Murattipylly eli Assembly Summer 2012

Viime vuonna BatMUDin järjestämä Assemblyjen cosplaykilpailu jäi suurelta osalta cosplaykansaa (allekirjoittanut mukaan lukien) huomaamatta, tänä vuonna tieto Suomen mittakaavassa jättimäisten rahapalkintojen paluusta saavutti yleisen tietoisuuden jo paljon paremmin. Perjantain aamupäiväiseen esikarsintaan osallistui lopulta 16 pukuilijaa. (Kuvia esim täältä) Selitän tässä nyt pitkät pätkät niille, jotka eivät kisan kulusta ole selvillä, jos vaikka ensi vuonna kiinnostaa kisaan osallistua ja kaava pysyy samana. Kuvista löytyykin muista kuvaajan nimi, pelkällä BatMUDin logolla varustetut ovat Jukka Väisäsen ottamia.

Twitteröinnit vielä ennen lavalle menoa.

Kisa oli kaikin puolin jännä kokemus, kun se poikkesi niin paljon conien perinteisestä kilpailuista. Lähteiden suhteen oltiin hyvin liberaalilla linjalla, periaatteessa ostopuvullakin olisi voinut kisata, puku sai olla aikaisemmin kisoissakin pärjännyt ja roolipelihahmot sallittiin myös. Ennakkoon pystyi ilmoittautumaan, mutta paikalle saattoi myös kävellä perjantaina. Referenssikuvien lähettämistä suositeltiin, mutta sekään ei ollut ihan pakollista. 

Esikarsinta-alue

Esikarsinta tapahtui aamupäivällä. Kaikki 16 kisaajaa kerääntyi BatMUDin pisteen luo ja esitti viisi (?) henkiselle tuomaristolle esityksensä siinä parin neliömetrin kokoisella käytävän pätkällä, tuomaristo katseli pukua ja kyseli puvusta ja hahmosta ja antoi kommentteja. Kisaajien lisäksi paikalle toki keräytyi muutamia kymmeniä selvästi hyvin levänneitä assylaisia myös pukuja katsomaan. Parin tunnin odottelun jälkeen tuomaristo julkaisi finaaliin päässeet kuusi pukuilijaa, jotka esittivät sitten saman esityksensä Hartwall Areenan päälavalla ja joista voittaja sitten valittiin. Tuomarointiperusteet kerrottiin ihanasti jo etukäteen nettisivuilla, ” Karsinnassa arvostellaan puku (70%) ja esitys (30%).” ja ” Finaalissa arvostellaan puku ja esitys kokonaisuutena ja yleisön reaktio (10%).” Vaikka ostopuvut sallittiin, jo etukäteen kerrottiin, että itse tehtyä arvostetaan. 

Mitkä jutut siis selkeästi poikkesivat perinteisistä kisoista?

No ylipäätänsä esikarsinnan käyttäminen, yleensä kun päälavalle pääsee kaikki ilmoittautuneet. Itse tykkäsin jopa enemmän tästä systeemistä, että cosplaykisasta varsinkin tämmöisessä tapahtumassa, jossa cosplay itsessään tuskin suurinta osaa katsojista kiinnostaa, tehdään kunnolla viihdettä. Esikarsimalla päälavalle esiintymään vaan ne oikeasti parhaat, tehdään finaalista miellyttävää seurattavaa. Toisaalta nyt moni hieno puku jäi lähes kokonaan näkemättä, joten ehkä jonkinlainen (Hoothootin ehdottama) välimuoto, jossa kisaajat esiintyvät tuomaristolle, joka valitsee finalistit, mutta että kaikki kisaajat tulevat päälavalle kuitenkin näyttäytymään ennen finalistien paljastamista, voisi olla vielä kivempi. Nyt tykkäsin kyllä erityisesti siitä, että kaikki finaaliin päässeet palkittiin, siinä vaiheessa ei enää tarvinnut jännittää yhtään niin paljon. 

Esikarsintaa seuraavaa yleisöä.

Se, että tuomarointi tapahtui julkisesti, mikrofonien ja haastattelun kanssa siinä käytävän pätkällä, tuntui aiheuttavan pientä jäätymistä osassa kisaajista. Yleensähän ennakkotuomarointi hoidetaan joko kokonaan erillisessä tilassa, jossa kisaaja kerrallaan käy tuomariston luona, tai edes vähän rauhallisemmassa paikassa takahuoneessa tms, ei muiden kisaajien eikä varsinkaan katsojen edessä. Tuomaristossahan oli sekä cosplaykonkareita, että puvustuksen ammattilaisia ja sitten muita kiinnostuneita osapuolia, ja huomasi kyllä, että osa ei ole tuomarointia ehkä aikaisemmin tehnyt. Kritiikin tai parannusehdotusten kertomiselle tuollainen julkinen tuomarointi ei ainakaan miun mielestä ole se oikea paikka, vaikka kritiikki olisikin tasoa ”olisit voinut olla ilmeikkäämpi”. Parannusehdotuksia annetaan pyydettäessä ja kahden kesken, ei pyytämättä ja julkisesti. Osa haastattelukysymyksistä meni myös hiukan oman ymmärrykseni yli, ”miksi valitsit tämän hahmon” tai ”kerro jotain tästä hahmostasi” ovat vielä peruskauraa, mutta välillä tuntui, että pukuilijoilta tahdottiin oikein tentata, että onko hahmo varmasti tuttu ja osaako pukuilija kuvailla sen syvimpiä sielun tuntemuksia. Tämä ei varmaan ole ollut tuomariston tarkoitus, mutta se tuntui hivenen... erilaiselta kuin mihin ainakin itse olen tottunut.

Ei voinut edes irvistää vaikka oli selkä tuomaristoon päin, kun oli kameroita kaikkialla.

Saman esityksen esittäminen sekä pienellä käytävän pätkällä, jossa tuomaristo on yhdellä sivulla ja katsojia kahdella muulla, että pääsalin lavalla ties kuinka monen kamerankin vielä kuvatessa, oli myös aika haastavaa. Osa kisaajista taisi tehdä sen virheen, että esitti esikarsinnassa enemmän yleisölle kuin tuomareille, vaikka olisi pitänyt tehdä tismalleen päinvastoin. En ihan kaikkia esityksiä katsonut, kun kävin välillä kuvissa, mutta sen mitä näin, vaikutti aika perus cosplaykisaesityksiltä. Edelleen pitää paikkaansa, että lyhyys on valttia, kahtakaan minuuttia ei kannata yksilökisassa käyttää aikaa ja esimerkiksi miekalla huitominen tai hassun hauska tanssi ovat katsottavia about sen kymmenen sekunnin ajan, sen jälkeen pitäisi tapahtua jo jotain muuta. 

Yleisölle esittämisestä puheen ollen, finaalissa oli sitten käytössä vanha kunnon desibelimittari, jolla mitattiin yleisön keuhkojen tilavuuksia jokaisen finaaliesityksen jälkeen. Yleisöäänestykset ovat yleisestikin ottaen cosplayssa miun mielestä vähän derp (suosittu hahmo/cosplayaaja/näyttävä puku saa yleensä eniten ääniä), mutta ehkä erityisesti se korostuu tämmöisessä formaatissa, jossa saatat huutaa äänesi käheäksi ensimmäiselle esitykselle kun se vaikuttaa kivalta sillä hetkellä, mutta sitten toivotkin, että saisit edes pihauksen kurkustasi kun esittäjä numero viisi olikin jotain parasta ikinä. Eli siis suosikin päättäminen sitten, kun on nähnyt kaikki esitykset, olisi paljon reilumpaa. 

Tosin kun nyt puhuttiin vain 10% vaikutuksesta, niin tämä ei liene kauhean iso asia. Itsehän myönnän suoraan valinneeni sekä puvun että varsinkin esityksen nörttipoikia silmällä pitäen. Lienee pakko painattaa käyntikortteja joihin voin (vuoden paras animeblogi –lesoilun lisäksi) kirjoituttaa uuden aluevaltaukseni, cosplaystrippari. Vaikuttiko yleisön huudot lopulliseen tulokseen kuinka paljon tai ollenkaan, jää varmaan arvailujen varaan, kun sen kummemmin pisteitä ei ole julkistettu. Itseäni jäi tietysti kiinnostamaan myös, muuttuiko tuomareiden arviot kuinka paljon / ollenkaan esikarsinnan ja finaalin välillä, kun esityksen näki toiseen kertaan (ja pyllyperspektiivistä lavan takaa).

Pikkaisen glitteriä tuomaristolle puhaltelen.

Erityisen tästä cosplaykisasta teki tietysti myös ympäristö. (Japaniin liittyvät) conit ovat cosplaylle luontaisia paikkoja ja kisa sopii siihen animeimmaksikin profiloituneeseen tapahtumaan. Ropeconissa animelapset saattavat saada vähän nostettua kulmakarvaa, mutta larppihahmot viilettää siellä menemään oikein sopuisasti pelicossien seurassa. Assemblyihin cosplay ei liity mi-ten-kään, paitsi että BatMUD järjestää siellä cosplaykilpailun. Tämä liittyy jo tuolla aikaisemmin sanomaani juttuun, että tämmöisessä ympäristössä sen kaikille näkyvän cosplayn pitää olla pyllyjä viihdettä ja viihdyttävää. Cosplay päällä kulkeminen kaikkien niiden tietokoneiden keskellä oli niin hämmentävän tuntuista, sitä kun ei voi oikein edes verrata kaupungilla cosplayasussa hengaamiseen. Ryhmän tuki oli paras ja onneksi päädyin kaveeraamaan muiden kisaajien kanssa (ja muistamaan, että cosplayn kautta voi tutustua uusiin ihaniin ihmisiin! Ja tavata vanhempia tuttuja ihmisiä myös! Kiitos Jenni ja Aki seurasta :), koska muuten olisi olo ollut kyllä niin kovin ulkopuolinen ja väärässä paikassa oleva. Toisaalta huomiohuor anteeksi taas meinasi lipsahtaa huomiosta tykkäävänä siitä sai kyllä myös nauttia enemmän kuin koko vuoden coneissa yhteensä. Plus nörttipojat oli kivoja. 

Miulle oli aivan selvää, että lähden Assyille jollain vanhalla puvulla. Viime Traconissa depytoinut Poison Ivy tuntui parhaalta ratkaisulta, vaikka aivan viimeisillä viikoilla meinasinkin kallistua myös Lanin puoleen. Pelihahmo olisi jotenkin vielä kivemmin sopinut Assyjen ympäristöön, enkä ole Lanin kirvestä kahteen vuoteen heilutellut. Poison Ivy oli kuitenkin pukuna miun mielestä parempi; vaikeampi ja paremmin onnistunut, puhumattakaan siitä tuskasta mikä kirveen raahaaminen Helsinkiin asti olisikaan ollut. Ivylle vain yksi uusi hiha, lisää paljetteja ja sukkahousuihin lisää liukuvärjäystä ja menoksi!

Yhtään en yleisöä kosiskellut.

Vitsaisin ehkä viikko ennen kisaa, että pitänee alkaa paastoamaan, mutta vitsi muuttui hyvin nopeasti vähemmän hauskaksi, kun oikeasti viikon verran ensin karppailin pahimman kesäturvotuksen pois ja viimeiset kolme päivää elin pelkillä mansikoilla ja ananaksella. Muistan joskus heristäneeni sormeani cosplaypaastoille ja teini-ikäisten uliuuu, kun oon liian läski tähän pukuun –ulinoille, mutta nytpä tuli tehtyä itse ihan sama. Aina aikaisemmin olen rakentanut pukua samalla kun coni lähestyy, joten sen on saanut tehtyä oikeasti juuri sopivan kokoiseksi. Nyt vuodessa olikin kroppa sen verran muuttunut, vaikka painoa nyt ei ihan hurjasti ollutkaan tullut lisää, että korsettimallinen puku, jossa ei ollut lainkaan leventämismahdollisuutta (paitsi puolisen senttiä vetoketjun kohdilta) olikin melkoinen haaste. Kiitos vaan #cosplay.fi kaikista nesteenpoistovinkeistä. Omaan silmään ainakin eron kyllä huomasi, ja ruokatuskailu oli kyllä sen arvoista, ettei lavalla tarvinnut miettiä kainaloläskejä tai että räjähtääkö puku päälle, vaan pystyi keskittymään... niin, vaatteiden riisumiseen. Esityshän (Kuuden minsan kohdalta) oli käytännössä samalla idealla kuin viime vuoden Traconissa olisi ollut ilman peruukkiin tarttunutta solkea, nyt vaan ääniraidalla ja parilla replalla.

Rahapalkintojen puolella BatMUD saa kyllä muut Suomen kisat näyttämään aika nappikaupalta. WCS voitto toki on rahallisesti isompi, kun Japanin lennot jo maksavat maltaita, mutta kylmää käteistä on tietääkseni Suomen kisoissa maksimissaan annettu voittajalle 150e ennen viime kesän Assyja. Nyt kuudeskin sai satasen ja voittajan tonni alkaa olemaan jo sellainen rahamäärä, että sillä kattaa jo monimutkaisemmankin puvun materiaalit, matkat ja jopa vähän tuntipalkkaa tekemisestä. On ihanaa jos cosplaykisojen palkinnot ovat kunnolliset, siis joko arvokkaat kuten pokaali tai sitten käytännölliset kuten rahaa, mutta en tosiaan näin isoja summia kaikkiin kisoihin toivoisi. En osaa nyt tähän hätään selittää miksi ajatus siitä, että kaikissa kisoissa olisi tarjolla rahapalkinnot, jotka oikeasti kattaisivat enemmän kuin puvun kulut, tuntuu niin vieraalta, kunhan saan ajatukseni toimimaan niin teen aiheesta vaikka ihan oman päivityksensä :D

Ihan säädyllisesti pukeuduin.

Itsehän lähdin melkein puhtaasti rahan perässä kisaamaan. Tai siis toisaalta tahdoin kyllä kisaamaan ihan kisaamisen riemusta, mutta koska kisaajat maksoivat itsensä ihan normaalisti sisään, en olisi 40 euroa rannekkeesta pulittanut, jos en olisi vaatimattomasti osannut edes vähän uumoilla olevani rahasijoilla. Tosin kun näin kaikki 16 kisaajaa, olin jo riemuitsemassa, että pääsen syömään heti esikarsinnan jälkeen, taloudellista tappiota tai ei, koska taso näytti niin kovalta. Jo finaaliin pääseminen tuntui voitolta, koska menot olisi saanut sillä satasellakin kuitattua. 

Finalistit

Päälavalla esiintyminen oli ihanaa. En vieläkään ihan uskalla ajatella miten moni siellä oli katsomassa ja miten moni seurasi kotona livestreamia, Joensuusta asti tulleiden onnittelutekstiviestien perusteella ainakin muutama. Kun koki jo finaaliin pääsyn niin isona voittona, pystyi siinä keskittymään ihan vaan hyvin shown tekemiseen, vaikka jalat kyllä vähän tärisivätkin kun oma kuva lävähti vielä lavan taakse isolle screenille. 

Naisten vessat oli muuten loistavia paikkoja vaihtaa vaatteita, koska siellä ei ollut ikinä juuri ketään! Voi mikä ero conien hiuslakkapöllyisiin ja täpötäysiin puuterointihuoneisiin!

Kolmas, ensimmäinen ja toinen sija.

Kaiken kaikkiaan oli todella virkistävää käydä kisassa, jonka järjestäjät eivät ole rutinoituneita kisajärkkääjiä, opin itsekin taas vaikka mitä uutta sekä kisaajana että tulevana cosplayvastaavana. Veikkaan, että mikäli rahapalkinnot pysyvät yhtä huikeina kuin tänä vuonna, kisaajista ei pitäisi olla pulaa jatkossakaan, ellei tämän vuoden kova taso sitten karkota mahdollisesti niitä kiikun kaakun osallistumistaan miettiviä. Assyille muutenkin osallistuville rannekkeen maksaminen ei tietenkään ole suuri panostus, kun sen ostaisivat muutenkin, pelkästään kisaamaan tulevia sekin varmasti karsii vähän pois, erityisesti jos kisaa varten olisi vielä tekemässä ihan uuden puvun. Tosin kylläpä tälläkin kertaa aika monta meitä pelkän kisan takia paikalle tulleita taisi olla.  

Jo sijoittuneiden pukujen salliminen mahdollistaa sen, että Assyjen kisassa voitaisiin nähdä conivuoden näyttävimpiä pukuja, ainakin jos pukuilijat eivät kuuntele samat-voittaa-aina –ulinaa. Paljon on kiinni siitä, millaisen kisan BatMUD tahtoo jatkossa järjestää, millaiseksi kisaksi profiloitua. Kisa on kiva ja toimiva ainakin kisaajan näkökulmasta jo nyt, kun tuota tuomarointi/haastattelu/esikarsinta –vaihetta pikkaisen vielä viilaa ja miettii, niin jopas on oikeasti aika muikea kisa tarjolla.

Ilona

ps. Assyilla oli näköjään myös ihan turkasen hyviä valokuvaajia!

pps. Vastaavia luonnehdintoja olisi kiva lukea joskus muistakin kisoista!