Desucon 2012: Ihanin con on ihanin

Mahtuihan Desuconiin toki paljon muutakin kuin cosplaykilpailu, vaikka lauantai aika tehokkaasti menikin sen parissa. Tänään luvassa puhtaasti fiilistelypäivitys, viikko ei ole millään tapaa riittänyt vähentämään desuhuumaa.

Miulle tämä kesädesu oli kevyesti paras con missä olen ikinä ollut. Ja sanoisin näin, vaikka voittoa ei olisi lauantaina napsahtanutkaan tilille, sen verran upean mahtavan ihana koko viikonloppu oli. Olen luonteeltani ihan turhan stressaaja ja yleensä conissa miulla on huoliryppy koko ajan kulmien välissä, vaikka en varsinaisesti edes sufferoisi. Tykkään siitä täpinästä ja säpinästä, järjestelystä ja jännityksestä, vaikka en siltä aina näyttäisikään. Tällä kertaa miulle parikin ihmistä kommentoi, että näytin vaan hirveen onnelliselta ja hyppelehdin ympäriinsä.

Miulla oli lusikkani turhan monessa sopassa ja vannoin jo ennen conia, että nyt on viimeinen kerta kun teen näin montaa juttua. Narikasta vastaaminen oli tänä vuonna helpompaa kuin koskaan, koska vänkärit hoitivat hommansa ensiluokkaisesti ja yleisvänkäreiden oma-aloitteisuus rientää apuun aina kun oli tarvis, teki minut melko tarpeettomaksi. Suurin narikkaan liittyvä ponnistukseni viikonlopulta oli sen laajentaminen, kun matkalaukkujen ylitsevuotavainen määrä meinasi hukuttaa koko narikan sunnuntaina. Parhaat vänkärit on parhaita <3 Taidekujalaisia kävin avustamassa myös pariin otteeseen, sekä tuurasin välillä toista päivystävää työvoimavastaavaa.

Narikassa oli parhaat bileet osa 1.

Ohjelmien puolesta en käynyt seuraamassa mi-tään. Tallenteilta luvassa on kyllä about jokaisen luennon katsominen, sen verran kultaista settiä oli koko viikonlopun. Yksittäisiin sarjoihin painottuvat luennot ovat upeutta, varsinkin kun suurin osa niistä käsitteli oikeasti ihan loistoja sarjoja.  Pingviinirumpu ja Steins;Gate -luennot ovat varmaan katselulistalla ensimmäisenä.

Tissejä infotiskillä.

 

Olin mielestäni yrittänyt ovelasti jakaa stressiä jokaiselle päivälle. Perjantaina narikan toiminnan varmistaminen, lauantaina kisa ja sunnuntaina oma luentoni. Oliko tämä nyt millään tapaa fiksua, en tiedä. Toisaalta, ei miusta ois kyllä ollut pitämään luentoa esim heti kisan jälkeen. Tai oikeastaan ennenkään sitä.

Sunnuntainen luentoni cosplaykilpailemisesta oli omasta mielestäni ”ihan kiva”. Yleisöä ei ollut  täyttä salillista, mutta kymmeniä kuitenkin ja ilmeiseti ConTV:n kautta joku katseli sitä kotonakin. Käsittelin kaikki asiat mitä pitikin, pikkaisen tuli kiire loppua kohden ja joitain juttuja tietysti jälkikäteen harmittelin, että en muistanut. Kaiken kaikkiaan ihan ok. Suurimman osan luentojutuistahan olin kirjoittanut jo tänne, osa taas on luettavissa esim Konamin kertomana. Luentomatskuja tuskin tulen blogiin laittamaan, sen verran vähän uutta juttua tuli kerrottua. (Sen sijaan nyt muistan taas, että Cruisen esitelmän voisin kyllä tänne kirjoitella!)

Elffi kuvasi jostain takarivistä.

Tämä Desun luento jää kuitenkin osaltani toistaiseksi viimeiseksi coniluennoksi mitä pidän. Jos en koe saavani aikaan kuin ”ihan kivan” luennon, niin jätän hommat niille, jotka tekevät jotain vielä parempaa. Ehkä joskus vielä tulee Se Mahtavan Eeppinen aihe, josta ehdottomasti tahdon päästä ihmisille kertomaan, ja josta saan muutakin palautetta, kuin miten miellyttävä opettajaa onkaan kuunnella. Kisa+vastaavuus+paljon pukuja+luento on ainakin semmoinen kombo, että ei koskaan enää. Paneeleihin minut varmaan edelleen saadaan kyllä houkuteltua mukaan, tykkään omasta äänestäni sen verran paljon.

Kovin oli uhkaavia desupilviä.

 

Desuconissa parasta oli tällä(kin) kertaa tunnelma ja ihmiset. Kyllä, paradoksaalisesti usean homman hoitaminen aiheuttaa hengausconin, kun itsensä sitominen luentosaleihin ei vaan onnistu. Yksittäisen parhaan hetken valitseminen olisi mahdotonta, en osaisi päättää olisiko se;

* Pakata autoa cosplay päällä ja hymähdellä naapureiden ilmeille.

* Kun sydämessä oikein sykähti astua Sibeliustalolle keskelle kasausta ja conin valmistelua.

* ”Hyvät sukat” kommentti autoilevilta amiksilta Ichikan kömpiessä autossa hakemassa tavaroita.

* Perjantain vastaavapalaveri, istua Susilavalla jalat ristissä ja tajuta, että kohta se alkaa.

* Ensimmäiset asiakkaat narikassa.

* Ichikan hameessa narikkapöydän yli kipuaminen.

* Cruise-anekin puvun laittaminen päälle ensimmäistä kertaa sitten DesuCruisen.

Teerenrannan ravintolalaivassa istuminen itikoiden syötävänä ja ConTv:n jututettavana. (kuvasi Darkki)

* Lauantaiaamuna sen tajuaminen, että coni ei ollut vielä edes puolessa välissä.

* Kellon vilkuileminen, että milloin pitäisi lähteä vaihtamaan kisapukua päälle.

* Kännykän tiputtaminen lattialle lavan vieressä, kun kuulin oman nimeni palkintojenjaossa.

* Twitmeat keskellä Metsähallia.

* Desupaidassa tanssaaminen hikisenä, janoisena ja väsyneenä iltabileissä.

* Uusiin ihmisiin tutustuminen Poyo-drinkin ääressä.

* Moniin vanhoihin tuttavuuksiin törmääminen iltabiletyksen lomassa.

Kävely Sibeliustalolle kesäyössä hyvässä seurassa.

Sunnuntaiaamuna zombina taidekujalaisten varaston avaaminen.

* Neljänteen kerrokseen portaita pitkin juokseminen korkokengissä monta kertaa päivän aikana.

* Luennon viimeisten muutosten saaminen valmiiksi tunti ennen luentoa.

* Paijaava ohjelmavastaava.

Metsähallissa tanssiminen Adam Lambertin tahtiin. (Darkki kuvasi)

Nähdä miten ihanasti narikkakaaos hoidettiin entisen ja nykyisen pääjärjestäjän avustuksella.

* Liljantuoksuisat desukollegat ja cosplaysuunnitelmat.

Ihanat pojat.

* Jaettu sateenvarjo keskellä ukkomyrskyä matkalla kaatajaisiin.

* Muistaakseni hyvin järkevät ja fiksut keskustelut kaatajaisissa.

* Omena-hotellin läheisyys kun yllättäen peitto oli hyvin nopeasti paras. Ja tyyny.

* Maanantaiaamuinen aurinko Ompun viereisessä spurgupuistossa.

* Ja viikko tapahtuman jälkeen laukusta löytynyt desupipo.

Jos jollekulle on vielä jotenkin epäselvää, että itkeä vollotan aina kun olen onnellinen tai surullinen tai turhautunut tai muuten vaan tunteet pinnassa, niin enpähän saanut edes tätä päivitystä kirjoitettua ilman, että nenää piti niistää muunkin kuin flunssan takia. 

Narikassa oli parhaat bileet osa2

Kokonainen pidennetty viikonloppu pelkkää tiivistettyä ihanuutta (noh, poislukien ne pari kisastressituntia, ne on jo unohdettu) aiheuttaa nyt jo vähän haikeutta. Onneksi fiilimittarilla ei ole mitään kattoa ja aina voi olla vieläkin ihanampaa. Desu ei ole pelkkä tapahtuma, vaan mielentila, enkä malta odottaa seuraavaa desukautta ja uusia ihanuuksia!

Darkki kuvasi parhaan porukan

Sosiaaliseen krapulatilaan auttaa onneksi myös se, että Animeconiin on aikaa vain pieni hetkonen, ja Savon kaukaisuudesta (höpö höpö) huolimatta Kuopio kutsuu aika montaa tuttua ja uusia tuttavuuksia on varmasti taas luvassa. Cosplayvastaavalle conin läheisyys tarkoittaa nyt pään ottamista pois desupilvestä ja kisa-asioiden laittamista kuntoon alkavan viikon aikana. 

Desupuvuista saatte vielä päivityksiä kuvaspämmäyksten kera ennen Aconia, kunhan keräilen ja jaksan otattaa niitä kuvia. Ainiin ja taisin luvata videotakin, nyt kun teitä se 150 lukijaa näkyypi olevan.

Ja jos desupalaute on vielä täyttämättä, käykää täyttämässä. 

Ilona

Translation: I’ll start doing some kind of summary about my writings, since it seems quite a few non-finns have found their way here in a few weeks. Welcome. I’ll write more in English when I actually have something to report on ECC-costume or else internationally interesting things to say, this time I just babbled on about how absolutely amazing time I had in Desucon a week ago :D

Desu 2012: Minä vahingossa ECC, tämä paha?

Desucon-päivitysten loppumaton virta alkakoon tästä! Tämä päivitys on ihan puhdasta kisafiilistelyä, jotain fiksumpaa (hah) juttua puvusta ja kaikesta muusta saatte myöhemmin.

En ole vieläkään täysin tiedostanut, että oikeasti voitin Eurocosplayn karsinnan ja lähden lokakuussa Lontooseen. Oletan, että kunhan puhun ja kirjoitan lauantain tapahtumista riittävästi, alkaa koko juttu vähän kirkastua. ”Miltä nyt tuntuu?” kysymyksiin vastaan edelleen, että aivan selittämättömän, käsittämättömän upealta!

Viime vuoden kisafiilikset voitte käydä kertaamassa täällä. Silloin olin äärimmäisen epävarma puvustani ja pääsin lavalle melkein pelkästään muiden ihmisten kannustamisen takia. Oletin olevani kisan viimeinen, joten yllätys kolmannesta sijasta oli melkoinen. Kuten ehkä näkyi itkemisen määrästä.

Tänä vuonna oli jännästi hyvin erilainen ja samanlainen tilanne yhtä aikaa. Pukuun olin täysin tyytyväinen. No kenkiä lukuun ottamatta, mutta kuitenkin. Puku oli sellainen, että oletin sillä pärjäävän. Lavasteet ja esitys olivat muhineet mielessäni yli puolen vuoden ajan ja pidin niistä itse ihan hirveästi. Olin oikeastaan tosi luottavaisin mielin menossa kisaamaan vielä lauantaina aamulla.

Ja sitten hain lavasteet pois autosta kello yksi lauantaina. Lavasteiden taustalevyt on kaksi 2m mittaista finnfoamlevyä, jotka olivat vielä Kuopiosta lähtiessä oikein hyvässä kunnossa. Jätin lavasteet kuitenkin koko perjantaiksi autoon, koska en tahtonut viedä niitä esim bäkkärille, koska oletin, että muutkaan kisaajat eivät saisi kamojaan tuoda ennen lauantain kisaa (noh, cosplayvastaava kyllä sanoi, että kuka tahansa kisaaja olisi kyllä saanut tavaroitaan tuoda jos olisi pyytänyt) enkä narikkanatsina tahtonut kuormittaa jo valmiiksi täyttä narikkaa yhtään enempää.

Kaiken miun lauantaisen stressin ja ahdistuksen syynä oli siis oikeastaan desusää. Ja se, ettei desusäätä ollut perjantaina. Koska finnfoam-levyt + auringossa lämpenevä auto = vääntyneet finnfoam –levyt. Lavasteet, joiden kokoamisen piti olla aika simppeli homma, muuttuivatkin vesiputousten aiheuttajiksi, kun koetin suoristaa levyjä. Eiväthän ne mitään suoristuneet, joten parin tunnin ajan ennen kisaa lähinnä kiroilin ja stressasin takahuoneessa. Tuomaroinnissa sentään osasin muistaakseni noudattaa oma ohjettani ja olla kertomatta mikä kaikki oli menossa pieleen. Elämäni stressaavimpia hetkiä oli ne pitkät minuutit, kun muut kisaajat olivat lavalla ja miun omat lavasteeni olivat sermin takana kuten joten kokoon kyhättyinä.

Ekat itkut tuli kyllä vasta siinä vaiheessa, kun cosplayvastaava kysyi, että olenko kunnossa. Onneksi olin toiseksi viimeisenä lavalla, kerkesin parkua parin vesiputouksen verran kyyneleitä ja rauhoittua ennen lavalle menoa. Niinpä lavalle ei mennyt lavasteista stressannut Ilona, vaan keikkoja rutiinilla heittävä ja jokaisesta sekunnista lavalla nauttiva galaktinen diiva Sheryl. En muista juuri mitään lava-ajasta, päätin vaan antaa mennä. Esitys oli harjoiteltu sen sata kertaa, tosin ei kertaakaan lavasteiden kanssa tai edes kaikki vaatteet päällä.

Joonas Forsell kuvasi

Lavalla oli Sheryl, heti kun astuin lavalta pois, oli taas Ilonan itkuvesiputous bäkkärin pukuhuoneessa. Esityksestä ei jäänyt itselleni oikein mitään fiilistä, se vaan meni, ja kaikki lavastestressi ja ahdistus ja pettymys purkautui taas sitten vollotuksena. Hallcosplayn ajan itkemisen jälkeen olo oli taas aika tyhjä. Onneksi juonto ei kuulunut kauhean hyvin pukuhuoneisiin asti, muuten olisin kuunnellut palkintojenjaon sieltä ja joutunut juoksemaan melkoisen matkan lavalle.

Miulta pari ihmistä kysyikin jo lauantaina, että olinko muka oikeasti yllättynyt, että sijoituin. No edes minä en ole niin tyhmä, että jos miulla olisi aavistustakaan siitä, että haen lavalta palkintoa, heittäisin puolet vaatteistani pois, itkisin irtoripset silmistäni ja näyttäisin muutenkin ihan puolipukeiselta! Vielä joskus lupaan näyttää edustavalta myös palkintojenjaossa, ilman itkemistä ja oikeasti kisapuku päällä!

Kimmy kuvasi, näytän just siltä että padot murtuu uudestaan sekunnin päästä.

Ensimmäistä kertaa uskalsin katsoa oman esitykseni näin pian tapahtuman jälkeen, yleensä en siihen pysty.  Tässä ensin vähän huonommalla laadulla, mutta varsin läheltä kuvattuna, alkaen about 41 minsan kohdalta:

Ja tästä se löytyy 8 minuutin kohdalta OF:n kuvaamana katsomon yläosasta

Ja näin tälleen jälkikäteen on pakko kommentoida (että ohoh, pyllyni!) että eihän tuo niin pahalta edes näytä. Nuo lavasteet siis. Esityksen kikat kuten setelit hihoista ja veren yskiminen onnistuivat, kaiken kaikkiaan homma meni siis paljon paremmin kuin mitä lauantain jälkeen itse oletin. Eli okei, myönnän, vähän oli ehkä turhaa se kauhea parkuminen kisan jälkeen, ennen kisaa stressasin kyllä ihan oikeasti ja aiheesta, koska voi vääntyvät finnfoamit. Tarkempia kuvauksia lavasteista ja puvusta saatte vielä, kunhan kaivelen kuvat tietokoneeni syövereistä. Videotakin voisin melkein lupailla, ainakin jos vielä muutama lukija ilmestyisi ja saisin nätin 150 täyteen bloggerin lukijoihin.

Odotatte kaikki varmaan, että otan oman lusikkani ja pyöräytän sitä tässä draamasopassa, joka voitostani nousi? Enpä aio sitä oikeastaan tehdä, kaikki oleellinen ja virallinen on jo sanottu täällä ja varsinainen vastine täällä. Minulla ei narikkavastaavan ole ollut mitään tekemistä kisajärjestelyjen kanssa (lol, tänä vuonna en valinnut itse edes narikkavänkäreitäni ;D), enkä saanut minkäänlaista erityiskohtelua verrattuna muihin kisaajiin. Jos näin olisi ollut, niin ulina olisi ihan aiheellista.

Niin monet ovat olleet huolissaan, että otanko ihan kamalasti itseeni kaikki kommentit ja kritiikin, mutta ei huolta. En ota. Miusta keskustelu tuomaroinnista ja esimerkiksi mahdollisesta jääviydestä on oikeasti ihan paikallaan, eihän siitä ole pitkä aika kun aiheesta itsekin kirjoitin. Tässä tapauksessa taitaa vaan olla kyse ennen muuta väärinkäsityksistä ja siitä, että kommentoijat eivät tunne cosplaykisojen ja conien järjestämistapoja. Mutta luotan siihen, että tästäkin keskustelusta voi poimia niitä oikeasti oleellisia ja rakentavia pointteja ja ajatuksia.

Eniten olen pahoillani tuomareiden puolesta, jotka tämmöiseen höykytykseen joutuivat, omasta puolestani en voi olla lähinnä naureskelematta varsinkin vähemmän rakentaa palautetta sisältäville kommenteille. Koska toki tiedän oman pukuni ja esitykseni kaikki virheet tuhat kertaa paremmin kuin kukaan takarivistä sitä seurannut taneli ja kyllä kisaesityksiä saa arvostella, eri mieltä saa olla, kritiikkiä saa antaa. Jos jonkun mieli paranee siitä, että pääsee miun pukuani tai esitystäni haukkumaan ja arvostelemaan, niin en minä siitä rikki mene, enkä menetä edes yöuniani.

Kuulopuheet on paras :D ja taidottomuus :D

Ilona

ps. No olihan se ECC-voittokin ihan jees, mutta cosplayurani huippu on kyllä tässä:

EI IHAN HUONO!

Ai vielä lisää edistymistä!

Jepulis hepulis, pienoiset paniikinpoikaset täällä suunnalla hyrräilevät. Vielä onneksi silleen semipositiiviset panikoinnit, koska juttuja alkaa valmistumaan jo aika hyvällä tahdilla ja aikaahan on vielä ruhtinaallisesti päiviä. Saatte lisää kuvia, kun en näitä kuitenkaan enää pukujen valmistuttua ja conin mentyä ohi muista/jaksa/viitsi/kehtaa julkaista. 

Onneksi sitten joskus conin jälkeen kerkiää siivoamaan.

Tounis arvasi viime päivityksen asun aivan oikein, Redlinen Sonosheehan se mikroshortseissaan saa kadottamansa korvakorun takaisin. Onneksi on myös paita päällä. (ja valmiina)

Nyt voin myös esitellä miltä peruukit näytti kuivumisvaiheessa viime viikolla. Kuulemma lähinnä puussa roikkuvilta päänahoilta.

Koska kaikki ja niiden mummotkin valelee tänä vuonna korukivensä itse (opastus tähän jaloon taitoon löytyy vaikka täältä) niin myös minäkin. Sonosheen kaulakorua kaksikin kappaletta.

Ja toisesta tuli sitten melkein lopullinen versio. Korvakorujen kera.

Peruukkia sai värjätä pariin otteeseen.

Mutta lopputuloksesta tuli varsin muikea.

Toki kisapukuunkin pitä saada vähän hartsia, joten tässä korvakoruvaloksia.

Ja lopputulosta hatun kanssa.

Yksi puvun kivoimmista vaiheista oli olkakoristeiden nyhertäminen.

Onneksi on tämänkin puvun kohdalla muutakin valmista kuin korvikset. Takki silittämistä ja lankojen katkomista ja mahdollista muuta pikkusäätöä vaille valmiina. No oikeesti housutkin on ihan pientä viilausta vaille, eikä kengistäkään puutu paljoa, mutta öiset kahvipärinät ei ole vielä niin vahvat, että jaksaisin oikeasti kuvatakin niitä.

Ai niin ja pakollinen mainos, Animeconin cosplaykisaan ilmoittautuminen on auki ja täyttyy aika muikeaa tahtia. Jos mielit mukaan, niin klikkaileppa itsesi tänne. 

Hihihiih, hiukkaisen meinaa jännitellä!

Ilona