu sitten, kun Beatrix rupeaa puuduttamaan. Tykkään vaihtaa pukua kesken päivän ja labratakki on sopivan rento päivän kakkosasuksi. Huhujen mukaan yksi Misato saattaa myös näyttäytyä Pieksämäen suunnassa samaan aikaan.
Fujin, Final Fantasy VIII TAI...
..Nanami, Revolutionary Girl Utena TAI...
...Queen Mab, Merlin
Fujin ja Nanami kamppailevat sunnuntain puvun paikasta. Nanamissa tökkii tuo keltainen kangas ja Fujinilla saappaat. Ja se tosiseikka että tahtoisin takoa Fujin olkasuojan metallista, enkä oikein kuitenkaan jaksaisi paneutua asiaan kunnolla. Queen Mab on tekolistalla jo ennen Bakaa, että saisin nättejä lumikuvia, ja jos käypi niin, ettei Fujin tai Nanami valmistukaan niin pistän glitteriä naamaan kuin paraskin twilight-vampyyri ja lähden gootteilemaan Mabina.
Desucon:
Mikuru,
The Melancholy of Haruhi Suzumiya
(Se vähän vanhempi versio)
Lauantaille kunniavieraan kunniaksi ja rennohkoksi oleiluasuksi. Peruukit hankittu ja melkein sopiva rannekoru olemassa, muuten homma on vielä ihan levällään.
Olen jo pari kuukautta kärvistellyt tuon Eurocosplayn kanssa. Kisaan osallistuminen hotsittaa ihan kympillä, mutta Sitä Oikeaa asua ei vaan tuntunut tulevan vastaan. Tällä kertaa kun tahdoin oikeasti puvun, jonka ympärille on mahdollista rakentaa kunnon esitystäkin. Ja jossa olisi sopivasti haastetta ja joka innostaisi kunnolla. Ja jossa olisi sitä jotain Eeppisyyttä, mitä aina kaipaan niihin kisapukuihin. Ja näperrettävää, kun en ole kuitenkaan saanut itseäni aivopestyksi, että yksinkertaisuus on oikeasti välillä kauniimpaa kuin röhelökaaos. Parhaat ideat tulee aina silloin, kun juuri menossa nukkumaan, niinpä pari, kolme viikkoa sitten tuli älynväläys. FFXII on vienyt taas sydämeni, ja Ashen morsiusasu on niin kaunis, että tahdon päästä sen toteuttamaan. Puku on upea ja taas aivan erilainen kuin mikään, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Ashen hahmon ympärille saa kyhättyä vaikka minkälaista esitystä, muutamankin esityksen runko on jo mietittynä. Ja tämä asu ei vaadi tuntikausien ihomaalauksia ja ainakin teoriassa tämän kanssa pääsee jopa liikkumaan ympäriinsä. Jei. Eli lauantain kisa-asuna:
Ashe, Final Fantasy XII (wedding dress)
Tästä sunnuntain asusta ette varmaan olleetkaan kuulleet kertaakaan? Tai siitä, että Vorona on Shiorina samaan aikaan? Ihan uutta tietoa kaikille:
Juri, Revolutionary Girl Utena
Jurin housujen kangas saattaa olla valmiina, osittain ommeltunakin. Pitäisi vaan tarkistaa olenko vielä siihen tyytyväinen. Peruukki on valmiina, mutta pahasti pelkään, että siihen on hankittava vähän lisäkuituja, että nuo korkkiruuvit saa sopiviksi.
Nekocon:
Fran, Final Fantasy XII
Olen niin herkästi houkuteltavissa, että jos minua pyydetään mukaan ryhmään hahmona, joka jo muutenkin kutkutti mieltä, en voi kieltäytyä. Franin seurassa nähdään Nekoconissa näillä näkymin ainakin Larsa ja Penelo. Fran tulee olemaan haaste, nuo panssarit ei ole mitkään maailman helpoimmat, mutta toisaalta maltan tuskin odottaa että pääsen niiden kimppuun. Franilla olisi tarkoitus lähteä sinne yksilökisalavalle asti.
???? Nekoconin toinen puku on vielä mysteeri. Ehkä luvassa on Mizuho Onegai Senseistä, tai Bakasta käyttämättä jäänyt Nanami tai Fujin. Tai jotain ihan muuta.
Mizuho ehkä Nekoilemaan.
Finncon-Animecon:
Onashia, Simoun
Hehkutusta oli jo täällä, nytpä päästään jo toteuttamisasteelle. Matkassa mukana nähtävästi muutama muukin sarjan neideistä.
Padmé Amidala, Star Wars Episode II
Voisin pyhittää koko cosplayvuoden vaan Star Wars asuille, mutta ainakin yksi on luvassa ensi kesänä. Jos jotain ihmeempiä ei tapahdu, niin tällä vaaleansinisellä Amidalan asulla Episodi kakkosesta mennään. Se Leian orjatarpuku jää vielä jonnekin tulevalle vuodelle :D
Tracon VI
??? Suuri mysteeri. Ei siis mitään suunnitelmia vielä.
CosplayGaala:
Mrs Lovett, Sweeney Todd. By the Sea -mekko
Näiden lisäksi SW rintamalla muitakin kuin Star Wars asuja, Mio lähtee tapaamaan tovereita, jos Strike Witches ryhmis vaan osuu sopivalle kohdalle. Ja muutama bonusasu on myös hihassa siltä varalta, että joku tämän listan puvuista ei nappaakaan. Mutta niistä lisäjuttua vähän myöhemmin.
Huh huh. Näin listattuna tämä oikeasti näyttää aika pahalta. Ehkä teen jotain tervettä karsimista vielä. Toivottavasti. Reippaalla kädellä.
Ihan ensimmäisenä, jos et vielä ole lukenut Luultavasti Parasta Blogikirjoitusta Cosplaykisoista Ikinä, niin hop hop Konamin luo. Ei voi kuin nostaa hattua paitsi jäsennellystä tekstistä, myös kaikkien niiden ajatusten esilletuomisesta, joita varmaan jokaisella kisaajalla on jossain vaiheessa ollut. Nyt vaan toivomaan, että tulevaisuuden kisajärjestäjät ottavat tuosta oppia.
Kuten sanottua, nyt on se hetki vuodesta kun pitää pistää suunnittelumyssy päähän. Tämän vuoden puvut eivät suinkaan ole vielä ohi, kaksi pukua on tulossa ihan coneihin vielä ja ainakin yksi kuvauksia varten. Ja sitten se gaalan puku...
World cosplay summit -karsintaa lähden katsomaan Helsinkiin ihan vaan turistina. Parikisa ei itseäni houkuta, kun oma cossientekemiseni on niin yksinpuurtamista, että en osaisi siihen ketään toista ottaa vierelle kuuntelemaan kisastressaamistani tai komenteluani. Ja kun paikalle lähden vaan katsomaan, niin tarkoituksena olisi kerrankin tehdä jotain --- no jos ei suorastaan simppeliä, niin ei mitään kermakakku-unelmaa tai kamalan jättimäisiä proppeja. Tästä syystä Lani, joka muuten on tekemislistallani aika korkealla, jääpi vielä odottelemaan.
Toinen tapahtuma mikä on pakko käydä katsastamassa tänän vuonna on Chibicon, joka pidetään siis Kuopiossa ja on nimensä mukaan ilmeisesti jotain pientä. Mutta onpahan jotain conintapaista kuitenkin ja kun paikalla on vielä cosplaykisakin, niin olenpa siellä miekin. Lani saattapi hyvinkin päästä sinne kisapuvuksi, vaikka tällä hetkellä enemmän houkuttaisi löytää joku kiva hahmo, joka käyttäisi koko kasvot peittävää naamiota, niin voisin kisata Ilona-aliaksen takana oppilailtani rauhassa... Saa ehdotella jos moisia naamioituja neitoja tulee mieleen! :D
Lani pääseepi ehkä chibittelemään.
Yleensä kun puhutaan cosplayn kierrätettävyydestä, pyrin sanomaan että voin kyllä pitää samaa pukua uudestaan sitten kun olen siihen pukuun oikeasti tyytyväinen. Että ei nämä cosplayt mitään kertakäyttökamaa ole. Mutta näistä 20 puvusta en ole vielä yhtäkään käyttänyt toista kertaa conin jälkeen, kuvauksia lukuun ottamatta. Tosin pakko kyllä myöntää, että en mie niistä mihinkään ole täysin tyytyväinen, ja jotenkin jo kertaalleen esitellyn asun parantelu ei vaan houkuta minua ollenkaan. Mio on tässä suhteessa poikkeus, sitäkään ei voi laskea uudestaan pidettyjen asujen olemattomaan joukkoon, kun suurin osa asusta oli kokonaan uudestaan tehty.
Tämän hetkisistä asuista on melkein yhden käden sormilla laskettavissa ne, jotka voisin laittaa coniin uudestaan päälle: Miyun koulupuku, Mio, Giselle, Faye, Quistis ja pienellä varauksella Julia Heartilly. Varmaankaan mitään näistä en ihan suoraan kaapin pohjalta päälleni viskaisi, mutta näihin ei myöskään mihinkään tarvitse miun mielestä tehdä suuria muutoksia, jotain kulumisten korjaamisia korkeintaan. Ja Quisty tartteisi uudet kengät. Näiden lueteltujen pukujen lisäksi en oikeastaan pysty edes katsomaan vanhoja pukujani sillä silmällä, että pitäisin niitä uudestaan, kaikissa on miun mielestä jotain niin perustavaa laatua olevia virheitä tai tekotapa on ollut ihan älytön, että homma menisi käytännössä aika uusiksi.
Nämä neidit saattavat vielä joku päivä löytää itsensä taas conista.
Samoin miulla on jotain antipatioita uudestaan samalla puvulla kisaamista vastaan. En tiedä yhtään miksi. Kyllä mie jollain tasolla tiedostan, että esimerkiksi Ultimecia on pukuna sen verran hieno, että jossain vähemmän yberkisassa kuin Eurocosplay, sillä todennäköisesti olisi palkinnoilla. Mutta jostain syystä en tällä hetkellä pysty kuvittelemaan kahdesti samalla puvulla kisaamista. Mikä on siis ihan älytöntä! Mie todellakin toivon, että ajattelutapani muuttuu, koska muuten mikään vaatekomero ei parin vuoden päästä riitä kaikille miun cosplaypuvuille, ja oikeasti hienot kisa-asuideatkin loppuu varmasti jossain vaiheessa. Minusta on ihana nähdä muiden pukuilijoiden pukuja useamminkin, varsinkin jos niiden ekan esiintymisen sattuu missaamaan. Esim trinoden Gwendolyn oli kuolattava kuvissa ja livenä jotain vielä parempaa. Tosin nyt kun rupesin asiaa miettimään, niin ne puvut joilla voisin kuvitella joskus vielä kisaavani uudestaankin ovat niitä, joilta se on kiellettyä. Hilda, Quina tai Shiva nykyisellään ei enää kisalavoille astu joko sijoittumisen tai kunniamaininnan takia. Shivan uudestaan tekeminen ainakin kuvauksia varten, luultavasti ilman bodysuitia, kyllä jollain tasolla houkuttaa, mutta vaatisi vähän enemmän itsekuria tuon ruokailemisen ja liikunnan suunnalla.
Tästä ei pitänyt tulla entry cosplaykisoista, mutta kun tässä nyt aiheeseen pääsin, niin olen vähän sitä mieltä, että kunniamainintojen jakaminen kisoissa on pikkuisen turhaa. Tai siis onhan se mairittelevaa saada kunniamaininta, ei se tietenkään sama asia ole, kuin top kolmosessa oleminen, mutta siinä kuitenkin saa jotain tunnustusta omasta työstään. Mutta samalla se sulkee siltä puvulta ovet suuressa osassa tulevaisuuden kisoissa. Eli jos ajattelee vaikka sitä miun Quinaa, jolla sain siis kunniamaininnan hahmoon eläytymisestä (”mitä perkelettä, larppaamisestako miut palkittiin?”), en niinkään siitä puvusta, niin kyllä se vähän harmittaa, että sillä puvulla ei nyt sitten enää kisata. Toki säännöissä on kisakohtaista vaihtelua, mutta vaikka säännöissä ei olisikaan suoraan kirjoitettu sijoittumis- ja kunniamainintakieltoa, niin miulla se on jotenkin niin selkärankaan upotettuna, että en sen puuttumista kyllä huomaisi. Eli niin kivoja kuin kunniamaininnat onkin, niin niitä ei tuomariston miun mielestä pitäisi missään nimessä heitellä miten sattuu. En kyllä osaa sanoa olisiko parempi antaa kunniamaininnat aina niille melkein-top-kolmoseen-sijoittuneille, vai nimenomaan säästää heitä kunniamaininnoilta ja mahdollistaa jatkossakin kilpailu samalla puvulla? Tai vaihtoehtoisesti kunniamainintoja saaneiden pukujen kilpailukielto vaan pois kaikista kisoista? Vai mentäisiinkö suoraan USAn malliin, jossa samalla puvulla saa kerätä vaikka koko vuoden kaikki voittopokaalit, jos oikeasti parempia pukuja ei muka ilmesty haastamaan?
Kylläpäs kuulostin taas kiittämättömältä. Syytän tätä hellettä, vähemmästikin rupeaa pää kiehumaan ja kaikki pienet asiat ärsyttämään. Luultavasti en Quinalla kisaisi koskaan ikinä kuitenkaan vaikka tuota kunniamainintaa ei olisikaan, mutta pitipähän käyttää esimerkkinä. Ja toinen asia jonka ärsyttävyydestä voin myös avautua, on ne kisojen kunniakirjat. Siis ihaniahan ne on, mutta yhdenkään kisan kunniakirja ei ole miulla siinä kunnossa että sitä voisi kenellekään esitellä. Totta kai se on on käytännön kannalta parasta antaa kunniakirjat heti kisan jälkeen lavalta poistuttaessa, mutta en tiedä teistä muista kisaajista, itse ainakin joudun sitten vähemmän kunnioittavasti survomaan kunniakirjan yleensä hyvin, hyvin pieneen laukkuun, jossa se sitten rypistyy oikein kauniisti. Ensi kisaa varten otan kyllä jonkun kansion mukaan....jonka sitten ryttään taas siihen pieneen käsilaukkuun ja ihmettelen kotona miksi miulla taas on ryppyyntynyt kunniakirja.
Vaikka lupailin itselleni pitäväni puvuista ja jopa pukujen miettimisestä pientä taukoa, selailin eilenkin puolet päivästä ebayta peruukkien perässä. Jurin tukka lähti uudestaan tilaukseen ja toivottavasti ei häviä tällä kertaa matkalla (voisin hihkua tähän pukuun liittyvästä jutusta hirmuisesti, mutta säästän hihkumisen ensi vuoden puolelle. Mutta Juria siis takuuvarmasti luvassa ensi vuonna). Ja ne kaksi muuta peruukkia, jotka lähtivät tilaukseen, kuuluvat näille neideille:
Eli pallottelen vielä vähän kumpiko blondi Helsinkiin karsintoja lähtee katsomaan, Final Fantasy VIIIn Fujin vai Revolutionary Girl Utenan Nanami.Luultavasti teen jotain päätöksiä sitten kunhan neitien tukat tulevat kotiin ja näen onko ne kuinka sopivaisia. Tuumailin kuitenkin molemmat puvut tekeväni tässä syksy- ja talvikauden aikana (kylläpä tuntuu tyhmältä puhua talvikaudesta heinäkuussa). Katsoo sitten päätyvätkö molemmat coneihin asti. Unelma olisi kyllä saada kaikessa rauhassa ilman deadlineja tehtyä sellaisia pukuja, joihin oikeasti olisin tyytyväinen ja jotka voisi siis hyvillä mielin kaivaa kaapista conikauden alussa. Deadlinet vaan vetävät minua aina puoleensa kuin magneetit, joten jännään kyllä vähän miten tämmöinen suunnitelma onnistuu.
Ja koska olen oikeasti maailman huonoin pitämään salaisuuksia, ainakin omiani, niin menköön. Saanko esitellä Glorialle lähtevän rouva jättihelman, hermojeni kiristäjän, ei taatusti Suomesta löytyvän kankaan ja takuuvarman kuumuuskuoleman helmikuussakin, parturointijätteiden ensiluokkaisen kierrättäjän ja kaikinpuolin viehättävän laululintusen, Mrs Lovettin Tim Burtonin rakastettavasta elokuvasta Sweeney Todd! Tämän hahmon ja nimenomaan tämän puvun edistymistä pääsette siis seuraamaan helmikuulle asti:
