Yukiconin KyoKana -päivä

Ei vitsi, muistin taas yhden tämän harrastuksen ihanan hetken, jonka olin ihan unohtanut; kivojen valokuvien näkeminen omasta puvustaan! Oikeasti omaan silmään nätiltä näyttävät kuvat saavat väkisinkin hykertelemään, mutta ainakin itse unohdan vähän turhankin usein kuvien merkityksen ja conikiireessä tyydyn siihen, että puvusta jää jokin todiste edes johonkin kännykän parin megapikselin kameraan. Tästä huonosta tavasta pitäisi opetella pois, koska voi vitsi miten kiva mieli siitä tulee, että näkee kivoja kuvia :3

Kurretädin epäuskoinen ilme. Kaikki kännylaatua paremmat kuvat (c) Matias Tukiainen

Toki käänteisesti kylläpä tietysi ketuttaa ihan sikana, kun conin jälkeen muka hienot ja vaivalla otetut kuvat ovatkin kaikki ihan derppejä, milloin idiootti-ilmeiden, milloin puvun hajoilun tai toimimattomuuden takia. Onneksi tällä kertaa tilanne oli tuo ensimmäinen, lauantaina jaksoin ja jaksettiin kuvata molempia pukuja ja kun kuvaajana oli madu, niin kuvista tuli ihan ältsin kivoja. 

Kivasti löydettiin sopivainen kuvausympäristö ihan sattumalta.

Heidi pukuili lauantaina supersöpöä silmälasipäätä, eli Kyoukai no Kanatan päätytyä Miraita. Mie jaoin rakkauttani kahdelle vähemmän fanitetulle sivuhahmolle. Izumi ja Yayoi olivat omat lempparihahmoni, kun lupaavalta vaikuttaneelle ihanalle opelle ei annettu riittävästi ruutuaikaa, että olisin ehtinyt mitenkään erityisesti häneen tutustumaan.

Pöhkö puku on paras ja pöhköt kyltit

Yayoin puvuista olin tosiaan jo ennen joulua tehnyt Kissatädin ja kun sopivat ihanaiset fleecet kävelivät minua vastaan kangaskaupassa niin Oravatädin puku oli aivan liian älytön, että sen olisi voinut jättää pukuilematta. Mukavin puku 5/5, haaremihousut oli ihan parhaat ja lämpötila pysyi koko ajan ihan optimaalisena, kun maha hengitteli kivasti. Miulle mahaa vilauttelevat ja tässä tapauksessa ihan reilusti paljastelevat puvut on aina niitä, joiden kohdalla pitää vähän tsempata itseään, että kehtaako niitä laittaa päälle, mutta nyt conissa oli hyvä fiilis viilettää maha paljaana. Kaikenlaista tökkimistä maha kyllä sai osakseen, tosin niin muutkin ruumiinosat.

Oravatäti valmistui oikein kivasti ennen conia ilman suuria stressejä, vaikka esim kenkiä maalasin kyllä vielä pari päivää ennen tapahtumaa. Puku oli tuomarointiin juuri omiaan, super mukava puku pitää päällä ja sopivan pöhkö, etten vahingossakaan vaikuttanut liian vakavasti otettavalta tai pelottavalta. Plus haaremihousuissa oli pakko tanssia pöhköjä mc hammer -mooveja vähän joka välissä. 

Ollaan niin edustavia, että ei ole tottakaan!

Korvissa oli sisällä softispalat, johon levitin liimaa ennen kangaosioon sujauttamista. Kuivumisvaiheessa nuppineulat pitivät korvat sopivassa asennossa, niin että niistä tuli kivan malliset.

Vakavaa vakavointia.

Izumin puvuista mietin pariakin vaihtoehtoa, mutta tämä tuntui kivimmalta viimeisen viikon kokoamispuvulta, kun sopivan värinen paita löytyi kirpparilta kellertävän kankaan kanssa ja hame löytyi jo valmiina. Valkoiset peruskorkkarit jalkaan ja peruukin stailaaminen ja se olikin siinä. Tämä peruukki oli eka, jonka suoristin ihan vaan suoristusraudalla, kun hoksasin että kyseessä taisi olla lämpökäsittelyä kestävä yksilö. Käytin aivan samaa lämpösuojasuihketta, jota omiinkin hiuksiini, ennen suoristamista ja voi että kun suoristui kuin unelma! Käytin sitten ihan samaa menetelmää Oravatädin tukkaan, joka oli alle kuuden euron laineikas heräteostos.

Huuh, Yayoin tukasta muistin ottaa kuvankin kun se suoristui! Käytin itse 135 asteista suoristusrautaa ja suihkutettavaa lämpösuojaa. Nopeampaa ja jotenkin kivempaahan suoristus näin oli perinteisen kuuman vesisuihkun sijaan. Mutta EHDOTTOMASTI testatkaa ensin ihan alhaisella lämpötilalla JA johonkin huomaamattomaan kohtaan esim niskassa, ennen kuin käytätte mitään oikeasti kuumia ja oikeille hiuksille tarkoitettuja muotoiluvälineitä peruukeille.

Ainakin kolmesti lauantain aikana miun cosplay-ylpeyttäni kolhittiin, kun kuljimme Heidin kanssa Miraina ja Izumina conissa ja Heidi pysäytettiin ja vain hänestä pyydettiin kuvaa ;___; Olen tottunut höpsöjen sarjojen ja sivuhahmojen aiheuttamaan kuvapyyntökatoon, mutta että saman sarjan hahmolta siinä vieressä pyydetään kuvaa ja minusta ei, aiheutti sentään jo vähän tyrskähtelyä. Ehkä myönnän vain, että en ollut erityisen tunnistettavissa ilman proppiasetta. Tai muutenkaan. Mutta onneksi en ole enää siinä vaihetta harrastusta, että pyydettyjen kuvien määrä vaikuttaisi fiilikseen oikeastaan ollenkaan.

Mutta katsokaa KyoKana! Ihana sarja, josta Hootti kirjoitti pidemmästi täällä. Ihanista kuvista puheenollen, miun tekisi kauheasti mieli päästä ulos kuvaamaan tai olemaan kuvattavana, kun ainakin Kuopion korkeuksilla on ihan satumaisen kaunista, kun kaikki puut ovat aivan lumen peitossa ja kaikkialla pöllyää puuterimainen lumikerros. Olen kyllä oikeasti liian mukavuudenhaluinen, ulkovälituntivalvonnat riittää miun ulkoiluksi niin kauan kun lämpömittari on lähempänä kahtakymmentä kuin nollaa.

Sunnuntain ponyopartiosta ei tullut otettua erikseen kuvia, mutta luotan siihen, että lavaosuudesta niitä kivasti räpsyteltiin. Kokoan niistä oman päivityksensä ja sanon vielä sanasen siitä, miten kivaa oli pukeutua lyrcakaapuun ja kipitellä kultakalatytyn perässä.

Ilona

Translation: Heidi and I did cosplays from Kyoukai no Kanata to Yukicon. I had the crazy cute Mrs Squirrel aka Akkey's mom while we judged the cosplay competition and Izumi before and after that. Such a nice anime, so very comfortable cosplays.

ps. Kyllä miun aavistuksen verran tekisi mieli pukuilla Izumin pikkusiskoakin jossain vaiheessa... Vähän idolimekkoa (ja limahirviöitä) vielä joskus!

pps. Ei jumpe kun on tulossa jänniä juttuja cosplayn osalta, menetin eilen yöunenikin kun jänskätti jo niin paljon!

Ihan kiva Yukicon

Ottakaas pitkästä aikaa perinteinen coniraportti. Kuvia puvuista saatte sitten kun niitä on, tarinoin ja turinoin puvuista sitten enemmän. 

Jos en olisi lupautunut cosplaytuomariksi, olisin varmaan kieriskellyt päättämättömyyden tuskassa ennen Yukiconia, että pittäisköhän sitä mennä sinne vai eikö sitä pittäis. Espoo on kaukana täältä kalakukkojen luvastusta maasta katsoen, eikä ohjelmakartta tarjonnut minulle kuin muutaman mielenkiintoisen ohjelman. Puhtaasti hengaustapahtuman takia ihan syvään etelään lähteminen näin lähellä itselleni sitä alkuvuoden päätapahtumaa eli Frostbitea (johon on muuten vieläkin lippuja myynnissä, klikedi klik!) olisi tuntunut aavistuksen pöljältä. Tuomarointihomma kuitenkin ratkaisi arpomisen puolestani ja pääsin taas testaamaan miten kuolettavan pitkästyttävä se tie Kuopiosta Espooseen onkaan. 

Oikeesti mun piti twiitata tämä kuva, koska twiitti twitterseinästä, jossa twiitataan mulle ois ollu aika deeppiä.

Yhdyn aika moneen jo sanottuun mielipiteeseen, että conipaikka oli tälle kävijämäärälle aikalailla sopiva, kasvun varaa sen sijaan ei kyllä ole. Suosittujen ohjelmien aiheuttamat jonotukset ja koko rakennuksen rakenne eli käytäviä toisensa perään aiheuttivat helposti ihmistukoksia. Varsinkin, kun perinteiseen tapaan isolta osalta kävijöistä unohtui taas taito tarkkailla ympäristöään. Portaat olivat kyllä sen verran leveät, että yksittäinen ihminen voi niillä istua ilman, että aiheuttaa ruuhkaa, mutta isompi porukka sen sijaan aiheutti heti ainakin minulle ahdistusta, kun ei päässyt kunnolla kulkemaan. Erityisesti se tapa, miten portaitten ala- tai yläpäähän jäädään vaan seisomaan ja ihmettelemään aivan välittämättä siitä, että joku ehkä siellä takana tahtoisi liikkua, raivostuttaa minua ihan suunnattomasti. Meinasin välillä iskeä opemoodi päälle, mutta yritin olla komentelematta ihmisiä liikaa. 

Sokkeloita talossa kyllä riitti ja jos olisin ollut etsimässä jotain tiettyä salia tai yrittämässä ehtiä tiettyyn ohjelmaan, niin olisin itkenyt jo katkeria kyyneliä moneen otteeseen. Nyt kun pakollinen liikkuminen rajoittui välille ovi-desuteltta-bäkkäri -niin homma pysyi aika hyvin kasassa.

Lauantaipäiväni kului käytännössä kokonaan tuomarointihuoneessa tai cosplaykisan yleisössä. Tuomarointi oli pitkähkön tauon jälkeen opettavaista ja mukavaa. Huomasin kiinnittäväni huomiota sellaisiin juttuihin, mitä ei ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan ja luulen, että tämä huomio välittyy kyllä omiinkin pukuihini. Toivottavasti tuomarointi oli kiva kokemus kisaajille, yritimme olla rentoja ja mukavia, vaikka ainakin omat vitsini olivat ehkä aavistuksen, pikkuriikkisen huonoja. (Voi energia-muna...)

Oon kuullu huhuja, et sekä mie että ihanin Yumi osataan posettaa yhdessä nätistikin, mut todisteita en oo vielä nähny.

Kisaajien määrä putosi vielä lauantaina puoleen siitä, mitä listat alunperin näyttivät. En muista olenko koskaan ihan noin korkeita perumisprosentteja nähnyt, kun kokeneista taisi karsiutua oikeasti puolet, eli vain kahdeksan kisaajaa tuli lavalle asti. Ilmeisesti iso osa kisaajista ei ollut edes peruuttanut, vaan ainoastaan jättänyt tulematta. Tuomarina tämä toki teki päivästä huomattavasti kivemman, kun jokaista kisaajaa kohti oli nyt tuplasti enemmän aikaa, mutta osoittaa melkoista ajattelemattomuutta ja epäkunnioitusta conia ja cosplayvastaavaa kohtaan. Tuntekaa suuri pistos sydämessänne te lurjukset, jotka ilmoittamatta jätitte vain tulematta. (No en edes oikeasti tiedä, että oliko näitä ilmoittamattomia tapauksia kuinka paljon, huhut vain semmoista kertoivat, mut yleisemminkin, ilmoittakaa AINA jos joudutte perumaan kisan ja vielä ilmoitus aina MAHDOLLISIMMAN AIKAISIN). Nyt tosiaan ei tarvinnut olla aikataulujen kanssa ihan niin tarkkana, joten aikataulutus vähän venyi ja paukkui ja juttelimme mukavia pidemmästi. 

Mikäli kisaajat haluatte kommentteja puvuistanne, niin minuun saapi yhteyden maililla mp.edeae@gmail.com. Kisaajat olitte ihania ja juuri sitä kisafiilistä, minkä toivoinkin näkyvän teissä, suorastaan sädehti kaikista :3 Toivottavasti varsinkin aloittelijoista osalle tarttui kisakipinä vahvemminkin ja nähdään teitä uudestaankin kisalavoilla!

Esityskisan peruuntuminen oli tiedotuksellisesti vähän Jännä Juttu, kun se meni niin viime tippaan. Toki peruminen on aina ikävää ja onneksi nyt tuli nettipukukisa sunnuntaille paikkaamaan esityskisan puutetta. Voin joskus kirjoitella pidemmästi cosplaykisoista Suomessa tällä hetkellä, mutta tiivistetysti kisaajamäärät eivät ole juurikaan nousseet, vaikka uusia tapahtumia ja kisoja on syntynyt paljonkin. Mutta kirjoitan tästä tosiaan pidemmästi vielä! Ja muutenkin törmistäydyn tämän blogin kanssa taas, meinasi ihan itku tulla kun heti tapahtumaan tullessa sain kommenttia miten kiva blogiani on lukea. Palaute on parasta, kiitos.

Ois pitäny ottaa taas enemmän näitä pöhköilykuvia, tai kuvia ylipäätänsä. Ilsu!

Lauantaina oli vakaana aikomuksena päätyä jonnekin ihmisten ilmoille, koska kaipuu sosiaalisiin kontakteihin oli suuri, mutta liekitetyt letut ja jäätävä väsymys voittivat. Onneksi, koska en ois taatusti jaksanu sunnuntaina jos olisin jatkanut iltaa ravitsemusliikkeeseen.

Sunnuntaina oli vuorossa vähän erilainen conipäivä, kun aamulla autolla paikalle hurahti allekirjoittanut Granmamarena eli Ponyon äiskänä ja miulla oli mukanani edes välttämättä kovasti liitoittelematta sunnuntain kuvatuin ja eniten söpöyskohtauskuolemia aiheuttanut Ponyo 4-v. 

Kiitos ihana Tounis-setä kun antoi lainaspawnillekin muistoksi oman badgen. < 3 Meillä luetaan iltasaduksi Anime-lehteä!

Ponyon mekko oli varmaan ensimmäinen mittatilauscosplaytyö minkä olen tehnyt ihan oikeasti cosplayna, Mörköä sun muuta ei lasketa kun ne on olleet naamiaisasuja. Oli ihana ommella pikkuiselle tytylle söpö mekko ja pöksyt ovat olleet ahkerasti jalassa jo ennen conia, kun tyllitäytteiset "buffhousut" ovat niin söpöt. Koska "pukutapahtumat" ovat käytännössä aina puheissa tarkoittaneet pukukilpailuja, oli nyt ennen conia vaikea selittää, että mitä conissa tehdään jos siellä ei kilpailla. Selitin ihan turhaan, koska Ponyo/meidät pyydettiin mukaan sunnuntain nettipukukisaan. Itse olin lähinnä statistina mukana, koska neiti Neljäveetä ei ihan vielä yksin voi kisaamaan laittaa. Oli kivaa päästä kuitenkin taas kisaajapuolellekin ja kun bäkkäririvissä viereen osui vielä Ponyon lempihahmo Talvililja, joka on siviilissä oma oppilaani, niin takahuonehengailu oli oikein kivaa. Lavaosuus meni superkivasti, odotan että sähköpostini täyttyy kuvista minusta juoksemassa Ponyon perässä kun piti saada kisaajien yhteiskuvaa. 

Leikitysvuorossa Korppu-täti.

Jos harkitsette pikkusisarusten tai lapsienne tai lainalasten tuomista mukaan coneihin, niin muutaman vinkin voin antaa. Tapahtumassa pitää olla lapsen ehdoilla, eli ohjelmissa ei istuta jos muksua ei kiinnosta, kun väsyttää niin levätään ja ruoka-ajoista kannattaa pitää conissakin kiinni. Miulla oli se onni, että pääsin greenroomiin ja bäkkärille aina välillä lepäilemään, koska jo pelkästään ihmisvilinä ja ihmispaljoudesta lähtevä meteli uuvuttaa pikkuihmisiä huomattavasti isoja ihmisiä enemmän. Eli jokin rauhallisen, hiljaisen huoneen löytäminen ei ole mitenkään huono idea. Lainaspawni on aavistuksen (:D) puolueellinen, joten Desuteltta oli tietysti paras, mutta hyvänä kakkosena oli kyllä Traconin legolinna, jonka kanssa leikkiessä kului hetki jos toinenkin. Kuvia meistä pyydettiin tosiaan ihan älyttömästi ja aluksi Ponyo jaksoikin poseerata, sitten siitä meni maku. Toivottavasti kaikki kuvaa pyytäneet, jotka saitte kuvan vain Ponyon niskasta tai karkuun kipittävistä jaloista ymmärsitte tilanteen, jos kuvassa oleminen ei huvita niin tietenkään ei ole pakko olla kuvattavana.

Kaiken kipittelyn jälkeen Ponyo väsähti vähän ennen päättäjäisiä, jossa vaiheessa oli sitten aika hipsiä majapaikan kautta taas autolla kohti kotia. Itse nukuin suurimman osan matkasta, mutta maanantaina oli silti aivan jäätävä conidarra ja koomaus. Onneksi kahvilla voi korvata ison osan oikeasti aivotoiminnasta.

Autossa oli ollut kylmä.

En tiedä oikein mikä Yukiconissa jäi jotenkin mättämään, mutta "ihan kiva" on paras kuvaus mitä pystyn tapahtumasta sanomaan. Jännä nähdä, mihin suuntaan Yukicon lähtee kehittymään, peruspaketti näyttää olevan kivasti kasassa ja kysyntää pääkaupunkiseudun conille varmasti on jatkossakin. Uhmaanko seuraavallakin kerralla Suomen maanteitä riippuu pitkälti siitä, tarjoaako Yukicon jatkossa itseäni kiinnostavaa ohjelmaa, sattuuko se sijoittumaan sellaiseen ajankohtaan, että tarvitsen sosiaalisia kontakteja tai päädynkö sinne taas töihin. 

Kaksi conipäivää hurahtivat ohi niin nopeasti, että nyt tuntuu, etten nähnyt puolikaan niistä ihmisistä, keitä olin suunnitellut tapaavani ja niitäkin keitä näin, en ehtinyt näkemään tarpeeksi. Onneksi ihan nurkan takana kurkkii jo Frostbite, joten koetan kääntää tämän conidepression äkkiä odotusinnoksi.

Ilona

Translation: I was at Yukicon last weekend, still feeling tired. The con was okay, nothing really special but a positive experience over all. At Saturday I judged the cosplay competition and during Sunday I ended up going on stage too, with the cutest little Ponyo. Too bad it's such a long way from my home town and during two days I still didn't meet all the people I wanted or spent long enough time those that I did meet. Luckily Desucon Frostbite is just around the corner :3

Kännyblogausta auton takapenkiltä

No huh huh, iski niin huono omatunto tästä blogin laiminlyömisestä, että piti ladata blogger puhelimeenkin. Ihka ensimmäinen kännykällä kirjoitettu päivitys Ilona Cosplayn historiassa, olkaapa hyvä! (Ja luultavasti viimeinen, jos tämän kanssa pitää yhtään tapella) //edit: korjailtu nätimmäksi ja kuvatekstejäkin lisäilty.

 

Tarkoituksena oli tänään kirjoittaa nopeasti etukäteisfiiliksiä Yukiconista ja puvuista, mutta vähemmän yllättävästi tapahtui perinteinen Pakkaus Kiire Paniikki, jonka aikana ei paljoa konetta aukaista. Nyt auton takapenkillä ajatukset on hyvä tiivistää ennen kännykän akun simahtamista. Hukassa oli töiden jälkeen mm yksi peruukki ja useamman puvun kanssa logistiikan miettiminen oli taas yhtä tuskaa. Päädyin pakkaamaan about kaiken yhteen jättimäiseen säkkiin, tosi kätevää varmasti.

 

En ollut pakkaillessa ihan näin levollinen.

 

Useampi puku tarkoittaa kolmea pukua miulle ja yhtä twitterjulkkis #lainaspawnille. Viime hetkellä meinasin vielä napata Nibutanin mukaan koska Chuunin toinen kausi aiheuttaa niin isoja fiiliksiä,mutta ajatus pukujen vaihtamisesta sunnuntainakin herätti enemmän isoja inhofiiliksiä.

 

 

Puku, jota kukaan ei taaskaan varmasti tunnista.

Lauantaina on Kyoukai no Kanata -päivä. Nappaan aamulla päälle viime yönä valmistuneen Izumin, jonka minihameessa palellun conipaikalle. Ennen tuomarointihommia vaihdan Akkeyn mutsin eli Oravatädin pöhköt housut päälle ja olen superpelotta---naurettava tuomari.

 

"Tää on ihan vakavasti otettava, aikuisten ihmisten harrastus"

 

 

Kännykkä on paras ja laatu. Ja karmiva jumppalycra.

Sunnuntaina luvassa Ponyo rantakalliolla Ponyon ja Ponyon äidin voimin :3

 

Lauantai menee tosiaan tuomaroidessa, sunnuntaina toivottavasti sitten paljon sosialisointia. Ohjelmien osalta vain muutama oikeastaan kiinnosti, katsotaan päädynkö yleisöön asti missään vaiheessa vai löytääkö miut vaan desupisteeltä.

 

En oikeestaan oo yhtään kaivannu peruukin sävyttämistä keskellä talvea kylppärissä.

 

Nyt kuvittelen, että tähän tuleepi kuvat jotenkin nätisti. Ainakaan kirjoittamisen osalta tämä kännyblogaaminen ei ole erityisen nautinnollista, kun nakkisormeni eivät vaan halua oikein osua oikein. Kuvatekstejä en varmaan osaa lisäillä, mutta ehkä ne eivät ole niin kryptisiä, ettei ilmankin pärjäisi.

 

Tulkaa moikkaamaan kaikki coniin eksyvät lukijat :3 Yritän etsiä ja kaapata jonkun kamerallisen ihmisen conissa, että saatte puvuista muitakin kuin kännykkäpeilikuvia ensi viikolla.

 

Ilona