Tracon 2017 eli parin päivän pahistelut

No niin, nyt pukkaa coniraporttia ennen kuin tapahtumasta on kulunut edes kolmeakaan kuukautta! No siis hyvin hilkulla on se kolme kuukautta mutta kuitenkin!

Kuten ylläolevasta huomaa, tämä teksti oli ihan julkaisemista vaille valmiina jo viime vuoden marraskuussa. No siis kuvien lisäämistä ja julkaisemista vaille ja siitäpä se sitten jäikin kiinni ja roikkumaan ja ohoh ja hupsista, nyt vasta sain aikaisiksi. Mutta parempi myöhään kuin ei ikikuunapäivänä jne yms. 

Vuosi sitten (siis 2016 syksyllä) vietin vain yhden päivän Traconin Jäbän kanssa, tänä vuonna (siis vuonna 2017) päätin tehdä yhden yön reissun ihan yksikseni. Minua pyydettiin tuomarointihommiin jo ties kuinka kauan aikaisemmin, joten takaraivossa coniin lähtö oli jo pidemmän aikaa. Jotenkin vaan oli vähän vaikea löytää sitä jotain perinteistä Tracon-fiilistä ja pukujenkin osalta keskittyminen oli oikeastaan jo CosplaynSM:n puolella, vaikka siitä pitikin olla vielä ihan hissunkissun. Mutta ihan kiva reissu ja onneksi tuli tehtyä!

Tampere on Kuopiosta katsottuna juuri siinä kipurajoilla että kyllä sinne ajelee mutta ei kyllä kovin mielellään. Ainakaan itsekseen ja ainakaan Helan puku päällä, joka ei ole tarkoitettu istumista varten vaan hiljalleen tuhoaa niskan kuten kuoleman jumalattaren kuuluukin. Mutta omaa tyhmyyttänipä pistin puvun jo kotona valmiiksi päälle. Jotenkin oli vaan niin tuoreessa muistissa niin monet kerrat kun olen vihannut mennä Tampere talolle puku vaan puoliksi päällä. Onneksi oli tankki täynnä niin ei tarvinnut pysähtyä säikyttelemään ketään matkalla.

Tämmöisellä goottimeiningillä mentiin viikonloppu!

Pukuhommat päättivät itse itsensä kuin vahingossa. Retan kanssa oltiin puhuttu Miyun ja Larvan cossaamisesta ties kuinka monta vuotta sitten. Minähän en erityisemmin harrasta crossplayta. Ikinä. Paitsi silloin on hahmo pukeutuu jättimäiseen kaapuun ja sen kaveriksi saa Vampyyriprinsessa Miyun. Kun Reta vielä tuomaroi samoja kisoja, oli tämä puku ihan selviö.

Tampere talo siinsi jo silmissä!

Toisesta puvusta pitää kiittää ja syyttää ihan vaan ihanaopekollega-Cillaa, joka hönki minulle riittävästi Thor: Ragnarok -leffaa ja Kate Blachettia siinä. Kun sitä traileria katsoi riittävän monesti ja mietti että niin, Traconin teemana on pahikset, syntyi päätös tämän pahistädin pukuilusta kuin itsestään. Tiesin myös, että nyt olisi ainoa hetki kun saisin puvun tehtyä ilman itkuja ja hampaidenkiristelyjä, eli kun saatoin vielä antaa itselleni taiteellisia vapauksia ja mennä niiden muutamien kuvien perusteella, sulkea silmät liian vaikeilta tekniikoilta ja nautti vaan siitä sinne päin tekemisestä. Kirjoitan nyt että nauttia, mutta oikeasti piti vaan olla raudanlujana itseni kanssa ja valita ne pari kuvaa jonka mukaan mentiin, koska oikeasti trailerissakin näkyi noin kolmea eri versiota puvusta ja sitten ne resoluution puolesta parhaat kuvat näyttelyissä olleista puvuista olivat vielä ihan oma lukunsa.

Eli Hela oli minun pukuluokitukseni mukaan tekele, mutta tekele johon suhtauduin kuitenkin melkoisella vakavuudella. Kun mitään yksittäistä kangasta sopivalla tekstuurilla ei löytynyt, yhdistin bodysuitissa alla mustaa keinonahkaa ja päällä semmoista uunoturhapuromaista reikäkangasta jotka molemmat löysin Savon Palasta. Toimivat kivasti, olisivat toimineet vieläkin kivemmin jos reikäkangas olisi joustanut yhtä moneen suuntaan kuin keinokangas, mutta se olisi ilmeisesti ollut liikaa toivottu. 

Olisin halunnut käyttää kaavoissa Yaya Hanin bodysuit-kaavaa jota en vieläkään ole päässy testaamaan, mutta olin onnistuneesti hukannut koko kaavan jossain kesäisessä siivoushulluudessa. Löysin sen sitten about viikko Traconin jälkeen, joten jospa se sitten seuraavassa makkarankuoressa pääsee oikeasti tositoimiin, nyt käytin sitä jotain vanhaa kaavaa jolla olen about jokaisen bodysuit-pukuni tehnyt. Oli kivaa tehdä tuommoista asua taas pitkästä aikaa, tai ainakin tuntuu että pitkästä aikaa, en tiedä onko siitä oikeasti kovin pitkä aika.  Kengät olivat asussa tosi mukavat, kun päällystin neljä syksyä ja kevättä palvelleet kiilakorkosaappaani. Ja päällystin ne vielä niin että päällysteet saa pois ja kengät vielä joskus taas käyttöön, hyvä minä.

Makkarankuoren vihreät kuviot olivat loppujen lopuksi yllättävän helpot tehdä, kun annoin itselleni riittävästi lupaa sooloilla kuvioiden asettelujen kanssa. Kangas oli vihreää vinyylikamaluutta kankaita.comista ja kiinnitin siitä suurimman osan ihan kuumaliimalla. Kangasliimaa käytin ensin, mutta sen kuivuminen kiristi hermoja ja pysyminen oli huonompaa kuin kuumaliimalla. Muovisen kankaan liimaamiseen kuumaliima toimi ihan todella hyvin, erityisesti kun liimasin suurimman osan kuvioista ainakin osittain niin, että puku oli päälläni jolloin kangas jousti sen verran kuin pitikin. Vihreät osaset kestivät ja pysyivät paikallaan todella hyvin, myös myöhemmin photoshoottia varten.

Esan nappaama kokovartalokuva ja vielä yksi selfie instagramin läpi suodatettuna

En saanut Helan päähinettä valmiiksi Traconiin ja conissa kiitin siitä onneani kun katselin ihan jäätävän tukkoisia käytäviä ja kuvittelin lävistäväni kaikki niillä piikeillä. Tein nimittäin päähineestä mahdollisimman ison version, eli julisteiden mukaan. Leffan nähneet tietävätkin että piikit kasvavat Helan päästä ja muuttavat kokoaan, joten nyt on melkoinen kiusaus tehdä semmoinen pieni ja näpsäkkä piikkikruunu myös. Iso piikkipäähine kohtasi nimittäin voittajansa yhden pienen Jäbän käsissä ja on nyt jo entinen.

Ihanin Ilsu!

Mutta Tracon mentiin tosiaan ihan mustalla goottitukalla! Ja goottimeikillä, josta nautin jotenkin erityisen paljon, koko puku tuntui ihan hirmuisen kivalta ja pahikselta ja ihmiset jotka eivät tunnistaneet minua kruunasivat koko homman. Kun nyt kirjoittelen tätä, on Ragnarok lopultakin nähtynä ja Hela cosplayta putkahtelee somessa vastaan jatkuvasti. Leffassa pystyi onneksi aika pian unohtamaan pukujutut, vain välillä teki mieli ponnahtaa pystyy ja kiljaista että ahaaa, vai tuolta se niska näytti, kas kun ette voineet jo trailerissa paljastaa! Joidenkin pukujen kohdalla käy niin, että sen oman tekeleensä jälkeen ei oikein tunnu kivalta edes nähdä referenssikuvia tai muiden samoja pukuja, mutta Helan kohdalla pääsin siitä fiiliksestä aika pian onneksi yli!

Mutta ainiin joo siitä Traconistahan minun piti kirjoittaa.

Iso oli taas lava ja sali!

Vaikka olenkin katkaissut napanuorani Desuconiin, oli desupöytä ympäristöineen jälleen Se Paikka Jossa Olla, kun lopulta saavutin conipaikan yhden aikaan iltapäivällä. Kerkesin hengaamaan siellä hetken ennen kuin lauantain oikeasti siinä vaiheessa ainoa kiinnostava ohjelma, eli cosplaykisat, alkoivat. Seuraavan päivän tuomarointihommat antoivat privileegion pujahtaa bäkkärille fiilistelemään jännitysfiiliksiä ja sieltä katsomoon, jossa oli ihan hurjan virkistävää seurata kisoja ihan rauhallisesti ilman mitään omakohtaisia vastuita. WCS-tietysti nostatti hirmuisesti tunteita pintaan ja ai että voittajien esitys oli niin ihastuttavan söpö! Pitkältä kisahommat kyllä tuntuivat väliaikoineen ja keskittymien meinasi kummasti välillä herpaantua.

Kommentaattorit oli asemissa!

Tämän kuvan pöllin törkeästi UruharaFC:ltä, kun en äkkiseltään muita samasta poppoosta otettuja kuvia löytäny, vaikka kameroita oli useampikin räpsymässä. Hootti oli katsomossa jossain ihan yläparvella eikä jaksanut juosta alas, joten Hootti puuttuu. Pitäisi photoshopata Hootin pää tuonne minun ja Maijun väliin vaikka.

Kisojen jälkeenpä ei ollut luvassa kuin hetki päätöntä palloilua ja sitten Ilsun kautta syömään. Oli ihana istua oikein pitkän kaavan mukaan syömässä hyvää ruokaa Haraldissa aivan ihanassa seurassa jota nykyään näkee aivan liian harvoin! Sitten iski vanhuus eikä jatkettu enää minnekään, vaikka majapaikassa jäätiinkin suustamme kiinni maailmanparannuksen tiimoilta aamuyön tunneille. Onneksi seuraavan aamun meikki ja puku olivat sen verran simppelit, että en kiroillut ihan tavattoman paljon kun jouduin hipsimään autolle jo ennen kahdeksaa. Sitten kiroilin jonkin aikaa kun olivat menneet rakentamaan kaikenmaailman tunneleita ja ties mitä Tampereelle ja piti oikeasti navigaattorin kanssa seikkailla paikalle, mutta siitäkin selvittiin.

Pienempi kuin kolme

Sunnuntaiaamun punottavat silmät

Sitten alkoi sunnuntain tuomarointirupeama, joka oli pitkä ja uuvuttava. Päivin, Iriksen ja Retan kanssa tuomarointiin ensin esityskisa ja sitten samaan syssyyn vielä hallcosplay ja sen jälkeen olo olikin sen mukainen. Vitsailin olevani se tuomari joka istuu krapulassa pimeimmässä nurkassa Larvan kaavun sisällä naamari päässä enkä puhu mitään, mutta kukaan tuskin yllättyy että eihän se niin mennyt. Olen lähes poikkeuksetta se tuomari joka puhuu ja kyselee paljon. Osa kysymyksistä jopa liittyy aiheeseen mutta eiköhän se yleensä tuomarointitilanteessa ole aina niin, että sitä jonninjoutavaa jutustelua tulee suurin osa.

Muikea tuomaripoppoo on muikea!

Tai ei jonninjoutavaa, olen ihan pohjattoman utelias kuulemaan miten kisaajat on juttuja tehneet, mutta suuri osa kysymyksistä ja vastauksista ei vaikuta esim pisteytykseen mitenkään. Esimerkiksi se klassinen, miten pitkään olet tätä pukua/esitystä tehnyt ei oikeasti vaikuta mihinkään, koska ei sillä ole väliä oletko tehnyt puvun viikossa vai vuodessa, jos lopputulos näyttää hyvältä. Ja yleensä sen kyllä puvusta näkee milloin aikataulutus on kussut tai milloin aika on käytetty järkevästi ihan kysymättäkin.

Tämä liippaa läheltä sitä toista ikuisuusaihetta kisapukunen osalta, eli kuinka alkutekijöistä puvun tekeminen pitäisi aloittaa, mistä vielä saa lisäpistettä ja mikä on ihan vaan turhaa hifistelyä tai ainakaan ei vaikuta tuomaroitiin. Esim että jos olet virkannut tai neulonut itse jotain osia pukuun, onko se parempi kuin jos olisit löytänyt referensseihin nähden yhtä hyvää neuletta valmiina? Tai jos kasvatat itse sitä puuvillaa takapihallasi, josta kudot sen kankaan josta ompelet sen puvun, niin onko siinä jotain erityistä verrattuna pukuun jonka kangas on ihan vaan ostettu kaupasta? 

Nyt en mene puhumaan kaikkien cosplaytuomareiden suulla, mutta jos säännöissä ei erikseen lue että pisteitä annetaan pitkän ajan käyttämisestä tai älyttömästä omistautumisesta, niin nuo seikat ei vaikuta pisteytykseen. Tuomarit arvioivat sitä lopputulosta, että miten hyvin se lopputulos korreloi sen referenssikuvan kanssa, ihan riippumatta miten pitkään tai mitä materiaaleja siihen on käytetty. Vähän sama kuin välillä kuulee vähän vähättelevästi kerrottuna jos jokin puvun osa on tehty pahvista, softiksesta tai jostain muusta kuin Pyhän Graalin maljan oksennuksesta jota worblaaksikin sanotaan. Silläkään kun ei ole mitään väliä, että mitä materiaalia jokin juttu on tai kuinka kallista se on tai mistä se on hankittu, jos se näyttää oikealta ja järkevältä.

Nautin niin minun ja Retan pituuserosta!

Kisojen jälkeen minulla oli vähän tuli hännän alla että kotimatkalle pitäisi keritä, kun Jäbä-ikävä oli melkoinen ja ajomatka taas sen neljä tuntia. Retan kanssa kuitenkin oli tarkoitus saada kuviakin ja onneksi yhytettiin Teppo kameroineen ja seikkailtiin sitten jossain lastausovilla kivasti kuvaamassa. Sitten suuntasin nälkäkiukkuisena kohti Kuopiota. Ens kerralla selkeästi ruokatauko tuomarointiin, nyt vänkäriruokailu ehti jo loppua ennen meidän urakan päättymistä.

Kuvaajana Teppo Suominen

Kuvaajana Teppo Suominen

Larvasta ei ole mitään ihmeempiä kerrottavaa. Kankaana käytin Eurokankaan jotain halpispolyesteriä kaapuun kun sitä kului niin älyttömästi tällä pituudella plus lisäkoroilla. Alla oli kunnon olkatoppaukset tuomassa ryhtiä ja profiilia ja meikillä hain jotain vähän edes erilaista kuin normaalit animutsirpulasilmäni. Naamarin tein thibraasta omien kasvojen päälle, sekun muotoutuu nätisti senkin jälkeen kun ei ole enää polttavan kuuma. En ehkä silti suosittele samaa taktiikkaa muille, vaikka siistin kuolinnaamioefektin silleen saakin aikaan. Tälleen crossplayaaminen oli ihan kivaa, kun sai kaapuilla ja pitää maskia naamalla, mutta tuskimpa tulen taas crossaamista harrastamaan ihan hetkeen. Alto mekossa ja Larva kaavussa riittänee.

Kuvaajana Teppo Suominen

Kuvaajana Teppo Suominen

Eli ihan kiva Tracon, ihan kivat puvut, oli kivaa. Ensi vuonna sitten taas ja kauhuteema kuulostaa siltä, että siihen on helppo jotain teemaan liittyvää pukuakin keksiä. 

Ilona

ps. blogi tais just täyttää taas vuosia, mutta onneksi ei näillä päivittelytahdeilla paljon tarvitse juhlia!