Tämä teksti on muhinut kuukausikaupalla tuolla luonnoksissa ja jos en nyt tätä julkaise, niin jääpi varmaan vielä pidemmäksi aikaa unohduksiin, koska joulukuu puskee kovalla vauhdilla kaikkien muiden päivitysten päälle.
Cosplay on siitä ihana harrastus, että jokainen voi korostaa siinä juuri niitä itselleen mieluisia puolia. Toinen tykkää nimenomaan proppien tekemisestä, toinen pukujen ompelusta, esiintymisestä tai valokuvaamisesta. Joku hullu nauttii kisajännityksestä. Joku pitää hahmostaan niin paljon, että tahtoo oppia kävelemään, puhumaan ja toimimaan kaikinpuolin niin kuin hahmo. Cosplayaaja voi ajatella itseään puhtaasti pukunsa vaaterekkinä tai sitten hahmon inkarnoitumisena suoraan conialueelle. Ja yleensä kai jotain tuolta välistä.
Minä olen vähän vanha kurppa tämän eläytymisasian suhteen. En ole conissa hahmona vaan ihan omana itsenäni näyttämässä pukeutumisellani fanitukseni kohteita, enkä aina jaksa ymmärtää nuorten intoa kipittää pitkin conipaikkaa ”larppaamassa hahmojaan”. Veikkaan tämän olevan kyllä pitkältikin ikäkysymys. Juttelen enemmän kuin mielelläni pukuilemistani hahmoista ja sarjoista, mutta mitään in-character-läppää miun suusta harvemmin kuulee.
Ranttasin asiasta pitkät pätkät ja päädyin monille sivu-urille, mutta uudestaan asiaa mietittyäni palaan aina tuohon ikäkysymykseen. Lapset tykkää leikkiä. Nuoremmat conilaiset tykkää leikkiä. On paljon helpompaa ja turvallisempaa tutustua uusiin ihmisiin ja testailla niitä omia vuorovaikutustaitoja, kun voi edes osittain olla piilossa sen hahmon takana. Saman sarjan hahmojen kanssa on luontevaa mennä keskustelemaan hahmona, ihmisen oikeita nimiä ei välttämättä tarvitse muistaa ja semmoinen puoli-larppaileva jutustelu on varmasti viihdyttävää.
Mutta liveroolipelaamisen kanssa tuolla tietysti ei ole juuri mitään tekemistä. Nostelen aina kulmakarvojani kun kuulen ”random__larpeista” coneissa tai conien ulkopuolella, että samaan paikkaan sattuneet, samasta sarjasta hassusti pukuilevat ihmiset leikkivät pukuilemiaan hahmoja jonkin aikaa. En toki ole tuomitsemassa, ihmettelen vaan nuorten intoa ja jaksamista.
Ainoat tilanteet, joissa itse coneissa olen ”hahmona” on kisalava ja valokuvat. Jälkimmäinenkin on vähän siinä ja siinä, että laskenko nyt oikeastaan kuvaajalle poseeraamista hahmolle tyypillisellä tavalla varsinaisesti eläytymiseksi, varsinkin jos se kuvaus on tyylillä ”Anteeks, saanko kuvan, kiitos hei”, kaikki ohi kahdessa sekunnissa. Lavalla esityksen aikanakin se on ennen muuta esitys, jossa joutuu miettimään enemmän niitä teknisiä asioita, repliikkejä, ajotuksia valojen tai musiikin kanssa jne, eikä hahmon sielunmaisemaan ja tuntemuksia sen syvällisemmin.
Jotkin puvut kyllä vaativat esimerkiksi miettimään hahmon liikkeitä aika tarkasti. Minishorseissa ja ballerinakengissä kävelee väkisinkin sulavammin ja tanssahdellen kuin androidi, jos ei tahdo näyttää ihan persjalkaiselta sotanorsulta. Toisena ääripäänä on tietysti ne hervottoman kokoiset puvut, joiden kanssa tuntee olevansa enemmänkin teatterilavaste kuin mikään hahmo. Molempia olen testannut.
Ai niin, ennen kuin pikkularppaajat siellä vetää herneitä nenään, että mitä täällä larppaajia mollataan, muistinko kertoa, että harrastan cosplayn lisäksi myös ihan oikeasti liveroolipelaamista? Kun olen viimeiset kymmenen vuotta päässyt sydämeni kyllyydestä leikkimään niin prinsessoja kuin noitiakin, ei conissa hahmoon eläytyminen enää innosta. Cosplay ja larppaus kun ovat kuitenkin paljon kauempana toisistaan kuin vaan kolikon kaksi puolta. Olen koettanut joskus selittää asiaa niin, että larppaamisessa se eläytyminen on tärkeintä, vaatteet ja propit on vaan ylimääräistä bonusta. Cosplayssa ne vaatteet ja propit on tärkeintä, eläytyminen on vaan ylimääräistä bonusta.
 |
| Joo joo, noloja larppikuvia, kyllä. Bongatkaa Ilona about 20-26v |
Toki cosplayta ja larppaamista voi vähän risteyttää. Hetalia-aiheisia larppeja on ilmeisesti pidettyä useampiakin, mutta koska itse en niihin ole osallistunut, en osaa sanoa onko ne lähempänä ”perinteisiä” larppeja vai cosplayta. Larppien puolelta ehkä lähimpänä vastaavana esimerkkinä ovat Harry Potter –larpit, joissa villeinä myöhäisteinivuosinani tuli ravattua toisella puolella Suomea. Niissäkin osa larpin hahmoista oli kirjoista tuttuja. Ja juuri sehän niissä minua tökkikin. Ja tökkii kaikissa suoraan valmiista teoksesta rip-offatuissa larpeissa, koska valmiit hahmot syövät pelikokemuksesta juuri sitä vapautta tulkita hahmoa. inb4 joku naljailee viime viikonlopun Animelarpista ja sen sopimisesta yhtälöön, siinähän kyseessä oli vaan larppi, jossa ammennettiin inspiraatiota eri animesarjoista, ei valmiita hahmoja tai edes maailmaa.
Tähän ”no en kyllä larppaa hahmoani” –ajatteluun liittyy myös se, että vaikka minusta on ihanaa kun ihmiset muistava miun pukuja, haluaisin kuitenkin olla minä itse, enkä cosplayaamaani hahmo. Ristiriitaista eikös, lähteä tapahtumaan pukeutuneena joksikin ihan muuksi ja sitten valittaa jos minut liikaa yhdistetään vaan siihen hahmoon? Höpsöä suorastaan. Samoin, vaikka tykkään siitä, että pukeutumiseni laskee ihmisten kynnystä tulla juttelemaan kanssani hahmosta tai sarjasta, en myöskään pidä siitä, jos ollaan turhan tuttavallisia vain cosplayni takia. Oli toisella keskustelijalla sitten cosplayta tai ei.
Cosplay ja larppaaminen sotketaan toisiinsa aivan jatkuvasti, eikä esimerkiksi suurin osa sukulaisistani varmasti ole tajunnut, että olen viime vuosina vaihtanut harrastukseni pääpainon sieltä eläytymisestä pukuilun ja askartelun puolelle, kun olen hassuja proppeja levitellyt ympärilleni molemmissa harrastuksissa ihan yhtä tehokkaasti. Tai esiintynyt höpsöissä kuvissa. Ja vaikka joskus naureskelenkin omille hassuille harrastuksilleni, olen oikeasti varsin ylpeä siitä, mihin aikaani käytän ja millaisia kokemuksia olen harrastusteni kanssa saanut.
Tiivistetty pointti: Cosplay =/= larppaaminen, molemmat on ihania harrastuksia. Ja jos se eläytymisinto nyt iski, niin Larp.fi
Tällä tekstillä oli niin kiire päästä julkistetuksi juuri tänään, koska HUOMENNA alkaa Ilona Cosplayn JOULUKALENTERI! Luvassa karvaista joulunodotusta! Oisinpa keksinyt idean kalenterin pitämisestä aikaisemmin kuin eilen, niin ei tulisi niin karmiva kiire...
Ilona
