Whedonverse 7/12: I get five years, you get the rest.

Since I once again have more international friends who keep on bugging me about how annoying it is that I don't write in English (yes, I'm looking towards you Sweden), I'll give this dear-god-why-can't-I-write-anything-right-in-English -thing another try. Hopefully after this totally misspelled update you'll be happy just to watch the pictures ;) But like I said a few updates ago, I'll write those long rants about Finnish cosplay scene and cons and all that in Finnish and try to do translations in them. If I'm not too lazy. 

But today I'll write in English and that might be a good thing, because I don't know if there are that many Dollhouse fans in Finland. Maybe someone will accidentally come from some other country and take a quick look at this teaser pic I posted on Facebook a few days ago and say right away: That's Adelle DeWitt from The Dollhouse, episode ten from season two, ”The Attic”! 

I wasn't really suprised that no-one knew to whom this dress belongs to.

She's just so... Gosh how I love her!

I rewatched Dollhouse a month ago. I can't believe I had forgotten how amazingly brilliant this show is! To anyone of you readers, who haven't seen any Joss Whedon's series, this the one I most definitely can recommend. Where as Buffy and Angel are pure love love love for me, starting a series that started in the 90's and have 7 seasons, might be a bit hard. Dollhouse is a complete, modern, 2 season package with a coherent big plot, interesting episodes, brilliant characters and as always in Whedon's shows, really witty dialogue. It's just so... so so good! 

You might have seen this couch a few times before, but fear not, this just might be the last home photoshoot where I'll sit on it, because we're hopefully getting a new couch in a few weeks. But check out those new curtains from Ikea, Adelle just loves them!

Sarcastic? Unfeeling? British?

After I remembered the brilliance of this series, it was obvious that I'd do at least one Whedonverse-challenge cosplay from it. It was somewhat of a coincidence that I chose this particular outfit. I was pondering between different characters (Echo, Adelle, Whiskey...) when during the moving to a new home I found a piece of fabric that I had completely forgotten. For a good reason, it's so ugly, shiny gold thing... and then a lamp lit in my mind. Adelle has a dress made from almost identical fabric in the 10th episode of season 2! 

Do you think anything goes on in my house without my knowledge?

Why I bought the fabric in the first place, I'm not sure. Really not sure. I've had it for a few year at least and I was just about to throw it away. But once again we see, how you really should never get rid on anything! I was worried, that the piece of fabric wasn't big enough, because there was no way I'd find the same fabric again after this much time, but hahaa, it was just big enough! Well yes, the front piece could have been a little bit bigger, but it turned out ok. And I used every inch of the fabric. 

Caroline, actions have consequences.

The hair was a bit of a problem, Adelle has a really short bob during the second season. My own hair is almost shoulder length and I realized I didn't have any dark brown or black short bob wig. (A huge shortage, have to do something about it right away!) I tested if I could roll my hair in the back to make it look like a shorter bob and it looked quite ok. Better than a wig would have. 

This is my Oh-I-so-need-to-see-a-hairdresser -hair atm.

Don't gamble on what I'd be willing to do.

Adelle has black killer high heels, my only high enough heels have sequins in them, but I think Adelle might have liked them still. I obviously don't have the amazing face of  Olivia Williams, but I tried with make up make make myself look like stressed out Dollhouse boss and a bit older than I really am. And more beautiful. 

Nothing is what it appears to be.

I'm so proud of myself that I managed to do this cosplay even though there was Desucon Frostbite in this month as well, and the moving and everything. Next month you might see another Buffy, though I am a bit tempted to watch Firefly again and that just might be too inspiring...

Ilona

ps. 

I'm pretty sure she actually drinks brandy, not applejuice from a whisky glass...

pps. Thanks Kizzy for making this one as well... 

Frosti13: Jäähoro, pahisnaurua ja tyllin kosto

Pari viikkoa ennen conia erehdyin tarjoamaan apuani Frostin avajaisten suhteen ja lopputuloksena löysin itseni kekkuloimasta lavalla avajaisten aikana ja tunkemassa kaalia päähäni. Vapaaehtoisuus kannattaa siis aina!

"KAALIA?!" ©Mattias Artano Persson

(Suattaapi olla, että lisäilen tänne vielä lisääkin kuvia, koska uuuh että nuo lavakuvat näyttää kivoilta! (ja voi että sieltä löytyy taas niin laadukkaita ilmeitä, että ei ole tosikaan :D))

E-e-ei sillä että en muistaisi replojani.. © Niew Photography

Rakastan cosplayta, se on aivan ihana harrastus, mutta voi että millaiset hyrinät sain siitä, että pystyin käsikirjoituksen perusteella suunnittelemaan ja toteuttamaan juuri sellaisen asun kuin itse tahdoin, ainoana rajoitteena, että sen pitäisi olla talvinen ja sopia Jääkuningattarelle. Ei mitään väliä referenssikuvista, ei mitään ohjeita, joita seurata ja kun kyseessä vielä oli lavalla vilahtava puku, ei juurikaan väliä työn siisteydestä! Niin vapauttavan piristävää! 

Hykertelyä ja Frostin ilmakävely ©Mattias Artano Persson

Tahdoin Jäähorosta näyttävän ja ilkeän, mutta kuitenkin sopivalla tavalla hassun, ilman että se olisi aivan naurettava. Viimeisimpiä leffoja, joissa pahisnaikkosia olen nähnyt oli varsin...noh, yhden kerran katsomisen kestänyt Lumikki ja Metsästäjä, jonka Kuningattaresta otin ehkä vähän inspiraatiota kaulukseen. En halunnut koko puvun olevan liian buff, siis jättimäinen, vaan enemminkin sellainen linjakas kuin pallo.

Perjantain harkoissa

Aika asetti omat rajoitteensa, piti muuttaa ja sitten olisi ainakin pitänyt järjestellä kotia ja viimeistellä cosplaytkin. Jouduin tekemään katkeransuloisen päätöksen; tuherranko Jäähoron jotenkuten ja teen Marushiina, vai keskitynkö vaan Jäähoroon. No päätin olla tällä kertaa enemmän conin vastaava kuin cosplayaaja, joten Akibarangersit saavat olla rauhassa vielä hetken. Ihan täysin tyhjästä en halunnut aloittaa, vaan päätin lopultakin uhrata pari vanhaa cosplayasua, joiden uudelleenkäytön todennäköisyys realistisesti tarkasteltuna oli puhtaasti nolla. Olen kehittänyt jonkinlainen hamstraamissuhteen kaikkiin pukuihini, en raaski uudelleenkäyttää niitä sitten millään, siis tuhota mitään osia niistä vaikka kuinka olisin jo väärän mallinen niihin tai vaikka en niihin olisikaan erityisen tyytyväinen. Mutta nytpä meni kaksi pukua saksien alle kerralla!

Tomera täti ©Mattias Artano Persson

Ashelian häähame vuodelta 2011 (juu, just se itkupuku) pääsi siis kuitenkin toisenkin kerran Sibben lavalla, tällä kertaa tosin tylliin verhoiltuna. Leikkasin sydäntä vihloen päällimäisen koristeosan pois ja totesin, että pohja oli oikein hyvä lähteä tekemään mitä hyvänsä. Suunnilleen 20 metriä tylliä on harsittu kuten joten kiinni, kuten huomattiin perjantain harjoituksissa, kun osa tylleistä tahtoi välttämättä jäädä paetessani jälkeen. Hakaneulat onneksi pelastivat ne, kuten myös koko hameen kiinnityksen. Kun siis kalastelin katsojia avajaisiin uhkaamalla vilkkuvalla pyllyllä, ei se ollut puhtaasti markkinointikikka, vaan koko hame pysyi päällä vain parilla hakaneulalla ja pienellä pätkällä tarranauhaa. Onneksi oli hyviä apureita , jotka ojentelivat asioita, kumartelu ja pyllistely eivät olisi onnistuneet. 

Ashen hame ja leikelty versio.

"Ai jaa, tätä tylliä on muuten oikeesti aika paljon vielä..."

"jokohan riittäisi"

Paras puku, kun ei tarvinnut huolehtia rypyistä vaan voi survoa vaan kassiin.

 Koska alaosasta tuli hyvin laaja, halusin yläosasta sitten pienemmän ja mieluiten ihonmyötäisen. No yhden jäähoronhan olen tehnyt jo aikaisemmin, eli Final Fantasy X:n Shivan. Puku kokonaisuudessaan oli edelleen ehjä ja ihmeekseni ilman kaavoja ommeltu bodysuit mahtui vielä päälleni ihan kivuttomasti. Koska se olisi kaikessa läpinäkyvyydessään ollut aavistuksen verran härski sellaisenaan, päätin lisätä glitteristä tylliä ihan vaan solmimalla puvun etumukseen. Bodusuitista jalkaosat saivat kyllä kyytiä, koska kangas ei joustanut pituussuunnassa juuri lainkaan. Shortsimallisena versiona se oli huomattavasti mukavampi ja tylli yhdisti kivasti kaksi osaa toisiinsa.

Meikitöntä testailua

Varsinaista kruunuahan en voinut tehdä, koska tahdoin saada päähäni Legendaarisen Desupipon, mutta jotain kuninkaallista piti kaulaan saada, joten askartelin wonderflexista kauluri-asian. Sen valmistaminen oli todella simppeliä, leikkasin vaan muodon, lämmitin puikkojen kärkiä kuumailmapuheltimella ja kieritin niistä sitten tuommoisia pötkylöitä. Sen jälkeen maalailin kaulukseen jonkinlaista liukuvärjäystä, tuhertelin lumihiutaleita ja lisäsin glitteriä niin, että sitä löytyy jostain parkettien välistä varmasti vielä ensi joulunakin.

Kauluritestailua

Desunvihreä glitterliima sopi ihan kivasti.

Melkein pysyy kivasti mallinukenkin päällä.

Sitten muistin että ei hitto, tämähän pitäisi jotenkin vielä saada pysymään ylhäällä. Onneksi hetken mallailun jälkeen sain valkoisen kuminauhan asettumaan niin, että sopivasti kiristettynä, tissien kohdalta risteytettynä ja sitten takaa solmittuna kaulus pysyi tosi nätisti juuri siinä missä piti. Se kyllä tappoi niskani hyvin nopeasti, joten lisäsin vielä karvaosion tuomaan mukavaa pehmeyttä ja lämpöä maailman kylmyyteen.

Ja sitten vähän organzaviittaa kaulurista roikkumaan ja pikkaisen pyllyviittaa heilumaan takana ja jopa olikin ilmavuutta puvussa.

Tarvitsin oman pukuhuoneen la-aamuksi koska jättimekko. Ja ihana pukuapuri :3

Peruukki oli joskus männä vuonna Kizzylta ihan vaan huvin vuoksi hankittu tapaus, joka nyt pääsi ensikoitokseensa. Mietin myös Irisvielin peruukin käyttämistä, mutta pitkä peruukki olisi heti näyttänyt epäsiistiltä. Pitkään pähkäilin, tahtoisinko jonkinlaisen otsakorun myös ja yhden sellaisen teinkin, mutta yhdistettynä kulmakarvoihin se olisi ollut jo liikaa. Pitää nyt jonkinlainen tyylikkyys sentään säilyttää.

Parhaat tarvikkeet löytyy Lähi-Salesta.

©Tapio Matikainen

Kulmakarvat ovat keränneet eniten kehuja, nehän ovat sellaisesta kakkupaperialusesta leikattuja ja sitten vaan omien kulkien päälle liimattuja suikaleita, jotka muuttivat kasvojeni ulkomuotoa juuri sopivaisesti. Meikki oli muuten tasoa ”ai saasta, vartti aikaa harjoituksiin, sutaisen jotain valkoista, sinistä ja glitteriä naamaani” mikä näytti onneksi lavalla ihan ookoolta. 

Onks tukka hyvin?

©Veera Kontioranta

Avaiset menivät asun puolesta oikein muikeasti, rehellisesti kertakäyttöisten pukujen tekeminen on siitäkin kivaa, että niiden oikeasti tarvitsee kestää se lava-aika ja sitten voivatkin hajota. Tyllipilvi survottiin takaisin pussiin ja kiikutetaan vinttikomeroon odottamaan seuraavaa projektia, johon vastaavaa helmaa tarvitsen. Pitäisi varmaan ottaa jatkossakin tämmöisiä puvustus-pukuja tehtäväksi aina silloin tällöin, koska tuntuu, että oma luovuus pääsi taas ihan uudelle tasolle ja niitä cosplaykuviakin katsoo taas ihan uusin silmin. 

"I'll be back!" ©Mattias Artano Persson

Mut oiskohan nyt kuitenkin referenssikuvien tuijottelun ja saumojen paikkojen kiroamisen aika...

Ilona

 Traslation: 

(If these oh-so-long -translations leave you wanting for more information, please do ask whatever you want to know. I'm just really lazy right now writing in English :p)

I did a costume for the opening ceremony of Desucon Frostbite. The Ice Queen is not really a cosplay, I didn't have any reference pics, just a vague idea what I wanted: something wintery, evil, a bit funny without beeing ridiculous. And something that looks good on stage. I ended up using Ashe's wedding dress as bottom and Shivas bodysuit as top. I usually never ever re-use my costumes, so it was really a big step for me to cut those two in to pieces. It was so much fun to do a costume, that I could do what ever I wanted to and that I only wore on stage for a couple of minutes, so it didn't have to be so well made. The collar part is made from wonderflex and the whole costume has like 20 meters of tulle and organza in it. And I really like how it looks on pictures :3

Siellä se kaali jo katseli Desujouluissakin!

Frosti13: Coniruttoa, vilkkuvia kylttejä ja ihanaa kiirettä

Hyvä tapa aloittaa 4. blogivuosi on tietysti pistää kaikki statistiikat sekaisin yhden cosplayidolin skandaalinkäryisen kuvan levitessä netissä kulovalkean tavoin. En ota edellisestä päivityksen ideasta kunniaa itselleni, olkoon se osoitus siitä, mitä käy kun riittävän pöhköt ihmiset pistetään samaan huoneeseen.

Miten paljon tavaraa voi yksi ihminen muka tarvita viikonlopuksi mukaan? Varsinkin kun ei ollut edes mitään kisapukua tai proppeja mukana :/

Mutta nyt ehkä varsinaista Frostikuvausta luvassa! Perjantaista maanantaihin kestänyt pidennetty ihanuusviikonloppu jätti jälkeensä kipeät jalat (muka-hyvistä kengistä huolimatta), jo perjantaina iskeneen coniruton (jossa ilmeisesti yhdistyivät kotoa mukaan otetut flunssa-aihiot ja hotellihuoneen bakteericoctail) ja ihan sikahyvän fiiliksen. Niin ja innon lähteä tekemään kesän Desuconia ja uusia pukuja nyt nyt nyt nyt heti!

Hämmentäviä minimunkkeja Juvalla. Suurin osa kännykän kuvista perjantailta liittyi ruokaan, jännä.

Edellisillä kerroilla olen melkein joka kerta huristellut Kuopiosta Lahteen ja takaisin ylhäisessä yksinäisyydessäni, seuranani vain oma ääneni ja radion tarjoamat karaokemahdollisuudet. Tällä kertaa koko viikonlopulle oli loistavaakin loistavampaa seuraa, kun Kizzy oli mukana sekä autoilemassa, kehittämässä älyttömiä hotelli-ideoita että toimimassa aivoinani aina kun meinasin itse derpata totaalisesti. 

Pukuhuoneet rakentuvat ystävällisissä tunnelmissa.

Frosti-chanille ei ihan lyhyt köysi riittänykään.

Perjantaina ohjelmistossa oli autoilun lisäksi pukuhuoneiden järjestämistä, kaalin masteroimista eli avajaisharjoituksia, vastaavien kesken ruokailua, tärkeitä coniin liittyviä palavereja läheisissä ravitsemusliikkeissä ja sitten muka ajoissa nukkumista, eli kovaäänistä kälätystä aamuyölle asti.

"Ai että coni huomenna vai?"

 Lauantaina aamu alkoi sillä, että kurkusta löytyi kaktus ja pari päivää perhepiirissä vellonut flunssa tiedotti löytäneensä uuden uhrin. Lääkkeiden voimalla sitten koko viikonloppu! Eniten jännitti äänen kestäminen avajaisissa, mutta eipä sen kanssa onneksi sitten mitään ongelmia ollut. Ja koetin pestä käsiäni jatkuvasti, etten ihan jokaisen cosplaypaikkalipun lomassa antanut ikävää flunssabonusta.

Aamuvirkkuja ihmisiä Ompun edessä.

Jätin tänä vuonna narikan pyörittämisen taakseni ja toimin ensimmäistä kertaa Desuconissa cosplayvastaavana. Koko Frosti oli monessa mielessä oppimiskokemus, jonka opit toivottavasti näkyvät kesädesussa entistä tomerampana ja tehokkaampana cosplayvastaavava. Nyt oli onneksi niin ensiluokkainen vänkäritiimi ympärillä, että koko kisakuvio sujui mukavaisesti. Hall Cosplay kisamuotona on pääsääntöisesti saanut kehuja ja tällä kertaa mukaan saatiin aivan erityisen paljon ensikertalaisia, mikä oli aivan mahtavaa. Kisan kulusta saapi heittää edelleen ihan mieluustikin palautetta cosplay@desucon.fi osoitteeseen, josta myös kisaajat voivat kysellä palautetta. 

Tämän verran kävin kisaa itse permannan puolelta seuraamassa, muuten kuvakulma olikin...

...tämä.

Ainoa kisatekninen asia, jota erityisesti jäin Frostin jälkeen miettimään, on yleisöäänetys. Voin jos spoilata, että kesäDesussa sitä ei tulla näkemään, koska en itse koe sen antavan oikein mitään kenellekään. Vai mitä mieltä te olette, onko järkeä pitää yleisöäänestyssarjaa, jossa äänestäjiä on kuitenkin sen noin 300 kappaletta aina ja mitä tuo äänestys oikeastaan kertoo? Yleisöäänestykseen kun kuitenkin aina liittyy se mahdollisuus, että tunnetut cosplayaajat / tunnetut hahmot saavat ääniä ihan riippumatta siitä, miten taidokkaasti ne on toteutettu. Tämän vuoden tuloksiin olin itse kyllä varsin positiivisen yllättynyt, mutta se vaara kuitenkin aina on olemassa. Joten eiköhän jätetä se yleisöäänetys jo historiaan, korkeintaan sen voisi ajatella toimivan tuomaroitavan sarjan osana, eli tuomariston päätösten lisäksi yleisö valitsisi vielä yhden suosikkinsa (huh huh mitä missikisameininkiä), mutta eipä sekään nyt ihan hirmuisesti anna mitään kenellekään.

Yleisöäänestys auki! Silloin kun tietokone vielä toimi.

Useampikin ihminen kommentoi, että minut näki koko viikonloppuna vain juoksemassa Metsähallin poikki. Tämähän on ihan silkka valhe, koska juoksentelin korkeintaan kuusi kertaa ja nekin juoksut (tirsk) ajoittuivat kaikki noin parin tunnin ajalle ennen lavaosuuden alkamista. Suurimman osan conista hengasin ihanassa infossa vilkkuvan cosplaykyltin katveessa jakamassa paikkalippuja, ottamassa vastaan kisaajia, etsimässä referenssikuvia ja laskemassa ääniä. Lauantai kului siinä oikeastaan lähes kokonaan, avajaisia lukuun ottamatta.

Ens kerralla kidnappaan suoraan sankarin, ei tartte kuunnella Frostin kitinää!

Jäähorosta saatte ihan oman päivityksenne, nyt vain mainittakoon, että verestin vanhaa näytelmäkerhotaidottomuuttani esittämällä avajaisten pahista ja kekkuloimalla pitkin päälavaa kermakakussa. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, ensi kerralla jos vastaaviin hommiin päädyn, on cosplaynurkkaus toivottavasti kuitenkin kunnossa eikä miun tarvitse yrittää olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

"Onkohan tolla cosplayvastaavalla noussu pissa peruukkiin?"

Eipä lauantaista varmaan sen kummempi, kisahommissa se meni ja jokaisesta hetkestä (aamuista hetkellistä tulostin-itkua ehkä lukuun ottamatta) nautin. Niin ihanaa kun kaikkina aikaisempinakin kertoina on ollut olla järjestämässä Desuconia, niin nyt se oli ihanuus potenssiin tuhat, kun pääsin tekemään sitä, mikä oikeasti tuntuu omalta hommalta.

Harmi, ettei kenkulit näy yhdessäkään kuvassa, oli semmoiset paljettitolpat että huh huh!

Kisan jälkeen oli varsin väsynyt mutta onnellinen olo, lyhyen kuvaussession jälkeen vaihtauduin hetkeksi Cruise-anekin iltabilekamppeisiin, mutta väsymys kyllä verotti tanssijalkaa sen verran, että kävin pyörähtämässä tanssilattialla vain puolikkaan biisin ajan. Tuunattu desumekko sai paljon kehuja, valmistuskuvia näkyypi täällä. 

Teeris

Ilta jatkuin oikeasti yhdelle Teerenpeliin ja siitä hotellille jonkinlaisiin valokuvaussessioihin, joista näittekin jo todisteen viimeksi. Sunnuntaina oli himpun verran väsynyt fiilis, mutta se karisi ennätysnopeasti, kun pääsi taas Sibbelle. Olin mukana Lavakammoa karkuun ohjelmassa ”haastateltavana”, mutta koska osallistuja oli pajassa lopulta kourallinen, saimme aikaan oikeasti mukavan keskustelupiirin, jossa pähkäiltiin lavapelon lisäksi kaikkea mahdollista cosplaykisajuttua. Osa ajatuksista jäi elämään ja ainakin yksi ideoitu paja tulee toteutumaan jo kesän Desuconissa!

Se vilkkuukin! Kahdella eri nopeudella!

Waksuuu!

Käväisin myös ConTV:n jututettavana (32 minsan kohdilta etiäpäin) cosplayasioiden tiimoilta ja sitten kipitin kuuntelemaan Wakamotoa edes hetken aikaa. Sitten tosin iski syyllisyys, koska piti olla laskemassa äänestyslappuja eikä valuttamassa aivoja ulos korvien kautta sen äänen takia. Päättäjäiset, palkintoja, paikkojen laittamista pakettiin, siivoamista, vähän kuvaushommia, autoon tavaroiden survomista ja subwayn kautta hotellille. Pääsinpähän taas sanomaan, että paras vaihe cosplayssa on sen riisuminen, kun luikertelin Julian kengistä ja puvusta pois mahdollisimman nopeasti ja sitten Kizzyn kanssa valitettiin kipeitä jalkojamme kilpaa. 

Pylly oli päivän sana, myös pukkareita siivotessa.

Kiusaus vain jäädä lämpimän peiton alle nukkumaan oli suuri, mutta koska kaatajaiset ovat aina ennenkin olleet niin huiput, piti vielä niihinkin jaksautua. No suunnilleen tunnin kuluttua hotelli tuntui sitten kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta, vaikka räpätäteinä taidettiinkin taas räpättää turhan myöhään.  

E-e-ei sillä että väsyttäisi tai mitään.

Kesädesun tavoite: ottaa vielä enemmän viehättäviä kaverikuvia! Featuring Korppu. (joka voisi päivittää blogiaan...)

Ja tämä piti pölliä Ilseltä :3

Lahti oli taas aika kaukana Kuopiosta, varsinkin jos sinne koukkaa Pohjois-Karjalan kautta, mutta sainpahan matkalla suunniteltua kesän cosplaysuunnitelmat aika mallilleen. Kotona odotti edelleen nurkissa pyörivä #muuttoviha, joka ei viimeisenkin Ikea-kaapin kokoamisen jälkeen oikein ota asettuakseen. Yritän pakottaa itseni oikeasti järjetämään koko kodin mieluiseksi ennen kuin annan itselleni luvan aloittaa yhtään pukua. Ja koska pukuinnostus on taas ihan tolkuton, luulisi tämän kiristyskeinon toimivan. Tässä joku päivä. Ehkä.

Mutta ihanan viikonlopun voimilla jaksaa vielä nuo viimeisetkin muuttolaatikot kyllä tyhjentää!

Seuraavaksi sitten pukupulputusta, joko yhdessä tai kahdessa erässä, riippuen miten nyt jaksan odotella kaikkien pukujen kuvia.

Ilona 

Translation: Last weekend was Desucon Frostbite and I was in charge of the cosplay competitions there. The whole weekend was busy, but in a really, really good way, I loved every second of it! 

ps. jännäilen tässä meneekö 200 rikki ensin Ilona Cosplay facebooksivulla vai blogin lukijoissa. Saatte vaikka... videopäivitystä sitten sen kunniaksi, tai viimeistään kun molemmat kaksisataset paukkuu!