Kerta vielä kiellon päälle: Animecon

[Jep jep, Aconista on tätä julkaistessa 4 kuukautta aikaa, mutta julkaisempa tämän silti, kun on näköjään jäänyt luonnokseksi puolivalmiiksi roikkumaan!]

Kun jäin mammalomailemaan Desuconin cosplayvastaavuudesta, tuntui omituiselta kun ei ollut kytköksissä enää mihinkään coniin eikä tarvinnut miettiä mitään conijuttuja. Tunne oli niin omituinen, että kun minulta keväällä kysyttiin haluaisinko hoitaa cosplaykisat Kuopioon palanneessa Animeconissa, päädyin fiilistelemään kisavastaavuutta taas. Tosin melkoisen harkinnan jälkeen ja vain keikkaluonteisesti, koska vastaavuuden ja taaperoarjen yhteensovittamista piti myös vähän fiilistellä että kuinka se onnistuisi.

Ja kyllähän se oli taas ihanaa miettiä kisajuttuja! Conia kasatessa perjantaina olin jo melkein pyörtämässä päätöstäni että nyt pidän oikeasti taas taukoa kaikista isommista conihommista, kun kasaaminen ja se hyrinä mikä conipaikalla oli, oli niin ihanaa! Mutta taaperoarki on vauva-arkeen verrattuna paljon sitovampaan, muistelen hämmentyneenä että oikeastiko sain vuosi sitten leikellä Cersein mekon reikiä kaikessa rauhassa samalla kun Jäbä vaan ihmetteli maailmaa. Nykyään (ja jo kesällä) meillä liikutaan ja kiivetään ja vaaditaan huomiota koko ajan. Eli päivässä varmasti sitä kuuluisaa omaa aikaa on päivän yksien päiväunien ajan, ja vaikka se periaatteessa on aivan riittävä aika hoitaa vastaavuushommia, yhdistettynä lasten nukahtimisen ja oman nukahtamisen väliseen mystiseen aikatilaan, en pidemmän päälle tahtoisi sitoa sitä aikaa aina vaan tiettya asiaa varten. Esim just nyt on kiva naputella blogikirjoitusta ja jos aikaa vielä jää, tehdä cosplayjuttuja. Eli nyt oikeasti taukoa vastaavuudesta, ihan oikeasti. Ainakin siihen asti, että joku pyytää mukaan johonkin enkä osaa sanoa ei...

Lava on Musiikkikeskuksella niin kovin kiva!

Suurin syy, miksi suostuin Animeconia taas tekemään, oli tietysti tuttu conipaikka. Musiikkikeskus on minulle se ensimmäinen conipaikka jossa olen itse käynyt ja sen takahuoneessa on tullut sekä kisattua, tuomaroitua että oltua vastaavana aikaisemmin, joten siellä kisojen järjestäminen oli monelta osin helppoa. Tosin aina oppii uutta ja nyt esim löytyi ihanat tuomarointihuoneet, joita ei vaan aikaisempina vuosina ole tullut älyttyä pyytää käyttöön. 

Hengaajat hengasi. Bongaa Jäbä.

Ei Musiikkikeskus edelleenkään ole conipaikkana täydellinen, mutta kyllä minä siitä kovasti tykkään! Ja oli ihanaa, että Animecon oli taas tässä ihan naapurissa, niin ei tarvinnut säätää kauheasti Jäbän ja Helkyn kanssa, vaan sai käydä conissa ihan kotoa käsin. Jesmo-Jenni tuli Nekoconin tapaan taas yökyläilemään ja cosplaymaailmaa paranneltiin taas tehokkaasti. 

Pukujen puolesta mentiin uusien lanseeraamieni termien mukaan tekeleillä (kts. edellistä edellinen blogipäivitys) eli puvuilla, jotka olivat "ihan okei" mutta joiden tekemisen suhteen en nillittänyt yhtään vaan annoin taiteellisten vapauksien kukkia. Kun cosplaykisat sijoitettiin sunnuntaille (koska konsertti vei niin suuren osan lauantaista, että harjoitteluaikaa olisi ollut liian vähän) olin lauantaina vapaa tulemaan lasten kanssa ihmettelemään conimeininkiä ja sitä varten tehtiin sitten ryhmäcosplayta yhdestä suosikki Disney leffastani eli Herculeksesta. Vähän itkin verta kun kisailmoja katsellessani totesin että sunnuntaina olisi ollut sekä Megara että Muusat tarjolla vaikka yhteiskuvia varten, mutta Hera ei tosiaankaan ole cosplayvastaavan puku, ellei cosplayvastaava aio vain istua ylväästi paikallaan jossain ja delegoida kaiken. Joten lauantaina parin tunnin ajan tutustuttiin conipaikkaan Heran, Herculeksen ja Afroditen voimin.

Voi ei miten Jäbä näyttää jo nyt niin pieneltä näissä kuvissa...

Helkky sen sijaan näyttää isommalta, kun on oikein korkokengät jalassa.

Heran puvun innoittajan oli kangas, jota olin pyöritellyt vuodesta 2013 asti nurkissani. Ostin tuota pinkkia ihanaa laskeutuvaa asiaa aikomuksena käyttää sitä Asaman pukuun, jota pidin siis Japanissa WCS:n punaisella matolla. No sehän oli aivan liian tummaa kuitenkin, joten se jäi vaan pyörimään. Keväällä oivalsin että se näyttäisi kivalta Heralla ja eikun kolme peruukkia vaan tilaukseen ja tosi tehokas ja säästeliäs olo kun kangasta on jo valmiina! ...no eihän se olemassa ollut kangas riittävänyt kuin puoleen tuosta puvusta, joten piti ostaa lisää vielä kaksi metriä. Onneksi on Savon Pala, jonka valikoimaan voi luottaa! 

Söpöin Afrodite

Helkky sai vaikuttaa itse pukuunsa kangasvalintoja myöten. Vähän ehkä olin tyytyväinen kun neiti valitsi violettia skubaa, eli mahdollisimman helppoa ja huoletonta. Olkapään sydämen Helkky teki kokonaa itse ja kengätkin maalasi. Käytiin myös hyviä keskusteluja cosplaysta ja riittääkö pelkkä puku vai pitäisikö olla toppauksia, kun Helkky pähkäili pitäisikö hänellä olla tekotissit, kun Afrodite nyt on semmoinen kurvikas nainen leffassa. Todettiin lopulta että oikein hyvin voi olla semmoinen lapsiversio Afroditesta. 

ZzzzHercules

Jäbän Hercules-puku koostui vain valkoisista vaippapöksyistä ja ihokaskankaasta tehdystä bodysta, ettei aurinko polttanut tai tuuli tuivertanut turhaan. Minulla oli yksi peruukki mietittynä että Jäbä voisi sitä pitää, mutta kun sen pitäminen ei kiinnostanut yhtään, niin ilman peruukkia mentiin. Puvun paras osa oli kultainen mitalli, jota oli kiva pureskella. Sen tekemisessä pitikin jopa vähän vaivata aivoja, että kuinka tehdä siitä pureskeluystävällinen kun tällä hetkellä kaikki asiat menevät suuhun ja kahdeksalla hampaalla saadaan aikaan jo melkoista tuhoa. Maalia ei voinut jättää päällimmäiseksi eikä pelkkä kultainen softis olisi kestänyt. Lopulta tein pohjan softiksesta, maalasin ja päällystin sitten molemmilta puolilta transblaalla eli sillä läpinäkyvällä worblaalla. Edelleen on lelulaatikossa ja muutamia hampaanjälkiä kyllä löytyy.

Heran alusmekko. "Tätähän voi vielä joskus käyttää jossain... Tai sitten ei"

Heran puku koostuu hihattomasti mekosta, jossa on kuminauha empirelinjaisesti rintojen alapuolelle antamassa vähän muotoa ja erillisestä pitkähihaisesta yläosasta. Tämä ratkaisu tuntui kuvien perusteella loogiselta ja helpotti myös imetyshommia kivasti. Jumalaista kiiltoa ja kuultoa lisäsin heittelmällä glitteriä vähän kaikkialle puvussa. 

Peruukkipäänsärky oli taattu

Peruukki on tosiaan kolmen peruukin yhdistelmä. En kyllä mielestäni tilannut ihan noin kirkuvan oransseja peruukkeja, mutta niillä mentiin mitä postista tuli ja ihan nätiltä ne sitten lopulta näyttivät. Tötterö on softista, johon on kiinnitetty kuituja yhdestä peruukista ja sitten ommeltu kiinni toiseen. Ei niin tukeva ja hyvä systeemi kuin olisin toivonut, mutta hyvin opettavainen. Päässä pysyminen oli aavistuksen haastavaa ja vaatii tusinan verran pinnejä, mutta kunnolla päähän niitattuna ihan miellyttävä pitää. 

Imetysmyönteisyyshommia

Helkky pisti Heran hengaamaan pilvien päällä

Herculesta melkein kiinnosti

Mitään kunnon kuvia ei tullut otettua, Helkky kuvaili (ja muokkasi :D) minusta ja Jäbästä kuvia juuri kun oltiin jo lähdössä kotiin. Kävin viemässä lapset kotia ja vahdoin sisäisen masokistini houkuttelemana Cersein mekon päälle. Sehän oli edelleen kuuma kuin sauna, mutta muuten niin kovin mukava! Ja GoTin seitsemäs kausi oli alkamassa juuri seuraavana päivänä, joten hyvin ajankohtainen. Valmistelin siis helmat heiluen seuraavaa päivää ja Jesmo nappasi muutamia kuviakin!

Cersei kävi mm kaupassa

Ja lahjoi kunniavieraita

(c) Jesmo

Valmiina kisapäivään!

Cosplaykisoja ei pidä ikinä aikatauluttaa alkavaksi ennen kello kahta iltapäivällä. Koska voi jumpe miten ikävää on tuomareille ja kisaajille ja cosplayvastaavalle (:D) olla jo kahdeksan aikaan conissa ja valmiina. Ensi kerralla jos aikatauluksia mihinkään kisaan päätän, niin muistan tämän! Tosi ihanasti kyllä sujui koko aamu ja päivä, minulla oli aivan mahtava vänkäritiimi apuna ja kisaajatkin kivasti ajoissa. Mikään kisa tuskin sujuu ikinä ihan täydellisesti, mutta kokonaisuutena olin sunnuntain kulkuun oikein tyytyväinen. Ihania esityksiä ja upeita pukuja!

Cosplayvänkäreiden hassut hatut, jotka Helkky ystävällisesti kuvitti.

Hämmentävimpiä asioita mitä on propeissa käytetty.

Sunnuntaille tein InsideOut -leffasta ihanan Ilon, koska se oli sekä puvun että peruukin suhteen juuri sopiva vaate järjestellä kisoja. Plus höh höh Ilona Ilona, höh höh. Tunsin näyttäväni joltain keski-ikäiseltä täti-ihmiseltä matkalla rippijuhliin tai häihin, mutta useampi kyllä kommentoi että puku sopi minulle. Olen siis ilmeisesti keski-ikäinen täti-ihminen. Oikein kiva puku oli kyllä pitää ja kuvatodisteitakin otettiin Jesmon kameralla pari kappaletta.

Kovin iloisaa (c) Jesmo

Oli esim ihania tuomareita!

Animecon-viikonloppu oli kaiken kaikkiaan kiva. Animeconin järjestäminen taas oli myös ihan kivaa. Nostalgiaminäni vaan muisteli kaikkia IlonaConeja ja sitä kun kaikki kaverit ja tutut kerääntyivät Kuopioon Aconin aikaan, nyt tuttuja ja kavereita oli paljon vähemmän ja se jätti koko kokemuksen tietysti vähän puolittaiseksi. Testimielessä yhden conin vastaavuuden tekeminen oli myös ihan kivaa, mutta nyt jäin ihan oikeasti oikein mielelläni taas mammalomailemaan ja rakentelemaan hiekkakakkuja Jäbän kanssa. Ainakin joksikin aikaa.

Paras fiilis conipäivän jälkeen

Ilona