Koska puvut nyhjöttävät parhaillaan kangaskasoina pitkin kämppää eikä peruukkejakaan ole vielä tupsahdellut postiluukusta, edistymisen sijaan raportoin cosplaymietteistä, joita tässä yksi yö pyörittelin päässäni. Saa olla eri mieltä ja ihan mielelläni kuulisin vielä lisääkin kommentteja aiheesta.
Minusta tuntuu, että Suomen cosplayihmiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ensinnäkin niihin, jotka joko tekevät koko vuoden cosplaysuunnitelmansa julkisiksi listoiksi tai ainakin ilmoittavat heti kun mahdollista esimerkiksi Anikissa mitä aikovat missäkin tapahtumassa cossata. Ja sitten niihin, jotka varjelevat asuvalintojaan kuin valtionsalaisuuksia viimeiseen saakka. Toki on niitä väliinputoajia, jotka tekevät jotain muuta, mutta karkeasti näin.
Tuossa jo pari pari postausta aikaisemmin mainitsin omasta ongelmastani kertoa pukuja etukäteen ja ihmettelin ääneen mistä moinen salailuntarve on oikein tullut. Lukijoiden kommenteista ja ihan cosplayta harrastamattomienkin ihmisten ajatuksista kokosin ainakin seuraavat syyt, jotka varmaan yleisimmin ovat salailun taustalla. Ja nyt koetan kumota oikeastaan kaikki nuo syyt, ennen muuta rohkaistakseni itseäni avoimempaan cosplayhin :D
Yksi. Pelko siitä, että joku tekee puvun (paremmin?) ennen kuin itse pääsee sen julkistamaan.
Tämähän koskee oikeastaan vain niitä ihmisiä, jotka tekevät erikoisia ja harvinaisia pukuja. Kyllä joka conissa on se Sasuke tai Yuna/Rinoa/Rikku, kenenkään ei tarvitse ”varastaa” sitä ajatusta sinulta.
Kuinka moni cossaaja voisi itse kuvitella kyttäävänsä milloin joku muu tyhmästi julkistaa jonkin pukusuunnitelmansa liian aikaisin, että pääsee viemään sen välistä?
Niinpä.
Jotenkin pikemminkin tuntuisi siltä, että jos riittävän kovaan ääneen ja riittävän monessa paikassa ympäri nettiä kailottaa jonkin pukusuunnitelmansa, niin sitä luultavammin kukaan muu ei sitä tee. Tai tämä nyt on taas ehkä vaan minun fiilistelyä, mutta itsestäni ainakin tuntuu, että semmoinen epävirallinen ja pelkästään suomalaiseen häveliäisyyteen pohjautuva mentaalinen varaussysteemi kyllä vallitsee osittain cosplaypiireissä.
Jos henkilö A kertoo esimerkiksi Anikissa (jota voidaan Suomen mittakaavassa nyt kuitenkin pitää the ilmoitustauluna) tekevänsä Coniin X puvun Ö, puvun, jota kukaan ei tiettävästi ole Suomessa eikä ehkä koko maailmassa ikinä tehnyt, ainakaan kunnolla, ja sitten cossaaja B tekeekin saman puvun aikaisempaan coniin Y, niin veikkaisin cossaajien sympatioiden kääntyvän ennen muuta puvun ensimmäisenä ”varanneen” cossaaja A:n puolelle. Enemmän potuttaisi olla henkilö B, jos olisin oikeasti jo pidemmän aikaa suunnitellut puvun Ö tekemistä coniin Y cossaaja A:n suunnitelmista täysin tietämättömänä ja nyt saisin jonkinlaisen henkisen lynkkaustuomion ideavarkaudesta vain siksi, että joku toinen kerkesi kailottaa pukusuunnitelmistaan aikaisemmin.
Itse mietin tuon Ultimecia-puvun kertomisen jälkeen, miten suhtautuisin jos joku tekisi saman puvun esimerkiksi Tampere Kupliiseen tai Bakaconiin. Ultyä kun ei kukaan ole Suomessa aikaisemmin cossannut ja internet antaa ymmärtää, että maailmallakin ne cossit on laskettavissa yhden käden sormilla, täytyy minun kyllä myöntää, että ensimmäisenä epäilisin ideavarkautta. Tämänkin blogin lukijakunta on kuitenkin sen verran pieni (tai äiti lukee tätä monta kertaa päivässä) että olisi täysin mahdollista että joku olisi keksinyt tehdä Ultimecian ihan miun suunnitelmista kuulematta. Oikeastaan ei olisi mitenkään kummallista, että joku päättäisi kisata näyttävällä, harvinaisella Final Fantasy hahmolla, kun niillä näyttäisi kisoissa ihan hyvin pärjäävän, ja Ulty on näyttävä ja harvinainen.
Itselläni on pukujen valinnassa monesti (ei kuitenkaan aina) periaatteena, että jos joku on jo tehnyt puvun täydellisesti, ei minun taida olla mitään järkeä tehdä sitä uusiksi. Maailma on täynnä hyviä hahmoja, joilla on ihania pukuja, valinnanvaraa kyllä riittää. Mutta yleensä aina jopa niistä upeista usalaista tai japanilaisista cossiasuista löytyy jokin asia, jonka toteuttamisesta olen eri mieltä. Joten luultavasti, jos Ultimecia kävelee minua vastaan Bakaconissa, kiroilen (lyhyemmän tai pidemmän) hetken aikaa, kehun pukua ja etsin kuumeisesti jonkin asian minkä olisin tehnyt eri tavalla. Jos luulen pystyväni parempaan, teen sen.
Kaksi. Epäonnistumisen tunne.
Kun monen kuukauden ajan hehkuttaa eri medioissa, että nyt on tulossa huippuhienotajunnanräjäyttäväpuku ja sitten jostain syystä puku ei valmistukaan, niin sepä se vasta onkin kamala tunne.
Vai onko?
Tässä taas cossaajat taitavat itse olla itsensä pahimpia kriitikkoja, kyllä se on aivan ymmärrettävää että kaikki puvut eivät valmistu ajallaan. Toisaalta tässä näkee ehkä myös hiukan cossaajien halua korostaa omaa tärkeyttään, että joku muka todella olisi kiinnostunut nimenomaan minun cosplaysuunnitelmista tai niiden edistymisestä, antaa kyllä mukavaa egobuustia, mutta ei välttämättä pidä paikkaansa. Niiden cossaajien cossilistat, jotka sellaisia netissä julkaisevat, tuntuvat elävän hyvinkin paljon ja muutoksia suunnitelmissa tapahtuu jatkuvasti. Kysymys lienee ennen muuta omasta suhtautumisesta, pitääkö se muutos aina kokea maailmaa musertavana epäonnistumisena?
Kolme. Yllätyksellisyyden katoaminen.
Kun ihmiset lukevat ja ihastelevat pukuasi jo ennen kuin se valmistuu, mitä ihasteltavaa valmiiseen pukuun sitten jää? Se WAU-efekti pienenee kummasti, jos coniin mennessä osaat jo valmistautua siihen, että se unelmiesi puku tulee kävelemään jossain vaiheessa sinua vastaan. Jos joku todella suunnittelee sinun unelmapukusi tekemistä, saatat jopa katsella asua livenä kriittisemmin, kun olet etukäteen osannut asennoitua sen näkemiseen.
Normaalien conikäviöiden wau-tilaan saaminen on tietysti imartelevaa, mutta varsinkin kisaavien pukuilijoiden kohdalla tärkeämpää lienee se tuomariston ällistyttäminen. Tämä kommentti tuli tosiaan ihan cosplayta harrastamattomalta ihmiseltä, että tuomarit varmasti jotenkin turtuvat pukuun, jos seuraavat sen edistymistä netistä tai osaavat jo pitkän aikaa sitä odottaa. Sahaako kisaava cossaaja omaa oksaansa, jos paljastaa vaikka blogissaan miten aikoo luistaa sivusaumojen kanssa tai miten aikoo käyttää jesaria joissain kohti ompelemisen sijasta? Kuinka paljon tässäkin ajattelussa jälleen näkee sitä itsensä korostamista, ajatusta että jotakuta oikeasti kiinnostaisi juuri se oma puku pitkän aikaa ennen tapahtumia? Ja toisaalta kyllähän tuomaristo tietää etukäteen mitä pukuja kisaan on tulossa (”perinteisissä” kisoissa siis, missä referenssikuvat tulee lähettää etukäteen. Esimerkiksi Bakaconin systeemissä yllätysmomentti säilyy varmasti helpommin) joten ei sitä tuomaristoa täysin pääse missään tapauksessa yllättämään. Itse en tuomaroinnista tiedä juuri muuta kuin että siihen täytyy kuulua joku pelottavuus-koulutus automaattisesti, joten en osaa sanoa miten paljon aikaisemmin tuomaristo saa tietää tulevista puvuista.
Ketä oikeasti kiinnostaa?
Olen tässä jo monesti viitannut cossaajien terveeseen itsensäkorostamiseen, ajatukseen että jotakuta tuntematonta ihmistä kiinnostaa juuri minun cossisuunnitelmat. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että tästä iso osa on liioittelua, varsinkin noiden idea-varkaus-ajatusten kohdalla, mutta kun rupesin miettimään esimerkiksi itseäni... Niin kyllähän minä stalkkaan muiden cossaajien suunnitelmia ihan jatkuvasti. Minua kiinnostaa tietää millaisia pukuja muilla on suunnitteilla ja sitten nähdä miten puvut on onnistuneet. Ehkä olen keskivertocossaajaa uteliaampi tapaus, tai sitten ajatus siitä että minunkin tekemiseni (ja tekemättömyyteni) ja suunnitelmani oikeasti voivat kiinnostaa jotakuta muutakin kuin äitiä, ei olekaan ihan utopistinen. ...melko pelottavaa.
Pitkästä tekstistä huolimatta en silti tainnut onnistua vakuuttamaan itseäni salailijasta julkisten listojen tekijäksi. Omalla kohdallani selvästi suurin syy salailuun on tuo wau-efektin aiheuttaminen. Haluan edes pikkuisen yllättää asuillani. Galtsu-blogin aikoina paljastin kaikki conin puvut about viikko ennen conia ja taidan täällä noudattaa suunnilleen samaa linjaa. Bakaconiin on suunnitteilla kolme pukua, joista Quinan lisäksi yksi on lyöty lukkoon ja se viimeinen on vielä arpomista. Mutta se taitaakin olla ihan oman postauksensa, että millä perusteella hahmoja valitsen, voisi tehdä ihan hyvää itsellenikin joskus oikeasti sitäkin prosessia vähän miettiä.
Ilona
Minusta tuntuu, että Suomen cosplayihmiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ensinnäkin niihin, jotka joko tekevät koko vuoden cosplaysuunnitelmansa julkisiksi listoiksi tai ainakin ilmoittavat heti kun mahdollista esimerkiksi Anikissa mitä aikovat missäkin tapahtumassa cossata. Ja sitten niihin, jotka varjelevat asuvalintojaan kuin valtionsalaisuuksia viimeiseen saakka. Toki on niitä väliinputoajia, jotka tekevät jotain muuta, mutta karkeasti näin.
Tuossa jo pari pari postausta aikaisemmin mainitsin omasta ongelmastani kertoa pukuja etukäteen ja ihmettelin ääneen mistä moinen salailuntarve on oikein tullut. Lukijoiden kommenteista ja ihan cosplayta harrastamattomienkin ihmisten ajatuksista kokosin ainakin seuraavat syyt, jotka varmaan yleisimmin ovat salailun taustalla. Ja nyt koetan kumota oikeastaan kaikki nuo syyt, ennen muuta rohkaistakseni itseäni avoimempaan cosplayhin :D
Yksi. Pelko siitä, että joku tekee puvun (paremmin?) ennen kuin itse pääsee sen julkistamaan.
Tämähän koskee oikeastaan vain niitä ihmisiä, jotka tekevät erikoisia ja harvinaisia pukuja. Kyllä joka conissa on se Sasuke tai Yuna/Rinoa/Rikku, kenenkään ei tarvitse ”varastaa” sitä ajatusta sinulta.
Kuinka moni cossaaja voisi itse kuvitella kyttäävänsä milloin joku muu tyhmästi julkistaa jonkin pukusuunnitelmansa liian aikaisin, että pääsee viemään sen välistä?
Niinpä.
Jotenkin pikemminkin tuntuisi siltä, että jos riittävän kovaan ääneen ja riittävän monessa paikassa ympäri nettiä kailottaa jonkin pukusuunnitelmansa, niin sitä luultavammin kukaan muu ei sitä tee. Tai tämä nyt on taas ehkä vaan minun fiilistelyä, mutta itsestäni ainakin tuntuu, että semmoinen epävirallinen ja pelkästään suomalaiseen häveliäisyyteen pohjautuva mentaalinen varaussysteemi kyllä vallitsee osittain cosplaypiireissä.
Jos henkilö A kertoo esimerkiksi Anikissa (jota voidaan Suomen mittakaavassa nyt kuitenkin pitää the ilmoitustauluna) tekevänsä Coniin X puvun Ö, puvun, jota kukaan ei tiettävästi ole Suomessa eikä ehkä koko maailmassa ikinä tehnyt, ainakaan kunnolla, ja sitten cossaaja B tekeekin saman puvun aikaisempaan coniin Y, niin veikkaisin cossaajien sympatioiden kääntyvän ennen muuta puvun ensimmäisenä ”varanneen” cossaaja A:n puolelle. Enemmän potuttaisi olla henkilö B, jos olisin oikeasti jo pidemmän aikaa suunnitellut puvun Ö tekemistä coniin Y cossaaja A:n suunnitelmista täysin tietämättömänä ja nyt saisin jonkinlaisen henkisen lynkkaustuomion ideavarkaudesta vain siksi, että joku toinen kerkesi kailottaa pukusuunnitelmistaan aikaisemmin.
Itse mietin tuon Ultimecia-puvun kertomisen jälkeen, miten suhtautuisin jos joku tekisi saman puvun esimerkiksi Tampere Kupliiseen tai Bakaconiin. Ultyä kun ei kukaan ole Suomessa aikaisemmin cossannut ja internet antaa ymmärtää, että maailmallakin ne cossit on laskettavissa yhden käden sormilla, täytyy minun kyllä myöntää, että ensimmäisenä epäilisin ideavarkautta. Tämänkin blogin lukijakunta on kuitenkin sen verran pieni (tai äiti lukee tätä monta kertaa päivässä) että olisi täysin mahdollista että joku olisi keksinyt tehdä Ultimecian ihan miun suunnitelmista kuulematta. Oikeastaan ei olisi mitenkään kummallista, että joku päättäisi kisata näyttävällä, harvinaisella Final Fantasy hahmolla, kun niillä näyttäisi kisoissa ihan hyvin pärjäävän, ja Ulty on näyttävä ja harvinainen.
Itselläni on pukujen valinnassa monesti (ei kuitenkaan aina) periaatteena, että jos joku on jo tehnyt puvun täydellisesti, ei minun taida olla mitään järkeä tehdä sitä uusiksi. Maailma on täynnä hyviä hahmoja, joilla on ihania pukuja, valinnanvaraa kyllä riittää. Mutta yleensä aina jopa niistä upeista usalaista tai japanilaisista cossiasuista löytyy jokin asia, jonka toteuttamisesta olen eri mieltä. Joten luultavasti, jos Ultimecia kävelee minua vastaan Bakaconissa, kiroilen (lyhyemmän tai pidemmän) hetken aikaa, kehun pukua ja etsin kuumeisesti jonkin asian minkä olisin tehnyt eri tavalla. Jos luulen pystyväni parempaan, teen sen.
Kaksi. Epäonnistumisen tunne.
Kun monen kuukauden ajan hehkuttaa eri medioissa, että nyt on tulossa huippuhienotajunnanräjäyttäväpuku ja sitten jostain syystä puku ei valmistukaan, niin sepä se vasta onkin kamala tunne.
Vai onko?
Tässä taas cossaajat taitavat itse olla itsensä pahimpia kriitikkoja, kyllä se on aivan ymmärrettävää että kaikki puvut eivät valmistu ajallaan. Toisaalta tässä näkee ehkä myös hiukan cossaajien halua korostaa omaa tärkeyttään, että joku muka todella olisi kiinnostunut nimenomaan minun cosplaysuunnitelmista tai niiden edistymisestä, antaa kyllä mukavaa egobuustia, mutta ei välttämättä pidä paikkaansa. Niiden cossaajien cossilistat, jotka sellaisia netissä julkaisevat, tuntuvat elävän hyvinkin paljon ja muutoksia suunnitelmissa tapahtuu jatkuvasti. Kysymys lienee ennen muuta omasta suhtautumisesta, pitääkö se muutos aina kokea maailmaa musertavana epäonnistumisena?
Kolme. Yllätyksellisyyden katoaminen.
Kun ihmiset lukevat ja ihastelevat pukuasi jo ennen kuin se valmistuu, mitä ihasteltavaa valmiiseen pukuun sitten jää? Se WAU-efekti pienenee kummasti, jos coniin mennessä osaat jo valmistautua siihen, että se unelmiesi puku tulee kävelemään jossain vaiheessa sinua vastaan. Jos joku todella suunnittelee sinun unelmapukusi tekemistä, saatat jopa katsella asua livenä kriittisemmin, kun olet etukäteen osannut asennoitua sen näkemiseen.
Normaalien conikäviöiden wau-tilaan saaminen on tietysti imartelevaa, mutta varsinkin kisaavien pukuilijoiden kohdalla tärkeämpää lienee se tuomariston ällistyttäminen. Tämä kommentti tuli tosiaan ihan cosplayta harrastamattomalta ihmiseltä, että tuomarit varmasti jotenkin turtuvat pukuun, jos seuraavat sen edistymistä netistä tai osaavat jo pitkän aikaa sitä odottaa. Sahaako kisaava cossaaja omaa oksaansa, jos paljastaa vaikka blogissaan miten aikoo luistaa sivusaumojen kanssa tai miten aikoo käyttää jesaria joissain kohti ompelemisen sijasta? Kuinka paljon tässäkin ajattelussa jälleen näkee sitä itsensä korostamista, ajatusta että jotakuta oikeasti kiinnostaisi juuri se oma puku pitkän aikaa ennen tapahtumia? Ja toisaalta kyllähän tuomaristo tietää etukäteen mitä pukuja kisaan on tulossa (”perinteisissä” kisoissa siis, missä referenssikuvat tulee lähettää etukäteen. Esimerkiksi Bakaconin systeemissä yllätysmomentti säilyy varmasti helpommin) joten ei sitä tuomaristoa täysin pääse missään tapauksessa yllättämään. Itse en tuomaroinnista tiedä juuri muuta kuin että siihen täytyy kuulua joku pelottavuus-koulutus automaattisesti, joten en osaa sanoa miten paljon aikaisemmin tuomaristo saa tietää tulevista puvuista.
Ketä oikeasti kiinnostaa?
Olen tässä jo monesti viitannut cossaajien terveeseen itsensäkorostamiseen, ajatukseen että jotakuta tuntematonta ihmistä kiinnostaa juuri minun cossisuunnitelmat. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että tästä iso osa on liioittelua, varsinkin noiden idea-varkaus-ajatusten kohdalla, mutta kun rupesin miettimään esimerkiksi itseäni... Niin kyllähän minä stalkkaan muiden cossaajien suunnitelmia ihan jatkuvasti. Minua kiinnostaa tietää millaisia pukuja muilla on suunnitteilla ja sitten nähdä miten puvut on onnistuneet. Ehkä olen keskivertocossaajaa uteliaampi tapaus, tai sitten ajatus siitä että minunkin tekemiseni (ja tekemättömyyteni) ja suunnitelmani oikeasti voivat kiinnostaa jotakuta muutakin kuin äitiä, ei olekaan ihan utopistinen. ...melko pelottavaa.
Pitkästä tekstistä huolimatta en silti tainnut onnistua vakuuttamaan itseäni salailijasta julkisten listojen tekijäksi. Omalla kohdallani selvästi suurin syy salailuun on tuo wau-efektin aiheuttaminen. Haluan edes pikkuisen yllättää asuillani. Galtsu-blogin aikoina paljastin kaikki conin puvut about viikko ennen conia ja taidan täällä noudattaa suunnilleen samaa linjaa. Bakaconiin on suunnitteilla kolme pukua, joista Quinan lisäksi yksi on lyöty lukkoon ja se viimeinen on vielä arpomista. Mutta se taitaakin olla ihan oman postauksensa, että millä perusteella hahmoja valitsen, voisi tehdä ihan hyvää itsellenikin joskus oikeasti sitäkin prosessia vähän miettiä.
Ilona
Luulen, että aika monella on varmaan kyse siitä yllätysmomentista. Omalla kohdallani osa kavereista tietää lähes aina, mitä pukua olen väsäämässä, mutta sen enempää en tahdo puvusta toitotella - vaikka ketään ei ihan oikeasti kiinnostaisikaan. :D Muiden pukuihin liittyvä kiinnostus rajoittuu lähinnä kavereihin, sen edemmäs en juuri jaksa, eikä oikeastaan kiinnosta ottaa selvää, mitä pukuja coniin on tulossa - tykkään yllättyä iloisesti sitten conpaikalla.
ReplyDeleteEhkä pukujen tekemisessä on vähän sama mentaliteetti, kuin taidenäyttelyissä - työt paljastetaan vasta paikan päällä. Toisaalta in progress -kuvapäiväkirjoja on valtavan mielenkiintoista, niitä vain harvemmin tulee vastaan, ainakaan Suomen skenessä.
Taidanpa lisäillä sinut blogirullaani. o/
Ykkönen ei ainakaan ole omalla vaikutinlistallani, sillä jos joku muu haluaa tehdä saman puvun, tämä varmaan tekee sen joka tapauksessa, kailottelin tai en. :D
ReplyDeleteYllätyksellisyyden tunne on varmaan omalla kohdallani se syy, miksi en pidä asuistani mölyä kaveripiirin ulkopuolella. Toisaalta yritän myös välttää itsestään mölyämistä ja egotrippailua, joksi osittain käsitän myös sen asuistaan ja suunnitelmistaan ympäriinsä huutelun. Sitäpaitsi en edes ole kukaan tärkeä, joten miksi ihmeessä ketään kiinnostaisvat minun asuni? Hankkikaa parempaa stalkattavaa :D!
Myönnän kyllä auliisti, että itse sitten tylsyyksissäni stalkkaan ihmisiä ihan hullun lailla ja käännän internetin ympäri cosplayjuorujen, asuvalintojen ja muun toivossa. :P Luulen, että aika moni tekee ihan samaa, myönsi sen tai ei.
"Sahaako kisaava cossaaja omaa oksaansa, jos paljastaa vaikka blogissaan miten aikoo luistaa sivusaumojen kanssa tai miten aikoo käyttää jesaria joissain kohti ompelemisen sijasta?"
ReplyDeleteKYLLÄ. :D
trinode ja hui, molemmilla tuli esille semmoinen juttu mitä en ollut osannu ollenkaan ajatellakaan. Itselläni kun ei ole tuota kaveriporukkaa joka cosplaysta mitään ymmärtäisi tai jaksaisi hovikuvaajaani lukuunottamatta olla hetkeä pidempään kiinnostuneita siitä millaisia pukuja suunnittelen, en osannut näköjään miettiä sitä ulottuvuutta yhtään. Kieltämättä jos jollekulle kiinnostuneelle saisi avautua puvun tekemisen ongelmista ja muusta, niin pitkin nettiä kailottelemisen tarve vähenesi.
ReplyDeleteJa tuo egotrippailu on kanssa aika mielenkiintoinen juttu, kun toisaalta sitä tulee juuri se ajatus että ei halua korostaa itseään liikaa, mutta samalla ajattelee helposti ettei ketään minun jutut edes kiinnosta. Kaiken järjen mukaan näiden pitäisi kumota toisensa, mutta ei:D
Mietin justiinsa eilen, että miksi kirjoittelen näitä asioita tänne blogiin enkä esimerkiksi anikiin, jossa ihan samoille mietteille olisi paikkansa, ja päädyin tuohon egotrippailu-selitykseen. Olen mieluummin avoimen itsekeskeinen täällä omassa pienessä sopukassani jonne lukijat saa tulla jos haluavat, kuin pakotan isomman joukon kiinnostumattomia lukijoita anikissa seuraamaan mietteitäni.
Mutta se on kyllä jännä, missä meneepi sen liiallisen egotrippailun raja, että kuinka paljon itseään saa tuoda esille vaikuttamatta ihan leuhkalta. (ja myönnän heti että itse en tuota rajaa omalta kohdaltani varmaankaan tunnista :D pudottakaahan miut sitten pilvilinnoista kun rupean liian korkealla leijailemaan)
Iris, öh siis ei sillä että itse olisin mitään sellaisia suunnittelemassa köh röh tsöh :D Mutta kyllä monesti tulee miettineeksi kun lukee cossiblogia jossa pukuilija itse ei ole tyytyväinen johonkin osaan puvustaan, että jos tuomarit lukevat ihan saman pätkän, niin varmasti he kiinnittävät siihen huomiota, vaikka muuten se olisi voinut jäädä kokonaan huomaamatta.
Jaa-a - lieneeköhän sisäsaumoissa fuskaaminen sitten kuitenkaan niin kamalaa, vaikka tuomaristo blogia lukisikin?
ReplyDeleteTai siis - tämähän liittyy tietysti siihen, kuinka tarkasti cosplay-kisan säännöt on kirjoitettu. Jos säännöissä todetaan, että myös puvun sisäosaan kiinnitetään huomiota, on aika selvä homma, että sisäsaumoissa ei kannata kauheasti oikaista, puhumattakaan siitä, että sitä kailottaisi ympäri internettiä. Sen sijaan jos säännöissä todetaan, että vain asun ulkoista olemusta katsotaan, on homma selvä.
Tuskin mitään oikeusmurhia tässä tapahtuu; ongelmia aiheuttavat lähinnä epäselvät säännöt. Joskin "in dubio pro reo" kuten meillä oikiksessa sanotaan - "epäselvissä tilanteissa syytetyn eduksi" - siitä ainakin minun mielestäni olisi hyvä lähteä.
Cosplay-tuomaroinnin ja oikeustapauksen tuomaroinnin rinnastaminen tuottaa aina hyviä tuloksia!