Yukicon osa 1: Iltsuleita ja ostopukun oivalluksia

No mutta hei! Eilisen huijauspäivityksen jälkeen tällä kertaa Ihan Oikeaa Asiaa. Ei siitä Yukiconista ole hei edes kuukautta, yhtään ei ees oo myöhässä jos nyt kirjoittelen!

Yuki-kunin kanssa piti saada yhtäri

Tää liittyy oleellisesti. Koska Robin voi liittyy kaikkeen oleellisesti.

Hootti löytyi mukaan matkalla yöpaikasta conipaikalle.

Onneksi jonot ulko-ovella hävis aika reippaasti ja kisaajaprivileegiot nopeutti hommaa muutenkin.

Yukiconista itsestään ei ole mitään suuren suurta sanottavaa, joten kaksi sitä koskevaa päivitystä kertoilee enemmän kyllä pukujutuista. Tiivistetysti Yukicon oli taas ja edelleen ”ihan kiva”. Tilaa ei ollut liikaa (lue: sitä oli liian vähän) ja ihmiset juuri niin hyvätapaisia kuin voi olettaakin (lue: tukkivat portaita ja kulkureittejä entiseen malliin). Ilman desupöytää hengailupaikkana ois taas ollut ikävää.

Ja pocky-tikut piti hankkia heti tapahtumapaikalle saavuttaessa.

Vivinä oli pahin conistalkkeri mitä oon ikinä nähny. Liioittelematta puolet lauantaista meni siihen, että meidän piti kytätä missä Hampaaton menee ja liikkua sitä mukaa kun Hampaaton vaihtoi paikkaa.

Oleellisia kirjoitusjuttuja

Mulla oli toki menemistä ja tekemistä rajoittavana tekijänä mukana neiti 5v, josta neidin omasta toivomuksesta minun pitää käyttää lempinimeä Vivinä. Eli ohjelmiin ei ollut mitään asiaa, kun lapsen keskittymiskyky ei todellakaan semmoisiin riittäisi. 

Korppu ja Korpun ihana Saber

Hoottens rusettipäätötterö

Ja sit löysin ihanaa ruokaseuraakin!

Ainoa ohjelma, mitä katsastettiin oli lauantaina NCC-karsinnat, joista molemmat kyllä tykättiin kovasti. Pelailtiin tekniikan säädön aikana mukavasti FF IX:ää siellä salissa. Ainiin ja kuten kaikki tietää se jonotus oli ikävää ja tiedotus sen suhteen tosi huonoa, useampia kuulutuksia ja suoraan vaan ilmoitus että vaikka aikaisintaan puolen tunnin päästä aloitellaan, silloin paikalle juuri ennen ohjelmakarttaan merkattua aloitusaikaa tulleet jonottajat olisivat uskaltaneet lähteäkin siitä johonkin eikä tuota absurdia tilannetta, että paikkalipulliset ihmiset jonottavat, olisi muodostunut. 

Ilmeeni kun jonotus.

Tai siis tässä se ilme sit oikeesti.

Lauantaille Vivinälle tuli loogisesti se neidin eka cosplayasu, eli Ponyo vuoden takaa.  On ollut joku ompelija fiksu, kun teki tuolloin mekon vähän reiluksi että kasvaneellekin tytylle mahtui päälle. 

madun kuvaamana

Allekirjoittaneella sen sijaan oli pulma, kun laiskotti vietävästi ja kaikki aika meni sunnuntain kisapuvun kanssa. Muutama puku ois ollut viimeistelyä vaille valmiina, mutta mikään ei huvittanut. Helpoin ja mukavin ratkaisu oli napata vaatekaapista puku, jota en ollut vielä missään conissa pitänyt ja muutenkin esitellyt vain videossa jossa sain kylmää vettäniskaani.  

Mi-mi-mikuru-ru! juu juu lukioikäisestä hyvin menen. Ainakin madun kuvissa.

Nagoyasta Bodylinelta nimittäin tarttui mukaani koulupuku iki-ihanasta The Melancholy of Haruhi Suzumiyasta jollain noin 15 euron hinnalla. Eli halvemmalla kuin mitä Suomesta saisin kankaat. Laadullisesti puku oli tosi kiva, toki paita aavistuksen läpikuultava ja hihamerkki on aivan liian oranssi, mutta muuten. Aivan loistava ostos siis! Mikurun peruukkikin jo löytyi valmiina!

Täydellinen sijoitus myös siksi, että nyt pääsin livenä coniympäristössä fiilistelemään miltä tuntuu pitää ihan täysin ostopukua päällä tapahtumassa. Minusta tuo puku huutaa kilometrien päähän olevansa ostotuote, mutta ilmeisesti ainakin kahta ihmistä se onnistui huijaamaan, kun etuosan kirjontakuviosta esim kysyttiin kuinka olen sen tehnyt. Muuten ei puku mitään kehuja keräillyt eli tilannetta jossa olisi sen ostostatus pitänyt kertoa, ei juuri ilmennyt noita paria keskustelua lukuun ottamatta. 

Tässä tämä mun mainostama joululahjani livenä, eli ILTSULITIKKU! Vivinä oikeesti tunkee kaikkiin kuviin mukaan eikä oo noin ahdistuneen pakotetun näköinen. Yleensä.

Sit tää on mun "Miksei se kuva nyt tule!"-ilme. Mikuru ei tykkää.

Ja iltsulikeppi in action

Ja arvatkaa mitä? Ostopuku päällä oleminen ei tuntunut yhtään sen kummalta kuin mikään aikaisempi pukuilukokemus. Kuvia pyydettiin muutama (tosin luultavasti enemmänkin vieressä viihtyneen Ponyon takia) ja muutenkin olo oli ihan normaali. Ei tuntunut siltä, että tekisin jotain kiellettyä tai että huijaisin ihmisiä nyt luulemaan minusta jotain mitä en olekaan. Ainoa mikä vähän kuumotti olisi ollut Shappin tapaaminen ostopuvussa ja siinäkin tilanteessa olisin varmaan vaan jäätynyt fanityttöyteeni oli päällä millaista vaatetta tahansa. 

Ostopukuhommia kysellään minulta tasaisin väliajoin. Että onko se cossaamista, jos ostaa puvun valmiina, kehtaako coniin ees tulla ostopuvussa. 

Ostopuvussa ja tuntuu hyvältä!

Nyt omakohtaisen kokemuksen varmistamana voin todeta, että kyllä kehtaa.  Ja tuskinpa kukaan muu kuin jokainen itse voi määritellä sen että onko cosplayaaja vai ei. Liberaalisuuden ylevältä kukkakedolta, ultimaattisen totuuden norsunluutornistani totean, että kyllä se ostopukujenkin käyttäminen on cosplayta. 

Eli todellakin heti kun vastaava hintahirmu eli supertarjous jostain puvusta, jonka tekemisestä en erityisemmin nauttisi ja jonka kankaat tulisivat kalliimmiksi, osuu kohdalle, olen ensimmäisenä ostamassa. Tai no en ihan ekana, Japaniin jäi ainakin yksi Sheryl Nome, joka ois varmaan tullut halvemmaksi ostaa sieltä mut joka ei laadullisesti näyttänyt niin hyvältä että tahtoisin sitä käyttää. Jos laatu on huono niin huonouden pitää sentään johtua omien taitojen puutteesta eikä minkään lapsityövoimatehtaan pikkunäpertäjistä. 

psvita on paras ja ffix aina kun on tylsää

Lauantai meni siis aika nopsaa ilman sen kummempia puuhailuja, lapsenvahtina pitkin tapahtumaa vaan kipitellessä. Edelleen kaikki mitä sanoin vuosi sitten lasten kanssa conissa olemisesta, pitää paikkaansa. Siksikin Desupöytä oli paras, kun siellä oli Vivinälle tuttuja ihmisiä ja vähän rauhoittumisen mahdollisuuksia. Ja se oli myös äärimmäisen hyvä kohtaamispaikka eksymisten varalle. Monta kertaa minulta varmistettiin, että menenhän varmasti desupöydälle jos eksyn.

Ajoissa majoituspaikalle ja seuraavan päivän pukuja silittämään ilman mitään hurjia iltabilerientoja. Lukioikäisestä väsyneeksi vanhukseksi hetkessä.

Ja että mitenkäs sitten se sunnuntain kisa noin niinku omasta mielestä meni? Se selviää ensi kerralla!

Ilona

ps. SUPERPALKINTOJA EDELLEEN JAOSSA, OSALLISTU KYSELYYN!!!  http://tinyurl.com/cosplaydesu