Acon11: Spefi-Ilona ja Pris

Jos Blade Runner -elokuva on vielä katsomatta, niin nyt häpeämään ja leffa tulille ensi tilassa. Tämän näkeminen kuuluu jo yleissivistykseen.

Pris on oleillut tuolla cosplay-kansiossani jo pari vuotta odottamassa, että innostus iskee. Ja sehän iski juuri viikko ennen Finncon-Animeconia (huomatkaa miten korrektisti vaihtelen tapahtuman nimea oman vaatetukseni mukaan :D). Minusta on kiva välillä yhdistellä pukua ja tapahtumaa, eikä yhden maailman parhaan skifileffan hahmo tietenkään sopisi mihinkään muuhun listallani olevaan coniin yhtä hyvin, kuin Finnconiin. Sunnuntaikin kyllä kului siellä Animeconin puolella suurimmaksi osaksi, vaikka kävinkin välillä pyörimässä spefialueellakin. Prisin lisäksi Rachael vähän kyllä kutkuttelee cosplaylistalla, tosin yhdessä niin monen muunkin kutkutushahmon kanssa, että katsotaan milloin neidin vuoro tulee.

Pris oli aivan ihana puku tehdä. Muokkasin vanhoja paitoja, tein shortsit ja pääsin leikkelemään sukkahousuja (neljänsistä tuli lopulta mieluisat). Vanhat, jo pohjastaan puhki olleet ballerinatkin pääsivät vielä kerran palvelemaan conikenkinä, eikä kerrankin tarvinnut valittaa epämukavista jalkineista. Prisin kohdalla tukka ja meikki tietysti olivat ne tunnistettavimmat tekijät. Raskaita maskeerauksia en edelleenkään suosittele kenellekään kesäkuumalla, Grimasin rasvaliukoisilla väreillä mentiin ja ei ne mitään herkkua olleet kasvoille. Valkoinen kyllä pysyi aika kivasti, mustaa sai korjailla usein. Musta luomiväri kyllä sitoi väriä ihan nätisti.

Toki heti puvun tekemisen jälkeen kriitikko-Ilona nipottaa vaikka kuinka monesta jutusta. Oikeasti Prisillä taitaa olla päällään hihaton haalari, jonka päällä harsokangaspaita, mie tein erilliset shortsit ja paidan ja tungin harsopaidan topin alle. Peruukki on hauskasti alunperin Prissin (tupla ässällä) kaappicosplayssa käytetty, nyt se lyheni ja tupeerasin vielä reilummin. Ei se ihan just sellainen ole kuin pitäisi, jos tämä asu uudestaan lähtee ulkoilemaan, uusi tukka pitää hankkia.

Koko päivän ajan säikyttelin tuttuja, jotka eivät tunnistaneet minua ollenkaan ennen kuin aloin itse juttelemaan. Päivän aikana ei siis tullut yhtään satunnaista kaverikohtaamista tai uusiakaan tuttavuuksia, kun näytin niin pelottavalta. Sen sijaan kun aseman vessassa kävin pesemässä naaman, vaihtamassa desupaidan päälle ja päähän jättitukan, kesti puoli minuuttia ensimmäisen hei ilona –huudahdukseen. Tytti tarjosi kivaa junanodotteluseuraa. 

Molemmat viikonlopun puvut olivat pikkaisen underground-kamaa, mutta sekä Mizuhon että Prisin kohdalla ne muutamat kuvien pyytäjät tai juttelemaan pysähtyneet tuntuivatkin sitten olevan aidosti innoissaan hahmojen näkemisestä. Se on kuulkaas tarkkaa tämä tasapainottelu sopivan tuntemattomien hahmojen kanssa, ettei ihan jää huomiotta kuitenkaan. Koska sehän olisi ihan kamalaa. 

Sanoinkin jo edellisissä päivityksissä, että aconissa oli jotain erityisen ihanaa pukujen puolesta. Jotenkin desussa ja nekossa olen onnistunut stressamaan niin karmeasti, että semmoinen aito cosplayn ilo on jäänyt vähemmälle. Nyt viikossa kyhätyt puvut ihanista hahmoista tekivät osaltaan koko viikonlopustakin ihanan, varsinkin kun ei ollut mitään järjestämis- tai kisastressiä. Pitäisi vaan muistaa ostella varastoon kankaita ja peruukkeja ja olla lyömättä mitään lukkoon, niin voi tehdä viime hetken pukuja, jotka voi sitten oikeasti jättää kesken jos ne jää valmistumatta. ...tai sitten voisi tehdä niitä pukuja ajoissa valmiiksi.

Tracon on edelleen yksi kaunis kysymysmerkki. Puolet minusta tahtoo kisaamaan, toinen puoli mammoilemaan ja voi tätä valinnan tuskaa! Jään tuijottelemaan refekuvia yömyöhään saakka ja vatvomaan että mitähän tässä oikein tekisi.

Ilona

Acon11: Jälki-istuntoa kaikille

Animeconin lauantaina olin melkein kuin töissä, kun pukuna oli Onegai Teacherin ihana alienope Mizuho Kazami. Sarja oli yksi ensimmäisiä animuteoksia mitä katsoin ja josta oikeasti tykkäsin, mutta tämän puvun tekeminen tarvitsi silti vähän ulkopuolista suostuttelua ennen toteutumistaan. Jostain syystä cosplayuran alussa opehahmon cosplayaaminen, varsinkin kun Mizuho nyt on semmoinen... Mizuho, ei oikein houkutellut. Jotain on ilmeisesti miun suhtautumisessa pukuilemiini hahmoihin muuttunut tai opehahmot ei enää tunnu niin tyylittömiltä (äh, englantilaiset sanoo sen paremmin, tacky), sillä minua ei tarvinnut kauhean pitkään suostutella tämä nyt kuitenkin tekemään. Ja voi että olen iloinen että suostuin, pukua oli ihana tehdä ja vielä ihanampi pitää conissa päällä.

Peruukkihan on hankittu jo ikuisuus sitten. Juuri tämmöisiä tapauksia varten ostelen potentitaalisia peruukkeja varastoon heti kun jokin hahmo alkaa mietityttämään. Kun inspiraatio johonkin hahmoon iskee viikko ennen conia, peruukin puuttuminen ketuttaa ihan vietävästi. Peruukin kanssa taistelin vielä torstaina ennen conia, kun huomasin, etten oikein osaakaan kihartaa peruukkia. Suoristamista on tullut tehtyä usein, mutta nyt kun piti saada kaksi isoa kiharaa tuonne taakse, meinasi mennä sormi suuhun. Peruukin kuitu on varmaan ainakin osittain lämpösuojattua, sen verran tujuja lämpötiloja sain käyttää ennen kuin kihartuminen tapahtui. Testasin niin rullia+hiustenkuivaajaa+lakkaa, suoristusrautaa kuin loppujen lopuksi ihan perus piippari-kiharrinta, jolla kiharat loppujenlopuksi onnistuivat. Prosessin aikana kyllä kivasti paloin myös kuituja, mutta eipä noita nähnyt kun nostin kiharoita vähän ylemmäs.  Muuten tukka oli kiinni lähimarketin hiusklipsillä, joka jäi kivasti tukan alle piiloon ja jonka piikit tunkeutuivat melkein yhtä kivasti aivoihin. 

Ainoat itsetehdyt osiot puvussa ovat liivi ja kaulakoriste. Liivikangas ei ollut fiksuin valinta, mutta kun punaista kangasta oli valmiina kotona, päätin käyttää sitä miettimättä sen toimivuutta. Ihan kivalta tuo kuitenkin näyttää, vaikka joustavuutensa takia aiheuttikin pieniä hermoromahduksia ompelun aikana. Onneksi alan oppia tukikankaiden käyttöä edes vähän, niin kauluskin suoristui kivasti.

Kaulakoriste on Fimo Cernit Premo! massaa maalattuna askartelumaaleilla, lakattuna ja liimattuna kultaiseksi maalatun softiksen päälle. Muutama lakkakerros teki korusta kivan kiiltävän, eikä maalatessa jääneet siveltimenjäljetkään näy ihan hirveästi. Kengät, paita ja hame on kaikki ostojuttuja. 

Piilolinssit vähän raivostutti. Ei näitä kyllä violeteiksi voi sanoa kuin hyvällä mielikuvituksella, ja kun kerrankin oli lasit (ei tosin omat ja vähän liian vähillä miinuksilla) käytössä, olisin ihan hyvin voinut hankkia vahvuuksettomat ja paremman väriset. Nyyh.

Sekä Mizuhon että sunnuntaisen puvun tekeminen oli jännä kokemus, kun aikaa oli todella vähän, mutta paineita vielä vähemmän. Annoin itselleni luvan heittää molemmilla puvuilla vesilintua, jos ne eivät olisi silmää miellyttäneet. Oli taas pitkästä aikaa hauska kokemus tehdä pukuja, joista ei ollut huudellut viikkokausia blogin puolella ja joista raivoaminenkin on rajoittunut irkin puolelle.  Mizuhoa valokuvattiin conissa muutamaan kertaan ja parit oikeasti hyvät keskustelutkin tuli käytyä sarjasta. Lyhyestä tekoajasta huolimatta puvusta tuli varsin näppärä ja se meneekin voi pitää vielä uusiksi joskus jossain –laatikkoon. Sinne alkaa kertymään jo ihan kivasti tavaraa.

Kuvausrekvisiitan ja pukuinnostuksen tarjosi Jaksu

Spefisti-Ilona ja sunnuntaipuku tulee esittelyyn varmaan huomenissa.

Ilona

ps. Mizuho on myös fiksu nainen.

Acon11: Turusta selvitty hengissä

Heh heh, ”selvä” -sanan käyttäminen tämän viikonlopun osalta on vähän ironista. 

Finncon-Animecon itsessään ei herättänyt suuria tunteita positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, viikonloppu oli ihana conista riippumattomista syistä. Ilona-hengaajaernu tässä hei!

Melkein Turussa, säätila melko masentava.

Finncon-Animecon oli tämän vuoden coniryppäästäni se eniten ”ehkä”-sarjassa pyörinyt. Vain viikko Nekon jälkeen Turussa oleva coni, jonka mielessäni yhdistän lähinnä hengaamiseen, random fffighteihin ja vähän lisähengaamiseen, olisi tippunut ensimmäisenä pois, jos jokin coni olisi pitänyt välistä jättää. Kun majoitus kuitenkin järjestyi paremmin kuin hyvin (kiitos niidel ja hui < 3) ja Kcs:n kokous pidettiin Turussa, päätin kestää ne vajaat 6 tuntia suuntaansa, jotka junassa matkustaminen vei ja sivistää itseäni käymällä ensimmäistä kertaa elämässäni lounaisrannikolla. Turun nähtävyyksiin tai mihinkään muuhunkaan en kyllä kerinnyt tutustumaan, jokin joki siellä kyllä näytti olevan ja kyllähän se pikkaisen muistutti Kuopiota. 

Uhkaavia pilviä taivaanrannassa

Tulin Turkuun perjantaina, mutta conipaikka kutsui vasta lauantaiaamuna muutaman nukutun tunnin jälkeen. (kiitos niidelin pohjaton baarikaappi...) Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja pudistelin jo päätäni koko viikonlopun onnistumiselle, mutta onneksi sää parani selkeästi. Verrattuna Nekon karmeaan kuumuuteen oli Aconin ilma paljon siedettävämpi, vaikka lauantaiaamun kosteus kyllä aiheuttikin tiloihin trooppista ilmastoa. Yllättäen olin osannut pukeutua säätilaan sopivasti, ei ollut kylmä eikä kuuma koko viikonloppuna.

Anikissa piisaakin jo kritiikkiä conin järjestämispuolta kohtaan, eikä miullekaan hommasta jäänyt kauhean vakuuttunut olo, kun esimerkiksi naurettavan pieneen narikkaan jonottaessa kuulin viiden minuutin aikana infon vastaavan kolme kertaa ”en tiedä” ihan peruskysymyksiin. Huhupuheena kuulin perjantaina etsityistä cosplaytuomareista, vänkäreiden puuttuvista työvuorolistoista, vänkäreiden nakittamisesta myös työvuorojen ulkopuolella sekä yleisestä säätämisestä. Toki perusconikävijälle tämä säätö ei varmaankaan näkynyt. 

Random fffightia pihalla. Kuinka yllättävää.

Jollain oudolla tavalla tykkäsin yliopistosta conipaikkana. Vaikka rakennukset olivatkin jakautuneet melko pitkän matkan päähän toisistaan, paikkojen löytäminen oli välillä vaikeaa ja selventävät kartat meinasivat lähinnä vaan sotkea, oli conipaikka kuitenkin oma alueensa, jonka poikki kävellessä tunsi olevansa irrallaan normaalimaailmasta. Samasta syystä tykkäsin Bakaconin aikaisemmista tiloista. Kun en mennyt massaohjelmiin, en kokenut missään vaiheessa, että conissa olisi ollut tungosta tai liikaa ihmisiä, mutta voin kyllä kuvitella miten tuskaista olisi ollut jos koko viikonlopun sää olisi ollut sateisempi. Istuma- ja kuvauspaikkoja löytyi kivasti niin sisältä kuin ulkoakin ja kun ohjelmiin juoksemisesta en ottanut stressiä, ei yliopistoa tarvinnut kipittää päästä päähän ihan tukka putkella. 

Aurinkoa ja pihahengausta.

Ennen conia ohjelmakartta yllätti positiivisesti. Siellä oli jopa päällekkäisyyksiä mielenkiintoisilta kuulostavien ohjelmien kanssa. Toki kiinnostavista ohjelmista suurin osa keskittyi conien tekemiseen eikä animeen tai mangaan, mutta nooh, parempi sekin kuin ei ohjelmaa ollenkaan. Lauantai varsinkin näytti ohjelmatykitykseltä, mutta olen oppinut itsestäni jo sen verran, että yleensä conissa väsähdän saleissa istumiseen varsin nopeasti, enkä nytkään ottanut mitään stressiä ohjelmien näkemisestä. Cosplaykisat jätin kokonaan välistä, kun kisaan jonottaminen oli jo pelkästään ajatuksena ihan kuvottava. 

Ihana Hoothoot ja sienet.

Päädyin lauantaina sitten katselemaan Janne Elffi Rusasen Proppien rakentamisen lyhyttä oppimäärää, Antti Myyrän Yksityinen tekee conitkin paremmin -esitystä ja Lassi Väänäsen Maailmanlopun conia. Kaikki ohjelmat olivat mukavaa seurattavaa, joskaan mitään uutta niissä ei minulle ollut. Elffin luento oli uudistettu versio jo kertaalleen kuullusta proppeilusta Bakasta, Antin kanssa kaupallisista coneista on tullut juteltua jo muutenkin ja Lassin kanssa keskustelin tulevasta animeconista noin kolme tuntia jo valmiiksi menneellä viikolla. Mutta mukava oli herroja kuunnella. Väliajat sekä lauantaina että sunnuntaina menivätkin valokuvaushommissa.

Miun lempparipuku koko viikonlopulta. Tara < 3

Lauantai-ilta kului Kcs:n kokouksessa ja äänestystuloksista hämmentyneenä saunoillessa. Yöllinen Turku oli kaunis ja Teerenpeli aina jees, vaikka ikäraja ja portsari ikävästi hajottikin porukkaa.  Edellisen yön tapaiset vajaan neljän tunnin yöunet alle ja conia jatkamaan.

Jokin joki, joitain tyyppejä.

Sunnuntai oli jo vähän väsypäivä, kävin vain kurkistamassa osan Teemu Sandblomin Starblom tähtien kanssa –talkshowta, joka oli parempi kuin odotin, ja Animeconin perilliset paneelia, joka tarjosi ohjelmallisesti kyllä conin suurimman pettymyksen. 

Jos ohjelmaa suunnitellessa joku todella luuli, että 45-minuuttia riittää neljälle panelistille näin laajassa aiheessa, niin reality check please. Homma pääsi vasta ihan aluilleen kun piti jo lopettaa, mitään varsinaista keskustelu ei edes ehditty käymään ja alun kysymysten olisi pitänyt olla paljon jämäkämpiä. Paneelinvetäjän olisi pitänyt oikeasti vetää paneelia, eikä höpötellä itse pitkään ja antaa muiden höpöttää vielä pidempään. Tulipahan ainakin selväksi miten kukin neljästä esillä olleesta conista on syntynyt, mutta se oli suurimmalle osalle kuulijoista jo muutenkin selvää ja yleisö olisi tahtonut kuulla jo jotain muuta. Tuolla panelistiporukalla olisi varmasti saanut aikaan kunnon keskustelua, oli todella harmi, että nyt sille ei annettu riittävästi aikaa.

Ja se on kyllä kumma, miten noista cosplaytarvikkeista saadaan niin usein draamaa, mutta oishan se kyllä kamalaa, jos conin pitäisi hankkia jotain hakaneuloja pukuilijoille, siis ihan kamalaa. Note to self, kirjoitan conin cosplaypakeista joskus pidemmästikin, nyt niidel kyllä tiivisti aikas hyvin tuolla ps. -osiossa. Ja tuo päivitys muutenkin on < 3

En ole ruuan suhteen nirso, mutta ihan karmeaa kuraahan tuo ruoka oli. Nuudelimössöä lisämössöllä, hyi yök.

Onneksi fiksuna tyttönä ostin junalipun illan viimeiseen Kuopioon lähtevään junaan jo aamulla, ounastelin sen olevan täpötäynnä coniväkeä. Asema pullisteli conittajia, mutta junassa tilanne ei ollut ihan niin paha; itse sain röhnöttää koko matkan kahdella penkillä, kun viereinen paikkan oli jatkuvasti tyhjä. Olen vanha ja raihnainen ja animetunnareiden yhteislaulu junassa ei matkanautintoani lisännyt, mutta onneksi Tampere ja Jyväskylä karsivat ernujen määrän vaunussa jo pienemmäksi.

Kasvot vähemmän kalvakkoina junassa. Viikonlopun heräteostoperuukille löytyi heti käyttöä sekä la että su, kun oma tukka ei peruukkipäivien jälkeen ollut erityisen kauniissa kunnossa.

Ei tullut turha reissu Turkuun. Seura oli mahtavaa, herpderp-hengauksen lisäksi tuli oikeasti juteltua ihan asiaakin ja puvuistani oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä fiilis. Tästä on hyvä jäädä conitauolle ainakin Traconiin asti. Acon puvuista tulee päivistystä heti kun jaksan käännellä, väännellä ja muokata noita kuvia.

Ilona

ps. Tommoinen yks tapahtuma on kanssa tulossa, piti sitäkin vähän mainostella viikonloppuna:

Esucon!

Vai ehkä kuitenkin Desucon Frostbite (featuring facepalmaava, vastentahtoinen mainosmalli Hootti)

Elffin luennolla pystyi keskittymään oleelliseen.

http://winter.desucon.fi/ ja ihana Ilse

Nekocon sufferointia

Joop, olipahan taas viikonloppu. Olo oli (ja on) conin jälkeen aivan rättipoikkiväsymys, kun jotenkin onnistuin olemaan kiireinen koko conin ajan ja viettämään ison osan normaalista nukkumisajasta muualla kuin nukkumassa. Tästä tuli taas semipitkä tarinaosio ja varmasti unohdin taas jotain, lisäillään sitten tarpeen mukaan. 

Näköjään tämän kesän coneissa on stressilauantait. Desussa kisaesitys kiristi pinnaa, Nekossa oli nyt ihan karmee hoppu ja kiire koko ajan, kun piti varmistella kissankorvatyöpajan toimivuutta, tuomaroida ja sitten vielä jännittää sitä omaa esitystä ihan kamalasti. Lauantai ei siis ollut mitenkään ihana päivä, vaikka Vänärin rantajatkot ja talviturkin heittäminen kyllä oloa helpottivatkin. Sunnuntaina univelat hiipivät lisäämään sufferointia iltapäivän puolella ja conin lopussa oli jo melko herpderp-tunnelmat. Kokonaisuudessaan liikaa hommaa ja liikaa stressiä. En edes uskalla ajatella, mitä olisi tapahtunut jos olisin sen Franin ottanut matkaan ja kisannut. Nitropurkkia olisi varmaan tarvittu.

Olin siis pikkaisen mukana Nekoconissa tekijäporukan puolella. Oli jännä seurata kahden hyvin erilaisen conin rakentumista, kun Desu ja Neko ovat painotuksiltaan ja tekotavoiltaan ihan erilaiset. Omaa pesää on ikävä liata, mutta kyllähän Nekossa on paljon parantamisen varaa. Nekossa tiedonkululla oli ongelmia ilmeisesti useammallakin osa-alueella, mutta se toivottavasti ei liikoja näkynyt kävijöille, vaikka aiheuttikin varmasti stressiä työtekijöille. Näin pienessä conissa ongelmat voitiin hoitaa vielä joustamalla ja sillä, että tunnollisimmat tekivät selvästi liikaa töitä, mutta jos kävijämäärä ja työntekijämäärä olisi ollut isompi, olisi homma kyllä kaatunut. Organisoinnissa tarvitaan jämäkkyyttä ja lisää tekijöitä, kun ensi vuonna kävijämäärä kasvaa huomattavasti. Yleinen fiilis ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta tuntui olevan hyvä, enkä omaa stressihermoiluani lukuun ottamatta huomannut mitenkään ikävää fiilistä työntekijöiden tai järjestäjien parissa.

Virnettä riitti järjestäjillä vielä sunnuntainakin

Musiikkikeskus on paikkana ihana. PAITSI että siellä on ihan vitsin kuuma. Ilmanvaihdossa yms ei ollut viikonloppuna mitään vikaa, se kun vaan kierrättää ulkoilmaa sisällä ja jos ulkona on se 30 astetta niin sisällä sitten saman verran ja vähän päälle. Vettä oli onneksi tarjolla ja desumehu ja –karkit pelastivat taas oman conini, kun sen syömisen kanssa käy aina vähän niin ja näin. Onko musiikkikeskuksella oikeasti riittävästi tilaa ensi vuodelle, vaikka lisäkerrokset otetaan käyttöön, jää nähtäväksi. Ja koska ilmastointi ei varmasti ensi vuodeksi muutu miksikään, voipi olla tiedossa melkoisen tukalan kuuma coni, jos heinäkuulle sijoittuu.

Itse vastasin kissankorvatyöpajasta ja vähän yllättäen myös badgepajasta. Lähinnä hommanani oli paikan suunnittelu, pystyttäminen ja purkaminen, vänkäreiden ohjeistaminen ja apuun rientäminen, kun ompelukoneet aiheuttivat ongelmia joko karanneiden lankojen tai tarvittavan puolauksen kanssa. Minulla oli aivan ihanat vänkärit siellä koko ajan, hyvillä mielin pystyin lähtemään molempina päivinä cosplaytuomaroimaan ja tiesin homman pyörivän sillä aikaa mallikkaasti. Vänkärivuoroissa oli säätämistä koko viikonlopun, mutta kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin, vaikka vänkäreiden metsästys vuorojen vaihdossa olikin vähän turhaa suffer--- stressiä. Kissankorvia tehtiin paljon ja oli kiva nähdä niitä conissa ympäriinsä. Toki pajassa oli kuuma ja välillä sinne joutui jonottamaan, kun kahdella ompelukoneella muodostui väkisinkin pullonkaulaefektiä, mutta ilmeisesti ihmiset korvista tykkäsivät. 

Badgepuoli tuli vähän yllättäen, kun oletin sen olevan jonkun muun vastuulla. Printteri hankitaan sinne kyllä seuraavalle kerralle, että omien kuvien tulostaminen onnistuu. Vaikka kyllä niistä vanhoista neko-lehtisistä aika loistokkaita rintamerkkejä myös saatiin.

Tiedän cosplaypakeista puuttuneen peruukkiharjan. Mikä lienee aivopieru iskenyt kun se jäi.

Kisatuomarointia harrastin molempina päivinä, ja vaikka se aiheuttikin lisäsufferointia, on tuomarointi kuitenkin ihana kunniatehtävä, jota mielellään tekee. Itsehän työntekijänä pääsin coniin muutenkin ilmaisiksi,  mutta se, että muut tuomarit joutuvat maksamaan normaalin rannekkeen, oli vähän ... jännää, kuten Iris jo sanoikin. Tiedottamisessa olisi ollut parantamisen varaa sekä kisaajien että tuomareiden suuntaan. 

Referenssikuvista on pakko antaa iso miinus, kun yhdestä pienestä kuvasta yksityiskohtien syynääminen tai edes värisävyjen erottaminen on aivan liian hankalaa. Ja parikisaajissa tuomaristo sai vain toisen kisaajan refekuvan. Yksi läppäri mukaan ja kuvat sille, niin tuomaristo pääsisi selaamaan niitä suoraan ilman pienten paperikuvien tulostamista. Samoin itse tykkäisin kyllä erillisestä, kunnon tuomaroinnista omassa tilassaan, nythän me otettiin kisaajat syynättäviksi bäkkärillä ennen kisaa. Näin pienellä kisaajajoukolla tämä kyllä toimi oikein hyvin, isommalla luultavasti ei.

Tuomaroinnista ja kisasta muuten voisi sanoa, että se meni ihan ok. Pukukisassa oli pientä epämääräisyyttä tiedonkulussa, kun aluksi itselläni kisaajanakin oli tieto pelkästä lavalla pyörähtämisestä, sitten saikin tehdä esitystä. CFT:hän perinteisesti on harrastanut lavalla kävelyttämistä ja nyt esityksen mahdollistaminen tuli järjestäjien toiveesta. Musiikkikeskus tarjosi kyllä äärimmäisen hyvät puitteet esityksille ja voi että sitä tekniikan väkeä, mahtavat valoshowt oli koko viikonlopun ajan! Tuomaroinnissa esityksellä oli hyvin pieni painoarvo, puvut olivat Se juttu lauantaina. Toivottavasti tämä on ollut tiedossa myös kisaajille, itseäni kisaajan aina ärsyttää, jos ei tiedä tuomarointiperusteluja. Kisojen profiloinnin kanssa saa olla aika tarkka, jos on pelkkä kävelykisa, niin silloin ei arvioida esitystä, ja jos on esitys niin silloin sillä pitää olla selkeä rooli tuomaroinnissa.

Sunnuntaina taas sitten päinvastoin esitykset olivat pääosassa, vaikka top kakkosen puvutkin olivat kyllä aivan mahtavia. Skittikisa jo nimenä oli tosin huonoa markkinointia, kun se ei kaikille avaudu, Traconin käyttämä esityskisa on jo paljon selkeämpi. Lauantainakin oli esityksiä, jotka olisi aivan yhtä hyvin voinut nähdä sunnuntainkin puolella. Varsinkin, jos suuri osa puvusta on ostettua tai teetettyä, mutta esityspuoli onnistuu, niin silloin sunnuntai olisi ollut varmasti parempi aika olla lavalla.

Kisaajia oli melko vähän ja ilmeisesti viime hetken peruutuksia oli paljon. Tuomariston työtä tämä tietysti vähän helpotti, vaikka kyllä muutamaa sijoitusta väänneltiin ja käänneltiinkin pitkän aikaa. Ihanan tuomariston kanssa on ihana tuomaroida ja hyville puvuille on helppo antaa tunnustusta. Onneksi olkoon kaikille sijoittuneille! Palautetta saa kysyä puvuista ja esityksistä joko tuolla anikissa tai s-postitse, osoite löytyy esim täältä. 

Milloinkahan saataisiin päättäjäisiin kuvat sijoittuneiden puvuista valkokankaalle palkintojenjaon yhteydessä, nyt Biitti ja Majo siviilivaatteisaa eivät välttämättä kaikille tuoneet mieleen edellisen päivän pukujaan, eikä hahmojen nimetkään kerro välttämättä mitään. Siemenpussi kommentit sen sijaan ehkä kyllä. 

Tsubasan ikuistamana.

Omasta ohjelmastani voisin sanoa vähän samaa, kuin Ashe-esityksestä Desussa: No meni se paremmin kuin pelkäsin, mutta olisihan se voinut paljon paremminkin mennä. Jännitin sitä ihan hirveästi ja viime hetken viimeistely jäi viime hetkeen. Mutta ilmeisesti yleisö kuitenki pysyi hereillä ja ei ollut ihan tuskaista kuunnella auditorion karmeasta kuumuudesta huolimatta. Tai katsoa, vaikka videotykki saatiinkin vain osittain toimimaan kuuden ihmisen voimin. (salivänkärit käyttöön, kyllä kiitos!)

En koko esitystä tänne laita, koska nyt jo muuttaisin noita diojakin aika paljon, eikä nuo ilman miun selitystä välttämättä paljoa avaudu, mutta pääpointit oli seuraavan tyyliset: 

Ja niidel keskittyi takarivissa twitteröimään:

Ohjelman pitäminen oli tällä kertaa stressaavaa, mutta varsin koukuttavaa. Ehkä ensi kerralla sitten jotain vähemmän rölläävää tai sitten tuplat tämänkertaisesta. En vaan koe omaavani mitään spesiaalitietämystä oikein mistään aiheesta, josta oikeasti kannattaisi puheohjelmaa pitää, joten katsotaan milloin seuraavan kerran tämmöiseen hommaan rupean.

Lauantain iltabileet jäi minulta välistä kun edelleen tanssin lähinnä baarissa. Sen sijaan ihania viikonloppuvieraitteni kanssa päädyttiin kiinalaisen ravintolan kautta Väinölänniemen rannalle biitsijatkoille, jonne kerääntyikin ihan kiitettävästi sakkia. Päivän parhaita kommentteja oli kyllä tulevalta opettajakollegalta kuultu: Ai sinä pidit sen luennon, en ollut tunnistaa kun luulin, että se oli sinun oma tukka ja omat tissit.  Samoin oli kiva ja yllättävä kohtaaminen yhden cosplayäidin kanssa uintireissulla, kuulemma muissakin talouksissa syödään peruukkikuituja aamupalaksi. :D

Sunnuntaina luentoni vaikutukset näkyivät pelottavan selvästi, niin monet yleensä cosplayssa viihtyvät näkyivät valinneen siviilivaatteet :D Itsehän jatkoin masokistisella linjalla ja kuumuudesta, yöunien vähyydestä ja liikkumisen vaikeudesta huolimatta laitoin päälle Gisellen Pirates of the Caribbeanista (btw, vähänkö olin pettynyt kun Gisse ei esiintynyt uusimmassa leffassa, se ois voinu pelastaa koko elokuvan!) Kaivoin puvun tosiaan perjantaina ekaa kertaa esille viime Traconin jälkeen ja stailasin peruukin nopeasti sunnuntaina aamulla, joten ihan parhaassa kuosissa se ei ollut. Korsetin kanssa oleminen ei ollut yhtään epämukavaa lukuun ottamatta yhden Irtsan aiheuttamaan väsyneen hysteeristä naurukohtausta, eikä sunnuntaina ollut aivan yhtä kuuma kuin edeltävänä päivänä. 

Kuva: Petri Haikonen

Neko!Giselle

Korvapajailu ja badgettaminen jatkui sunnuntaina, tosin aivan edellisen päivän vertaisia jonoja ei muodostunut. Skittikisailun lisäksi muistin jopa pitää ruokataukoa välillä. Työvoimaruokailun pitäminen Kulttuurikeskuksella oli ilmeisesti pakkoratkaisu budjetin takia, vaikka itse olisin kyllä tinkinyt ennemmin iltabileiden kalliista voema-osuudesta ja santsannut siihen, että ruokaa ja kahvia olisi saanut conipaikalta. Itsehän en coniaikana poistunut musiikkikeskukselta kuin hetkeksi pihalle hengähtämään, 44selle kävely ei olisi missään vaiheessa innostanut. Ja säälin kyllä niitä, jotka joutuivat kävelemään väliä rautatieasema-lattiamajoitus tai iltabileet-lattiamajoitus.

Hengaajat hengaa. Ilman cosplayasuja.

Sunnuntai oli ihan todella hiljainen päivä: vaikka koko viikonloppuna ei varsinaisesta tungoksesta voinut puhua, sunnuntaina varsinkin huomasi ihmiskadon. Lippujahan tapahtumaan myytiin hiukan yli tuhat kappaletta, eli väljyyttä oli edelliseen Nekoon verrattuna.  Ohjelman määrä oli edellisestä nekosta tuplattu, ja vaikka varsinainen animeohjelma vähän loistikin poissaolollaan, oli tarjolla kuitenkin aika kivasti katsottavaa ja kuunneltavaa, toki vähän nuoremmalle porukalle suunnattuna, kuin esim Desussa. Ohjelmistokartoista voi tietysti aina valittaa, kun ikinä ei voi tehdä kaikille mieluista, ja kyllähän tuo lauantai tuntui ohjelman puolesta paljon täydemmältä kuin sunnuntai ja osa harmitteli päällekkäisyyksiä. Mutta itsehän en kerinnyt käymään missään ohjelmassa omaani (hehheh) ja kisoja lukuun ottamatta, joten enpä varsinaisesti valita. 

Ihana Yumi, jonka aiheuttamista cosplaykateusfiiliksistä kirjoitan joskus paljon pidemmästi. Ja joku Mundis-Hämminki.

Itelleni Neko oli kiireinen ja stressaava conikokemus, mutta aika kultaa muistot hyvin nopeasti. ”Ihan kiva” kuvaa varmaan tapahtumaa aika osuvasti, itselleni koko viikonlopun fiiliksiä kohottaa tietysti ihana seura, vanhat ja uudet tutut, joiden kanssa olisi voinut hengata pidempäänkin. Ensi kesän Animecon (toivottavasti tosiaan tuolla nimellä, eikä mikään anime-nekocon väännös) tuo Kuopioon toivottavasti sitten enemmänkin iloista conittajakansaa ja Nekoconin järjestämisestä varmasti toivon mukaan opittiin paljon, kantapään kautta tai muuten vain, joka auttaa Animeconin järjestämisestä. Mikä oma roolini siellä tulee olemaan, jää vielä nähtäväksi. 

Conin saldo (+yksi desupaita lisää)

Tämän vuoden Animecon sen sijaan on jo kulman takana. Pukupäätöksiä pitäisi varmaan tehdä nyt heti. Mitään suurta ja uutta ei varmasti ole luvassa, muutama puku sen sijaan olisi aika pienellä vaivalla valmistumassa. Tällä kertaa aion kyllä edes vähän miettiä lämpötiloja (en siis oikeasti ole esitykseni esimerkkihenkilö Cilla Cosplayaaja), ja vaikka viikonlopulle lupaillaan ihan kivaa 19 astetta, mitään bodysuitpukua ei ehkä nähdä. Ehkä. Amidalan sininen pukuhan oli alkuperäisenä ideana, mutta katsotaan saanko sitä tehtyä tässä ajassa. Tai tekeekö mieli edes yrittää. Yksi opehenkilö saattaa kanssa vähän houkuttaa. Rinoan ballroomdress voisi kanssa lähteä mukaan. Tai Faye voisi lähteä uudestaan aconiin kahden vuoden tauon jälkeen... Kivasti viime hetken päätöksiä :)

Ilona

Desupuvut alta pois: Mikuru Beam ja jälleen unohtuneet housut.

Pitää äkkiä raportoida Desuconin loput puvut pois alta ennen Nekoa, vaikka siellä ei uusia pukuja luultavasti nähdäkään.

Lauantaina narikoin ja iltabiletin vanhempana versiona Mikuru Asahinasta. Takaraivossa oli ajatus stalkata Gotoota yhteiskuvaa varten, mutta fanityttö-minäni jänisti ja uskaltauduin nimmariakin pyytämään vasta kaatajaisissa.

Japsun ikuistamana kuvauspalvelussa

Mikurusta ei luultavasti näiden kahden kuvan lisäksi kovin montaa kuvaa conin ajalta ole, tuskin kukaan kun sitä tuntui tunnistavan. Taisi jopa yksi käydä kuvaa pyytämässä. Asuna Mikuru oli juuri sellainen kuin pitikin, mukava puku, jossa pystyi oikeasti liikkumaan, jos ei ottanut lukuun kenkiä, joita olisi voinut tietysti vähän testailla ennen conia. Koko asuhan on kyhätty ostovaatteista ja vaatekappaleet täysin henkkamaukkaa, paita ostettu joskus vuosia sitten ja hame tässä alkukesästä. Ja koko viikonloppua ajatellen tuo hame oli todella pitkä.

Mikuru Beam!

Näköjään en ennen Nekoa taida keritä oikeasti pukua kuvauttamaan, joten lisäkuvia lienee luvassa joko Nekosta tai Animeconista, jompaan kumpaan tämä lähtee uusintakierrokselle.

Juria näyttää vaivaavan jonkinlainen desukirous, kun viime vuonna peruukki hukkui matkalla ja tänä vuonna Ashe varasti ihan oikeutetusti sitä aikaa niin, että puku jäi paria päivää vaille valmiista. Sunnuntaille piti jotain vaatetusta keksiä, vaihtoehtona oli joko Mikuroida sekin päivä, tai kaivaa kaapista jotain vanhaa. Koska Hoothoot lupautui Perrineksi ja yhteiskuvat on aina pop, huomasin taas olevani ilman housuja Sibeliustalolla. Tällä kertaa Mio oli varustautunut hännällä ja korvilla. Ja aivan väärillä kengillä, kun Mion omat kengät luurasivat lähtöhetkellä jossain äidin vinttikomerossa.

Mio-kuvista kiitos Madulle ja yukitolle < 3

Koulukuvailua med HootHoot

Mio on ensimmäinen asu, jota pidän näinkin monessa conissa päällä, joten ilmeisesti olen siihen tyytyväinen. Housuttomuuteen olen jo tottunut ja pakarat vilkkuen ympäriinsä kulkeminen ei ahdista. Tiedän kyllä miltä näytän ja olen ihan okei sen kanssa, vaikka aavistankin ajoittaisia ihan karmee huomiohuora –viboja. Kirjoitan joskus taas pitkän ja pohdiskelevan jutun siitä, mitä positiivista cosplay voikaan tehdä itsetunnolle ja miten en ennen tätä harrastusta olisi uskonut kehtaavani kulkea julkisilla paikoilla käytännössä pelkässä uimapuvussa. Ja miten paljon tässä oikeasti on pohjimmiltaan kyse vaan itsensä esittelystä, vaikka muuta väittäisinkin.

Eeppiset pilvet on eeppisiä.

Yllätyin, miten moni Miosta tuli pyytämään kuvaa, luulin että tämä on nyt jo ihan vanha juttu, varsinkin kun lauantaina näkyi toinenkin Sakamoto paikalla. Mutta kaipa Iskunoidat on edelleen jokaisen fappikansion peruskamaa. 

Pakollinen pyllykuva

Nyt voisin melkein luvata, että Mio lähtee ansaitulle lomalla tämän vuoden conien osalta. Mutta toisaalta, kun puku on kesäconeja ajatella juuri sopivan viileä ja olen sen toteutukseen kerrankin varsin tyytyväinen, ei se ihan poissuljettu vaihtoehto kuitenkaan ole. 

Desuconin hamepituuksien kehitys, yhtä pitkähamehairahdusta ei lasketa. Mitähän kolmipäiväsestä conista olisi seurannut...

Kuopiossa alkaa viimeisen viikon Nekopanikointi, tällä kertaa tosin ei pukujen, vaan ohjelman ja yleisten järjestelyjen parissa. Jos nekon pukuhuoneista puuttuu jotain oleellista, tiedätte nyt ketä syyttää.

Ilona