Suattaapi olla, että kirjotin rivin tai pari Animeconista

Ilona Cosplayn 200. päivitys! Tutturuuuu, kakkua ja limpparia kaikille! 

Jee jee! Kaapu-Nibutani jäi ompelupydälle ja lauantaina päälle vaihtui kesäisempi Nibsu. Eli Ichikan liivi pääsi uusikäyttöön.

Kilometripäivitys tuloillaan, vapiskaa jo valmiiksi! Meinasin jopa jakaa tämän kolmeen osaan; metaan blogaajana tapahtumassa olemisen vaikeudesta, ilonAconista ja sitten Animeconin ohjelmasta, mutta menköön nyt kaikki sulassa sovussa tässä yhdessä päivityksessä.

Blogaajana olemisen sietämätön vaikeus

Olin ensimmäistä kertaa tapahtumassa blogaajana, tai siis ensimmäistä kertaa olin tapahtumassa ilmaiseksi siksi, että lupasin kirjoittaa tapahtumasta blogiini. 15 euron säästö oli toki yksi syy, miksi tahdoin leikkiä tutkivaa journalistia, mutta vielä enemmän tahdoin haastaa itseni katsomaan conia erilaisesta näkökulmasta. Coniraportteja toki kirjoitteleni lähes kaikista tapahtumista missä olen, mutta tällä kertaa suhtauduin asiaan vakavammin, kun oikeasti coniraportista sai palkaksi sen rannekkeen. Kirjoittelin muistiinpanoja kynä sauhuten koko viikonlopun ja kipitin ohjelmissa enemmän kuin pitkään aikaan missään conissa.

Tajusin viikolla ennen Animeconia, että pieni pääni tulee menemään aivan kipeäksi tämän ”erilaisen näkökulman” takia. Nyt ensimmäistä kertaa pysähdyin todella miettimään, millainen coniraportti on hyvä, millaisen sepostuksen conin etenemisestä tahdon kirjoittaa, mitkä asiat toisaalta kiinnostavat lukijoita ja mitkä taas ovat sellaisia, että tahdon tuoda niitä esille, kiinnosti ne sitten ketään tai ei. Kirjoitanko coniraportit kävijän näkökulmasta, mietinkö miltä viikonloppu näytti sellaisen ihmisen silmin, joka tuli paikalla muutaman ohjelman ja kavereiden takia? Kerronko kaikki juorut, mitä järjestäjäpuolelta korviini kantautui conin aikana, näkyivät ne sitten kävijöille tai ei? Fiilistelenkö vain omia tuntemuksiani, jotka eivät välttämättä mitenkään liity coniin tai siihen, miten sitä järjestettiin? 

Tämmöisiä söpötyksiä löytyi portaikosta :3

Vai olenko kunnianhimoinen ja kirjoitan tästä kaikesta? Animecon ei yleensä kerää palautetta juuri muuten kuin Anikin foorumeilla, joka yleensä tuntuu täyttyvän lähinnä niiden kävijöiden fiilismittaroinnista, joille conissa riittäisi, että on kavereita ja suoja pään päällä jos sataa. Kun minulla kerran on mahdollisuus kirjoittaa raporttia ja antaa palautetta, joka menee syvemmälle conin rakenteisiin, kuin mitä ihan tavallinen kävijä ehkä näkisi, käytän toki mahdollisuuden hyväkseni. Tekeekö se minun palautteestani yhtään sen arvokkaampaa, tuskin. Onko kyseessä edelleen vain yhden conikävijän tarinointi viikonlopustaan, no oikeastaan kyllä. 

Yleisfiilikset

Tiivistetysti voisi sanoa, että Animecon ei mielestäni juuri parantanut viime vuodesta millään osa-alueella. Nyt kun ensimmäistä kertaa Animeconin historiassa tekijätiimi ja kaupunki pysyivät suhteellisen samana, olisi voinut toivoa näkevänsä suorastaan harppauksia niillä osa-alueilla, joissa parannettavaa kaivattiin. Toki esimerkiksi viime vuoden työvoimakuvioita oli tälle vuodelle parannettu ja iltabileet olivat vielä huolellisemmin järjestetyt, mutta siinäpä oikeastaan kaikki missä selkeästi näki parantumista. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun kuulin asian X olleen edellisenä vuonna parempi.

Tiedotus, tiedotus ja tiedotus on edelleen asia, jossa parantamisen varaa olisi reippaasti. Yksittäisinä esimerkkeinä mainittakoon, että twitterissä ei kannata uutisoida mitään kello vaille kolmelta aamuyöllä (ne twiitit voi muuten ajastaa, vilkaiskaas esim Hootsuite) ja miksi ihmeessä animekonsertin biisilista julkaistiin ekana irc-galleriassa? (Ja sielläkin vasta conia edeltävänä torstaina, nettisivuille lista päivitettiin vasta perjantaina). Nettisivujen päivitys oli ennen conia hyvin vaihtelevaa, ja ainakin minulle juuri ne nettisivut ovat ensimmäinen paikka, josta haen tietoa. Ohjelmalehteen viime päivityksessä kritisoimani ohjelmien aakkostaminen oli onneksi korjattu, harmi että ohjelmalehtistäkin vaivasi pieni hajanaisuus ja epäloogisuus.

Kuvailin näköjään bikinitytyjä pylvään takaa. Tai portaikon takaa.

Musiikkikeskuksen ilmastointi pelitti ja ainakin itse vältyin kaikilta saunafiiliksiltä tällä kertaa. Tykkäsin ohjelmasaleista ja siitä, että niitä oli paljon. En edelleenkään tykkää Musiikkikeskuksen rakenteesta, se on aivan liian sokkeloinen ja monimutkainen, jopa minulle, joka kuitenkin olen hengannut siellä enemmän kuin keskivertoconikävijä. En edelleenkään aina muista, että mistä portaista pääsee kulkemaan ylös asti ja mistä päätyy vain umpikujaan, takaportaissa hiippaillessa olin monta kertaa varma, että olen eksynyt jo pois conialueelta. Kylttejä olisi saanut edelleen olla huomattavasti enemmän, jokaisessa ovessa ja käännöksessä. 

Musiikkikeskus oli ajoittain aivan tukossa vaikka sää oli suosiollinen eli iso osa ihmisistä ulkona JA lippuja oli useita satoja vähemmän kuin vuosi sitten. Lämpiöstä tuli sillipurkki aina kun pääsalissa oli ohjelmaa alkamassa ja myyntipöytäsalissa sai larpata silliä aina kun koetti kulkea sen läpi. Kaikissa käymissäni ohjelmissa kyllä oli tilaa, yhtä vaille kaikissa pääsin istumaan ihan tuolillekin. Mutta jatkoa ajatellen nykyinen kävijämäärä on kyllä ehdoton maksimi, ellei sitten tilankäytöllisesti keksitä muita ratkaisuja. Kuvittelenko vain, vai tuntuiko viime vuonna väljemmältä? Pelisali taisi ainakin silloin sijaita toisessa rakennuksessa, vähensikö se ihmismassaa kuinka paljon?

Yläkerrasta löytyi aika paljonkin tyhjää tilaa, kun yhdistys- ja myyntipöydät oli siirretty muualle.

Pukuhuoneet löytyivät samasta paikasta kuin vuosi sitten, oli nostalgista katsella tuttuja ensiapupaketteja. Silitysmahdollisuus taisi tänä vuonna puuttua kokonaan, tai ainakaan siinä pukuhuoneessa, jossa itse kävin, sitä ei ollut. Pukuhuoneet olivat yllättävän tyhjillään joka kerta kun niissä piipahdin ja sotkuakin oli ihanasti varsin vähän. Lauantaina pukuhuoneet menivät pois käytöstä pari tuntia ennen Animekonserttia, kun orkesteri tarvitse tiloja itselleen. Tämä olisi tietysti ollut kiva tietää etukäteen, vaihtelin sitten vaatteet kertaalleen vessassa, mutta onneksi vessoja oli paljon ja ne olivat myös tilavia. Naisten vessasta väliseinän poistaminen on ollut muuten paras idea ikinä, vaikka miulla kestikin puoli päivää tajuta, että siinä ei olekaan peili vaan reikä seinässä.

Kuvauspiste ulkona, ihanin idea ikinä!

Muistan viime vuonna viettäneeni laatuaikaa ennen conia kirjoittelemalla pienille paikkalipuille rivinumeroita. Toki arvelin, että kukaan ei näin idioottia hommaa tänä vuonna joudu tekemään, koska paikkalippujen koodaaminen niin, että niissä olisi tulostusvaiheessa jo numero ja rivi, ei ole osaavalle ihmiselle kuin muutaman minuutin homma. Ilmeeni kun paikkalippuihin oli tällä kertaa pitänyt kirjoittaa käsin rivinumeron lisäksi vielä paikkanumerokin... Ja että tätä ilmeisesti tehtiin vielä conin aikana. Ei mikään ihme, että konserttilippujen myynti venyi ja vanui. Harmi, että tästä tiedotettiin vain lapulla infon päällä ja kuulutuksilla, jotka eivät kuuluneet luentosaleihin ollenkaan ja muualle juuri niin huonosti kuin ihmismetelissä voi kuvitella kuulutusten kuuluvan. Info-tv:t ehdottomasti conikäyttöön ensi vuodelle.

Nämä muuten ihan oikeesti loppu nyt! Siis pipot, ei Yumi.

Infon paikka oli tänä vuonna parempi kuin vuosi sitten, jolloin se tukki kulkua myyntipöytäsaliin, mutta ei koko narikka-alueen tukkiminen jonoilla, joista suurin osa ei tiennyt saako mitäkin lippua mihinkin aikaan ja pitkääkö edes jonottaa, mikään ihan täydellinen ratkaisu ollut. Jatkossa taas selkeästi cosplaypiste erikseen, josta cosplayliput jaetaan kuten viime vuonna?

Suattaapi olla nimmarijono. Tai suattaapi olla jokin muu jono.

Paikkaliput olivat toki siinä mielessä tänä vuonna fiasko, että ne eivät lainkaan estäneet jonojen muodostumista, vaikka käsittääkseni niitä käytetään juuri siksi, että kaikki lipun saaneet tietävät pääsevänsä varmasti ohjelmaan, eikä mitään jonotustarvetta tule. Sekä lauantaina että sunnuntaina cosplaykilpailuihin muodostui todella pitkät jonot. Lauantaina olin höpsö ja hengasin lämpiössä jonottamassa, sunnuntaina istuskelin kaikessa rauhassa sohvilla siihen asti, että jonot olivat huvenneet ja tallustelin vasta sitten saliin. Varsinaisesti conikävijöitä ei tästä jonotuksesta edes voi syyttää, kun missään ei informoitu moneltako saliin pääsee eikä jonoja edes yritetty purkaa, vaan ainoastaan ohjailtiin. En mene vannomaan mikä Traconin käytöntä on, mutta Desuconissa pääsalin ovet avataan aina 15 minuuttia ennen ohjelman alkua, eli paikkalipussa ja ohjelmalehdessä ilmoitettu aika on todella se hetki jolloin ohjelma alkaa, eikä se hetki kun ovet aukeavat. Ilmeisesti ihmiset ovat tottuneet tähän ja siksi hakeutuvat ovien luokse varttia vaille ja kun ovet sitten avataankin vasta tasalta ja silloinkin päästetään vasta edelliset katsojat ulos, niin jonojahan siitä tietysti tulee. 

impstatus ja ilme sunnuntaisista jonoista

Eli jonot saadaan kyllä vältetty sillä, että avataan salin ovet ainakin se 15 minuuttia aikaisemmin. Huolehditaan siis, että edellinen ohjelma ei veny vaan päättyy ajallaan ja varataan kunnon tauko ohjelmien väliin. Ja kovaääniset JV:t sinne oville ohjeistamaan. 

Spoony taisi olla molempina päivinä syyllinen siihen, että porukka poistui salista vasta tasalta, joten voin aasinsiltailla sanomaan pari sanaa kunniavieraista. Spoony on ihana ja Benzaie myös, mutta onko kummankaan paikka varsinaisesti animeconin kunniavieraana? Viihdyttäviä heppuja molemmat ja varmasti he, ketkä nimenomaan tulivat kunniavieraita katsomaan, nauttivat hommasta. Oikeastaan sanoisin, että jos Kuopio vain olisi malttanut pitää tapahtumansa nimenä Nekoconin, niin en ulisisi yhtään. Animecon kuitenkin implikoi kummasti sinne animen suuntaan myös kunniavieraiden ostalta. (Niin oikeesti oon vaan katkera kun en saanu herroja houkuteltua Villa Ilonaan saunomaan ja grillaamaan).

Ohjelma

Mistä päästäänkin varmaan kaikkeen muuhun ohjelmaan! Viime päivityksessä kertoilinkin jo suunnitelmista, lopullinen oma ohjelmakarttani näytti tältä:

Kirjoittelin luennoilla muistiinpanoja kynä sauhuten ja hyvä niin, jälkikäteen näiden muistelu olisi ollut paljon vaikeampaa ilman jotain tekstiä tukena. Tykkäisin käydä coneissa enemmänkin ohjelmissa, mutta yleensä olen itse kisahommissa ja luentosalit kutsuvat varsin harvoin. Nyt kävin luennoilla ja sain taas ihan uutta tuntumaa siihen, miltä coni tuntuu tämmöisestä kävijästä. Minä sain hengata kavereideni kanssa viikonloppuna conin ulkopuolellakin, mutta ymmärrän kyllä jos kaukaa coniin tulleita houkuttaa välillä luentosaleja enemmän nurmikkohengaus, jos se on ainoa aika, milloin kavereita kunnolla näkee. Pidän itseäni aika kriittisenä luentojen katselijana ja jaksan nillittää monista jutuista, jotka eivät varmasti kaikkia kuulijoita ole häirinneet. Animeconin ohjelmakartta oli minunlaiselleni animesta JA cosplaysta kiinnostuneelle oikein kiva, katsottavaa löytyi. Yleisimmät nillitykseni liittyvät esitysteknisiin juttuihin (jatkossa esim ohjeet kaikille luennonpitäjille millaiset powerpointit kannattaa tehdä?) ja ohjelman ja ohjelmakuvauksen ristiriitoihin. 

Naisena Japanissa - Hanna-Pirita Lehkonen

Luennolle kipitin tyylikkäästi myöhässä ja istua nökötin sitten lattialla, kun kaikki istumapaikat olivat täynnä. Vanhana naistutkijana (no oikeasti vaan sosiologiaa oon lukenu mutta eikös se melkein aina ole myös/vain naistutkimusta) aihe kiinnosti minua kovasti. 

Luennon varsinainen punainen lanka jäi minulta kuitenkin hiukan hämäräksi, osittain siksi, että en hahmottanut luennon rakennetta. Niin kauniita kuin kuvat japanilaisista naisista olivatkin taustalla, jäin ehdottomasti kaipaamaan kunnon slaideja, joihin pääkohdat olisi selkeästi kirjattu ylös. Minulle kuulijana auttaa kuuntelemista ihan älyttömästi, että näen milloin luennoitsija siirtyy asiassa eteenpäin, että luennolla on jokin rakenne. Se ei tarkoita, että kaikki käsiteltävät asiat on kirjoitettava dioille, ei todellakaan, eikä kaikkea dioilla lukevaa ole tarkoitus vain lukea ääneen, mutta jos teksti puuttuu kokonaan ja jos kuviakaan ei vaihdeta loogisesti silloin kun aihe vaihtuu, niin minun ainakin on äärimmäisen vaikea keskittyä. Kaipaan rakenteita ja suunnitelmallisuutta, eikä minulle riitä, että luennoitsijalla on rakenne itselleen selvillä, tahdon nähdä sen myös.

Aiheena japanilainen naiseus on todella laaja, ja itse olisin ehkä nauttinut enemmän tarkemmin rajatusta aiheesta, johon sitten olisi syvennetty vielä perusteellisemmin. Nyt koko paketti historian havinoista nykypäivän animen naiskuvaan tuli aika tiheällä tahdilla.

Olisin myös kaivannut hiukan jämäkämpää argumentointia ja jokainen ”no tätä en oikeastaan tiedä” -lause särähti korvaani. En tiedä onko se oma kiinnostukseni aiheeseen, mutta idolitytyjen päänajelut tai yurin ja yaoin naiseutta ja mieheyttä samaistumisen kautta toisintavat aspektit olivat aika itsestäänselvyyksiä ja lopun lyhyt heitto animen naishahmojen suuntaan sai lähinnä kulmakarvani kohoamaan. Jos luennoitsija ei ole laajasti tutustunut animeen, voiko todella sanoa millaista naiskuvaa kaikki anime viestittää? Näin rankka yleistys ei varmasti ollut luennoitsijan tarkoitus, mutta sellainen kuva ”hyviäkin naishahmoja kohdellaan aina vain tissiparina” -näkökulmasta jäi.

Cosplay-esiintymistä aloittelijoille - Violetta Marin

En toki miellä itseäni aloittelijaksi, mutta odotin mielenkiinnolla mitä sanottavaa cosplayesiintymisestä on luennoitsijalla, jonka oma kokemuspohja ei ole cosplaykisoista vaan teatterin puolelta. Oikein hyvinhän nuo niksit ja kikat siirtyivät cosplaylavoille ja jännityksen poistamisesta tuli paljon hyvää asiaa. Jos edellisellä luennolla ahdistuin tekstien puutteesta, olisin nyt karsinut tekstejä aavistuksen verran ja korvannut kuvilla, mutta toisaalta ensimmäisiä kertoja luentoa pitävälle tekstit toimivat hyvänä turvana.

Rakenteen puolesta olisin ehkä jäänyt kaipaamaan vielä hiukan selkeytystä. Harmi, että jouduin lähtemään heti varsinaisen luento-osuuden jälkeen pois varmistelemaan, että sain cosplaykisaan lippuja, olisi ollut mukava olla seuraamassa myös kysymyksiä ja vastauksia. Lavalla eläytymistä ja sen merkitystä kaikissa kisoissa, myös niissä missä vain kuljet lavan läpi, ei voi koskaan tarpeeksi korostaa. Vaikka lavajuoksu ei edes vaikuttaisi tuomarointiin, voit ainakin eläytymiselläsi antaa yleisölle jotain katsottavaa.

Ainoita asioita, mistä olen selkeästi eri mieltä, on mikkien käyttö lavalla. Tykkään 99% tapauksista aina enemmän taustanauhasta ja kunnollisesta lipsynkkaamisesta, kuin mikkien ja oman äänen kanssa pelleilystä. (se yhden prosentin poikkeus on esimerkiksi Desun esityskisan voittaja) Headset-mikkejä ei kaikissa kisoissa ole mahdollista käyttää tai ainakaan treenata kunnolla ennen edistystä ja kapulamikit on aika karmivia, jos oikeasti et lavalla esitä mikki kädessä olevaa hahmoa. Lipsynkkaamisen voi tehdä myös todella hyvin. Performanssitaide olisi ehkä tarvinnut vielä aavistuksen avaamista ja esimerkkejä miten sitä voisi cosplayesityksissä käyttää hyödyksi. Luennoitsija selvästi tiesi mistä puhui ja kun alun anteeksipyytelevästä fiiliksestä päästiin eroon, oli luentoa oikeasti mukava seurata. Virheistä ja mokaamisesta puhuttiin ehkä aavistuksen liian monessa kohtaa, niin tärkeää kuin sen viestittäminen onkin, että mokaaminen ei ole maailmanloppu ja siitä pitää vaan jatkaa, niin ei niistä virheistä tarvitse ihan jokaisessa välissä muistuttaa.

Käyttäisikö kuningatar tätä? - Kankaat cosplayssa - Iris Rönkkö

Esitysteknisesti Iristä voisi kuunnella loputtomiin, ammattitaito tulevalla opella kyllä näkyy. Itse tykkään märehtiä välillä turhankin syvällisesti materiaalivalintoja (muussakin kuin kankaissa) ja sitä, miten ne heijastavat sarjaa ja hahmoa, joten oli kiva kuunnella pohdintaa siitä, miten kangasvalinnoilla voi osoittaa hahmotuntemusta tai hahmoa kohtaan tuntemaansa kiinnostusta, vaikka referenssikuvassa kangas aina näyttääkin virheettömän saumattomalta muovilta. Toki tässä riippuu onko tekemässä kisapukua vai ei, väitän että suurin osa tuomareista katsoo kankaita sen mukaan näyttävätkö ne referenssikuvan mukaisilta väriltään ja ominaisuuksiltaan sen sijaan, että jakaisivat kisaajan intohimon selvittää onko ko. maailmassa kangasteollisuutta tai öljyä. Tämän Iris hyvin toikin esille heti luennon alussa, että luentoa ei kannata ottaa miksikään ehdottomaksi ohjenuoraksi.

Varsinaisesti sen kummemin uutta asiaa luento ei tarjonnut ja jäin miettimään vastasiko se oikeastaan ohjelmakuvaustaan. Ainakin yleisökysymysten perusteella osa varmaan oletti luennon keskittyvän enemmän konkreettisesti kankaisiin ja niiden ominaisuuksiin. Ainakin oikein hyvä Eurokankaan uhrit -tukiryhmä saatiin koottua ja yleisö varmaan rohkaistui nyt viettämään kangaskaupassa pidempiä aikoja ihan vaan hiplaamassa kankaita sen sijaan, että pitäisi ostaa sitä ensimmäistä mitä myyjä tarjoaa.

Animekonsertti

Viime vuoden huippujuttu Animekonsertti ei valitettavasti yltäny yhtä upealle tasolle tänä vuonna. Euron hintaisilla paikkalipuilla käsittääkseni varmistettiin, ettei kukaan hakenut paikkalippua huvikseen ja jättänyt sitten tulematta, mikä on ideana oikein hyvä, vaikka en kyllä muista, että viime vuonna tyhjiä paikkoja olisi salissa ollut muutamaa enempää, vaikka liput olivat ilmaisia. 

Valitettavasti konsertin parhaat biisit olivat kierrätetty viime vuodelta, uudet biisit tai vähintään niiden sovitukset olivat aika mitäänsanomattomia. Tai tuntui, että nyt jäi käyttämättä paljon potentiaalia, mitä kaupunginorkesterissa on. Ei jokaisen biisin tarvitse olla eeppisen mahtipontinen tykitys, mutta niitä saisi olla edes joitain. Ja oikeasti klassikkobiisejä kiitos lisää. Orkesteri soitti kyllä upeasti, kuten aina, mutta ehkä olen turhan tottunut klassisen musiikin (live)kuuntelija, että jaksaisin olla ihan fiiliksissä pelkästään teknisesti upeasti soitosta.

Katsomo oli täynnä fiksuja ja filmaattisia korkeakulttuuriharrastajia.

Niin ja ne videot. Näin tasokkaan esityksen taustalla ei pitäisi pyöriä epämääräisen mittaisia, ilmeisesti suoraan youtubesta napattuja, rakeisia ja laadultaan vaihtelevia videoita. Joko jätetään videot kokonaan pois häiritsemästä, tai tehdään ihan kunnolliset ja laadukkaat videot. Biisilista julkiseksi riittävän ajoissa ja vähän erilainen amv-kilpailu conikävijöille? Tee paras taustavideo biisille X niin se esitetään konsertissa?

Sit oli lisäohjelmana vielä tämä huippujännä korismatsi. Leikin superliikunnallista.

Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni cosplay -paneeli - Miro Jukka, Sofia Flinck, Krista Kokki ja Noora Lindén

Sunnuntaina oli vakaana aikomuksena lähteä kuuntelemaan joko pianokonserttia tai conitealuentoa, mutta Villa Ilonan siivous ei antanut armoa ja ehdin vasta cosplaypaneelin aikaan conipaikalle. Aihe oli minun mielestäni aavistuksen vaikea ja sanoisin melkein, että sen käsittely olisi ollut helpompaa yhden miehen tai naisen showna paneelin sijaan. Turhan vakavasti aihetta ei puheohjelmana kannattaisi mielestäni käsitellä, syväluotaava analyysi cosplaysta harrastuksena ja harrastamattomien ihmisten, oli ne sukulaisia tai jotain muita, suhtautumisesta sopisi paremmin blogitekstiksi. 

Ohjelmasta paistoi pieni viimeistelemättömyys ja kuten aina jos yleisöä kannustetaan olemaan mukana, paneelin ohjailemisen kanssa saisi olla hyvin jämäkkänänä, että homma pysyisi suunnitellulla kurssilla. Ohjelma oli kyllä viihdyttävä ja yleisö selvästi nautti, kun pääsi kertomaan omia traumojaan tai ilojaan vanhempiensa suhtautumisesta, itseäni tarinat eivät ihan kauheasti kyllä kiinnostaneet ja puheenvuorojen pituus riipi hermojani, mutta ehkä se olin vain minä.

Ainoa enemmän häirinnyt seikka oli se turhan tavallinen taustasävy ja fiilis siitä, että cosplay olisi jotenkin nolo harrastus, jota pitää piilotella joko vanhemmilta tai työpaikalla tai että se ei olisi ns oikea harrastus. Tätä taustasävyä kuului sekä yleisön, että panelistin puheissa. Ilmeisesti päinvastainenkin kanta onneksi oli paneelissa tarkoitus tuoda esille, mutta aika loppui kesken. Ehkä kirjoitan ylistyksen cosplaylle itse joskus vielä blogiin. Oli kiva huomata, miten paljon mukavampi Miroa oli kuunnella nyt verrattuna takavuosien ohjelmiin, kuuntelisin uudestaankin.

Lapsuuteni Candy Candy - Ninni Vidgren

Jo toinen ohjelma, jossa powerpointteja ei käytetty lainkaan hyödyksi vaan saimme tuijotella koko luennon ajan yhtä söpöä kuvaa Candystä. Aivan yhtä vaikeaa oli nyt pysyä mukana luennon rakenteessa, arvailla milloin siirrytään aiheesta toiseen tai ennakoida mitä ehkä olisi tulossa seuraavana kuin Naisena Japanissakin luennolla. Luennoitsijaa oli kuitenkin todella miellyttävä kuunnella ja saliin oli löytänyt varsin mukava määrä Candystä kiinnostuneita, joista suurin osa oli nähnyt sarjaa sekä suomeksi että japaniksi. 

Alun tiivistys sarjan tapahtumista oli hyvä, tosin minusta se olisi voinut olla vaikka vieläkin tiiviimpi, sillä luennoitsijalla oli hyviä ja perusteltuja mielipiteitä ja pohdintaa niin sarjan yhteiskunnallisten erojen korostamisesta, Candystä vahvana naishahmona, sarjan poikien eroista toisiinsa nähden ja sarjan kristillisyydestä. Pohdinta olisi saanut mennä vielä aavistuksen syvemmälle, kun kuulijakunnalle aihe kuitenkin oli tuttua, jotkin kohdat jäivät vähän pinnallisiksi raapaisuiksi. Esimerkiksi sarjan kristillisyyttä olisi voinut hyvinkin pohtia pidempään, kun kyseessä kuitenkin on japanilainen teos, joissa kristillisyydelle annetaan usein hyvinkin jänniä aspekteja.

Koko sali kieriskeli naurusta dubbausesimerkkien kohdalla ja muutenkin yleisö tuntui viihtyvän. Mutta ei aloiteta koskaan luentoa ”Moi olen Nönönöö ja olen maailman huonoin animeharrastaja, mutta tulen kertomaan teille...” jooko? Kaikki rakkauteni kyllä luennon alun pyynnöstä laittaa puhelimet äänettömälle.

Sunnuntainen Mori Summer ja sateinen Kuopio. Olin aavistuksen hämmentynyt, että yksi ihminen pyysi ihan kuvaakin.

Päättäjäiset

Päättäjäiset jättivät niin pahan maun koko tapahtumasta, että ei ollut tosikaan. Näytti siltä, että päättäjäisiä ei oltu suunniteltu lainkaan. Edes slaidia, missä olisi seuraavan Animeconin päivämäärät, ei oltu tehty. Miksi oli tarpeellista luetella loppu vuoden tapahtumia ilman mitään sen kummempia infoja? Miksi vastaavat (eikä edes kaikkia) piti tuoda lavalle ja antaa jokaiselle mahdollisuus kiitellä kumminkaimanserkkujaankin ja miksi, oi miksi niitä yleisön taputuksia ja kiitoksia piti kerjätä? Minusta on ihan kiva, jos vastaavaporukka kutsutaan lavalle sanomaan kollektiivinen kiitos kävijöille ja sitten pois. Nyt homma vaan levisi käsiin, aivan varmasti joku oleellinen toimija unohdettiin kiitellä ja koko hommasta jäi aavistuksen se marttyyrikaiku, ”katsokaa nyt miten paljon olemme tehneet töitä, antakaas nyt vielä vähän aploodeja”. Yleisö ja kävijät kiittävät, jos siihen on aihetta, älkää kerjätkö sitä kiitosta itsellenne tai kanssavastaavillenne. Eikä toisaalta pääsalin lava ole myöskään paikka, jossa tahdon vastaavien selittelevän omia virheitään tai korostavan kokemattomuuttaan. ”Kiitos ja heippa” on se varmin paketti mitä siellä kannattaa sanoa.

Päättäjäiset kokonaisuutena olivat todella myötähäpeää ja kiemurtelua aiheuttanut kokemus, joka oli niin antiklimaattinen päätös conille kuin olla ja voi. Jo pelkkä taustamusiikki olisi tehnyt paljon, nyt kuuli hakaneulan tippuvan kun yleisö oli hiljaa niin manga-julkistusten kuin Traconin iltabileuutistenkin kohdalla. Mutta jos päättäjäiset alkavat sillä, että pääjärjestäjä lampsii lavalle, niin eipä siinä yleisöllekään tule kovin spektaakkelimaiset fiilikset, eikä mitään syytä olla erityisemmin mukana hommassa. Onneksi Reapers gamen loppushow oli lyhyt, olin valmis pakenemaan paikalta jo siinä vaiheessa.

Cosplaykilpailut

Vuosi sitten vastasin itse cosplaykisojen järjestämisestä Animeconissa, joten tämän vuoden kisojen seuraamiseen liittyi tietysti erilaiset fiilikset kuin jonkin satunnaisen conin kisojen kyyläämiseen. Jätin Animeconin vuosi sitten taakseni, koska tahdoin keskittyä tekemään samaa hommaa täysillä Desuconissa. Miusta pyörää ei kannata keksiä uudestaan ja on aina ikävää, jos seuraavan vastaavan perehdytys jää esimerkiksi kokonaan tekemättä. Perehdytyksen voi toki hoitaa väärinkin niin, että pakottaa seuraajansa toimimaan samalla tavalla jatkossakin ja estää kaiken kehityksen, mutta tämä taitaa olla harvinaisempi tapaus.

Jätin jälkeeni pari sivua ohjeistusta ja auttelin parin kysymyksen muodossa pitkin vuotta. Sikäli kuin jotakuta kiinnostaa lukea mitä ajatuksia jätin jälkeeni, lisäsin tekstin tänne: Animeconin cosplayvastaavan testamentti Suurin osa ohjeistuksesta on aivan suoraan sovellettavissa muihinkin coneihin eikä tuossa mitään niin huippusalaista ole, ettenkö voisi sitä jakaa. Muutaman kanssa oli conissa puhetta, että pitäisi kirjoittaa jokin opas cosplaykilpailuiden järjestämiseen, lukaiskaapa tuo ja Konamin tekstit (joihin löytyy linkki tuolta) ja kommentoikaa pitäisikö noiden lisäksi vielä jakaa tietoutta.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut cosplaykilpailuista aika terävää kritiikkiä ja muistutan jälleen, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. Toivoin, että kisat sujuisivat mukavasti. Harmi vaan, että eivät oikein sujuneet.

Sivusta seuranneena esimerkiksi kisoihin ilmoittautuminen ei mennyt ihan nappiin, kun ilmoittautuminen hoidettiin pelkällä sähköpostilla ja alunperin ohjeetkin olivat varsin puutteelliset. Ennen varsinaista conia älähdinkin jo mielestäni käsittämättömästä keksinnöstä vaatia kisaajilta edistymiskuvia puvuistaan (lue päivityksestä tarkemmat fiilikset, mutta lyhyesti nimenomaan Animecon on miusta viimeinen coni, johon tätä kannattaa testata) ja mietin miten tämä toivomus/vaatimus edistymiskuvista tulisi näkymään esimerkiksi kilpailijoiden määrässä. Ilmeisesti osalle kisaajistakin oli epäselvää, mitä tapahtuu jos kuvia ei toimita, mikä ei ollut ihme, kun siitä ei esim nettisivuilla kerrottu tarpeeksi selvästi mitään. Yksilökisa meni ilmeisesti kuitenkin täyteen ja vaikka kuulinkin pikkulinnuilta jupinaa järjestelyistä ja tiedotuksen hitaudesta, odotin mielenkiinnolla varsinaisia kilpailuja.

Lauantaina jonotin saliin kauemmin kuin cosplaykilpailu kesti. Tulin siis varttia vaille olettaen, että ovet aukeasivat silloin, kisa alkoikin siitä vasta 30 minuutin päästä ja 25 minsaa myöhemmin kävelin jo ulos salista. Viiden aloittelijan ja yhdeksän kokeneen lavajuoksukisa, jossa ei edes haastateltu kilpailijoita millään tapaa, sai minut lähinnä kysymään itseltäni, antaako tällainen kilpailu yhtään mitään yhtään kenellekään. Minulle katsojana tuli vain paha mieli. Ymmärrän lavajuoksukilpailut siinä tapauksessa, että ne ovat jonkin toisen kilpailun ohessa (esimerkiksi Traconissa) tai jos niissä kisaajia on selkestä enemmän. Jos ymmärsin oikein (kuulopuheet on parhaat ja arvailu), kisaajia oli alunperinkin otettu mukaan vain 10 sarjaansa, mikä on todella vähän. Peruuntumisia tulee aina, tällä kertaa ilmeisesti jopa yllättävän vähän, joten tämmöinen tynkäkilpailu olisi ainakin vaatinut haastattelukysymykset osakseen. 

Yleensä kaikkien muiden paitsi Rimpun cosplayjuonnot aiheuttavat minulle myötähäpeän tunteita, jos juontaja yrittää vetää jotain roolia. Vaikka Narudossun juontotyyli vaati hetken totuttelua, ei se ollut ollenkaan niin paha kuin aluksi pelkäsin. Istuin itse yhdeksännellä rivillä ja muistin taas, miten erilaiselta puvut näyttävätkään yleisöstä kuin tuomarointihuoneessa, saati sitten miltä ne ovat näyttäneet parven perukoilta katsottuna. Kummankin sarjan top kolmoset olivat kuitenkin aika selkeitä lauantaina, vaikka yksityiskohtia ei kyllä piilarisilmillä saanutkaan tihrustettua kunnolla. (Kiitos ja ylistys kuvauspalvelun kuville, joista pääsee syynäämään jokaisen roikkuvan langanpätkäkin!)

Sunnuntaisen esityskisan sijoittuneet oli vielä helpompi arvata, sen verran selkeästi kolme parasta esitystä erottuivat edukseen. Edellisestä päivästä oppineena en jonottanut saliin ollenkaan ja sivuparvelta kisaa oli kiva seurata. Tai oli siihen asti, että aloin kiemurtelemaan aivan liian pitkässä juontointrossa, kun en kokenut mitenkään hauskana tai tarpeellisena kuulla nippelitietoja tuomareista. Esityksiä kyllä oli hauska seurata ja esiintyjiltä kysytyt kysymykset saivat tosiaan toivomaan vastaavia myös edellisen päivän kisaan, kun juontaja osasi kysyä ne niin hyvin. Esityksissä oli aivan ihanasti variaatiota, niin monenlaista esitystä, niin erilaisia ideoita ja toteutuksia. Toki esiintyjiä oli aika vähän, mutta esitysten laatu oli hyvää ja taputtelin käsiäni oikein tyytyväisenä kun viimeinen esiintyjä poistui lavalta.

Sitten tuli lause, joka sai pääni kohtaamaan edessäni olevan puulaudan suhteellisen nopealla tahdilla ”Kuulin tänään, että palkintoja ei jaetakaan päättäjäisissä, vaan tuomaristo menee miettimään nyt ja minun pitäisi viihdyttää teitä sen aikaa.” ...siis mitä? On ihan ok jakaa palkinnot heti ja varata vaikka se 15-20 minuuttia (se on suunnilleen aika, jonka esim ECC-tuomareille annan harkintaa varten) väliaikaohjelmaa kuten tanssiesitystä tai hätätapauksessa vaikka Animeconin mainosvideoita tai stand-uppia, jonka joku on suunnitellut etukäteen. Ei ole ok keksiä muuttaa aikataulua samana päivänä ja heittää juontajaa kylmiltään viihdyttämään yleisöä ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. (EDIT: lukaisin juontajan oman kommentin anikista, eli ihan kylmiltään hommaan ei sentään heitetty. Sellainen kuva yleisölle kyllä sunnuntaina jäi). 

 Pakko antaa kaikki kunnia Narudossulle siitä, että pystyi vetämään niinkin hyvää viihdykettä, onneksi Henki oli hahmona sekä tunnettu että selvästi juontajalla hallussa, että viihdyttävää materiaaliakin tuli. Tuskaista se odottelu silti oli, varsinkin kun en voi ymmärtää miten tuomaristolla saattoi mennä niin kauan päätösten julkistamiseen. Kaipa hekin tiesivät, että siellä pahimmillaan koko suuri sali on hyvin kiusaantuneena vain odottamassa tuloksia. Lauantaina tulokset lueteltiin ilman mitään perusteluja, miksi sunnuntaina piti käyttää aikaa niiden rustaamiseen, kun oikeasti oli kiire? Vartin kiemurtelun jälkeen tulokset kuitenkin julkistettiin ja saatoin huokaista helpotuksesta.

Cosplaykisoja oli jännä seurata katsojana, kun en muista edes edellistä kertaa, että en olisi ollut bäkkärin puolella pyörimässä jostain syystä. Hyvänä puolena sanottakoon, että en pitkästynyt missään vaiheessa. Tahdoin kyllä paeta paikalta ja itkeä ääneen, mutta en pitkästynyt. Toivon, että takahuonepoppoo, kisaajat ja tuomarit antavat omaa palautettaan, jotta cosplayvastaavalla (aikoo hän sitten itse jatkaa tai antaa homman eteenpäin) on mahdollisuus kehittyä entisestään. Eihän nämä kisat katastrofi olleet ainakaan katsojien näkökulmasta, varmasti huonompiakin on Animeconin historiassa nähty, mutta kehittämisen varaa on paljon ja se mitä pikkulintuset laulelivat kisaajien suunnalta, antaa ymmärtää että erityisesti tiedotuksessa on skarppaamisen varaa. 

Lopuksi:

Yleensä conifiilikseen liittyy aina hyvin paljon coniin liittymättömiä juttuja. Jos cossipuku on ahdistava tai ei tunnu hyvältä, jos juuri on eronnut poikakaveristaan, riidellyt kavereiden kanssa, nukkunut huonosti, joku kommentoi pukua ikävästi tai jokin muu asia painaa mieltä, heijastuu se usein siihen, että coninkin pienet vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta ja kaikki on vähän ikävää. Minulla oli Animeconin ohella tai siitä huolimatta kesän upein ja paras viikonloppu ja kaikki viikolla ennen conia olleet mahdolliset derppaukset unohtuivat viimeistään perjantaina, kun Villa Ilona täyttyi ihanista ihmisistä. Ilmeisesti ruusunpunaiset lasit eivät kuitenkaan toimi niin, että olisin rakastanut Animeconia kaiken muun maailman ja ihmisten ohella.

Animecon oli ”ihan kiva”. Varmasti kävijälle, joka kaipaa kevyttä ohjelmaa, kavereita ja nurmikentän, se oli oikein loistava kokemus. Paikoilleen asettuminen Kuopioon mahdollistaisi nyt kehittymisen paljon ”ihan kivan” yläpuolellekin, jos järjestäjäporukalla vaan on uskallusta ja kunnianhimoa lähteä kehittymään. Kaikkien ernujen entrylevel -tapahtumana Animecon ei tule enää toimimaan menneiden vuosien tapaan, koska Kuopio ja koska liput tulevat varmasti jatkossakin myymään loppuun, joten nyt viimeistään pitäisi pohtia millaista tapahtumaa kalakukkojen katveeseen halutaan rakentaa. Alustavasti vaikuttaa ainakin siltä, että palautetta ollaan paljon halukkaampia ottamaan vastaan ja kuulemaan kuin menneinä vuosina, joten käykääs kaikki conissa olleet kirjoittamassa omia fiiliksiänne anikiin tai fiilistelkää muiden blogipäivityksillä käymällä ani.mulla.

Pitsu oli conin jälkeen taas paras. Ja seura.

Ilona

ps.

IlonAcon

5/5, järjestäisin uudestaan. 22 ihmisen majoittaminen ja tuplaten tuon määrän viihdyttäminen oli parhautta. IlonAconin ongelmana taitaa olla vaan nyt liika suosio, conipaikan rajoitteet tulee jo vastaan ja ensi vuonna varmaan pitää ottaa kävijät hakemuksille sisään. En oikeasti pysty edes kirjoittamaan mitään fiksua viikonlopun tästä puolesta, koska alan vollottamaan. Olitte ihania, kiitos että teitte minulle kesän parhaan viikonlopun ♥ ,___, ♥

(Nibut)A(ni)conia kohti!

Huppista heijakkaa, kylläpä on ollut laiskottelua sekä blogin että cosplayasujen puolella viimeiset pari viikkoa. Twitteriä seuraavat ovatkin tietoisia, että olen ollut hautautunut muuttoapupuuhiin, eikä koko päivän siivoamisen tai kantohommien jälkeen tee paljoakaan mieli tehdä muuta, kuin istua alas ja katsoa animua. (Korkkasin eilen kesäkauden ja vahingossa 7 sarjaa. Luotan siihen, että droppaan edes jonkin noista, koska muutenhan miusta tulee vahingossa taas animuharrastaja....). Aivot kyllä pähkäilevät cosplayhommia koko ajan, joten eiköhän tässä jotain valmistukin. Jossain vaiheessa.

Kun aasinkakkaisen autotallin siivoamiselta ennätin, matkasin pidennetylle viikonlopulle Helsinkiin. Jos joku väittää, että yhdistystoiminta on tylsää ja ikävää, niin olisittepa olleet näkemässä KCS:n vuosikokouksen lauantaina. En tiedä kenen jännitystä kanavoin itseeni koko puheenjohtajavaalin ajan, mutta voi vitsi kun oli sydän kurkussa asti melkein koko ajan, vaikka ei ihan oikeasti olisi ollut edes juuri mitään jännittämistä. Puheenjohtajasta lopulta päättänyt kolikko on minulla hyvässä tallessa, täytyy varmaan kehystää Desuconin kymppivuotisnäyttelyä varten.

Animeconiin on tätä kirjoittaessa aikaa muutama hassu päivä. Tällä kertaa itse en osallistu järjestelypuolelle ollenkaan enkä edes vietä conia desupöydän takana, vaan olen ensimmäistä kertaa conissa tutkivana journalistina eikun siis blogaajana. Tarkoituksena on käydä katsomassa paljon ohjelmaa, tutkailla conia sekä kävijän että entisen vastaavan näkökulmasta ja kirjoittaa pitkästi ja rönsyilevästi miltä vuoden 2013 kalakukkocon tuntui. Blogaajana tapahtumaan pääsy on myös paras motivaattori poistua edes välillä Villa Ilonasta, jonne tämänhetkisten laskujen mukaan olen majoittamassa 20 ihanaa conittajaa ja jonka grillipaikan ja saunan lumosta voisi hyvän sään sattuessa olla vaikea poistua.

Ennakkofiilikset Aconista on aavistuksen ristiriitaiset. Allekirjoitan oikeastaan kaiken, mitä Korppu tässä päivityksessään sanoi. Tällä hetkellä itken kun koetan saada selvää ohjelmakartasta, ohjelmakuvauksista ja aikatauluista kun ne nettisivuilla ovat vain aakkosjärjestyksessä ilman, että kuvauksen kohdalla esim lukisi aikoja tai paikkoja. TOIVOTTAVASTI tämä on kuitenkin ohjelmakartassa korjattu kuntoon, koska muuten meneepi varmasti osa ohjelmista ohi ihan vaan sen takia, että niiden kuvausten tai aikojen löytäminen on niin vaikeaa.

Mutta nopsasti ja puolihuolimattomasti lukaistuna minua kiinnostavia ohjelmia olisi näinkin paljon:

 Plus animekonsertin jälkeen Desucon vs. Animecon koripallopeli! Ja sitten varmaan iltabileitä, jos sauna ja Kallavesi eivät houkuttele liikaa.

Erityisesti harmittavat päällekkäisyydet ovat kunniavieraan laittaminen cosplaykisan päälle lauantaina ja virkani puolesta kiinnostanut Hetaliaa ja historiaa luotaavan luennon sijoittuminen just esityskisan kohdille. Mutta enköhän mie tule istumaan molempina päivinä kisakatsomossa seuraamalla mielenkiinnolla millaisia kisoja on luvassa ja muistellen millaista itse oli olla vuosi sitten bäkkärillä huutelemassa ohjeita.

Niin ja tosiaan niitä pukuja! Laitoinkin facebookkiin tämän teaser-kuvan, jonka perusteella hahmon arvaaminen oli varsin helppoa. Vaikka esim tuo Bellows houkuttaisi pistää uudestaan päälle, niin vielä enemmän kutkuttaa ajatus yhden hahmon cossaamisesta koko viikonlopun ajan, kolmen eri puvun kanssa vain. Tai miksei neljänkin, kun Nibutanin peruspuku minulla on jo Frostin jäljiltä valmiina. 

 

Eli luvassa on Mori Summeria, cheerleaderia (vähemmän yllättävästi korismatsin ajaksi) ja spesiaalijakson kaapukarmeutta eli koko viikonloppu Nibutani Shinkaa Chuunibyou demo Koi ga Shita!sta. Päätän kaapulämpöhalvauksen ja keveän kesämekon päivät varmaan vasta kun sääennusteisiin uskaltaa luottaa vielä hiukan enemmän, näillä näkymin pilvisempi päivä olisi sunnuntai, joten ehkä kesämekkoilen lauantaina. Lämmintä tulee kuitenkin! Niin ja joo, kaikki puvut on vielä kesken, joten tässä voi tapahtua vielä ihan mitä vaan :D Tai olla tapahtumatta jolloin tulen jossain vanhassa puvussa.

Niin ja juu, WCS-puku on päätetty, peruukki matkalla Suomeen ja materiaalien haalinta alkanut. Tänä vuonna en pidä sitä ehkä ihan yhtä isona salaisuutena kuin vuosi sitten, varsinaisia wip-päivityksiä en taida tehdä (paitsi varastoon ja laitan ajastukselle kesken Traconin, ettei käy kuten Leonin kanssa, josta ei ole vieläkään mittään päivityksiä...) mutta jos jossain vaiheessa lipsautan ja jostain kuvasta on hahmo arvattavissa, niin maailma ei siihen kaadu. Kunhan Acon vaan on ohi niin alkaa tekeminen ja hnnnnhggggghhhh, että olen jo innoissani! Tracon tule jo ja pysy kuitenkin kaukana, ettei tule kiire!

Animeconissa nähdään!

Ilona

ps. jos en heinäkuun aikana kirjoita edes jotain wonderflexista ja worblasta, niin keksin itselleni jonkin tosi ikävän cosplayhaasteen tehtäväksi. Tai jonkin muun rangaistuksen. Ehdotuksia voi jättää kommentteihin.

Kymmenen pisteen ja puvun Desucon

Tutturuu! Vältin coniruton ja tähän päivään asti olisin väittänyt skipanneeni pahimman conikoomauksenkin, mutta vielä mitä. Ilmeisesti viikonlopun univelat vain odottivat hetkeä, jolloin iskeä. Koomausta on hyvä purkaa esimerkiksi lopultakin kirjoittamalla blogiin, ja kun kyynelhanat sain jo auki Antin kiitospäivityksen lukemisella, niin samaan syssyyn on hyvä jatkaa omilla fiiliksillä.

Tai siis lähinnä kuvilla. 

;___; voi vollotusten määrä kun näitä tavaroita pitäisi laittaa järjestykseen!

Hei kuulemma Lahdessa satoi!

Ilmeeni perjantaina kasauksessa.

Desucon oli jälleen upea. Yritin jo sunnuntaina selittää, miten jokainen Desucon on aina ollut ihan omanlaisensa kokemus, nytkin oli jotain tuttua ja turvallista, uutta ja ihmeellistä koko ajan. Tämä oli kolmas kesädesuni vastaavana, ensimmäinen kerta kesädesussa cosplayvastaavana ja ensimmäinen kesädesu, jossa en kilpaillut itse. 

Söpömys Frosti-chan ja aneki ennen lavalle menoa.

Hissikuvia, niin loputtomasti hissikuvia viikonlopulta!

Cosplayvastaavan näkökulmasta kaikki sujui ihanasti. Toki parannettavaa on, pieniä juttuja, joista osa olisi pitänyt tajuta korjata jo ennen conia ja sitten taas niitä, jotka piti oppia taas vaan kantapään kautta. Esim kaikki mahdolliset numero- ja nimisekoilut, joita Rimppu mahdollisesti harrasti juonnoissaan, menee kyllä suoraan miun piikkiin! Luen täällä ihan innosta hyppien kaikkea mahdollista palautetta sekä blogeista, anikista, että palautelomakkeen kautta ja todellakin käyn kaiken palautteen läpi, kirjaan ylös ja toivottavasti parannan jatkossa.

Pic by Mattias Persson

Kaikenlaisia hyypiöitä kävi ahdistelemassa cosplaypisteellä.

Verrattuna edelliseen kesädesuun, jossa menin tunteiden vuoristorataa jatkuvasti pohjalta huipulle, oli tämän vuoden Desucon tasaista ihanuutta. Ei missään vaiheessa epätoivoa tai oikeastaan edes stressiä, omat puvut kun olivat lähinnä omaksi iloksi ja uskomaton vänkäripoppoo hoiti kisahommia kuin unelma. Suurien laskujen puuttumisen takia tasainen ilo ei tietenkään tuntunut samalla tavalla tajunnan räjäyttävältä onnelta kuin viime vuonna, mutta otan kyllä tämmöisen hyvänmielen hymyilyconin aina mieluummin!

(No niin, nyt jo vollotan!)

Kännykkäkuvat on parhaita. Ja huilailee :3

Minulla oli conia varten kolme tavoitetta: 

1) Rikkoa kolme vuotta kestänyt 10 kisaajan ECC-kirous

2) Saada Frostbitessa Sibeliustalolle unohtuneet silityslaudat Desuconin varastolle 

 3) itkeä koko viikonloppuna vain ilosta. 

(Ja tietty tehdä parhaat mahdolliset cosplaykisat, mutta sen onnistumisen mittaaminen on vähän vaikeampaa)

Ding ding ding, kaikki tavoitteet saavutettu! Ensimmäinen onnistui vain sillä, että otin alunperin 20 kisaajaa aluksi ilmoittamani 15 sijaan. Lopulta lavalle päätyi 13 kisaajaa, joten rikki meni myös ECC:n perumisennätys. Ilosta vollotin (tosin hyvin hienosti ja huomaamatta) kun pääsin jakamaan ECC-titteliä eteenpäin ja kaatajaisissa, joissa Antille tarkoitettu kiitospuhe kutistui aika tehokkaasti siihen "kiitos" -osioon. JA silityslaudat kannoin itse varastolle menevään autoon, jos ne nyt matkalla Lahdesta varastolle katosivat, niin sitten on jo suuremmat voimat kyseessä!

Ihanat Suiggari ja Ilse :3

Stuf kuvasi jonkun daamin pitelemässä iltabilecosplaykylttiä. Kai se sitten olen oikeasti minä, vaikka oma äitinikään ei tunnistanut.

Niin niitä pukuja! Menin sitten pitämään kymmentä cosplayta päällä conin aikana.  8 uutta ja kaksi vanhaa, uusista 3 koottu kokonaan ostovaatteista. En varsinaisesti kuvauttanut Panssaritypyjen lisäksi mitään pukua erikseen, joten saatte nyt laadullisesti hajanaisen kuvakollaasin siitä, miltä näytin:

1. Cruise-aneki on semmoinen täti, että pitää olla gaalamekko erikseen. Tykkäsin tehdä pukua luonnosten pohjalta viikko ennen conia ja lopulta se näytti oikeesti aika kivalta! (Kuva Konsta Väänänen) Cruise-aneki - Desuperhe

2. Yayoi - Psycho Pass. Jesmo kuvasi Yayoin perjantaina. Ostohommaa kaikki, Mion vanha peruukki.

3. Bellows -Suisei no Gargantia. Varmaan ainoa kuva Bellowsista, jota pidin lauantaina kyllä päällä aamusta kisojen alkuun asti. Ihana puku, ihana hahmo, pukuilen aivan varmasti uudestaan, luultavasti jo Animeconissa. (Kuvasi Petteri Uusitalo)

4. Bayonetta - Bayonetta (PE Uniform) Kävin häiriköimässä Rimppua ja jakamassa palkintoja kivasti näissä varsin pienissä pöksyissä. cereniq kuvasi. (Käykää katsomassa nuo kuvat muutenkin, hnnnnnffffhhh miten nättejä!)

5. Hana - Girls und Panzer ja muut ihanat panssaritypyt :3 Kivasti käytiin kuvailemassa, vaikka ulkona tuulikin niin, että pantsut vain vilkkui ja tukka meni takkuun.  madu kuvasi.

6. Mine Fujiko - Lupin III Kivasti siirryin iltabileisiin juontohommiin ja kivasti tämä mekko siellä edusti. Kiva mekko, voisin pitää päällä uudestaankin. Ja peilikuva baarin vessassa sopi oikein kivasti.

7. Misa - Mouretsu Pirates Huono kuva on huono, mutta mekko oli kiva ja tukka vielä kivempi. Ja lahtelaisten ilmeet kun tuon kanssa kipitin hotellille.

8. Wakaba - Vividred Operation Sunnuntai kului melkein pelkästään tässä puvussa, Wakaba oli ihana, vaikka ompelinkin puvun loppuun sen ollessa päälläni ja riisumiseen tarvittiin saksia. Pic: Mattias Persson

9. Marushiina - Akibarangers (season 1, episode 6). (tuo oikealla olevan koppalakkipää, älkää antako Kizzyn säärien hämätä) Conin ainoa murheenkryynini, se ainoa puku jonka vannoin oikeasti tekeväni ja sitten koko puku lensi nurkkaan kuin leppäkeihäs. Ja sitten ihana Hoothoot muistutti, että Marushiinalla on tämä vaihtoehtoinen (ope)asu yhdessä jaksossa, ja tämä oli mahdollista koota omasta vaatekaapista. Misan kengät vaan jalkaan ja kivasti palkintoja jakamaan. Kuvasi cereniq

10. Cruise-aneki -Desuperhe. Koska 10 pukua yksistään ois ollu liian helppoa, kävin vaihtamassa kymmenennen puvun päälle kesken avajaisten. Minun kannaltani onneksi Visual Questin loppushow kesti pitkään, ei tarvinnut oikeestaan ees kiirehtiä. Ens kerralla vielä nopeempi vaihto, että on ees vähän haastetta. Kuvasi cereniq

Eli juuh elikkäs, muutama puku. Oikeasti vietin pukuhuoneessa varsin lyhyen aikaa conissa, koska kaikki puvut olivat helppoja vaihtaa, enkä jaksanut välittää juurikaan meikkien tai piilolinssien vaihtelusta. Veikkaan, että Kizzyä lukuun ottamatta kukaan tuskin bongasi kaikkia kymmentä asua.

Kuka kehtasi tehdä näin minun päälleni :(((( Ei hei oikeesti liimata juttuja peruukkipäihin, jotka ei ole omia. Desupäätkin tarttee rakkautta eikä mitään syövyttävää liima.

Ei sillä, että väsyttäisi t. iltsi ja kizzy päättäjäisten jälkeen

Ihanin coni. Ihanimmat kisaajat, vänkärit, vastaavat, hotelliseura, automatkaseura, kävijät, kaikki. Olo on nyt samaan aikaan niin uusia ideoita ja intoa täynnä ja kuitenkin kaikkensa antaneen väsynyt, että en oikein tiedä miten päin olisin. Taidan purkaa hetkellisen tarmoni lajittelemalla desupukuhuoneiden tavarat taas siisteihin pusseihin. Tai ehkä pitäisi aloittaa kuitenkin tuosta cossikasasta, joka odottaa kaappiin siirtämistä keskellä eteisen lattiaa...

Mut hei jokainen tämän tekstin tähän asti lukenut tai selannut, jättäkääs jokin kommentti sunnuntaisesta esityskisasta. Esityskisan tulevaisuutta pähkäilen koko ajan ja kuulisin mielelläni oliko se toimiva, mitä pitäisi muuttaa. Onko ECC- ja esityskisakombo (tosin eri päivinä) jo vähän liikaa katsojien tai kisaajien näkökulmasta? Pitäisikö esityskisaan tehdä esim jonkinlainen ennakkokarsinta? (Kommentit voi toki laittaa myös meilillä vaikka cosplay@desucon.fi tai palautelomakkeen kautta, jos ei tahdo lisätä blogini kommenttimäärää)

Voi itku kun tuli jo itku. Mutta ihanien muistojen, uskomattomien ihmisten ja hienojen hetkien takia kannattaakin välillä tirauttaa pienet iloitkut.

Ilona

Translation: DESUCON, DESUCON DESUCON DEEEEEEESUUUUUUUUU! I had fun. Miss everyone and love everyone and I wanna go back and oh I'm so tired. :D

ps:

hnnngghh en kestä, minusta piirrettiin kuva! minulle piirrettiin kuva! minusta!

pps. Hymyilin oikeasti varmaan koko viikonlopun. Myös silloin kun turmelin Yumin yrityksiä ottaa kauniita kuvia bäkkärillä:

Des-Des-Desucoooon

Eipä mulla oikeestaan muuta, tämä summaa aika hyvin:

Eikun voisin mainostaa myös tätä: 

http://cosplaybootcamp.blogspot.fi/2013/06/bootcamp-tarjoaa-cosplaykritiikkia.html 

Jos olisin cossissa, käyttäisin itse ehdottomasti 10 minuuttia siihen, että kuulisin puvusta palautetta, mutta kun heilun varmaan joko edustushommissa tai ostopuvussa, niin käyttäkääpä te tilaisuus miunkin puolesta hyödyksi! Siellä on huippuja tyyppejä, jotka oikeasti tietää mistä puhuvat!

Ihan kohta kohti Lahtea, siellä nähdään!

Ilona

 

Jos nyt ihan oikeesti ne desusuunnitelmat

Desuviikko alkaa huomenna ja oma nokka ja auton kokka suuntaa kohti Lahtea torstaina. Eli tehokkaita cosplaypäiviä ja öitä on jäljellä vielä kolme kappaletta, joihin kyllä mahtuu muun muassa allekirjoittaneen vanhenemispäivä ja häkellyttävän paljon muutakin kalenterintäytettä. 

Eli siis kyllä ja jup juu, täällä alkaa olla jo vähän semmoinen pukupaniikki päällä! Tai jos ei ole, niin koetan lietsoa itseäni vähän siihen suuntaan, että ehkä vahingossa saisin jotain oikeasti tehtyäkin! Tässä päivityksessä saatte aivan surkeita kännykkäkuvia kaikista puvuista, joiden olettaisin olevan valmiina viikon päästä. Alle viikon päästä. Siis ihan parin päivän päästä. Kohta. Apua.

Ensin voisin luetella mitkä puvut jäävät desukelkasta varmasti pois. Onashia ja Mine Fujikon retroinen bileasu jäävät molemmat kotiin samasta syystä, eli ne ovat rumia. Tai ei rumia, en vaan tykkää pitää niitä nyt päälläni, ne eivät tunnu omilta ja tietäisin, etten nauttisi niiden pitämisestä nyt. Molemmat kyllä valmistuu tässä ~lähiaikoina~ ja pääsevät ainakin kuvien kohteeksi ihan varmasti. 

Mutta mitä oikeasti aion pukea päälleni:

Perjantaina: 

(Kasaukseen _jotain_, tuskin mitään cosplayta, mutta tämänhetkinen tukkakriisini huomioiden en varmaan ihan itseni näköisenä hillu pistämässä pukkareita kuntoon ja tsekkaamassa paikkoja)

Salaperäinen mysteeripuku, 

jonka voitte nähdä vasta avajaisissa! (Tai voitte tulla syynäämään sisäsaumoja toisen kerroksen parvelle avajaisten jälkeen, siellä suattaapi hengata joku risteilyemäntätätinen) Vähän tarvitaan vielä blingblingiä ja höyheniä, niin tämä ois ihan valmis. Niin ja varmaan desupantsut tartteisin kanssa.

Yayoi - Psycho Pass

No onnistuinpas ottamaan taas epäedustavan kuvan. Ja oikein korostan miten tuossa ostotakissa on taskut väärillä kohdilla. Mutta olkoon.

Kravatti saapui Suomeen, uusi valkoinen kauluspaitakin löytyi sopivasti. Housuja pitäisi kaventaa vielä, mutta teoriassa siinä ei _pitäisi_ mennä pitkään...

Lauantai:

Bellows - Suisei no Gargantia 

hmm, aika isot on kyllä nämä shortsit mitä käytän kaavana...

Mut onneksi niitä on helppo pienentää!

Saappaat pitäisi tehdä loppuun ja etsiä yksi hukkaamani remmikiinnike tai hakea kaupasta uusi. Varmistella että kaikki on kondiksessa ja kuvitella, että mahdun noihin mahdottoman pieniin pöksyihin ja vielä pikkaisen pienempään paitaan. Mut kuitenkin aika hyvällä mallilla ollaan!

Nyt "paidassa" on jo alahärpäkkeetkin kyllä, mutta olen liian laiska kuvaamaan.

Tykkään tykkään tykkään! Kaksi punaista peruukkiani solmivat rakkausliiton, jossa kumpikaan ei edes pysyvästi vahingoittunut, eli tuo pitkä ponnariosa on kokonaan irrotettavissa ja se on sitten ihan käyttökelpoinen peruukki.

Bayonetta - Bayonetta

Vaihdan Bellowsin shortseista vielä lyhyempiin pöksyihin.

Kengät pitäisi vielä tuunata, mutta kun käytän samoja valkoisia korkkareita myös perjantaina, pitää luultavasti vain tehdä jokin teippiviritys sitten lauantaina. 

Hana - Girls und Panzer

Mikä sotkuinen huone, mikä ryppyinen puku?

Huivi puuttuu edelleen, kun en vaan nyt ole onnistunut saamaan käsiini riittävän kivaa kangasta. Ja peruukki pitäisi varmistaa että on kunnossa. 

Mine Fujiko - Lupin III

Ehkä surkein kuva ikinä, likaisen peilin kautta, pimeässä, ja vielä niin että neiti kuvausapulainen Sonosheen peruukin kanssa piti rajata pois kuvasta.

Fujikon raitamekko, joka vilauttelee sekä pyllyä että sivutissejä on ihan omiaan iltabileisiin ainakin iltabilecosplayn ajaksi.

Misa - Mouretsu Pirates

Japsu kuvaili Gaalassa

Erehdyin vilkaisemaan cosplaykaappiini ja katsoin että voi vitsi tuo CosplayGaalassa käväissyt Misan tissimekko on muuten kiva. Joten luultavasti vaihdan tämän päälleni iltabilecosplayn jälkeen. Tai ennen. Koska pikkumustassa juontaminen olisi kyllä kanssa ihan kivaa. Ehkä päätän vasta sitten lauantaina.

Sunnuntai:

Wakaba - Vividred Operation

Livenä vielä kivempi vihreä :3

Paidasta puuttuu vetoketju ja koristeet. Ja hanskoja ei ole enkä tiedä teenkökään. Kenkiin pikkaisen tuunausta vielä ja shortsien lahkeiden kääntäminen odottaa. 

Moi oon ilona ja keskityn oleellisiin juttuihin kello 2 aamuyöllä.

Viikonlopun pisimmät shortsit nappasin mukaan Gina Tricotista, nätit pitsit joutuivat kyllä heti leikkauksen kohteeksi. Mut kiva kun pyöräilyshortsit (...siis oikeesti, pitsireunaiset pyöräilyshortsit, miiiiitäääää) on muotia niin säätyin näiden ompelemiselta.

Marushiina - Akibarangers 

Ainoa kuva jota tykkään katella puvusta tällä hetkellä, kivat on kynnet.

;____; Mie vihhaan tuota pvc-kangasta. Ja tuommoista uniformun takkia. Ja niiden ompelemista. Ärsyttää jo nyt, että kun monet pikkujutut olen tehnyt huolella ja hiljaksiin, niin nyt tuo itse takki tulee kyllä kyhättyä kokoon ihan vaan itkien ja raivoten. Jos vaan tulisin nyt valmiina olevien osien kanssa, eli koppalakissa ja alusvaatteisillani...

Että semmoisia pukuloita!

Ulisen aina sopivien sukkahousujen puutetta, nyt löyty kuulkaas aika kivat norlynin sukkikset, joissa tuo vahvistettu yläosa on bikinimallinen, eli se ei näy avarampienkaan alaosien kanssa! (Hinta tosin taisi olla Cittarissa ja Prismassa kymmenen euron luokkaa ja 15 denierin paksuisina veikkaan, että hajotan nuo heti kun katson edes pidempään.)

Ja tässä samaan aikaan on paljon muutakin puuhaa. NCC-haku päättyy reilun tunnin päästä ja sitten alkaakin portfolioihin tutustuminen. Cosplaykisojen viimeiset silaukset, aikataulutukset ja tulostushommad odottavat vielä tekijäänsä ja pakkaaminen on varmaan pakko aloittaa jo ennen torstaita. Parin viimeisen yön huonot unet ovat tänään tuntuneet (surkeiden muumijaksojen lisäksi) yleisenä mielialan alakuloisuutena, vaikka yöunien vähyyden syynä on ollut aina puoliltaöin iskenyt cosplayinnostus. Saumurikin kyllä pitää yllättävän kovaa ääntä keskellä yötä. 

Nyt näitä ei leikelläkään enää hotellihuoneessa! Selkeeesti pitää säästää jotain ompeluhommaa ees Lahteen asti.

Mutta voi vitsi miten ihanaa päästä ihan kohta desuilemaan :3

Miulla näyttäisi olevan jos jonkinlaista wip-kuvaa ainakin Bellowsin käsikorusta, Wakaban kengistä ja ties mistä, tyrkkään niitä tännekin joko ennen Desua tai sitten valmiiden pukujen esittelyn yhteydessä.

Ilona

Translation: My plans for Desucon. Maybe. I still might change my mind.

ps. Cosplayn ulkopuolisen elämän puolelta raportoitakoon, että syksystä eteenpäin pääsen taas olemaan #ihanaope, kun lähikunnan lapsukaisten opetus kutsuu :3 Kyllä sekä Desuconin että cosplayn saa kuulostamaan muuten aika hyvältä työhaastattelussa, kun ne vaan tuo sopivasti esille!